Raskaana - mies painostaa aborttiin, minä en tiedä haluaisinko abortin vai pitää lapsen

Jos on tottunut makaamaan persiillään, niin tottahan toki yh:na olo on raskaampaa kuin kuvittelisi.
.

Tämä on kyllä todella halveksiva kommentti yh:ita kohtaan. Ja todella yleistävä.

Muuhun en viestissäsi jaksa ottaa kantaa.

 

Jos on tottunut makaamaan persiillään, niin tottahan toki yh:na olo on raskaampaa kuin kuvittelisi.
Olin lasten siittäjän kanssa vuosia, sitten yh:na muutamia vuosia ja nyt lapsilla on isä, joka on läsnä joka hetkessä.
Eniten kadun sitä, etten heti jo alussa heivannut sitä ihmistä elämästämme, joka sitä vaikeutti.
Lapset ovat saaneet kaiken mihin voin vaikuttaa.Lasten siittäjän valintoihin ja käyttäytymiseen en voinut vaikuttaa, vaikka yritin.
Lasten nyk.isä on omasta tahdostaan lapsille aidosti läsnä.

" Entä jos ei pärjääkään? Ja entä oma onnellisuus? Lapsen saaminen yksin ei välttämättä ole kovin onnellinen asia, vaikka niin haluaisi aluksi kuvitellakin..."

Jos tulee tilanne eteen, ettei pärjäisikään, valtaosa kuitenkin pärjää, niin silloin tietysti otetaan yhteyttä siihen tahoon, joka auttaa.So simple!
Jos elämässä tulee eteen asioita joihin tarvitaan ulkopuolista apua, niin sitten siihen turvaudutaan.Eikös tuo ole nyt ihan järkiperäistä?
Et voi elää elämääsi niin, että pelkäät, jos et olekaan onnellinen sitten joskus ja , että jos tuletkin tarvitsemaan apua, niin et voi ottaa riskiä koskaan.
Taidat olla aika nuori?
Onnellisuus on kiinni usein ihan itsestään.Jos ei ole onnellinen, voi etsiä syitä mistä juontuu. Ja yrittää asialle jotakin.

Miksi kutsut lastesi isää siittäjäksi? Oliko teillä joku diili että hän siittää lapset, mutta ei sitten mitään muuta? Tuskin. Itsehän olet tuon "siittäjän" valinnut. En nyt ihan ymmärrä, miksi kehoittaisit ap:ta tekemään saman virheen minkä itse olet tehnyt; tekemään lapsen huonon miehen kanssa? En tiedä minkä ikäinen olit, kun teit lapsen tälle siittäjälle, mutta ap on vielä siinä iässä, että ehtii löytämään tuleville lapsille paremman isän. Mietihän itse kuinka monelta kärsimykseltä olisit säästynyt, jos olisit tehnyt lapsia vasta nyt, kun sinulla on kunnollinen mies? Ehkä liian myöhäistä sinun tapauksessasi, mutta ei pidä silti aliarvioida lapsen biologista isää, se on lapsen oikea isä, eikä mikään siittäjä. Aika ihmeellinen asenne sinulla. Miksi pitäisi tieten tahtoen ottaa riski elämässään, ja tehdä lapsi väärän ihmisen kanssa, kun on vielä nuori ja voi odottaa??? En tajua. Sitäpaitsi se on aika itsekäs asenne, että MINÄ haluan tämän lapsen, eikä viis välitä siitä, miten huonon puolison on lapsen isäksi valinnut. Lapsen oikeutta hyvään elämään ei ajatella pätkääkään. Ja kaikki yksinhuoltajat eivät todellakaan ole niitä ihannetapauksia. Katso ympärillesi, Suomi on täynnä huonosti kasvatettuja lapsia, joiden väsähtänyt/masentunut/alkoholisoitunut yksinhuoltajaäiti ei jaksa välittää heistä. Kun se ei ole vaan se vauva-aika, kun lapsesta pitää jaksaa pitää huolta, vaan pikkasen enemmän!

 

Tämä on kyllä todella halveksiva kommentti yh:ita kohtaan. Ja todella yleistävä.

Muuhun en viestissäsi jaksa ottaa kantaa.

Et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin, kirjoitin varmasti epäselvästi.
Olin vuosia yh.
Tarkoitan, että jos on tottunut elämään laiskasti ennen lapsia elämässään,
ts.saanut helpolla kaikki, tekemättä itse mitään, niin tottakai yh:na olo on sitten raskasta/ oikeammin sanottuna raskaampaa.Sitten se lapsen tulo varmasti
yllättää raskaudessaan, mutta jos olet tottunut elämässäsi tekemään, niin siihen ei paljon uutta tekemistä tule.Tai tulee, muttei niin paljoa, kuin jos olisit tottunut "helppoon" elämään.

