Synnyttäjät ajettu ahtaalle keskussairaalassa

[QUOTE="vieras";24275427]Mikä siis oli oli huonoa? Että Suomessa saa synnyttää turvallisesti isossa sairaalassa, lähes ilmaiseksi? Joo, onhan se kurjaa, kun ei ole omaa huonetta tai kätilöä vieressä koko ajan, mutta hiukan suhteellisuudentajua...[/QUOTE]

Ilmeisesti vertaat jonkun erittäin takapajuisen kehitysmaan tilanteseen. Mutta kun täällä Suomessa pitäisi olla ihan kehittyneet olot! Huom. huom.

Tiedän miltä tuossa herkässä tilassa tuntuu se, jos joutuu ruuhkan ja tilanpuutteen vuoksi kärvistelemään ilman kunnon hoitoa.

 

Synnytin keisarinleikkauksella v. 2007 kesällä. Lapsellani on neurologisia oireita, jotka saattavat johtua synnytyksen pitkittymisestä. Lapsivesi valui perjantai-illasta maanantai-aamuun, sitten vasta tuli lääkäri joka pisti kiireelliseen sektioon. Noin kauanhan ei saisi valua vedet, infektioriski kasvaa jne. Olivat viikonlopun aikana pyytäneet kolmesti lupaa leikata, sitä saamatta. Yrittivät käynnistää kahdesti ilman vaikutusta. Lapsen sydänäänet olivat monotoniset ja se huolestutti kätilöitä.

Saimme onneksi perhehuoneen, mutta en ymmärrä miten synnyttäjän asema voi olla niin surkea tässä maassa. Koko raskausajan tuntui siltä, että olen vain kävelevä kohtu- jouduin sietämään huonoa käytöstä niin lääkäreiltä kuin hoitajiltakin, minua arvosteltiin painoni vuoksi vaikka lähete oli synnytystapaarviointiin eikä "lyttää läskiä"-tapahtumaan. Koko arviointi jäi tekemättä, koska Kättärin Jumalasta seuraava mieslääkäri tokaisi "on ne ennenkin sieltä tulleet, konstilla tai toisella". Just. Jos tämä herra olisi ultrannut, olisi varmaan nähnyt että pää vinossa oleva, kiinnittymätön vauva, ei kyllä synny normikonstein ihan heti.

Perhehuoneen otin puheeksi siksi, että puheet synnytyksen vaativuudesta ovat ihan ristiriidassa sen kanssa, millainen on toipumisympäristö: useampi vieras, jopa eri kansallisuutta edustava, äiti samassa huoneessa huutavien vauvojensa kanssa. Vieraita ihmisiä ramppaa sisään ja ulos, meteli voi olla kova. Tungettelevat silmät seuraavat kun opettelet imetystä jne. Oksettavaa.

Olin sektion jälkeen poikki ja halusin vain nukkua. Onneksi mies oli paikalla ja hoiti vauvaa niin sain TOIPUA. Kaikkihan tietävät, että uni on välttämätöntä toipumiselle ja jaksamiselle- edes kolme tuntia unta synnytyksen jälkeen voi olla se juttu, joka estää masennuksen puhkeamisen (tätähän tutkitaan nytkin). Miksei sitä siis suoda äidiksi tulleelle?? On kyllä järjetöntä, että jos mies menee esim. vatsaleikkaukseen niin hoitajat passaavat, tuovat ruoat eteen ja lyövät lääkkeitä suoneen...mutta synnyttänyt saa ihan itse pyörtyillä käytäville, pärjätä Panadolilla(!) ja hoitaa lapsen, jolle ei vielä heru edes maitoa.

Ps. Syyllistivät siitäkin, kun maitoa ei koskaan herunut. Pumppasin nännini verille ja luoja ties mitä, ei vaikutusta. Lapsi huusi ja huusi nälkäänsä. Lopulta kätilö myöntyi Tutteliin ja lapsikin sai levätä. Vuotta myöhemmin kävin lääkärillä eräästä rintoihini liittyvästä asiasta ja tämä (ulkomaalainen, hyvin pätevä) lääkäri kysyi että oliko ongelmia maidontulossa kun sinulla on nuo tubulaariset rinnat. Siinä sitten juteltiin enemmänkin ja kyllä pisti vihaksi Kättärin toiminta jälkeenpäin!!

