Sektio pelon takia..

Hei Veekoo,

vaihdoin NKL:lle viikolla 29. Vaihto onnistui yhdellä puhelinsoitolla NKL:lle, siellä sanoivat että tervetuloa meille synnyttämään ja siirrämme paperit meille. Pelkokätilöllä kävin viikolla 32 ja kirjallisen sektiopääöksen sain lääkäriltä viikolla 36 (sektio tehtiin viikolla 39 ja se oli taattu, vaikka synnytys alkaisi ennen sovittua päivämäärää). Lääkrä yritti myös käännyttää, mutta pidin lujasti päätöksestäni kiinni. Kannattaa ottaa miehensä mukaan lääkärinvastaanotolle (henkinen tuki . Kättärillä en edes ottanut asiaa puheeksi, kun olin jo kerran vaihtanut sairaalaa. Sektio oli minulle paras vaihtoehto, en ikinä kadu päätöstäni!!! NKL:lla henkilökunta on todella ammattitaitoinen ja synnytyksestä jäi vain ihania muistoja mieleen :hug: Kyllä pärjäät aivan varmasti!!!

 

Vielä Veekoolle,

varmasti kaikki lääkärit yrittävät käännyttää alatiesynnytykseen...mitäs nyt terveitä hyväkuntoisiä naisia mennä leikkaamaan.. Kuitenkin sektion riskit ovat todella minimaaliset. Olinkin tutkinut asiaa perusteellisesti enkä löytänyt yhtään tilastoa, jossa otettaisiin vain terveet ja hyväkuntoiset synnyttäjät huomioon (yleensä sektiota tehdään riskisynnyttäjille tai hätätapauksessa). Kun lääkärini olikin luetellut kaikki kaikki sektioon liittyvät riskit, olinkin kysynyt häneltä millaisilta sitten ne tiastot sitten näyttävät terveiden synnyttäjien kohdalta enkä saanut vastausta (sain kylläkin sektiopäätökseni läpi). Neuvolan terveydenhoitajani oli taas kertonut, ettei hän tunne yhtään pieleen mennyttä sektiota...
En vähättele alatiesynnystä (nostan hattua kaikille, jotka ovat synnyttäneet alateitse), mutta jos saisin valita vaikea alatiesynnytys vs. onnistunut sektio, niin valinta olisi helppo!!!!

 

Nimimerkille Onnistunut sektio!
Kiva kun kerroit kokemuksesi! Mä nyt odottelen et saisin uuden ajan kättärille vähän aiemmin kun tuolloin rv33.. Tänään sinne mies soitti ja se lääkäri puhu et ei sektio oo ratkasu vaan pelkojen syy on selvitettävä.. eli seuraavaan tapaamiseen tulis sitten joku psykologi tai vastaava mukaan.. Aion kyllä kysyä sitten et onko niillä aikomus pakottaa mut alatiesynnytykseen vaikka en halua. Jos näin on niin vaihdan sairaalaa sitten samantien! On kyllä lohduttavaa kuulla et ketään ei voi pakottaa, mutta silti olisin niin halunnut kuulla nuo sanat sen lääkärin suusta!
En ole ikinä ennen törmännyt hoitoalan ihmiseen joka ihmettelee miksi en halua uudelleen synnyttää alateitse(mulla siis edellises synnytykses ongelmia) kuin tämä lääkäri! Olen kahden eri neuvolatädin ja neuvolapsykologin kanssa jutellu ja kaikki on sanonu ettei ihmettele miksi jäi pahat pelot! Samoin sano kyllä myös ekassa synnytyksessä ollut salikätilö kun hänen kanssaan kuukausia esikon syntymän jälkeen juttelin. Hän vielä sanoi et älä missään tapauksessa jätä lapsia tekemättä sen takia etten uskalla synnyttää uudelleen alateitse.. Tuokin pitää muistaa sanoa seuraavassa tapaamisessa!!!
Nyt jään sitten odottelemaan sitä uutta aikaa, toivottavasti se järjestyisi sitähän lääkäri ei luvannut, mutta kai siitä ilmoitus pian pitäis tulla!

 

¨Liiaksi ajatellaan pelkojen syyksi esim. pelkoa siitä, miten selvitä äitiydestä tms. psykologista moskaa. Minusta on kumma, jos kipua ja repeytymistä ei pelkää tms. Toiset on herkempiä kuin toiset, eikä se auta ollenkaan, että harva tässä maassa on synnytykseen tai synnytyskipuun kuolleet.

