Tammikuun 2007 taaperot

No niin, viimeisetkin suunnitelmat sitte pipariksi Mies just soitti et oli töissä telonut kätensä, lastaa ja ehkä kipsiäkin luvassa, ei siis päästä edes uimaan edeniin huomenna Kyllä lapset pettyy :'( Ku yksin en kyllä niitten kans voi lähtee taiteilee Mitä sitä keksis tilalle???

Appiukko soitti aamulla, aikoi käydä ostaa isommillekki flunssarokotteet Ei isommat tykänny ku kuuli, eilen vielä sanoin niille ettei niitä tartte rokottaa... :ashamed:

 

Kylläpäs se vapaa-aika meni nopeesti. Eilen oltiin vaan ja katottiin hyvä leffa, ysin jälkeen mua alkokin niin ramasemaan et painuin pehkuihin. Tulipa siinä sit nukuttua 12 tuntia putkeen. Tänään käytiin tuhlaamassa veronpalautusrahat ennakkoon ja käytiin ostamassa meille uus sohva ja nojatuolit. Ens yönä mä lähden Tallinnaan!

Jerellä oli ollut tosi kivaa tädin ja serkkujen kans. Oli nukkunut ja syönyt ihan normaalisti eikä ollut meitä edes kysellyt. :/ Tais olla mulla pahempi ikävä kun sillä.

 

mitäs tänne kuuluupi?? aika menee siivillä tuntuu et mitään ei kerkeä enää tehä.
töitä ja illat sit kotihommia.
mua jännittää sillä muksujen perhepäivähoitaja jää äitiyslomalle enskuussa ja mukust joutuu ryhmikseen , jossa ne ei kesällä viihtyneet ollenkaan. siellä oli pari lasta jotka kiusasivat kaikkia lapsia, hoitotädit eivät saaneet niihin mittään kontrollia. kauheeta touhua, ja ne hoitotädit on asia erikseen. aina kun ajoin hoidon pihaan alkoi emmi itkeä. siellä on yksi tietty hoitaja jota emmi pelkäs....!
tammikuussa sit tulee jo emmille kaksi vuotta täyteen, äkkiä se aika menee vastahan emmi oli vauva!

 

Alkaa vissiin Jerelläkin nukkumaan meno taistelu taasen vähän helpottamaan. Nyt jo kahtena iltana ei ole tarvinnut itkeä, huoneessa oon istunut sen 10 minsaa minkä kestää ennenku nukahtaa. Alotin sitä päiväkirjaakin viimeviikolla, ja joka ilta on tullut vähän raapusteltua. Kiitos vinkistä siis Myyra! :flower:

Mulla on vähän flunssanen olo. Kävin aamulla työterveystarkastuksessa ja täti vilkas mun korvia, jotka kuulemma punotti aika reippaasti. Ei sit tehty mulle kuulokoetta ja jäykkäkouristuksen tehostekin jäi saamatta. :/ Mukavaa mennä yöks töihin, ku kaikki "vaivat" vaan korostuu väsyneenä. No, jospa tää tästä.

 

Joka päivä käyn lukemassa kyllä mutten keksi mitään kirjotettavaa :/ Kaikki vaan turhaa jaarittelua eikä pokesta mitään uutta
No joo, vk-loppuna kierrettiin Oulun seudulla ja Rovaniemellä, oli sinänsä kyllä raskasta ajella lasten kans jne. Nyt arki sitten kiukuttaa ja väsyttää kaikkia :| Jospa tää tästä tasaantuu, tyttö kyllä näytti vähän räkäisyyden merkkejä, toivottavasti ei sairastu ku luvattiin mennä tropiikkiin polskuttelee ku ei edeniin päästy.
Miehen käsi ei vaatinu onneksi kipsiä ja pystyy töissä olee lähes normaalisti.
Lunta tulee lisää vaan, jee! Oispa jo pysyvää!!!

 

Minnehän kaikki on taas hävinny? :wave:

Meillä alko eilen esikoinen kuumeilemaan, tytöllä vähäistä flunssaa. Siinä meni taas uinti suunnitelmat ja kerhon koko perheen tapaaminen

Kaiken kukkuraksi jouduon käyttämään koiran ell:llä pahenevien oireiden takia. Edessä on jälleen vaikea päätös, joko loppuelämän kipulääkitys tai kärsimysten lopetus kokonaan :'( Miten ihmeessä nää pukkaa kaikki mulle??? Vasta keväällä meni lapinkoira, syksyllä gerbiili ja nyt tämän hetkinen vanhempi koira jonka 7-vuotis synttäreitä vasta vietimme. Jäljelle jää enää poni ja koira, mitähän niille sitten sattuu??? Ei jaksais tätä nyt, kyllä on elämä epäreilua :kieh: |O

 

Täällä ollaan. Käyn aina vilaisemassa mitä kaikille kuuluu.

