Raskauden keskeytys lääkkeillä, kokemuksia kaipaisin.

Niin ja itse olin viikolla 8+5

 

mulle tehtiin pari vuotta sitten lääkkeellinen keskeytys, koska kuukausi lapsen syntymän jälkeen olin taas raskaan vaikka oli minipillerit käytössä. mulla oli raskaus edennyt jo 8vkolle ja oli ihan siinä ja siinä että suostuvat kotiin päästämään, on kuulemma ihan turvallisuus kysymys, siis mitä pidemmällä raskaus niin sitä suurempaa verenvuotoa. mutta kotiin päästivät kun olivat ensin antaneet lasaretissa "pehmennys pillerit" sataan kertaan varmistettuaan että oonko varma päätöksestäni ja kotiin antovat kaks tabua mukaan jotka piti sitten alakautta tietyn ajan kuluttu näiden sairaalassa otettujen lääkkeitten jälkeen laittaa. kivuliaaksi en voi sanoa, ihan kun vaan ois ollu runsaammat menkat. mutta minun piti täyttää ensimmäisellä lääkäri käynnillä ns. anomus miksi haluan keskeyttää raskauden, ja jotenkii jäi semmonen käsitys että jos perustelut keskeyttämiselle ei oo hyvät, niin sitten joku virallinen taho ei anna keskeyttää. mutta täytyy myöntää että ainakin minulle oli enkisesti rankka juttu.

 

Luin näitä kokemuksia useita kertoa, kun tiesin että sama on itsellä edessä. Kiitos kirjoittajille. Toivon että oma kirjoitukseni antaa toivoa myös muille.
Oma kokemukseni tuoreena, tältä aamulta.

Sikiöllä todettiin jo rv 12 vikaa sisäelimissä. Tutkittiin pari viikkoa, ja sitten tehtiin keskeytyspäätös. Eli Valvirasta lupa keskeytykseen, on toki vain muodollisuus kun tällainen vika löytyy.
Rv 15+4 otin kotona ensimmäisen tabletin, joka kypsyttää kohdunkaulaa. Oireita ei tullut, muuta kuin ihan pienenpientä limaa ja ihan pientä kipuilua kohdunsuulle.
Tasan rv 16 sitten aamulla klo 8 osastolle. Olin lähes hysteerinen,kuten olin ollut jo viikon. En nukkunut tai syönyt. Itkin vaan.
Sairaalavaatteet päälle, sain oman huoneen. Kätilö oli kannustava, ja laittoi 4 supistuksia aiheuttavaa pilleriä emättimeen. Koska olen oksennuskammoinen, sain heti myös pahoinvointilääkettä+ kipulääkettä.
Makoilin sängyssä tuon 3 h, pientä supistelua alkoi tuntua.Nukuin välillä. Vatsa meni sekaisin ja tyhjeni,tosin varmaan jännityksestä enemmänkin.
3 h jälkeen laitettiin uusi satsi lääkettä, ja koska vuoto ei ollut alkanut, laitettiin emättimeen (2 tablettia). Samalla kätilö kokeili että paikat olivat kypsyneet jo kivasti.
Otin heti panacodia. Puolen tunnin päästä uusi panacod, koska supistukset alkoivat tuntua kivuliailta. Nousin kävelemään.
Yhtäkkiä kohdussa tuntui ´liikahdus´, ja alkoi tuntua paineen tunnetta. Kätilön kanssa mentiin yhdessä vessaan. Varovasti ponnistin sikiön astiaan.
Tässä vaiheessa tuli itku.
Ponnistin pienesti vielä istukan. Kätilö tätä ennen katkaisi napanuoran.
Yhdessä sitten katsoimme vauvaa, ja kätilö vei vauvan sitten tutkittavaksi. Istuskelin ´potalla´vähän aikaa, ja menin sänkyyn makoilemaan.
Vasta sikiön synnyttyä alkoi vuoto, joka oli kuukautisvuotomaista.

Kohtu painettiin 3 kertaa, sain supistuksia lisäävää lääkettä. Kohtu ultrattiin (tässä vähän sattui,koska lääkäri koetti onkia emäättimestä jotain repaletta pois).

Kaikenkaikkiaan taisi toimenpiteeseen mennä alle 5 h. Kipuja miltei minimaalisesti.
pari tuntia makoilin sairaalassa ihan omasta halustani.Halusin miettiä asioita yksikseni ennen kotiinpaluuta.

Kaikenkaikkiaan ihan kohtuullinen kokemus. Vauvaa on ikävä tietysti. Mutta itse abortti näinkin myöhäisillä viikoilla kuin 16, ei ollut missään nimessä paha. Jännittää ei kannata.

