Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*

Synnytyskivuista repeämisten ja eppparin parantumiseen: Sairaalassa-oloaikana (synnytys yöllä, seuraava päivä ja yö) ei kipuja juurikaan miettinyt, sitä vain keskittyi opettelemaan vauvan hoitoa kivuista huolimatta. Särkylääkettäkin sai parin tunnin välein. Inhottavaahan se kyllä oli yrittää istualtaan imettää tai vaikka syödä, mutta eipä se juurikaan sattunut kun mielessä oli vain ihana oma vauva!

Kotona kaikki olikin mun osalta sit kaksi viikkoa ihan tuskaa! Makasin kertisvaipanvaihtoalustan päällä omalla sängyllä kaiken muun ajan paitsi imetykset. Siinä ilman pikkareita haarat levällään ilmakylvettelin ja olin maailman kaunein näky Vähäkin liikkuminen maatessakin kiristi ja kirveli ihan sikana ja lääkettä söin niin paljon kuin lupa oli. Välillä pidin haaroissani kylmähauteita (pakkasessa pikkuhousunsuojia) ja välillä suihkuttelin vettä.. Kaks viikkoa meni ihan vuodepotilaana, onneks ihana mies vaihtoi vaipat, putsasi napatyngät ja kokkasi ruoat.

Mä kyllä luulen, että oon ollut ihan kivun ääripäässä, repeämiä kun oli tsiljoona (ja eppari), tikitkin jouduttiin laittamaan pariin kertaan kun eka lääkäri oli sohinut ne jotenkin väärin.. Kätilö vaan totes tarkistaessaan ompeleita, että on parempi nyt napsia täältä nämä pois ja tehä koko homma uusiks. Olinki siinä pöydällä synnytyksen jälkeen toooosi pitkään ommeltavana.

Huh, huh, noin se tais tosiaan olla. Kylläpä aika kultaa muistot, sillä ei mua nyt haittaa vaikka taas kävis yhtä totaalinen räjähdys. No katellaan, mitkä on ajatukset muutaman viikon päästä

Näin yön selkään alkaa munkin jutut näköjään vilkastua, päivisin kun tuntuu, ettei oikeen oo juuta eikä jaata sanottavana.

Kiippu & kj (37+2)

 

Miirikki, ERITTÄIN kateelliset onnittelut vauvasta :heart: :saint:

Marja, joo kato....niin kauan ku vauva on vielä elossa ja "voi hyvin" niin muulla ei väliä. Kun on parempi, että tulee itekseen... . Hitto mitä meininkiä! Kohta pitää kaivaa tongit ja kaivaa ite nää kakrut ulos täältä, kun ei muuten ala mitään tapahtua! Tsemppiä sinnekkin edelleen. Toivottavasti viimeistään aamulla tekisivät päätöksen käynnistää. Eihän toi jatkuva lääkkeiden syöttäminen voi olla vauvan etu?

Hipsunen, ah, kun helpotti! Kiitos avautumisesta!
Mä en voinu päivällä tulla edes kirjottamaan, koska olis tullu täysin painokelvotonta tekstiä! Sen verran kovasti vi*uttaa . Mulla meni synnärikivut muuten samalla kaavalla! Ekasta sanoin, etten enää ikinä tee lisää, tokan jälkeen tokasin vaan, että kai tässä kolmaskin vielä pitää tehä, kun vauva oli laskettu mahan päälle. Kätilöillä oli hauskaa. Mä oon kans kohta valmis tekee ihan mitä vaan, että saan tän kakaran pihalle täältä! Joten ärrinmurrin takasin sinne!

( . ): TOTTAKAI mun suurin pelko sitten toteutu. Kohdunsuulla ei ollu kaikista näistä suppareista huolimatta tapahtunu MITÄÄN :kieh: ! **ttu että tää kroppa on kyllä näköjään täysin käyttökelvoton tähän touhuun!!! Painoarvio oli sen 4.1kg ja koska vauva liikkuu oikein hienosti niin ei ole mitään hätää ja kun kerta edellisetki on mahtunu ulos alakautta niin "on paljon parempi antaa käynnistyä itekseen silloin kun lapsi itse on siihen valmis". Voi vi**u mä sanoin! Kun tää tyhmä kroppa ei sitä tee! Sain sitten uuden ajan KAHEN viikon päähän, eli suoraan yliaikaiskontrolliin :kieh:. Eli jos sinne asti selviän hengissä niin käynnistellään sillon sitte! Onko se sitte vauvan parasta kuitenkaan? Eikö olis parempi käynnistää ajoissa, että mahtuu tulemaan ilman että solisluut paukkuu poikki kun muuten ei mahu tulemaan, kun että pitää vedättää viimeseen maailman tappiin asti?!
Ja noi peräpukamat on tullu niin kipeeks, etten voi istua, käydä vessassa ilman tuskaa ja olitpa ihan miten päin tahansa niin niihin koskee KOKO AJAN. Pelottaa aivan sairaasti, että miten hel*etissä mä synnytän kun pelkkä ajatuskin pienestäkin ponnistamisesta saa peräsuolen roikkumaan polvissa ja tuskankyyneleet valumaan!? Ja jos näistä saamarin suppareista ei kerta ole mitään hyötyä niin voisko sit saada jotain lääkettä joka lopettais ne?!?!!? Musta on niiin epäreilua, että saan kärsiä kipeistä suppareista kuukaus tolkulla ennen lopullista kärsimystä eikä niistä ole edes edistämään koko tilannetta! Mua pelottaa, että tää menee samalla kaavalla kun ainut synnytys joka on itsekseen käynnistynyt. Eli supistelen vuorokaus tolkulla kuoleman kielissä ja avaudun 1cm/3h! Sit oon niin loppu, että menee viikko toipumiseen ja koko homma alkaa ihan "väärällä jalalla" :ashamed::'kieh::$ .
Mulla on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin huono-olo muutenki. En voi ees kuvitella, että menisin makuulleen, kun närästää niiiiiin julmetusti, että kurkussa asti polttelee oikein kunnolla. Otin lääkettä, mutta ei ainakaan vielä oo auttanu yhtään. Mut toisaalta kun ei voi istuakkaan kun suolet pullistelee niin yritän pyöriä jossain siinä välillä. *syvä huokaus*
Sori romaanin mittanen valitus, mutta eipä ole ihan viime aikoina sapettanu näin paljon!

