Suomalaiset äidit tappavat lapsensa 10 kertaa useammin kuin ruotsalaiset.

Tässä maassa miesten perinteiset roolit yhä jyräävät, se on totta. Mutta "syyllisiä" ovat ehkäpä eniten naiset itse Selkeä enemmistö naisista haluaa ihan tavallisen perinteisen miehen, näin väitän.

Totta. Kuinka usein kuulee/saa lukea äidin kertovan, että kerrankin jättää lapsen isälleen hoitoon... tai kuinka harvoin miehen kertovan lasten olevan tällä kertaa äidillä hoidossa?

 

Ainakin taman palstan perusteella aideilla Suomessa on hyvin kovat paineet: Pitaa imettaa, yokylaan ei saa laittaa lasta, paivahoitoon ei saa laittaa lasta, yksin on parjattava vaikka viimeiseen asti.

Olen ihan varma etta Ruotsissa sallitaan myos erilaiset ratkaisut.

Tuossa on pointtinsa. Ruotsissa kyllä imetetään enemmän ja pidempään, mutta suhtautuminen imetykseen - ja imettämättömiin äiteihin - on erilainen eikä imetystä pidetä yleisesti minään äitiyden mittana jne. Yökylään laittamiseen suhtaudutaan positiivisemmin, turvaverkostoa pidetään hyvänä ja nähdään huolestuttavana tilanne missä äiti itse joutuu hoitamaan kaiken. Päivähoitoon laitetaan n. 1-1,5v ja isosisaruksia pidetään virikehoidossa vaikka perheeseen syntyy uusi vauva, vanhempi jää työttömäksi tai vaikka pitkille sairaslomille jne. Isät osallistuvat perhe-elämään enemmän ja on ihan normaalia että mies jää koti-isäksi äidin palattua töihin, ollaan menty jopa siihen että kummastellaan jos mies ei meinaa jäädä lapsen kanssa kotiin. Luonnollisesti miesten oletetaan osallistuvan myös kotitöihin, ruuanlaittoon jne.

Yleisesti nähdään että perheen ja kodin työt kuuluisi jakaa mahdollisimman tasaisesti molempien vanhempien kesken.

 

Tässä maassa miesten perinteiset roolit yhä jyräävät, se on totta. Mutta "syyllisiä" ovat ehkäpä eniten naiset itse Selkeä enemmistö naisista haluaa ihan tavallisen perinteisen miehen, näin väitän. Toisaalta mies on ehkä entistä etäisempi perheessä, isän auktoriteetti on hukassa, koska keskiluokkaisessa ajattelutavassa menestyminen kodin ulkopuolella on tärkeää.

Toisaalta miesten väkivaltaisuus on kyllä uskoakseni vähentynyt 20 viime vuoden aikana kun taas naisten väkivalta on kasvanut.

Miksi sinä haluat tehdä tästä keskustelusta jonkunlaisen sukupuolikysymyksen? Viet aihetta nyt toiseen suuntaan. Minusta on huolestuttavaa miten Suomessa yleensäkin vaaditaan vanhemmuudelta niin paljon, niin äideiltä kuin isiltä.

 

Kyllä, mutta tuohan juuri kertoo siitä jyrkästä ristiriidasta työ VS. perhe. Näistä perheen valitseva nainen saa p´skaa niskaansa monella tasolla.

QUOTE]

Miksi tämä ongelma on vaan naisten ongelma? Eikö isällä ole mitään funktiota tässä kirjossa?

Totta, meillä on äitejä jotka on koulutettu ja ammattiaan vastaavassa työssä. Jopa saattavat siitä tykätä. Silti oletus arvo on että naisen tulee tuosta luopua - vaikka mies on aivan samalla viivalla, koulutus on ja ammatti. Molemmat siis voisivat luopua ja valita perheen. Vaan oletusarvo on että nainen sen tekee.

Olen onnellinen jos 6+6+6 järjestelmä tule joskus käytäntöön. Se pistää miehenkin luopumaan ja valitsemaan vähintään 6kk ajaksi perheen. Uskon että tuo helpottaa äitiäkin. Silloin paine perheestä kasaantuu tasaisemmin perheen jäsenten välillä. Äiti ei ole se jonka tarvitsee jaksaa yksin kotona "sen 3 vuotta". Vastuu perheen hyvinvoinnista tasaantuu.

