Sektio pelon takia..

Hei kaikki!
Luin mielenkiinnosta lähes koko ketjun, ja kyllä on kammottavaa näköjään olla 2000-luvun nainen! Onneksi joku kertoi että lääkäri oli kuitenkin myöntänyt sektion koska asumme sivistysvaltiossa.
Että pelkää sitä kaikkea, mitä synnytyksessä voi tapahtua, ei uskota tai sitä pitää selitellä pelkopoleilla, ym. kuulostaa kyllä kaikkea muuta kuin sivistysvaltiolta. Eikä uskota edes vaikka on aiemmin synnyttänyt alatietä ja traumatisoitunut siitä!
Hirvittää että (alatie-)synnytyksen läpikäyneet kätilöt ja (mies-)lääkärit yrittävät käännyttää synnyttäjän päätä.
Maailman meno on vaan sellaista, että sektioiden määrä kasvaa, esim. Ruotsissa (jossa olen enemmän seurannut asiaa) 50-luvulla vain 3% oli sektioita, nyt jo joka viides. Aftonbladet teki jo kyselyn isillekin siitä miten he haluaisivat lapsensa äidin synnyttävän. 16000 vastaajasta lähes viidennes vastasi: sektio. Kyselyn yksi päätelmä oli, ettei isää voi pakottaa siihen mitä hän ei halua, eli mukaan ALATIESYNNYTYKSEEN. Huhuu!
Väkisin tulee mieleen, että meininki olisi toinen jos miehet hoitaisivat synnyttämisen. Tiedän: tämä on hirveän vanhanaikaista ajatella noin, mutta ei kukaan sano että kuule kyllä ne hampaat on paikattu ilman puudutusta jo aikojen alussa ja kestetty se joten kestä sinäkin.
Ihminen on valaissut sähköllä pimeyden, estää hikoilun deodoranteilla, armeijan sijaan on siviilipalvelus, mutta sektiota et vaan helpolla saa.

Olihan vuodatus, mutta ärsyynnyin Enkä muuten ole feministi ollenkaan, mutta nyt vaan tuli näitä vertailuja väkisin mieleen.

Eikä nämä asiat siis taida länsinaapurissa olla sen paremmin; minulla vaan oli tietoa sieltäpäin. Kyllä sielläkin väitetään, että nuoret naiset haluavat sektion, koska pelkäävät tulevaisuutta, sitä ettei sitä voi ennustaa ja kontrollin menettämistä ja elämää yleensä ja valitsevat siksi sektion. So what!? Maailma onkin tänään erilainen kuin eilen.
"Det är väl underbart att vi lever i ett helt civiliserat tekniksamhälle där kvinnor inte behöver ha ont och lida i onödan?" todetaan Aftonbladetissa lakonisesti.

 

Mitä sitten vaikka haluaisikin sektion siksi että se on "helpompi" tapa?
Miksi pitäisi kärsiä? Miksi pitäisi jos oikeasti on sitä mieltä että sektio on itselle oikea tapa synnyttää.
Tämä ketju on hyvä. Paras!

 

Nostoa nostoa nostoa vaan

 

olipa kiva löytää tällainen ketju,olen rv 32 ja vasta viime neuvola käynnillä mainitsin ääneen tästä synnytys pelostani.ajatuskin siitä,saan kauhian paniikki kohtauksen ja juuri eilen asian ajattelu sai tutisemaan ja lopulta oksensin :'(
olen pienestä pitäen pyrkinyt kontrolloimaan itseäni ja neuvolassa ollessanikin luulen että en tunnu niinkään pelokkaalta,ja sanoivat viimeksi ei sektiota ruveta niin vain tekemään,tokaisin vaan niin joo.en uskalla alkaa vaatimaan tosissani.Lantioni on jo kahdella lääkäri käynnillä todettu ahtaaksi,ensi viikolla lääkäri vielä katsoo tilanteen,minulla myös aika synnytys pelosta ja laittavat sen takia lähetteen sairaalaan.yöt mietin tätä asiaa ja pelkään niin ettei normaalisti pysty elelemään.syön masennus lääkkeitä ja pelkään sitäkin masennunko tässä vain enemmän. :'(