 

Hei,
Minä pelkäsin synnytystä siis ensimmäistä ihan kauheesti kun en ollut koskaan sairaalassa edes ollut ja pelkkä haju jo teki pahaa.
Esikoiseni oli odotusaikana vatsan puolesta kookas. Se fundus mitta ei laskenut lainkaan ja pääsin lukuun 39.
Synnytys lähti käyntiin vesienmenolla ja supistuksia tuli, mutta hiljakseltaan. synnytys käynnistyi 8 tunnin päästä. 12 tunnin supisteluiden jälkeen oli 1-1,5cm auki, luulin et se ei lopu koskaan. 6 tuntia lisää ja oli auennut ehkä 3cm:iin. Oksitosiini oli siinä vaiheessa ollut tippumassa jo pitkään. Seuraavan viiden tunnin aikana aukesi kokonaan mutta vauvan pää ei laskeutunut. se oli liian korkealla edes imukuppisynnytystä varten. Lääkäri totesi että tämä on pakko leikata.
Minut kärrättiin leikkaussaliin ja halusin, että epiduraalipuudutusta lisätään ja voidaan leikata niin että olen hereillä. siinä kyseltiin ne normaalit että onko hyvin toiminut jne.
Leikkaus aloitettiin ja se sattu niin sairaasti ettei mikään!
Vauva saatiin lopulta ulos ja minä sain kipulääkettä.
Upea kokemus!!
en olis mistään hinnasta halunnut et mua olis nukutettu, vaikka se sattu. Mä muistan sen käheän rääkäsyn aina.

Toinen meni samanlailla mut kesti vain 12 tuntia. kotona kun supistukset alko ne tuli heti 5 minuutin välein ja tiheni jo matkalla.
Mut sit taas edistys oli hidasta. Lopussa vauvan päätä ei saanut ulos vaikka olis tehnyt mitä.
Imukupilla ylilääkäri kiskaisi maailmaan vauvelin. Repesin aika pahasti ja vuodin melkolailla. Mies sano jälkeenpäin et oli se aika rujoa touhua.

Kumpikin tapa oli ihan hyvä ja turvallinen. Mä ajattelin niin et ne kätilöt ja lääkärit on asiantuntioita. Kyllä ne osaa ja auttaa parhaansa mukaan. Kysykää ja neuvotelkaa. minulla oli hyvät kokemukset molemmista ja ihan ok kätilöt.

 

\

Nimimerkille Onnistunut sektio!
Kiva kun kerroit kokemuksesi! Mä nyt odottelen et saisin uuden ajan kättärille vähän aiemmin kun tuolloin rv33.. Tänään sinne mies soitti ja se lääkäri puhu et ei sektio oo ratkasu vaan pelkojen syy on selvitettävä.. eli seuraavaan tapaamiseen tulis sitten joku psykologi tai vastaava mukaan.. Aion kyllä kysyä sitten et onko niillä aikomus pakottaa mut alatiesynnytykseen vaikka en halua. Jos näin on niin vaihdan sairaalaa sitten samantien! On kyllä lohduttavaa kuulla et ketään ei voi pakottaa, mutta silti olisin niin halunnut kuulla nuo sanat sen lääkärin suusta!
En ole ikinä ennen törmännyt hoitoalan ihmiseen joka ihmettelee miksi en halua uudelleen synnyttää alateitse(mulla siis edellises synnytykses ongelmia) kuin tämä lääkäri! Olen kahden eri neuvolatädin ja neuvolapsykologin kanssa jutellu ja kaikki on sanonu ettei ihmettele miksi jäi pahat pelot! Samoin sano kyllä myös ekassa synnytyksessä ollut salikätilö kun hänen kanssaan kuukausia esikon syntymän jälkeen juttelin. Hän vielä sanoi et älä missään tapauksessa jätä lapsia tekemättä sen takia etten uskalla synnyttää uudelleen alateitse.. Tuokin pitää muistaa sanoa seuraavassa tapaamisessa!!!
Nyt jään sitten odottelemaan sitä uutta aikaa, toivottavasti se järjestyisi sitähän lääkäri ei luvannut, mutta kai siitä ilmoitus pian pitäis tulla!

