Radiosta kuultua: lapsettomat ovat onnellisimpia

Kiitos viestistäsi. Sain siitä yhden lisäminuuksen listaani. Nimittäin sen, että ihmiset väittävät tietävänsä paremmin, mikä minulle on hyväksi, perustaen tämän "tietonsa" puhtaasti omiin subjektiivisiin kokemuksiinsa. Sinäkin, ystävä hyväiseni, leimasit teksissäsi elämäni (josta et todellakaan tiedä yhtään mitään) irtonaiseksi, vajaaksi ja tyhjäksi, koska itse koit lapsen täyttävän nämä elämäsi aukkokohdat.

Anteeksi nyt vaan, mutta minä kerroin itsestäni. En sinusta. Jaoin oman kokemukseni niin sinun kuin muidenkin kanssa. En yrittänyt määritellä SINUA millään tapaa tämän oman kokemukseni kertomisella.

PS. äidiksi tulo vähentää minäkeskeisyyttä, voit lisätä sen listaasi pluspuolelle.

 

[QUOTE="vieras";23100465]Ethän sinä ollut oikeasti vapaaehtoisesti lapseton, sillä päädyit kuitenkin haluamaan lapsia! Tai tuolla määritelmällä kaikki ihmiset ovat "vapaaehtoisesti lapsettomia", kunnes päätyvät hankkimaan lapsia.[/QUOTE]

Juuri tätä minä tarkoitan. Vapaaehtoinen lapsettomuus julistetaan vallitsevaksi olotilaksi ja loppudiagnoosiksi VASTA viiskymppiselle naiselle joka siinäkin vaiheessa vielä on onnellinen vapaaehtoisesti lapseton.

Kukaan ei voi tietää olevansa "vapaaehtoisesti lapseton" ennenkuin sen voi varmasti tietää. Minä olin parikymmentä vuotta vapaaehtoisesti lapseton, sitten muutin mieleni. Miehelleni kerroin vissiin treffeillä nro 2 että IKINÄ en lasta hanki. Tein selväksi että minun kanssa ei aikaa tarvitse haaskata jos jälkeläisiä haluaa

Niinpä asiasta ei IKINÄ puhuttu, koskaan mieheni ei maininnut lastenhankintaa. Hän oli asian hyväksynyt että meille ei lapsia tule. 12 vuotta hän eli kanssani tässä TIEDOSSA/ LUULOSSA. Ja oli ällistynyt kun sitten otin puheeksi lapsenhankinnan.

Tiedän kuinka VAKAUMUKSELLINEN vapaaehtoislapseton minä olin, mielentilani oli niin horjumaton että kellään se ei ehdottomampi voi olla. En pidä lapsista paljoa vieläkään mutta nykyisin kuitenkin ymmärrän lapsia, toisin kuin ennen. Omiani rakastan, se on selvä!

Eli jos loppuun asti vakaumus on vakaa, silloin kyseessä on vapaaehtoisesti lapsista totaalikieltäytynyt.

 

En tiedä osaako vapaaehtoisesti lapseton elää paremmin sitä hetkeä tässä ja nyt. Usein ihmisellä on taipumus elää "sitten kun elämää".

Sitten kun on lapsia teen niin tai näin... se ei ehkä sittenkään onnistunut aivan unelmien mukaisesti.
Sitten kun lapset on isompia... se hetki ei ole nyt, se aika on sitten joskus.
Sitten kun lapset muuttaa kotoa... sanoiko joku että niin käy 100% varmasti että se aika tulee.
Sitten kun olemme eläkkeellä... lupasiko joku että se yhteinen eläkeikä koittaa.
Listaa voi jatkaa....