Kohdunkaulan ei tässä tapauksessa tarvinnut aueta kun n.3 cm ja sikiö pääsi tulemaan ulos. Eli minisynnytys

 

Haluan kertoa oman kokemukseni, koska luulin halutessani lääkkeellisen keskeytyksen, että se on se helpompi vaihtoehto. Ei se välttämättä ole, vaikka joillakin sujuukin hyvin ja just niin kuin pitää.

Mulle tehtiin se raskausviikolla 8+. Sain lääkkeet, eka sen yhden, joka otettiin Naistenklinikalla ja sitten ne loput kotiin. Kotiin otetut laitoin ohjeen mukaan emättimeen kahden vuorokauden päästä ja noin tunnin kuluttua siitä alkoi todella rajut kivut, joita kesti kolme tuntia. Koko ajan myös oksensin rajusti. Olin jo valmis lähtemään sairaalaan, mutta sitten vuoto alkoi ja kivut helpotti. Myös lämminvesipullo vatsalla auttoi. Etukäteen tuntui pahalta ajatella, että joudun näkemään sitä vuotoa, mutta koska kivut oli niin kovat, vuoto oli vain helpotus eikä tuntunut pahalta. Mutta verta tuli todella paljon, paksuimmatkaan siteet eivät riittäneet, vuoti silti sohvalle ja sänkyyn. Rajuin alkuvuoto loppui noin vuorokaudessa ja kaksi seuraavaa viikkoa vuodin saman verran kuin runsaissa kuukautisissa.

Tasan kaksi viikkoa keskeytyksen jälkeen alkoi uudestaan raju vuoto. Verta tuli yhtä paljon kuin alussa. En silti hätääntynyt, koska ajattelin että se kuuluu asiaan tai on ekat menkat toi jotain. Välillä vuoto väheni pariksi päiväksi, sitten alkoi taas uudestaan (töissä! vaihdoin tunnin välein siteen, silti tuli läpi). Olin menossa samana päivänä verikokeeseen, jolla varmistetaan, että raskaus on keskeytynyt, joten päätin odottaa, että saan sen tuloksen hoitajalta.

Samalla viikolla näin hoitajan ja hän huolestui vuodostani, vaikka verikokeen mukaan en ollut enää raskaana. Todettiin, että minulla on lämpöä ja hän epäili kohtutulehdusta. Minut lähetettiin heti kätilöopistolle verikokeisiin ja ultraan. Siellä todettiin, että kohdussa on vielä paljonkin tavaraa... Vaihtoehdot oli uusi lääkkeellinen keskeytys, johon en suostunut enkä suostu enää koskaan (aion kyllä varmistaa, että en koskaan ole tässä tilanteessakaan ja laitan kierukan heti kun voin) tai kohdun kaavinta. Niinpä päätettin tehdä kohdun kaavinta nukutuksessa seuraavana päivänä. Lääkäri kertoi, että vastaavia tapauksia tulee joka viikko (kohtu ei ole lääkkeillä tyhjentynyt).

Menin aamulla sovitusti seitsemäksi Kätilöopistolle, mutta jouduin odottamaan (tietty syömättä ja juomatta) 11 tuntia ennen kuin pääsin toimenpiteeseen. Asiani ei ollut kiireellinen, joten synnytykset ym. kiireelliset meni koko päivän mun ohi. Lopulta kaikki oli nopeasti ohi. Reilu tunti nukutuksesta aloin heräillä ja pääsin samana iltana saattajan kanssa kotiin. Kunpa olisin vaatinut kaavinnan heti! Olisin välttynyt kolmen viikon vuodolta ja kivuilta. Raju verenvuoto myös laski hemoglobiinia ja olin tosi väsynyt koko ajan, vaikka käytin rautalisää. Sitäkään ei kukaan kehottanut ottamaan.

Omasta kokemuksesta todella suosittelen kaavintaa. Se on päivässä ohi ja toipumiseen pitäisi mennä vain pari päivää. Sitten on kerralla selvää, että kohtu on tyhjä eikä tarvitse viikkotolkulla vuotaa verta ja jännittää onnistuiko se vai ei. Ehkä jos raskausviikkoja on vasta muutama niin on helpompaa, en tiedä...

Voimia kaikille, jotka joudutte tämän tekemään, kokemus on yllättävän raskas ihan fyysisestikin ja siihen sitten päälle henkinen toipuminen...

