Syyskuun söpöläiset 2014 <3 *helmikuussa*

Kiitos tuesta ja tarinoista, femmefatale ja pahki... Kun tietää että muillakin on tai on odotettavissa samaa, ei tunne itseään epäonnistuneeksi äidiksi siksi kun lapsi reagoi sisarukseen parkumalla ja protestoimalla!

Kivaa on myös kun täällä on muitakin helpolla raskaaksi tulleita! Syyllisyys helpottuu! Olen nimittäin tuntenut suoranaista syyllisyyttä siitä miten helposti olen itse tullut raskaaksi, kun niin monella tutulla on ollut suuria vaikeuksia saada lasta, ja moni ei ole saanut ollenkaan ennen kuin on ikä tullut vastaan :-( Yhdelle tällaiselle ystävälle kerroin kun päätin lopettaa (väsymyksen takia) yhteisen liikuntaharrastuksen jo nyt kun se kumminkin pitäisi lopettaa raskauden edetessä, eikä hän ole osannut reagoida uutiseen mitenkään, karttelee aihetta. Olen siis varsinainen hedelmällisyyspommi, olen nyt kolmetta kertaa raskaana ekasta yrityksestä. Ja kaikki tämä yhdellä munasarjalla! Minulla oli vakava endometrioosi, joka katosi raskauksien myötä, mutta ennen kuin yritys alkoi silloin 10 vuotta sitten, olin kaksi kertaa leikkauksessa endon takia ja toisella kerralla piti poistaa koko toinen munasarja kun paikat olivat niin pahasti tuhoutuneet. Mutta yhdelläkin munasarjalla voi siis näköjään todistettavasti saada luomumenetelmällä kaksoset ekasta yrityksestä. Jotenkin ajattelin että nyt 10 vuotta myöhemmin raskaaksi tuleminen ei ehkä olisi minullekaan yhtä helppoa mutta olipas.

Minulle mahallaan nukkumisesta on nyt tullut mukavin nukkumistapa! Ennen raskaaksi tulemista en nukkunut yhtä paljon mahallani. Tarkistin netistä että vielä voi rauhassa nukkua masullaan, keskiraskaudessa pitää sitten lopettaa. Mutta eiköhän keho kerro milloin se ei enää ole hyvä idea!

Miehentapaamisiästä... Kuuluin ennen teidän jo teininä yhteen päätyneitten kerhoon isojen lasteni isän kanssa. Me kuitenkin kasvoimme perustavanlaatuisesti erillemme, teininä oli sentään jotain yhteistä, mutta vuosien vieriessä halusimme elämältä ihan täysin eri asioita. Erottiin kun kaksoset olivat pieniä ja sekä minä että eksä pidetään sitä ihan parhaana päätöksenä :-D Minua ihan naurattaa miten erilaista elämää minä nykyään elänkään kuin mitä hän elää. Kumpikin on toteuttanut unelmansa ja löytänyt pirtaansa sopivan omia arvojaan kannattavan uuden elämänkumppanin. Ja lapsemme saavat kokeilla ihan erilaisia elämäntapoja, kun joka toinen viikonloppu isällään ja muuten minun kanssani. Hauskaa kumminkin huomata että toisinpäinkin voi teinisuhteelle käydä, että kasvetaankin yhteen eikä erilleen!

 

Hellou.

Millon teil pahoinvointi on pahimmillaan, onko asennolla väliä?

Mulla noustessa ja pystyssä kamalin päänsärky ja etominen alkaa. Ei pysty olee pystyssä, ellei pakko ole.

Ai tääl on monta pitkään yhdessä ollutta. Hienoa minusta kun saa jakaa koko varhaisnuoruuden sen saman ihmisen kanssa kun aikuisiän ja vanhemmuuden tunteen.

Me ollaan samassa työpaikassa tunnettu nyt 4 vuotta. Oltiin tahoillamme kiireisiä ja ei mitään merkkejä et meistä tuli pari. Sit pari vuotta sitten tutustuttiin kunnolla ja huomasin et mehän sovittiin toisillemme. Tärkeintä ehkä se et samat tavotteet ja arvot elämässä.