 

Mä kävin monta vuotta keskustelua itseni (ja myös mieheni) kanssa siitä, haluanko lapsia. Aika lailla samat oli plussat ja miinukset kuin sulla. Kun lopulta voitin pelkoni ja päätin alkaa sille tielle, että lapsia tehdään niin maailma on muuttunut todella paljon, sisäinen maailmani etenkin. Elämästä on tullut täydempää, aikasemmin se oli jotenkin irtonaista ja vajaata ja tyhjempää, jota piti pyrkiä täyttämään erilaisin keinoin (kuten matkustelemalla mahdollisimman paljon). Samaten ymmärsin äidiksi tulon myötä, että ei lapsi tarkoita sitä, jotta asiat joita minulla oli pluspuolella listassa katoaisivat elämästäni. Ne vain muuttavat muotoaan, mutta ovat edelleen elämässäni. Toisin sanoen, et ole menettänyt mitään, mutta saanut paljon, kun minusta tuli äiti.

Jokainen kuitenkin tekee its eomat valintansa ja oma historia voi olla sellainen, että onkin parempi ettei itse tee lapsia ja jatka omaa kohtaloaan. Paljonhan siitäkin puhutaan ,että mikasi kaikki kahelit tekee lapsia. Hyvä jos kaikki ei tee lapsia (en tarkoita, että olisit täys kaheli), mutta itse pelkäsin mm. sitä olisiko minusta hyväksi äidiksi, oma äitini kun ei ollut mitä parhain, vaikka parhaansa yritti.

Minusta tuo kuulostaa siltä, että elämäsi oli tyhjää ja ensin täytit sen matkustelulla, sitten lapsella. Toisilla elämä voi olla täyttä ja onnellista ilman lapsia tai lasten kanssa. Joillekin se lapsettomuus on ihan oikeasti vapaaehtoinen päätös, ei mikään pelko siitä, että ei ole hyvä äiti. Ei lapsettoman elämä ole välttämättä tyhjää, jota yritetään epätoivoisesti täyttää harrastuksilla ja matkustelulla.

 

Kuutisen vuotta mekin vaan miehen kanssa kahdestaan möllöteltiin ennen lapsia. Toki tuokin aika oli mukavaa, kun sai tulla ja mennä miten tahtoo. Elämä oli tavallaan helpompaa. Mutta kyllä lapset ovat tuoneet elämään niin paljon sisältöä, että sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Kyllä me ainakin ollaan entistä onnellisempia perheenä kuin vaan kahdestaan. Kyllä tämä perheellisen onnellisuus on jotain ihan muuta kuin onnellisuutta siitä, että saa matkustella ja olla vastuussa vain itsestään.

 

Anteeksi nyt vaan, mutta minä kerroin itsestäni. En sinusta. Jaoin oman kokemukseni niin sinun kuin muidenkin kanssa. En yrittänyt määritellä SINUA millään tapaa tämän oman kokemukseni kertomisella.

PS. äidiksi tulo vähentää minäkeskeisyyttä, voit lisätä sen listaasi pluspuolelle.

Toki kerroit vain itsestäsi, mutta teit sen tavalla jossa vertasit omaa elämääsi minun elämääni. Turha vertailla, koska elämämme ovat täysin erilaisia. Jos olisit vain ja ainoastaan kirjoittanut että "Minä koin elämäni tyhjäksi ennen lasta" niin asia oilisi ollut aivan toinen. Nyt kirjoitit näin "Kyllä minäkin ajattelin ennen lasta aivan kuin sinä, mutta onneksi sitten tulin järkiini, tein lapsen ja tulin onnelliseksi". Miten voit väittää, että et yrittänyt määritellä minua tässä samalla? Määrittelit minut samanlaiseksi kuin itsesi ennen lapsia...

P.S. Ja samalla lisätä miinuspuolelle sen, että äitiyden myötä vähenevä "minäkeskeisyys" siirtyy täysimääräisenä "minunlapsenikeskeisyydeksi". Turha väittää, että äitiyden myötä naiset alkaisivat yhtäkkiä huomioida kaikkia maapallon ihmisiä jotenkin tasavertaisen solidaarisesti. Kyllä ne on vain ja ainoastaan ne omat lapset ja perhe, jotka menevät äitiyden "minuuden" edelle.

