Riskiluku 1:5 nt 4 mm

Moi Unni! Huomenna tehdään istukkabiopsia. Sen tuloksissa menee kuulemma keskimäärin 10 päivää, mutta hoitaja kyllä mainitsi että voi mennä pidempäänkin...Tulisipa huominen äkkiä, näkisin ultrassa pienen ja jospa saataisiin jotain uutta tietoakin tilanteeseen. Raskas päivähän se tulee olemaan, varasin jo paketillisen nenäliinoja kassiin...
 
Ai, teillä on se päivä jo huomenna! Voi että, hurjasti tsemppiä matkaan :hug: . Toivotaan, että pikkuisella näyttää olevan kaikki hyvin ja biopsia menee ongelmitta. Jos jaksat, tule ihmeessä kertomaan sitten kokemuksesta. Meillähän on se biopsia torstaina sitten edessä... Meille myös sanottiin, että 10 päivää menee, sitten soittavat tuloksista, mutta voi olla niinkin, ettei niitä tuloksia vielä tuolloin ole. Toivotaan sentään, ettemme kumpikaan joudu yhtään pitempään enää odottelemaan.
 
Kiitoksia tsempeistä!:hug:

Tuun kertomaan sitten miten toimenpide meni ja mikä oli toisen lääkärin mielipide asiasta. Sitten ei muuta ku odottelemaan vaan...tuntuu niinku olis odotellu jo monta kuukautta millon mitäkin... :/
 
Ei voitu tehdä biopsiaa koska istukka on takaseinässä..nyt odotan sitten pari viikkoa että pääsen lapsivesipunktioon. Odottamista siis odottamisen perään. Jos tietäisi että lopputuloksena saan terveen vauvan syliini, jaksaisin tämän pystyssä päin. Vaan nyt kun siitä ei ole mitään takeita, tuntuu aivan hirveältä jatkaa vain tätä epätietoisuudessa olemista.
 
Meidän tarina:

Kyselit Gardenia kokemuksia riskiluvusta. Olimme yrittäneet lasta 5 vuotta tuloksetta ja olleet lapsettomuushoidoissa vajaan vuoden. Tuon vuoden aikana meille tehtiin kaikkiaan 5 alkion siirtoja (yhteensä 9 alkiota). Raskaus ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin. Viimeinen siirto tehtiin toukokuun lopussa 2006. Kaksi viikkoa siirron jälkeen sain ensimmäisen plussa-tuloksen. Tämä unelma kuitenkin rikkoutui äkkiä ja todettiin tuulimuna. Kaavinta oli elämäni vaikein kokemus. Päätimme jättää lapsettomuushoidot "joksikin aikaa" ja saada asiat "kuntoon" (sitä oli sekä henkisesti että fyysisesti kovilla). Sitten tapahtui kuitenkin jotain mitä ei koskaan pitänyt tapahtua. Tammikuussa 2007 aloin voida "oudosti" ja mies sanoi monta kertaa että tee raskaustesti. En olisi millään uskaltanut mutta lopulta sen tein ja todella plussaa se näytti!! Vaikka olin varoivainen ajatuksieni kanssa niin silti aloin uskoa että joko nyt on meidän aika saada oma lapsi. NT -ultrassa oli kuitenkin todella inhottava lääkäri joka ei vaivautunut huolella mittaamaan. Vauva liikutteli niskaa ja lääkäri sai tulokseksi 5 mm. Lääkäri ei kommentoinut mitään sanoi vaan että ei tämä varmaan mitään tarkoita. Luulin että tähän se maailma taas kaatuu. Emme jääneet kuitenkaan odottamaan viikkoa jotta yleislääkäri saisi järjestettyä ajan tutkimuksiin. Menimme suoraan yksityiselle, missä mittaus suoritettiin uudestaan. Turvotusta oli mutta ei ihan niin paljon kuin olivat yleisellä puolella mitanneet. Saimme kuitenkin tätä kautta lähetteen eteenpäin ja pääsimme tutkimuksiin 2 päivää nt-mittauksen jälkeen. Vasta viikon kuluttua tästä soittivat yleiseltä puolelta että saavat riskiluvuksi 1:5 eli kannattaa mennä jatkotutkimuksiin. Kerroin, että olen jo ollut ja odotan jo vastauksia. Odottaminen oli aivan hirveää. Olin koko ajan töissä enkä ymmärrä miten oikein jaksoin siellä edes olla. Kun lopulta oli aika saada vastaukset, niin puhelin ei meinannut kädessä pysyä kun soitin sairaalaan. Sieltä kuitenkin vastattiin iloisesti, että kirje on lähtenyt tänään tulemaan mikä tarkoittaa sitä, että kromosomit ovat terveet !!! :heart: Nyt olen viikoilla 36+2 eli "pitkälle ollaan jo päästy" vaikka aluksi olinkin todella epätoivoinen. Kävimme myös 4D ultrassa rv 28, jotta saimme varmuutta lapsen kehityksestä ja kaikki oli hyvin. Tarinasta tuli aika pitkä vaikka yritin asiaa lyhennellä, mutta toivottavasti tämä antaa sinulle voimia uskoa, että kaikki voi olla täysin kunnossa vaikka riskiluku on suuri. Asiaan vaikuttaa tosiaan moni seikka. VOIMIA KUITENKIN PALJON!
 
