ulkonainen
Ainakin taman palstan perusteella aideilla Suomessa on hyvin kovat paineet: Pitaa imettaa, yokylaan ei saa laittaa lasta, paivahoitoon ei saa laittaa lasta, yksin on parjattava vaikka viimeiseen asti.
Olen ihan varma etta Ruotsissa sallitaan myos erilaiset ratkaisut.
Olen ihan varma etta Ruotsissa sallitaan myos erilaiset ratkaisut.
"..."
Ruotsissa isätkin ottavat vastuuta lastenhoidosta. Tukiverkostot ylipäätään toiminevat paremmin. Suomessa saa kuulla olevansa paska äiti teit niin tai näin. Onnistumisen mahdollisuutta ei ole.
"Vilukissa"
Luulen, että Suomessa pelätään niin kovin sitä epäonnistujan leimaa - täällä kun kaikki pisteytetään ja numeroidaan ja siitä lasketaan kunkin ihmisen arvo. Myös avun saaminen oikeasti on vaikeaa, ihminen juoksutetaan luukulta toiselle eikä kukaan halua ottaa vastuuta kenenkään hyvinvoinnista.
Yhteisvastuullisuutta ei tunneta.
Yhteisvastuullisuutta ei tunneta.
ulkonainen
En tieda arvostellaako nimenomaan aiteja normaalielamassa myos, mutta ainoat arvostelut mita mina olen aitiydesta kuullut/lukenut ovat talta palstalta.
Ainakin taalla asuinmaassani saa olla aiti juuri omalla tavallaan ja aitien jaksamista ei yliarvioida. Esim. toisen lapsen tullessa, esikoinen jaa aina paivahoitoon, se on ihan normi. Aiti voi myos vaikka kesken vaunulenkin istahtaa kahvilaan viinilasilliselle, eika kukaan katso kieroon
.
Ainakin taalla asuinmaassani saa olla aiti juuri omalla tavallaan ja aitien jaksamista ei yliarvioida. Esim. toisen lapsen tullessa, esikoinen jaa aina paivahoitoon, se on ihan normi. Aiti voi myos vaikka kesken vaunulenkin istahtaa kahvilaan viinilasilliselle, eika kukaan katso kieroon
.
"ttt"
Muusta arvionnista ääneen en tiedä, mutta jaksamista kyllä kommentoidaan. Ihan elävässä elämässäkin saat kuulla näitä : Kyllähän minäkin jaksoin - se nyt vaan on tota jonkun aikaa.
Totta - valvominen ei kestä loppuelämää. Mutta sillä hetkellä kun on jo mennyt yli jaksamisen rajan ja sinnittelee "jatkoajalla" ei enää nuo ylävät kommentit lohduta.
Totta - valvominen ei kestä loppuelämää. Mutta sillä hetkellä kun on jo mennyt yli jaksamisen rajan ja sinnittelee "jatkoajalla" ei enää nuo ylävät kommentit lohduta.
hhs
Ainakin sopisi ajatella sitä, että Suomessa vanhemmuudesta on tehty suorituslaji. Panostetaan aivan liikaa siihen täydelliseen vanhemmuuteen, unohtaen oma elämä ja parisuhde. Lisäksi kaikki tehdään mieluiten itse, eikä luoda laajaa tukiverkostoa. Ei se tee huonoksi vanhemmaksi jos lapsella on muitakin rakastavia aikuisia ympärillä. Kun suomalaiset ovat muutenkin itsetuhoisempia kuin moni muu Euroopan kansa, niin yhdistelmä ei ole hyvä.
"mä"
Meren takana ollaan paljon fiksumpia monessa muussakin asiassa kuin vain vanhemmuudessa. Mutta tätäkös suomalaiset ei ehdi ajattelemaan, kun on niin kiire kuluttaa energiansa omien ja muiden parjaamiseen.
"ttt"
Totta - ja sitten meillä otetaan asiat liian kirjaimellisesti kun pitäs osata luovia tilanteen mukaan maalaisjärjellä. Ohjeita satelee ja kirjakauppojen hyllyt notkuu kasvatusoppaita.Tee niin ja tee näin - se on hyväksi lapsen varhaisen psyykeen kehitykselle tai fyysisellekehitykselle tai kielelle. Elämä on yksi lista suoriteita ja siinä välissä unohdetaan että niin äiti kuin isäkin on edeleen ihmisiä. Lapsen kehitystä kyllä vaalitaan kuin särkyvää kananmunaa. Mutta mitäs jo se pesä, jossa munaa suojataan hajoaakin?
Mä sanoisin että suomalaisten asenne alkujaankin on hyvin epäilevä, negatiivinen ja harmaa. Iloita ei saisi mistään kun muu väki ottaa sen ylpeilynä, leuhkimisena ja muiden tallaamisena Köyliönjärven pohjamutiin.