Meille ei kuulu oikeastaan muuta kuin sitkeätä flunssaa.
Tai tekihän Ville tuossa yksi päivä kakat pönttöön. En ole saanut poikaa innostumaan potasta ollenkaan kai se haluaa käydä samalla kuin muutkin. Mutta eipä tässä ole mitään kiirettä tuon asian kanssa. Ainakaan meillä.

Ihanaa, kun täälläkin on lunta. Voi, kun se pysyisi maassa kauan.

Kurja tuo Kränän koirajuttu.
Onko sillä nivelrikko vai mikä? Meidän briardi porskutti monta vuotta Cartrophen-kuureilla. Pistos niskaan kerran viikossa neljän viikon ajan. Pistin ne itse, se on ihan helppoa. Tuon kuurin jälkeen meni monta kuukautta ihan hyvin ja sitten taas uudet ruiskeet ja muutama kuukausi jne.

 

Voi Kränä :hug:

Pinjalle tarjottiin tarhapaikkaa tästä läheltä vuoden alusta sillä ehdolla että mulla alkaa työt viimeistään helmikuussa. Tuli vähän äkkiä. Olin ihan varma että menee elokuulle. Pinja kyllä puhuu koko ajan muista lapsista ja siitä kuinka hän leikkii niiden kanssa mutta eri asia on miten hän jää päiväkotiin. Hyvä että uni tuli yöllä silmiin. Se voi mennä hyvin tai sitten ei. Miehelläkin on koulussa niin tiukkaa ettei oikein voi keventää Pinjan päivää juurikaan.

 

Ai että tekee pahaa Kamalaa!

Viime perjantaina ku jouduttiin lähtee aikaisin ajaa Ouluun niin herätin lapset etuajassa... Jouduin pitkään herättelemään esikoista. Kun se heräs niin se katto surullisesti mun ohi ja sano "äiti, mä näin unta että Räyhä jäi auton alle". Meni pitkään et sain puhuttua sille et se oli vaan unta ja Räyhä on tuossa vieressä ettei se oo kuollu.
Miten mä nyt sille selitän sitte jos joudutaan luopumaan koirasta?

Tänään eläinlääkäri soitti ja varmistui että koiralla on lihasrappeuma :'( Koira on haluton liikkumaan ja on niin kipeä ettei juuri anna muitten koskea itteensä ku mun. Yritti hierojaa että ell:ä purra ja lapsille murisee koko ajan ettei siihen tartte koskea Tuota sairautta voi yrittää hoitaa kortisonilla muttei parantumisesta ole takuuta, ja jos käy että menee vaan pahemmaksi niin voi olla vaaraksi lapsille :/ Nyt ollaan taas tilanteessa jossa pitäis tehä raskaita päätöksiä. Tietty meillä on lasten turvallisuus ja terveys tärkeintä, mutta myös eläimet on rakkaita...

 

Kränä: Toi on kyllä ihan kamalaa. Toivottavasti löytyy kaikille hyvä ratkaisu.
Me ollaan sitten maanantaina tulossa teillepäin. Voitas sitten viestitellä että milloin teillä olisi aikaa meitä nähdä.

 

Voi pikku Räyhää. :'( Kärsiikö se koko ajan? Olisiko siis raskas päätös senkin kannalta paras?
Me käydään välillä Ronjan haudalla viemässä sinne yksi kivi. Romu tykkäsi leikkiä kivillä. Isoveljelle hautausmaareissut on hyviä, kun siten hän tietää missä koira on. Me ollaan puhuttu koirien taivaastakin niin pojan on ollut helpompi käsitellä kuolemaa.

Kannattaa varoittaa lapsia etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan antaa niiden nähdä kuollut koira. Huomaavat, että sehän ihan kuin nukkuu. Jos hautaatte sen itse niin voihan sinne ottaa lapsenkin mukaan ja pitää hautajaiset.
Surua on niin paljon helpompi käsitellä ja rakkaan koiruuden pois meno tulee kenties helpommaksi hyväksyä, kun siihen voi varautua. Näkee ettei se ole mitenkään kamalan pelottava asia.
Miehelleni kerrottiin lapsuuden koiran kuolemasta vasta sitten, kun otus oli jo poissa eikä hän nähnyt karvakuonoa enää koskaan. Siitä seurasikin elämän mittainen trauma ja tuossa tuo meidän terapiakoira piereskelee lattialla. On täysin samanlainen kuin se lapsuuden yht'äkkiä kadonnut leikkikaveri.

