Raskauspahoinvointi - mies huusi roskaruuan syönnistä

Just samat inhot ja himot oli mullakin. Jossain vaiheessa alkoi upota mehutiskin HeVi pikkupullot, ne joihin on puristettu kasviksia ja otettu vettä pois. Smoothiet kylmänä olisi menneet myös, mutta ruoka-aineiden käsittely oksetti joten ei tullut hedelmiä kuorittua. Niinkuin jotkut sanoivatkin ylempänä, niin lepo auttoi minulla parhaiten. Ei niinkään nukkuminen, mutta pötköttely. Joku voisi toki aukoa päätä miten raskausaikana pitää liikkua, mutta levon avulla sain syötyä välillä muutakin kuin makkaraperunoita ja edes ulkoiltua vähän. Se lapsi tarvitsee energiaa kasvaakseen eikä äidin nälkiintyessä ketoaneissa lillumista. Suurimmalla osalla pahoinvointi kestää vähän aikaa, joten vedä napaan nyt mitä pystyt. Jos pahoinvointi pitkittyy niin murehdi ruokavaliosta vasta sitten. Nuo " jos et ole oksentanut niin syö inhoruokaa silti" kommentit jätä omaan arvoonsa. Osa meistä pykää heti jos oksuttaa, osa velloo vaan siinä samassa olotilassa ilman oksentamista, minkä jälkeen sentään olo saattaisi helpottaa.
P.s. Tokassa raskaudessa ei ollut pahoinvointia että ei sen takia kannata jättää lasta tekemättä

 

Meinaan siis, että jos ranskalaiset uppoavat, niin mitenkän keitetyt perunat, ja jos ei ne, niin paistettuna sitten. Vähässä öljyssä, ei suolaa, ja mausteeksi vaikka mustapippuria tai paprikaa ja chiliä.

Siihen sitten kylkeen jotakin proteiinipitoista

 

ehkä sun kroppa vaan huutaa rasvaa?? ja sen takia sun tekee sitä mieli. siis jos olet himoliikuja, niin varmaan on rasvavarastot tyhjänä? jostain olen joskus kuullut, että nainen kerää raskauden aikana niitä "raskauskiloja" tulevaa imetystä varten. eli vähän ylimääräistä rasvaa. väitteen todellisuudesta en tiedä, mut toisaalta käy ihan järkeen

Tuon teorian epäilen käyneen minulla. Ahdisti rasvanhimo ja hillitön lihominen, yli 20 kg. Imettäessä kilot ropisi pois alle 3 kk:ssa ja laihtuminen hidastui vasta kun vauva söi enimmäkseen kiinteitä. Onneksi oli vararasvaa....

 

Et oo kamala äiti

Mulla oli viimisessä raskaudessa ekat 13 viikkoa tuota etomista.

Ja söin vaan ranskalaisia, limsaa , kivennäisvesi, kahvi , banaani, rahkaa joissa oli pakaste marjoja jäisenä. jääpaloja. Elin noilla melkein ekat 13viikkoa, mitään raskasta ruokaa ei pystynny syömään ja olen vielä allerginen joten se karsi kaikki hedelmät paitsi banaanin pois, kasvikset myös. Vitamiinit meni purkista.

Mitään tuolle ei vaan voi, jos etoo niin etoo eikä vaan voi syödä ei edes väkisin.

 

Nyt huoli pois.
Olet ilmeisesti aika alussa. Vauva ei siitä kärsi kun syöt nyt sen mitä pystyt syömään, kunhan saat energiaa edes jostain. Ja ota ne vitamiinit vaikka siitä purkista. Tuokin on semmonen tilanne, että aikansa kutakin eikä onneksi kauaa kestä.
Itsekin syön terveellisesti ja pidän huolen siitä, että saan ravinnosta kaiken tarvitun, mutta alkuraskaudessa en pystynyt syömään muuta kuin hesburgerin hampurilaisia. Kaikki muut pisti kakomaan tai tuli kaarella ylös. Raskaus meni muuten hyvin ja poika on terve ja fiksu tapaus.
Ota miehen kanssa neuvolassa puheeksi jos huolettaa.