 

Et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin, kirjoitin varmasti epäselvästi.
Olin vuosia yh.
Tarkoitan, että jos on tottunut elämään laiskasti ennen lapsia elämässään,
ts.saanut helpolla kaikki, tekemättä itse mitään, niin tottakai yh:na olo on sitten raskasta/ oikeammin sanottuna raskaampaa.Sitten se lapsen tulo varmasti
yllättää raskaudessaan, mutta jos olet tottunut elämässäsi tekemään, niin siihen ei paljon uutta tekemistä tule.Tai tulee, muttei niin paljoa, kuin jos olisit tottunut "helppoon" elämään.

Tuokaan ei pidä paikkansa. Kyllä lapsi tuo sellaista täytettä elämään että harva siihen etukäteen osaa valmistautua, tai edes ymmärtää mistä on kysymys. Ja jos on ollut erittäin ahkera ennen lapsia niin sitten vasta uupuukin helposti yh:na, kun kokee että pitää lapsen hoidon lisäksi ehtiä tekemän ne mitä ennen lastakin on tehnyt (jos on esim. tosi liikunnallinen, harrastanut paljon kulttuuria jne).

 

Millainen oma isäsuhde miehelläsi on? Minusta se vaikuttaa paljon siihen, miten hän omaa mahdollista tulevaa isyyttään määrittää. Aiheesta kannattanee keskustella

Itsekin sain esikoiseni 24-vuotiaana. Olin vasta aloittanut opiskelut, joten ylläriraskaus tuli hieman huonoon ajankohtaan, mutta asiat saatiin sovittua koulun kanssa, joten odotin ja opiskelin samaan aikaan. Olin poissa koulusta kolme viikkoa pojan syntymän jälkeen, jonka jälkeen minun koulussa ollessani häntä hoitivat mieheni, eli pojun isä, mummi ja setä (pariin kertaan). Olihan se alkuun sopeutumista, että kasvoimme edes jollain tapaa vanhemmiksi, mutta pojan syntymä on yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Myös kuopuspoikamme on ylläriraskauden tuloksia, ja ns. kerta kiellon päälle-ajatuksella vastaanotettu, mutta oli erityisen helppo vauva ja valoisa poika. Mä ajattelen näistä ylläreistä, että heillä on joku erityinen tehtävä elämässään, jonka vuoksi syntyvät silloin kuin haluavat. Tosin meillä keskimmäinenkin (tyttö) syntyi silloin kun häntä huvitti, koska silloin olimme lapsettomuushoidoissa Niin se elämä vain heittelee

Ylempänä isi x 3 kirjoitteli hyviä ajatuksia ja ne kolme pointtia ovat todellakin tärkeitä.

 

Jännästi tässäkin tarinassa mies on heti se paholainen.. huoh.
Kuka muuten itse haluaisi vastentahtoaan vastuuseen ja elatusvelvollisuuteen lapseen? Olen toki puolueellinen koska olen nähnyt niitä ei-toivottujen lasten tarinoita useammankin. Yksinhuoltajan elämä ei aina olekaan niin hohdokasta mitä täälläkin annetaan ymmärtää. Kaikki eivät ole vahvoja eivätkä kestä sitä.
Kyllä minä jopa äitinä ja naisena kimpaantuisin jos tyrkättäs vaan nyytti syliin "ole hyvä, tuon nyt sitten hoidat ja jos et muuten osallistu, tulee lasku kerran kuussa ja vittuilut päälle!"

Tasa-arvo on mennyt päin persettä kun lapsen "saamiseen" ei miehillä ole mitään sanomista. Myös miehen tulisi saada päättää halutessaan lapsen "nyt nainen raskaaksi". Silloin oltaisiin tasavertaisia.
Olisi toivottavaa hankkia se random-tyyppi tai keinohedelmöityksellä lapsi, mikäli tahtoo yh:n elämästä nauttia. Miksi siihen pitää sotkea vastentahtoinen mies. Tällöin viedään mahdollisuus haluttuun, toivottuun ensimmäiseen omaan lapseen.. Jos joskus perustat perheen niin siinä on takapiruna perintöjä jakamassa täysin vieras ihminen ja elatusmaksut ensin. On kylmää tekstiä, tiedän.
En vain arvosta pelkkää naisen päätäntä oikeutta lapsesta silloin kun miehestä tehdään maksumies. Jos lapsen pitää ilman isän nimeämistä ja kantaa yksin vastuunsa, niin silloin lapsi on ok ja toivon onnea valinnalle. Aina voi löytää uuden miehen, joka haluaa osallistua. Hyvä näin. Mutta miksi seksistä rangaistaan? Se on kahdenkauppa ja ehkäisykeinot ovat keksitty juuri siksi ettei tarvitsisi pakolla lasta hankkia. Myös naisella on vastuu siinä.. vaikkei lain edessä olekaan. Kunha saa pullat uuniin ja sitten nimetään isä ja jeps! Aletaas tutkia palkkatietoja ja varallisuutta.. wuhuu!!
Ehkä joskus tähän tulisi muutos kun alkaa olla elättejä liikaa kun on niin pirun kivaa tehdä se vauva, vaikkei rahkeita olisikaan..