Kiitos JÄSEN J miljoonasti että kerroit kokemuksesi :hug: :hug: aivan itku kurkussa olen täällä, ihanaa että onnellisiakin loppuja on olemassa tällä riskiluvulla! Hyvää loppu-odotusta sinulle, kohta on sinunkin pitkä odotus takanapäin. Me myös olemme esikoisen hoidoilla saaneet ja myös tuulimuna on tullut koettua. Jospa meidänkin odotuksemme palkittaisiin yhtä ihanilla uutisilla kuin teidän!
 
Voi Gardenia :hug: .Tuo on varmaan melkein pahin mahdollinen juttu tähän saumaan :ashamed: . Kun tätä odottelua ja epävarmuutta on muutenkin niin liikaa!! Joko saitte kuitenkin punktioajan? Ja saatiinko ultralla mitään selvyyttä asiaan, kaikki ilmeisesti vaikutti muuten hyvältä..?

Jäsen J: Voi mikä tarina - ja onnellinen loppu :'( :)


Voi että, saas nähdä, miten meillä huomenna käy :/ . Minullakin lienee istukka takaseinässä, oli ainakin rv 9 yksityisellä kun kävin. No ei auta, sittenhän sen näkee.
 
Unni: miten meni toimenpide? pääsithän edes sinä siihen? Kovasti tsemppiä!

Punktio aika on kahden viikon päästä, onneksi se on sentään jo tiedossa. Ei tätä kyllä soisi pahimmalle vihamiehellekään, odottamista ja pelkäämistä kuukausikaupalla.
 
Juu, saatiin näyte otettua. Oli epämiellyttävää, mutta ei mitenkään kamalaa. Mutta eihän tuo itse toimenpide tässä se pahin juttu olekaan :/ . Istukka kyllä oli suurimmaksi osaksi takaseinän puolella, mutta kuitenkin silleen vasemmalla sivustalla, että neula saatiin vietyä sinne. Kaksi kertaa jouduttiin "harjaamaan", että näytettä tuli tarpeeksi. Vauvan sydän löi ja vauva liikkui siinä myös, mutta enempää ei sitä nyt katsottu (vaikka olisin halunnut).
3.9. meille soitetaan vastaukset. Että nyt taas kerran odotellaan. Sekava olo.

Taidan käväistä myöhemmin tänään tuonne Seulonnoissa kiinnijääneitä -ketjuun kirjoittelemassa tarkemmin tuosta näytteenotosta (Mallalle taisin niin luvatakin :) ). Mutta nyt vielä hetken lepäilen, jotenkin vihloo tuota pistokohtaa hiukan tässä istuessakin.
 
On aivan käsittämätöntä tuo Gardenialle sattunut tapaus. Tarkoitan siis, että eivätkä ne siellä nt-ultrassa voineet samalla katsoa sitä istukan sijaintia ja siinä jo samalla sitten todeta, että istukkabiopsiaa ei voida tehdä joten varataan aika suoraan lv-punktioon. Tuntuu varmasti niin turhauttavatlta tuollainen kun olisi mahdollisuus päästä tutkimuksiin suht pikaisesti ja siten myös saada tulokset melko nopeasti niin sitten käykin näin. Olisivat heti sanoneet, että menette lv-punktioon niin olisi samantein osannut alkaa asennoitumaan siihen ja odottaa sitä.