 

[QUOTE="höh";29649359]Jos et ole vielä edes oksentanut, päätät vain syödä kotiruokaa. Ja syö usein, mutta pienesti, se auttaa.[/QUOTE]

Mikä neuvo tämäkin on? Itse en oksentanut kummassakaan raskaudessa, mutta olin pahoinvoiva. Ensimmäisessä en paljoa, mutta toisessa oli tosi huono olo. Toinen raskauskuukausi kului siten, että pääasiallinen ravintoni oli mandariinit, appelsiinit ja mansikkarahka. En ihan oikeasti paljoa muuta alas saanut. Vaikka kuinka yritin. Vaikka ei oksenna, niin kyllä se tarpeeksi voimakas etova olo estää syömisen.

Joten älä stressaa, todennäköisesti kun raskaus menee vähän eteenpäin voit taas syödä hiukan monipuolisemmin.

 

Tsiisus mikä äijä. Syö mitä vaan ikinä pystyt, kyllä se pahoinvointi jossain vaiheessa helpottaa ja voit palata normaaliin ruokavalioon. Mä en pystyny syömään 4 kuukauteen melkein mitään muuta kuin pakastemarjoja ja rahkaa, laihduin kymmenen kiloa. Silti vauva syntyi täysin terveenä rv 39, painoi 3500 ja pituutta 49cm. Kyllä se sikiö susta ottaa kaiken tarvitsemansa, vaikka hetken söisit vähän huonomminkin, älä huoli. RD on sitten asia erikseen, mutta koita nyt ensin selvitä pahoinvoinnista. Tsemppiä <3

 

Mä tein miehelle selväksi jo ensimmäistä lasta odottaessani et mä syön just sitä mikä hyvältä tuntuu ja maistuu. Vedin kyllä herneet nenään jos mun syömisiin mies puuttui. Neuvola nalkutti sokereista eka raskaudesta koska bmi oli raskauden alussa 25,6 tulos oli keskimääräistä parempi. Ensimmäinen raskaus meni 10 kg:lla ja toinen 5,5 vuotta myöhemmin 11 kg raskauskilolla. Alkuraskauksissa oli vaan kokoajan ihan himuinen nälkä. Läpi raskauksien söin paljon ja enkä todellakaan aina terveellisesti silti paino pysyi kurissa säännöllisellä sopivan rasittavalla liikunnalla. Lisäksi liikunnalla sain itselleni hyvän olon.

Joten sanon, että syödä voi ihan huoletta kun muistaa liikkua ja pitää itsestään ja vauvamahasta hyvää huolta! Hyvästä fyysisestä kunnosta on myös hyötyä synnytyksessä.

 

Mä söin oikeastaan koko raskauden ajan hyvin epäterveellisesti, koska se oli ainoa, joka pysyi sisällä. Siis kirjaimellisesti! Ja liikkua en alkuun pystynyt väsymykseltäni ja huonovointisuudeltani. Jo 200m kävelyä laittoi oksentamaan! Ja loppu ajasta en pystynyt liikkumaan liitoskivuilta. Mutta täysin terve poika syntyi 39+4 normi kokoisena ja ennen kui poika oli 6kk oli kaikki kilot ( lähes 30)lähteneet pois.

 

Täällä on jo sanottu kaikki tarpeellinen.

Mutta lisäisin vielä, että jos mies jatkaa samaan malliin, hänelle voi vienosti ehdottaa, että hankkiutuu itse raskaaksi ja suö juuri niin kuin sydämessään oikeaksi kokee.

 

Kiitos vastauksistanne. Mun BMI on 26,72 joten kyllä mulla on ylimääräistä rasvaa, en usko sen rasvanhimon johtuvan sen puutteesta. Toisaalta mun lihakset on aika hyvässä kunnossa, käyn salilla, joten ei kaikki varmasti pelkkää rasvaa ole. Yritän toki ettei paino paljon nousisi, mutta enemmän mua huolettaa tää heikottava olo. Huomaan että jos en syö edes sitä roskaruokaa niin mulle tulee vielä kauheampi pahoinvointi. Pakotin itseni juuri syömään ruisleipää ja maitoa, ja nyt on niin paha olo etten osaa kuvailla...Ei ole oksentaminen kohta enää kaukana.

Ihan kamalaa pakottaa itsensä syömään jotain mitä ei halua. Kasvukivut, turvotus ja väsymys on jo ihan riittävästi mulle sietää, niin sitten vielä tunkea väkisin "terveys"ruokaa kurkkuun... Miten teillä on ollut noin ymmärtäväiset miehet että ne on tuoneet teille mitä haluatte, eikö ne ole valittaneet yhtään miten lihotte? Olisipa ihanaa jos mies toisi mulle mitä haluaisin, eikä valittaisi asiasta... Jos mä haluan jotain ruokaa niin itse saan lähteä polkupyörällä hakemaan ja vielä piilotella ruokapakkauksia.