Miksi ei ajatella lapsen kannalta? Ei-toivottu pieni alku.. ilman rakastavaa isää on melko surullinen tilanne. Miksei edes alussa yrittäisi antaa mahollisimman parhaat lähtökohdat saada rakkautta molemmilta vanhemmilta?

 

[QUOTE="viera";29463532]Miksi kutsut lastesi isää siittäjäksi? Oliko teillä joku diili että hän siittää lapset, mutta ei sitten mitään muuta? Tuskin. Itsehän olet tuon "siittäjän" valinnut. En nyt ihan ymmärrä, miksi kehoittaisit ap:ta tekemään saman virheen minkä itse olet tehnyt; tekemään lapsen huonon miehen kanssa? En tiedä minkä ikäinen olit, kun teit lapsen tälle siittäjälle, mutta ap on vielä siinä iässä, että ehtii löytämään tuleville lapsille paremman isän. Mietihän itse kuinka monelta kärsimykseltä olisit säästynyt, jos olisit tehnyt lapsia vasta nyt, kun sinulla on kunnollinen mies? Ehkä liian myöhäistä sinun tapauksessasi, mutta ei pidä silti aliarvioida lapsen biologista isää, se on lapsen oikea isä, eikä mikään siittäjä. Aika ihmeellinen asenne sinulla. Miksi pitäisi tieten tahtoen ottaa riski elämässään, ja tehdä lapsi väärän ihmisen kanssa, kun on vielä nuori ja voi odottaa??? En tajua. Sitäpaitsi se on aika itsekäs asenne, että MINÄ haluan tämän lapsen, eikä viis välitä siitä, miten huonon puolison on lapsen isäksi valinnut. Lapsen oikeutta hyvään elämään ei ajatella pätkääkään. Ja kaikki yksinhuoltajat eivät todellakaan ole niitä ihannetapauksia. Katso ympärillesi, Suomi on täynnä huonosti kasvatettuja lapsia, joiden väsähtänyt/masentunut/alkoholisoitunut yksinhuoltajaäiti ei jaksa välittää heistä. Kun se ei ole vaan se vauva-aika, kun lapsesta pitää jaksaa pitää huolta, vaan pikkasen enemmän![/QUOTE]

Se, että lasten siittäjä ei ollut lapsille lainkaan isä saati läsnä.
Se, että itse uskoo valinneensa kunnon kumppanin, ei anna takeita siitä, että hän sitten tilanteen tullessa eteen, sitä oikeasti olisi.
Hän siitti lapset, ei muuta.
Vaikka kuinka oli olevinaan mukana, niin ei ollut.

"Katso ympärillesi, Suomi on täynnä huonosti kasvatettuja lapsia, joiden väsähtänyt/masentunut/alkoholisoitunut yksinhuoltajaäiti ei jaksa välittää heistä. Kun se ei ole vaan se vauva-aika, kun lapsesta pitää jaksaa pitää huolta, vaan pikkasen enemmän!"

Ja väität yksinhuoltajuutta sitten syyksi?Toki varmasti on monia syitä, mutta nyt sanoisin sinulle, että monilla yh:illa on paremmat "voimavarat"hoitaa ja perehtyä lapseensa, kuin niillä joilla on raha-asiat sekä parisuhde olemassa.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Itse panostin lapsiini kaiken, niinkuin nykyäänkin, on ikää sitten 0 tai 10v, niin mihin se panostus muuttuisi?Jos väsyy, saa apua, kun pyytää.
Minä tosin väsytin itseäni omasta tahdostani, sillä en malttanut nukkua aina, vaikka mahdollisuus olikin ja halusin itse hoitaa lapset.
Jos ihminen on masentunut, hän saa siihenkin apua.Jos on alkoholisoitunut, se ja lapset eivät sovi yhteen.Miksi otat ongelmat esiin vain yksinhuoltajille?

