**Tammikuun Tuhisijat 2013**¨~ELOKUU~

Lista päivitetty.

Tervetuloa Nibbis! =)

Jäi muutama asia kommentoimatta...

persikka-78 Minä kävin myös alkuraskauden sokerirasitukses (hyvät tulokset) ja nyt tartteis varata aika uuteen rasitukseen viikoilla 24-28. Mulla PCO taustalla, miksi nyt syynätään...

Zarix pohti synnytyssairaalaa... Mullahan ei ole muita synnytyssairaaloita valittavana kuin KOKS, joka sekin on ilmeisesti lahoamassa käsiin...

Keskussairaala on romahtamaisillaan Kotkassa | Kouvolan Sanomat (tässä jutussa ehkä osittain liioittelun makua?)

Pujottelua sairaalan k

Sinne sitten vaan synnyttämään tammikuussa

 

Nyt tulee pitkä purkaus, anteeksi jo etukäteen.. en oo kerenny pitkään aikaan tänne purkamaan asioita.. :ashamed:

Tuunasin tuossa rattaat uuteen kuntoon, piti kankaita vähän vaihdella, kun olivat niin jo kuluneet, että meinas ihan ratketa.. Sinne on nyt se kantokoppakin uutena hankittu. :heart: Autokaulo puuttuu, mutta kuulin, että entinen naapuri on sellaista myymässä ja oon koittanu hänelle laittaa viestiä, josko saisin sen häneltä ostettua

Vaippoja tein eilen taas ison kasan valmiiksi tai oikeastaan ompelin vain loppuun, kun oli jäänyt puolinaisiksi. Myös liivisuojia tein kasan, kun noita kestokankaita tuossa paloina pyörii.. Tytär komensi minut tekemään hänen nukenrattaisiin myös jotain, kun talvi on tulossa, niin nukke jäätyy, niin tein sitten vaunuihin jalkapeitteen ja nukelle "lämpöisen" fleecepuvun tai pussukka se tais lähinnä olla.. Itselleni tein muutaman kestojälkivuotositeen (mulla todettiin viime raskauden aikana joku kumiherkkyys (?), joten en voi pitää kertakäyttösiä siteitä ilman, että alapää on vereslihalla/vesikellukoilla..) :ashamed:

Sain tuossa vanhat kaksostenrattaanikin myytyä eteenpäin, kun ovat varastossa olleet jo kohta 4 vuotta tukkeena.. Yhet matkarattaat on vielä tuossa sillai, että myynkö vai enkö.. (ne on jo aika huonossa kunnossa, mutta meillä ainakin menneet vielä vararattaina hoidossa silloin tällöin, kun ei oo tarttenu ku yhtä kyydittää) tekis mieli ostaa tällä uudelle uudemmat rattaat kesäkäyttöön tai oikeestaan enkä lähinnä sitten kauppa/reissukäyttöön.. Noi meidän maasturirattaat vie NIIIIN paljon tilaa autossa (vaikka farmari onkin), ettei kassit mahdu mukaan, jos reissua tekee.. Ehkä vienkin ne valmiiksi mummolaan niin ei tartte sitten ees-taas rattaita kuljetella.. (ja ostan kotiin uudet...) Ihana pohtia...

ens viikolla on rakenneultra. Mä niin tahtoisin saada sieltä lupauksen jompaan kumpaan suuntaan.. :heart: Mies taas ei tahtos tietää, mutta eihän se mukaan oon tulossa, joten jos en kerro sille??

Energiaa on aamusta 6-12, vaikka muille jakaa, herään joka aamu ennen kellon soittoa tasan 06:04, kun mahassa alkaa ihan mieletön potku-nyrkkeilyharjoitus. Kaikki potkut muuten tuntuu tuonne alaspäin ja osittain vasempaan kylkeen (ja ne tuntuu KOVAA jo), en oo tuntenu tässä navan yläpuolella kuin pientä möyrintää (kädet?). Onkohan kaveri nurinperin? Puolen päivän jälkeen tekis mieli vaan hautautua peiton alle ja nukkua loppu päivä! Ei oo virtaa yhtään mihinkään! Selkä sanoo pokspoks ja migreeni vierailee usein. Käyn maanantaina neuvolassa ja katotaan sitten miltä vaikuttaa, joudunko jäämään saikkulomalle. Oma olo ei ole paras mahdollinen töiden tekoon ainakaan..

