Takana kaksi vaativaa vauvaikää, uskallanko kolmatta...?

Olen aina pitänyt lapsista ja toivonut "suurta" perhettä. Tällä hetkellä meillä on 3,5-ja 1,5-vuotiaat lapset, joiden kanssa arki on alkanut vasta nyt helpottaa, mutta edelleenkin se tietysti on ajoittain vaativaa. Kolmas lapsi on usein mielessä, välillä oikein kuumeilen, mutta oma ja miehen jaksaminen epäilyttää.

Molempien lasten vauva-ajat olivat todella rankkoja, erityisesti kuopuksen. Hänen "koliikkinsa" kesti lähes 7 kuukautta, emmekä käytännössä ole vielä tähänkään päivään mennessä nukkuneet kuin muutaman kokonaisen yön. Allergioita löytyi, ja nykyäänkin lapsi on helposti ärtyvä ja herkkä itkemään sekä erittäin takertuvainen äidin perään. Vastaavasti osoittaa myös positiiviset tunteensa selvästi ja hellii.

Olin kuopuksen vauva-aikana yliväsynyt ja stressaantunut, kun vauva vain HUUSI kuukaudesta toiseen ja samaan aikaan esikoinen veti mitä parhaita uhmaikäissirkusta. Uuden vauvan kanssa pelottaisi eniten juuri UNIVELKA ja sen myötä jaksaminen päiväsaikaan. Mutta toisaalta lastenhoito voisi olla helpompaa, kun kaksi vanhinta leikkivät jo paljon yhdessä... Kommentteja?

Jaksaminen epäilyttää myös sen takia, että asumme kaukana tukiverkoista, eli mummolat 300 kilsan päässä, ja täällä lähellä kaikilla kavereilla itsellään vauvat, eli satunnaishoitoapua ei oikein saa. Kuitenkin tuntuu, ettei lapsiluku ole vielä täynnä...

Jotenkin tuntuu, että monilla monilapsisilla perheillä on aika "helppoja" vauvoja ja lapsia, tai ainakin sellaisia, jotka ovat nukkuneet hyvin. Löytyykö täältä kokemuksia perheistä, joissa on monta vaativaa persoonaa peräjälkeen? Miten pärjäsitte?

 

Senkin takia tätä niin kovasti mietiskelen, kun on jo 35 vee mittarissa, eli ikää karttuu...

 

Jos mä olisin sä, en haluis enempää. Tosin mä en olekaan koskaan potenu vauvakuumetta. 2 lasta meillä, 1 ja 3v. Teidän lapsiin verrattuna ehkä helpot, mut mun mittapuun mukaan sen verran hankalat, että kyllä saa riittää.

 

Sinuna en tekisi enää, ei ole lapsillekaan hyväksi jos äidillä on raskasta lastensa kanssa. Käsittääkseni monilapsisissa perheissä usein juuri siksi on monta lasta kun vanhemmat eivät koe lapsia riesaksi ja heillä on vähän itkeviä lapsia.

 

Käsittääkseni monilapsisissa perheissä usein juuri siksi on monta lasta kun vanhemmat eivät koe lapsia riesaksi ja heillä on vähän itkeviä lapsia.

Apua! En suinkaan koe lapsiani RIESAKSI, vaikka kuopus itkeekin paljon. Ihania ovat Mutta kiitos vastauksista.

 

Pidä nyt vähän paussia ja lepää, nauti näistä kun jo vähän helpmpaa. Turhaa veträä itseään piippuun.
Vielä on aikaa myöhemminkin tehdä se kolmas ja nauttia vauva-ajasta kun muut jo isompia.
Itse tein kuopuksen 4-kymppisenä

 

Meillä kans kaks lasta. Esikoinen 3v ja heräilee edelleen öisin. Myös kuopus heräilee. Eli en juurikaan saa nukuttua. Vaikka muuten ehkä vielä yhden haluaisin (mies myös) , en uskalla eikä mies uskalla. En tiedä jaksaisinko enää, kun nytkin tekee tiukkaa välillä. Varsinkin kun ollaan muutettu uuteen paikkaan eikä ole edes kavereita, ei lapsilla, ei mulla, ei siis MITÄÄN seuraa päivisin. Ollaan aina vaan keskenämme ja illalla miehen kans. Yöt valvon lasten kans, päivät koitan keksiä tekemistä ja yritän olla karjumatta väsymystäni. Kolmas saattais olla liikaa mulle, miehelle, lapsille ja parisuhteelle.