Me olemme nähneet tilanteen maissa joissa äidin tehtävä on vain olla äiti, ei koulutusta, ei ammattia. Keräämmepä noihin maihin rahaakin tyttölasten kouluttamiseen.

 

[QUOTE="ööö";25202158]Itse näkisin, että ongelma on siinä, että vauvan tultua ei pitäisi joutua "uhrautumaan" ja luopumaan koko muusta elämästä. Tottakai elämä muuttuu, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta muusta elämästä pitäisi luopua. Suomessa se vain ikävä kyllä menee niin, että kun nainen saa vauvan, hänestä tulee vain ja ainoastaan äiti, jonka tulisi sulkeutua kodin seinien sisään kaksin vauvan kanssa vähintään kolmeksi vuodeksi (pakollista min. tunnin vaunulenkkiä ulkona lukuunottamatta). Ei kukaan halua joutua syrjään koko muusta yhteiskunnasta useiksi vuosiksi.[/quote]

En tiedä dramatisoitko hieman liikaa, koska tuntuu että vielä esim. 80-luvun äideillä ei ollut samaa ongelmaa.

Uhrautuminen ei ole yksiselitteisesti paha asia. Paha asia siitä tulee silloin, jos pyritään täydellisyyteen ja äärimmäisyyteen eli että itse ei saa siitä mitään positiivista tunnetta. Rakkauden lasta (ja ihannetilassa myös puolisoa) kohtaan tulee olla ehdotonta, mutta se ei ole sama asia kuin täydellisyys. Kyse on enemmän "perusvireestä" kuin "pintareaktioista". Pinnalla voi tulla hetkiä, että ei jaksa, riitoja, ym. Mutta syvällä pitäisi päästä tietynlaiseen ehdottomuuteen, jota ei saisi repiä tai loukata (sama pätee hyvään parisuhteeseenkin mielestäni). Silloin on ehkä myös armeliaampi itseään kohtaan: "en voi aina jaksaa, silti teen parhaani". Miehen pitäisi toki tässä kohtaa tulla myös mukaan talkoisiin bisnestensä ääreltä.

Mutta kenties tämä on myös vaikeampaa, jos harmaus ja tasapaksuus on päivän sana. Nämä voimat voivat estää myös vahvoja tunteita. Eli hieman lisää tunnetta ja dramatiikkaa elämään.

[QUOTE="ööö";25202158]Itse olen ainakin kokenut, että vauva ei juuri saisi näkyä eikä varsinkaan kuulua missään muualaa kun ehkä muskarissa ja muissa vauva jutuissa.[/QUOTE]

Niinpä. Vauva on kategorisoitu omaan lokeroonsa. Ja jos kieli vyön alla yrittää toteuttaa tätä asioiden järjestystä, seuraa helposti ongelmia. Ratkaisu saattaa olla välittämättä sellaisesta eli olla itsenäinen tässä asiassa.

 

Hyvä keskustelu, kiitos! Tänään yritän olla hivenen rennompi ja toivottavasti iloisempikin äiti

 

Ei tarvinnut asiaa kauaa pohtia kun syyllinenn löytyi. Mies, Halonen ja sossu. Turhaan taas tutkijat asialla päätään vaivaavat. Kysyisivät suoraan palstalta.

 

Miksi sinä haluat tehdä tästä keskustelusta jonkunlaisen sukupuolikysymyksen? Viet aihetta nyt toiseen suuntaan. Minusta on huolestuttavaa miten Suomessa yleensäkin vaaditaan vanhemmuudelta niin paljon, niin äideiltä kuin isiltä.

Siksi että kyse on myös kulttuurista ja sukupuolirooleista, ne vaikuttavat siihen, miten perheeseen ja vanhemmuuteen suhtaudutaan. Mielenterveys prakaa kaikkialla, silti vain Suomessa lapsia tapetaan/pahoinpidellään näin paljon. Jotain on vialla.