 

Minusta tuo kuulostaa siltä, että elämäsi oli tyhjää ja ensin täytit sen matkustelulla, sitten lapsella. Toisilla elämä voi olla täyttä ja onnellista ilman lapsia tai lasten kanssa. Joillekin se lapsettomuus on ihan oikeasti vapaaehtoinen päätös, ei mikään pelko siitä, että ei ole hyvä äiti. Ei lapsettoman elämä ole välttämättä tyhjää, jota yritetään epätoivoisesti täyttää harrastuksilla ja matkustelulla.

Jokainen ihiminen täyttää elämänsä jollakin ellei ole läpivalaistunut buddha, joka on löytänyt sisäisen harmoniansa. Minulle lapset on tuoneet uudenlaista rakkaudentäyteistä täyteliäisyyttä elämääni, kyllä, näin on.

Ihimisen perustarve on suvunjatkamisen tarve ja ellei ihminen halua täyttää sitä perustarvettaan on siihen olemassa jokin syy, miksi hän ei sitä tee. Ei kukaan jätä syömättäkään huvin vuoksi, joka on myöskin ihmisen perustarve.

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen on saatava tehdä päätöksensä itse. Maailmaan ei tarvita yhtään lasta enempää, jotka on tehty vastoin vanhempien omaa tahtoa ja aitoa halua saada lapsi.

 

Sitä mäkin vähän odottelen, mut saapa nähdä. Tää raskausaika ainakin on ollut mun elämän onnellisinta aikaa. Ennen tätä olin ihan "tuuliajolla" ilman mitään kiinnekohtaa, resusin vaan kaikki viikonloput milloin missäkin ja olin tosi onneton eikä missään ollut mitään mieltä. Mut hyvä että kävi näin

Sydämeni pohjasta toivotan kaikkea hyvää sinulle ja pikkuiselle!! Varmasti hyvä merkki että raskausaika on sujunut hyvin, kaikilla ei suju oikein sekään. Itselläni kyllä sujui odotus fyysisesti hyvin mutta psyykepuoli oli kovilla! Oli vaikea tajuta että sitten vihdoin oli raskaana ja uhkana oli keskenmenokin melkein koko ajan.

Mieti jo etukäteen mistä saat apua jos iskee vaikka joku synnytysmasennus. Itse käänsin ylösalaisin kaikki mahdolliset tahot ja pidin koko terveydenhuoltosysteemiä hälytystilassa koko esikoisen odotusaikani Neuvolaa informoin jo varhain että minusta tuskin on äidiksi joten meillä oli suunnitelmat ja hoitosuhteet valmiina kun kaikki sitten romahtaa

Ikäni vuoksi (ja parin muunkin syyn) kävin kontrolleissa ä-polilla ja tulipa sitä psykiatrin juttusillakin käytyä kun oikein oli raskas korvien väli raskaana olevalla. Nyt tälle voi jo nauraa mutta silloin ei naurattanut. Luulin että en naura ehkä enää koskaan vaan onpa tuota naurunremakkaa taas äitinä riittänyt, joskus vähän väkinäisesti mutta kuitenkin.

Hyvin sullakin sujuu!!! Apua vain hakemaan jos sitä sattuis tarvitsemaan! Avun hakeminen ei ole koskaan häpeä, ei koskaan! Ei vaikka turhan herkästikin hakisi. Kuka sen sanoo mikä on turhaa?

 

onnellisuus on niin paljon muuttunut lasten jälkeen. ei välttämättä koe onnentunnetta samoista asioista, tai ainakin samoissa mittakaavoissa. ja ainakin minä olen huomannut olevani onnellisin nyt kun olen oppinut nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se on. että tulisko se onnelliuus enemmän iän ja kokemuksien myötä? miten voi edes verrata ihmisten onnellisuutta? perheellinen naimisissa oleva kokee ehkä onnellisuutta tasasesta arjesta tai lasten kautta kun taas lapsettomat ehkä kokee ystävät, lomat, menestynyt ura ja tottakai perhettäkin tärkeämmäksi.