Kävin kattoo tuota kelan laskuria, millon loma vois alkaa. Sehän ilmoitti että 1.12. Oon luullu, et loma alkais tuossa 1 kk ennen laskettua aikaa. En tiiä miten teen, kun työnanaja on edelleen sitä mieltä, että mun pitäs olla töissä joululomaan asti (22.12)! Itsestä ei tällä hetkellä tunnu siltä, että sinne asti jaksais yhtään edes yrittää. Tekis jo niin mieli jäädä hermolevolle ihan jo ton kaiken hoitopaikka sähläämisen jälkeen, ressitaso on korkealla ja muutenkin motivaatio laskee koko ajan.. Niin ja meni se sitten pudottamaan mun palkkaakin kahteen lapseen, kun ne yhet ei ottaneet sitä hoitopaikkaa = se on kuulemma MINUSTA johtuva syy (ei hänestä). Juu raskaus siinä oli se syy, mutta onko se minusta johtuva syy, jos toiset ei ota paikkaa vastaan?? Minä en missään vaiheessa ole sanonu, etten heitä hoitoon ota.... Jippiajei, ei yhtään haiskahda työpaikka syrjinnältä! Ei jaksa yhtään enää!

Vaatteita ei oo tullu vielä ostettua kovinkaan montaa kappaletta. Toppavaatteet ja jotain muuta pientä vaatetta on toisilta lapsilta jäänyt, mutta he ovat molemmat kesän lapsia, joten vaatteet on kevyitä ja lyhythihasia.. Ompelua odottaa muutama puklurätti/liina, mutta vaatteita en oo kovin paljoa vielä miettiny et ompelisin. Kankaita varasin tosin sitä varten jo: turkoosia, ruskeaa ja lilaa, käy sitten molemmille.. Kahdet punaiset verkkarit ompelin, kun jäi sellaset kankaan palaset pyörimään, on ainakin parit pirteät vaatteet, eikä vain valkoista ja neutraalia..

Huoh, jopas helpotti purkautuminen.. Nyt tekemään välipalaa ja pihalle päin, päivä onkin 1.5h päästä pulkassa.. Onnea on lyhyet päivät!

Niina ja lupu 19+5, mihin tää viikko katos? Torstaina alkaa jo viikko 20 :O Puoliväli on saavutettu ihanata! Lopun alkua, vai miten se menee, synnytyspelko vain pahenee.. :$

 

Niina85 sun kannattais varmaan ottaa yhteys liittoon, eihän tuo kuulosta yhtään normaalilta toiminnalta... Vai vielä sinun vika ettei lapset tule hoitoon. Voi sanonko mikä. :/

Täällä aavistuksen kiristelee hermoja, ku esikoinen nukkuu huonosti ja ukko kiukuttelee. Taidan jättää nuo äijät tänne kiukutteleen ja lähtee ite jätskille.

Hirveä väsymys. Palaan taas ku heräilen oikeesti.

Pipituuna & kakkone 17+5 :heart:

PS. Vähänks vaikeeta tää puhelimella näppäily. Puh.

 

Kelan laskurista: noi lomat alkaa vähän aiemmin sen takia kun se lasketaan arkipäivien mukaan ja joulukuussa on niin monta juhlapyhää että saadaan ne päivät ylimääräistä lomaa tammikuussa on huippu aika synnyttää!

Zuh pikaisesti + Öhmö 20+5

 

rakenneultrassa käyty ja kaikki näytti olevan kunnossa. painoa lapsella oli jo 406gr eli ihan hyvän kokoinenkin. saimme POIKALUPAUKSEN!
Mequ ja "pikku kivi" 20+5

 

Niina85 piti ihan käydä kattomassa etusivulla et eihän me vaan asuta samassa pitäjässä. Sen verran tutulle kuulosti tuo esimiehen toiminta.. Mä en oo sillä edes kertonun mun pomolle raskaudesta, kun ei ole vielä oma ryhmä täys. ens viikolla tehdään viimesestä hoitosopimus ja sitten voin kertoa. Muuten varmasti ottas yhden pois. On kahden raskauden kokemus siitä miten se raskaus vaikuttaa vaikkei saisi.

Tuntuu ihan hullulle kun on kunnalla töissä ja nainen vielä esimiehenä että raskaus on niin paha asia. :/

Liittoon vaan yhteys, yleensä se jo auttaa. Mä edellisessä raskaudessa soitin kun koitti evätä taas multa vakituisen paikan. sitten kun pomon korviin meni et liitto tutkii asiaa niin johan muuttu ääni kellossa.|O

VOi että mä oikeen ootan jo sitä hetkee kun pääsen sanomaan et jään taas äippälomalle..:ashamed:
Voi olla että kuulostan ilkeelle mutta tää kesä/ syksy ollu taas yhtä taistelua nuijen työjuttujen kanssa kun jatkuvaan vaihetaan ryhmää ja työajat muuttuu koko ajan jne.. Huoh.

Muutenkin tälläset epäoikeudenmukaisuudet saa mun veren kiehumaan kun voi hyvin kuvitella tilanteen omalle kohalle.

Mä oon ihan kirpparihullu ja vaatteita on tarttunu jo vauvallekin sieltä mukaan. Meillä on kaks ekaa poikaa syntyny joulukuussa ja heijän entiset talvikamppeet on nyt sitten jääny tälle vauvalle.