Hassel ja liian hyvin mahassa viihtyvä Tepsukka 40+0 pokspokspokspoks : /

 

Voi Hassel! :hug: Eivät sitte käynnistäneetkään Toivotaan nyt kovasti, että Tepsukka löytäis ulospääsytien mahdollisimman nopeasti!

Nyt nukkumaan äkkiä, esikoinen herää kumminki ennen kuutta... Huomenna lisää, öitä!

 

Hassel Voi kökkö! Pidän peukkuja että pikkunen löytää tiensä ulos itse ja pian..

Eilen illalla tuli muutama tosi napakka ja kipee supistus mutta ne lopahti taas ihan seinää!!! :kieh:
EI enää jaksais tätä tapahtuu, ei tapahdu, tapahtuu, ei tapahdu mitään odottelua... argh..
Kaipa sitä pääsee sitte ens maanantaina neuvolaa ja sitte vielä perjantainaki... prkl!

Onko muuten tietoa kellää onko mahdollista päästä neuvolalääkärille tarkastuttaa kohdunsuun tilannetta neuvolan yhteydessä? huomenna LA

 

Etovaa ja huonoa oloa! Ja muuten aika jännää täällä Taysissa, että synnyttämättömien osastolla ei lääkärit kierrä potilaiden luona, vaan kyseessä paperikierto, eli kätilöt kertovat kuulumiset lääkärille. Lääkäri tapaa potilaan vaan katsoessaa siihen aihetta...

Meillä on ne kaks pikkukoiraa kans ja toinen on pirun mustasukkanen ja arka. Vahtii omia kun haukkaa ja saattaa tehdä semmosia ilmanäykkäyksiä vieraille ja varsinkin lapsille. Ei tosin kaikille, mutta selkeesti niille jotka pelkäävät. Saa olla kyllä varovainen aluksi vauvan kans. Toinen koira sekoo vauvoista ja nuolis vaan hulluna, joten senkin kans saa varoa.
Tosin tää pienempi koira kokeili mun kummipojalle tätä näykkäsy juttua ja vallanottamista, mutta kun 2v poika meni eteen vaan ja ei välittänyt koirasta, niin sen jälkeen jätti rauhaan eikä välittänyt ja anto koskea...eli ilmeisesti vaan yrittää pienen koon takia katsoa saako valta asemaa...

Hassel sulla sit kävi samat kun mulle..voin kuvitella kiukkusi No sulla sentäs viikot täynnä, mutta täällä olis vielä 3 viikkoa H-hetkeen...Naapuripetiin tuli eilen käynnistykseen suoraan äitipolilta yks mamma ja antoivat sen murusen sille lääkettä...meni 2 h ja se lähti saliin...olin kyllä kateellinen..

 

voi että teidän tilannetta, marja ja hassel!!! mitä sitä osais sanoa, että helpottais... pitäiskös hasselin valittaa vaan vähän enemmän lekureille, että uskoisivat kuinka huono olo on olla? ja että kuinka huono alku tulee vauva-ajalle noin väsyneenä? eikö ne helpota sun oloa mitenkään, kysyitkö lääkettä suppareihin? marja on sentään päässy jo sairaalaan, mutta eipä tuokaan tunnu paljoa auttavan... jos voisin niin lähettäisin teille vaikka omppupiirakkaa piristämään päivää :hug: :hug: :hug:

saa nähä miten mun käy, onhan tässä aikaa mennä yliaikaseks vielä. ja ehdin edes jonkin verran kärsimään varmasti minäkin, mistä sitä tietää... jos Super on perätilassa ensi torstaina, niin sitten ei päästetä kauheen yliaikaseksi, mutta jos on kääntynyt oikeinpäin niin sitten en tiedä miten toimitaan, ainakin viikon saisi sen jälkeen vielä majailla mahassa... Eilen illalla sillä oli taas potkutreenit, miestä nauratti kun jalat oli tulossa nahasta läpi :heart: niin siis tosta navan ympäriltä, eli ei kai se ihan perätilassa voi olla?