 

- Sosiaaliset ongelmat Suomessa. Täällä ei vain opita yhteisöllisyyttä, sosiaalisuutta, olemaan toisten ihmisten kanssa mielellään ja sovussa.
- Alkoholiongelmat sekä naisilla mutta myös perheiden isillä. Äiti jää tosi YKSIN vauvan kanssa, vaikka siinä se toinen osapuoli olisikin. Se ei vain auta, ellei toinen oikeasti ota vastuuta, vaan huolehtii lähinnä omasta navastaan ja nestetasapainostaan.
- Miehiä ei vain kasvateta ottamaan vastuuta kodista ja lapsista siinä missä nainenkin (koska useimmat naisetkin käyvät töissä).
- Amerikkalaismainen suorittamisen kulttuuri. Suorittaminen ja syyllisyys vuorottelevat. Ei positiiviset motivaation lähteet.

 

Kyllä, mutta tuohan juuri kertoo siitä jyrkästä ristiriidasta työ VS. perhe. Näistä perheen valitseva nainen saa p´skaa niskaansa monella tasolla.

QUOTE]

Miksi tämä ongelma on vaan naisten ongelma? Eikö isällä ole mitään funktiota tässä kirjossa?

Totta, meillä on äitejä jotka on koulutettu ja ammattiaan vastaavassa työssä. Jopa saattavat siitä tykätä. Silti oletus arvo on että naisen tulee tuosta luopua - vaikka mies on aivan samalla viivalla, koulutus on ja ammatti. Molemmat siis voisivat luopua ja valita perheen. Vaan oletusarvo on että nainen sen tekee.

On toki miehelläkin funktionsa, mutta ehkä turhan helposti keskustelu naisista ja äitiydestä kääntyy miehiin.

Minun lapsuudessani 80-luvulla isä ja äiti kävivät töissä ja olin päivähoidossa mummolassa siihen asti että aloitin koulun. Ensimmäiset lapsuusvuodet olin kuitenkin äidin hoidettavana kotona.

En tiedä mutta tuntuu että harvalla on ollut niin hyvä suhde lapsen kannalta kuin omilla vanhemmillani oli, maalla muttei maatalossa. Se perustui kotona olemiseen ja rauhalliseen elämänrytmiin. Samoin seksin rooli oli hyvin pieni lapsen näkökulmasta, enemmän keskityttiin hellyyteen ja tunteisiin molempien vanhempien puolelta. Alkoholia ja tupakkaa ei käytetty varsinkaan lapsen nähden. Sukupuoliroolit olivat perinteisiä siinä että isä oli auktoriteetti ja äiti kodinhoitaja, mutta isä oli myös läsnä oleva. Rahaa oli vähän. Riitoja oli, mutta ne sovittiin, tietyn rajan yli ei menty.

Pitäisinkin itse tärkeimpänä ihan "inhimillistä" läsnäoloa, ei materiaan tai nautintoihin perustuvaa läsnäoloa. Käsittely menee myös helposti liian yhteiskunnalliseksi pois yksilön tilanteesta ja kokemuksesta.

 

Nyt kun tämänkin keskustelun luin ihan kunnolla alusta loppuun niin voin tyytyväisenä todeta,että ongelmahan on tällä ratkaistu.Kun kerran siis tiedetään,missä vika on niin se on helppo korjata.Se vain vaatii sen,että jokainen tekee niin omalla kohdallaan.Ei voi odottaa yhteiskunnan tekevän tarvittavia muutoksia,jos ei itse osana yhteiskuntaa aja muutosta läpi.Kun käyttäytymismallit muutetaan,muuttuu yhteiskuntakin.

 

Asennekulttuuri mättää!
Toisia ei auteta, jokaisen on itse pärjättävä, apua ei oteta vastaan...
Tunnesuhde omiin vanhempiin ei ole ollut hyvä, asiaa joutuu työstämään, että voi itse antaa turvallisen vuorovaikutussuhteen omille lapsilleen.

 

[QUOTE="niin";25202211]

On toki miehelläkin funktionsa, mutta ehkä turhan helposti keskustelu naisista ja äitiydestä kääntyy miehiin.

Minun lapsuudessani 80-luvulla isä ja äiti kävivät töissä ja olin päivähoidossa mummolassa siihen asti että aloitin koulun. Ensimmäiset lapsuusvuodet olin kuitenkin äidin hoidettavana kotona.

