Radiosta kuultua: lapsettomat ovat onnellisimpia

Aamulla tosiaan radiota kuuntelin ja tutkimusten mukaan lapsettomat ihmiset ovat onnellisimpia.Aloin tätä pähkäilemään ja tottahan se varmaan on.

Lasten myötä vastuuta tulee entistä enemmän, samoin harmaita hiuksia kun koko ajan pitää huolehtia lapsen korvatulehduksista, parisuhteesta, ystävistä, sukulaisista..Kun mihinkään ei aika riitä. Uskon totisesti että lapsettomat ovat onnellisimpia!

Mutta uskon että niitä "onnen hetkiä" on itselläni paljon enemmän nyt lapsellisena kuin lapsettomana. Sisältöähän nuo mussukat antavat elämään suunnattomasti. :heart:

Mitäs ajatuksia tämä aihe teissä muissa herättää?

 

No molempia olen katsonut aika pitkään, ilman lapsia ja lapsien kanssa ja jos nyt pitäisi valita otanko ajan ennen lapsia (olin 33v) vai ajan lasten saannin jälkeen, niin ei tarvisi miettiä sekunttiakaan.

 

Pitäisi taas tietää mitä on tutkittu ennenkuin siitä voi sanoa yhtään mitään. Jos siinä on tutkittu vapaaehtoisesti lapsettomia niin totta tuo varmasti onkin. Se että ei halua olla vanhempi vaan uskaltaa tehdä niinkuin haluaa, tuo varmasti onnea.

Jos on verrattu huolen määrää verrattuna onnellisuuteen niin varmaan totta siinäkin tapauksessa. Lapsista on niin helvetisti huolta ja se ulottuu ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. Absoluttisia onnen hetkiä on kuitenkin luultavasti enemmän.

 

[QUOTE="vieras";23099143]No molempia olen katsonut aika pitkään, ilman lapsia ja lapsien kanssa ja jos nyt pitäisi valita otanko ajan ennen lapsia (olin 33v) vai ajan lasten saannin jälkeen, niin ei tarvisi miettiä sekunttiakaan.[/QUOTE]

No kumman ottaisit?

 

Myöskin onnellisuus lisääntyi siinä vaiheessa kun lapset muuttivat pois kotoa. Aika jännä juttu. Eikä tässä ollut kyse vain yhdestä tutkimuksesta, vaan muistaakseni useista kymmenistä.

 

Sanotaanko että tänä päivänä on onneksi hyväksyttävämpää tehdä myös se ratkaisu että ei lapsia halua. Lapset varsinkin pienet on monta kertaa ehkä hidaste, mutta enää en osaisi elää ilman lapsia. Puolison tai muiden ihmisten asema onnellisuuden tuojana ei korostu samalla tavalla kun perhettä/läheisiä on enemmän.

Kokemusta on minullakin molemmista. Lapsi oli toki toiveissa jo jonkun aikaa ja ehkä sen vuoksi tunne että perheestä puuttuu jotakin.

 

Pitäisi taas tietää mitä on tutkittu ennenkuin siitä voi sanoa yhtään mitään. Jos siinä on tutkittu vapaaehtoisesti lapsettomia niin totta tuo varmasti onkin. Se että ei halua olla vanhempi vaan uskaltaa tehdä niinkuin haluaa, tuo varmasti onnea.

Jos on verrattu huolen määrää verrattuna onnellisuuteen niin varmaan totta siinäkin tapauksessa. Lapsista on niin helvetisti huolta ja se ulottuu ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin. Absoluttisia onnen hetkiä on kuitenkin luultavasti enemmän.

tässä ei ollut haastateltu pelkästään lapsettomia ihmisiä, vaan myöskin perheellisiä ja ilmeisesti vanhempiakin, koska se onnellisuus lisääntyi lasten muutettua pois kotoa.