Kiippu: voi miten kiva kokemus....... arvaa alkoko pelottamaan?! Toivottavasti selviät tällä kertaa helpommalla! :hug: Oliko siihen joku erityinen syy, että repesit niin pahasti? mä oon kyllä niin herkkis noissa asioissa, että vaikka selviäisinkin yhdellä tikillä niin varmana itken sitäkin monta kuukautta... ja yhdenkin kerran kun jälkivuoto sotkee housut tai lakanat niin varmana oon karkaamassa pohjoisnavalle, vähintään! :ashamed:

jospa sitä taas alkais neulomaan vauvalle jotain... housut ehkä tällä kertaa

Voikaa hyvin! :hug:
tömpsis ja super 40+1

 

Miiriikille onnea!

Marjan ja Hasselin tilannetta ei voi kyllä käsittää! Ihme päätöksiä nää lääkärit tekee..

Täällä eilen sain aikaiseksi pari hassua supistusta saunareissulla =) Kiva että jotain tapahtuu kropassa, taitaa se älytä että kuukauden sisällä on synnytettävä Mulla kun ei ole ollut mitään sinne päinkään viittavaa, pari hassua mahan kiristystä ja siinä se. Eilen noiden supistusten jälkeen meni maha löysäksi (kaikkia kiinnostaa :ashamed ja jomotteli pitkään yöhön alamahaa ja alaselkää. Mahanpuoli on kipeä vielä nyt aamustakin. Jospa siis 4 viikon päästä päästään synnyttää

Yö meni muutenkin harakoille. Esikoinen kuumeessa nyt kolmatta päivää, lääkkeet laskee vain vähän kuumetta. Yskiikin, mutta en usko että korvissa tällä kertaa on mitään. Meidän vaan piti lähtee tänään koira- ja talovahdiksi anoppilaan, kun tulevat sunnuntaina etelästä. Kiva automatka siis tiedossa, ja yksin en uskalla kuitenkaan enää tuon neidin kanssa jäädä, kun kuitenkin on taka-alalla ajatus että nythän voi tapahtua ihan mitä vaan milloin vain..

nessu ja pieni 37+1

 

Synnytyksen jälkeisistä kivuista luin silmät pyöreinä ton Kiipun jutun ja komppaan kyllä siinä, että varmaan on aika ääripään kipua ollut. Hurja. Mulla ekasta epparin paraneminen kesti pitkään, mutta ei se mitenkään äärettömän kipeä ollut, vähän panadolia otin silloin tällöin. Kipeänkipeä se oli ehkä viikon, tai noin, istuin rengastyynyllä mutta ei oikein muuta. Liikkumiseen tms. ei vaikuttanut. Toisen synnytyksen jälkeen ei ollut mitään ihmeitä, toki alapää on arka, mutta ei nyt mitenkään ihmeellisesti. Jälkisupistuksiin otin muistaakseni jonkun grammasen panadolin sairaalassa ollessani (sen vuorokauden aikana) ja sitten ei oikeastaan enää mitään. Mutta molemmista synnytyksistä oon toennu ihan perus särkylääkkeiden voimalla, mitään ihmeitä ei ole ollut. Että kai mä sitten olen sitä toista ääripäätä. Ja tosiaan tosta ekasta synnytyksestä tuli eppari, jossa tais olla hurjat kaks tikkiä ja toisesta synnytyksestä ei tullut edes naarmuja. Jälkivuotoa kesti sen noin 5 viikkoa, tosin runsaampana ehkä viikon tai kaksi. Se on ihan niin kun olis vaan pitkät menkat, ei mitään sen kaameampaa.

Marja pakko ihmetellä tota Taysia, koska oon ite saanu aina todella hyvää kohtelua siellä. Tosin mulla on synnytykset käynnistyny itekseen, että johtuu varmaan siitä. Just kuulin et yhden tutun vauvan painoarvikka oli ollu 4800 g jo laskettuna, ja Taysissa olivat sitten sektiolla ottaneet vauvan vasta puolitoista viikkoa myöhemmin.... Tosi epälohdullinen tarina, mut näitä on. Jaksamista.

 

tömpsis: Mä oon vasta nyt tajunnut, ettei sen tarvis mennä noin kuin mulla meni.. Mulla siis käynnistettiin synnytys, eikä salissa ollutkaan tilaa kun vauva olis ollut tullkakseen. Jouduin pidättelemään ponnistusta ehkä vartin synnärin käytävällä, ja kun vihdoin pääsin saliin synnytysasentoon vauva "syöksyi" samantien kovalla rytinällä ulos. Kätilökin tyyliin juoksi saliin siinä vaiheessa kun pienen pää jo näkyi :O Aluksi ihmettelin alakertaani, ja mietin miten synnyttäneet kamut muka käy kaupassa tai neuvolassa viikko synnytyksestä.. Nyt tosiaan oon käynyt pelkopolilla sen takia, että mua pelottaa, etten taaskaan pääse ajoissa saliin, ja kaikki tapahtuu "liian nopeasti" ilman kivun lievitystä.

Mutta mä luulen, että tosta voi olla vaan muutosta parempaan, sitä paitsi toi kaksvee lopputulos on maailman ihanin :heart: Sanoi just "kivaa päivää äiti, isi kypärä päähän! Nyt mennään" Tuolla se köpöttää kohti isin pyörää..