En tiedä mutta tuntuu että harvalla on ollut niin hyvä suhde lapsen kannalta kuin omilla vanhemmillani oli, maalla muttei maatalossa. Se perustui kotona olemiseen ja rauhalliseen elämänrytmiin. Samoin seksin rooli oli hyvin pieni lapsen näkökulmasta, enemmän keskityttiin hellyyteen ja tunteisiin molempien vanhempien puolelta. Alkoholia ja tupakkaa ei käytetty varsinkaan lapsen nähden. Sukupuoliroolit olivat perinteisiä siinä että isä oli auktoriteetti ja äiti kodinhoitaja, mutta isä oli myös läsnä oleva. Rahaa oli vähän. Riitoja oli, mutta ne sovittiin, tietyn rajan yli ei menty.

Pitäisinkin itse tärkeimpänä ihan "inhimillistä" läsnäoloa, ei materiaan tai nautintoihin perustuvaa läsnäoloa. Käsittely menee myös helposti liian yhteiskunnalliseksi pois yksilön tilanteesta ja kokemuksesta.

Mutta tuo esimerkki hyvästä parisuhteesta ei tarkoita sitä, että vain ns perinteinen roolijako mahdollistaa sen (vaikka se juuri teidän perheessä sattuikin menemään niin). Meillä on itsellämme hyvä parisuhde ja rento, rauhallinen elämänmeno perheessäämme. Ihan kuten kuvasit. Ja "silti" olemme molemmat työelämässä.

Alkoholi on todellakin suuri ongelma suomalaisissa perheissä ja erityisesti miehillä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja siinä kohtaa äiti jää yksin vauvan ja lasten kanssa (siis ottamaan todellisen vastuun), vaikka mies fyysisesti olisikin paikalla.

 

kun puolet suvustani on ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia niin voin sanoa, että siellä on hiukan enemmän tätä yhteisöllisyyttä kuin täällä. jo suomenruotsalaiset ovat paljon perhekeskeisempiä. lapset muuttavat vanhempien viereen. isoäidit käyvät tekemässä ruokaa, silittämässä ja auttamasa harva se päivä. lapset eivät edes halua muuttaa kaus vanhemmista ja monesti lasten syntymän jälkeen palayaan kotipaikkakunnalle jne. Ei jätetä yksin ja lapsenlapset on todella tärkeitä ja niistä ollaan ylpeitä.

Kulttuurierot on jo aika isot suomen ja ruotsin välillä ja jopa suomenruotsalaisten ja suomalaisten välillä.

Tähän minäkin uskon.
Itseasiassa tiedän esim pohjanmaalla tehdyn terveystukimusta kun on yritetty selvittää, että miksi "kielirajan" eri puolilla samaa ravintoa nauttivista, samalla lailla liikkuvista, samat tulot , varallisuuden ja koulutustaustan omaavista ruotsinkieliset elävät terveempinä ja pidempään sekä kokevat itsensä onnellisemmiksi.
Kielellä tuskin on asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Yhteisöllisyyden kulttuurilla sen sijaan uskon olevan. Se "stressi" joka syntyy siitä että kokee "pakkoa" auttaa sukuaan, naapueritaan ja kyläänsä/kuntaansa, toimii lopulta positiivisena voimana stressantuneen elämässä.

 

Varmaan siksi, kun täällä Suomessa on sellainen kulttuuri, että pitää vaan pärjätä (yksin) ja "minäkin hoidin itse vauvan ja viisi isompaa vaikka olin oksennustaudissa enkä melkein pysynyt pystyssä; ei olisi tullut mieleenkään että mies olisi lähtenyt töistä kotiin auttelemaan" Tuollaista saa lukea palstalta aina, jos joku antaa ymmärtää että apua olis kiva saada Luulen että toi juontaa juurensa sota-ajalta, kun miehet häippäisivät sotaa, ja naisten oli yhtäkkiä vaan pakko pärjätä maatilojensa kanssa yksin.

 

yksi asia on myös se, että täällä on hirveän kallista. Ihmiset stressaantuvat rahasta ja koko ajan saa kituuttaa, vaikka kuinka painaa töitä niska limassa. Palkat hyvin pieniä suhteessa muuhun eurooppaan. Koulutusta ei arvosteta, ainakaan palkoissa.

tästä tulee kierre: pitäisi olla perheen kanssa-> pois työelämästä-> vähemmän rahaa-> jatkuva kituuttaminen...siihen päälle kun tulee vielä väsymys ja tukiverkkojen puuttuminen, niin ei ole mikään ihme jos päässä alkaa vipata.