Kysytkö tuolta lääkäriltä mitä se tarkoittaa, että pelkojen syyt on selvitettävä?
Ystävälläni oli taustalla sektiohaluunsa hyvin rankat kokemukset, ja ne syyt kannsa "selvitettiin" siellä sairaalassa, kyselemällä asioista ystävältäni. Eipä se paljon auttanut tuota ystävää, oli hirveässä henkisessä tilassa koko sen "selvityksen" ajan ja lopulta kun hän oli romahtamispisteessä ja lääkärin kädetkin oli jo tarisseet ja korvat olleet punaiseti, saatiin paikalle psykologi joka kimpaantuneena puhalsi koko selvitystyön poikki ja sektio tulla ropsahti. Tämä psykologi oli todella pahoilaan ystävälleni siitä että hän oli joutunut kärsimään niin paljon noiden syiden selvittämisestä.

 

Äiti2006!! En todella tiedä mitä lääkäri tarkoitti tuolla et syyt on selvitettävä..sanoi miehelleni et sektiopäätös ei ole ratkaisu vaan on ehkä jokin psykologin kanssa keskustelu tai vastaava voisia auttaa! Olen vaan niin siinä käsityksessä että tuon lääkärin mielestä mulla ei oo mitään syytä haluta sektiota, luulen et hän tarkoitti et tuon psykologin avulla mut saatais taivutettua alatiesynnytykseen! Lääkäri ei missään vaiheessa ole ottanut sektiota puheeksi vaan sivuutti ekalla tapaamisella koko asian ja kaikkea muuta puhui! En todella aio taipua tuohon alatiesynnytykseen ja olenkin aivan varma et seuraavakin tapaaminen menee taas ihan itkuksi..ehkä hyvä niin et sit tää psykologikin näkee et mä ihan oikeesti pelkään ja en ihan huvikseni vaan isoa leikkausta vaadi!!
Oliko tuo sun ystävän kokemus Kätilöopistolta vai jostain muualta?

 

\

Äiti2006!! En todella tiedä mitä lääkäri tarkoitti tuolla et syyt on selvitettävä..sanoi miehelleni et sektiopäätös ei ole ratkaisu vaan on ehkä jokin psykologin kanssa keskustelu tai vastaava voisia auttaa! Olen vaan niin siinä käsityksessä että tuon lääkärin mielestä mulla ei oo mitään syytä haluta sektiota, luulen et hän tarkoitti et tuon psykologin avulla mut saatais taivutettua alatiesynnytykseen! Lääkäri ei missään vaiheessa ole ottanut sektiota puheeksi vaan sivuutti ekalla tapaamisella koko asian ja kaikkea muuta puhui! En todella aio taipua tuohon alatiesynnytykseen ja olenkin aivan varma et seuraavakin tapaaminen menee taas ihan itkuksi..ehkä hyvä niin et sit tää psykologikin näkee et mä ihan oikeesti pelkään ja en ihan huvikseni vaan isoa leikkausta vaadi!!
Oliko tuo sun ystävän kokemus Kätilöopistolta vai jostain muualta?

Se psykologi joka oli ymmärtänyt asian ja saanut siihen ratkaisun tuli jostain ison Hyksin puolelta tai muualta. Kättärillä muistaakseni ystäväni oli niitä keskusteluja käynyt mutta ymmärsin että siellä ei psykologia olisi ollut. En tiedä että mistä ne psykologit sinne yleensä tulevat. Se onkin siinä tärkeää että se psykologi on erikoistunut juuri näihin synnytyskysymyksiin eikä esim. kolmoshermosärkyyn tms.

Joku oli sanonut sitten vielä ystävälleni että hänellä oli hyvää tuuriakin että psykologi oli niin ammattitaitoinen ja heti tilanteen tasalla, koska joskus on kuulemma ollut ihan eri alan psykologeja konsultoimassa, mutta se voi olla kauan sitten.
Ymmärsin että ystäväni oli saanut puhua tämän psykologin kanssa kahdestaan tai psykologi oli sitä itse pitänyt itsestään selvänä ja ehdottanut. Lääkäri ei ollut saanut toljotaa siinä vieressä ja kätilöopisekekijaarmeijan se psykologi oli varmasti poistanut heti ensi töikseen sieltä huoneen perältä koululuokkaan. Mutta noita kokemuksia on varmasti monenlaisia ja tämä vain taas yksi.