Voimia Kränän perheelle :hug: Onneksi teillä on se "pikkuinen" siellä niin ei jää talo ihan ilman tassutteluääniä. =) Mitä sille muuten kuuluu?

 

Voi Kränä... :'( :hug: Kamalaa! :ashamed:

 

Lilille vielä. Se hoidon alotus vei multakin hetkeks aikaa yöunet, kun stressasin ja mietin kuinka toinen sopeutuu. Sit vaan miehen kanssa päätettiin, ettei missään nimessä näytetä omaa pahaa mieltä Jerelle. Hammasta purren vaan aamulla pusut ja heiheit ja ovesta ulos, vaikka toinen itkiskin. (Itku muuten tosiaan loppuu heti, ku äiti/isi katoaa näkyvistä.) Olisko teillä mahdollista miehen viedä Pinja aamulla? Meillä toimi alku paremmin niin.

Kiukutteluun kannattaa kotona hoidon alotuksen jälkeen varautua myös, meillä Jere kiukuttelee vieläkin välillä varsinkin perjantaisin. :/ Raskas (työ)viikko silläkin takana..

Tsemppiä vaan, ja hyvin kaikki menee. Usko pois! :heart:

 

Poio: Kiitos tuesta.

Ajattelin että Pinja aloittas hoidon ja itse etsisin sitten töitä. Vois pehmeesti aloittaa ja jos on kipeä ja väsynyt niin vois olla kotona. Mutta ne ei anna sitä paikkaa jos ei ole työsopimusta. Mies kun on opintovapaalla omasta työstään niin se puskee sitä koulua hullun lailla (kun opintovapaalla voi olla vaan 2 vuotta) eikä siitä juuri mitään apua ole. Se vähän mietityttää kun ei sitten yhtään sitä joustovaraa ole ja Pinja joutuu olemaan vähintään 9 tuntia alusta lähtien.

Olen vähän sitä miettinyt josko siirtäisin hoidontarvetta syksyyn. Pinja on niin hitaasti lämpenevä ja arka lapsi mutta pikku hiljaa pääsee peloistaan eroon. Olisko syksyllä sitten kypsempi en tiedä mutta mies pystyy syksyllä paremmin auttamaan ja hakemaan tai viemään Pinjaa. Sit vois rauhassa etsiskellä töitä koko kevään ja kesän.
Meillä kun ei ole sitä asuntolainaa niin me pärjätään ihan hyvin näin, sen puolesta ei tarvis mennä töihin.

Näitä kun pähkäilee niin ei tarvi öisin nukkua. Kätevää...

Ps. Oltiin Pinjan kanssa ulkona, kello tuli ilta yhdeksää niin yks nainen tuli seurueineen siitä pihan poikki ja sanoi suureen, paheksuvaan ääneen että heidän lapset on kyllä jo nukkumassa kun kello on niin paljon. Vähän ärsytti.

 

Hei täältä lumisesta Helsingistä! Vihdoin näyttää maisema puhtaammalta, kun kaikki lika on peittyny lumen alle...

Ollaan siivoiltu nyt viime päivinä ja minäkin putsasin vähän vaatekaappia... Laitoin yli viidetkymmenet (luit oikein!) housut odottamaan kirppikselle menoa. En raski laittaa Uffiin, koska suurin osa on vielä jotain merkkihousuja. Ihan älytöntä täyttää vaatekaappia tollasilla määrillä! No samalla tuli siivottua Sakun vaatekaappia ja kyllähän sieltäkin löytyi... (noin jätesäkillinen!) Osan laitoin jemmaan ja osan ajattelin laittaa samantien eteenpäin niitä tarvitseville. Onneksi on yksi tuttu, joka organisoi tommosia juttuja eteenpäin!

Tänään hankittiin Sakulle sellanen Stiga-jääkiekkopeli. Saku on ollut siitä niin innoissaan, että ei meinannut päikkäreille mennä olleskaan. Pelit jatkuu varmaan taas iltaan asti...! Saku on muutenkin innostunut jääkiekosta ja eilenkin oltii jäähallissa kattoo Hifkin peliä. Saku hyppii ja taputtaa ja tanssii pelissä ja erätauoilla juoksee ihmisvilinässä karkuun...Mikäs sen mukavampaa?!?