 

Minulla on juuri menossa raskaudenkeskeytys. Olin noin kahdeksannella viikolla.
Minun kohdallani sain ottaa tuon jälkimmaisen supistukset aloittavan lääkkeen kotona. Kolmiolääkkeistä, buranasta ja panadolista huolimatta kivut olivat kauheat alkaen puolituntia pillereiden otosta kuudenteen tuntiin. Nuo vahvemmat lääkärin määräämät lääkkeet olisivat olleet paikallaan mutta koska pahoinvoinnin takia mikään ruoka ei pysynyt alhaalla, aiheutti niiden otto lisää oksentelua.
Vuoto on ollut hyvin runsasta koska edes imukykyisimmät suojat eivät pidä. Oon lähinnä "virtsannu" sitä verta pönttöön. (En muuten suosittele suihkussa käyntiä koska omalla kohdalla ne hyytymät olivat järkyttävän isoja, eivätkä ne mene helposti suihkukaivon suodattimesta läpi)
Suosittelen että syötte jotain ennen lääkkeiden ottoa, mielellään jotain kylmää ja hellää vatsalle (jogurtti yms) ja juotte paljon vettä. Koska jos verta menettää paljon niin hyvin todennäköisesti pyörrytte jos ei ole asiat kondiksessa. Kokemus täällä puhuu.
Ja älä missään nimessä lääkärin neuvoja vasten ota lääkkeitä ilman valvontaa. Sen koko päivän tulee jonkun olla huolehtimassa. En tiedä miten selviäisin ilman avomieheni apua. Ja toki henkinen tuki on ihan yhtä tärkeetä. Voimia kaikille.

 

Minäkin tulin kirjoittamaan oman kokemukseni, jos sellaisen lukemisesta voi olla apua jollekin. Kävin viime maanantaina ottamassa lääkärissä ekan pillerin, joka ilmeisesti tappoi sikiön, ja eilen kotona otin ne emättimeen asetettavat lääkkeet, jotka käynnistivät tyhjennyksen. Raskauden kesto oli maanantaina 7+3.

Kokemus ei ollut raskas henkisesti eikä fyysisestikään niin paha, kuin odotin. Normaalit menkkakivutkin on hetkittäin paljon pahemmat. Luonnontieteilijänä ja uskonnottomana suhtaudun alkioon kuin mihin tahansa solumöhkäleeseen, eli henkisesti en kokenut tätä raskaaksi. Fyysisesti raskainta oli ehkä koko päivän kestänyt väsymys ja vilunväreet/kuumat aallot, mutta ne toisaalta eivät välttämättä liittyneet aborttiin vaan raskaana oloon (olin kärsinyt varsinkin kovasta väsymyksestä jo pari viikkoa).

Pistin lääkkeet paikoilleen n. aamukymmeneltä - kipulääkkeet olin ottanut n. puoli tuntia aiemmin - ja menin sänkyyn makoilemaan/nukkumaan. Parin tunnin päästä, kun heräsin, ihmettelin, kun en vielä sattunut tai supistellut missään. Käydessäni vessassa huomasin vuodon jo kuitenkin alkaneen. Seuraavat pari-kolme tuntia vuoto oli suhteellisen runsasta, ja pariin otteeseen ulos tuli isompi klimppi. Itse vuoto ei sattunut yhtään.

Jossain vaiheessa alkoi menkkamainen vatsakipu, mutta se loppui suhteellisen nopeasti kipulääkkeiden avulla. Nukkuminenkin auttoi. Illalla ei ollut enää ollenkaan kipeä vatsa, ja vuotokin tyrehtyi.

Tänään eli 2. päivänä vuoto on ollut hyvin minimaalista eikä yhtä ainuttakaan hetkeä ole sattunut vatsaan tai tuntunut edes raskauspahoinvointia, joka on viimeiset pari viikkoa ollut melko voimakasta.

En olisi osannut odottaa näin helppoa toimenpidettä. Sen vuoksi jännityksellä odotan, onnistuiko tämä niin kuin piti, vai pitääkö mennä parin viikon päästä kuitenkin kaavintaan tjsp.

En myöskään koe itseäni vastuuttomaksi raskaaksi tulon suhteen, koska en voinut mitään sille, että kierukkaehkäisy ei toiminut. Minusta on täysin kohtuutonta olettaa selvänäkijän kykyjä sen suhteen, että kierukka oli mennyt huonoon asentoon, koska se oli toiminut hyvin jo pari vuotta ja sen langat tuntuivat vielä raskauden aikanakin normaaleilta. Mielestäni minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ennustaa raskaaksi tuloa. Joo joo, ainahan voi käyttää tuplaehkäisyä kortsun kanssa, mutta olin hommannut kierukan juuri sen vuoksi, ettei tarvitsisi käyttää kortsua (vakituisen kumppanin kanssa). Raskaaksi tulosta syyllistäjät voisivat vähän miettiä ennen vastuuttomaksi leimaamista, että raskaaksi voi tulla ehkäisystä huolimatta.

