**Tammikuun tuhisijat 2013 Lokakuussa**

Pinsuli täällä toinen joka ei joudu sokerirasitukseen :wave: Mulla ei tosiaan ole siitä mitään kokemusta vielä näin viidettäkään odottaessa.

Isyyslomasta miehen kanssa ollaan puhuttu, että mahdollisuuksien mukaan jäisi sitten vauvan synnyttyä. Mun la on 4.1. ja todennäköisesti vauva syntyy juuri siihen aikaan kun joululomat loppuu, niin saa mies sitten hoitaa esikoisen kanssa nousemiset ja lähtemiset aamuisin, sekä noiden kotona olevien lasten aamutouhut, niin mä voin sitten vauvan kanssa tarvittaessa huilata aamulla pitempään, kun öisin on mulla sitä syöttämistä. Saa vähän "pehmeemmän laskun" siihen alkuun.

Lynette ja viides muru 27+0

 

Hei kaikille taas pitkästä aikaa

Eilen oli sokerirasitus, Oli kyllä ärsyttävää viettää siellä 3,5 h ja sokerilitku jäi koko päiväksi "kytemään"kurkkuun. YÖK. Lisäksi en saa edes tuloksia vielä, kun meidän neuvolan puhelin on perjantaisin kiinni... terveyspalveluista säästetään kyllä meidän kunnassa :/. Pitää siis oottaa maanantaille, mutta toivon ja uskon että hyvät tulokset ovat, kun ei ainakaan tähän mennessä oo esim. virtsassa ollut sokeria.


Olen iloinen siitä, että raskauteni on sujunut hyvin, kuin oppikirjaa mukaillen, kaikki arvot olleet hyvät ja vauvan kehitys keskikäyrillä koko ajan. Ainut "ongelma" minulla on ylipaino.Toki yritän raskauden jälkeen pyrkiä normaalipainoa kohti, ja laihdutinkin ennen raskautta . Paino ei ole mulla noussut ainakaan viime neuvolaan mennessä kuin 3 kg koko raskauden aikana... onneksi!

Mies on raskaudesta hyvin iloinen ja mielestäni "sietää ollakin", koska hän on monta vuotta vauvaa halunnut ja suostutteli minua tähän jo kauan. Noin 2 vuotta sitten päätin, että uskallan yrittää raskautta, ja kun törmäsimme lapsettomuusongelmiin, vahva halu saada oma lapsi kasvoi suureksi . Itse olen kyllä mielestäni enemmän "innoissani" mutta niinhän se taitaa ollakin, että äidillä on vahvempi yhteys lapseen jo heti alussa, kun lapsen tuntee koko ajan sisällään. Kyllä mies välillä mahaa koskee, varsinkin jos pyydän ja sanoo rakastavansa "meitä" .

Isyyslomasta vähän vaikea sanoa, millon mies voi sen pitää, mutta toivon hänen voivan jäädä heti vauvan synnyttyä kotiin, jos töiden puolesta onnistuu. Varsinkin kun meillä on ensimmäinen lapsi ja kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Ihan hirveä närästys, ja mies ei anna ostaa edes rennietä xD. Ainut mitä saan helpotukseksi on piimä. Onneksi se auttaa ainakin vielä tässä vaiheessa jonkun verran. Jep, hän on vähän ylihuolehtivainen välillä ja mitään lääkkeitä en saa, myös jotkut ruoka-aineet hän on kieltänyt vaarallisina vauvalle... Jos vain itsestäni tuntuu, että pärjään, haluan tehdä hänen mielikseen koska tiedän että hän on vain vauvasta huolissaan.

Äitiyspakkaus hakemuksen vein jo viime viikon alussa, mutta päätöstä ei ole vielä kuulunut. :O. Luulisin että varmaan saan sitten sen uuden pakkauksen kun ei ole tosiaan päätöstä vielä tullut ja jos sitä on nyt alettu jakamaan.

Lissu&pöpö 24+3 (en pysy enää laskuissa, niin paljon jo viikkoja )

 

Täällä ukkeli tuntuu ottavan "rennommin" tämän raskauden kuin ensimmäisen. Ei siis mitään panikoinut tms. silloin ekallakaan kerralla, mutta kun oli yks varhainen km takana, niin jo silloin kun kerroin raskautumisestani niin mies sanoi, että "katellaan nyt miten tässä käy" (siis kun pelkäsi kai, että vois tulla km tai sairas lapsi tms.). Tästä raskaudesta kertoessani isäntä oli silmin nähden iloinen ja oli jo arvaillutkin turvonneesta masusta, että onkohan tulossa iloinen yllätys. Ja jotenkin isäntä puhuu vauvasta tosi positiiviseen ja luottavaiseen sävyyn. Kai se kokemus tuo varmuutta tässäkin asiassa? Eilen just juteltiin niin, että yks kaverikin oli siinä, niin isäntä sanoi, että siihen asti pelkää kaikenlaista kun lapsi syntyy, mutta vaistomaisesti sitä alkaa suojella ja hoitaa vauvaa ja ottaa hänestä vastuuta.
Isäntä ei ole sellaista tyyppiä, että kauheesti silittelis masua tai etenkään juttelis sinnepäin -suomalainen perusjörö<3-, mutta aina joskus kokeilee tietty masua ja etenkin sitten, kun masu kasvaa ja liikkeet alkaa näkyä masun ulkopuolelle niin hyvin, ettei niitä VOI olla huomaamatta.

 

Heips! :wave:

Kela, kyllä nyt pitää oikein kehua kelan nettitoimintoja, koska kun kattelin tuota vanhempainetuushakemusta paperisena versiona, niin en tajunnut siitä suunninpiirtein mitään, mutta netissä olikin onneksi ihan helppo täyttää.. Ja ilmeisesti saan myös parempaa rahaa, kuin mitä odotin..
Hakemukset siis vihdoin vetämässä. =)

Närästyksestä, närästää! Melkein jokapäivä. Onneks Samarin ja Rennie auttaa, vaikka en niiden mausta tykkääkkään.

Painon noususta, alkaa ahistaa.. :ashamed: Reilut 7 kiloa jo noussut, eikä loppua näy. Tosin onneks osa taitaa olla kyllä ihan turvotusta.. Masentavaa kitistä jostain painosta, mutta..
Onneks masu on kuitenkin ihana ja hirveen kiva, kun ei tartte vetää vattaa sisään..

"MY"

 

Hei!

Löysin vasta näin myöhään tieni tänne keskustelupalstoille ! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä ?

Elikkäs

Nimimerkki: KKARO / ikä: 20 / ensimmäinen lapsi / la 22.1.2013

Minullakin jo toinen sokerirasitustesti edessä muutaman viikon päästä. Syynä on se, että suvussa on esiintynyt sokeritautia..