Kaikkea hyvää teille!!! :hug:
 
INKIE: joo, mulle aina sattuu ja tapahtuu vaikka mitä... :( Olin itekkin aivan suunnattoman vihainen tuosta ettei nt-ultrassa voitu sen vertaa tarkastaa että voiko istukkabiopsian ottaa. Muutenkin ajattelin tehdä nt-ultran lääkäristä jonkin sortin valituksen, oli aivan ala-arvoista käytöstä lääkäriltä koko ultrauksen ajan. Ja sitten vielä tuo...Pyysin biopsiaan toista lääkäriä, ja ONNEKSI sainkin. Tiedä vaikka tää ensimmäinen olis vaikka tehnytkin sen biopsian ja mitä lie siitä olisi sitten seurannut. KUn kuulemma teknisesti olisi ollut täysin mahdotonta saada siitä istukasta näytettä. Kaikkea sitä pitääkin kokea.

UNNI: onnea hyvin menneestä toimenpiteestä! Ja toivon että saatte sen parhaan mahdollisen vastauksen :)
 
Mulla ei kyllä ole mitään uutta. Viikko vielä odotusta... Ihan piinaa :eek: .

Miten jakselet Gardenia? Juuri ajattelinkin sitä kysäistä, mutta ehdit ensin. Katsottiinko teillä muuten nenäluuta ultrassa? Mietin vaan, kun se voisi jotain kertoa. Meillä ei suostuttu katsomaan kyllä :/ .
 
Unni: ei meillä katsottu nenäluuta eikä oikeen mitään muutakaan..tuntui että ne vaan tuijotti sitä turvotusta ja thats it... :( Nyt lv-punktiossa kyllä vaadin katsomaan vauvan rakenteita muualtakin.

Jaksaminen on semmosta kausiluonteista...oon tehny hirveästi töitä vaan ja kotona leikkiny esikoisen kanssa ihan älyttömällä energialla. Saa nähdä missä vaiheessa romahtaa terveys tai jotain. Eilen lähdettiin esikon kanssa kävelylle syys-metsään, oltiin siellä jotain yli tunti ja itkin vaan koko ajan. Varmaan kun pääsi toisten ihmisten silmien alta pois niin jotenki alitajunta antoi luvan surra taas hetken aikaa. Tosi raskasta odottaa vielä monta viikkoa, ei tiedä miten päin olisi. Raskautta piilottelen niin hyvin kuin taidan, onneks työvaatteet on väljät vaikka housut kyllä jo puristaa....Noh, seuraava keino on hillua nappi auki....En suin surminkaan tahdo töissä kertoa kenellekään, en jaksaisi selittää enkä kestäisi kenenkään sääliä jos keskeytykseen joudun.
 
Joo, tuntuisi helpommalta olla vaan menossa koko ajan. Ja vaikka ihmisten ilmoilla, ettei joudu kohtaamaan ajatuksiaan. Kun tätä asiaa ei voi edes ajatella läpi, kun ei tiedä. Todella sekavat tunnelmat täälläkin: väliin toiveikkaat ja välillä taas aivan epätoivoiset.

Saat kaiken sympatiani, kun joudutte vielä aivan epäinhimillisen pitkään odottelemaan punktiota ja tuloksia :( :hug: .

Itse väliin jo epätoivoissani ajattelin käydä yksityisellä ultrassa, mutta mitä sitä maksamaan itseään kipeäksi. Kun ultra ei kuitenkaan kerro oikein mitään, viitteitä vaan antaa...
Oletteko muuten kuitenkin saaneet miehesi kanssa puhuttua asiasta ja siitä miten etenette, jos jotain selviää?
 
No sen verran ollaan kyllä päätetty, että mikäli kyseessä on lapsen elämään merkittävästi vaikuttava kehityshäiriö niin kyllä mä keskeytykseen menen. Mikäli osoittautuu down tai joku muu "lievä" niin harkitaan sitten asiaa ennusteen pohjalta kun aika on. Downiakihan on monen eri-asteista, jos oon oikein käsittänyt...joillakin siihen liittyy sydänvika ja joillakin taas ei.

Voi että kun vain saisimme molemmat terveet lapset!Onko teillä jo asiasta puhuttu?
 