 

Tähän minäkin uskon.
Itseasiassa tiedän esim pohjanmaalla tehdyn terveystukimusta kun on yritetty selvittää, että miksi "kielirajan" eri puolilla samaa ravintoa nauttivista, samalla lailla liikkuvista, samat tulot , varallisuuden ja koulutustaustan omaavista ruotsinkieliset elävät terveempinä ja pidempään sekä kokevat itsensä onnellisemmiksi.
Kielellä tuskin on asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Yhteisöllisyyden kulttuurilla sen sijaan uskon olevan. Se "stressi" joka syntyy siitä että kokee "pakkoa" auttaa sukuaan, naapueritaan ja kyläänsä/kuntaansa, toimii lopulta positiivisena voimana stressantuneen elämässä.

näin juuri! Itse olen asunut hyvin ruotsinkielisellä paikkakunnalla rannikolla ja veljeni vaimo on rannikon ruotsinkielinen. Ihan oikeasti tuo yhteisöllisyys on siellä ihan erilaista. Siellä naiset jo kasvatetaan pienenä, että ei tarvitsekaan pärjätä "yksin" ja miesten kuuluu olla apuana ja kaikki tehdään yhdessä ( myös kaupassa käynnit ym ) Ja koko suku on kiinnostunut sinusta ja perheestäsi ja isovanhemmat auttavat heti ja mielellään. Jos ei muuta niin ainakin ruokaa laittavat ja tuovat mukanaan vauvaperheeseen.

Aluksi se tuntui ihan käsittämättömältä, jopa hiukan ärsyttävältä. Tuntui, että miten nuo on noin lellitty pilalle nuo naiset ja eihän nuo osaa yhtään mitään. Toisaalta nyt ymmärtää, että eivät ole todellakaan niin stressaantuneita, kun ei ole pakko selvitä yksin.

 

Mutta tuo esimerkki hyvästä parisuhteesta ei tarkoita sitä, että vain ns perinteinen roolijako mahdollistaa sen (vaikka se juuri teidän perheessä sattuikin menemään niin). Meillä on itsellämme hyvä parisuhde ja rento, rauhallinen elämänmeno perheessäämme. Ihan kuten kuvasit. Ja "silti" olemme molemmat työelämässä.

Alkoholi on todellakin suuri ongelma suomalaisissa perheissä ja erityisesti miehillä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja siinä kohtaa äiti jää yksin vauvan ja lasten kanssa (siis ottamaan todellisen vastuun), vaikka mies fyysisesti olisikin paikalla.

Ihan totta. On tärkeä muistaa, että sama sapluuna ei käy kaikille. Silti useimmiten on varmasti enemmän hyvä kuin huono, jos mieskin on mukana perheen arjessa eikä liian omistautuvasti kodin ulkopuolella. Ja että äidille annettaisiin enemmän yksilöllistä vapautta toteuttaa äitiyttään. Mutta minusta äitiyden ja "menevyyden" (=alkoholi, bailaus, hurjasti menoja...) yhteensovittamisesta tulee ongelmia, asia pitäisi ratkaista jotenkin toisin. Toisin sanoen asiassa tulisi nähdä jokin muu vaihtoehto kuin joko "vanki 4 seinän sisällä" tai "menevyys".

Alkoholi on kyllä kytketty jotenkin oudosti moderniin elämäntapaan. Sen runsas käyttö on hyvä esimerkki liiallisesta itsekkyydestä eli menemisestä liian kauas pois "uhrautumisen" peikosta. Täytyisi kyetä kompromisseihin, mutta samalla tasapuolisesti eli että nainen ei ole ainoa, joka uhraa vaan molemmat antavat omastaan.

 

Tuossa on pointtinsa. Ruotsissa kyllä imetetään enemmän ja pidempään, mutta suhtautuminen imetykseen - ja imettämättömiin äiteihin - on erilainen eikä imetystä pidetä yleisesti minään äitiyden mittana jne. Yökylään laittamiseen suhtaudutaan positiivisemmin, turvaverkostoa pidetään hyvänä ja nähdään huolestuttavana tilanne missä äiti itse joutuu hoitamaan kaiken. Päivähoitoon laitetaan n. 1-1,5v ja isosisaruksia pidetään virikehoidossa vaikka perheeseen syntyy uusi vauva, vanhempi jää työttömäksi tai vaikka pitkille sairaslomille jne. Isät osallistuvat perhe-elämään enemmän ja on ihan normaalia että mies jää koti-isäksi äidin palattua töihin, ollaan menty jopa siihen että kummastellaan jos mies ei meinaa jäädä lapsen kanssa kotiin. Luonnollisesti miesten oletetaan osallistuvan myös kotitöihin, ruuanlaittoon jne.