Mukavaa odotus aikaa kaikille !

 

Nyt kun Piipu85 otti enemmän tota asiaa esille niin voisin pistää vähän pientä pohjaa tuohon mun miehen ahdistukseen: ollaan siis molemmat 20-vuotiaita, eli hyvin nuoria. 20-vuotiaana isäksi tuleminen voi olla ihan hirveä shokki, jos kokee ettei ole saanut elää nuoruuttaan tarpeeksi. Veikkaisin että häntä hirvittää osaksi sen takia, ettei tiedä minkälaista siitä elämästä vauvan kanssa tulee, ja osaksi sen takia, että häntä pelottaa että vauva kahlitsee hänet kotiin. Hän aloitti juuri opinnot ammattikorkeassa, ja kyllähän sen tietää että siihen elämään kuuluu myös alkoholi ja kaverit. Miestä pelottaa ettei hän näe enää kavereitaan, tai saa käydä baareissa tai muuta vastaavaa. Osittain hänestä tuntuu ettei hän osaa olla isä. Mä oon yrittänyt lohduttaa miestäni, että lähes kaikista tulevista isistä tuntuu juuri samalta. Tuntematon voi olla todella pelottavaa. Mun mieheni hyvinvointi, sekä henkinen että fyysinen, on mulle hyvin hyvin tärkeetä, ja siksi me sovittiin tietyistä säännöistä kun vauva tulee. Mä uskon, että se ahdistuneisuus lakkaa kun hän tajuaa, että vauvan tultua hän saa edelleen mennä ja hengata kavereidensa kanssa, kyllä mä pärjään pari iltaa viikossa yksinkin vauvan kanssa, ei se ole mulle mikään ongelma. Mä en missään nimessä halua kahlita miestäni kotiin. Tää raskaus tuli meille yllätyksenä, joten pelko ja ahdistuneisuus on mun mielestä täysin sallittuja. Myös synnytys pelottaa miestäni, mutta hän on luvannut kuitenkin olla paikalla. Sanoin ettei hänen tarvii katsoa sitä kun vauva tulee ulos, voi vaikka katsoa mieluummin mun kasvojani tai jotain Kyllä tää tästä, mää oon ihan tyytyväinen tilanteeseen ja uskon et asiat menee vielä paremmin lopulta

Mut kyllä mies kuitenkin välillä pistää kätensä massulle ihan itsekin, ettei mun tarvitse edes pyytää. Ja kyllä hän on jaksanut mun vauvajuttujani kuunnella, ja kävi mun kanssa lähes kaikissa perhevalmennuksissa. Mä oon tosi ylpee miehestäni!

Pinsuli ja pikkunen 27+1 <3

 

Täältä hyppäisi uusi mamma mukaan kirjoittelemaan.

meand / 28 / toinen lapsi / 22.1.2012

Toinen lapsi tulossa ja vointi ollut alkuraskauden jälkeen lähes loistava. Pieniä kolotuksia löytyy, mutta useimmiten unohdan koko raskauden. Närästyskin vasta nostelee päätään. Vielä olen ilman lääkkeitä pärjännyt, mutta edellisestä raskaudesta tuo on hyvin muistoissa... Maidolla olen saanut tähän asti hillittyä pahemmat oireet.

Äitiyspakkausta ei meille tule. Ikäeroa lapsosille tulee niin vähän ja tuntuu, että vauvatavaraa on nyt jo enemmän, kuin tarpeeksi. Pakko kyllä myöntää, että silti on vauvalle tarttunut kirppikseltä mukaan yhtä, jos toistakin vaatetta... :/ No onhan se kiva ostaa jotain ihan "omaakin" vauvalle, ettei kaikki ole sisaren vanhaa.

Painon nousu, 10kg näyttää vaaka, eikä mikään auta... Ahdistaa ja kovin ahdistaakin. Viime kerralla tuli reilusti yli 25kg, joiden pois saanti oli täyttä tuskaa, imetys jumitti kilot tiukkaan kiinni. Onnistuin sentään juuri ennen uutta raskautta. Nyt mennään muutama kilo pienemmissä lukemissä, kuin viimeksi, mutta ei hyvältä näytä. Yritänkin henkisesti varautua siihen, että oma kroppa tuntuu pitkään vieraalta ja ikävältä. Monen mielestä varmaan turhaa valitusta, mutta kyllä on pakko myöntää, että se peilikuva merkitsee mulle todella paljon...

Isyysloma, mies pitää kesällä sitten pitkän loman. Työt on järjestetty niin, että on nyt pidempään kotona vauvan syntymän aikoihin muutenkin. Ellei näin olisi, niin sitten olisi pitänyt isyysloman heti.

Mies on ollut tässä raskaudessa ehkä jopa enemmän mukana, kuin viimeksi. Ensimmäisellä kerralla kesti pitkään, ennen kuin alkoi suunnitella mitään tai puhua tulevasta. Sisäisti asian luultavasti kunnolla vasta, kun alkoi potkut tuntua hänenkin käteensä. Nyt tietää jo mitä tuleva tuo ja on osannut ehkä hieman enemmän "osallistua" raskauteen jo heti alussa (kysellä vointia, silitellä mahaa jo kun se oli pelkkää läskiä, ostella tavaroita...). Viimeksi raskaushormoonit tekivät tepposia ja välillä jopa oletin, ettei mies sittekkään lasta halua... Itse kun olin alusta asti aivan innoissani ja toinen ei siitä niin vouhottanut. Niinhän ei kuitenkaan koskaan ollut. Koskaan mies ei ole mahalle suurempia jutellut, loppu vaiheessa taisi muutamaan otteeseen käskeä syntymään. Silittelee kyllä ja omalla tavallaan on paljon "suojelevaisempi" ja huomioivampi mua kohtaan raskausaikana, avaa ovia ym. Kaiken kaikkiaan ihana mies mulla! Viihteelle on taas halunnut useammin, sama oli esikon odotusaikana. Uskoisin, että jollain tavalla haluaa nyt viettää niitä "viimeisiä päiviään" ja ottaa kaiken irti. Mahtaakohan edes itse asiaa tiedostaa?? No mua ei haittaa, menköön nyt, kun tiedän, että sitten vauvan synnyttyä ei sitä saa millään kotoota pois houkuteltua. Eli Pinsuli, en ihmettele, jos sun miehes hiukan panikoi, kun tää yli 10v vanhempikin oireilee teinimäisesti. Hienosti tunnut kuitenkin miestäsi ymmärtävän ja eiköhän hänestä kelpo isukki kasva ajan myötä. Ei se lapsi kuitenkaan elämää lopeta, vaikka se nuoresta miehestä saattaa ensin siltä tuntua!

 

Hei,

Päivitetty!