 

Ihimisen perustarve on suvunjatkamisen tarve ja ellei ihminen halua täyttää sitä perustarvettaan on siihen olemassa jokin syy, miksi hän ei sitä tee. Ei kukaan jätä syömättäkään huvin vuoksi, joka on myöskin ihmisen perustarve.

Ai, nyt määritellään lasten tekeminen jo perustarpeeksi ja verrataan sitä syömiseen?! Jos ei syö, niin kuolee. Jos ei tee lapsia, niin elää onnellisemman elämän. Näin kärjistetysti.

Ihmisella on korkeintaan perustarpeena, tai kutsutaan sitä mieluummin vietiksi, seksin harrastaminen. Seksin harrastamisen seuraksena on kautta aikojen ollut se, että lapsia vaan putkahtelee. Sitten kun lapsi on olemassa, niin äidille eli emolle syntyy vietti hoitaa ja suojella sitä lastaan maailman tappiin saakka. Ihmiset ovat kuitenkin kaikessa viisaudessaan kehittäneet ehkäisykeinon sille, ettei lapsia enää noin vaan tupsahtelekaan.

 

Kiitos viestistäsi. Sain siitä yhden lisäminuuksen listaani. Nimittäin sen, että ihmiset väittävät tietävänsä paremmin, mikä minulle on hyväksi, perustaen tämän "tietonsa" puhtaasti omiin subjektiivisiin kokemuksiinsa. Sinäkin, ystävä hyväiseni, leimasit teksissäsi elämäni (josta et todellakaan tiedä yhtään mitään) irtonaiseksi, vajaaksi ja tyhjäksi, koska itse koit lapsen täyttävän nämä elämäsi aukkokohdat.

Erikoista herkkänahkaisuutta. Ok, netissä ei pysty lukemaan äänensävyjä, joten väärinymmärryksiä sattuu. En kuitenkaan näe tuossa lainaamassasi viestissä mitään, missä sinut ja elämäsi olisi leimattu yhtään miksikään. Kirjoittaja puhui itsestään ja omasta elämästään, kuten jotkut muutkin ovat tässä ketjussa tehneet.

Muutenkaan en oikein ymmärrä tähän asiaan liittyvää herkkänahkaisuutta. Kyllä kai omasta valinnastaan varma ihminen kestää myös eriävät mielipiteet? Eräskin vela valitti, että hänelle oli joku sanonut, että kyllä se sitten varmaan on parempi että jätät lapset hankkimatta. Tätä oli edeltänyt velan vuodatus siitä, kuinka ei siedä lapsia, meteliä, vapaudenmenetystä jne. Kun näihän se tuon velan tapauksessa on, että lapset on parempi jättää hankkimatta ja keskittyä niihin asioihin, joita haluaa tehdä.

 

Toki kerroit vain itsestäsi, mutta teit sen tavalla jossa vertasit omaa elämääsi minun elämääni. Turha vertailla, koska elämämme ovat täysin erilaisia. Jos olisit vain ja ainoastaan kirjoittanut että "Minä koin elämäni tyhjäksi ennen lasta" niin asia oilisi ollut aivan toinen. Nyt kirjoitit näin "Kyllä minäkin ajattelin ennen lasta aivan kuin sinä, mutta onneksi sitten tulin järkiini, tein lapsen ja tulin onnelliseksi". Miten voit väittää, että et yrittänyt määritellä minua tässä samalla? Määrittelit minut samanlaiseksi kuin itsesi ennen lapsia...

P.S. Ja samalla lisätä miinuspuolelle sen, että äitiyden myötä vähenevä "minäkeskeisyys" siirtyy täysimääräisenä "minunlapsenikeskeisyydeksi". Turha väittää, että äitiyden myötä naiset alkaisivat yhtäkkiä huomioida kaikkia maapallon ihmisiä jotenkin tasavertaisen solidaarisesti. Kyllä ne on vain ja ainoastaan ne omat lapset ja perhe, jotka menevät äitiyden "minuuden" edelle.