 

Lapsettomana hyviä puolia on se että kun alkaa elämä ahdistamaan voi vaan käpertyä vällyjen alle murehtimaan välittämättä muusta kun omasta olostaan. Mutta lapsellisella ei sitä etua useinkaan ole.
Mitä useampi lapsi, sitä enemmän murheita kannat. Enään ei riitä että märehtii omaa elämäänsä vaan nyt on surtava lastenkin murheet
Lapsettomalla ihmisellä on vapaus tulla ja mennä ilman että pitää miettiä minne lapset laittaa vai ottaako mukaan.

 

Mutta uskon että niitä "onnen hetkiä" on itselläni paljon enemmän nyt lapsellisena kuin lapsettomana.

Minulla taitaa asia olla päinvastoin, jos siis ajatellaan onnen hetkiä puhtaasti määrällisesti. Eli lasten kanssa eläessä paljon useammin on raskaampaa ja vaikeampaa kuin ilman. Mutta sitten kun se onnen hetki on, niin se on niin äärettömän paljon parempaa, kuin ilman lapsia.

Eli mieluummin olen kerran viikossa täydellisen onnellinen vaikka 5 sekuntia, kuin koko viikon "ihan jees".

 

tässä ei ollut haastateltu pelkästään lapsettomia ihmisiä, vaan myöskin perheellisiä ja ilmeisesti vanhempiakin, koska se onnellisuus lisääntyi lasten muutettua pois kotoa.

Lapsista, lastenlapsista voi ja varmasti moni kokeekin onnen hetkiä vaikka heistä ei sammalla tavalla ole murhetta ja huolta kuin silloin kun lapset vielä ovat alaikäisiä ja asuvat kotona. "Kasvatuksen onnistuminen" tuo onnea.

Vähemmän on varmasti voitu tutkia vanhempia pariskuntia jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan. Harvoin tapaa vanhempaa vanhaapiikaa tai -poikaa josta voisi sanoa hänen olevan erityisen onnellinen.

 

Tarkotetaan btw varmastikkin tahallisesti lapsettomia...

Omalla kohdallani en usko tippaakaan, mutta yleisesti en tiedä...

 

tässä ei ollut haastateltu pelkästään lapsettomia ihmisiä, vaan myöskin perheellisiä ja ilmeisesti vanhempiakin, koska se onnellisuus lisääntyi lasten muutettua pois kotoa.

Ja onnellisuushan lisääntyy juuri lasten kotoa muuttamisen vuoksi eikä esim siksi, että asuntolaina on maksettu, työelämässä on uransa huipulla ja taloudellinen tilanne parempi kuin koskaan, rahaa on enemmän kuin tarvitsee elämiseen ja voi pitää vaikka sapattivuoden?

 

Kyllä mä tähän uskon.
Ainakin parisuhteessa on varmastikin onnellista ilman lapsia, sillä onhan sitäkin tutkittu että pariskunnat eroaa nimenomaan silloin ku lapset on pieniä.

 

Aamulla tosiaan radiota kuuntelin ja tutkimusten mukaan lapsettomat ihmiset ovat onnellisimpia.Aloin tätä pähkäilemään ja tottahan se varmaan on.

Lasten myötä vastuuta tulee entistä enemmän, samoin harmaita hiuksia kun koko ajan pitää huolehtia lapsen korvatulehduksista, parisuhteesta, ystävistä, sukulaisista..Kun mihinkään ei aika riitä. Uskon totisesti että lapsettomat ovat onnellisimpia!

Mutta uskon että niitä "onnen hetkiä" on itselläni paljon enemmän nyt lapsellisena kuin lapsettomana. Sisältöähän nuo mussukat antavat elämään suunnattomasti. :heart:

Mitäs ajatuksia tämä aihe teissä muissa herättää?

Näin mäki ajattelen.

 

Joskus oli aivan sama tutkimus ja tuollainen tulos siksi, että lapsettomien suhde oli kestänyt vain vähän aikaa ja kaikki pidemmät huonot lapsettomat suhteet olivat päättyneet, koska lapset eivät olleet "liimana" välissä. Eli jos parilla ei ole lapsia, se eroaa helpommin. Täytyy aina ajatella mitä siellä tutkimuksen tuloksen takana on. Miksi paskassa suhteessa jäisi olemaan toisen kanssa jos ei ole lapsia??? Tietysti lapsettomat eroavat helpommin ja tietysti ovat tutkittaessa "onnellisempia".