Oivoi.. Mä jatkan sohvailua oloni kanssa.

t.Emeli 7+0

 

Johan tuo viikko vierähti nopiasti.. näköjään sitä on itku herkässä asiassa ku asiassa, satuhäitä katellessa piti pillittää (vaikkei niin "ihanista ihanin" jakso mielesräni ees ollut) ja töissäki tuli itku yhessä hankalahkossa tilanteessa, sanoin muka että en tiiä miks mä tälleen -samassa hoksasin, mikä asiaan myötävaikutti

Meillä on tärpänny kolmannesta kierroksesta kaikki: tämä nykynen, viime syksynen (josta siis km) ja eka lapsonen.

Varhaisultraa mietitään vielä, olishan asia ihana tarkistaa, vaan eihän se mitään takaa.

Voi että, vieläkin muistan kun syksyllä kmn jälkeen soittelin neuvolan ajanvaraukseen peruakseni sovitut neuvolat ja nt-ultran, niin täti kylmän viileesti vaan totes, "ettei täällä ole mitään aikoja varattuna". Ei puhettakaan mistään pahoitteluista tms. Itkuhan se tuli ja suljin vaan puhelimen. Muistan kyllä nimen ja jos sattuu vastaisuudessa vastaamaan, ni lyön kyllä luurin kii ja soitan uudestaan toivoen, että joku muu vastaa..murrh. Varmaan ne ajat sitte peruttiin äippäpolin toimesta, mutta kun ei kukaan sanonu asiasta, ni en tienny. Oma neuvolatäti kyllä soitteli jonku ajan kuluttua ja otti osaa tapahtuneeseen

Miumaukku 5+6

 

kyllä bhumi meillä tyttö vieläkin haluaa että joka ilta laitan nukkumaan.välillä kun sanoisin vaan hyvää yötä ovella niin kauhee suuttumus tulee. Saunaan toivoin vahingossa joskus pääseväni yksin niin tyttö suuttui niin kamalasti Mua jännittää sille kertominen jotenkin.poika on varmasti tosi innoissaan,puhuu välillä nytkin -jos meille tulisi vauva -tarinoita.Tyttö on niin tottunut tähän meidän arkeen että luulen et voi ottaa tiedon oikeesti aika raskaasti.sit vaan puhua täytyy ja koittaa samaistua tytön tilanteeseen.Kerron täällä sitten kuin meillä kävi kun ollaan kerrottu. Minusta tuollanen reaktio kertoo siitä et ne omat vanhemmat on niin tärkeitä ja kun on jo isompia lapsia niin se on niin uusi tilanne ja just perus arki järkkyy lapsen mielestä.vaikka eihän se niin toivottavasti ole. Sanon näin karusti mut voisin kuvitella että toi mun teini sanoo jopa inhoovansa tulevaa vauvaa ja just et lellin sit vaan sitä ja jotain sinnepäin ,huoh ,täytyy koittaa itse kuunnella vaan hermostumatta.varmaan vaan huonontais tilannetta.

 

Bhumi, meillä on just samanlainen kokemus. Esikoinen oli 6, kun aloin toista odottaa ja kun kerrottiin, niin tyttö alkoi parkumaan ja huutamaan ihan paniikissa. Me tietysti oltiin aika hämillään, mutta rauhoiteltiin vaan ja annettiin tytön purkaa tunteensa. Sitten juteltiin pitkään ja paljon ja ajan kanssa tyttö alkoi odottaa pikkusisarusta innolla. Hän itse osasi sanoa, että pelkää, että me ei ehditä enää häntä ollenkaan hoitaa, kun vauva tulee. Siinä auttoi paljon se, että otin hänet mukaan suunnittelemaan vauvan tarvikkeita ja hoitamista, hän monesti pyysikin, että jutellaan niistä vauvajutuista. Se juttelu tuntui olevan tosi tärkeää. Vaikka ikäero on iso, niin nykyään näillä sisaruksilla on monesti hurjan hauskaa. Ja minä pidän siitä huolen, että isommalla on kuitenkin oma rauha, ettei pienempi ole aina sähläämässä leikkejä ja tavaroita.