Nyt rauhallista sunnuntai-iltaa viettämään ja valmistautumaan rankkaan työviikkoon. Heippa!

 

Heippa kaikille!

Kurjia uutisia Kränä :hug:

Kannatan tuota Myyrän neuvoa että ottaa asian rohkeesti puheeksi. Meilläkin edessä parin viikon päästä kun miehen sukulaisen hautajaiset. Katsotaan nyt jaksaako lasten kanssa lähteä, mutta asiasta kyllä tullaan puhumaan siltikin.

Ihan järkytyin eilen kun multa kysyttiin kuinka vanha mein taapero on. Havahduin että kohta 2v täynnä ja leikki-ikä alkaa Aika menee hurjan nopeesti. ja taitoja tulee koko ajan lisää. puhua pälpätetään jatkuvasti ja lauluja lauleskellaan. tänään oppi tekemään kuperkeikan.

mutta nyt peiton alle ja huomenna alkaa viimeinen työharjoitteluviikko. sit pari kuukautta vielä koulua ja sit alkaakin sen oikean työn metsästys.....

 

Kiitos kaikille tuesta =) Nää on näitä vaikeita juttuja, lapset on käyny parissa hautajaisissa ja tietävät mitä ne on... Nuo isommat siis. Keväällä ku se vanhampi koira jouduttiin lopettaa niin lapset sano sille heipat, en kylläkään näyttäny sitte nukutuksen jälkeen sitä ku mun oma olo oli niin kamala. Mä en ees ite voi kattoa kuolutta (oli se sitte eläin tai ihminen) niin ei oo käyny mielessäkään että lapsille näyttäs. Viimeksi lapsille selitettiin se et koira on vanha ja se joutuu lähtee taivaaseen. Tuolla se on haudassa takapihalla, melkein päivittäin käydään siivoamassa hautaa yms, lapset huolehtii että muistaa kynttiän laittaa. Nyt on ollu jo puhetta tuosta Räyhän sairaudesta ja että se pian lähtee sitte Riiviön seuraksi sinne taivaaseen
Mut ongelmana taas on routainen maa Lähimpään tuhkaamoon on noin 240km. Mies yrittää jostain saada maan lämmittimen et sais maan sulamaan. On tää hankalaa.

Esikoinen kävi eilen lääkärissä, eka korvatulehdus oli! Eikä sillä ollu ees kipeenä ne, ainakaa se ei niistä juuri valittanu. Se on sellanen hiljainen sairastaja. Vielä vietiin tänään pissanäyte ku kuumetta ollu 4päivää ilman flunssaa. Toivottavasti ois puhas!!!
Mitäs muut on tehny isompien kans influenssa rokotteen suhteen? Ooteko ostanu ja laittanu? Appiukko aiko hommata ne isommillekki, ite en ajatellu laittaa mut nyt ku esikko sairastaa niin ehkä ois sittenki parempi laittaa ne kunhan paranevat. Muilla ei oikeestaan oo ollu mitään, tyttö vähän yskii mut ei kuumetta oo.

Olipa myräkkä sitte viimeyönä!!! Sähköt oli vähän väliä pois, koiran kakkalapiot oli lähteny tuulen mukaan Ei löytyny enää, jossai lumen alla kai, toivottavasti on pysyny omalla pihalla B) Onneksi lasten lelut on ollu leikkimökissä!

Oliko Myyra vai kuka joka kyseli pennun vointia. No, se jakselee hyvin. Kasvanu on ihan hirveesti! En enää ees saa sitä syliin punnituksen ajaksi En siis tiijä ollenkaa mitä painaa mut veikkaan jotain 40kg, korkeutta on noin 73cm. Ihana pikkuinen! Vieläki on niin rauhallinen ku olla ja voi. Ei uskois että on puolen vuoden vasta! Ihanan oppivainen ja järkevä! Tokossa ollaan käyty viikottain ja tosi kivasti liikkuu muitten koirien kans. Oon täysin tyytyväinen rotuvalintaan ja voin lämpimästi kyllä suositella muillekin! :heart:

 

Että mua tympäsee. Hoitotädillä on selkä niin kipeä, et on 2 viikkoa nyt ainakin sairaslomalla. Tottakai kipeänä ollaan saikulla, mutta meillä palaa kaikki talvilomat ennen ens vuotta tätä menoa. :| Mitä ihmettä me keksitään, jos sairasloma tuosta vielä jatkuu? Nytkin on aika sovittelu mummien kans + mun ja miehen työvuorot. Voihan hlveta! :/

 

Poken taistelu päiväunia vastaan on alkanut. Sunnuntaina ei nukkunu ollenkaa ja tänään ei rauhoittunu kans ollenkaa. Tunnin ajan touhus vaan sängyssään, sit alkoi levottomuus. Huomas et väsyttää muttei anna periksi unelle. Näin se alko isommillakin suunnilleen tuossa iässä. Nukahtaa sitte tietty autoon ku lähetään tallille ajelee.
Toisaalta pelottaa, oisko silläki sitte korvatulehdus niinku esikolla. Pokella tulehdus on ollu kans oireettomana pari kertaa.