 

Nosto nosto nosto tällekin!

 

nosto!!!

 

Kyselen että kuinka menee veekoo, miten kävi

 

JOku kyseli miten täällä asiat edistyy..
Elikkäs mies tosiaan soitti sinne kättärille ja vaati uuden ajan aiemmin! Lääkäri toivoi et mentäis nyt maanantaina juttelee sellasen kätilön kans joka on myös psykiatrinen sairaanhoitaja..tota vähän vierastan, mutta sanoinkin et ihan sama mihin ne mut laittaa kun päämäärä on kuitenkin sama!!
Reilun parin viikon päästä on sitten ihan lääkärille taas aika, tuolle samalle ilmeisesti kuin aiemminkin! Meinasivat siel polilla ettei tuolloinkaan mitään sektiopäätöstä saa..Voinko edes mitään lupausta siitä pyytää et kirjottais ylös?! :\| Ilmeisesti nyt vaan tämä yksi ja sama lääkäri hoitaa mua ja tätä mun ongelmaa. Kai sen loppujen lopuksi on pakko se sektio antaa, vaikka sitten vasta silloin synnytystapa-arviossa, mutta kuitenkin! Eli pääasia on nyt kuitenkin se et tuo lääkäri aika saatiin 5vko aiemmaksi mitä se alunperin oli!!! Kai se on vaan taistoa jatkettava..

 

\

JOku kyseli miten täällä asiat edistyy..
Elikkäs mies tosiaan soitti sinne kättärille ja vaati uuden ajan aiemmin! Lääkäri toivoi et mentäis nyt maanantaina juttelee sellasen kätilön kans joka on myös psykiatrinen sairaanhoitaja..tota vähän vierastan, mutta sanoinkin et ihan sama mihin ne mut laittaa kun päämäärä on kuitenkin sama!!
Reilun parin viikon päästä on sitten ihan lääkärille taas aika, tuolle samalle ilmeisesti kuin aiemminkin! Meinasivat siel polilla ettei tuolloinkaan mitään sektiopäätöstä saa..Voinko edes mitään lupausta siitä pyytää et kirjottais ylös?! :\| Ilmeisesti nyt vaan tämä yksi ja sama lääkäri hoitaa mua ja tätä mun ongelmaa. Kai sen loppujen lopuksi on pakko se sektio antaa, vaikka sitten vasta silloin synnytystapa-arviossa, mutta kuitenkin! Eli pääasia on nyt kuitenkin se et tuo lääkäri aika saatiin 5vko aiemmaksi mitä se alunperin oli!!! Kai se on vaan taistoa jatkettava..

Yksi kysymys vain, elikkä alkaako lääkärisi sukunimi U:lla?

 

Apua, mäkin luulin, että saan sen sektiopäätöksen muutamalla kerralla, kirjoitin just tuonne toiseen pelkosektio-otsikkoon oman stoorini, mutta mulla ei ole vielä yhtään käyntiä pelkopolilla. Yli kuukausi ensimmäiselle "pelkolääkärille" enkä aio kuunnella mitään jaarituksia, vaan alan heti puhua sektiosta. Tää on ihan P......tä, kun ihminen ei saa pelätessään valita mitä kautta synnyttää! Miten se homma siellä NKL:lla oikein menee?? Kertokaa. pliis! Neuvolassa itkin tätä jo viime viikolla...

 

NKL:lla sektioaika annetaan aikaisintaan viikolla 36, ja tyypillisesti juuri silloin jos takana on riittävä määrä käyntejä polilla (ainakin keskustelut kätilön ja lääkärin kanssa ennen sitä).

Itse olen synnyttänyt sektiolla pelon takia NKL:lla viime vuonna ja oma tarinani oli seuraava: eka käynti kätilöllä vko 28 (pyysin jo ekalla neuvolakerralla lähetteen pelkopolille). Tapaaminen oli asiallinen ja hyvä, kesti 1½ h. Sen jälkeen lääkärin tapaaminen vko 32, jolloin lyhyt keskustelu miksi/mitä pelkäät jne. Seuraava lääkäri vko 34 (samat kuviot) ja sitten vko 36+, jolloin sektiosta päätettiin ja aika varattiin. Leikaus viikolla 39+ (eli 39 vko oltava täynnä). Jos leikkausaika sovittu, mutta alkaa syntyä ennemmin, niin silloin leikataan päivystyksessä.