Luin viestini kahteen kertaan läpi, enkä löydä sieltä yhtään sellaista ilmaisua tai sanamuotoa, joka viittaisi, että puhuisin siinä sinusta. Kerroin todellakin ainoastaan omast akokemuksestani, mutta voi viestin varmasti tulkita noinkin kuin sinä sen tulkitset. Se on kuitenkin sinun tulkintasi viestistäni, ei se mitä sillä olen tarkoittanut kirjoittaessani.

On älytöntä yleistää kaikki äidit ja ei-äidit johonkin muottiin, tyyliin ei-äidit olisivatkin huonoja äitejä tai äidit eivät ajattel kuin omaa perhettään. Moni äiti tekee vapaaehtoistyötä ja välittää ympäristöstään perheensä ulkopuolella. Itse olen Naisten pankin osakas (naisten pankki auttaa kehitysmaiden naisia), maksan kuukausittain Amnestylle ja WWF:lle lahjoitusta suoraveloituksena ja osallistun naisunionin toimintaa. Totta on, että aikaa on nyt vähemmän maailmanparantamiselle kuin ennen lapsia, mutta edelleen aikani riittää myös siihen.

 

Luin viestini kahteen kertaan läpi, enkä löydä sieltä yhtään sellaista ilmaisua tai sanamuotoa, joka viittaisi, että puhuisin siinä sinusta. Kerroin todellakin ainoastaan omast akokemuksestani, mutta voi viestin varmasti tulkita noinkin kuin sinä sen tulkitset. Se on kuitenkin sinun tulkintasi viestistäni, ei se mitä sillä olen tarkoittanut kirjoittaessani.

Lainaus sinun viestistäsi: "Aika lailla samat oli plussat ja miinukset kuin sulla."
Etkö puhukaan tässä minusta?

On älytöntä yleistää kaikki äidit ja ei-äidit johonkin muottiin, tyyliin ei-äidit olisivatkin huonoja äitejä tai äidit eivät ajattel kuin omaa perhettään. Moni äiti tekee vapaaehtoistyötä ja välittää ympäristöstään perheensä ulkopuolella. Itse olen Naisten pankin osakas (naisten pankki auttaa kehitysmaiden naisia), maksan kuukausittain Amnestylle ja WWF:lle lahjoitusta suoraveloituksena ja osallistun naisunionin toimintaa. Totta on, että aikaa on nyt vähemmän maailmanparantamiselle kuin ennen lapsia, mutta edelleen aikani riittää myös siihen.

Lainaus sinun viestistäsi: "PS. äidiksi tulo vähentää minäkeskeisyyttä, voit lisätä sen listaasi pluspuolelle."
Äideille yleistäminen on vissiin sitten sallittua, vai?

 

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen on saatava tehdä päätöksensä itse. Maailmaan ei tarvita yhtään lasta enempää, jotka on tehty vastoin vanhempien omaa tahtoa ja aitoa halua saada lapsi.

Tämä on kyllä niin totta. On todella harmi, että jotkut tekevät lapsia koska niitä pitää tehdä ja mielestäni äitien pitäisikin varoa sellaista "et sinä tiedä onnellisuudesta mitään ennen kuin lapsia teet" oman elämäntavan tuputtamista, koska inhottava totuus on se, että lapset eivät tuo kaikkien elämään sisältöä ja tässä tapauksessa lapset saattavat jäädä vaille huomiota.

 

[QUOTE="vieras";23100680]Ai, nyt määritellään lasten tekeminen jo perustarpeeksi ja verrataan sitä syömiseen?! Jos ei syö, niin kuolee. Jos ei tee lapsia, niin elää onnellisemman elämän. Näin kärjistetysti.

Ihmisella on korkeintaan perustarpeena, tai kutsutaan sitä mieluummin vietiksi, seksin harrastaminen. Seksin harrastamisen seuraksena on kautta aikojen ollut se, että lapsia vaan putkahtelee. Sitten kun lapsi on olemassa, niin äidille eli emolle syntyy vietti hoitaa ja suojella sitä lastaan maailman tappiin saakka. Ihmiset ovat kuitenkin kaikessa viisaudessaan kehittäneet ehkäisykeinon sille, ettei lapsia enää noin vaan tupsahtelekaan.[/QUOTE]

Ihminen on eläin ja kaikkien eläimien perustarpeisiin kuuluu syöminen, juominen ja suvunjatkaminen. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu näiden lisäksi rakastetuksi ja arvostetutuksi tulemisen tarve sekä itsensä ilmaisun tarve. Näitä ilmankin ihminen pärjää, mutta ei erityisen hyvin.