 

Olen tehnyt 2 lääkellistä raskaudenkeskeytystä. Ensimmäisen tein koska olin juuri synnyttänyt 2 kk aikaisemmin ja oli rv 5, ja tulin ehkäisypillereiden läpi raskaaksi. Toisen koska en todellakaan voi toista lasta kasvattaa niinkin huono elämäntilanteessa kuin juuri eronnut, ja elämä ihan päälaellaan. Rv 8+5 kun tein keskeytyksen. Helvetin kivulias kokemus tämä viimeisin, hyytymä ja verta tulee paljon. Jokainen ns. supistus tuntuu turhan selkeästi läpi kipulääkkeistä huolimatta. Sairaalassa kävin käytännössä kääntymässä, siellä annettiin ensimmäinen pilleri joka aloittaa keskeytyksen, ja 2 pv päästä siitä otetaan 4 pilleriä jotka aloittaa supistukset ja kohduntyhjennyksen. Joko suun kautta jos vuoto on alkanut, tai jos ei vuotoa, laitetaan ne syvälle emättimeen.

 

Pakko tulla kirjoittamaan oma kokemus vaikka tämä ketju on jo vanha. Nimittäin itselleni tehtiin abortti lääkkeillä tänään. Luin netistä paljon keskusteluita ennen toimenpidettä etukäteen ja voin kertoa että vähintään luulin että tulen kuolemaan, semmoisia kipuja ja kuulemma vessa kuin teurastamo ja verta vain tulee ja tulee. No ihan ensimmäinen vinkki, älkää lukeko kauhutarinoita etukäteen. Usein varmaan ihmiset ennemmin kirjoittaa niistä huonoista kuin hyvistä kokemuksista mutta ajattelin jakaa teille oman hyvän kokemukseni.

Eli sain tietää olevani raskaana heti kun kuukautiset jäivät pois. En tähän erittele syitä päätökselleni tehdä abortti, ne oli painavat. Soitin heti ajan terveyskeskukseen ja sain ajan seuraavalle päivälle. Siellä sitten lääkärin kanssa täytettiin yhdessä lomake jonka vein sairaalaan naistentautien osastolle. No ikävä kyllä itse toimenpiteeseen sain ajan vasta reilun kolmen viikon päähän, mikä oli mulle järkytys. Kolme viikkoa lisää elää raskaana. No tämän kolmen viikon aikana kävin verikokeissa. No sitten kun vihdoin aika naistentautien poliklinikalle tuli, jouduin siellä vielä lääkärille perustelemaan päätökseni abortille. Minulle tehtiin siinä yhteydessä ultra. Edellisistä kuukautisista laskettuna olisin ollut tuolloin viikolla 9 mutta sikiön koon mukaan lääkäri totesi minun olevan 8+2. Olisin saanut tehdä keskeytyksen kotona jos joku olisi ollut kanssani, mutta koska olisin ollut yksin, suositeltiin tulemaan parin päivän päästä osastolle. Käynnin lopuksi minulle annettiin ensimmäinen lääke ja vielä kerrattiin asioita läpi mitä tuleman pitää.

Seuraavana iltana alkoi menkkamaiset kivut mahassa ja alaselässä. Jouduin ottamaan särkylääkettä ja yöllä heräsin ottamaan uudestaan särkylääkettä että sain nukuttua. Aamulla klo 8 menin osastolle ja sain oman huoneen. Lääkäri laittoi 4kpl lääkkeitä emättimeen ja noin tunti piti makoilla. Kuulemma yleensä tarvitsee pari kolme annosta lääkkeitä jos vuoto on alkanut sen ensimmäisen lääkkeen jälkeen jonka sain pari päivää aiemmin. Jos ei ole alkanut, niin kuulemma on tehokkaampaa jo noilla ensimmäisillä 4 pillerillä. Ja minulla ei tosiaan vuoto ollut alkanut.