Viime yönä nukuttiin kyllä kunnon unet Itekki menin puolen yön aikaa nukkuu ja aamulla heräsin 9.05 ku kuulu poken laulua "mä tahtoo beibaa beibaa" vai miten nyt menekään siinä madakaskar ohjelmassa

 

Nostoa :wave:

Joulu sen kun lähenee, joka päivä lapset kyselee miksei meillä oo vieläkää jouluvaloja vaikka muilla on. Periaateasia :saint: Vasta joulukuussa sitte!
Lahjat ostin jo lapsille ja kummilapsille ku sattu kaikki löytymään shoppailu riessulla. Eipähän tartte sitte "ruuhkiin" lähtee. Alko naurattaa ku mietin viimevuoden pikareissua kauppaan. Piti vaan rättejä itelle hakee, en muista oliko joulu vaan uusvuosi, mut jonot oli sittarissa puoleen kauppaan asti. Jonnottelin puolisen tuntia rättihyllyn kohalla ja nakkelin kaikkeja paketteja vaan kärryyn Vieläki on niitä kaapissa, jotkut oli niin huonoja ettei voi käyttää

Ja ruuhkista puheenollen, joku päivä täällä oli semmonen keskustelu jossa joku kyseli eikö etelässä osata ajaa ku lunta on maassa... siinä puhuttiin ruuhkista yms järkevistä selityksistä. No, eilen tuossa meijän lähikaupassa oli Anssi Koivuranta (tai ainaki sen auto, kylessä luki niin...), sekös sai pikkupitäjän sekasi Hyvättä autoa parkkiin sain ku kaikki pysähty tollottamaan sitä, autot jumittu keskelle pihaa jne. Pisti vähän naurattamaan B)

 

Mullakin alkaa olemaan lahjoja jo onkin verran, ja loput ostettavista oon keksiny jo valmiiks. Lista odottaa vaan rahaa.
Mulla ei oon kans vielä jouluvaloja, jos ens viikolla sitten. Vkonloppuna on niin paljon touhua, etten varmaan ehdi. Lauantaina käydään kummipojan 3v synttäreillä, sit mä lähden illaks työpaikan pikkujouluihin (autolla tosin). Ja sit meidän pikku kaupunkiin tulee sunnuntaina Muumit! Pakko mennä Jeren kanssa katsomaan! Täällä on joulunavaus tuolloin, ja on vähän extra ohjelmaa laitettu mukaan. =)

 

Yksikseni täällä pälpätän.
Taitaa täälläkin olla päikkärit jäämässä pois. Isillä ollut kamalaa vääntöä saada Jere illalla nukkumaan. :/ Sama homma on myös päikkäreille, kamalaa ulvontaa ja mekastusta. :|
Nää mun iltavuorot on ollut parilla viimesellä kerralla tosi pahoja muutenkin, joka kerta samaa vääntöä. Huomenna palataan takas arkeen, ja herätään koko porukka 7lta. Ollaan annettu Jeren nukkua ny viikon kasiin, ja kostautuhan se. :headwall:

 

Meidän illat on rauhottunu nyt viime viikosta huomattavasti! Ennen jouduin aina istumaan ja odottelemaan, jotta Saku nukahtaisi. Nyt vien Sakun sänkyyn ja juttelen hetken tai kerron noin 30 sekuntia kestävän sadun... Sitten sanon Sakulle, että nyt äiti menee pois, mutta tulee kohta katsomaan, onko Saku nukahtanu... Ja tää on toiminu jo monta iltaa! Saku jää onnellisesti itse odottamaan unta ja nopeasti se on aina tullutkin! Jee!!!! :heart:

 

"Tämä talo on tyhjempi nyt..." Elämä on epäreilua, mua itkettää, surettaa, vihastuttaa :'( Mitenhän tästä jaksaa taas eteenpäin. Ku vois vaan nukkua viikon putkeen, ei tarttis miettiä mitään

 

Kränälle voimia ja :hug: .