Minä nukun mahallaan, ei ongelmia vielä. Ei oo ollu kovaa turvotustakaan vielä, kun oon tässä tosiaan vähän laihtunutkin.

Ja vastoin päätöstäni sitten kumminkin kävin yksityisellä ultrassa, kun pahoinvointi yhtäkkiä hellitti ja olin ihan varma, että siinä se oli ja tyhjennykseen ens viikolla. No äläs mitä, siellä se pikkuinen oli ja sydän löi :heart:. On mulla huono olo vieläkin, mutta aiemmin olin ihan puolikuollut. Aika siistiä, kun jaksaa taas jotakin tehdäkin välillä. Ja nyt on vähän toiveikkaampi olo taas :heart:.

Meelia 8+6 (Jei, huomenna alkaa kymmenes viikko!)

 

Emeli: Mulla alko pahoinvointi tän viikon maanantaina ja sohvapotilaana oon ollu siitä lähtien. Eilen illalla käskin miesyä hakemaan sea band -rannekkeet ja nyt pysyn välillä jopa pystyssä. Silti tuossa illalla oksensin ja on hirvee olo. Mullaki hakkaa päässä kun nousee seisomaan, aivan järkyttävä tuska ja sydänki hyppii kurkkuun. Voi kun tää menis nopeesti ohi. En tiiä miten pitkään kestän. Poikaa odottaessa ei ollu mitään tällaista. Hyi. Painoaki on tippunu melkein 4 kiloo viikossa, jos vielä jatkuu, niin menee alipainon puolelle.

Nyt jatkan Putouksen katsomista.

Lontoon rae ja Suffeli 7+0 (muistaakseni)

 

Meillä tärppäsi yk 10 ja kyllä sitä kaikkee mahdollista kokeiltiin ja oltiin jo menossa lapsettomuustutkimuksiin kun epätoivo iski. Naureskeltiin tuossa että sain joululahjaksi hedelmällisyyskorun ja jouluviikolla on tämä pikkuinen sitten saanut alkunsa.

Pitihän tuo dopleri koekäyttää. Oikealta puolelta löysin (mielestäni) istukan, sillä sieltä kuuluu se viuh viuh-ääni. jonkinlainen vaimea sykekin löytyi, mutta se lienee oli oma sillä oli mielestäni liian hidas vauvan sykkeeksi. Voihan tietysti olla että kuvittelin sen viuhinan istukaksi, mutta mikä muu siellä voisi sellaista ääntä pitää? Toiselta puolelta en löytänyt mitään vastaavaa.

Nenna 7+0

 

Täällä on pojan synttäreitä vietetty tänään ja huomenna pitäisi jaksaa vielä sukulaiset. Huhhahhei, voi olla huomen illalla aika kaikkensa antanu olo

Täällä nyt alkanu joku outo tukkosuus/flunssasuus eilen. Aamulla/päivällä ei mitään mut anna olla kun ilta tulee, niin nenä menee tukkoon ja palelee! Aivastelen ja öisinkin joudun niistämään. Ja aamulla ei taas mitään.. Tosi outoa.

Etomista on ollut nyt parina päivänä havaittavissa. Ei vaan jotenkin kykene syömään mitään lämmintä ruokaa, vaikka kuinka olisi nälkä. Tänäänkin olen syönyt pelkästään hedelmiä, jopa suolaset piirakat jotka leivoin synttäreille yököttää niin pahasti ettei voinut edes harkita maistavansa.. Sama juttu kun monella muulla, kaupassa tekee ihan mielettömästi jotain ruokaa mieli, mutta sen valmistuttua ei kykenekkään syömään.