Helpotusta kaikkien päivään toivoen
Kiippu & kj (37+3)

 

voi kiippu, kurja kokemus! No varmasti menee paremmin tällä kertaa!!! :hug: Kauheeta, että joutuu tolleen odottamaan jossain käytävällä, kyllä niiden sit ois pitäny antaa sun synnyttää siellä salin oven takana vaan!

Carlotta: kiitos kertomuksesta Mulla oli viime kesänä keskenmenon jälkivuoto yllättävän vähäistä, mutta en tiedä voiko siitä ennustaa tulevaa nyt ollenkaan kun se meni kuitenkin niin aikaisin kesken. Tottakai täällä pelätään jälkivuodon määrää, kun ei siitäkään mitään kokemusta oo.

hitto ku ottaa hengestä aina välillä, painaakohan toi Super jonnekin taas...

 

Synnytyksen jälkeisistä kivuista minä myös kävelin itse salista osastolle. Pieni repeämä minulle tuli, 3 tikkiä. Kotona kiristeli haavaa, jos liian paljon käveli tai touhotti, piti malttaa huilata. Ihan perus panadolilla pärjäsin kuitenkin. Olihan se alapää hellänä, mutta ei ne mitään järkkyjä kipuja ollut. Alapäätä muuten kannattaa huuhdella vessareissujen yhteydessä, niin haavakin paranee nopeammin ja ei tulehdu.En pelkää tälläkäään kertaa tuota synnytyksen jälkeistä aikaa, sen verran positiivinen oli eka kokemus =) Itse synnytys on alkanut nyt enemmän jännittää..

Mä roikun täällä aamun vähän väliä, kun esikoinen katsoo Muumeja :ashamed:

 

Moikkis! En vieläkään jaksanut keskittyä tarkemmin teijän juttuihin, vilkaisin vaan pikaisesti jutut läpi.

Täällä voidaan hyvin. Eemeli syö ja nukkuu ja välillä vetelee pultteja. Kovapäinen poika, äitiinsä tullu! Eilen käytiin neuvolassa, painonnousu ollu 54g/päivä, joten kasvetaan semmosta vauhtia että rytinä käy! Ja ihan äidinmaidolla vaan. Ikäisekseen on kuulemma jäntevä ja niskaansakin pitelee jo yllättävän hyvin.
Mun leikkaushaava parantunu ihan hyvin jo, eikä oo niin kipeäkään mitä luulin. Jälkivuotokin on jo yllättävän vähäistä.

Niin juu, jos synnytyksestä jotain kertoilis.. Eli mulla oli supistuksia ke-to yönä jotka jatku koko päivän ja edelleen to-pe yön.. Epäsäännöllisesti niitä tuli, 5-20min välein yleensä. Pe-iltapäivänä olin jo niin kipeenä, ettei mitään järkee, mutta supparit tuli vaan 5-10min välein. Mun äiti kun sit huomas puhelimessa, että oikeesti tekee jo kipeää ni pakotti meiät lähtee ees näytille sairaalaan. Lähettiin sitten sairaalaan ja olin ihan varma ettei meitä sinne vielä huolita kun supistukset tulee niin harvoin. Käyrille pääsin, 8min välein tuli siinä. Kätilö sit teki sisätutkimuksen ja olinkin jo 5cm auki! Yllättyi kätilökin melko suuresti. Saliin sit päästiin (kello oli jotain klo 17) ja sain epiduraalin. Kalvot puhkastiin jossain välissä ja suppareita lisättiin lääkkeillä kun loppuivat melki kokonaan. Olin täysin auki klo22:30, jolloin sain rueta ponnistaa vaan eipä ponnistuttanut yhtään vielä. Siinä sitten aikani ähelsin kunnes alko tulemaan ponnistamisen tarve. 2 tuntia mä sitten puskin ja puskin, vaan ei se poika pihalle tullu. Olin jo aivan totaalisen loppu siinä vaiheessa ja puhalsin itkua että ei jaksa, ottakaa se pois jotenkin. Imukuppi sitten otettiin käyttöön ja saatiinhan se poju pihalle klo 00:51. Ponnistusvaihe kesti 2h 21min. Istukka tuli pihalle samalla vauhilla ku lapsikin! Ihan säikähdin että onko se normaalia, jotenkin aina aatellu et sitä joutuu ootella pitempi tovi. Salissa olin vielä sitä mieltä, etten koskaan enää siihen laitokseen mene samoissa merkeissä mut johan tuo mieli on jo muuttunut, että voihan tuota joskus uudestaan... Oli kyllä rankka synnytys, just tuon ponnistusvaiheen takia.
Mutta pääasia että poika on terve. Imukupista tuli sille jokunen vekki päähän, mut nekin jo hyvin parantunu. Nyt kolmena päivänä pitäny meijän kotona ollessa käydä ottaa verikokeet kun bilirubiini ollu nousussa, eilen tosin jo laskenu ja tänään vaan varmistus että jatkaa laskua. Aika keltainen tuo jätkä kyllä onkin.

Mitäs muuta? Ainakin onnea vauvautuneille!! :heart:

eliisa, meillä on kaks kissaa, mutta niillä ei oo asiaa yläkertaan missä on makkarit. Portti tuossa portaiden yläpäässä. Tokihan välillä yllätetty jompikumpi täältä, kun portti laitettu huonosti kiinni, joten joutuu kyllä olemaan tarkkana ettei ne pääse pinnikseen tms. Kissat on ottanu tulokkaan vastaan paremmin mitä luulin, eipä ne oo ollu siitä moksiskaan.