Nää helkutin hormoonit, nyt alkaa itkettää :'(

 

Mulla oli kamala himo roskaruokaan poikaa odottaessani. Tyttöä kun vartosin, niin silloin maistui vain kevyt ja terveellinen.

Outo mies sulla. Eikö hänenkin pitäisi olla vaan tyytyväinen jos jotain saat kuitenkin syötyä. Saisitko miehen joskus neuvolaan mukaan? Terkkari voisi selittää mieliteoista, olisiko mies sitten tyytyväinen?

 

Minä söisin miehen mieleiset eväät ja oksentasin sen syliin.

 

Mulla nyt rv 27 ja aivan holtiton sokerinhimo. Ja mies tuo kaupasta pullaa ja karkkia. Ja kuuntelee kun mä syön ja ruikutan kun oon läskipossu (paino nyt 59 et ei mikään paha ees) ja lohduttaa ja tuo lisää jätskiä ja muroja.

Miehesi vois mennä vähän itseensä.

Siitä lakusta: ei kaikilla nouse verenpaine raskauden aikana. Mulla Se on pudonnut tosi matalaksi. Uskoisin et siksikin syön koko ajan kun jatkuvasti vähän heikottaa. Neuvolantäti sanoi itse että sit vaan salmiakkia ja lakua naamariin

 

...Ja toi miehen tupakointi on kyllä sata kertaa pahempi kuin sun tilapäinen roskaruuan syöminen!

 

Millä raskausviikolla olet?

Mulla oli raskauden ensimmäiset 3kk jatkuva kuvotus ja lämpöä, eikä alas mennyt oikein mikään muu kuin roskaruoka. Päärynöistä sain lopulta helpotuksen (vinkkinä jos et ole kokeillut), ne veivät pahaa oloa pois ja auttoivat roskaruokahimoon.
Loppuraskaus menikin sitten ihan terveellisellä ruokavaliolla, mutta tosiaan toi alku oli kamala kuvotuksineen, lämpöilyineen, väsymyksineen ja roskaruokahimoineen.

Puhu sen miehen kanssa ja yrittäkää etsiä jotain muita ruoka-aineita, jotka saisit alas?
Inhottavaa mieleltä ruveta äyskäämään, mutta toisaalta ymmärrän hänenkin huolen vauvasta ja siitä, että vauva saisi kehittyä mahdollisimman optimaalisissa oloissa.

 

Mene nyt syömään niitä ranskalaisia jos ne edes maistuu. Tee miehellesi selväksi että itse päätät mitä syöt ja voisit sanoa hänelle että kun hänellä on oksennustauti tai pahoinvointi niin miltä tuntuis tuputtaa jotain pahaa ruokaa? sinulla on se koko ajan.
kyllä ne kehitysmaissakin missä on puutetta ruuasta tai yksipuolista ruokaa niin saa terveen lapsen aikaiseksi. Kummaa touhua tämä nykyajan ääripää-meuhkaajat

 

[QUOTE="mii";29649880]Minä söisin miehen mieleiset eväät ja oksentasin sen syliin.[/QUOTE]

tekisin itse näin, ja en vielä siivoaisi sotkuja 'koska niin yököttää se hajukin' . johan uskoisi ja ois loppuajan hiljaa.
joskun täytyy tehdä jotain että joku uskoo

 

Voi että mua ärsyttää nää "kyllä sinä pystyt syömään superterveellisesti kun vaan yrität ja päätät ja plaaplaa". On niin vitun helppo huudella sivusta. Se, että ap himoitsee jotain ranskalaisia tai makkaraa ja lihapullia on todella kevyttä kauraa. Sano sille ukolles, että ruokavalios vois olla paljon pahempikin: minä söin ensimmäistä odottaessani sipsejä ja jokainen karkkipussi kaupoista tuli maistettua. Siinä se oikeestaan oli muutaman ensimmäisen kuukauden ajan. Pikku hiljaa sitten parempaa ja enemmän. Miehen tekemä ruoka alkoi ällöttää heti kun levyn käänsi päälle eikä jääkaapin oveakaan tarvinnu aukaista ilman ällötyksen tunnetta. Toki miehes pääsee loppuraskaudesta uudestaan huutamaan, kunhan alat närästykseen syömään jäätelöä (toki Rennie auttaa enemmän )

Sä syöt just sitä mitä menee alas. Vauva ottaa sinusta sen mitä tarvitsee.

