[QUOTE="vieras";25406715]Niin. Kun asiat nyt vaan ovat joillekin helppoja, niin ne ovat helppoja kaikille? Mäkin kävin aikoinani kirjoitukset läpi lähestulkoon lukematta, yleisarvosana M (E:tä ei siihen aikaan ollutkaan). Ylioppilastutkinnon suorittaneena olen sitä mieltä, että se on kyllä ihan helppo ja ihmettelin kovasti, jos joku ei päässyt läpi.
Samoin lapseni vetelee koulussa ysiä ja kymppiä ja ihmettelee, miten joku voi saada kutosta-seiskaa? Kun hänestä koulussa on ihan helppoa.
Oletko kuullut, että ihmisiä on erilaisia ja toisille asiat on helpompia kuin toisille?[/QUOTE]
Olen kuullut ja tiedän varsin hyvin, että näin on. Mun keskimmäiselläni on erittäin vaikea lukihäiriö - > töitä tekemällä hän silti selviää koulussa kuitenkin hyväksyttävästi läpi. On joissain aineissa vahvempi ja joissain heikompi.
Silti ap:n tapauksessa kuulostaa siltä, ettei hän oikeasti ole tehnyt töitä edes sen vertaa, että pääsisi läpi. Tässä tapauksessa se läpipääseminen riittää, ei tarvitse tavoitella kiitettäviä tai edes hyviä numeroita.
Eli olen kyllä oikeasti sitä mieltä, että jos ei ole jotain oppimishäiriötä, kurssit suorittaa sentään edes hyväksyttävästi läpi, jos niiden eteen tekee töitä.
Me ihmiset olemme eri asioissa hyviä. Mutta väännän sitten vielä puukkoa, lukio oli mulle helppo, yleisarvosana oli M, keskiarvo 9, työtä tekemällä olisi tulokset olleet vielä paljon parempia, mutta ei seurusteleva tyttö ehtinyt enempään.
Mutta merkonomin tutkinto oli vielä valtavan paljon helpompi kuin lukio. Sen sijaan datanomi-opinnoissa 90-luvun alussa joutui tekemään töitäkin. Esim. matikka binääri- ja heksadesimaalilukuineen oli minulle vaikeaa. Jollekin matemaattisesti suuntautuneelle samat opinnot niiltä osin olivat helppoja. Mulla oli sitten omat osa-alueeni koulutuksessa, jossa olin todella vahva. Ja vaikka sanoin opintojen olleen vaikeita, minä valmistuin kuitenkin luokkani parhaana.