 

\

olipa kiva löytää tällainen ketju,olen rv 32 ja vasta viime neuvola käynnillä mainitsin ääneen tästä synnytys pelostani.ajatuskin siitä,saan kauhian paniikki kohtauksen ja juuri eilen asian ajattelu sai tutisemaan ja lopulta oksensin :'(
olen pienestä pitäen pyrkinyt kontrolloimaan itseäni ja neuvolassa ollessanikin luulen että en tunnu niinkään pelokkaalta,ja sanoivat viimeksi ei sektiota ruveta niin vain tekemään,tokaisin vaan niin joo.en uskalla alkaa vaatimaan tosissani.Lantioni on jo kahdella lääkäri käynnillä todettu ahtaaksi,ensi viikolla lääkäri vielä katsoo tilanteen,minulla myös aika synnytys pelosta ja laittavat sen takia lähetteen sairaalaan.yöt mietin tätä asiaa ja pelkään niin ettei normaalisti pysty elelemään.syön masennus lääkkeitä ja pelkään sitäkin masennunko tässä vain enemmän. :'(

Voi itku millaista touhua siellä päin!! :hug:
Miten voi olla enää edes katsomista tuossa tilanteessa, jos kerran lantio on todettu ahtaaksi + synnytyspelko siihen päälle
Siellä ensi viikon lääkärissä sanoa napautat, että nyt sektioaika kehiin, ihan jo tuon ahtaudenkin takia!! Tosin tuo viime hetkiin pallottelu voi johtua osin siitä, jos et ole uskaltanut sanoa synnytyspelkoasi ääneen ja luulevat sinun haluavan synnyttää alateitse. Mutta ei se ole myöhäistä vieläkään, itsekin sain varsinaisen sektioajan viikolla 36, tosin viikolla 20 sain jo kuulla sen, ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta, mikä helpotti suunnattomasti.
Ei ole tuo asia sen arvoinen, että vietät raskausaikasi lääkkeitä syöden, voisitko ottaa yhteyttä neuvolaan tai sairaalaan, että pääsisit puhumaan asiasta mahdollisimman pian?

 

Puhu ja kerro pelostasi. Ja jos haluat sektion niin sano että haluat sektion. Sano että se on ainoa vaihtoehto sinulle. Sano että syyt ovat sellaisia että et halua puhua alatiesynnytyksen mahdollisuudesta. Sano että muu ei ole sinulle mahdollinen. Jos siis todella olet sitä mieltä.

Sano että haluat sektion. Se on sinulle annettava jos sen haluat.

Sektoin haluamisessa ei ole mitään eriskummallista. Sinun tapauksessasi on selvää että sektio on sinulle annettava. Jos lääkäri jatkaa tuota rataa ja pitää sinua piinassa ja sen vuoksi syöt lääkkeitä niin lääkäri vaarantaa lapsesi altistamalla hänet turhaa raskausaikana syödyille lääkkeille.
Puhu pelostasi myös sille lääkärille joka sinulle on masennuslääkkeet määrännyt ja pyydä häneltä APUA sekton saamiseen, jos muu ei auta.
Jaksamista.