Kaukalot ja kaikki isommat kerkesin jo myymään, joten ne pitää hankkia.

Ommaa nappaa: Mä oon aivan tajuttoman väsyny. Kuopus valvottanu viikon ajan ja tänään selvis syykin kun alko valumaan märkää korvasta.

pittää jatkaa myöhemmin..

 

Hennu86 hui!! Miten tuollaiseen ei ole puututtu aikaisemmin jo? Kait jokaiseen pitäisi jonkinäköisiä peruskorjauksia tehdä ettei pääsis menemään noin huonoon kuntoon :OO

Oi täällä on niin moni saanut jo poikalupauksia, kumpa itsekkin kuuluisin tuohon ryhmään

Päivä tekemistä koittanut keksiä mutta ei tästä tuu yhtään mitään -.-'' Taas ukko lähti jonnekkin ystävänsä kanssa ja minä yksin kotona kun ei kaveritkaan puhelimeen vastaile. Jos sitä jonkun lyhyt kestoisen kurssin alottais ni sais jotain tekemistä.
Normaalisti on ihanaa että pääsee kotiin mutta mulla lähinnä fiilis että en halua mennä sinne. Ihan missä tahansa muualla on hianaa mutta ei kotona. :headwall:
On sentäs jotain tekemistä..Nimittäin laskea päiviä rakenne ultraan vielä 6 päivää D Tuossai eilen jo ihan innosta pompin kun huomasin katsoa kalenteria että kuinka on nää viikot menny eteenpäin. Vastahan sitä oli rv 9 ja nyt mennään jo rv 19 D

Neuvola käyntiin vielä reilu pari viikkoa että pääsee kohta sitten ihan tosissaan tappelemaan ton kelan kanssa -.-'' Itselläni ei ole kyseisestä laitoksesta oikeastaan yhtään hyvää sanottavaa. Aina kun on joutunut käydä asioimassa ni kyllä on mennyt niin vaikeeks et on tehny mieli vaan antaa periks.

 

En tietenkään enää muista että mitä kaikkee piti kirjotella..
Niin piti jatkaa tuosta pikkumiehestä kun alkaa tosissaan usko loppumaan että ois joskus terve. joka ikisen nuhan jälkeen tulee korvatulehus. kesäkuun lopulla laitettu putket ja nyt toinen tulehus menossa.:/

Miettiikö muut vielä synnytystä? Mä oon jo pohtinu asiaa ja kaikki synnytysohjelmat on pakko laittaa nauhalle että voi sittten märistä.

zarix mullakaan ei ole kelan kans hyvät välit, mutta onneksi joka kerta nämä äp-jutut on sujunu kivuttomasti ja ei mun mielestä kauheeta paperisotaa oo tarvinnu käydä. Ja nyt kun sanon näin niin jään tällä kertaa ilman rahoja.

Mulla kans yllätti tuo äippäloman alkaminen, kelan laskurin mukaan alkas jo 8.12. Ihana niin saa hyvissä ajoin alkaa valmistautumaan Joulun viettoon.
Tossa kahtelin vanhoja äitiyskortteja niin huomasin että jos tästä ois pitäny menkoista laskettu la niin ois se ois ollu sama kun esikoisesta. Meillä esikoinen syntyny uudenvuodenaattona ja keskimmäinen jouluaattona.:heart: Muistaa ukkikin millon lapsilla synttärit.

Minusta on tullu ihan yli herkkis. tänään vollotin sitä että pienimmäinen täyttää reilun viikon päästä vuoden.

Joo, huomaa että mies illassa ja aikuiskontaktit taas vähissä kun täällä pitää jaaritella niitä näitä. Nyt meen santsaamaan mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Pittää nyt mussuttaa herkkuja jos käy huono tuuri ja narahtaa sokerirasituksessa..
Mistä tulikin mieleen et monesti te jotka joudutte sokerirasitukseen niin käytte? Mä kävin viime raskaudessa kaks kertaa ja nyt ei sitten oo kukaan puhunu mitään.. Millon sitten lie?

Kairan ja ylläri ööö 19+0?

 

Täällä on ensiviikolla neuvola ja siitä seuraavalla rakenneultra. Toivon että neuvolassa saatais jotain tietoa näistä perhe- ja synnytysvalmennuksista.

Liikkeitä tuntuu täälläkin, tosin hyvin lieviä vielä. Oon hentosia liikkeitä tuntenu kyllä jo muutaman viikon, nyt on paljon voimakkaampia ja tuntuu useammin. Potkuja en oo vieläkään tuntenu, nää liikkeet on enemmänkin sellasia hipasuja, vähä niinku joku kutittelis sisäpuolelta. Ekoja potkuja ootellessa.