"Miksi pitäisi tieten tahtoen ottaa riski elämässään, ja tehdä lapsi väärän ihmisen kanssa, kun on vielä nuori ja voi odottaa??? En tajua. Sitäpaitsi se on aika itsekäs asenne, että MINÄ haluan tämän lapsen, eikä viis välitä siitä, miten huonon puolison on lapsen isäksi valinnut. "
Halusimme molemmat lapsen.Ja sitä yritettiin kauan.Ei toisesta ihmisestä voi tietää kuinka tulee olemaan/jättämään olematta hyvä isä, kun tilanne koittaa.
Huonoksi puolisoksi voi paljastua, vaikka olisit katsonut toista reilu 5v.
Jos lapsi jo on vatsassa, alatko pelkäämään sitten tulevaa?
Ei hyvä parisuhde/yh:na olo ole vastakohtia.
Ollessani yh, sain monesti ajatella, että onneksi olen yh,
parisuhteessa olevia ystäviä katsoessani ja kuunnellessani.Useinkaan miehet eivät osallistuneet lainkaan/olivat hankalia.

 

Jännästi tässäkin tarinassa mies on heti se paholainen.. huoh.

Johtuisikohan jännästi siitä miten mies käyttäytyy? Paniikkiin meneminen on ok, vastentahtoisuuskin on ok, mutta tuollainen "leikillään muka lyö mahaa"-käyttäytyminen on jo tosi pelottavaa ja häiriintynyttä.

 

Jännästi tässäkin tarinassa mies on heti se paholainen.. huoh.
Kuka muuten itse haluaisi vastentahtoaan vastuuseen ja elatusvelvollisuuteen lapseen? Olen toki puolueellinen koska olen nähnyt niitä ei-toivottujen lasten tarinoita useammankin. Yksinhuoltajan elämä ei aina olekaan niin hohdokasta mitä täälläkin annetaan ymmärtää. Kaikki eivät ole vahvoja eivätkä kestä sitä.
Kyllä minä jopa äitinä ja naisena kimpaantuisin jos tyrkättäs vaan nyytti syliin "ole hyvä, tuon nyt sitten hoidat ja jos et muuten osallistu, tulee lasku kerran kuussa ja vittuilut päälle!"

Tasa-arvo on mennyt päin persettä kun lapsen "saamiseen" ei miehillä ole mitään sanomista. Myös miehen tulisi saada päättää halutessaan lapsen "nyt nainen raskaaksi". Silloin oltaisiin tasavertaisia.
Olisi toivottavaa hankkia se random-tyyppi tai keinohedelmöityksellä lapsi, mikäli tahtoo yh:n elämästä nauttia. Miksi siihen pitää sotkea vastentahtoinen mies. Tällöin viedään mahdollisuus haluttuun, toivottuun ensimmäiseen omaan lapseen.. Jos joskus perustat perheen niin siinä on takapiruna perintöjä jakamassa täysin vieras ihminen ja elatusmaksut ensin. On kylmää tekstiä, tiedän.
En vain arvosta pelkkää naisen päätäntä oikeutta lapsesta silloin kun miehestä tehdään maksumies. Jos lapsen pitää ilman isän nimeämistä ja kantaa yksin vastuunsa, niin silloin lapsi on ok ja toivon onnea valinnalle. Aina voi löytää uuden miehen, joka haluaa osallistua. Hyvä näin. Mutta miksi seksistä rangaistaan? Se on kahdenkauppa ja ehkäisykeinot ovat keksitty juuri siksi ettei tarvitsisi pakolla lasta hankkia. Myös naisella on vastuu siinä.. vaikkei lain edessä olekaan. Kunha saa pullat uuniin ja sitten nimetään isä ja jeps! Aletaas tutkia palkkatietoja ja varallisuutta.. wuhuu!!
Ehkä joskus tähän tulisi muutos kun alkaa olla elättejä liikaa kun on niin pirun kivaa tehdä se vauva, vaikkei rahkeita olisikaan..

Miksi ei ajatella lapsen kannalta? Ei-toivottu pieni alku.. ilman rakastavaa isää on melko surullinen tilanne. Miksei edes alussa yrittäisi antaa mahollisimman parhaat lähtökohdat saada rakkautta molemmilta vanhemmilta?

Luitko aloitusta ollenkaan? Sanohan nyt, missä kohtaa ap on tehnyt väärin? Tekeekö hän väärin jos pitää lapsen?