Kätilön kanssa keskustelu oli paras, oikein asiallinen ja hyvä. Lääkärit vaihtuivat joka kerralla, eli vuorossa oleva äitiyspolin lääkäri. Niin vaihteli myös tapaamisten luonne, mutta kovin hyödyllisiksi en näitä vartin sessioita laskisi. Asennekin heillä vaihteli, pääsääntöisesti yrittivät perustella alatiesynnytyksen etuja. Kätilö sanoi heti ensimmäisellä tapaamisella, että pakottaa ei ketään voi, mutta lopullinen päätös tehdään aikaisintaan vasta vko 36. Tämä lienee järkevää, koska monilla mieli oikeasti muuttuu loppuvaiheissa.

Sektio toimenpiteenä oli oikein positiivinen ja rauhallinen kokemus, mies oli mukana ja vauvan luokse pääsin 2 h heräämössä olon jälkeen, sillä aikaa mies ja kätilö hoitivat vauvaa. Maito nousi normaalisti ja yhdessä hoidimme vauvaa koko ajan (perhehuone). Henkilökunnan asenne oli tosi hyvä, ei merkkiäkään erilaisesta kohtelusta pelkosektion takia. Leikkauksen jälkeen kivut olivat oikeasti todella kovat muutaman päivän, mutta kun paraneminen lähti käyntiin, se meni nopeasti. Ja tämäkin lienee yksilöllistä.

Minulle jäi se käsitys, että kätilön kanssa voi oikeasti keskustella ja käydä läpi pelkoja ja niihin ratkaisuja, lääkäreistä minulla ei ollut samaa kokemusta. Mutta tämäkin riippunee lääkäristä... Tsemppiä kaikille pelokkaille, kyllä sen sektion saa jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Varsinaisesti minun ei ainakaan siitä tarvinnut "tapella", mutta hyvin järkähtämätön on oma mielipide oltava ja se päätös on tehtävä itse.

 

Reetta!!!
Ei ala mun lääkärin sukunimi U:lla vaan S:llä.. ja on tosiaan nainen. ONko sulla jotain kokemusta kättärin ä-polin lääkäreistä?

 

\

Reetta!!!
Ei ala mun lääkärin sukunimi U:lla vaan S:llä.. ja on tosiaan nainen. ONko sulla jotain kokemusta kättärin ä-polin lääkäreistä?

Kävin kättärillä itse lääkärillä jonka sukunimi alkoi U:lla. Sanoisin että hän oli erittäin järkevä lääkäri, kun täällä on sanottu useaan otteeseen että (joillakin) lääkäreillä käynnit ovat turhia. Se oli ihan hyödyllinen käynti. Mutta riippuu varmasti tilanteesta ja sekä lääkäristä että potilaasta.

 

osaisko kukaan sanoo mitä kaikkea mun kannattais kätilöltä kysellä? Oon siis menossa ensviikol ekaa kertaa ihan vaan kätilön juttusille ku se ihan eka käynti reilu viikko sitten oli lääkärille. Sen tiedon ainakin ajattelin puristaa et voidaanko mut pakottaa alatiesynnytykseen vastoin tahtoani.
Kätilön kans ehkäpä sujuu keskustelu muutenkin paremmin kun sen lääkärin..mä vaan niin kovasti jäin siltä lääkäriltä kaipaamaan niitä sanoja et mä viime kädessä itse päätän synnytystavan, he yrittävät auttaa pelon yli, mutta et mä kuitenkin saan valita.. Niitä en kuullu ja se olis hirveesti helpottanu mun oloa jos noi sanat oisin kuullu!! Voinkohan kätilöltä kuitenkin tollasta kysyä?? Oon vaan täältä lukenu et monelle kätilö on ollut just se joka on sanonut et ketään ei pakoteta!
Pelkään vaan et jään tuppisuuks, olis ihan kiva saada tosta käynnistä ihan oikeesti irti jotain..

Niin ja sit joku täs ketjussa aiemmin mainitsi et oli vaihtanu sairaalaa ni mietin et mitenköhän mun tapaukses sit ku papereis merkinnät kuitenkin noista mun kättäri käynneistä ni kuinkahan mahtavat sit esim.NKL:läl suhtautua jos vaihdan sinne sen takii etten kättäriltä sektiota saa??