 

Tavallaan voin uskoa tuon tutkimustuloksena, mutta en kuitenkaan ihan oikesti. Sitä onnentunnetta, minkä vanhempana oleminen tuottaa, ei voi millään mitata. Kyllä minäkin myönnän liikaa sortuvani valittamaan yöheräämisistä ym. ja tietyllä tavalla elämäni vaikuttaa varmasti raskaammalta kuin lapettomien. Minäkin olin onnellinen jo ennen lapsia. Kun en tiennyt mitä onni voi olla.

 

Aamulla tosiaan radiota kuuntelin ja tutkimusten mukaan lapsettomat ihmiset ovat onnellisimpia.Aloin tätä pähkäilemään ja tottahan se varmaan on.

Lasten myötä vastuuta tulee entistä enemmän, samoin harmaita hiuksia kun koko ajan pitää huolehtia lapsen korvatulehduksista, parisuhteesta, ystävistä, sukulaisista..Kun mihinkään ei aika riitä. Uskon totisesti että lapsettomat ovat onnellisimpia!

Mutta uskon että niitä "onnen hetkiä" on itselläni paljon enemmän nyt lapsellisena kuin lapsettomana. Sisältöähän nuo mussukat antavat elämään suunnattomasti. :heart:

Mitäs ajatuksia tämä aihe teissä muissa herättää?

Ihan samaa mieltä, sillä lisäyksellä, että sitten kun ollaan vanhoja, veikkaan, että onnea lisää lapset ja niiden vierailut. Että on joku joka välittää silloinkin, toivottavasti....

 

Joskus oli aivan sama tutkimus ja tuollainen tulos siksi, että lapsettomien suhde oli kestänyt vain vähän aikaa ja kaikki pidemmät huonot lapsettomat suhteet olivat päättyneet, koska lapset eivät olleet "liimana" välissä. Eli jos parilla ei ole lapsia, se eroaa helpommin. Täytyy aina ajatella mitä siellä tutkimuksen tuloksen takana on. Miksi paskassa suhteessa jäisi olemaan toisen kanssa jos ei ole lapsia??? Tietysti lapsettomat eroavat helpommin ja tietysti ovat tutkittaessa "onnellisempia".

Peesi

 

Itse olen onnellinen lapsistani.
Mutta uskon että lapsettomat on silti onnellisempia. Pystyväthän hän ne viettämään itsekästä elämää ja tehdä mitä haluavat. Lapsellisena kun joutuu ajattelemaan ihan muitakin kuin vaan itseään ja mitä itse haluaa.
Uskon että itse elän elämässäni onnellisinta aikaa, kun lapset ovat aikuisia ja voin elää elämääni miten tahdon, matkustella ja harrastaa. Rahaakin on luultavasti enemmän käyttää. Ehkä myös nauttia lapsenlapsista jos niitä on

 

Minä ainakin olen onnellisin äitinä, muista en osaa sanoa.

 

Tutkimuksia on monenlaisia ja eri vastauksia niistä aina tulee. Seuraava tutkimus sitten kertookin, että lapsettomat tekee enemmän itsareita ja kaikkein onnettomimmat on juuri lapsettomia.

Ja jos mennään vaikka afrikkaan tutkimaan silmien värin vaikutusta mielenvikaisuuteen, saadaan todennäköisesti tutkimustulos, jonka mukaan ruskeasilmäiset ovat hulluja.

 

Voi hyvinkin olla. Mutta lapsia silti halusimme.