 

\

olipa kiva löytää tällainen ketju,olen rv 32 ja vasta viime neuvola käynnillä mainitsin ääneen tästä synnytys pelostani.ajatuskin siitä,saan kauhian paniikki kohtauksen ja juuri eilen asian ajattelu sai tutisemaan ja lopulta oksensin :'(
olen pienestä pitäen pyrkinyt kontrolloimaan itseäni ja neuvolassa ollessanikin luulen että en tunnu niinkään pelokkaalta,ja sanoivat viimeksi ei sektiota ruveta niin vain tekemään,tokaisin vaan niin joo.en uskalla alkaa vaatimaan tosissani.Lantioni on jo kahdella lääkäri käynnillä todettu ahtaaksi,ensi viikolla lääkäri vielä katsoo tilanteen,minulla myös aika synnytys pelosta ja laittavat sen takia lähetteen sairaalaan.yöt mietin tätä asiaa ja pelkään niin ettei normaalisti pysty elelemään.syön masennus lääkkeitä ja pelkään sitäkin masennunko tässä vain enemmän. :'(

Nyt pää kylmänä. Sektion saa se joka haluaa. Missä kaupungissa asut? Pyydä lähete lähimmälle pelkopolille. Jos asut Hesassa niin pyydä päästä Nyytti-ryhmään, joka on tarkoitettu synnytyspelkoisille.
Sinun ei tarvitse itkeä tai olla hysteerinen. Se että sanot kantasi ja toiveesi riittää. Potilasta on kuunneltava.

Pyydä myös päästä synntyspelkoihin erikoistuneen psykologin kanssa juttelemaan. En tarkoita että olisit jotenkin psykolgin tarpeessa, enhän minä voi sitä tietää enkä sellaista olettaa, vaan ehdotan tätä siksi että ehkä voisit saada psykolgoin puhumaan puolestasi lääkäreille, että eivät jankuta siellä #&%?$!* vaan antavat sen sektion ilman että kiusaavat sinua turhaan.
Lisäksi sinun voi olla helpompi puhua psykologille ja kertoa se mitä todella haluat ja kertoa myös se että olet tuohon pisteeseen joutunut juuri siksi kun et ole voinut asiasta edes neuovolassa puhua.
Psykologin pitäisi ymmärtää että jos ihmistä ahdistaa häntä tulee autaa eikä ahdistaa lisää.
Onnea matkaan.

 

Mäkään en ollut kuullut että sektion voi saada pelon takia. Onneksi kuulin siitä ja lapsi syntyi onnellisesti sektiolla. Selvisi, että lapsen pää olisikin ollut liian suuri pieneen lantiooni nähden ja lisäksi vielä sellaisessa asennossa että synnytys olisi joka tapauksessa päätynyt hätäsektioon. Tiedän että hätäsektiota on vaikea saada. Lääkärit ei usko että on tosi hätä ja yrittävät viimeiseen asti viivyttää. Onneksi saimme tuon pelkosektion että vältyimme kaikelta pahalta.

 

Näinhän se menee, meni minullakin. Ensimmäinen synnytys kesti 12h josta ponnistusvaihe pitkittyi useaan tuntiin ja päädyttiin sectioon. Toisen lapsen aikana oli hirvittävä synnytyspelko, josta mainitsin jokaisella lääkärikäynnillä.Lisäksi kipuilin leikkausarvelta. Minua ei uskottu, koska olin kertonut kärsiväni synnytyspelosta, kipuni laitettiin pelkäämisen piikkiin. Sectiota ei luvattu ja loppuun asti pidettiin pelossa, minut laitettiin "kokeilemaan alakautta synnyttämistä" 8 tuntia, jonka jälkeen tehtiin kiireinen sectio. Leikkauksen aikana lääkäri sanoi sectioarven olevan repeämisvaarassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Yritä jaksaa puolustaa itseäsi ja vauvaasi, tiedän että se on vaikeaa. Harmittaa vieläkin, että annoin periksi.Voimia!

 

\

Näinhän se menee, meni minullakin. Ensimmäinen synnytys kesti 12h josta ponnistusvaihe pitkittyi useaan tuntiin ja päädyttiin sectioon. Toisen lapsen aikana oli hirvittävä synnytyspelko, josta mainitsin jokaisella lääkärikäynnillä.Lisäksi kipuilin leikkausarvelta. Minua ei uskottu, koska olin kertonut kärsiväni synnytyspelosta, kipuni laitettiin pelkäämisen piikkiin. Sectiota ei luvattu ja loppuun asti pidettiin pelossa, minut laitettiin "kokeilemaan alakautta synnyttämistä" 8 tuntia, jonka jälkeen tehtiin kiireinen sectio. Leikkauksen aikana lääkäri sanoi sectioarven olevan repeämisvaarassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Yritä jaksaa puolustaa itseäsi ja vauvaasi, tiedän että se on vaikeaa. Harmittaa vieläkin, että annoin periksi.Voimia!