Tervetuloa mukaan! =)

"MY"

 

Heippa taasen! :wave:

Sokerirasitus vol. 2 tulokset
Sain puhtaat paperit, mutta arvot kyllä oli korkeammat kuin ekalla kerralla, mutta rajojen alla pysyttiin kuitenkin... Ei tosin mitenkään "hienosti". Täytyy tiistaina neuvolassa ottaa puheeks, että tarviiko tässä kuitenkin vielä kertaalleen rasituksessa käydä vai onko syytä alkaa kiinnittämään ruokavalioon huomiota.

Suluissa viime kerran tulokset.

Paastoarvo 4.9/5.3 (4.8)
1 tunnin arvo 9.1/10.0 (7.4)
2 tunnin arvo 7.3/8.6 (5.8)

Heräilen eri aikaan kuin ennen raskautta. Ennen raskautta saatoin kevyesti nukkua lähemmäs puolta päivää, mutta nykyään tulee herättyä viikonloppusin klo 7-8. Arkisin herätys on suunnilleen kuuden jälkeen. Iltaisin uni tulee viimeistään klo 22-23 eli aika säännöllistä rytmiä eletään

Vaatteiden suhteen oon pärjänny aikalailla niillä, mitä kaapista löytyy. Kahet mammafarkut, yhet mammaolohousut ja mammatopin oon ostan. Talveks ei kyllä oo ulkoiluhousuja tai mitään...

Hoitopöytänä meillä on sellainen lipasto, johon saa kiinni sen laidallisen hoitotason On alun perin mun isoveljen tytöillä ollut. Sit ne myi sen mun työkaverille ja mie sain sen ilmaseks tältä työkaverilta Hoitopöytä on meillä makuuhuoneessa, jota vastapäätä on vessa. Lisäks hoitopöydän vieressä on kaappi, johon Möhkön vaatteet ja tavarat tulee.

Mahan koko on täällä pieni. Ihan riittävästi olen siitä saanut kommenttia...

Neuvolassa oon käynyt noin 4 viikon välein + ne ultrat. Neuvolalääkäri oli alkuraskaudessa, mutta keskiraskaudessa ei sitten näköjään olekaan. Mulla tiistaina ihan normaali neuvolakäynti ja sitten alkaakin viimeinen kolmannes kolkutella ovella.

Piipu85 Täällä närästää. Rennie on jokapäiväinen ystäväni. Tällä viikolla ei ollut kaukana, että olisin kesken yöunien joutun mennä yrjölle, kun mahahapot alko nousee tuolta vattasta. Heräsin siihen, kun suussa maistu ihan yrjö. "Reippaana" tyttönä nieleskelin ne takasin alas, mut ehkä olis vaan pitän yrjöllä käydä...

Mun mies on suhtautun hyvin tähän raskauteen. Tosin varsinkin alkuun hänen oli vaikea sisäistää sitä, että olen raskaana enkä esim. halua lähteä hänen kanssaan baariin istumaan selvinpäin. Nyt kun massu on alkanut näkymään, hän silittelee sitä säännöllisin väliajoin ja nukkumaan käydään sillee, että maataan kyljellään, mies mun takana ja hänen pitää saada käsi mun vatsalle. Siihen hän yleensä nukahtaa ja vasta tämän jälkeen Möhkö alottaa jumpat :'D :heart: On ollut mukana hankinnoissa ja miettinyt tulevaa Laittaa minut lepäämään, jos olen niin väsynyt, että vain itken. Hän siis hoitaa silloin ruuat, pyykinpesun ym.

Jää varmaan isyyslomalle viimeistään lasketun ajan tietämillä, että on sitten tässä helposti saatavilla, kun tulee lähtö. Hän on töissä isäsä raksafirmassa, niin toi lomien sopiminen onnistuu helposti Ja talvisin heillä on hiljasempaa, joten hyvällä lykyllä hän on pidempääkin meidän kanssa kotona :heart: Tai sitten kyllästyy ja menee ainakin kotitilalleen tekemään hommia, jos ei muuta

Noin muuten ON: Tää viikko oli töissä aika rankka. Olin helvetin väsynyt ja melko itkunenkin. Pitkiä päiviä oli kaikki ja tuntu, ettei iltasin sitten oikein kerennyt palautumaan. Mietinkin jo, että varmaan joudun tätä menoa jäämään saikulle aikasemmin, mutta eiköhän tämä tästä. Pahin hässäkkä helpottaa ens viikon jälkeen ja sijaiselle oon saanu opetettuu enimmät perusasiat, joten hommat on hyvällä mallilla

Lisäksi teen loppuajan lyhennettyä viikkoa (lukuun ottamatta viikko 43). Pitelen vapaita pois, joten teen neljän päivän työviikkoa Työpäiviä olis siis enää 29!! Mammaloma alkaa 26.11.

Kovasti pikkuinen jaksaa jumppailla päivittäin, ainakin jossain vaiheessa On myös niitä hiljasiakin aikoja, mutta ne sitten korvautuu kahta kauheammalla jumpalla Hyvin hierojakin näki keskiviikkona, kun mun maha vaan hytky (minut hierottiin niin, että olin selällää)

Tämmösiä tänne Käyn kyllä melkein päivittäin lukemassa, mutta tää tarttee erityisen rauhan, että pystyy keskittymään kaikkiin teidän kuulumisiin

Voikaahan hyvin :heart:

Hennu & Möhkö 26+3

 

Se tunne, kun laittaa käden vatsalle ja tuntee hennon potkun <3

Tytteli_89 & pojupapu 25+4

 

Hennu, mullakin oli sokeriarvot normaalit, mutta silti aika ylärajoilla.

Paastoarvo 4,9
1 tunnin arvo 8,9
2 tunnin arvo 7,8

Lääkärin mielestä ne oli ok, eikä siitä sitten sen enempää puhuttu.

Mutta mua on varmaan alkanut supistella! Enää ei pelkästään maha kovetu, vaan siihen liittyy myös jonkinasteisia lyhytkestoisia kipuja, ja välillä tuntuu, että on pakko puuskuttaa ja pysähtyä paikalleen. :x Pitää ottaa maanantaina neuvolassa asia puheeksi... Kun ei nyt vain enteilisi mitään..