 

Käsittääkseni monilapsisissa perheissä usein juuri siksi on monta lasta kun vanhemmat eivät koe lapsia riesaksi ja heillä on vähän itkeviä lapsia.

Apua! En suinkaan koe lapsiani RIESAKSI, vaikka kuopus itkeekin paljon. Ihania ovat Mutta kiitos vastauksista.

En minä nyt ihan niin tuota tarkoittanut, mutta ehkä kaikki ei vain osaa kuunnella lapsen tarpeita niin hyvin kuin toiset. Eihän noin pitkää koliikkia olekaan, ymmärrät ehkä mitä tarkoitan, ei tarkoitus loukata.

 

Ai nyt se onkin niin, ettei osaa kuunnella lapsen tarpeita jos se on itkuinen

 

Käsittääkseni monilapsisissa perheissä usein juuri siksi on monta lasta kun vanhemmat eivät koe lapsia riesaksi ja heillä on vähän itkeviä lapsia.

Apua! En suinkaan koe lapsiani RIESAKSI, vaikka kuopus itkeekin paljon. Ihania ovat Mutta kiitos vastauksista.

En minä nyt ihan niin tuota tarkoittanut, mutta ehkä kaikki ei vain osaa kuunnella lapsen tarpeita niin hyvin kuin toiset. Eihän noin pitkää koliikkia olekaan, ymmärrät ehkä mitä tarkoitan, ei tarkoitus loukata.

No just.....

Lapsilla on myös temperamenttieroja, toiset nyt ärtyy vaan helpommin ja ovat vaikeammin rauhoitettavissa kuin toiset.

Sinä taidat olla joku "minä tiedän kaikesta kaiken" äiti jolla on ollut temperamentiltaan helpot vauvat, eikä koliikkia sun muita. Jospas sinäkin joskus saat temperamenttisen vauvan, niin sitten tiedät että niitäkin on..

 

Ai nyt se onkin niin, ettei osaa kuunnella lapsen tarpeita jos se on itkuinen

Valitettavasti liian usein se on noin, ehkä aloittajalla tai sinulla ei ole siitä kyse, mutta ihan liian usein siihen törmää että joku pitää normaalina että vauva itkee tunnin päivässä. Vaikka ainahan se on merkki siitä että äidin/hoitajan pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Itse tulisin varmaan hulluksi jos en pystyis vauvaa auttamaan.

 

Olen elänyt läpi vastaavan härdellin, jonka aikana ehdin jo päättää että ei enää ikinä yhtään vauvaa meille. Siltikin ajatus siitä, että perhe ei vielä ollut kokonainen, kaihersi jossain alitajunnassa. Meillä se huutohärdelli helpotti, kun vauva täytti vuoden ja oli saatu ruokavalio kohdilleen, esikoisen uhmakin alkoi jo laantua siinä vaiheessa. Kakkosella ei ollut ollenkaan samanluokan uhmaa, omaa tahtoa kyllä löytyi (ja löytyy edelleen) mutta paljon paljon helpompi oli kuin esikoinen pahimpina aikoina.

Pikkuhiljaa ajatus kolmannesta ei enää tuntunutkaan mahdottomalta ja kakkosen 2-vuotispäivän tietämillä annettiin vauvalle mahdollisuus tulla. Vauva saikin alkunsa samantien ja niinpä kolmonen syntyi kakkosen ollessa 2v8kk. Odotusajan kyllä pelkäsin, että mitäs jos sama huutosirkus toistuu ja miten jaksan, mutta yllättäen saimmekin ehkä maailman helpoimman vauvan Kuopus on nyt 2v4kk ja edelleen rauhallinen ja helppo tapaus, mitä nyt välillä kiukkuaa ja tarvittaessa kiljuu kovaa ja korkealta jos meinaa jäädä alakynteen sisarusten välisissä taistoissa

Mun mielestä ei kannata vielä haudata ajatusta kokonaan, vaan miettiä vaihtoehtoja. Sullahan on jo isommat sitten sen verran vanhoja, jos vauva syntyy esim. vuoden päästä, että ainakin isommalle on tarjolla kerhoa tai vaikka puolipäiväistä hoitoa jos niin haluat. Ja se on totta, että kaksi lasta viihtyy paremmin keskenään kuin yksi isompi sisarus. Kolmas ei välttämättä ole katastrofi, vaan se joka tekee todellakin perheen täydeksi :hug:

 

Ai nyt se onkin niin, ettei osaa kuunnella lapsen tarpeita jos se on itkuinen

Valitettavasti liian usein se on noin, ehkä aloittajalla tai sinulla ei ole siitä kyse, mutta ihan liian usein siihen törmää että joku pitää normaalina että vauva itkee tunnin päivässä. Vaikka ainahan se on merkki siitä että äidin/hoitajan pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Itse tulisin varmaan hulluksi jos en pystyis vauvaa auttamaan.