Hei, mitä tarkoitat että sektioarpi oli repeämisvaarassa? Siis se erityisesti vaaransi synnytysyrityksen? Vai oliko myös sektiossakin vaaratilanne sen vuoksi?
Miksi lääkärit eivät huomanneet vaaraa? Raskausaikana siis vanha sektioarpi alkoi kipuilla, mikä tarkoitta sitä että arpeutunut viilto ei kestänyt?
Missä päin suomea tämä tapahtui, jos saan kysyä?

 

Minulla myös ensimmäinen sektio. Lantioni sisämitta on kapea jne. No nyt odotan toista lastani ja eräs lääkäri meni ehdottamaan, että voitaisiin kokeilla alatiesynnytystä!! MIKSI IHMEESSÄ?? Jos lantion sisämitta on joskus todettu kapeaksi, niin miksi pitäisi vielä kokeilla. Ja miksi en saa suoraan sektiopäätöstä vaan sanotaan kokoajan, että tehdään sitten joskus synnytystapa-arvio?

Pelottaa..

 

\

\

Näinhän se menee, meni minullakin. Ensimmäinen synnytys kesti 12h josta ponnistusvaihe pitkittyi useaan tuntiin ja päädyttiin sectioon. Toisen lapsen aikana oli hirvittävä synnytyspelko, josta mainitsin jokaisella lääkärikäynnillä.Lisäksi kipuilin leikkausarvelta. Minua ei uskottu, koska olin kertonut kärsiväni synnytyspelosta, kipuni laitettiin pelkäämisen piikkiin. Sectiota ei luvattu ja loppuun asti pidettiin pelossa, minut laitettiin "kokeilemaan alakautta synnyttämistä" 8 tuntia, jonka jälkeen tehtiin kiireinen sectio. Leikkauksen aikana lääkäri sanoi sectioarven olevan repeämisvaarassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Yritä jaksaa puolustaa itseäsi ja vauvaasi, tiedän että se on vaikeaa. Harmittaa vieläkin, että annoin periksi.Voimia!

Hei, mitä tarkoitat että sektioarpi oli repeämisvaarassa? Siis se erityisesti vaaransi synnytysyrityksen? Vai oliko myös sektiossakin vaaratilanne sen vuoksi?
Miksi lääkärit eivät huomanneet vaaraa? Raskausaikana siis vanha sektioarpi alkoi kipuilla, mikä tarkoitta sitä että arpeutunut viilto ei kestänyt?
Missä päin suomea tämä tapahtui, jos saan kysyä?

Sectioarpi oli vaarassa revetä normaalin alatiesynnytyksen yhteydessä, se oli ohentunut ja kipuili kovasti raskauden loppuvaiheilla. Raskauden aikana ohenemista on (lääkärin kertoman mukaan) hankala havaita, mutta sitä kyllä ultrattiin ja seurattiin tiiviisti, silti laitettiin synnytystä kokeilemaan. Epäilivät varmaan että kipu ei ollut aitoa, koska kerroin kärsiväni synnytyspelosta. Leikkaussalissa lääkäri sitten totesi, että ompa mennyt ohueksi...Sectio meni kuitenkin hyvin, eikä repeämisvaaraa ole enää leikkauksen yhteydessä, se toinen leikkausviiltohan tehdään samasta kohti kuin ensimmäinenkin.Asun pohjois-pohjanmaalla.