 

Muutenkaan en oikein ymmärrä tähän asiaan liittyvää herkkänahkaisuutta. Kyllä kai omasta valinnastaan varma ihminen kestää myös eriävät mielipiteet? Eräskin vela valitti, että hänelle oli joku sanonut, että kyllä se sitten varmaan on parempi että jätät lapset hankkimatta. Tätä oli edeltänyt velan vuodatus siitä, kuinka ei siedä lapsia, meteliä, vapaudenmenetystä jne. Kun näihän se tuon velan tapauksessa on, että lapset on parempi jättää hankkimatta ja keskittyä niihin asioihin, joita haluaa tehdä.

Äitiyteenhän ei koskaan liity lainkaan mitään herkkänahkaisuutta? Ei esimerkiksi kestovaippa/kerttis -kinaan, imetysjuttuihin, synnytystavan valintaan, kotihoito/päivähoito -debattiin jne. Lista on loputon. Äidit ovat hyvinkin kärkkäitä puolustamaan omia valintojaan, jos joku niitä kyseenalaistaa.

Vapaaehtoisesti lapsettomilta tämä taitaa olla kielletty, tai sitten vedetään se johtopäätös etteivät he olekaan varmoja valinnastaan. Jep jep.

 

Ihminen on eläin ja kaikkien eläimien perustarpeisiin kuuluu syöminen, juominen ja suvunjatkaminen. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu näiden lisäksi rakastetuksi ja arvostetutuksi tulemisen tarve sekä itsensä ilmaisun tarve. Näitä ilmankin ihminen pärjää, mutta ei erityisen hyvin.

Ai ihminen ei pärjää erityisen hyvin ilman lapsia? Voi hyvänen aika sentään... Saa tällä palstalla sentään päivittäin ihmitellä ihmisten tyhmyyttä jos ei muuta.

 

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat onnellisempia, koska he elävät juuri sellaista elämää kuin haluavat. Liian moni tekee lapsia ajattelematta haluavatko elää lapsiperheen elämää, ja todellisuus ei olekaan niin auvoisen ihanaa. Kuitenkaan lasten hankkimista ei koskaan pidä perustella. Vai onko moneltakin kysytty usein että miksi haluat lapsia? Sen sijaan vapaaehtoisesti lapsettomalta sitä kysytään jatkuvasti, ja vähätellään että kyllä se mieli vielä muuttuu ja heti aletaan kertoa kuinka ihanaa lasten kanssa on. Miksi vapaaehtoisesti lapsettoman kanta on vähäisempi kuin äidiksi halunneen? En minäkään ala äideille vaahdota miten kivaa mulla on ilman lapsia heidän kertoessa jostain kivasta lapsiinsa liittyen.

 

Ihminen on eläin ja kaikkien eläimien perustarpeisiin kuuluu syöminen, juominen ja suvunjatkaminen. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu näiden lisäksi rakastetuksi ja arvostetutuksi tulemisen tarve sekä itsensä ilmaisun tarve. Näitä ilmankin ihminen pärjää, mutta ei erityisen hyvin.

suvunjatkaminen = seksin harrastaminen

 

P.S. ...Turha väittää, että äitiyden myötä naiset alkaisivat yhtäkkiä huomioida kaikkia maapallon ihmisiä jotenkin tasavertaisen solidaarisesti. Kyllä ne on vain ja ainoastaan ne omat lapset ja perhe, jotka menevät äitiyden "minuuden" edelle.