Joo, on meillä puhuttu. Ja helpotti aavistuksen verran, kun saatiin asioista sovittua. Vaikeiden vammojen kohdalla tilanne olisikin helppo, lievempien sitten ei. On vielä downiakin lievempää vammaa, sukupuolikromosomeihin liittyviä juttuja jne. (selitettiin perinnöllisyyspolilla). Eniten pelkään joutuvani todella vaikean paikan eteen, tekemään ratkaisun joidenkin arvelujen ja spekulaatioiden perusteella. Jos kyseessä esim. down, sitä on monen tasoista, kuten sanoit. Mutta sitä vamman tasoa ei välttämättä saadakaan selville. Kamalaa sanoa näin, mutta jos jotakin ilmenee, olisi helpompaa, että se olisi yksiselitteistä, sillä tavoin ratkaisu olisi valmiina :ashamed: .

Voi että toivon minäkin, että kuin ihmeen kaupalla saisimme kumpikin terveet vauvat kaikesta tästä huolimatta!!
 
Hei Unni ja Gardenia!

olen samassa jamassa. Odotan istukkanäytteen tuloksia. Sanoivat, että ensi viikolla olisivat valmiit. Kauhulla odotan, mitä tuleman pitää. Minulle lääkäri sanoi, että todennäköisyys pahimpaan olisi 1/4. Tiedän, miltä teistä tuntuu. Pidetään peukkuja! Itse en pysty keskittymään mihinkään, vaikka kuinka yrittäisin ja uni ei tule.

Voimia!
 
Hei vaan! Täälläkin odotellaan lapsivesipunktion tuloksia... Jäin kiinni seerumiseulassa riskiluvulla 1:55. Sairaalan soitto tuntui pysäyttävän koko maailman. Punktioon pääsin kuitenkin jo heti seuraavana päivänä. Nyt siitä on tasan kaksi viikkoa. Kaikki energia tuntuu menevän tulosten odottamiseen. Varsinkin nyt viime päivät on hermo ollut aika kireellä eikä pysty tosiaan keskittyyn mihinkään.

Meidän kunnassa ei tehdä np-ultraa ollenkaan, joten riskit laskettu pelkän veriseulan mukaan. Nyt kyllä harmittaa, että en mennyt yksityiselle np-ultraan. Olisi saanut käsiteltyä tätä asiaa jo kuukausi sitten, eikä nyt kun raskaus on jo pidemmällä. Ja pelkällä veriseulallahan vääriä hälytyksiä tulee todella paljon. Sen varaan tietenkin minäkin koitan niinä positiivisempina päivinä uskoa.
 
Pieni lohtu oli minullakin se, että pääsin punktioon heti seuraavana päivänä. Kurjaa, ettei kaikissa kunnissa tehdä np-ultraa. Ei minullekaan olisi tullut mikään niskaturvotus edes mieleen ellei olisi omalle kohdalle sattunut. Ikävintä kätilön tekemässä ultrassa oli vielä se, että ensin hehkutettiin, kuinka vauva liikkuu hienosti, on sopivan kokoinen ja kuinka kaikki näyttää hyvältä ja sitten viimeiseksi meille kerrottiin, että turvotusta on liikaa. Romahdin totaalisesti enkä ole sen jälkeen kyennyt tekemään juuri mitään. On niin totaalisen kamalaa kuulua 5% vähemmistöön, joka joutuu tällaista piinaa kestämään.
 
Sitten joskus tulevaisuudessa seuraavan raskauden kohdalla tulee varmaan mietittyä vähän tarkemmin näitä seulontoihin osallistumisia. Nyt sitä jotenkin vaan ajatteli, että tottakai sitä osallistutaan, miettimättä sen enempää sitä, että mitä jos niissä sitten on jotain häikkää. Tai sitä, että mitä jos itse tosiaan joutuu siihen väärien hälytysten joukkoon, niin kuinka paljon turhaa huolta ja murhetta se aiheuttaa.

Itselläni suurena lohtuna on kyllä se, että sairaalan lääkäri totesi ettei raskaus ole niin pitkällä kuin mitä neuvolan eka ultra oli olettanut. Lääkärin mukaan liian aikaisin otettu verinäyte voi antaa juuri positiivisen tuloksen seulassa. Mikä tietysti voi kääntyä meidän onneksi. Mutta toisaalta se vasta pistääkin vihaksi jos tämä kaikki täytyi käydä läpi vaan sen takia, että verinäyte on otettu väärään aikaan.