Tällä on aika pitkälti selvillä noi äitiysloman rahakuviot. Kun oon yrittäjä niin oon ottanu aika tarkkaan selvää että miten ne menee. Mutta voi olla silti että kun saa ne paperit käteen niin on pää ihan sekasin.

Maha on aika valtaisa jo. Pomo vitsaili että marraskuussa mun maha on jo niin iso etten yletä enää asiakkaiden tukkaan kiinni ;D

 

Täällä kans on tuntunu jo liikkee rv 16+ jotain tosin sillon en vielä tiennyt että se voisi olla tirriäinen mutta pari päivää kun tunnustelin tuntemuksia niin kyllä oli jo ihan selvää mitä se oli välillä nostan paidat ylös sohvalla ja alan tuijottaa masua niin näkyy oikee kun masu säpsähtelee ja johonkin kohtaan tulee "pullistuma" <3

Meillä rakenneultra olis tasakn kahen viikon päästä ai ku jännittää Poikaolo on ollut ja poikaa toivommekin. pää asia silti että on terve ei tule pettymyksenä vaikka pieni rinsessa sieltä tulisi

Tietääkö kukaan onko kylmä geelistä jotain haittaa raskauden aikana?


Tanjuska ja Tirriäinen 19+5

 

Kairan itse oon ainakin synnytystä sen verran miettinyt että kaikki mahdolliset kivunlievitykset mulle Ja no sit tosiaan rakenne ultrassa selviää että onko kohtu muuttunut normaalin muotoiseksi vai onko edelleen "herttamainen" tämän takia saattaa joutu sektioon jos vauva väärässäasennossa eikä pääse kääntymään. Joten olen jo varautunut omalla tavalla siihen että mhadollinen sektio edessä

Ja ei täälläkään kyllä liiallisesta sosiaalisuudesta voi hehkuttaa...Koko päivän aikana ihmiset ketä nähnyt ni mies päivällä ja työkkärin muijan kanssa jutustelu sen 10min verran. Loppu sosiaalisuus tapahtunut verkon välityksella ja alkaa nuppi jo kohta napsahtelemaan.

 

kairan Kyllä täälläkin mietitään synnytystä...sitä oon miettiny jo ennenki raskautta mut vielä enemmän nyt...minne meen synnyttää kun haluais saloon mut suositellaan Tyksiä, ehdinkö sairaalaan ja jos ehdin niin ehtiikö mies..missä olen kun käynnistyy ja ehtiikö lapsenvahti. kivunlievityksestä en elättele toiveita...ainahan sitä voi unelmoida mutta aika lailla realisti kuitenkin olen....Miten erilaiset sun aikasemmat synnytykset on ollu? Mitä odotuksia sulla on kolmannesta?

 

Tänään POKS 20+0!!

Synnytyksestä, täälläkin on kova pohdinta päällä. Esikosta kun on kyse, niin eniten tulee pohdittua, että millaistakohan se on jne. Mulla on piikkikammo, joten luultavasti tuo kammo estää mua ottamasta mitään kunnon kivunlievityksiä. Saa nähdä sitten, miten mieli muuttuu ja kammo ei enää tunnukaan miltään, kun on tosi kipeänä..

Onko muuten jo aikaisemmin synnyttäneillä antaa jotain hyviä vinkkejä, miten synnytykseen kannattaa alkaa valmistautumaan fyysisesti ja henkisesti jo raskausaikana?

kathii & vekara

 

kathii Sen verran mä antaisin vinkkinä että voi miettiä mitä haluaa/toivoo synnytyksestä , mutta että varautuu henkisesti siihen ettei kaikki mene kuten toivoo ja että mieli tositilanteessa saattaa muuttua. Jotkut kirjoittaa niin tarkan suunnitelman synnytyksestä ja pettyy kun kaikki ei menekään niin...miettikää ennemmin toivomuksia kun vaatimuksia. Sitten sanoisin vielä että todella moni kertoo omasta synnytyksestä etukäteen, ja usein maalataan aikamoisia kauhukuvia ensisynnyttäjälle. Voitte kuunnella niitä mutta muistakaa että KAIKKI synnytykset ovat erilaisia, ja totta on että jotkut synnytykset ovat paljon kauheimpia kun mitä on ajatellut, mutta jotkut synnytykset ovat taas paljon helpompia kun mitä on ajatellut. Ja se mitä oikeesti pitää paikkaansa on että vaikka kivut ois minkälaisia tahansa niin kun lapsen saa syliin, ei tunne enää mitään kipua...tai ainakin näin itsellä...:heart:

 

Millimamma tuosta olen todella usealta kuullut jotka on normisynnytyksen tehnyt että vauvan kun saa syliinsä ni kivuista ei tietoakaan. Ja sitten ehkä jonkin ajan päästä joitan pieniä kipuja tullut mutta ei mitää sellaisia etteikö kestäis niitä.