Täällä myös yksi teini-iän pariskunta ruvettiin seurustelemaan 15. vuotiaina ja juuri tuli yhteistä taivalta 14 vuotta täyteen

Esikoinen sai alkunsa toisesta kierrosta, kuten myös tämä.

dolly 5+3

 

Täällä esikoinen tärppäsi toisesta kierrosta, mutta tämä toinenhan tosiaan on ylläri, kierrukka ylläri vieläpä En vieläkään aina ymmärrä et miten tämmönen voi meidän kohdalle tapahtua ja alussa vielä aattelin että menee kesken. Eipä oo menny.

Tänään ollu rankka päivä töissä. Vajaalla miehityksellä menty, mutta onneksi asiakkaita ei ollu kamalasti. Silti tuntuu et on kauheel kiirellä mukama töissä menny 9,5h..

mirkkunen_ 9+4

 

Hyvin tuttua täälläkin tuo, että ensin jotain ruokaa tekee kovasti mieli ja sitten kun se on siinä lautasella niin yöh. Äsken kävi kyllä niin hyvin, että tein ruokaa jonka arvelin maistuvan heikosti, mutta otinkin sitten vielä lisää. Nukahdin ennen ruoanlaittoa sohvalle ja se taisi jotenkin helpottaa huonovointisuutta. Nyt se tosin taas alkoi. Jes.

Me tavattiin miehen kanssa vasta vajaa kolme vuotta sitten. Toukokuussa tulee se kolme täyteen. Tavatessa olin 18 ja mies 24. Edettiin kai verrattain nopeasti, oltiin ehkä 4kk seurusteltu, kun asuin jo arkipäivät miehen luona, ja vuoden seurustelun jälkeen asunto vaihtui yhteiseen. Naimisiin ei kyllä ole kiirettä, mennään sitten, kun talous sitä vaatii (= yhteistä omaisuutta). Mutta kaikki muu ollaan hoideltu aika pikavauhtia

Mahallaan nukkuminen ei ole enää onnistunut, koska tissit on niin kipeät. :/ Ei ainakaan ihan hirveän kauaa pysty siinä asennossa olemaan. Pahoinvointikin taitaa vähän vaikuttaa. Harmi, mahallaan nukkuminen on minulle sellainen "rauhottumisasento" iltaisin. Toisaalta nyt olen kyllä niin tööt kun raahaudun sänkyyn ettei siinä paljon rauhoittumista tarvita

Pahoinvointi pahimmillaan... No, iltaisin, nukkumaan mennessä se on saavuttanut jonkinlaisen huippunsa. Syömättömyys voimistaa pahoinvointia, toisaalta myös se, jos ihan ähkyyn itsensä syö. Asennolla en ole huomannut olevan merkitystä...

Kauheat kivut ollut tänään. Kuin jollain terävällä kaivettaisiin. Mies pussaili ja silitteli mahaani ja sanoi "nyt loppuu se pureminen siellä". Onko siitä tulossa ällösöpö? Huolestuttavaa.

Fritang ja Mustikka 7+2

 

Pahoinvointi on kyllä pahimmillaan aina pystyssä.. Joskus istuminenkin on huono ja on pakko päästä makuuasentoon! Muttakun ei vaan jaksa koko aikaa maata.. Ja ku oikein touhuaa niin pahoinvointi pahenee ja väsyttäessä myös on pahana. Illalla kun piristyn (aina olen piristyny kuuden jälkeen ja sit voiskin valvoa vaikka minne) ja verensokerit on tasassa niin huonoa oloa ei ole, paitsi jos olen rehkinyt päivällä tai käynyt kaupungissa kiertelemässä, sillon kestää ihan nukkumaanmenoon saaakka. Eihän sitä silti kukaan jaksa kotiinkaan lukittautua kuukaustolkulla, hulluks tulee! Kävin tänään mummulassa ja paljastettiin siellä sit että vauva on tulossa, ja mummu sanoi et hänellä oli samaa oksenteluongelmaa, mutta sillon mentiin vaan lääkäriin ja saatiin peräpuikko ja sen jälkeen ei ollu enää mitään! Taidan marssia lääkäriin vaatimaan samaista peräpuikkoa ku vajaat 60v sitten on annettu!