Noin tunti tästä eteenpäin alkoi uudelleen menkkamaiset alavatsakivut ja sain särkylääkettä. Makoilin sängyssä ja mietin miksei ala tapahtumaan vaikka kipu vain yltyi. Oli siis ehkä kipu verrattavissa menkkakivut x 10 mutta ihan siedettävissä olevaa kipua. Ei todellakaan tarvinut huutaa ja itkeä kuten joistain keskusteluista luin. Pari tuntia lääkkeiden laitosta ajattelin että käynpä vessassa. Nousin sängystä ja heti tuntui että nyt jotain valuu. Juoksin vessaan ja minulle oli annettu astia johon valuttaa kaikki mitä tulee, jotta lääkäri voi tarkistaa tuliko kaikki ulos mitä pitää. Vähän verta valui astiaan mutta ei muuta. Olin nousemassa ja samantien tunsin että nyt jotain tapahtuu. Samantien takaisin alas ja jotain hyytymää tuli ulos. Kesti ihan pari sekuntia. Kivut loppuivat kuin seinään. En uskaltanut katsoa astiaan vaan hälytin ohjeen mukaan lääkärin paikalle. Lääkäri vei astian tutkittavaksi ja palasi takaisin sanoen että näytti siltä että kaikki oli tullut ulos. Halusi vielä vuodon takia tarkkailla pari tuntia. Pari tuntia vielä makoilin sängyssä ja heti ei vuoto edes alkanut. Sitten kun alkoi niin ehkä vähän runsaampaa kuin kuukautisvuoto mutta ihan normaali side riittää. Ennen klo 13 pääsin sitten kotiin.

Nyt olen kotona ollut kolme tuntia kun kirjoitan tätä. Vuotoa on kuten kuukautisissa. Vähän alavatsaa välillä särkee mutta ei paljoa. En tosin tiedä miten nyt jatkuu, kuinka kauan vuoto kestää, tuleeko kipuja tai muita ongelmia, mutta tällä hetkellä olo on hyvä.

Kuukauden päästä menen uudelleen verikokeisiin katsomaan onko raskaudenkeskeytys varmasti onnistunut.

Tosiaan kadun kun luin etukäteen netistä kauhutarinoita, loppujen lopuksi ei ollut niin paha mitä kuvittelin. Ei ollut vessa kuin teurastamo vaikka semmoistakin jostain keskustelusta luin, ei tullut yhtään sotkua. Toivottavasti tästäkin eteenpäin menee kaikki hyvin. Lääkäri tänään oli ihana, todella hyvin hoiti hommansa eikä yhtään arvostellut. Tarjoutui monta kertaa tuomaan särkylääkkeitä, mehua, ruokaa, mitä vain tarvitsin. Jokainen hoitaja jonka kanssa asioin tämän asian tiimoilta oli myös todella mukavia. Ainoa negatiivinen kokemus oli ultran tehnyt lääkäri. Hän oli jopa pelottava ja vähän hyökkäävä ja selkeästi arvosteli päätöstäni. Mutta tärkeintä oli että tämän päiväinen lääkäri oli mukava. Ja lisäksi negatiivista oli että laitettiin odottamaan yli kolme viikkoa toimenpidettä, todella kohtuutonta.

Mutta kaikin puolin siis hyvin mennyt tähän asti ja turhaan pelkäsin. Älkää uskoko kaikkia kauhutarinoita mitä luette. Jokainen ihminen on yksilöllinen ja kokee asiat eri tavalla ja myös kipukynnys on erilainen eri ihmisillä. Ja luulen, että näistä hyvistä kokemuksista kirjoitetaan vähemmän.

Tsemppiä kaikille joille tämä toimenpide on edessä.

 

hei! suht vanha ketju mutta kerrotaan omat kokemukset tähän menneessä, lääkkeen otosta reilu 5h ja elämäni kovimmat kivut koin n. 2h lääkkeen oton jälkeen useista ja vahvoista kipulääkkeistä huolimatta.. nyt n. 5h myöhemmin krampit ovat alkaneet taas ja loppua ei näy, hyytymiä tullut melko reilusti ja ensimmäisen parin tunnin sisällä tuntui kun kirjaimellisesti _synnyttäisi_, kolme ekaa lääkettä tuli puoliksi sulaneina kahden ekan tunnin sisällä, lieko normaalia?

 

Millainen toimenpide? Onko kivulias ja joutuuko olemaan sairaalassa kauankin?
Kaikki kokemukset olisi hyvästä.

kuinka kauan siitä kerätään ne myrkylliset virtsat/ulosteet talteen, etteivät ne saastuta hanavesiä?

 

kuinka kauan siitä kerätään ne myrkylliset virtsat/ulosteet talteen, etteivät ne saastuta hanavesiä?

Kyllä ne menee jätevedenpuhdistamolle eli ei kerätä talteen. Eihän kukaan, joka on sairaana tai syö lääkkeitä voisi käydä wcssä.