Ja tosiaan tää ystävä joka lapsena menetti sitten pariviikkoa myöhemmin mistä tuola aikaisemmin mainitsin niin ei kerennyt saamaan kivunlievitykseen kun vähän buranaa ja ponnistus vaihe kesti huikeat 14min. Oli todella vauhdikas synnytys olisko ollu niin että 1 aikaa yöllä olivat menneet sairaalaan tarkistuttamaan että oliko lapsivettä tullut ja kohtu oli 3cm auki ja jäivät sinne ja siitä kun oli täysin auki ni siihen että lapsi oli sylissä ei mennyt kuin tunti.

Ja eräs ystäväni tuossa kertoi että kaksi lasta synnyttänyt ja kummatkin on menneet niin vaikean ja kivuliaan kautta kuin vaan voi, mutta itse en siitä ainakaan "kammoa" saanut vaikka kertoi todella yksityiskohtaisesti.

Periaatteessa ihan innolla odotan synnyttämisen kokemisen mutta itse kipuja en niinkään Jos nyt sitten tosiaan pääsee ihan normi synnytyksen toteuttamaan.

 

Synnytyksestä täällä ajateltu sen verran, että käynnistyksellä ja epiduraalilla Sitten tietty tarkka vauvan voinnnin seuranta ja nopea ulkoistuminen. Siinäpä ne.

Aamupäivällä mneossa lääkäriin saikkua hakemaan. Eihän siellä töissä olemisesta mitään tule kun vajaa 2h päästä on selkä ja lantio aivan tulessa, kuin puukkoa vääntäis, ja alkaa aiheuttaa supistuksiakin..

S 18+3

 

Aiemmat Synnytykset mulla sujuneet hyvin, noudattaneet aikalailla samaa kaavaa. Alkaneet suppareilla, epiduraali kivunlievityksenä ja kestäneet 6-8h. Ponnistus vaiheet olleet suht nopeita 4-8min.
Mulla siis kolme synnytystä takana, ekaa kun menin synnyttään niin lähdin vähän kun soitellen sotaan. En mitään suunnitelmaa ollut tehnyt, enkä oikeestaan perehtyny koko asiaan. Silloin synnytys oli ehkä liiankin helppo. Sain epiduraalin kun olin juuri 3cm auki, oli tosiaan uudenvuoden yö ja oli sattunut isompi onnettomuus niin anestesialääkäri oli ilmottanu et nyt jotka haluaa puudutteen niin saa, myöhemmin ei enää kerkiä.
Mä oon tosi herkkä kivulle joten otin sen mukisematta. sitten nukuin jokusen tunnin ja tuli paineen tunne joten kutsuttiin kätilö.Siitä 10min ja poika oli maailmassa. Kysyin hölmönä vielä et: "TÄssäkö tää nyt oli?"

Toka noudatteli samaa kaavaa, paitsi että supistukset oli kovempia ja olin paljon paljon kipeempi. Vauvan iso kokoarvio (4200g) pelotti ponnistamaan ruetessa, sitten vauvan sydänäänet laski joten oli vaan pakko ponnistaa. 6min ponnistamisen jälkeen poika synty oli 4470g, jota en onneks tienny.

Viimenen kans meni aikasta lailla samaa kaavaa. Paitsi että siinä sain ilokaasua aluksi ja autto tosi hyvin. Otin kuitenkin sen epiduraalin koska pelkään sitä kipua niin paljon. Epiduraalin jälkeen taas nukuin ja kun tuli paineen tunne, kutsuin kätilön sain ponnistusluvan ja 4min päästä poika maailmassa. Tässä synnytyksessä ponnistus hankalin kun vauva synty käsi poskella.
Helppoo ku heinänteko.

Tai sitten aika kultaa muistoja. eihän se synnytys toki kivutonta ole, mutta mun mielestä ihan kivaa hommaa.. Ainakin palkinto on mitä parhain.:heart: Ja mä en jaksa odottaa että pääsee taas synnytyshommiin.

Mä en ole koskaan tehnyt mitään isompia suunnitelmia,menny vaan tilanteen mukana. Mies on ollu kahella ekaa kertaa mukana ja mun sisko oli mukana viimesessä..

Nyt tuli vaan synnytysjuttua. vaan mä tykkään niin lukea ja kertoa synnytyksistä.

 

Anteeksi aamuketutukseni, mutta ei lähde päivä käyntiin ilman appelsiinimehua. :headwall:

Synnytystä ei oo ihan hirveästi tullut mietittyä, mutta sen verran että mielellään ottaisin kyllä puudutusta kiitos. Tosin mulla on sellainen tilanne, että meillä äitin puolella suvussa on lantion ahtaumaa ja mun mummi, äiti ja sen sisaruksista suurinosa on synnyttänyt sektiolla, koska vauva ei mahdu tulemaan normaalisti. Mulla siis myös aika iso riski tähän, joten oon kyllä jo ajatuksissani varautunut tähän vaihtoehtoon. Siinä mielessä ei kauheasti hirvitä, koska suvussa se tuntuu olleen se "tavallisempi" vaihtoehto synnyttää, mutta tokihan olis mukava jos onnistuis ihan alakautta. En kyllä aio ruveta yhtään riskeeraamaan, saavat kyllä tarkasti kattoa että rupeanko puskemaan vai mennäänkö suoraan leikkuriin. Suvussa pari vauvaa menehtynytkin synnytykseen tämän takia. No, mutta en aio jokatapauksessa tehdä kovin kauhean tarkkoja suunnitelmia, vaan improvisoidaan sitten tilanteen ja olojen mukaan.