 

...sori vaan. ? Vaikka miehes nyt tarkottas hyvää, niin tieto ja taito ei nyt riitä.

Ekaks, voit aivan hyvin sanoa miehelle et tupakan hajusena ei tulla lähelle!!! Kädet pitää pestä. Js ulkona pitää hetki hönkiä raitista ilmaa. Sängystä voit potkia pois jos haisee tupakalle. Ihan oikeesti voit! Ja saatika että sitten myöhemmin heti tupakalta tultuaan ottais vauvan syliin ja hönkii ne keuhkosavunsa vauvan kasvoille. Ei. Mies nyt neuvolakäynneille mukaan. Ja tupakatkin saa heittää roskiin jos ei ala uskoo.

Ja älä kuuntele toisten puheita vertailuja pahoinvoinnista. Joillakin se on oksennus sillon tällön, ja voivat sit jatkaa vaikka ruokailua. Toisilla se on 24tuntia vuorokaudessa aivan jatkuvas hirveäö etovaa vellovaa kuin krapulan mahataudin ja matkapahoinvoinnin yhdistelmää. Siihen ei mitkää "pikkusyömiset" ennen ylös nousua auta..

Ja älä ole huolissas mistää "ravitsemuksesta" nyt. Olet aikaisemmin syöny terveellisesti, niin sun kropassa on hyvät varastot vauvalle irrotella tarvitsemansa vitamiinit.

Mutitse olen vähän samoilla linjoilla sen kanssa, et kroppa haluaa raskausaikana sitä mitä se tarvii. Että jos oot aikasemmin ollu esim vähäisillä hiilihydraateilla, niin NYT kroppa tarvii niitä rakennusaineiksi vauvalle. Tai enemmän suolaa aineenvaihduntaan. Tai hyviä rasvoja (pähkinät, öljyt, avokaado, lohi..)
Itsellä ei ollut mitää halua ranskalaisiin, mut pakkotilanteessa söin niitä. Ja kas lummaa ne helpotti oloa siedettäväks. Söinkin sit niitä pari päivää. Kun pääsin takas kotia, niin puuro js runsaasti suolaa autto kans.
Kaiken kun syö jääkylmänä, nii voi mennä helpommin alas. Ja juoda pitää muutakin kuin vettä.

Ja ihan kuin joku tossa sano, niin lepo on paras lääke. Mitä väsyneempi, sen enempi pahoinvointia. Myös ihan kotoo pois lähtö johonkin reissuun auttaa yleensä.
Tsempata voin vain, ett kyllä se pahoinvointi viimeistää sit loppuu ku vauva syntyy
..mut loppuuko teidän kommunikointiongelmat? Niille ois hyvä tehdä jo nyt jotain.

 

Miten teillä on ollut noin ymmärtäväiset miehet että ne on tuoneet teille mitä haluatte, eikö ne ole valittaneet yhtään miten lihotte? Olisipa ihanaa jos mies toisi mulle mitä haluaisin, eikä valittaisi asiasta...

En väitä että meilläkään helppoa oli.
Ihmettelin kun ennen raskautta mies hirveesti halus tsemppaa mua liikkuu.
Lopulta miljoonannen tappelun jälkeen "möläytti" et pelkää että lihoon raskaana ollessa, ja halusi että ennen raskautta "vähän tsemppaisin", nii menis sit kaikki muka paremmin.
Voi jestas mää suuuuutuin! Huusin koko loppumatkan (4h ajo sukulaisiin) että antaa olla tasan viiminen kerta kun puuttuu mun painoon tai mun kroppaan.

Raskausaikana yritti samaa. Ihan tosissaan kuvitteli, että mun raskauspahoinvoinnin aiheuttama väsymys ja heikotus "korjaantuu" kun vasn "lähtee vähän reippailemaan ulos ja lenkille ja jne".
Ääni muuttui vasta siinä vaiheessa kun lääkäri olis jo ottanu painon laskun vuoks osastolle nesteytykseen, mut määräs sit pois töistä, kuukausi sairaslomaa ja mahd paljon lepoa. Tuuossa vaiheessa kun mitää ei pystyy syömää, nii ei meilläkäö nipotettu mehujäätelöruokavaliosta, koska mieskin jo oppi ett kyllä se vauva ottaa kropasta mitä tarvii.