Jännittää kyllä kovasti mennä psykologin juttusille.. toivottavasti eivät sentään mitään mielialalääkkeitä ala tuputtaa.. :/ Onkohan toi ihan normaali käytäntö et pitää käydä juttelee tollasen hoitajan kans.. vai onkohan ne musta pelkoineni jo mielenterveydeltäni sairasta tekemässä.. Harmittaa vaan ku mun olo oli tohon ekaan lääkäri käyntiin asti aivan levollinen, mut sit lekurin tyly linja sai mut aivan hysteeriseks! Tulipas taas tekstiä.. =)

 

\

osaisko kukaan sanoo mitä kaikkea mun kannattais kätilöltä kysellä? Oon siis menossa ensviikol ekaa kertaa ihan vaan kätilön juttusille ku se ihan eka käynti reilu viikko sitten oli lääkärille. Sen tiedon ainakin ajattelin puristaa et voidaanko mut pakottaa alatiesynnytykseen vastoin tahtoani.
Kätilön kans ehkäpä sujuu keskustelu muutenkin paremmin kun sen lääkärin..mä vaan niin kovasti jäin siltä lääkäriltä kaipaamaan niitä sanoja et mä viime kädessä itse päätän synnytystavan, he yrittävät auttaa pelon yli, mutta et mä kuitenkin saan valita.. Niitä en kuullu ja se olis hirveesti helpottanu mun oloa jos noi sanat oisin kuullu!! Voinkohan kätilöltä kuitenkin tollasta kysyä?? Oon vaan täältä lukenu et monelle kätilö on ollut just se joka on sanonut et ketään ei pakoteta!
Pelkään vaan et jään tuppisuuks, olis ihan kiva saada tosta käynnistä ihan oikeesti irti jotain..

Niin ja sit joku täs ketjussa aiemmin mainitsi et oli vaihtanu sairaalaa ni mietin et mitenköhän mun tapaukses sit ku papereis merkinnät kuitenkin noista mun kättäri käynneistä ni kuinkahan mahtavat sit esim.NKL:läl suhtautua jos vaihdan sinne sen takii etten kättäriltä sektiota saa??

Jännittää kyllä kovasti mennä psykologin juttusille.. toivottavasti eivät sentään mitään mielialalääkkeitä ala tuputtaa.. :/ Onkohan toi ihan normaali käytäntö et pitää käydä juttelee tollasen hoitajan kans.. vai onkohan ne musta pelkoineni jo mielenterveydeltäni sairasta tekemässä.. Harmittaa vaan ku mun olo oli tohon ekaan lääkäri käyntiin asti aivan levollinen, mut sit lekurin tyly linja sai mut aivan hysteeriseks! Tulipas taas tekstiä.. =)

Jos haluat sektion niin sano se suoraan kätilölle.
Minä tein näin: en lähtenyt edes puimaan alatiesynnytystä ja sitä mitä toivoisin alatiesynnytyksessä vaan sanoin että haluan sektion enkä voi muuttaa kantaani ja kyselin sektiosta: mitä valmisteluja ennen leikkausta? Syöminen juominen, paasto? Mihin aikaan sairaalaan tullaan? Mitä valmisteluja tullessa tehdään? Kuinka leikkaussaliin siirtyminen tapahtuu? Milloin isä tulee saliin? Miten isän tulisi valmistautua? Mitä minulle kerrotaan leikkausen etenemisestä? Onko leikkaussalissa musiikkia? (oli, aluksi kuuntelin sitä, sain valita kanavan, mutta sitten oli sen verran melua että musiikki jäi taka-alalle), kauanko leikkaus vie? Nostetaanko vauva heti luokseni? Voiko silloin kuvata, kätilö otttaa meistä kuvan? Kauanko jälkiompelu vie? Saanko sähkölämpöpeiton heräämöön? Paleeleeko yleensä leikkauksen jälkeen? Mitä heräämössä seurataan? Kuinka nopeasti pääsen perhehuoneeseen?
Kirjattiin paperiin että sektio käyty läpi.
Minullekin tarjottiin että voisin halutessani keskustella yhden traumoihin erikoistuneen kätilön kanssa. Kätilö ei sanonut että hän olisi psykiatrinen sairaanhoitaja, ei kai halunnut pelästyttää minua tms. En kuitenkaan koskaan jutellut tän psyk.sairaanhoitajan kanssa. Olisin kyllä saanut soittaa vaihteen kautta hänelle jos olisin halunnut.
Ei ne sinusta mielisairasta leivo, etkä todellakaan ole sellainen. Niillä on nuo käytännöt ja niitä ne tarjoaa kaikille.