Piipu & Iisakki 26+6

 

Isyyslomasta sen verran, et kaikilla miehillä se on oikeus aloittaa heti vauvan syntymästä. Riippumatta ammatista, työnantajalla ei ole nokan koputtamista asiaan jos hänelle vain on ilmoitettu LA ajoissa (2kk ennen LA). Ajankohtaa ei siis tarvitse tietää etukäteen, vain se LA. Mun miehellä kans semmonen työ, et tosi vaikea jäädä kotiin noin yhtäkkiä ja sitähän se jakso mulle sanoa mut mie vaan yksinkertasesti tein selväksi, et mie en ole kotona hoitamassa esikoista vaan olen OYSissa joten parempi olis vaan tehä sille pomolle se selväksi. Esikoisen aikaan mies jätti kesäloman lokakuulle (LA oli 10.10) ja yhdessä kotosalla odoteltiin synnytystä. Mut siis jos mies haluaa jäädä isyyslomalle heti vauvan synnyttyä, se onnistuu. Oon nyt 2 kertaan kysyny kelasta, et voiko joissaki tapauksissa työnantaja päättää voiko jäädä isyyslomalle ja ei voi jos vaan se LA on ilmoitettu ajoissa. Isyyslomaa ei voi aloittaa ennen lapsen syntymää. Näin minua on ohjeistettu eli joku pätevämpi saa korjata. Lomalla toki voi olla mut ei isyyslomalla.

Sokerirasitukseen en vissiin pääse ja mie haluan! Otin sen nyt puheeksi neukkutätin kans viimeksi ja puhu niin sekavasti, et en ymmärtäny mitään. Pitää seuraavalla kerralla lääkärineuvolassa ottaa puheeksi.

Painoa on nyt kertynyt reilu 4kg. Ens kerralla varmaan taas viisari värähtää. Tuo ruoka kun tuppaa maistumaa.

Mahan koko on riittävä. Toivottavasti nyt kasvu vähän hidastuu ja tasaantuu. Viimeksi sf-mitta oli 22.5cm rv 24+5 (jos en ihan väärin muista) ja keskikäyrän yläpuolella menee. Mahanympärys oli nyt 96cm eilen.

Tervetuloa uusille! :wave:

Kävin siellä meri-oulun neuvolassa ultrassa ja kaikki oli hyvin. :heart: Siellä tehtiin hengitysliikkeitä, haukoteltiin ja juotiin. Nyt vaan odotellaan tammikuuta ja kakkosta syntyväksi.

Tine & Vauveli 24+6

 

POKS 25+0

Meilläkin isyysloma aloitetaan heti vauvan synnyttyä, ellei ole silloin talvilomalla. Isommat lapset kuitenkin kotona niin mies sitten heidän kanssaan. Alkuun pitää 2 viikkoa ja kolmannen viikon sitten helmikuussa kun isommatkin lomalla.

mahan ympärys (siis vyötärön ympärys ) täälläkin mitattu eilen illalla ja oli 106 Viimeksi päästiin 128cm asti (rv 35) ja edellisellä kerralla mentiin 137cm asti (rv 37)

 

Hei! :wave:

Tunnustan, en ole pitkiin aikoihin kirjoitellut, enkä kyllä pitkiin aikoihin käynyt lukemassakaan. :ashamed: On vaan jotenkin niin tylsää tää mun elämä, ettei edes omalle naamakirjasivulle ole tullut mitään päivityksiä. Mulle ei tapahdu mitään jännää! Nyt ei edes tässä kuussa ole yhtään työvuoroakaan, kotosalla vain yritän olla jonakin.

Hyvä kun tulin tänne lukemaan, juuri muistin, että mullahan on täyttämättä ne Kelan paperit! Mun piti ne täyttää heti kun saan, mutta minnehän mie ne olen muistanut piilottaa, eiku siis laittaa talteen.....O-ou. Ja kun otetaan se äitiyspakkaus, niin sitähän mie tietenkin odotan, että pääsee hypistelemään kaikkea ihanaa pientä

Isyyslomasta olen miehelle sanonut, että ilmoittaa vain sen lasketun ajan työnantajalle. Tosin hänellä on sellainen uhka, että tulee lomautuksia talveksi, jos tulee, niin juurikin joulun jälkeen. Mutta jos ei tule, niin olen ilmaissut melko selkeästi, että ei ole lomalla silloin kun olen vauvan kanssa laitoksella, vaan vasta sitten kun tullaan kotiin. Mikäli hän haluaa pitää heti osan isyyslomasta. Ja samasta syystä nuorimmaiselle on vielä hoitopaikka 10pv/kk ainakin sen aikaa, että kun olen osastolla vauvan kanssa, niin mies voi viedä tytön hoitoon ja itse mennä töihin. Isommat osaa hoitaa itsensä kouluun ja kotiin.

Jahas, ajatus juoksee taas nopeampaa kuin osaan kirjoittaa...

Närästystä ei ole ollut vielä isommin, mutta oksentelen edelleen. Se tunne on aivan kauhea, alkaa tuolta alavatsalta, ja nousee polttavana tunteena ylemmäs kunnes on pakko mennä tyhjentämään. Monesti vieläpä niin, että ensin tuntuu, että pitää istua, mutta pikaisesti sen monesti joutuu vaihtamaan toisin päin. (Anteeksi mielikuvat) Ainakin pullat, suklaa ja joku mauste mausteisissa ruuissa aiheuttaa tällaista. Samaten maustetut maitotuottteet, kuten jugurtti ja jäätelö. Ja ruisleipä ja näkkäri, joita rakastan liikaakin.

Sokerirasituksessa pitäisi käydä sen toisenkin kerran, ja juurikin nuo ruisleivät olisi ruokavalion kannalta parempia vaihtoehtoja, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Yritän varata parin viikon sisään sen ajan, miehellä alkaa viikon päästä viimeinen lomaviikko, niin ei tarvitsisi hankkia lapsille mitenkään erityistä hoitopaikkaa, kun on syyslomat kouluista ja hoidosta. Toivottavasti ei ole mitään erityistä, vaikka järki kyllä sanoo, että ruoka ja varsinkin ne ei terveelliset ruuat on varmasti tehneet tehtävänsä.

Vilipi rv 24+2

 

Pitkästä aikaan, heipsahdus :wave:

On niin mahottoman kiireinen viikko takana. Kaikkea lapsien ja omista harrastuksista - vanhempainiltoihin ja muuten vain tullut juostua kylissä ja kaupoissa Viime viikonloppu taas meni neiti 5v synttäreitä juhliessa. Ei ole paljon tullut konetta availtua.

Nyt olen parin päivn sisään lukenut koko pinon alusta loppuun!