R-M & Eemeli 6vrk :heart:

P.s. Ja en tiiä uskoisko nyt niihin S-kikkoihin synnytyksen käynnistymiseen.. Tiistaina oli seksiä jonka jälkeen alkoi tuntumaan ekat merkit oikeista supistuksista, ja ke-iltana saunottiin ja sittenhän niitä suppareita alkokin tulla.. Tiistaina tehtiin myös sisätutkimus, niin jospa sekin vaikutti vähän asiaan.. Tiiä tuota

 

Paljon onnea Lunealle neidin syntymän johdosta! :flower: :heart:

Ihania nuo Hasselin jutut Sielläki kohta nyytti sylissä!
Muok. Voi kökkö... Nyt vaan koittaa kaikkia mahollisia niksejä :/ :hug:

Huldis
Oi että mä en sitten yhtään kaipaa menkkoja! Yök. Esikoisesta menkat alko 8½kk synnytyksestä, vaikka imetin yölläki... Toivottavasti nytki pysys poissa yhtä kauan tai vaikka kauemminki!

äippäliinilläki tais tulla lähtö jakautumaan :wave:

Kiippu
Mäki oon miettiny tuota seksin osuutta synnytyksen käynnistymisessä... Kuitenki joillakin seksi kielletään just siks...

Edelleen ihmettelen miks meille laitettiin seksikielto esikoista oottaessa ku piti verenvuodon takia käydä synnärillä piipaa kyydillä... Kuitenki sillon oli jo rv.40+0. Luulen et kyse oli loppujen lopuks vaan paikkojen kypsymisestä...
Olikohan siinä sitten syynä joku tulehusriski vai mihinkä se perustu?


"Joko,joko"
Mä olen onnekas! En oo joutunu kuuntelemaan yhtään kyselyä... En oo tosin anoppilassa käyny muutamaan viikkoon niin mies totes et kyllä se anoppi vielä kerkee sen alottaa
Esikoinen synty rv.41+3 niin ehkä ihmiset sitten olettaa että tuskin tämäkään ennen tulee...

Hb:sta ja rautalisästä...
Jemmiksi ainaki puheli tästä...

En osaa tuosta rautalisän imeytymisestä vielä sanoa mitään ku maanantaina oli nla viimeks ja sillon oli tuo hb laskenu 117.
Nyt ens viikon maanantaina on taas neuvola niin sitten tiiän onko noussu vielä.
Ainaki esikoista oottaessa tuo obsidan mitä nytki käytän imeyty hyvin ja hb lähti heti nousuun muistaakseni

Mulla on normaalisti hb:t jotain 130-140, joskus ollu päälle 150.
Nyt tän raskauden alkaessa oli muistaakseni 132.
Meillä se raja rautalisän alottamiselle on just tuo 117.

Mulla ei esikoista oottaessa tuosta rautalisästä tullu muuta muistaakseni ku vähän mahan kipristelyjä mitkä meni ohi sitten.
Nyt ekan kerran ku otin niin oksensin kaiken ulos ja oli huono olo.
Sillon ei ollu hb vielä laskenu noin alas niin omin nokkineni otin.
Nyt sitten ku tuli käsky alottaa niin ekana päivänä huono olo, tokana mahakipee ja maha sekasin... Eilen pietin välipäivän ku en muistanu sitä aamulla ottaa... Nyt ei ainakaan vielä ole mitään kummempia oireita tullu ku aamulla otin...


Tervetuloa Yanis :wave:
Noi sun kuvailemat tökkimiset alakerrassa lienee niitä sukkapuikko supistuksia...
Kypsyttää paikkoja synnytykseen

JiiMii
Tosiaan meillä nuo vierailuajat synnärille on aika lyhyet... Synnärin sivuilla muuten näyttää olevan väärät ajat...
Mut tuon ajan ulkopuolellahan kyllä voi muualla olla ku siellä huoneessa... Siellähän se joku huone sitä varten et siellä voi olla vieraitten kanssa...

Mua ja vauvaa ei viimeks käyny synnärillä kattomassa ku mies, mun kaks siskoa ja äiti. Yks kaveri olis käyny mut en mä sitä jaksanu ottaa vastaan ku olis heti seuraavana päivänä ollu tulossa...

Toivottavasti nyt vauvan syntyessä ei olis mitään kauheeta tautia menossa...
Esikoinen ku synty niin jylläs se sikainfluenssa niin piti tyyliin elää eristyksissä :headwall: Ekan 6viikon aikana taisin päästä 2 krt kaupassa käymään, ah mitä luksusta!


Raskausarpia ei ole tullu yhtään! *koputtaa puuta* Esikoista oottaessa niitä tuli joten olis kiva jos nyt ei tulis ollenkaan lisää

Freundille kiitos synnytyskertomuksesta
Nopsaan sulla kalvot puhkastu. Mulla esikoisen synnytyksessä piti monta tuntia kärvistellä sen kauheen paineen kanssa ku ne lapsivesikalvot pullotti kohdunsuulla... En ymmärrä miks ne ei aikasemmin niitä puhkassu

Nannu:n mainitsemasta kylkiasennosta ja nännien hieronnasta...
Enpä ole ennen kuullukkaan. Tai nännien hieromisesta oon kuullu aikasemmin...