..no mut, samat tappelut meillä sit oli edessä synnytyksen jälkeen mun synnytyksen jälkeisen suklaahimon suhteen......

 

Huutaatkohan sun mies kuitenkin sen takia, että pelkää että lihoat ja ei tykkäisi siitä, vaikka itsellä onkin vatsaa? Eipä kuulosta, että lapsen parasta ajattelee, jos tupakkaa polttaa ja säkin välillä altistut sille. Tai sitten projisoi omat huonot elintapansa suhun ja rähjää sulle, vaikka oikeastaan hänen pitäisi olla itselleen vihainen.

Syö mikä menee alas. Lapsi kasvaa kyllä terveeksi niillä. Sitten kun pahoinvointi hellittää syöt terveellisemmin. Älä pidä salaisuutena, vaan sanot vaan tiukasti sun miehelle, että lopettaa huutamisen. Hänellä ei ole oikeutta huutaa sulle asiasta. Jos on niin tahvo ettei ymmärrä sitten on, mutta suhun on turha sitä tahvouttaan purkaa.

 

Mä olen vasta viikolla 8+3, ja tää pahoinvointi alkoi vasta 2,5 viikkoa sitten. Mä kyllä syön sitä roskaruokaa mutta sekin tyssää nopeasti heti kun maha on vähäisenkin täynnä niin loppuja en voi syödä. Eli siitä roskaruuasta tosi paljon lentää sitten roskiinkin, ei vaan mahaan. Laskeskelin tuossa kaloreita että vaikka sipsejä ja suklaapatukkaa on syönyt, niin muu syönti on niin olematon että se päivittäinen kalorimäärä n. 1500 kcal ei paljoa ylity.

Heti kun tää pahoinvointi helpottaa niin alan liikkumaan ja syön paremmin. Mutta nyt, ei oikeasti se salaatti tai kotiruoka mene kurkusta alas, ei todellakaan!

Lepään paljon, jos se auttais pahoinvointiin, mutta mun uni on häiriintyny tosi paljon, tää raskaus on pistänyt kropan ihan sekasin enkä saa öisin unta ja sitten aamulla on sikaväsynyt. Nukun paria tuntia yössä, ja yleensä näen painajaisia että vauvalla on joku hätä.

Ei mun mies niin paha ole, mutta sen tiedot on tosi heikot. Kuten tuo tupakkakäsillä lääppiminen, mä en voi sanoin kuvailla miten kuvottava se haju on varsinkin nyt kun on raskaana. Suoraan tupakilta ja heti ottaa mun kädestä kiinni, siinä saa tovin hinkata saippualla että lähtee, ja oksennus suussa! Olkaa onnellisia te joiden miehet ei polta. Tää ravintoasia saatiin nyt selvitettyä, mies pyysi anteeksi ja sanoi ettei puutu enää mun syömisiin.

 

Syöt sitä, mikä alas menee ja pysyy siellä. Kun ei tuo tila välttämättä edes kauaa kestä, ja täytyyhän sun jotain syödä, että pystyssä pysyt. Vaikka roskaruokaa.

Itselläni oli pahaolo koko raskauden ajan. Alussa en pystynyt syömään kuin kevytviiliä ja appelsiinia. Ja join hemmetisti kokista. Lapsi on edelleen terve ja hyvinvoiva(allergioita on kyllä), mutta tuskin on kokiksen syy

 

Olin ennen raskautta vhh-tyyppisellä ruokavaliolla, mutta heti odotuksen alussa kaikki kasvikset ja salaatit pistivät yrjöttämään. En kertakaikkiaan pystynyt laittamaan sellaisia enää suuhuni, vaan kroppa huusi hiilareita. Lohkoperunoita, ranskalaisia, paneroituja leikkeitä, pullaa, leipää, grilliruoka-annoksia jne. Tätä jatkui noin rv 16-20 asti, kunnes pystyin palaamaan suhteellisen järkevään ruokavalioon taas. Loppuraskaudesta iskee aina jäätelönhimo.

Mulla on kaksi tyttöä ja molemmista samat grilli/mäkki/hese/pitsa/rasvaruokahimot olleet alussa ekat kuukaudet. Oksentaa ei tarvinnut, mutta lähellä se oli monesti.