 

Ihan normaalilta isolta synnytyssairaalalta kuulostaa.

Noin sen ei pitäisi mennä. Minusta tuossa ei ole mitään normaalia.

 

Olet tainnut olla synnyttämässä kättärillä hyvin hiljaisena päivänä, koska meno siellä yleensä ei ole tollasta.

Kiireellisempänä päivänä kivunlievitys voi helposti jäädä pelkäksi haaveeksi (jos ylipäänsä mahtuu kättärille synnyttämään, eikä lähetetä esim. jorviin) ja kätilöä näkee lähinnä ponnistusvaiheessa. Perhehuoneitakaan ei ole läheskään aina saatavilla ja huonekaveriksi osuu helposti "perherakas" maahanmuuttaja, joten mitään yksityisyyttä ei osastollakaan ole tiedossa.

Kyllä kättäri, naistenklinikka ja Jorvi ovat Suomen parhaat sairaalat. Toki siellä hoidetaan myös eniten synnytyksiä joten kiirettä varmasti on mutta henkilökunta suurimmaksi osaksi aivan loistavaa.

 

Lempeää lievitystä ei ole tarjolla.Tilojen ahtaus vaikuttaa suoraan myös siihen, miten synnytyskipua sairaalassa lievitetään. Monet äidit haluaisivat etenkin synnytyksen alkuvaiheessa kokeilla lääkkeitä lempeämpiä kivunlievityskeinoja mutta koska tiloja ei ole, jää esimerkiksi ammeessa kelluminen vain haaveeksi.

....
Mutta entä jos äiti vaatii jotain muuta kuin puudutusta tai muuta lääketieteellistä kivunlievitystä? Mitä sairaala tarjoaa?
- Sairaala ei tarjoa juuri muuta kuin lämmintä suihkua. Lämpöpakkauksia käytämme jonkun verran ja pannaan isät hieromaan, Kausalainen naurahtaa.

Ammeita synnytysosastolla ei ole eikä lepohuoneita. Paljon jää siis kätilön käsien varaan. Eikä niitäkään ole tarpeeksi. Jos yövuorossa on neljä kätilöä ja synnyttäjiä 20, ei kätilöillä ole aikaa hieroa ja hoivata.
- Lääkkeelliseen kivunlievitykseen turvaudutaan silloin paljon herkemmin. Sellaiselle äidille, joka haluaisi synnyttää luonnonmukaisesti, meillä ei ole tarjota juuri mitään, sanoo Kausalainen.

Siis onhan tuossa jo lempeää lievitystä, jos on lämmin suihku (toivottavasti vielä hierova??) ja lämpöpakkaukset, se että saa vapaasti liikkua ja tukihenkiö voi hieroa.

En minä mitään muuta "luonnonmukaiseen" lievitykseen odotakaan. Ammekaan ei ole minusta niin hyvä avautumisvaiheen kipuun, kun kuitenkin suihkussa on sama lämmin vesi ja mahdollisuus eri tavalla liikkumalla helpottaa kipua. Amme passivoi enemmän.

Avautumisvaheessa saa myös käydä väliläl kävelemässä. Kaikenlainen ääntely murinoineen, venyttely, keinunta geelipussi selkää vasten yms. ovat sitä aktiivista synnytystä joka edistää synnytystä ja helpottaa oloa.

Itselläni on viisi synnytystä takana ja nuo lievitykset ovat riittäneet "luonnonmukaisesta" valikoimasta. Koskaan ei ole kätilö edes ehdottanut hierovansa enkä ajattele että se heidän toimenkuvaansa kuuluisikaan. Vahvakätinen tukihenkilö sen sijaan on siinä hommassa korvaamaton