 

Tämä on kyllä todella halveksiva kommentti yh:ita kohtaan. Ja todella yleistävä.

Muuhun en viestissäsi jaksa ottaa kantaa.

Kyllä, samaa mieltä. Halveksivaa, ja totuuttä väärentelevää.
Jos ei itse kykene edes kutsumaan lasten isää biologiseksi isäksi, vaan kutsuu
"siittäjäksi". Mitä hittoa?
Ja kuinkahan kauan itse "kesti" oloa yksinhuoltajana? Villi veikkaus, että ei kovin kauan.
Uusi mies haettu varmaan melko pian..
Rivien välistä huokuu ettei tällä kirjoittajalla ole tietoa elämän kareille ajamisesta, tai
oikeastaan edes yksinhuoltajan arjesta. Ei pidä vähätellä asioita, joista ei tiedä.

 

Se, että lasten siittäjä ei ollut lapsille lainkaan isä saati läsnä.
Se, että itse uskoo valinneensa kunnon kumppanin, ei anna takeita siitä, että hän sitten tilanteen tullessa eteen, sitä oikeasti olisi.
Hän siitti lapset, ei muuta.
Vaikka kuinka oli olevinaan mukana, niin ei ollut.

"Katso ympärillesi, Suomi on täynnä huonosti kasvatettuja lapsia, joiden väsähtänyt/masentunut/alkoholisoitunut yksinhuoltajaäiti ei jaksa välittää heistä. Kun se ei ole vaan se vauva-aika, kun lapsesta pitää jaksaa pitää huolta, vaan pikkasen enemmän!"

Ja väität yksinhuoltajuutta sitten syyksi?Toki varmasti on monia syitä, mutta nyt sanoisin sinulle, että monilla yh:illa on paremmat "voimavarat"hoitaa ja perehtyä lapseensa, kuin niillä joilla on raha-asiat sekä parisuhde olemassa.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Itse panostin lapsiini kaiken, niinkuin nykyäänkin, on ikää sitten 0 tai 10v, niin mihin se panostus muuttuisi?Jos väsyy, saa apua, kun pyytää.
Minä tosin väsytin itseäni omasta tahdostani, sillä en malttanut nukkua aina, vaikka mahdollisuus olikin ja halusin itse hoitaa lapset.
Jos ihminen on masentunut, hän saa siihenkin apua.Jos on alkoholisoitunut, se ja lapset eivät sovi yhteen.Miksi otat ongelmat esiin vain yksinhuoltajille?

"Miksi pitäisi tieten tahtoen ottaa riski elämässään, ja tehdä lapsi väärän ihmisen kanssa, kun on vielä nuori ja voi odottaa??? En tajua. Sitäpaitsi se on aika itsekäs asenne, että MINÄ haluan tämän lapsen, eikä viis välitä siitä, miten huonon puolison on lapsen isäksi valinnut. "
Halusimme molemmat lapsen.Ja sitä yritettiin kauan.Ei toisesta ihmisestä voi tietää kuinka tulee olemaan/jättämään olematta hyvä isä, kun tilanne koittaa.
Huonoksi puolisoksi voi paljastua, vaikka olisit katsonut toista reilu 5v.
Jos lapsi jo on vatsassa, alatko pelkäämään sitten tulevaa?
Ei hyvä parisuhde/yh:na olo ole vastakohtia.
Ollessani yh, sain monesti ajatella, että onneksi olen yh,
parisuhteessa olevia ystäviä katsoessani ja kuunnellessani.Useinkaan miehet eivät osallistuneet lainkaan/olivat hankalia.

Oli läsnä, tai ei, lastesi biologinen isä hän on jokatapauksessa. Eikä mikään hiton siittäjä. Siittäjäksi kutsutaan henkilöä jonka kanssa ollaan yksi yö eikä yhtään enempää. Itse olet kuitenkin ollut parisuhteessa kyseisen henkilön kanssa.

Kuinkas kauan olitkaan yksinhuoltajana?

 

Jännästi tässäkin tarinassa mies on heti se paholainen.. huoh.
....
Tasa-arvo on mennyt päin persettä kun lapsen "saamiseen" ei miehillä ole mitään sanomista.
....
Mutta miksi seksistä rangaistaan? Se on kahdenkauppa ja ehkäisykeinot ovat keksitty juuri siksi ettei tarvitsisi pakolla lasta hankkia. Myös naisella on vastuu siinä..

Provoat varmaan?

Sinustako tuo mies on ihan jees tyyppi? Ilmanyrkkeilyä, uhkailua, raivoamista, vittuilua, kaljan tyrkyttämistä, keskenmenon toivomista...