Nukun aina sillain juoksija-asennossa, puolittain mahallaan ja kyljellään. Ei ahista vielä maha ollenkaan paitsi et aamulla on rakko niin järkyttävän täynnä ja pinkeenä et pitää oikein miettiä miten päin nukkuis aamuun asti, plus että tissit on kasvanu sen verran et en oikein tiedä miten ne asettelisin sinne alleni niin että tuntuis luontevalta ja kivuttomalta.. Saa nähdä miten sitä sit osaa nukkua kun maha alkaa kasvaa. Kyljellään on kai ainoo vaihtoehto jos selällään maha painaa sisäelimiä ja mahallaan tosiaan ei mahollista ees.

Tänään jo aamulla noustessa innostuin et MITÄS, ei ollenkaan okseta, mutta sieltähän se alkoi sit kun ensimmäisen kerran suuhuni jotain laitoin. Oisko kuitenkin joku merkki että alkais helpottaa.. Oi pliiiiis oispa! <3

 

Mulla on kans tota kamalaa päänsärkyä. Jomottaa tossa otsalla koko ajan. Tänään oon yrittänyt juoda enemmän ja pää ei ehkä oo ollut niin kipeä kuin mitä aiemmin.
Tänään piti mennä yhden mammaporukan kanssa syömään, mutta koko päivän ollut niin kamala olo, että jousuin perumaan:/
Esikoista tehtiin joku vajaa kaksi vuotta ja saikin alkunsa hoidoilla. Tää kesti 1v4kk ja tärppäs luomusti 2kk ennen hormonipolin aikaa.
-Sorel 9+3

 

Nenna81! Kuulostipas tutulta, minäkin sain äidiltä joululahjaksi hedelmällisyyskorun ja tärppi on käynyt 3.1 Omani on sellainen hopeinen sydän jossa on jotain perulaisia oransseja siemeniä sisällä. Jo oli tehokas sanon minä. Ja tosiaan se 7 kiertoa saatiin tahkota ja lapsettomuuslääkärin pakeilla käytiin tietämättämme raskaana.

Dopplerista: Itse doppleroin ahkerasti ekassa raskaudessa ja tunnistan tuon hitaahkon viuhviuh-äänen. Itse sain sen kuulumaan kummaltakin puolelta kun tarpeeksi sivulle siirsin anturin. Ymmärsin sen kuuluvan omista valtimoistani, joita juuri noilla kohdilla kulkee. Vauvan sykkeen tulet kyllä tunnistamaan heti kun sen kuulet, on sen verran vikkelä omaan verrattuna. Itse doppleroin omaa sydäntäni, että osasin erottaa kumpi on kumpi

Minulla on siis tuollainen Angelsoundsin vekotin, ja tuo nimi aina jotenkin kylmää. Enkelinääniä, ja keskenmenneitä usein nimitetään enkeleiksi. Hrrrrr....vauvapuhelimeksi ristin siis omani

 

Esikoinen sai alkunsa kuudennesta kierrosta jonka sit tikutin ku ei enää malttanu oottaa et millon tärppää. Kesällä oli km ja tää tärppäs ilman kummempaa yritystä vissii viidennestä.

Olot on hieman helpottanu, silti koko ajan pelkää et koht taas oksu lentää... tissit on kipeet ja pientä turvotusta.

Pitää ihan hehkuttaa ku esikoinen lähti eilen mummolle yökylään ja ukko kaverin mökille. Saanu siis olla yksin kotona. Nukkues ja maatessa onki mennyt, et hieman väsymystä! En oo siis yksin saanu olla pojan syntymän jälkeen ja hää on koht 2v. Pitäs käydä suunnittelee herralle synttärikakkua.. aiheina ehkä pingu tai kaapo...

-miude- 9+1 ehkä?!

 

Nii ja pakkauksen otan kyllä, kaikki vaatteetki on lähteny kiertoon miehen siskolle ku sai pojan saman vuoden lokakuussa ku omani syntyi helmikuussa.

