En oikein jaksa uskoa, että ketään tuohon painostettaisiin ja aika hyvin esim. psykologisilla tutkimuksilla voitaisiin tutkia onko sijaissynnyttäjä tarpeeksi ymmärtävä ihminen ryhtyäkseen sellaiseen..eli sillä karsittaisiin vaikkapa kehitykseltään jälkeenjääneen sisaren hyväksikäyttö tuossa tarkoituksessa.
Itse en kannata usan tyyliä, että kuka tahansa voi tilata sijaissynnyttäjän mistä tahansa käytännössä.
Ja tottakai ongelmia jää, mutta niitä on oikeastaan kaikessa muussakin. Adoptiossakin on omat ongelmansa, entä jos adoptiovanhemmat muuttavat mielensä eivätkä halua lasta? Millaiset henkiset haavat sellanen jättää lapseen, tuntea itsensä hylätyksi jälleen kerran jne ..
Jos olet adoptoinut lapsen, et voi hänestä enää lainmukaan irtisanoutua. Sensijaan, jos olet "adoptoimassa" syntymätöntä lasta, jota ei voi adoptoida ennenkuin se on syntynyt, voit kieltäytyä adoptoinnista vaikka alkuun olisit siihen ryhtynyt. Yhtälailla sijaissynnyttäjänä voit kieltäytyä luopumasta lapsesta. Onko äiti se, joka on kasvattanut sikiön vatsassaan vai se, jonka munasolu on kasvanut.
Nämä ovat niin hankalia ja monimuotoisia juttuja, että minusta niihin ei voida vetää linjaa, joka olisi oikeudenmukaista kaikille osapuolille.
Mitä tulee sijaissynnytykseen painostamiseen, niin ehkä yliarvioit ihmisen kyvyn olla immuuni manipuloinnille. Manipulointi on toisinaan niin hienovaraista ja taitavaa, ettet edes ymmärrä tulleesi manipuloiduksi. Satunnaiset käynnit psykologilla eivät sitä myöskään paljasta.
..sen takia psykologikäyntejä pitäisikin olla pitkäjaksoisesti jo ennenkuin jo raskaus alkaa ja raskauden ajan ja myös niin, että siellä käy molemmat osapuolet yhdessä tai erikseen että asiantuntija voi tarkkailla kumpaakin.