Sukulaiseni joka muutti aikoja sitten Ruotsiin, sanoi heti ensimmäisenä että siellä ihmiset on kuin onnellisuuspillerin nielleitä verrattuna suomalaisiin.
Sukulaiseni joka muutti aikoja sitten Ruotsiin, sanoi heti ensimmäisenä että siellä ihmiset on kuin onnellisuuspillerin nielleitä verrattuna suomalaisiin.
Omg
Jos teet vähäkin eritavalla kun "pitäis" niin saat sossun perääsi.
Lapsi kasvatetaan tiettyyn muottiin joka hyväksytään päiväkodissa ja koulussa ja myöhemmin intissä ja työpaikalla!
Kaikki on samanlaisia.Jos olet vähäkin rento äiti,annat valvoa et siivoa koko ajan ja et käy puistossa niin naapuri on jo soittanut sossulle. Jos pyydät apua neuvolasta niin saat sossun kotiisi.
Vanhemmuus on ahdistavaa ja koko ajan joku arvostelee,kyttää ja lopulta on sossu paikalla. Hävisit,Game over ja lapsesi kasvatetaqan puolestasi samaan muottiin.
Lapsi kasvatetaan tiettyyn muottiin joka hyväksytään päiväkodissa ja koulussa ja myöhemmin intissä ja työpaikalla!
Kaikki on samanlaisia.Jos olet vähäkin rento äiti,annat valvoa et siivoa koko ajan ja et käy puistossa niin naapuri on jo soittanut sossulle. Jos pyydät apua neuvolasta niin saat sossun kotiisi.
Vanhemmuus on ahdistavaa ja koko ajan joku arvostelee,kyttää ja lopulta on sossu paikalla. Hävisit,Game over ja lapsesi kasvatetaqan puolestasi samaan muottiin.
uuuu
Olisiko yksi syy myös se että äidille ei anneta enää ihmisarvoa kun vauva syntyy. Jos haluat jotain omaa, hetken omaa aikaa ym se mielletään itsekeskeiseksi ja asiaksi joka on jotenkin pois lapselta.
"ööö"
Käsittääkseni noita äitien tekemiä lastensurmia sattuu vuosittain kaksi/kolme, joten ruotsissa ei ilmeisesti sitten tapahdu kuin joka kolmas vuosi.
VierailevaMies
Minun nähdäkseni Suomen keskustelussa harva alle 30v. nainen suhtautuu myönteisesti perhekeskeiseen elämään ja lapsen eteen "uhrautumiseen". Siitä on tullut ongelma ja ristiriita naisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden kanssa, rohkenen väittää että noin kansainvälisesti vertaillen vähän kornilla tavalla.
"Kansalainen"
[QUOTE="mä";25201980]Meren takana ollaan paljon fiksumpia monessa muussakin asiassa kuin vain vanhemmuudessa. Mutta tätäkös suomalaiset ei ehdi ajattelemaan, kun on niin kiire kuluttaa energiansa omien ja muiden parjaamiseen.[/QUOTE]
Totta! Ja liian iloinen ei saa olla myöskään. Tämä on jotenkin niin ahdistava maa.
Totta! Ja liian iloinen ei saa olla myöskään. Tämä on jotenkin niin ahdistava maa.
VierailevaMies
Näin varmasti on. Kyseessä on "haloslaisuuden varjopuoli", jota hyvin usein ei huomata ehkä etenkään naisten keskuudessa. Kun kaikki on samanlaista ja samanarvoista kuin kaikki muutkin, niin ei elämään oikein väriä löydy kuin kaupallisella nautinnonhaluisuudella... Mikä taas on erittäin tyhjää pidemmällä aikavälillä.
ulkonainen
Uskallan vaittaa aivan painvastaisesti; mielestani juuri Suomessa aitien oletetaan uhrautuvan aivan uskomattoman paljon verrattuna muihin eurooppalaisiin aiteihin. Esimerkkina kolmen vuoden hoitovapaa ja paivahoito kielteisyys.
vierailevaNainen
Haluan nähdä sen miehen joka uhrautuu myös perheen eteen. Tämä pätee kumpaankin sukupuoleen. Miehen on saatava pitää harrastuksensa, menonsa ja tulonsa vaikka perheen pää luku lisääntyy.¨
Syytä on siis ihan turha sysätä "itsenäisten" naisten niskaan vaan tämä ongelma on myös miehillä.