Yleisesti nähdään että perheen ja kodin työt kuuluisi jakaa mahdollisimman tasaisesti molempien vanhempien kesken.

Kiitos vastauksestasi, noin ajattelinkin asiat Ruotsissa olevan, alla oleva sopii myos Hollantiin:

nähdään huolestuttavana tilanne missä äiti itse joutuu hoitamaan kaiken. Päivähoitoon laitetaan n. 1-1,5v (taalla tosin 4 kk) ja isosisaruksia pidetään virikehoidossa vaikka perheeseen syntyy uusi vauva.

 

Tähän minäkin uskon.
Itseasiassa tiedän esim pohjanmaalla tehdyn terveystukimusta kun on yritetty selvittää, että miksi "kielirajan" eri puolilla samaa ravintoa nauttivista, samalla lailla liikkuvista, samat tulot , varallisuuden ja koulutustaustan omaavista ruotsinkieliset elävät terveempinä ja pidempään sekä kokevat itsensä onnellisemmiksi.
Kielellä tuskin on asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Yhteisöllisyyden kulttuurilla sen sijaan uskon olevan. Se "stressi" joka syntyy siitä että kokee "pakkoa" auttaa sukuaan, naapueritaan ja kyläänsä/kuntaansa, toimii lopulta positiivisena voimana stressantuneen elämässä.

Komppaan ihan täysin, mutta noin laajassa mittakaavassa naapurissamme kyllä syödään paremmin (toki tuossa tutkimuksessa on voitu verrata ihan samalla tavalla syöviä mutta sivuhuomautuksena vai tämä). Suhtautuminen ruokaan ja sen arvostaminen ovat Ruotsissa korkeammalla. Sitä ei pidetä hienosteluna, että haluaa syödä kunnollista ruokaa eikä mitään lisäainepjaskaa. Parempilaatuinen ruoka näkyy ihan lasten pillimehuista alkaen. Suomessa pillumehut ovat käytännössä keinotekoisilla aromeilla maustettuja sokerivesiä. Ruotsissa pillimehut, joita kaikkialla oli myynnissä, sisältävät suurelta osin oikeaa hedelmääkin. Huono ruoka altistaa masennukselle ja tekee kärttyisäksi

Tämä kuvastaa minusta myös laajemmalti koko elämänasennetta, että arvostetaan asioita, vaalitaan tärkeitä asioita, nautitaan arjen pienistä asioista. Vähän silleen ranskalaisten tyyliin Meillä ankeus perusteluna menee helpommin läpi kuin laatu ja elämänilo.

 

Liian suuret odotukset arjelta voisi olla kanssa yksi. Pitää tulla ja pitää mennä että on "jotain". Pitää olla harrastuksia, aktiviteetteja - pitää kyläillä ja pitää osallistua ties mihin yhdistystoimintaa ymymym. On juostava punttisalilla että pysyy ulkomuodollisesti "hyväksyttynä"...

Töissä kuitenkin on rahan vuoksi pakko käydä. Sen jälkeen alkaa vapaa-aika joka on yhtä aikataulutettu kuin työ. Enää ei ole aikaa vaan istua saman pöydän äären syömään tahi vaikkapa pelaamaan perheen kesken. Yksinkertaisiin juttuihin ei vaan ole aikaa.

 

Varmaan siksi, kun täällä Suomessa on sellainen kulttuuri, että pitää vaan pärjätä (yksin) ja "minäkin hoidin itse vauvan ja viisi isompaa vaikka olin oksennustaudissa enkä melkein pysynyt pystyssä; ei olisi tullut mieleenkään että mies olisi lähtenyt töistä kotiin auttelemaan" Tuollaista saa lukea palstalta aina, jos joku antaa ymmärtää että apua olis kiva saada Luulen että toi juontaa juurensa sota-ajalta, kun miehet häippäisivät sotaa, ja naisten oli yhtäkkiä vaan pakko pärjätä maatilojensa kanssa yksin.