No mites autat vauvaa, jos kaikki on kokeiltu: syöttö, nukkuminen, vaipan vaihto, hytkyttely, hyssyttely ja vauva vaan huutaa????

 

Niin. No mun vauvat itki. Niillä oli maha kipeänä. Nykyään ne ei enää silleen itke ku vauvoina, mutta ne heräilee öisin usein. Sun mielestä kai olen siis tehnyt jotain väärin vai?

 

[Valitettavasti liian usein se on noin, ehkä aloittajalla tai sinulla ei ole siitä kyse, mutta ihan liian usein siihen törmää että joku pitää normaalina että vauva itkee tunnin päivässä. Vaikka ainahan se on merkki siitä että äidin/hoitajan pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Itse tulisin varmaan hulluksi jos en pystyis vauvaa auttamaan.

NO se on kyllä ihan normaalia, että vauva itkee tunnin päivässä, tunti on ihan hiiren kakka meressä.... Ja tiedätkö mitä, jos ei nyt ihan hulluksi tuleekaan, kyllä siinä tuntee itsensä riittämättömäksi kun vauva vaan itkee, itkee, itkee ja itkee vaikka mitä teksit. Aamusta iltaan ja illasta aamuun pahimmillaan. Myös syyllisyys on hyvin tuttu tunne ihan ilman, että kukaan syyttelee että et sitten osaa vauvaasi hoitaa ja hänen tarpteitaan tulkita ja niihin vastata :headwall:

 

Käsittääkseni monilapsisissa perheissä usein juuri siksi on monta lasta kun vanhemmat eivät koe lapsia riesaksi ja heillä on vähän itkeviä lapsia.

Apua! En suinkaan koe lapsiani RIESAKSI, vaikka kuopus itkeekin paljon. Ihania ovat Mutta kiitos vastauksista.

En minä nyt ihan niin tuota tarkoittanut, mutta ehkä kaikki ei vain osaa kuunnella lapsen tarpeita niin hyvin kuin toiset. Eihän noin pitkää koliikkia olekaan, ymmärrät ehkä mitä tarkoitan, ei tarkoitus loukata.

Totta! Tänä aamuna just nelosella tuli neuvoja taloon kun äiti ei ymmärtänyt lastaan ja lapsi itki paljon. Oli jo ihan liikkuva lapsi.
Selkeä päivärytmi neuvottiin ja lapselle virikkeitä ja opetella tunnistamaan mitä vauva itkee. Siitä ne helpot vauvat tulevat.

 

No voisko joku tulla tänne neuvomaan miten sais noista lapsista helppoja tehtyä?

 

Huomaa taas että tässä pinossa kirjottelee niitä, joiden lapset ovat ns. "helppoja" luonteeltaan...

 

[Valitettavasti liian usein se on noin, ehkä aloittajalla tai sinulla ei ole siitä kyse, mutta ihan liian usein siihen törmää että joku pitää normaalina että vauva itkee tunnin päivässä. Vaikka ainahan se on merkki siitä että äidin/hoitajan pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Itse tulisin varmaan hulluksi jos en pystyis vauvaa auttamaan.

NO se on kyllä ihan normaalia, että vauva itkee tunnin päivässä. Ja tiedätkö mitä, jos ei nyt ihan hulluksi tuleekaan, kyllä siinä tuntee itsensä riittämättömäksi kun vauva vaan itkee, itkee, itkee ja itkee vaikka mitä teksit. Aamusta iltaan ja illasta aamuun pahimmillaan. Myös syyllisyys on hyvin tuttu tunne ihan ilman, että kukaan syyttelee että et sitten osaa vauvaasi hoitaa ja hänen tarpteitaan tulkita ja niihin vastata :headwall:

Miten tuon asian voi sanoa syyllistämättä? Jos sen tietäisin niin varmasti sanoisin sen niin että kukaan ei syyllisty vaan seuraavalla kerralla ottaa paremmin selvää asioista ja kysyy niitä hoitoapuja ja myös kuuntelee toisten vinkkejä eikä vain väitä itse tietävänsä kaikkea.
Jos minun vauva huutaisi tunnin päivässä niin varmasti yrittäisin mitä vain ja jopa hyväksyisin sen vaihtoehdon että ehkä en itsekään tiedä kaikkea. Eikä se tunti huutoa ole normaalia tai sitten minulla, siskoillani ja kavereillani on erittäin hyvät geenit, yksikään lapsista ei ole itkenyt, nälkä tai väsykitinää on voinut olla, ei itkua. Hoitotyylistähän se ei voi olla kiinni.
Yhden tapauksen tiedän että vauva on itkemällä itkenyt mutta en saanut hänen äitiään edes yrittämään minun neuvoja. Mieluummin eli itkevän vauvan kanssa ja minun sydäntä särki aina kun kävivät kylässä.

 

[Valitettavasti liian usein se on noin, ehkä aloittajalla tai sinulla ei ole siitä kyse, mutta ihan liian usein siihen törmää että joku pitää normaalina että vauva itkee tunnin päivässä. Vaikka ainahan se on merkki siitä että äidin/hoitajan pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Itse tulisin varmaan hulluksi jos en pystyis vauvaa auttamaan.

NO se on kyllä ihan normaalia, että vauva itkee tunnin päivässä. Ja tiedätkö mitä, jos ei nyt ihan hulluksi tuleekaan, kyllä siinä tuntee itsensä riittämättömäksi kun vauva vaan itkee, itkee, itkee ja itkee vaikka mitä teksit. Aamusta iltaan ja illasta aamuun pahimmillaan. Myös syyllisyys on hyvin tuttu tunne ihan ilman, että kukaan syyttelee että et sitten osaa vauvaasi hoitaa ja hänen tarpteitaan tulkita ja niihin vastata :headwall:

Miten tuon asian voi sanoa syyllistämättä? Jos sen tietäisin niin varmasti sanoisin sen niin että kukaan ei syyllisty vaan seuraavalla kerralla ottaa paremmin selvää asioista ja kysyy niitä hoitoapuja ja myös kuuntelee toisten vinkkejä eikä vain väitä itse tietävänsä kaikkea.
Jos minun vauva huutaisi tunnin päivässä niin varmasti yrittäisin mitä vain ja jopa hyväksyisin sen vaihtoehdon että ehkä en itsekään tiedä kaikkea. Eikä se tunti huutoa ole normaalia tai sitten minulla, siskoillani ja kavereillani on erittäin hyvät geenit, yksikään lapsista ei ole itkenyt, nälkä tai väsykitinää on voinut olla, ei itkua. Hoitotyylistähän se ei voi olla kiinni.
Yhden tapauksen tiedän että vauva on itkemällä itkenyt mutta en saanut hänen äitiään edes yrittämään minun neuvoja. Mieluummin eli itkevän vauvan kanssa ja minun sydäntä särki aina kun kävivät kylässä.

Tuossa juuri huomaa tuon
"JOS MINUN VAUVANI ITKISI TUNNIN PÄIVÄSSÄ"
eli sulla ei edes ole mitään käsitystä siitä, mitä on oikeasti olla koliikkisen tai temperamenttisen lapsen kanssa.

Meillä kyllä kokeiltiin kaikkea mahdollista, mutta lapsi vaan huusi. Parhaat neuvot olivat "jos sillä on nälkä".. Sitäkö sinäkin olisit minulle neuvonut? ja meillä ei tosiaan ollut kyse väärästä hoitotyylistä, lapsi huusi kaikkien hoidossa. Nyt jo helpottanut, kun ikää tullut.

 

No anna hyvä ihminen nyt ne sun neuvos mitä itkevälle vauvalle tehdään! Mä käytin esikoiseni jopa lääkärissä kun mielestäni ei myöskään ollut normaalia et 10kk ikäinen lapsi karjuu edelleen öisin. No lääkäri katsoi mua kuin vähäjärkistä, sanoi että normaali vauva se on, ja käski ottaa varalta pissanäytteen.

Mä olen tunnistanut lasteni nälkäitkun, tylsyyden, väsymyksen, märän vaipan, kipuitkun. Meillä on säännöllinen rytmi, tarkka sellainen. Mitä mä teen väärin? Kerro mulle. Mäki haluan helpot lapset.