"ööö"
Itse näkisin, että ongelma on siinä, että vauvan tultua ei pitäisi joutua "uhrautumaan" ja luopumaan koko muusta elämästä. Tottakai elämä muuttuu, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta muusta elämästä pitäisi luopua. Suomessa se vain ikävä kyllä menee niin, että kun nainen saa vauvan, hänestä tulee vain ja ainoastaan äiti, jonka tulisi sulkeutua kodin seinien sisään kaksin vauvan kanssa vähintään kolmeksi vuodeksi (pakollista min. tunnin vaunulenkkiä ulkona lukuunottamatta). Ei kukaan halua joutua syrjään koko muusta yhteiskunnasta useiksi vuosiksi.
Ongelma on siis siinä, että äiti jätetään yksin, ja siinä että ohjeistetaan ja painostetaan että vauvan kanssa ei juuri tule mihinkään mennä vaan joka ainoa päivä pitää rutiinin omaisesti toistaa sitä samaa vauvan päivärytmiä.
Itse olen ainakin kokenut, että vauva ei juuri saisi näkyä eikä varsinkaan kuulua missään muualaa kun ehkä muskarissa ja muissa vauva jutuissa.
rietas
Terveydenhuoltokin on sillä tolalla nykyään, että äitien väsymyksen ja mielenterveysongelmien seuraamiseen ei ole juuri resursseja. Lääkäriin ei pääse vaikka olis pää irti, jonottamaan joutuu kuukausia.
VierailevaMies
Kyllä, mutta tuohan juuri kertoo siitä jyrkästä ristiriidasta työ VS. perhe. Näistä perheen valitseva nainen saa p´skaa niskaansa monella tasolla.
Olet oikeassa siinä että naisten media ylläpitää kuvaa ylipirteästä ja duracellpupumaisesta naisesta representaatioissaan. Tämä vain pahentaa ristiriitaa ja lisää kierroksia oravanpyörään. Eli toisaalta naisten media kyllä kertoo tärkeää sanomaa naisten vapaudesta ja mahdollisuuksista, mutta toisaalta sen vaatima sanoma siitä, millainen on hyvä nainen, on uuvuttava täydellisyydessään. Minun nähdäkseni ratkaisu olisi isompi kriittisyys medialle ja näkemyksen uudelleenajattelu kuitenkin niin, ettei retkahdettaisi synkeyteen eli toiseen ääripäähän.
kun puolet suvustani on ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia niin voin sanoa, että siellä on hiukan enemmän tätä yhteisöllisyyttä kuin täällä. jo suomenruotsalaiset ovat paljon perhekeskeisempiä. lapset muuttavat vanhempien viereen. isoäidit käyvät tekemässä ruokaa, silittämässä ja auttamasa harva se päivä. lapset eivät edes halua muuttaa kaus vanhemmista ja monesti lasten syntymän jälkeen palayaan kotipaikkakunnalle jne. Ei jätetä yksin ja lapsenlapset on todella tärkeitä ja niistä ollaan ylpeitä.
Tulee välillä oikein kateuden siemen, kun itse ei saa apua suunnilleen mistään ja isovanhemmat eivät ainakaan itse tarjoudu koskaan auttamaan. Aina löytyy parempaa tekemistä esim. matkustelu. Sitten kun tästä asiasta täällä mainitsee niin saa ryöpyn niskaansa, että ei isovanhempien kuulu enää hoitaa. Ei varmaan kuulu, mutta kyllä se nyt perkele vie luulisi kiinnostavan ja olevan ylpeitä lapsenlapsistaan!!!
Kulttuurierot on jo aika isot suomen ja ruotsin välillä ja jopa suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä.
Tulee välillä oikein kateuden siemen, kun itse ei saa apua suunnilleen mistään ja isovanhemmat eivät ainakaan itse tarjoudu koskaan auttamaan. Aina löytyy parempaa tekemistä esim. matkustelu. Sitten kun tästä asiasta täällä mainitsee niin saa ryöpyn niskaansa, että ei isovanhempien kuulu enää hoitaa. Ei varmaan kuulu, mutta kyllä se nyt perkele vie luulisi kiinnostavan ja olevan ylpeitä lapsenlapsistaan!!!
Kulttuurierot on jo aika isot suomen ja ruotsin välillä ja jopa suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä.
VierailevaMies
Tässä maassa miesten perinteiset roolit yhä jyräävät, se on totta. Mutta "syyllisiä" ovat ehkäpä eniten naiset itse
Selkeä enemmistö naisista haluaa ihan tavallisen perinteisen miehen, näin väitän. Toisaalta mies on ehkä entistä etäisempi perheessä, isän auktoriteetti on hukassa, koska keskiluokkaisessa ajattelutavassa menestyminen kodin ulkopuolella on tärkeää.Toisaalta miesten väkivaltaisuus on kyllä uskoakseni vähentynyt 20 viime vuoden aikana kun taas naisten väkivalta on kasvanut.