 

Voisin ilmoittautua listoille, LA syyskuisena :wave: Täällä näyttäisi olevan mukavan aktiivinen ryhmä!
LA 29.9 *Stiina/25/1./x
Facebookin ryhmään taidan uskaltaa liittyä vasta varhaisultran jälkeen..

Taustaa: yritystä takana 22kk. Vuoden yrityksen jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin ja PCO-tyyppisten munasarjojen vuoksi kolme kiertoa Clomifenia tuloksetta. Yllättäen syy löytyikin kilpirauhasen liikatoiminnasta, jonka hoito katkaisi yrityksen puoleksi vuodeksi. Liikatoiminnasta mentiin vajaalle ja kun arvot saatiin loppusyksystä kuntoon, raskauduin heti, tämä päättyi varhaiseen keskenmenoon aatonaattona. Kierto palasi km:n jälkeen vahvana ja plussa saatiin :heart:

Täällä kanssa 11 vuotta kestänyt teinirakkaus :heart::heart:

Oireita ei paljoa ole: rinnat on kauttaaltaa kipeät ja pinkeät, vatsa turvoksissa kuin pidemmälläkin olevalla. Nälkä vaivaa aiempaa useammin, muttei pahoinvointia, vielä..

 

Tänään aamulla(9+4)kuului ekaa kertaa pikku-baby II sydänäänet kotidopplerilla pikku-baby I ollessa samaan aikaan tissillä <3

Jos yritätte kuunnella niin suosittelen aamulla,täydellä rakolla ja ihan häpyluun yläpuolelta pari sormen väliä molempiin suuntiin,ala ei vielä ole laaja.Viuhviuh-äänet on omien suonten ääniä,purinat ja pörinät suolistosta mutta vauvan sydän hakkaa n.170krt/min eli on todella nopeaa jumpsutusta,vähän kuin hevosen kavioiden kopse täydessä laukassa!Kuuluu näillä viikoilla vielä aika hiljasena mutta erottuu selvästi jossei ole taustamölyä.

nurmo ja pikku-baby II 9+4

 

Huomenta vaan ja tervetuloa kaikille uusille mukaan! Minullakin olot ehkä vähän helpottanut.Ei enään niin super yökkö olo mutta silti vielä vähän yökkö.Edelleen turvottaa ja röyhtäyttääkin nykyään ja ilta on pahin ja sillon on taas olo kun krapulaisella.Pystyssä on huono ja maatessakin huono ja nukkumaan kun menee niin on hetken siinäkin huono ja yökkö mut sitten menee ohi ja saa nukuttua.Rinnat vielä kipeet ja isot
Viime yönä näin unta et joku muu kertoi saavansa lapsen ja se en ollutkaan minä ja olin kateellinen ja olikin inhottava uni.Muutenkin ollut aika hassuja unia
9+1

 

Kiitos teille kun olette niin kauniita lohdutuksen sanoja minulle sanoneet! perjantai meni todellakin järkytyksestä selvitessä ja itkiessä. Eilen oli jo parempi päivä ja ajattelin vain maanantaita (päivää jolloin saan selvyyden asiaan).

Toisaalta tunteet on nyt hyvin ristiriitaiset...järki sanoo, että ei siellä mahassa enää ole ketään, mutta kroppa on toista mieltä. Tissit on kyllä sellaset turboämyrit, että huh huh! Samoin myös vatsan turvotus iltaisin on aikamoista. Eilen en pystynyt juomaan kahvia, kun se maistui ihan hirveälle! Nyt yritän aamukahvia juoda ja aika erikoista se kyllä on. Paino on vähän tippunut.

Ja sitten yksi tärkeä asia...vuotoa ei ole ollut ollenkaan pe lääkärin jälkeen!! Eli voikohan olla niin, että alussa vuoti ja nyt sitten ei tulekaan kaikki ulos vaikka pitäisi? Vai voisiko ollakin vielä pieni elossa?! Voi luoja mitä myllerrystä!! Eikä näihin kukaan voi sanoa mitään varmaa, mutta halusin vaan purkaa tuntoni tänne. Kiitos sinulle kun jaksoit lukea omanapaista vuodatusta.