Mie nyt vielä vänkään tuosta sokerista. Onko jollain muulla tuota, että on aamulla neuvolassa pissassa sokeria ja kuitenkin sokerirasitus ok? Neuvolantäti epäili että jos aamulla syö jotain sokerista, niin se vaan näkyy siitä, ja että pitäis huolehtia nyt että syö mahdollisimman vähän sokeria. Mutta kun en edes aamulla syö mitään sokeripitoista muuta kuin tuoremehua, niin voiko se nyt sitten aina näyttää sitä sokeria?? (Ja mehussa ei ole siis lisättyä sokeria.) Käski kokeilla, että jättäis sen mehun hetkeksi pois, mutta mitäs minä sitten aamulla juon jos ei voi juoda mitään tuoremehua ja maitoa en juo ym. :kieh: Tänään laimensin sitä tuoremehua oikein urakalla ja huh, olihan pahaa lirua. Kait se täytyy sitten totutella ettei neuvolatäti kiipeä seinille mun sokereitten kanssa. (Tähän huomautuksena, että en kyllä muutenkaan oo mikään sokerinmässyttäjä, jonku pullan tms saatan päivässä syödä.) Pahuksen sokeripissat. Mie en ala. :kieh:

Kyllä alkaa työpäivä hyvin... Paita haisee tunkkaiselle, vaikka just otin sen puhtaana kaapista. Pesukone jättää joihinkin vaatteisiin aina välissä jonkun tosi pahan hajun, en tajua!! |O Mulla on sellanen bakteeripallokin siellä aina mukana pyörimässä, niin ei auta. Ja ihan uus pesukone. Hohhoi. Olis pitänyt ottaa vaihtopaita mukaan, yököttää. Kiva pitkä työpäivä tänään. Kyllä tympäsee. Nih!

Hieman parempaa aamunaloitusta teille muille!

Nöhveli & pikkumöykky 17+6 (heihoi, huomenna TAAS uusi viikko!:O)

 

Nöhveli tuo tuoremehu voi näkyä pissassa kun se kuitenkin on aika sokerista vaikkei siihen olekkaan lisätty sokeria. Mun siskolla oli kans ollu sokeria pissassa ja sielläkin th oli sanonu sen johtuvan tuosta mehusta.

 

Synnytyksistä mulla itellä kaks nyt takana. Ja molemmat olleet aika erilaisia. Molemmat alkoivat kyllä vesien menolla, mutta muuten aivan erilaiset. Esikoisesta alkoi heti kunnon supistukset ja lähdettiin noin tunnin päästä sairaalaan. Alkuvalmistelut ja muutaman tunnin päästä epiduraali niin sain nukkua. Supistusten heikettyä vaihditettiin oksitosiinilla ja sitten olinkin auki 10cm ja sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe kestikin kaksi tuntia ja siinä kävi kaiken maailman lääkäria ym( luultavasti miettivät imukuppia tai sektiota) kätilöt hokivat että ponnista, ponnista ja minä sanoin jo jossain vaiheessa että ponnista ite . No terve tyttö kuitenkin syntyi enkä itse tajunnut että ponnistin kaksi tuntia, ajantaju katosi kokonaan.
Kakkonen lähti syntymään myös vesien menolla, mutta sitten ei mitään tapahtunutkaan. 12 h päästä mentiin sairaalaan ja lääkäri tarkisti että vedet on menny ja auki olin 4cm. Passitus kotiin odottamaan supistuksia, mitä ei edelleenkään tullut joten taas 12h päästä sairaalaan, sitten ottivat sisään ja sanoivat että jollei supistukset ala 12h päästä niin saliiin ja oksitosiini tippaan millä saadaan supistukset. Ja niinhän siinä kävi. Kun supistukset kunnolla käynnissä sain spinaalipuudutuksen jolla olo oli euforinen siitä tunnin päästä kätilö tuli tarkastamaan ja sanoi että täysin auki voi ponnistaa. Ponnistus vaihe 10min ja helppo. Eli näin erilaisia voi samalla ihmisellä olla.

Neuvoni ensisynnyttäjille avoin mieli, kysykää ja ihmetelkää jos ette tiedä mitä tai miksi, ja kun vauva syntyy niin pyytäkää imetysohjausta. Sitä en saanut esikoiselta ja tytöstä tuli sitten pullolapsi kun ei oppinut syömään rintaa.