Isyysloma
Miehenihän on työpaikkansa esimies ja näin ollen töistä yhtäkkiä pois jääminen ei ole helppoa. Mutta ylemmälle esimiehelle on ilmoittanut jo LA:n ja että aikoo siteen hinnalla millä hyvänsä jäädä joko vauvan syntymästä ja kotiutumisestamme isyyslomalle. Sinänsä herkullinen tilanne miehelläni että tekee jaksottaista vuorotyötä, ambulanssissa työvuorot ovat 24h ja 48h. Vapaat aina 3 päivää välissä. Isyyslomaa saa pitää työvuorojen mukaan, eli isyyslomapäiviin ei kuulu vapaapäivät, vain työvuorot - näin käytännössä tarkoittaa sitä että isyyslomahan on todella pitkä. Jos pitäisi putkeen olikohan se peräti 3kk. Mies tietysti pitää isyysloman pätkissä, kesällekkin jätetään kesälomien yhteyteen isyyslomaa

Mutta totta mitä Tine, että kaikilla on oikeus aloittaa isyysloma lapsen syntymästä, kunhan LA on ilmoitettu viim. 2kk ennen

Maha
On kyllä selkeä pyöreä pallo ja omasta mielestä aikalailla viikkoihin sopivan kokoinen. Sf oli viime viikolla 20, keskikäyrällä tasan. Maha ei ahdista, eikä ole liiemmin tiellä. Juuri passelin kokoinen.

Harjoitussupistuksia
On ruvennut tulemaan enempi. Päivittäin. Joskus vain kiristää, joskus en edes tunne vaan huomaan että maha on kova, joskus taas tekee pikkuisen kipeääkin. Mutta tiedän, tämä kaikki on normaalia, eikä näistä ole syytä huolestua Painoa on kyllä tullut n.8kg, en muista tarkalleen mitä puntari viime viikolla näytti. Ei haittaa tippaakaan, hyvä vain, olen muuten niin hoikka että jotenkin nautin näistä raskausajoista kun tulee pikkuisen käsienkin ympärille pehmustetta (n. 16kg on tullut edellisissä raskauksissa ja enemmänkin saisi tulla)

Mies suhtautuu raskauteen hyvin lunkisti ja luonnollisesti Onhan toki kolmas lapsi meille. Mutta silti jokaisen vauvan tulo tuo erilaisia ajatuksia mieleen. Sinänsä vauva-arkea ei tarvitse enää jännittää tai sitä miten vauvan kanssa ollaan. Mutta tietysti aina miettii miten muut lapset suhtautuu vauvaan ja miten aika riittää kaikille jne. Mies pohtii ehkä eniten nyt sitä että keväällä muutenkin elämäntilanteemme muuttuu; miehen pitää aloittaa lisäkoulutus jota on viikonloppuisin työn ohella, lisäksi aloitamme rakentamaan omaa kotia + siihen lisäksi pieni vauva. Mies on sanonut muutaman kerran että toivottavasti minulla tulee riittämään voimat. Hän ehkä eniten kantaa huolta siitä että mitä jos minä en jaksakaan pyörittää lapsiperhe arkea kun mies on sitten vähemmän kotona. Auton tila ahtauskin tuntuu olevan kärkisijalla huolista

Olo on kaikin puolin mahtava. Raskaus ei vielä paljon eloa haittaa. Juoksen juoksulenkkejä, käyn jumpalla, touhuan päiväkodissa lasten kanssa normaalisti, teen kotityöt, nukun yöt heräilemättä jne. Närästystä tulee vain jos syö suklaata iltaisin, joten olen vältellyt suklaata.

Mitähän muuta.. Kelasta ja äitiyspakkauksesta oli myös puhetta. Meille ei tule äitiyspakkausta, raha-hakemuksen täytin netissä eilen. Aloitin täyttämään vanhempainpvraha hakemustakin, mutta siihenhän tarttee töistä jotain tietoja. Joten päätin suosiolla kysyä sieltä mitä niiden pitää siihen ilmoittaa.

Vauvantavaroita ja -vaatteita
On nyt pikku hiljaa tullut hankittua. Viimeisin ostos eiliseltä, harsoja ja pikku talvihattu. Naapurilta kävin hamstraamassa läjän vauvanvaatteita kirppikselle lähtevästä kasasta. Isommat hankinnat on hallinnassa, muuta ei tarvinnutkaan kuin turvakaukalo ja se tulee kaverilta Brio Primo+jalusta. Manducaa olen katsellut huutonetistä ja kysellyt tutuilta, sitteriä en sittenkään tiedä ostanko edes. Edelliset on viihtynyt hyvin lattialla. Jotain pientä vain osteltavana.

Tulikin mieleen hoitopöytä keskustelunne. Pienissä tiloissa voi hyödyntää sellaista hoitotasoa pinniksen päälle laitettavaksi. Meillä on ollut ihan alussa vain hoitoalusta pesukoneen päällä, joka sijaitsee lähellä vesipistettä. Alussa kakkaa voi olla jopa joka vaipassa, mutta n. 2kk mennessä on ainakin meillä sekin rauhoittunut niin ollaan koettu hoitoalusta turhaksi ja vaihdettu vaippaa missä sattuu, pääsääntöisesti lattialla viltillä, jolla vauva köllöttelee tai omalla sängyllämme.

Hirrrveesti tuli juttua
Nyt pakkaan lapset autoon ja lähdetään palauttamaan leffa vuokraamoon + piipahdetaan äidilläni kahvilla. On nimittäin synttäripäiväni Saa päivittää listaankin, eli 27v tuli mittariin

Adora ja Marakatti poikanen 24+4 Hui, tätä ajan kulua!

 

Adora Meilläkin mies "esimiehenä" ja se poisjääminen yhtäkkiä on hankalaa.. Mutta.. Koska meille on tuo esikoinen niin mies saa sen vaan jotenki järkätä. Tai siis hänen pomonsa. En halua, et esikoinen sysästään jonkun muun niskoille joten vaihtoehtoja ei ole. Mut sun miehellä se ois pitkä isyysloma! Hitsit vieköön!

 

Sr testi tulokset saatu ja tosi hyviltä näytti arvot.

Projekti jonka olen aloittanut on pinnasängyn ehostaminen. Oon tossa parina päivänä hionut pinnasänkyä ja vähän petsannutkin ni ai että tulee siisti Tosiaan käytettynä saatu toi niin oli entinen petsipinta huonossa kunnossa (puremajälkiä yms.)

Ilouutinen tuli perjantaina kuultua! Saatiin nyt sit vihdoin se isompi asunto! Menee kyllä aika tiukille toi muutto synnytyksen kanssa mut eiköhän sitä saada asunto asumiskuntoon ennen tammikuuta

Petteri senkun potkii kahta kauheemmin, ei tuu yöunista yhtään mitään. Potkii niin kovaa että sattuu ja lisäks tää meijän yks kissa ni sen on aivan pakko päästä mun päälle aina öisin nukkua niin on sitten kiva koittaa etsia asento jossa ei potkut satu eikä kissa ärsytä Lisäks vielä se että yhdestä vaivasta kun pääsee eroon ni toinen tuli tilalle -.-'' Imusolmuke tulehdus kun parani kaulasta niin tajuton flunssa tuli tilalle -.-'' Mikähän sieltä seuraavaks hyökkää kimppuun...oksennus tauti?