 

[Valitettavasti liian usein se on noin, ehkä aloittajalla tai sinulla ei ole siitä kyse, mutta ihan liian usein siihen törmää että joku pitää normaalina että vauva itkee tunnin päivässä. Vaikka ainahan se on merkki siitä että äidin/hoitajan pitäisi pystyä jotenkin auttamaan. Itse tulisin varmaan hulluksi jos en pystyis vauvaa auttamaan.

NO se on kyllä ihan normaalia, että vauva itkee tunnin päivässä. Ja tiedätkö mitä, jos ei nyt ihan hulluksi tuleekaan, kyllä siinä tuntee itsensä riittämättömäksi kun vauva vaan itkee, itkee, itkee ja itkee vaikka mitä teksit. Aamusta iltaan ja illasta aamuun pahimmillaan. Myös syyllisyys on hyvin tuttu tunne ihan ilman, että kukaan syyttelee että et sitten osaa vauvaasi hoitaa ja hänen tarpteitaan tulkita ja niihin vastata :headwall:

Miten tuon asian voi sanoa syyllistämättä? Jos sen tietäisin niin varmasti sanoisin sen niin että kukaan ei syyllisty vaan seuraavalla kerralla ottaa paremmin selvää asioista ja kysyy niitä hoitoapuja ja myös kuuntelee toisten vinkkejä eikä vain väitä itse tietävänsä kaikkea.
Jos minun vauva huutaisi tunnin päivässä niin varmasti yrittäisin mitä vain ja jopa hyväksyisin sen vaihtoehdon että ehkä en itsekään tiedä kaikkea. Eikä se tunti huutoa ole normaalia tai sitten minulla, siskoillani ja kavereillani on erittäin hyvät geenit, yksikään lapsista ei ole itkenyt, nälkä tai väsykitinää on voinut olla, ei itkua. Hoitotyylistähän se ei voi olla kiinni.
Yhden tapauksen tiedän että vauva on itkemällä itkenyt mutta en saanut hänen äitiään edes yrittämään minun neuvoja. Mieluummin eli itkevän vauvan kanssa ja minun sydäntä särki aina kun kävivät kylässä.

Nyt on kyllä pakko kommentoida tätä vähän... Jäi vähän huono maku suuhun kirjoittajasta. Toisen lapseni itkuisuus ei johtunut siitä, ettenkö olisi osannut tulkita vauvan viestejä (tulkinta: vauva itki 7 kk mahavaivojansa, joiden syiden selvittely vei vain monta kuukautta) tai tiennyt eri neuvoja. Itse työskentelen päiväkodissa, joten olen kyllä hoitanut omieni lisäksi myös muiden vauvoja. Ja olen kohdannut ennenkin äitejä, jotka ovat omahyväisiä vain sen takia, että heille on sattunut temperamentiltaan helppohoitoisia lapsia. Mutta niin kai se on, että jokaiselle annetaan sellainen lapsi, jonka hoidosta pystyy selviytymään

Kiitos asiallisille vastaajille!

 

No anna hyvä ihminen nyt ne sun neuvos mitä itkevälle vauvalle tehdään! Mä käytin esikoiseni jopa lääkärissä kun mielestäni ei myöskään ollut normaalia et 10kk ikäinen lapsi karjuu edelleen öisin. No lääkäri katsoi mua kuin vähäjärkistä, sanoi että normaali vauva se on, ja käski ottaa varalta pissanäytteen.

Mä olen tunnistanut lasteni nälkäitkun, tylsyyden, väsymyksen, märän vaipan, kipuitkun. Meillä on säännöllinen rytmi, tarkka sellainen. Mitä mä teen väärin? Kerro mulle. Mäki haluan helpot lapset.

Aika tekee lapsista helpot. Jotkut ovat jo syntyessään, ja joistakin helpoista vauvoista voi kasvaa haastavia taaperoita ja uhmiksia.

 

No kyl tässä ketjussa joku väitti, että vauvat on helppoja jos ne hoitaa oikein. Mun vauvat on 3v ja 1.5v eikä ne vieläkään ole helppoja. Olen kai ihan paska mutsi, nyyh.

 

Kolmatta? Mä en uskalla edes toista ajatella kun tuon yhen kanssa ollaan selvitty tähän asti.