Omien lasten myötä minä ole kyllä aivan oikeasti kiinnostunut myös muista lapsista toisella tavalla. Lasten hätä koskettaa riippumatta maasta tai kultuurista. Olen myös kiinnostunut lasten myötä siitä millainen maailma on lasten ollessa aikuisia. Voivatko he olla "vapaita" valinnoissaan, vovatko he esimerkiksi elää turvallisesti jne. Ja nuo kysymykset eivät tietenkään voi koskea vain minun lapsiani, toivottavasti he eivät joudu elämään yksin tässä maailmassa.

 

Lainaus sinun viestistäsi: "Aika lailla samat oli plussat ja miinukset kuin sulla."
Etkö puhukaan tässä minusta?



Lainaus sinun viestistäsi: "PS. äidiksi tulo vähentää minäkeskeisyyttä, voit lisätä sen listaasi pluspuolelle."
Äideille yleistäminen on vissiin sitten sallittua, vai?

Väännän vielä tämän yhden viestin sulle rautalangasta. Jos käytän yhden kerran viestissäni "sulle" sanaa, se ei tarkoita sitä, että viestini sisältö olisi jotain muuta kuin omakohtaisen kokemukseni jakamista. Mutta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...

PS. kommenttini oli suoraa v...lua juuri tuohon edelläinttämääsi asiaan ja olen pahoillani, että sorruin sellaiseen.

Kaikissa viesteissä ei ole salaisia piiloviestejä sinulle vaikka kaikki voi varmasti sillä tavoin tulkita.

 

Joku väitti että itsekeskeisyys vähenee kun tulee äidiksi mutta itse olen kyllä eri mieltä.

En ole itseäni koskaan niin mahtavaksi ja täydelliseksi naiseksi tuntenut kuin silloin, kun eka kerran äidiksi tuloni jälkeen yksin lähdin markettireissulle vastasyntyneen jäädessä isänsä kanssa kotiin. Lähdin ostamaan vaippoja sun muuta ja kun kävelin kauppaan, sisällä kaupassa ja kaupasta ulos, TIESIN JOKA ASKELEELLA OLEVANI ÄITI!! Niin paljon tärkeämpi ihminen kuin koskaan aiemmin elämässä olin ollut Ajattelin ihan rehellisesti silloin että "huomaakohan nuo muutkin että minä olen nyt ÄITI enkä mikä tahansa naiseläjä"

Olisi kiva jos joku olisi videoinut sen kauppareissun, minulla varmaan luki palavin kirjaimin sana "äiti" pään yläpuolella, olin niin totaalisen onnellinen ja ylpeä nainen T-paita maitoroiskeissa ja läskimakkarat vyötäröllä! Enkä minä sen jälkeenkään ole täysin lähtötasolle koskaan enää tässä asiassa palannut. Kun painan moottoritiellä kaasua niin ainoa asia mikä ehkä saa minut keventämään kaasujalkaa on se, että muistan "ai hitsi, mähän olen ÄITI, mun pitää pysyä hengissä".

Naisella itsekeskeisyys lisääntyy kun hän tulee äidiksi, siellä maailmankaikkeuden keskipisteessä on kuitenkin ne lapset myös mutta äiti on heti siinä lasten vieressä. Luulisin että näin moni tuntee, mutta ehkä ei kehtaa myöntää tuntevansa tässä kulttuurissamme joka korostaa vaatimattomuutta ja taustaan sulautumista. Täällähän ei saa pitää itsestään melua.

 

Ai ihminen ei pärjää erityisen hyvin ilman lapsia? Voi hyvänen aika sentään... Saa tällä palstalla sentään päivittäin ihmitellä ihmisten tyhmyyttä jos ei muuta.

Taisin kirjoittaa, että viimeisimmät ei ole välttämättömiä ihmisen kannalta eli rakastetuksi ja arvostetuksi tuleminen ja itsensä ilmaisun tarve, eikö vaan? Enkö kirjoittanutkin?

Suvunjatkaminen on kaikkien eläinten perustarve, jota ilman sinuakaan ei olisi olemassa eikä minua eikä ketään muutakaan täällä kirjoittamassa.