Petteri 26+1

 

Onnea hyvistä sokerirasitustuloksista kaikille

zarix Onnea asunnon saannista... täällä odotellaan asunto asioihin selvyyttä tällä viikolla

Meillä ei tällä hetkellä tarvetta isyyslomalle kun molemmat olemme työttöminä. Tuleva isä on kyllä kovin kovin innoissaan tulevasta perheenlisäyksestä, kun hänelle lapsi on ensimmäinen... Kovasti on ollut neuvolasta saadut opukset lueskelussa ja nyt saatiin vielä kirjaset vauvan syntymä ja lapsen kehitys, niin niitä on kovasti selaillut.. Innoissaan myös laittaa korvan vatsan päälle ja juttelee murmelille. saanut myös tuntea murmelin tehokkaat muksaukset

Tällä viikolla odotellaan saapuvaksi äitiyspakkausta. *postinjakajaa päivittäin odottaen*
muuten alkaakin olla aika hyvin tavarat hankittuna. koska asuntoa asia vielä vaiheessa, niin olen kiitollinen siitä että suurin osa tavaroista on kavereilta ja tuttuilta, niin voimme hakea tavarat sitten kotiin, kun tiedetään että mikä on tilanne muuton súhteen, että tuleeko sitä vai ei...
Pinnasängynkin aikanaan esikoiselle entisöin,kun oli esikoisen kummitätin vanha sänky..

Mutta eiköhän tuossa jo ollutkin..
Ainiiin täällä poksutaan 27+0 *poks poks*


Elovena77 & murmeli

 

Ihana ummetus on palannut uuden rautalääkkeen vuoksi takaisin. Ihan uskomaton tuska! Olo olis muuten hyvä ja suhteellisen energinen, mutta eihän näin pysty elämään...Kamalaa, kamalaa! Tekis mieli itkeä.

Mun sf-mitta oli 26+3 neuvolassa 25cm, meni nimittäin aivan sillä ylimmäisellä katkoviivalla. Ja kaikki sanoo että mulla on söpö pieni maha! Kummaa Vatsanympäryksen haluaisin mitata mut mulla ei ole mitään millä mitata sitä...

ON: Mulla rupee olee jo välillä aika tukala olo. Kamala ajatella, että se vaan pahenee. Ylösnouseminen mistä vaan tekee tuskaa. Istuminen tekee tuskaa, seisominen tekee tuskaa, käveleminen tekee tuskaa. Tykkään silti masusta ja tästä koko raskaudesta muutenkin, etten jaksa sen kummemmin valittaa. Tavallaan se kai kuuluu asiaan Hengästyn jo pelkästä kävelemisen ajattelemisesta, vaikkei mun kunto ole mitenkään huono. Jatkuvasti on myös pissahätä, varsinkin kun yritän tuon ummetuksen takia juoda vettä kokoajan.
Pikkunen jatkaa liikkumistaan ja joka päivä liikkeet tuntuu vahvemmin ja useammin

Pinsuli ja pikkunen 27+3 <3

 

Pahoilla mielin neuvolan jälkeen... Siellä oli joku harjoittelija neuvolatädin lisäksi, ja se paineli ja kouri mun mahaa niin kovaa, että vieläkin on kipeänä. Meinasin jo potkaista sitä harjoittelijaa, että mee pois siitä tappamasta mun vauvaa. Inhottava kipu jäi siitä ronklaamisesta. Heti ku taikinaa olisi vaivannut.

Muuten oli kaikki ok. Hb on laskenut, mutta on vielä ihan ok, 124. Painoa on tullut nyt 7,5kg. Sf-mitta 24,5, eli just siinä keskikäyrällä. Yläpaine aavistuksen koholla, mutta mulla ei mitattu nyt toista kertaa, jolloin se on aina laskenut. Poitsu siinä antoi muutamat potkunäytteet neuvolatädille ja harjoittelijalle, maha vain hötkyi siinä. Ku ei vain nyt olisi vauvelia runnottu ihan hajalle....

Piipu85 & Iisakki 27+1

 

Piipu, tiedän ton tunteen, kun harjoittelija kourii liian kovaa.: / Eka kierroksella yks harjoittelija paineli mun mahaa oikein olan takaa ja tuntui, että sen sormet painuu mun selkärankaan asti. Vauvakin siitä hermostui ja pitkän aikaa sen neuvolakäynnin jälkeenkin hääri levottomana masussa. Näin jälkeenpäin HARMITTAA, etten sanonu sille asiasta...!! Se varmaan rääkkäs montaa muutakin äitiä samalla tavalla...: /

Pinsulilla on komee sf-mitta. Musta kans tuntuu, että tää masu on jo melekoonen, mutta eilen ko koitin tunnustella kohdunpohjan reunaa niin tuntu, ettei tää oo viel noussu juur paljoakaan navan yläpuolelle. Tosin voihan se masu silti olla iso. Mut heti tuli tottakai epäilevä fiilis, että onkohan tää nyt ihan normaalia. Kai sitä toivois, että se kohtukin ois "konkreettisesti" iso... heh... Viimeksi mitta oli 20cm, oliks mulla silloin viikkoja nyt sit 23+jotain... Vaik sehän taitaa olla ihan ok, jos ei himpun keskivertoa jopa isompi? Hmph.
Täytyiskin huvin vuoksi mittailla masun ympärystä, ei oo mitään hajua paljon se on. Ylsinköhän viimeksi johonkin lähemmäs 110:een senttiin vai oisko menny peräti ylikin, en muista.

Zarix PALJON ONNEA uuteen kotiin!! Kiva kun saitte kämpän!=) Sit vaan isot tsempit muuttoon!! Joudutteko yhtään remontoimaan uutta kotia?

Onnittelut myös kaikille sokerirasituksen läpäisseille! Mulla ois se ylihuomenna, blääh... Selvisin siitä hyvin viimeksi, enköhän nytkin. Mut en silti mielelläni mene.

Meillä esikoinen (vajaa 1v) poltti kätensä kuumaan takan lasiin. Nyt on vasemmassa kädessä sellanen 1,5cmx 0,5-1cm rakko, joka näyttäis hieman märkivän... Työlästä on pitää pipi puhtaana ja vaihtaa siihen sidetaitosta monta kertaa päivässä. Basibactia hain apteekista. Oisin käyny näyttääs sitä päivystyksessä, mutta eihän täällä tuppukylässä vkl:na sellaista ole.:stick: Soitin sit Akuuttiin, sanoivat ettei tarvis käyä näytillä ees, kun hoitaa sitä pipiä hyvin. Et käy sit näytillä, jos pahemmaksi menee. Kokeilen nyt tuota Basibactia, kun alkoi tihuttaa märkää, mutta meen kyllä heti päivystykseen, jos menee yhtään vielä pahemmaksi. Ikävää, kun toinen kuitenkin konttailee vielä, vaikka oppi juur kävelemäänkin, on sit side nopeasti märkä / likainen... Ei tosin onneksi vaikuta siltä, että käsi ois enää kipeä.