Itse ilmoitin viime viikolla sairaalaan, että soittavatkin tulokset miehelleni eivätkä minulle. Helpotti aika paljon, ettei tarvitse itse koko ajan sydän kylmällä odottaa puhelimen pirinää.
 
no, itse olen ajatellut kuitenkin, että jos jotain positiivista tästä pitää hakea, niin se, että ainakin asia tutkitaan. Olen lukenut näitä palstoja aika paljon viime päivinä ja siellä törmää moniin sellaisiinkin tapauksiin, ettei mistään seulasta ole kiinni jäänyt ja sitten kun lapsi syntyy, sairaudet ja vammat tulevatkin odottamatta. Ja jos kaikki kääntyy parhain päin, niin parempi pieni pelko kuin koko raskausajan kauhu. Ja sitten loppujen lopuksi koskaan ei tiedä, syntyykö lapsi terveenä. Menipä melkoiseksi puimiseksi, mutta kun näitä asioita vaan pyörittää päässään päiväkaudet ja yötkin.
 
Joo-o, tämä on ihan kamalaa aikaa. Meillekin luvattiin istukkanäytteen tulokset viimeistään maanantaina 3.9. Kuitenkin hoitaja sanoi, että toivottavasti pääsee soittamaan minulle jo aiemmin. No nyt on torstai ja näytteenotosta tasan viikko. Olo on aivan lamaantunut ja sekava. Puhelin voi kaiketi soida milloin vaan - tai sitten menee siihen maanantaihin. Tai siitäkin eteenpäin.

Meilläkään kaupunki ei tarjoa np-ultraa, mutta pääsimme siihen seerumiseulan hälytettyä. Meillä siis np oli normaali ja laski riskiä, mutta silti jäimme siihen riskirajalle keikkumaan. Lähinnä, koska seerumin papp-a -arvo oli tosi, tosi matala, aivan pielessä siis.

Sophie: Meillähän np-ultrassa todettiin (kuten muuten yksityisellä jo rv9), että raskaus on viikkoa oletettua nuorempi. Kuitenkaan he eivät (muka) saaneet viikkoja muutettua siihen riskilaskelmaan :eek: . Tää meidän riskimme on siis laskettu edelleen alkuperäisten viikkojen perusteella. Ihmetytti, etteivät ruvenneet vaikka alusta asti laskemaan uudestaan, kun kerran km-riskikin otetaan, kun lähdetään jatkotutkimuksiin. Mutta kun "kone ei antanut muuttaa tietoja", niin sitten näin :x . Voihan se olla, ja varmaan olisikin, niin, että joka tapauksessa olisi lähdetty jatkotutkimuksiin. Tai siis meillä mies yllättäen olisi jo jättänyt tutkimukset sikseen, mutta minä en saanut hetken rauhaa :ashamed: .

Kuten AamuUnelma totesi, ainoa(?) hyvä puoli tässä lie se, että tulee ainakin tutkittua. Tietty on häiriöitä, jotka eivät istukkanäytteestä selviä, mutta aika paljon selviää...

AamuUnelma ja Sophie: Onko teilläkin muuten päätös valmiina, jos ilmenee jotain..?

Tietty toivotaan, että nää kaikki ovat niitä surullisenkuuluisia vääriä hälytyksiä.

Gardenia; miten voit?? :hug:
 
Niin. En tiedä oikein muita häiriöitä kun noi sydänviat. Mitä kaikkia niitä muita on? Laitoin lääkärillekin kyselyn tästä, muttei ole ainakaan vielä vastannut. Mulle on jotenkin alusta asti ollut selvää, että menen keskeytykseen, jos kromosomeissa ilmenee jotain. Mullakin on välillä ihan sellainen luottavainen ja varma olo ja välillä iskee suunnaton epätoivo: laidasta laitaan. Helpottaa selkeästi, kun voi puhua jonkun kanssa. Juttelin just yhden kaverin kanssa, jolla on ihan pienet lapset ja ensimmäistä odottaessa oli paljon muita ongelmia. Kertoi taas yhden tapauksen väärästä hälytyksestä kaveripiirissään. Toivotaan tosiaan, ettei meillä kenellekään ole mitään ja selvitään hirvittävällä säikähdyksellä.
:hug: kaikille!
 

Yhteistyössä