 

Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat onnellisempia, koska he elävät juuri sellaista elämää kuin haluavat. Liian moni tekee lapsia ajattelematta haluavatko elää lapsiperheen elämää, ja todellisuus ei olekaan niin auvoisen ihanaa. Kuitenkaan lasten hankkimista ei koskaan pidä perustella. Vai onko moneltakin kysytty usein että miksi haluat lapsia? Sen sijaan vapaaehtoisesti lapsettomalta sitä kysytään jatkuvasti, ja vähätellään että kyllä se mieli vielä muuttuu ja heti aletaan kertoa kuinka ihanaa lasten kanssa on. Miksi vapaaehtoisesti lapsettoman kanta on vähäisempi kuin äidiksi halunneen? En minäkään ala äideille vaahdota miten kivaa mulla on ilman lapsia heidän kertoessa jostain kivasta lapsiinsa liittyen.

Mikset sinä kerro kuinka kivaa sulla on ilman lapsia? Onko se mielestäsi joku ANSIO että sinä et kerro? Hullua olla kertomatta kivoista asioista elämässään!!

Mistä sinä tiedät että esimerkiksi minä en elä nyt sellaista elämää kuin mitä halusinkin elää? Eikä elämä lapsettomanakaan aina yhtä juhlaa ollut, ei edes silloin kun vielä uskoin varmasti että en halua koskaan lapsia.

Koskaan en ole katunut lasten hankkimista, never. Enkä koirienkaan Molemmista on hirveästi vaivaa mutta kyllä sitä haudassa sitten ehtii toimettomana maata ihan tarpeeksi

 

Joku väitti että itsekeskeisyys vähenee kun tulee äidiksi mutta itse olen kyllä eri mieltä.

En ole itseäni koskaan niin mahtavaksi ja täydelliseksi naiseksi tuntenut kuin silloin, kun eka kerran äidiksi tuloni jälkeen yksin lähdin markettireissulle vastasyntyneen jäädessä isänsä kanssa kotiin. Lähdin ostamaan vaippoja sun muuta ja kun kävelin kauppaan, sisällä kaupassa ja kaupasta ulos, TIESIN JOKA ASKELEELLA OLEVANI ÄITI!! Niin paljon tärkeämpi ihminen kuin koskaan aiemmin elämässä olin ollut Ajattelin ihan rehellisesti silloin että "huomaakohan nuo muutkin että minä olen nyt ÄITI enkä mikä tahansa naiseläjä"

Olisi kiva jos joku olisi videoinut sen kauppareissun, minulla varmaan luki palavin kirjaimin sana "äiti" pään yläpuolella, olin niin totaalisen onnellinen ja ylpeä nainen T-paita maitoroiskeissa ja läskimakkarat vyötäröllä! Enkä minä sen jälkeenkään ole täysin lähtötasolle koskaan enää tässä asiassa palannut. Kun painan moottoritiellä kaasua niin ainoa asia mikä ehkä saa minut keventämään kaasujalkaa on se, että muistan "ai hitsi, mähän olen ÄITI, mun pitää pysyä hengissä".

Naisella itsekeskeisyys lisääntyy kun hän tulee äidiksi, siellä maailmankaikkeuden keskipisteessä on kuitenkin ne lapset myös mutta äiti on heti siinä lasten vieressä. Luulisin että näin moni tuntee, mutta ehkä ei kehtaa myöntää tuntevansa tässä kulttuurissamme joka korostaa vaatimattomuutta ja taustaan sulautumista. Täällähän ei saa pitää itsestään melua.

Se lausahdukseni oli pelkkää vi..lua kuten jo edellä mainitsin.

Mutta itse en koe, että minusta olisi tullut minäkeskeisempi, olen varmasti ollut jo ennen lapsia niin minäkeskeinen että lapset tekivät sen, jotta ajattelen enemmän muitakin, vaikkapa niitä lapsiani ja muiden lapsia, maailman lapsia. Minusta on tullut empaattisempi lasten syntymän myötä ja olen kiinnostuneempi myös muiden elämästä ja asioista. En tiedä miksi, mutta näin on käynyt.