Mulla on tullu lievä himotus banaaneihin ja satsumoihin viime päivinä. En tiedä sit johtuuko raskaudesta vai tuliko vain tällainen tyypillinen kun-nyt-menin-ostamaan-niin-täytyy-saada-lisää-ilmiö. Ja nyt on saanu kaupasta sairaaaaaaan hyviä satsumia!!=) Oon tarkka siitä millaisia niiden pitää olla.

Oujee, tällä viikolla alkaa se teiniäidit-ohjelma ja alkaakos se nyt sit kanski sunnuntaina se erilaiset äidit??? Musta on niiiiin ihanaa tuijotella kaikkia vauvajuttuja.=) Ja siis en ite mikään teiniäiti oo, mutta kiinnostaa silti katsoa, miten teiniäidit pärjää ja millaisia ajatuksia heillä on. Vauva tulossakin tulee katottua harvase aamu, vaikka samat jaksot pyörii jo miljoonatta kertaa ja oon ne useampaan kertaan nähny... Synnytyksiä on vaan NIIN KI-VA kattoa!

Mukavat uutta viikkoa masuilijat!!!!!!=)=)=)

Pisang ja Nuppu 24+5

 

Täällä tänään toka lääkärineuvola..Kaikki oli kunnossa.. Sf mittakin huimat 26.5cm, vaikka viikkoja 25+6... Sain myös ajat neuvolan perhevalmennuksiin..Seuraavan neuvolakäynnin jälkeen käynnit sitten tihenevätki käytäväksi kahden viikon välein. Vielä 6 viikkoa töitä, ennen kuin soppari loppuu. Oon hoitoalalla, sairaanhoitajana keskussairaalan vuodeosastolla, joten työ fyysisesti aika raskasta..
Huomenna sitten poksuu...

Tytteli & poikapapu 25+6 <3

 

Eipä oo pitkään aikaan tullu kirjoteltua. Ei oo vaan jotenkin saanut aikaseksi, laiskuutta kai. Tällä on pesänrakennus alkanut. Vauvanvaatetta on alettu tekemään ja lasten huone on suunniteltu. Rahatilanne vaan hieman kehno, eli remontit onkin jääny vielä suunnitelma tasolle. Syksyn aikana pitäs vauvan huone kuitenkin laittaa täysin uuteen uskoon. Muutenkin pitäisi alotettuja remppahommia viedä loppuun ja uusiakin pitäs saada alotettua vauvan huoneen lisäksi. Yöt menee välillä valvoen sisustamista suunnitellessa. Tosin menee ne yöt välillä muutenkin valvoen vaikkei edes olis remppahommat mielessä.

Onko muilla supistuksia. Itse oon aikasemmin ihmetellyt outoa tunnetta mahassa. Nyt on tunteet voimistuneet ja tässä viikon kuluessa oon tajunnut että ne onkin supistuksia. Taitavat olla kuitenkin ihan harmittomia, kun ei oo kipeitä. Outoa vaan kun neuvolassa ei oo kukaan mitään maininnut että saattaa tulla, netistä vaan lueskellut että harjotussupistukset normaalia.

Meillä mies ei hirveesti oo ollut mukana tässä raskaudessa (välillä tosin tuntuu etten itekkään aina). Mies tulee aina neuvolaan mukaan ja perhevalmennukseenkin tulossa. Mutta ei hirveesti puhu vauvasta. Ei oo kertaakaan silitellyt mahaa tai puhunut vauvalle ja on myöntänyt ihan avoimesti että raskaana olevat naiset ei oo söpöjä. En oo itekkään kyllä hirveesti keskustellut vauvajuttuja, en miehen enkä muidenkaan kanssa. Puhun vauvasta/raskaudesta jos joku kyselee, mutta en oo kiinnostunut omaaloitteisesti juttelemaan vauva juttuja. Mutta jokainen meistä oottaa tavallaan. Nään miehestä että kyllä se vauvan tuloon valmistautuu mielessään. Neuvolaan kun täytettiin sellainen kyselykaavake, niin sen mukaan mies on sopeutunut vauvauutiseen mua paremmin kuin minä. Kyllä ollaan nimiä mietitty ja kovasti tuo on vauvan huonetta tyhjentänyt romusta. Luultavasti miehet herää vasta kun synnytys on meneillään. Tosin taidan itsekin tajuta vasta sitten, että mihin on oikein ryhtymässä. Perhevalmennusta oottelen jo alkavaksi, ehkä se herättää enemmän meidän välille keskustelua asioista.


keitä telkuntuijottelu kiinnostaa tänään yleltä dokumenttiprojekti: haluun pitää lapseni, tiistaisin avalta erilaiset äidit ja torstaisin yleltä teiniäidit. Eilen tuli avalta isä on syntynyt dokkari. Taidankin sitä lähteä kattelemaan

 

Multa ei oo kertaakaa mitattu neuvolassa sf-mittaa .

Muutto 1.11 hoassin perheasuntoon. Koulumatka pikkasen pitenee, mut ei vieläkää yli 30min ole. Just passeli asunto. Sisältää vaatehuoneen, parvekkeen, hissin ja suht ison kylppärin. Pihalla leikkipaikka. Taloyhtiössä asuu kuulemma lapsiperheitä.

Tänään sain äitiyspakkauksen. Sain vanhemman, minkä halusinkin!

Hienoa, että sokerirasituksista tullu hyviä tuloksia! Ite sinne ei tarvii mennä.

Supistuksista Lauantaina olin tunnin kävelyllä. Ensimmäisen viiden minuutin aikana oli viiltävä kipu vuorotellen navan kummallakin puolella. Yritin hieroa vatsaa. Se vähän rentoutti. Ajattelin et eihän tästä tuu mitää, jos hidasta kävelyäkään ei voi mennä. Meni onneks ohi kun rauhallisesti ja hitaasti käveli. Muuten supistuksilta aika hyvin välttynyt.