 

nosto

 

\

osaisko kukaan sanoo mitä kaikkea mun kannattais kätilöltä kysellä? Oon siis menossa ensviikol ekaa kertaa ihan vaan kätilön juttusille ku se ihan eka käynti reilu viikko sitten oli lääkärille. Sen tiedon ainakin ajattelin puristaa et voidaanko mut pakottaa alatiesynnytykseen vastoin tahtoani.
Kätilön kans ehkäpä sujuu keskustelu muutenkin paremmin kun sen lääkärin..mä vaan niin kovasti jäin siltä lääkäriltä kaipaamaan niitä sanoja et mä viime kädessä itse päätän synnytystavan, he yrittävät auttaa pelon yli, mutta et mä kuitenkin saan valita.. Niitä en kuullu ja se olis hirveesti helpottanu mun oloa jos noi sanat oisin kuullu!! Voinkohan kätilöltä kuitenkin tollasta kysyä?? Oon vaan täältä lukenu et monelle kätilö on ollut just se joka on sanonut et ketään ei pakoteta!
Pelkään vaan et jään tuppisuuks, olis ihan kiva saada tosta käynnistä ihan oikeesti irti jotain..

Niin ja sit joku täs ketjussa aiemmin mainitsi et oli vaihtanu sairaalaa ni mietin et mitenköhän mun tapaukses sit ku papereis merkinnät kuitenkin noista mun kättäri käynneistä ni kuinkahan mahtavat sit esim.NKL:läl suhtautua jos vaihdan sinne sen takii etten kättäriltä sektiota saa??

Jännittää kyllä kovasti mennä psykologin juttusille.. toivottavasti eivät sentään mitään mielialalääkkeitä ala tuputtaa.. :/ Onkohan toi ihan normaali käytäntö et pitää käydä juttelee tollasen hoitajan kans.. vai onkohan ne musta pelkoineni jo mielenterveydeltäni sairasta tekemässä.. Harmittaa vaan ku mun olo oli tohon ekaan lääkäri käyntiin asti aivan levollinen, mut sit lekurin tyly linja sai mut aivan hysteeriseks! Tulipas taas tekstiä.. =)

Ja vielä saat sektion. Ota ihan rauhallisesti ja pysy kannassasi ja kysy että minä päivänä sen sektioajan voi sopia niin se sovitaan sinulle. Nyt pää kylämänä. Ihan turhaan otat paineita. Saat sen sektion niinkuin kaikki muutikin.
Sano suoraan että suurin ahdistavin pelkosi on se että et saa sektiota ja tämä pelko (näin ymmärsin) vaivaa sinua päivittäin estäen normaalin elämän. Kyllä niiden silloin pitäisi tajuta kertoa se että saat sektion jos sinusta siltä tuntuu edelleen viikolla 36 että sen haluat.
Ota ihan rauhallisesti ja sano miltä sinusta tuntuu, niin kuin tällä palstallakin niin kaikki menee hyvin.
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen jota ahdistaa epävarmuus ja pelko siitä että sinua ei lääkäri tunnu ymmärtävän, eikä halua vielä kertoa että tulet saamaan sektion.

 

Kiitos Petranella tsemppauksesta ja vinkeistä!! =) Kyllä mä alan pikkuhiljaa itsekin uskoa et kaikki käy vielä hyvin! Palailen sitten kertomaan aina kun jotain uutta ilmenee!! Kiitokset vielä muillekkin jotka jakoivat kokemuksiaan!!

 

Tämä veekoon tarina on esimerkki kuinka se, että lääkärit eivät suostu samaan, että sektion saa niin halutessaan mutta se sovitaan vasta viikolla 36, aiheuttaa ihan turhaa tuskaa ja kärsimystä.

 

up, up, up!!

 

\

Tämä veekoon tarina on esimerkki kuinka se, että lääkärit eivät suostu sanomaan, että sektion saa niin halutessaan mutta se sovitaan vasta viikolla 36, aiheuttaa ihan turhaa tuskaa ja kärsimystä.