Miehillä on aina sanomista lapsen saamiseen. Esim "Ei kiitos, en halua seksiä", "Hetki vain, laitan kondomin", "Hyvä lääkäri, haluaisin vasektomian". Siinä vaiheessa, kun panee paljaalla, on päätöksensä tehnyt ja turha sitä sitten on itkeä, jos vastuu mahsollisesta lapsesta ei enää huvitakaan.

NaisellaKIN on vastuu ehkäisystä, KUTEN MYÖS MIEHELLÄ. Jos mies on se, joka ei lasta halua, vastaa hän itse siitä, ettei ruiki siittiöitään munasolujen kimppuun. Ehkäisy on yhteinen asia, mutta jos raskaus olisi maailmanloppu, on itse otettava vastuu siitä, ettei sitä raskautta tule, vaikka pidättäytymällä yhdynnästä, jos muuhun ei kykene. Jos molemmat ovat olleet suostuvaisia seksiin, ei ketään ole pakotettu mihinkään, edes isäksi. Sen päätöksen, että ottaa riskin raskaudesta, tekee mies itse, kun lykkää munansa rööriin.

 

[QUOTE="viera";29463642]Kyllä, samaa mieltä. Halveksivaa, ja totuuttä väärentelevää.
Jos ei itse kykene edes kutsumaan lasten isää biologiseksi isäksi, vaan kutsuu
"siittäjäksi". Mitä hittoa?
Ja kuinkahan kauan itse "kesti" oloa yksinhuoltajana? Villi veikkaus, että ei kovin kauan.
Uusi mies haettu varmaan melko pian..
Rivien välistä huokuu ettei tällä kirjoittajalla ole tietoa elämän kareille ajamisesta, tai
oikeastaan edes yksinhuoltajan arjesta. Ei pidä vähätellä asioita, joista ei tiedä.[/QUOTE]

Sun rivien välistä huokuu nuoruus ja jotain mistä en pidä yhtään!

 

Ei alkio ole lapsi vaikka nainen onkin raskaana. Toisaalta joillekin lapsi voi olla olemassa jo ennen hedelmöitystä, siis ajatuksena ja toiveina.

Saan kai vakaumuksestani huolimatta paljastaa sinulle, että nimenomaan ohimennen mainitsemasi hedelmöittymishetki on ainoa rajanveto ihmisen elämän alkamiselle, joka voidaan tieteellisesti tehdä. Sitten seuraa toki erilaisia ikävaiheita, mutta yhtä kaikki elämä jatkuu ihan sinne loppuunsa asti. Luonnolliseen tai luonnottomaan loppuunsa. Ihmisyyden arvon mittaaminen henkilön iällä on pelkästään mielivaltaista ja silkkaa epärehellisyyttä taas olisi väittää, että elämä lopetetaan ennen kuin se olisi alkanutkaan.?! Ethän sinä ihan tosissasi voinut olla?

Mitä tulee tuohon useampien mainitsemaan oikeuteen syntyä toivottuna ja haluttuna, niin kannatan sitä. Ratkaisuksi tarjoatte kyllä kovin kummallisia vaihtoehtoja..?

Viera mm. kirjoitti: "Siksi koska lapselle on parempi tulla perheeseen, jossa on molemmat vanhemmat, jotka tukevat toisiaan lapsen saamisessa ja hoitavat lasta, ja myös tulla tilanteeseen jossa hän on haluttu."

Ööö..!? Ainoa järjellinen tulkinta on kai se, että luulet tämän lapsen voivan syntyä joskus myöhemminkin..?! Miten se voi olla parempi kuolla kuin syntyä perheeseen, jossa eivät toteudu mm. edellämainitut asiat? Minä kannatan sitä, että jokainen saa itse päättää elämästään. Minusta oikeus elämään on tärkeämpi kuin nuo muut hyvät asiat.

Ja jos teitä kovin monia huolettaa nämä lasten asiat noin paljon niin soisin, että esittäisitte jonkinlaisia sanktioita niille, jotka eivät näitä lapsen oikeuksia kunnioita? Vai pitäisikö teidän nyt sitten paremminkin kirjoittaa, että on lapsen velvollisuus syntyä perheeseen, jossa em. asiat toteutuvat?

 

[QUOTE="viera";29463652]Siittäjäksi kutsutaan henkilöä jonka kanssa ollaan yksi yö eikä yhtään enempää.[/QUOTE]

Sinäkös se ylivallassasi päätät, miksi kuka ketäkin kutsuu ja mikä on minkäkin termin virallinen määritelmä, puhekielessäkin...?