Yö menee pyöriessä. Enne nukahdin viimeistää 30min kuluessa sänkyyn mentäessä. Nyt tuntuu ettei asentoa löydä millään ja jos ihan jees asento niin sit tulee vessahätä tai on kylmä .

summergirl92 ja POKSUTAAN 26 tuli täyteen:heart:

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen, että elossa ollaan

Uhmaa orastelevan n.2 vuotiaan kans ei ole aina muutenkaan helppoa, vaikka hän kyllä on loppusalta hyvin ihana kun ei saa raivareita yms, mutta osaa hän kokeilla milloin äiti pomppaa Nyt kaupan päälle kun on flunssa ja raskausväsymystä niin on hupaisaa tää arki kun viikot kaksistaan ollaan. Mieheni on reissutyössä.
Kohta on muutto maalta maalle, mutta lähemmäs kaupunkia kuitenkin, nyt olemme siis täysin korvessa, lähikauppaan pikkukylälle 30 km ja Kajaaniin se 70km...valinta se tämäkin...maalaisromatiikkaa joo! Kaupunkilainen olen siis ollut suurimman osan elosteluani.
Tyttöolo vaihtui rakenneultrassa poikaan Eli kiklut näkyy kuvissa Aion vielä asian varmistaa kyllä seuraavassa ultrassa
Nyt oma napa riittää

Mies on mukana nyt taas enempi, alussa häntä hiukan taisi hirvittää eikä hän, kuten en minäkään osannut ajatella että taas mentiin, vaikka raskaus on toivottu, mutta jotenkin hän oli "kujalla" Nyt laittaa "masulle silityksiä"-viestejä töistä ja kyselee kyllä joka päivä kuinka pikkuinen on liikkunut yms. Vauva liikkuukin ihan mahdottomasti! Isyyslomaa mies pitää 3-4viikkoa ens alkuun, kuten viimeksi.

Supistuksia tulee mutta siis niitä harjoitussuppareita. Voin liikkua ja lenkkeillä täysin, mut jos vähänkin pissattaa niin saattaa lenkillä supistella, siks on kiva asia korvessa kun pääsee puskapissille helposti Nyt kun makaan tässä niin välillä huomaa et supistaa, mutta, mua kyllä pissattaakin.

Äippäpakkausta en ota nyt. Esikoisen ajalta jäi ne mitä hänkin tarvitsi pakkauksesta, oikeastaan ei juuri mitään, makuupussi oli eniten käytössä.

Närästää kyllä! Mulle määrättiin Omeprazoliakin ekassa lääkärinkäynnissä, mutta en ota edes päivittäin, edes varmaan viikottain, sinnittelen Tykkään syödä vielä tulista, jalapenoja yms, niin onhan se tunne aina toisinaan...

Ekan aikaan olin sokerirasituksessa ikäni puolesta, ja se pomppasi 0,1 kun ed.illan paasto hiukan lipesi puolella tunnilla. Mittailin niitä sitten kotona viikon ja heitin mittarin seinään, no en oikeesti mutta arvot oli ihanteelliset, kuten näillä ruokailutottumuksilla oletinkin. Nyt sitten kuuluinkin heti "riskiryhmään" sen huikean edellisen raskauden 0,1 arvon heilahduksen vuoksi, niin en sitten suostunut käymään kuin sen viikolla 13-16 tapahtuvassa, se siis tehdään JOS ekassa sokrut heilahtaa... ne oli nyt sitten ihanteelliset ja kun TAAS ois pitänyt tässä puolivälissä mennä niin sanoin suoraan että en todellakaan mene. Painoakaan ollut tullut 21 viikkoon menessä kuin 2 kg ja liikun enempi kuin ekassa ja syönti samaa kuin ennenkin. Inhottavinta on olla eka 12 tuntia paastolla tässä tilassa ja sitten se 2 tuntia labrassa ja tyhjässä mahassa vaan se liuos sitten kun nyt viimeksi alkoi ne verikokeiden otot sattumaan käsiin, niin en halua alkaa pelätä kipua, kun en ole aiemmin pelännyt, mutta nyt se tuntui ääri epämiellyttävälle!
Mittasin sitten kotona yks päivä sokerit niin normaalit oli. Tiedän, että jos ne heilahtaa koholle, on ideana MYÖS se, että tiedetään riski sairastua myöhemmin diabetekseen, mutta minä tiedän, se on jo sukurasite, kevyesti kylläkin, mutta tiedostan riskin ja siksi koetan elää niin, etten joskus siihen sairastuisi.

Jos teillä muilla on tuollainen uhmaikäinen niin kuinka ootte selvinneet? Mulla ei siis tällä hetkellä oikeestaan pienintäkään mahdollisuutta järkätä omaa aikaa kun asutaan niin kauheen kaukana äidistäni (70km) ja mies tosiaan 5-6päivää/viikko pois ja nyt kävi 2 yötä kotona ja taas läksi. Koiran kans viikon koho kohta on kun päästään agilityyn! No kohta ollaan lähempänä kaupunkia, sitten kaverit yms pääsee paremmin kylään ja minäkin viitin ajella enempi kuin 2 kertaa viikossa kaupunkiin Ekassa raskaudessa en ollut lainkaan väsynyt, nyt olen...se ei helpota arkea, mut onneksi olen kotona, niin voin vaikka nukkua päikkärit. Kuten sanoin, ääritapaus lapsi ei ole, ei saa raivareita, tavarat lentää vaan kun hän väsyy tms, mutta hän vaatii nyt jostain syystä enempi mua leikkeihin, kun ehkä vaistoaa etten jaksa tai ole "planeetalla" Yleensä leikkii hienosti pitkiä aikoja itsekseenkin.
Sitten on niin suloinen kun hän tulee ja silittää vatsaa ja kertoilee niitä asioita vauvasta, mitä me ollaan hänelle kerrottu Oletteko miten valmistelleet tulevia isosiskoja tai veljiä?

Lienekkö muuta unohtunut? ... 1.11. ois taas ultra/lääkärineuvola. Tuntuu että meillä on paljon ultria, se on sit jo 4. Liekkö vielä lopussa yksi. Synnytystä jo miettinyt ja tavallaan suunnitellut, tietty riippuu eteneekö se niin, että voin ensimmäisestä viisastuneena toteuttaa suunnitelmat Haluan olla mahd.paljon suihkussa, viimeksi se auttoi supistuskivut pois lähes kokonaan, mutta ekakertalaisena en uskaltanut kauaa siellä lotrata, sitten toivoisin saada liikkua ja kävellä ja ihan lopussa kun mahd.ottaa epiduraalin JOS enää uskallan. Viimeksi se rutisi ja tuntui kauheen epämiellyttävälle kun ne sen laittoi ja se vaimensi synnytyksen kulkua, toki se laitettiin 6 tuntia ennen ponnistusvaihetta auttaa supistuskipuja. Toisaalta olen miettinyt synnytystä ilman kivunlievitystä...en tiedä kumpi pahempi, epiduraali vai synnytys tuntoineen kaikkineen Ekalla kertaa se pudutus kyllä lakkasi ponnistukseen, eli niin....

No, nyt vessan kautta nukkuu Hyviä vointeja kaikille!