Persikka-78 19+2

 

Heippa pitkästä aikaa! :wave: Lukemassa olen käynyt täälläkin, mut en ole saanu kirjotettua...fb ryhmä on vieny mennessään, eikä toisaalta ole kyl mitään ihmeellistä ollutkaan. Paitsi tänään rakenneultra! Vähänkö odotin sitä! Vauva vastasi viikkoja (yhtä päivää isompi) paino 381g ja pituus n.20cm ja kaikki rakenteet oli kunnossa! Maha hypähteli ultrauksen aikanakin, liikkuu kuulema tosi paljon sitä olen kyllä kuulostellutkin, et jopa on mieletön mylläys...ekat potkut näky ja tuntu vatsan päältä 18+ ja sen jälkeen on toi myllääminen ollutkin tosi kovaa koko ajan! Ei enää yhtää hipsutusta! Ja mun poikaolo meni ihan metsään... tyttölupaus saatiin :heart: en nyt jostai syystä saa tota väriä vaan nyt punaseksi... Hyviä vointeja kaikille :heart:

T: 10kg lihonut keiju ja pötkylä, joka ei enää näyttäny yhtään pötkylältä 20+5

 

Täytyypä kysellä liitosta..
Tuo meiänkin työnantaja on hiukan omalaatuinen. Mies jo sano, että koita olla mahdollisimman vähän sen kanssa tekemisissä, muuten vie pian koko työpaikan alta.. On vakkaripaikka, mutta .. ei kovin oo luottavainen olo siihen, että paikka olisi kun takasin tuun..

Synnytystä oon koittanu miettiä mahdollisimman VÄHÄN! Mulla oli toisen lapsen kohdalla kauhea pelko, paniikkikohtaus ja mikään ei mennyt hyvin siinä synnytyksessä.. Nyt pelko ja paniikki on vielä kovempaa ja kun tietää mitä se voi olla niin pelottaa vielä enemmän. Takana on sekä suunniteltu sektio, että alatiesynnytys ja jos vaan saisin valita niin menisin sektioon ihan milloin vain! Olin sen jälkeen kahdessa viikossa lenkillä, alatien jälkeen en lenkillä pystynyt käymään kolmeen kuukauteen! Koita siinä sitten arkea pyörittää kahden pienen kanssa, kun et pääse omin avuin edes yläkerrasta alakertaan, kun sattuu niin pirun paljon..

Sadepäivä, syksy tulee, ensimmäinen jouluvalo ja takkatuli :heart:
Ihanaa! Kohta on siis jo joulukin.. :xmas:

Huomenna poksutaan taas viikolle 20!
Niina

 

Synnytyksestä mulla ainut kunnon "toive" on, että poikaystäväni saa olla kokoajan mukana, ja mielellään myös yötä kanssani sairaalassa. Synnytän TAYSissa, joten jos teen toiveen ajoissa selväksi, se voi olla jopa mahdollista En kuitenkaan elättele liikaa toiveita.
Epiduraalipuudutus olis ihan kiva saada, ehkä myös ilokaasu. Puudutuksilla mennään. Mutta haluisin kuitenkin synnytyksen olevan enemmän helpompi vauvalle kuin mulle. Joten siitä aion kysellä.

Kela-asioista mulla alkaa laskurin mukaan äitiysloma 26.11., siihen on kolme kuukautta Tosin, enhän mä ole edes töissä, joten eipä se niinkään mihinkään vaikuta. Mutta jos pääsen tälleen mattimyöhäsenä opiskelemaan vielä (huomenna tapaaminen erään koulun OPOn kanssa... ) niin sittenpä tuo vaikuttaa opiskeluuni.

Oma napa on kipeä! Niin, niin kipeä. Oon ollut taas ihan turvonnut varmaan edellisen viikon (oon syönyt tosi paljon karkkia ja muuta herkkua joten ei ihme), enkä voi istua edes kauaa paikallaan. Närästää tälläkin hetkellä. Pikkunen potkii ja muljahtelee varsinkin aamupäivisin ja iltapäivisin ihan kunnolla, ei niitä voi olla huomaamatta Ihanaa.
Olo on noin muuten selkeästi parempi rautalääkkeitten aloittamisen jälkeen, puhtia on enemmän.