 

Heippa siis vaarannettiin turhaa tuon alatiesynnytysyrityksen takia.
Niin, siinähän se repeytymisvaara on.
Ja päädyttiin sitten taas sektioon kun ei onnistunut tuo alateitse...

USA:ssa ei mikään lääkäri suostu alatiesynnytykseen jos kerran on jo yksikin sektio tehty. Tämä sen vuoksi että se on riskialtis tuo alatiesynnytys sektioarven kanssa. Sektioita tehdään yleisesti kolme nejäkin ilman ongelmia.
Suomessa vaan rakastetaan tuota alatiesynnytystä lääkärikunnassa...

 

täytyy nyt tähän kommentoida.
synnytin ekan lapsen alateitse, synnytys oli pitkä ja vaikea, ponnistusvaihe kesti 1,5h ja lopulta imukupilla autettiin vauva ulos. Silti halusin synnyttää toisen lapseni alakautta ja sitä kovasti yritinkin mutta lopulta päädyttiin hätäsectioon. Sectiosta toipuminen kesti huomattavasti kauemmin kuin alatie synnytyksestä ja kivut oli järkyttävät. Luultavasti seuraava lapsi (jos sellaista tulee) leikataan suunnitellusti koska näköjään normaali synnytys ei onnistu.

Section ja alatie synnytyksen kokeneena voin sanoa että jos olisi mahdollista synnyttää normaalisti alateitse synnyttäisin ehdottomasti mieluummin niin, leikkaus olisi viho viimeinen vaihtoehto.

Ymmärrän kyllä että synnytys pelottaa ja ne kivut on hirveät mutta toipuminen käy paljon nopeampaa ja mikä tahansa leikkaus on aina riski.

 

No ei mulla niin kamalia kipuja ollut. Tietysti sektiohaava aristi ja ekat päivät sai nousta todella hitaasti ja varovaisesti. Mutta yllättävän nopeasti siitä toipui.

 

Ja aina vaan keikkuu kärjillä tämä sektio ketju.
Täytyy olla lukemisen arvoinen. :attn:

 

Taitaa olla, lukemisen arvoinen.

 

\

olipa kiva löytää tällainen ketju,olen rv 32 ja vasta viime neuvola käynnillä mainitsin ääneen tästä synnytys pelostani.ajatuskin siitä,saan kauhian paniikki kohtauksen ja juuri eilen asian ajattelu sai tutisemaan ja lopulta oksensin :'(
olen pienestä pitäen pyrkinyt kontrolloimaan itseäni ja neuvolassa ollessanikin luulen että en tunnu niinkään pelokkaalta,ja sanoivat viimeksi ei sektiota ruveta niin vain tekemään,tokaisin vaan niin joo.en uskalla alkaa vaatimaan tosissani.Lantioni on jo kahdella lääkäri käynnillä todettu ahtaaksi,ensi viikolla lääkäri vielä katsoo tilanteen,minulla myös aika synnytys pelosta ja laittavat sen takia lähetteen sairaalaan.yöt mietin tätä asiaa ja pelkään niin ettei normaalisti pysty elelemään.syön masennus lääkkeitä ja pelkään sitäkin masennunko tässä vain enemmän. :'(

huomenna vihdoin aikani lääkärille,lääkärini mies ja lahdessa.Yöunet edelleen "kadoksissa"ja kovia paniikkikohtauksia tämän takia ja itkua ollut.pelkään niiin että pääni yritetään kääntä,tai murrun paineen alla ja teen vastoin tahtoani.ennen lääkäriä minulla aika psykologillani,toivottavasti hänestä olisi apua :'( -olen jo vuosia sairastanut paniikkihäiriötä ja masennusta,pysyneet kurissa ,kunnes nyt.voimia kaikille!!

 

itse olen menossa 3 viikon päästä ja nyt pitäisi täytellä papereita.
Onko muilla ollut kyselyä etukäteen?lomakkeessa kysytään mm aikaisemmista synnytyksistä, mitä pelkään, kuinka paljon ym.