 

Mä olen vapaehtoisesti lapseton, onnellisessa parisuhteessa elävä nainen. Ikää pikkasen päälle kolmekymmentä ja yhteisiä vuosia mieheni kanssa 14. Tässä vapaaehtoisen lapsettomuuden hyviä puolia:

+ on vastuussa vain itsestään (ja puolisostaan), ei tarvitse murehtia muista
+ voi elää extempore-elämää ilman suunnitelmallisuutta
+ on aikaa harrastaa, matkustaa, löhötä tai ihan vain olla hiljaisuudessa kun siltä tuntuu
+ ystävien kanssa tulee puuhattua paljon (niiden lapsettomien), esimerkiksi kaikki lomat matkustelemme porukalla
+ kaiken rahan voi käyttää itseensä ja jos ei huvita tehdä rahaa, niin pienelläkin summalla tulee toimeen (ei tarvitse isoa taloa ja lainaa)
+ parisuhteessa olemme tasavertaisia ja voimme keskittyä täysin toisiimme
+ ei tarvitse osallistua äitiyden kilpavarusteluun (tämä on suuri plussa) tai edes huomioida sitä lainkaan
+ voi aina tarvittaessa vetää maailmanpelastuskortin taskustaan ja jeesustella, kuinka suuren ympäristöteon tekee kun jättää lapset hankkimatta
+ parisuhteessa tiedän, että mieheni on kanssani vain sen vuoksi että hän haluaa olla kanssani, ei siksi ettei halua rikkoa lasten perhettä

Ja sit niitä huonoja puolia:

- koen tuottavani pettymyksen mieheni vanhemmille, jotka toivoisivat lapsenlapsia
- jotkut lapselliset eivät tunnu ottavan lapsettomia aikuisia "tosissaan" eli vähättelevät elämäni tärkeyttä, koska minulla ei ole lapsia

Siinäpä ne Eli kyllä se vaakakuppi kallistuu kuitenkin aika voimakkaasti plussan puolelle!

 

Lapseton on ehkä onnellinen usemmin, mutta se aito ihana rakkaus ja onni itä lapsesta tulee sitä ei lapseton pääse kokemaan. Eli kumpi vaikuttaa laatu vai määrä?

 

Mä olen vapaehtoisesti lapseton, onnellisessa parisuhteessa elävä nainen. Ikää pikkasen päälle kolmekymmentä ja yhteisiä vuosia mieheni kanssa 14. Tässä vapaaehtoisen lapsettomuuden hyviä puolia:

+ on vastuussa vain itsestään (ja puolisostaan), ei tarvitse murehtia muista
+ voi elää extempore-elämää ilman suunnitelmallisuutta
+ on aikaa harrastaa, matkustaa, löhötä tai ihan vain olla hiljaisuudessa kun siltä tuntuu
+ ystävien kanssa tulee puuhattua paljon (niiden lapsettomien), esimerkiksi kaikki lomat matkustelemme porukalla
+ kaiken rahan voi käyttää itseensä ja jos ei huvita tehdä rahaa, niin pienelläkin summalla tulee toimeen (ei tarvitse isoa taloa ja lainaa)
+ parisuhteessa olemme tasavertaisia ja voimme keskittyä täysin toisiimme
+ ei tarvitse osallistua äitiyden kilpavarusteluun (tämä on suuri plussa) tai edes huomioida sitä lainkaan
+ voi aina tarvittaessa vetää maailmanpelastuskortin taskustaan ja jeesustella, kuinka suuren ympäristöteon tekee kun jättää lapset hankkimatta
+ parisuhteessa tiedän, että mieheni on kanssani vain sen vuoksi että hän haluaa olla kanssani, ei siksi ettei halua rikkoa lasten perhettä

Ja sit niitä huonoja puolia:

- koen tuottavani pettymyksen mieheni vanhemmille, jotka toivoisivat lapsenlapsia
- jotkut lapselliset eivät tunnu ottavan lapsettomia aikuisia "tosissaan" eli vähättelevät elämäni tärkeyttä, koska minulla ei ole lapsia

Siinäpä ne Eli kyllä se vaakakuppi kallistuu kuitenkin aika voimakkaasti plussan puolelle!

Ihan vaan mielenkiinnosta...miten olet eksynyt tänne palstailemaan? Mammapalstalle ;-))