Pinsuli ja pikkunen 20+5 <3

 

Heippa kaikille

Edelleen päivittäin luen postauksianne, mutta harvemmin saan ajan irti, että itse kirjoittaisin. Masussa oli pari päivää aivan hiljaista...jännitti jo että mitä on tapahtunut. Nyt aamupäivällä vetäisin suklaata pari (kymmentä) palaa napaan, niin johan alkoi viuhtoa

Synnytystä en ole miettinyt hetkeäkään...viimeksi oli TODELLA pitkä synnytys, joten uskon, että ei voi olla enää niin vaikeaa. Epiduraalin tai nopean puudutteen reisiin voisin ottaa, riippuen onko aikaa vai ei. Tällä kertaa kun toista saa toivottavasti pusata, niin ymmärtää sen kivun elinkaaren. Ekaa lasta tehdessä eli siinä kivussa, nyt ymmärtää ehkä, että se kipu loppuu HETI kun se lapsi on ulkona...vaikka pitääkin istukka synnyttää ja pari ommelta taas mahdollisesti ottaa ilman puudutusta, mutta rehellisesti, ne ei tunnu missään kun on saanut sen pienen siihen viereen tissille :heart:

Reilu kaksi viikkoa rakenneultraan ja olen päättänyt, että jos se sukupuoli on nähtävissä niin haluan tietää vaikkei sillä väliä olekkaan. Ekasta ei tiedetty kun poika oli siis oikeasti ultrassa jalat ristissä, kätilön mukaan siveellinen vaava mutta jospa nyt näkisi...

Toivotonko + Toivo 17+5

 

Itsellä mennyt molemmat synnytykset todella erilailla, lukuun ottamatta loppua. Eli eka kesti ekoista supistuksista 16 h ja pitkään oltiin ekaks kotona lämpöpussin avulla ja lämpimässä suihkussa kävin ja pikkasen saunassakin kun se lämpö auttoi. Alkoi siis supistuksilla. Sairaalassa ehdin olla jopa 7 tuntia ennen syntymää ja olinkin siellä pari tuntia ammeessa käyttäen ilokaasua koko ajan ja pari tuntia ennen syntymää sain epiduraalin. Vasta tämän jälkeen meni vedet kun jo suuniteltiin kalvojen puhkaisumista. Kun olin 7 cm auki tuli ponnistamisen tarve todella kovana ja tämä hetki oli ponnistamistakin pahempi. Ensisynnyttäjänä avautumista piti nopeuttaa ja paljon joten pistivät minua seisomaan kun täytyi pidätellä vaikka ponnistutti. Sitten kun vihdoin sain ponnistaa/oli pakko ja sen heille kerroinkin niin se ei tuntunut enää missään vaikka repesinkin. 13 minuuttia ja tyttö oli ulkona.
Toinen alkoi vesien menolla ja samantien supistuksia minuutin välein. Lapsenvahtia odotellessa alkoi jo tulla hieman kiire ja auto olikin jo käynnissä kun appivanhemmat kääntyivät pihalle. Siitä sitten sairaalaan ja puolituntia myöhemmin alkoi taas ponnistuttaa ja olin taas vain 7 cm auki. Eli taas pidätteleminen mutta tällä kertaa ilman puudutusta joten supistukset tuntui vielä kovemmin tietty. Ilokaasua en käyttänyt enkä mitään muutakaan ehtinyt saamaan. Kun olin 9 cm en kyennyt enää pidättelemään ja viimeisen sentin kätilö ottikin sitten käsin auki. Ponnistaminen oli jälleen hyvinkin helppoa pidättelemisen jälkeen ja kätilö ehti kysyä ett haluanko vaihtaa asentoa ponnistamista varten..ilmoitin vaan että ”en, tämä vauva tulee nyt” ja 4 minuuttia myöhemmin poikani oli maailmassa. (ja siihen sisälsi odottamista kun kätilö otti pois napanuoran kaulan ympäriltä) Yhteensä toinen synnytys siis 3 h vesien menosta. Ja ennen kun vedet meni en tuntenut mitään, wc:ssäkin kävin puoli tuntia ennen tätä.

Joten pidätteleminen on se mitä kai on odoteltavissa taas ja silloin en kykene enää liikkumaan joten kun muut joutuu vaikeuksiin jos he ovat kotona/matkalla silloin kun ovat 10 cm auki, niin minä joudun vaikeuksiin jos olen 7 cm. Ja kun on kolmas synnytys ja edellinen lyheni 13 tunnilla niin ovat varoittaneet että kiire voi tulla ja neuvolassakin jo nyt kertoneet mihin asentoon mennä jos tuntuu että täytyy ponnistaa ja sit mies soittamaan ambulanssia....eli joko se menee vauhdilla tai sit se tietty muuttuu täysin ja kestää jotain 48 tuntii eikä ponnistuta ollenkaan..heh...Monelta kätilöltä olen jälkeenpäin kuullut että pidätteleminen on monesti pahempaa kun ponnistaminen ja varsinkin jos ponnistamisen tarve tule niin kovana että pidättelee naama punaisena. Viime synnytysten välillä kävin pelkopolillakin sen takia ja sanoivat että valitettavasti jos kroppa toimii niin niin todennäköistä on että se toimii niin jatkossakin..mikä sit todistettiin tokassa synnytyksessä.