Leijona (toivottavasti rv7+5)

 

Tervetuloa mukaan *Stiina!
Ja Leijona2014 nyt siis tsemppiä ja toivottavasti olis ollu väärä hälytys ja oisitkin käänteentekijä! Jänniä aikoja nämä alkuraskauden viikot huh

Mie säikähdin kans ku paperiin tuli, vaikkakin toosi haaleeta, pinkkiä. Just ja just tällee kyttäämällä huomaa mut onneks ei tullu sen enempää nii yritän olla vetämättä pienistä kärpäsistä härkäsiä... koitan odottaa vaan kiltisti (vielä 8 aamua) varhaisultraan

Piretti ja Pirpula 6+2

 

Leijona onko mahdollista et olis tullu tuplatärppi ja toinen putosi matkasta? Tsemppiä joka tapauksessa!

Mäkin nukun semmosessa kyljellään/vatsallaan asennossa

Me ollaan tämmöinen nopean toiminnan ja myös raskautumisen pari. Esikoinen on toivottu touhu vaikka vähän nopeammalla aikataululla tuli kun mitä ehdittiin suunnittelemaan ja tämä toinen tärppäsi ekasta.

Munkin puolesta tervetuloa uusille!

Terkuin Simppu.ja pikkumuru 8+5

 

Sunnuntaita!

Itse aloitimme sen tehokkaasti pulkkamäessä esikoisen kanssa, oli herran eka kerta siinä aktiviteetissa Joskus jopa pysyi pulkassa.

Tässä linkkivinkki sunnuntain ratoksi, käykää katsomassa kumpaa odotatte, osumatarkkuus on n. 50%:

Kiinalainen syntymäkalenteri

Esikoisen kohdalla piti paikkansa ja poika tuli, edellinen olisi ollut tyttö mutta se jäi arvoitukseksi, nyt pitäisi tulla jälleen poika. Saapas nähdä kuinka käy, mulla on aina ollut sellainen olo, että meille tulee kaksi poikaa

 

Ja Leijona2014:lle vielä ekstrahalaus ja voimia maanantain odotteluun! On varmasti ihan sydäntä raastavaa. Toisaalta tuo vuodon loppuminen kuulostaisi lupaavalta, voi kun saataisiin tänne vielä kolmas iloinen käänne Riekonmarjan ja itseni lisäksi! Olen hengessä mukana ja pidän kaikki ulokkeet ristissä, että saisit hyviä uutisia. :hug:

 

Tsemppiä Leijonalle, toivotaan parasta!

Kalenterin mukaan meille tulisi poika, tosin 50% tarkkuuteen taitaa päästä kaikilla menetelmillä, kun vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi. Mulla ei ole mitään oloja, enkä luottaisi niihin vaikka olisikin, eiköhän se sitten elo/syyskuussa selviä. Esikoinen toivoo veljeä. Viimeksi ei näkynyt ultrassakaan, enkä tälläkään kertaa menisi ylimääräiseen ultraan ihan vaan sukupuolta selvittämään.

Mä aion ottaa pakkauksen, vaikka esikoisen kaikki kamppeet on tallessa, aion laittaa ne uudelleen kasaan ja lahjoittaa ne heille itselleen aikuisena. Mä olisin itse tykännyt tosi paljon jos mun omia vauvajuttuja olis säästetty.

 

Ihana linkki Napsi tuon mukaan meille on tulossa tyttö. Mies oli sitä mieltä että se on poika, eräs tuttu taas epäili tyttöä mun oksentelun takia. Saas nähdä sitten syyskuussa..

Kaisa-Tuulikki, ihana ajatus tuo tavaroiden säästäminen! Itse olin ajatellut etsiä kaikki omat vanhat vauvajutut. Varsinkin vanhan vauvasängyn jossa itseni lisäksi on nukkunut veljeni ja äitini.

Leijona2014: voimia! Sulla on ollut tosi pitkä viikonloppu, ja vielä pitkät tunnit edessä. Toivottavasti vuoto on jostain muusta peräisin ja pikku matkustaja on vielä mukana! Haleja!