Samaa mieltä! On myönnettävä oma puutteellisuus ja heikkous. Silloin elämästä tulee paljon kevyempi. Tämä koskee molempia sukupuolia ja suhteiden toimintaa yleensäkin.

 

Ihan totta. On tärkeä muistaa, että sama sapluuna ei käy kaikille. Silti useimmiten on varmasti enemmän hyvä kuin huono, jos mieskin on mukana perheen arjessa eikä liian omistautuvasti kodin ulkopuolella. Ja että äidille annettaisiin enemmän yksilöllistä vapautta toteuttaa äitiyttään. Mutta minusta äitiyden ja "menevyyden" (=alkoholi, bailaus, hurjasti menoja...) yhteensovittamisesta tulee ongelmia, asia pitäisi ratkaista jotenkin toisin. Toisin sanoen asiassa tulisi nähdä jokin muu vaihtoehto kuin joko "vanki 4 seinän sisällä" tai "menevyys".

Alkoholi on kyllä kytketty jotenkin oudosti moderniin elämäntapaan. Sen runsas käyttö on hyvä esimerkki liiallisesta itsekkyydestä eli menemisestä liian kauas pois "uhrautumisen" peikosta. Täytyisi kyetä kompromisseihin, mutta samalla tasapuolisesti eli että nainen ei ole ainoa, joka uhraa vaan molemmat antavat omastaan.

Peesaan. Vieläkin on syvällä se asenne, että ei ole iloa ja kivaa ilman alkoholia. Toki suomalaisilla on vahva geneettinenkin heikkous viinaa ja sen aiheuttamaa riippuvuutta kohtaan. Minustakin se on persiistä, että jotkut naiset ajattelevat "tasa-arvon" olevan sitä, että hekin alkavat juoda yhtä paljon kuin miehet perinteisesti. Kun molempien pitäisi kääntyä sinne kodin ja lasten suuntaan yhtälailla..

 

[QUOTE="minä";25202383]Liian suuret odotukset arjelta voisi olla kanssa yksi. Pitää tulla ja pitää mennä että on "jotain". Pitää olla harrastuksia, aktiviteetteja - pitää kyläillä ja pitää osallistua ties mihin yhdistystoimintaa ymymym. On juostava punttisalilla että pysyy ulkomuodollisesti "hyväksyttynä"...

Töissä kuitenkin on rahan vuoksi pakko käydä. Sen jälkeen alkaa vapaa-aika joka on yhtä aikataulutettu kuin työ. Enää ei ole aikaa vaan istua saman pöydän äären syömään tahi vaikkapa pelaamaan perheen kesken. Yksinkertaisiin juttuihin ei vaan ole aikaa.[/QUOTE]

Kyllä. Aina pitäisi olla tekemässä "jotain". Pelätään siis läsnäoloa. Tässä hyvä video aiheesta: How do we break the habit of excessive thinking? - YouTube

Ego pitäisi unohtaa. Mutta ehkä naisten on vielä miestäkin vaikeampi unohtaa sitä, koska se merkitsee potentiaalisesta mahdollisuutta (tai vaaraa) luopua omasta itsenäisyydestään.

 

Suomessa äidit omistavat lapsen 100 % heti kun ovat beibin ulos pyöräyttäneet. Kuinka monta kertaa tällä palstalla kerrotaan miehen auttavan kotitöissä tai miehen katsovan lasta joskus? Kun te teette itsestänne pyhän äidin, joka hoitaa lapsensa yksin, se on tosiaan teidän ongelmanne. Meillä ekan kakkavaipan sairaalassa vaihtoi isä. Kotona vauva oli heti molempien lapsi. Imetysuskonto on yksi hyvä tekosyy lapen omimiselle. Samoin kantoliinat, perhepedit ja mitä skeidaa vielä. Synnyttänyt äiti heittäytyy kummalliseen kuplaan lapsensa kanssa eikä tunnu pääsevän siitä irti - paitsi tappamalla sen rasittavan lapsen. Miehet joko lusmuilevat tai väistyvät matruunan tieltä, kun rouva vallanhimossaan sanelee Vauva Hoidon Ehdottomat Ja Ainoat Oikeat Säännöt. Puistattavaa eikä varmasti edistä lapsen hyvinvointia, vaikkei hänen henkeään kirjaimellisesti riistetäkään. Koettakaa tajuta, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin heti vauvasta asti ja lapsi on yhtä paljon äidin kuin isän lapsi.