Synnytyskivusta...
Kannattaa muistaa hengittää ja koittaa rentoutua; "antaa naaman halvautua" ... Niitä en esikoisen synnytyksessä oikein tajunnu mut kaameitten menkkakipujen kanssa myöhemmin vasta hoksin...
Kipua en sinänsä pelkää, ehkä, se on kuitenki semmosta positiivista kipua...

Paljon onnea miirikille! :flower: :heart:

marjalle myös jaksamisia :hug:



(.) Tänään jälellä 14pvä laskettuunaikaan! :heart:
Muuten ei omaan napaan kummempia kuulukkaan...

Talvicci ja Torsti rv.38+0 :heart:

 

R-M:lle kiitokset myös synnytyskertomusesta
Meillä piti myös esikoinen avittaa ulos imukupilla ja itellä jäi melkosen huonot fiilikset siitä Osastolla muistan ku sanoin miehelle että sinne en tule kyllä takasin vähään aikaan... No ei siitä kyllä loppujen lopuks siltikään kauaa menny ku mieli oli jo eri vaikka se synnytys vaivaski mieltä pitkään..
Nyt tulee 2v ikäeroa esikoiselle ja tälle toiselle... Onneks pääsin sinne pelkopolille juttelemaan tuosta synnytyksestä...
Miten sä koit tuon imukupin käytön synnytyksessä?

Epparista täällä oliki kans ollu puhetta...
Mullahan se leikattiin ku imukupilla autettiin ulos ja toivon kovasti ettei tällä kertaa tarttis leikata. Oli nimittäin musta melkosen kipee... En tainnu varmaan ekaan 1½kk istua kunnolla

 

Onnea kaikille nyytin saaneille:flower:



Hassel tiiän miltä susta tuntuu:kieh: mullekkin puhuttiin montaviikkoa käynnistämisestä ja sit viimeviikolla kun kävin siellä äitipolilla.....siellä oli semmonen hiton ärsyttävä lääkäri joka ei puhunut meille juuri mitään vaan päätti keskustella harjottelian kanssa:kieh: No päätös tuli sit selväks viellä ei tehä käynnistämis päätöstä:stick: Ensviikolla taas uudestaan äitipolille:headwall: en oota siltä reissulta kyllä yhtään mitään:kieh:

ja viellä vähän enempi tätä ( . ) kolmeviikkoa kipeenä...millon ottaa mistäkin supistukset on kipeitä ja sit kun pikkusenkaan innostuu ajatuksesta että nyt lähetään synnärille....niin ne loppuu:kieh:

On se vaan kumma mistä noita paskoja lääkäreitä oikeen sikiää:kieh:


muffi + juuttunut nappula 40+3

 

kiippu, hui, hurjaa!!! :O

hassel, ei oo tosi...uskomatonta kyllä tuo toiminta....

marja, samoin sulla, on toi kyllä kerrassaan outoa...

tsemppiä molemmille :hug:

tömpsis, luin kans kauhulla kiipun tarinan synnytyksestä, auts, ei ole ennen pelottanut mutta tollanen kokemus, jaiks :x

Me käytiin eilen miehen kanssa frisbeegolfaamassa ja reitti sisälsi metsää, ihan kunnon nousuja ja epätasaista maastoa. Sanoinkin että jos ei tää saa supistelemaan, ei mikään saa. No, vissiin sitten mikän ei saa. Voihan vee mä sanon :stick:

 

Hei naiset, citymarketeissa nyt Pampersin vaipat -40% kun on jotkut lasten päivät

 

O&O, mulla kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja arvioi vauvan kokoa eilen neuvolassa, kun tarpeeksi valitin terveydenhoitajalle oloa ja huolta. Ei puhettakaan että olis päässy lääkärille....

Hassel, voimia! Harmillinen tuo sun tilanne. Toivotaan, että paikat kypsyvät sitten nopeaa, kun alkaa tapahtua.

Marjalle myös jaksamsia oloihin!!

Täällä ei mitään yön aikana. Muutamia suppareita tunsin unen läpi. Aamulla ei verenpainetta ja protskuja pissassa vain hieman. Turvokkia kohtalaisesti joten seurantalinjalle jäädään. Yritän varautua siihen että käynnistykseen menee. Huoh.

Tätin uurnan laskuun menossa... Jospa pikkuinen päättää tulla maailmaan sen jälkeen, kun lähisukulainen on saatettu maan poveen...

Koitetaan jaksaa sisaret! :heart:

Pirpana 40+6

 

Talvicci, no sillon salissa mulle oli jo ihan sama miten ne ottaa ipanan pihalle, ku olin tosissaan niin finaalissa etten meinannu enää jaksaa ees henkeä vetää. Parempana vaihtoehtona koin imukupin kuin että olis sektioon päädytty, mikä oltais sit seuraavaks tehty. Oli kuitenkin toiveena synnyttää alateitse. Meinas lääkärisetä lentää pari kertaa selälleen ku imukuppi lähti irti sen verran vauhikkaasti.. Tokihan vähän "harmittaa" ku ton imukupin takia joutu tekee niin ison epparin, mut eiköhän tuo tosta parane pian kun niin hyvällä mallilla nyt ainakin paraneminen on. Istuminen toki tekee kipeää, ja rengas onkin kovassa käytössä, mutta särkylääkkeiden voimin pystyy lähes normaalisti toimia, istumista lukuunottamatta.. Lääkäri kävi juttelemassa synnytyksen jälkeen, ja sille ainakin sanoin ettei jäänyt mitään traumoja tai pelkoja, mutta voihan se olla että pelko nostaa päätään sitten tulevaisuudessa jos/kun on taas synnytyksen aika..