Toinen asia, oeltteko menneet lääkäri/kätilö tapaamisiin yksin vai miehen kanssa? MInun pelkonihan se on mutta toisaalta olisi "turvana" mukana ja mielipiteitteni tukena.

 

Kannattaa ehdottomasti ottaa mies mukaan jos vaan mahdollista kun menee pelkopolille! Mä en ainakaan ilman miestä olis jaksanu pysyä niin kovaa päätöksessäni et sektion haluan! Mies aina tsemppasi kun alkoi näyttää siltä et murrun ja hoiti myös lääkärille puhumisen siinä vaiheessa kun niin kävi! :heart:

Nyt mulla on sektioaika plakkarissa ja loppujen lopuksi tuntuu et sen aika helposti sain, toki mun aiempi synnytyshistoria vaikutti todella paljon siihen. Ihan eka pelkopoli käynti oli hirveä ja tuntui siltä et mut pakotetaan synnyttämään alateitse, mutta muut käynnit sujui oikein mallikkaasti ja sain asiallista kohtelua, riippuu siis todellakin paljon lääkäristä ja onneksi ainakin mun kohdalla kolmesta lääkäristä ainoastaan yksi oli inhottava..
Jännittää leikkauskin kovasti, mutta ehkä siitä kuitenkin selviää!

Tsemppiä kaikille pelkääjille!! =)

 

Kiva kuulla, että Veekoolla kaikki menossa niin kuin toivoit! Kyllähän se leikkauskin jännittää ja pelottaa, mutta eri tavalla...

Itse toiveikkaana odottelen viimeistä pelkopolikäyntiä, jossa leikkausaika pitäisi sopia..

rv 30

 

Niin monelle miehen tuki on tärkeää. Minä kävin ihan yksin lääkärin vastaanotolla ja valehtelin lääkärillekin että mieheni ja minä haluamme sektion. Miehelle en ollut edes tuolloin vielä mitään puhunut.
Kävimme tuolloin juuri synnytysvalmennuksessa.

Miehelle kerroin vasta sitten kun oli selvää että saan sektion. Siis silloin kun olin varma että saan sen. Kysyin mieheltä että olen näin päättänyt ja että haittaako miestäni jos lapsemme syntyy sektiolla eikä miestä todellakaan haitannut. On ollut helpottunut kun jäi se verisyys kokematta.

 

Vielä että tahdonvoimaa se vain vaati.
Sen jälkeen kun on nähnyt tätä maailman menoa tarpeeksi ja tullut tällaiseksi pahaksi akaksi niin siinä jää lääkärinpaltut toiseksi. Minä itse päätän omasta elämästäni.

 

Mutta pahaa-akkaa ei kannata esittää lääkäreille.
Minäkin silmiäni räpsyttelin ja teeskentelin olevani käännytettävissä ja eräskin lääkäri oli aivan tyrmistynyt kun jälkikäteen sai tietää että sektiolla se lapsi syntyi.
Kannattaa silleen sopivasti vedättää lääkäreitä, mutta ei luopua omasta kannasta.

 

\

Minäkin silmiäni räpsyttelin ja teeskentelin olevani käännytettävissä Kannattaa silleen sopivasti vedättää lääkäreitä, mutta ei luopua omasta kannasta.

No ei välttämättä pidä paikkaansa Itse ainakin tein heti ekalla pelkopolikäynnillä lääkärille ja hoitajille selväksi, etten ole käännytettävissä, enkä heitä vedättänyt yhtään, vaan olin oma itseni. Ja sektion sain "siitä huolimatta" Tietysti voi "näytellä" käännytettävissä olevaa, mikäli haluaa että sitä yritetään, mutta en ymmärrä mikä siinä on pointtina, jos kuitenkin on päättänyt haluavansa sektion
Ja mies minulla oli mukana, koska hän tuki sektipäätöstäni, mutta hänelläkin oli mielestäni oikeus kuulla sektion(kin) riskit lääkärin suusta.