 

[QUOTE="viera";29463642]Kyllä, samaa mieltä. Halveksivaa, ja totuuttä väärentelevää.
Jos ei itse kykene edes kutsumaan lasten isää biologiseksi isäksi, vaan kutsuu
"siittäjäksi". Mitä hittoa?
Ja kuinkahan kauan itse "kesti" oloa yksinhuoltajana? Villi veikkaus, että ei kovin kauan.
Uusi mies haettu varmaan melko pian..
Rivien välistä huokuu ettei tällä kirjoittajalla ole tietoa elämän kareille ajamisesta, tai
oikeastaan edes yksinhuoltajan arjesta. Ei pidä vähätellä asioita, joista ei tiedä.[/QUOTE]

Olet totaalisesti hakoteillä.
Olin monia vuosia yksinhuoltaja.
Enkä todellakaan vähättele.Se oli minun kokemukseni siitä, miten koin kahden pienen lapsen yksinhuoltajuuden.
Pitäisikö valehdella ja sanoa, että se oli jotakin aivan hirveää ja kiduttavaa?
Kestin yksinoloa lasten kanssa hienosti.Panostin sitten sen elämänvaiheen lapsiin ja kotiin. Mm sisustelin kotia ja nautin.
En kokenut tarvitsevani miestä, sillä olin ehtinyt pohtia muutaman vuoden sitäkin, että olenko sen siittäjän kanssa vai hoidanko lapset paremmilla jaksamisilla yksin.
Se päätös oli oikea lähteä, vaikka hetken mietinkin sitä, että en voi lapsilta "viedä"isää.
Se ajatusmalli oli aivan väärä.
Lapset ja minä voimme paremmin, kun lähdimme.
Uuden miehen olisin saanut, mutten ollut valmis kuin vasta myöhemmin.
Yksi oli jo valmis ottamaan vastuuta lapsista ja muuttamaan yksiin, mutta
minä en ollut, joten pidin pääni ja elin elämääni.
Sitten, kun aika oli oikea löysin lapsille loistavan isän.Käymme yhdessä lasten asiat läpi ja pohdimme lasten käyttäytymistä sekä omaa käytöstämme ja panostamme lapsiin sekä tietysti parisuhteeseen.En tiedä mitä enempää voisin vaatia, meillä on kaikki.
"Rivien välistä huokuu ettei tällä kirjoittajalla ole tietoa elämän kareille ajamisesta, tai
oikeastaan edes yksinhuoltajan arjesta."
Myös tässä asiassa olet totaalisen väärässä.Voisinpa kertoa kuinka väärässä, mutten tahdo jakaa niitä asioita netissä.
Kuinka olen voinut jäädä paitsi yksinhuoltajan arjesta, jos olen elänyt sitä kahden lapsen kanssa vuosia?Nyt lapsi hyvä, mietintämyssy päähän.

 

Viera:lle. Kerro mulle missä määritellään, että suhteessa olleet miehet ovat isiä ja yhden yön tapauksissa olleet ovat siittäjiä? Mä ymmärrän hyvin miksi Owl puhuu siittäjästä ja isästä. Isyys kun on jotain aivan muuta kuin pippelin laittaminen pimppiin sillä seurauksella, että nainen raskautuu.

 

Owl, kirjoitustesi perusteella et siis ollut yh kovin pienille lapsille, jos jo vuosia olit miehesi kanssa enne kuin erositte. Mielestäni on eri asia olla yh 6-vuotiaalle kuin esim. vauvalle, tai 1-vuotiaalle.

Korjaa jos olen väärässä.

 

Owl, kirjoitustesi perusteella et siis ollut yh kovin pienille lapsille, jos jo vuosia olit miehesi kanssa enne kuin erositte. Mielestäni on eri asia olla yh 6-vuotiaalle kuin esim. vauvalle, tai 1-vuotiaalle.

Korjaa jos olen väärässä.

Niin siis luuletko, että lapset ovat syntyneet heti, kun he ovat päätyneet yhteen? Eikö tuolla lukenut, ettei isä ollut ollenkaan tekemisissä lasten kanssa?

 

Viera:lle. Kerro mulle missä määritellään, että suhteessa olleet miehet ovat isiä ja yhden yön tapauksissa olleet ovat siittäjiä? Mä ymmärrän hyvin miksi Owl puhuu siittäjästä ja isästä. Isyys kun on jotain aivan muuta kuin pippelin laittaminen pimppiin sillä seurauksella, että nainen raskautuu.