 

R-M kiitos kertomuksesta ja ihanaa vauva-arkea

muffi, toi on niin raivosututtavaa kun eivät käynnistä, vaan aina antavat uusia aikoja seuraaville viikoille. Kaverille tehtiin samalla tavalla, aina vaan uusia aikoja ja maksoi siitä ilosta että sai taas uuden ajan aina sen polimaksun. Ihan hyödytöntä touhua ja turhaa rahanmenoakin!

O&o, meillä ei neuvolalääkäri ole paikallakaan kuin kerran, kaks viikossa, joten täällä päin ei ainakaan kukaan katselisi...ja ajat on aina sikatäynnä.

 

Justiinsa! Nuo käynnistetään, ei käynnistetä-jutut on niin tuttua täälläkin! Esikoisesta ravasin äitiyspolilla rv 36 alkaen harvase viikko ja yliaikaiskontrollin jälkeen joka toinen päivä. "Isokokoiselle lapselle kun on parempi syntyä itsekseen" Jestas, että v*tutti kuulla tuota. Sitten käynnistys sovittiin 42+1 ja edellisenä iltana alkoi jo tapahtua ja ylivuorokauden valvomisen ja kuumepiikin ja horkan tuloksena lapsi kiireesti imukupilla ulos, kun meinas happi loppua napanuoran ollessa kaulanympärillä pariin kertaan. Istukka lävähti lattialle siinä sitten kätilöiden ja lääkärin hoitaessa vauvaa kuntoon. Vauva sai muutaman päivän antibioottia suoraan suoneen ja mulla tippui hb 58. Eppariin tuli 12 tikkiä ja kolmeen viikkoon en istunut/kävellyt ilman kipuja, se haava kun tulehtui. Silloin vannoin, ettei ikinä enää. Vaan seuraavana vuonna olin jo uudelleen salissa (käynnistyi itsekseen ya-kontrollin seuraksena rv 41+6) ja tällä kertaa homma toimi Tosin iso kaveri oli tulossa taas ja hartiat hiukan nappasivat kiinni, mutta muuten jäi hyvä mieli, vaikka pieni nirhauma tikattiinkin, mutta omin jaloin siirryin vuodeosastolle, kun esikoisesta kärräsivät sängyllä. Tälläkin kertaa oon menossa ihan hyvällä mielellä synnyttämään. Eniten tuon esikoisen synnytyksessä taisi omalla kohdalla klikata se, etten osannut ponnistaa. Vaikka kuinka yritin, niin en tajunnut miten pitäisi punkea.

Supparit sitten laantuivat yön koittaessa, täytyy viikonloppuna harrastaa autoilua soratiellä ja pitkiä kävelylenkkejä. 12.9. koittaa se täysikuu

Mädchen :heart: 39+0 *poks*

 

zophie: mä en oo uskaltanu koko kesänä käydä heittämässä frisbeetä, kun se liike on niin raju kuitenkin, puttailin vaan. pari kertaa taisin olla miehen mukana kävelemässä, ja yllättävän hyvin jaksoin. Nyt odotan innolla, että pääsen mukaan vaunujen kanssa, saan kiekkokassinkin vaunuihin, ei tartte kantaa

 

Mäkin olin tömpsis pistekirjurina vaan Mutta saipahan liikuntaa ja yhteistä aikaa

 

Miiriikille onnea pojusta! :flower:

Hasselille voimia ja toivottavasti nopeutus toiminta. Kuulostaa todella kivuliaalta.

Marja76 toivottavasti käynnnistävät pian. Olo on varmasti ihan sietämätön ja tuohon päälle vielä ärsytys asiasta. Voimia lähettelen!

Tömpsis, täällä myös pitkään oltiin perätilassa ja tiistaina säikähdin jo että oltaisiin käännytty siihen takaisin. Potkuista ei tosiaan enää tässä vaiheessa oikein ota selvää, että mitenpäin tuolla ollaan. Eilen neuvolassa sanoinkin heti, että saavat tarkkaan tutkia onko miten päin. Tätin ilme oli kauhistunut, kun kuuli et voi olla kääntynyt. Eikä se ilme siitä helpottanut, kun paidan nostin. Totes et on kyllä ihan erimallinen masu kun viime viikolla. Samalla kerroin, että henkeä ahdistaa ja tuntuu ettei happea saa. Kauan aikaa sit tutki tuota tarjontaa ja aika varmasti uskalsi sanoa et raivotarjonnassa ois. Paljon lapsivettä, niin vaikeampaa tuo arviointi.
Hengenahdistus johtui siitä, että pieni tunki itseä niin voimakkaasti ylöspäin. Sf-mitta oli 39cm!! :O Eli muilla kuulostaa pienet laskeutuvan, mutta täällä noustaan vaan ylöspäin! Kai tää on päättäny syntyä suun kautta...

Synnytyskivut mietityttävät täälläkin. Eniten jännittää juuri se, kun ei tiedä kuinka kauheisiin kipuihin varautua. Oon aina kärsinyt erittäin kivuliaista kuukautisista. Kuukautisten aikaan oksennan, hikoilen kauttaaltaan ja pyörryttääkin kunnolla. Synnytyksessä mietityttääkin se, että pysynkö tajuissani koko ajan. Onko kellään muuten kokemusta siitä, että taju olisi lähtenyt kesken synnytyksen? Ystävälle oli lääkäri tuumannut, että mikäli taju lähtee, niin kroppa on kuulemma sen verran "omatoiminen", että hoitaa synnytyksen yksin.. Kuulostaa kyllä hieman hullulta. Mies sanoi tämän kuultuaan, et jos näyttää pahalta, niin mojauttaa multa tajun pihalle, niin sit en tiiä mistään mitään ja mun viisas kroppa hoitaa loppu synnytyksen ilman mua... Mahtais se olla näky, kun mies alkais siinä vielä nuijanukutuksia antamaan...

Synnytyksestä vielä kysyisin, että onko kellään kokemusta jakkaralla tai tuolilla synnyttämisestä? Itsestä tuntuisi (ainakin tässä vaiheessa) jotenkin luonnollisemmalta tuo ponnistaminen pystyasennosta.. Olishan siinä ainakin tuo painovoima apuna...

Voimia mammat..

Miranna- ja möykky 38+5

 

Miirikki ONNITTELUT!!!

Tömpsis mulla ei ala toi kyl panettaan,tulee ennemmin huono olo...mutta eipä ne eilen saaneet muuta ku hieman säryn tunnetta aikaan,eli toiki on ajoituksesta kiinni,eli varmaan voimistaa supistuksia jos niitä jo valmiiksi on..sanohan miehelles et olis parempi nyt auttaa et sit meneeki joku tovi ku seuraava kerta synnytyksen jälkeen on,eikä paikat ole enään entisensä,käy nyt ainaki hyvästit heittää ;D
ja tosiaan kyllä ne synnytyskivut häviää kun vauvan pihalle saa,tietty seuraavat päivät on paikat kipeenä,mutta siihen auttaa lepo ja se ihana tuhina mikä vieressä on,ja se kipu on pientä verrattuna synnytyskipuihin,jonka sit jo siinä vaihees tietää,eli kipukynnys on korkeempi..tietty en tiedä miten jos on puudutukset tms et tuleeko se kipu sit kovempana ku en ole kokenu noita puudutuksia.istumarengas oli kotona ja vaik oli eppari niin enpä sitä juurikaan tarvinu,hmmm ehkä viihdyin paljon makuuasennossa,en osannu imettääkään muuten et kyllä toi kipu on niin ihmisestä ja tilanteesta(kuinka iso eppari,repeämä) kiinni,itse en nyt muista monta tikkiä tuli,mut sen voin sanoo et ei ne ihan pro tikkausta täälläkään tehny ei ole värkki enää lähellekään niinku ennen..toivottavasti nyt menis kuite ilman leikkauksia..

Hassel No jo on...kyllähän ne käynnistää synnytykset jos on esim selkä niin kipee ettei liikkua voi mut sitte ei ku peräpukamat on niin kipeet,ihme hommaa,oikeen mahtavaa varmasti kärsiä monta vka!!toivotaan et tepsukka älyäis nyt äitin tuskat ja tajuais alkaa punkee itteesä pihalle..ja en pelottele mut onpa seki mahtavaa ku ei mikää pieni vauva ole tulossa niin siihen päälle vielä pukamat ei voi muuta sanoo ku et koitahan jaksella ja tsemppiä!!!!

Marja toivottavasti eivät kotiin passita!!pitäis nyt sen verran lääkäreilläki olla huolissaan,eikän tollaset paineet ole vauvallekaan hyväksi!tsemppiä ja pidä pintas,älä lähe,kahlitse ittes käsiraudoilla petiin kiinni!!Olisit kysyny naapuripedin mammalta et irtoaisko sulleki pikku murunen ;D

Nessulle jakselemisia pikku potilaan kanssa,paranemisia!!:heart:

kiippu no sulla on ollu kestämistä repeämisien kanssa,toivottavasti nyt olisi helpompi synnytys niidenki kannalta..!

O&O ei ainakaan täällä enää loppuajasta oikeen ole mahiksia päässä,sitten ku lähtö tulee niin se tulee...lääkäriajat on muutenki ainaki täällä aika kortilla,eikä tääl ole neuvolalääkärikää ku alkuviikosta.

R-M hui mikä ponnistusaika,ihmekään että olet ollut ihan kuitti!!loppu hyvin,kaikki hyvin <3

MioMio Tervetuloa!ja ei kaikilla ala synnytykset nimim. täällä odotellaan......

joko raisu päässy tositoimiin??? vai vieläkö sielläki häädellään..

jiimii&poju 40+5 ei tainnu 9911 onnistua,vaik vielä on päivää jäljellä...huomenna olis sit sama pv ku esikoisella,kk vaan eri,nyt olis siis monta hyvää syntymäpv lähekkäin!