Kiva, että ymmärrät.
Juuri sitä hainkin sanamuodoillanikin.
Isä-sanan merkitystä on tullut pohdittua eri elämän vaiheissa.
Ja tosiaankin lapsille isä on se, joka hoitaa isän velvollisuudet ja on läsnä.
Se, että joku siittää lapsen olematta heille lainkaan hyvä- saati isä, ei ansaitse mielestäni isä-sanaa, vaan hän on vain alullepanija, siittäjä, vaikka olisimmekin olleet 7v yhdessä.
Isä sana on lasta varten ja se sisältää niin paljon lapsen elämän sisältöön liittyviä asioita, että
ei niitä pelkästään siittämällä ansaita.
Onneksi on ihmisiä, jotka ottavat lapsen omakseen, vaikkeivät olekaan hoitaneet tuota alun hetken tapahtumaa.

 

[QUOTE="viera";29463402]
Se on kauhea shokki lapselle tajuta, että oma isä ei ole halunnut häntä, eikä rakasta häntä. Jokainen lapsi haluaa jossain vaiheessa tietää kuka on oikea isä, ja miksi hän ei ole lapsen elämässä mukana. Monet psykologiset ongelmat muodostuvat juuri siitä, että varttuva lapsi alkaa hahmottaa että a)hänellä ei ole oikeaa biologista isää eikä hän siis tunne sitä henkilöä kuka hän itse puoliksi on b) hän kokee että hän ei ole haluttu. Ehkä olen ummikko,ja sinä taas aika naiivi, jos et ymmärrä että jokainen ihminen etsii jossain iässä itseään ja haluaa tietää kuka/minkälainen ihminen hänen toinen vanhempansa on. Ja näitähän lapsi tässä maailmassa riittää...
[/QUOTE]

Kiitos huolenpidostasi! Minulle on käynyt vastaavalla tavalla ja kaikkine vaurioineni haluan silti jatkaa elämääni, jonka sinä olisit näillä perusteilla halunnut katkaista. Joten soisin todella, että annettaisiin jokaisen ihan itse päättää.

 

Niin siis luuletko, että lapset ovat syntyneet heti, kun he ovat päätyneet yhteen? Eikö tuolla lukenut, ettei isä ollut ollenkaan tekemisissä lasten kanssa?

En tainnut kysyä sinulta mitään.

 

Niin siis luuletko, että lapset ovat syntyneet heti, kun he ovat päätyneet yhteen? Eikö tuolla lukenut, ettei isä ollut ollenkaan tekemisissä lasten kanssa?

Vajaa kahden vuoden ikäerot lapsilla ja toinen oli reippaasti alle vuoden, kun aloin yh:ksi.
Sitä ennen ei myöskään osallistunut saati sen jälkeen.

Niin, ja lisäisin vielä, että olimme yhdessä yli 7v.Ensimmäistä lasta yritimme myös yli vuoden.

 

Vajaa kahden vuoden ikäerot lapsilla ja toinen oli reippaasti alle vuoden, kun aloin yh:ksi.
Sitä ennen ei myöskään osallistunut saati sen jälkeen.

Taisit lainata väärää viestiä, mutta O.K. Kiitos vastauksesta.

 

Pitäisin lapsen ja jättäisin tuon keskenkasvuisen kakaran oman onnensa nojaan. En edes ilmoittaisi isäksi, ettei myöhemmin tule ongelmia, jos mies haluaakin olla isä. Voit sanoa miehelle niin, että pidät lapset, eroatte ja voit valita. Joko olet lapsen elämässä, joko kanssani tai maksat elatusmaksut ja erikseen tai häivyt elämästämme täysin, et tule missään vaiheessa lasta näkemään tai tuntemaan, etkä ilmoita häntä lapsen isäksi. Musta reilua ja tuollaisen uhkailun jälkeen en edes uskaltaisi olla tekemisissä.

Mutta mies voi olla niin järkyttynyt että puhuu tuollaisia. Musta siis olisi paras antaa miehelle kaksi vaihtoehtoa. Miehelle tulee rauhallisempi olo, kun hän saa myös "valita", kuten sinä pidätkö lapsen vai et. Hän saa myös valita onko isä vai ei. Mutta jos hän valitsee, ettei ole isä, ei hänellä ole mitään oikeutta ja kerrot muuttavasi vaikka ulkomaille ja se on sinun asiasi sitten. Hän ei ole isä vaan satunnainen siittäjä, joka ei tunne lastaan. Mies on selvästi järkyttynyt tai puhtaasti ihan sekopää, jolloin kannattaakin pysyä kaukana.