Luin muidenkin kuulumiset, mutta olitte ehtineet kirjoitella niin paljon, että kommentit jää nyt vähiin.
Bambinalle kuitenkin onnea, kiva että poika sai nimen ja ristiäiset tuli pidettyä! Täytyypä käydä Fb:ssa vakoilemassa nimeä
:heart:
Laitan
Jenddelle, Terpille ja Laurulle yksäriä Fb:sta! Muiden kanssa ollaankin jo Facebook kavereita, eikö? Ei kai muisti pätki..?
Ja sit synnytyskertomusta:
Eli supistukset alkoivat perjantaina aamuyöstä 04 aikoihin, ensin kipeitä supistuksia tuli 3-4 tunnissa, aamulla 8-9 aikoihin tiheytyivät ja tulivat vaihtelevasti 3-10 minuutin välein, välillä jo puoli tuntia 2 minuutin välein. Sitten kuitenkin puolen päivän tienoilla (vähän ennen?) väli piteni taas n. 7-15 minuuttiin, ja ajattelinkin jo että tästä tämä taas hiipuu... kipu oli kyllä selvästi kovempaa kuin kertaakaan ennen. Kuitenkin yhden aikoihin tuli muutama niin kipeä supistus, että makasin lattialla ja ajattelin, että mun on pakko soittaa ambulanssi. Vihdoin päätin soittaa miehelle töihin että nyt taitaa olla tosi kyseessä, ja lähdettiin heti tyksiin kun ehti töistä kotiin.
Tyksissä oltiin kahden aikoihin, ja yllätys, käyrällä ollessa supistukset loppuivat täysin. Sisätutkimuksessa todettiin, että mitään ei ole tapahtunut, kanavaa 0,5-1 cm ja sormelle auki. Olisivat ottaneet mut osastolle lepäämään uni- ja kipulääkkeiden kanssa, mutta olin jotenkin tosi pettynyt että kovat kivut eivät olleet vaikuttaneet mitään ja halusin kotiin.
Autoissa matkalla kotiin supistukset alkoivat taas, ja kipu oli kovaa. Klo 15-19.30 välillä supistuksia tuli 6-10 minuutin välein, jokainen supistus kesti muutaman minuutin ja olivat todella kipeitä. Puoli kahdeksan aikaan totesin, että mun on varmaan pakko mennä sinne osastolle lepäämään niiden lääkkeiden kanssa, en kestä enää kotona. Olin ihan hirveän pettynyt itseeni, kun ajattelin että en tule ikinä kestämään synnytystä kun (lääkärin sanoin) nämä olivat edelleen vain ennakoivia supistuksia ja ajattelin että miltä ne oikeat sitten tuntuvat.
Tyksissä oltiin 20.30. ja käyrälle ei taaskaan piirtynyt supistuksia juuri ollenkaan. Eikä oikeastaan edes tuntunut, ne loppuivat taas! Kätilö ei meinannut edes tutkia mua vaan pistää osastolle ja unilääkettä naamaan, mutta pyysin että hän nyt kuitenkin tutkisi... ja olin 8 cm auki! Sitten mentiinkin saliin ja vauhdilla.
En saanut enää mitään muita kivun lievityksiä kuin kohdunkaulan puudutteen, koska olin jo niin paljon auki. Supistuksia tuli melko harvakseltaan (7-12 minuutin välein), mutta jokainen kesti kauan ja oli todella kipeä. Avautuminen 8 cm:sta 10 cm:n kesti vielä 6 tuntia. En halunnut oktistoonitippaa vauhdittamaan supistuksia, koska en olisi saanut enää mitään kipulääkettä niiden sietämiseen, ja olen kuullut tipan vielä lisäävän kipuja. Kipua oli alkanut olla riittämiin sen perjantai yön aamuneljän jälkeen...
03.20. sain vihdoin alkaa ponnistamaan. Supistuksia tuli niin harvakseltaan, että ponnistusvaihe kestikin sitten 1,5 tuntia. Onnistuin kuitenkin kätilön mukaan suuntaamaan jokaikisen ponnistuksen oikeaan suuntaan, ja lopulta täyden 10 pisteen tyttö syntyi itkien klo 04.52 launtaina aamuyöllä :heart: Hän iski heti rintaan kiinni todella ahneesti, ja voi siis todella hyvin.
Sitten alkoikin ehkä synnytyksen raskain vaihe... Istukka ei meinannut irrota millään, ja sain oksitoonitippaa ja akupunktioneuloja tässä vaiheessa saamaan aikaan lisää supistuksia. Synnytin istukkaa vajaa kaksi tuntia, vauva rinnan päällä. Kivut olivat edelleen ikävät ja olin aivan loppu. Sitten katkesi napanuora, joten kätilöt eivät voineet auttaa enää siitä vetämällä. Kätilö sanoi että nyt on viimeiset mahdollisuudet ennen nukutusta ja kaavintaan joutumista. Hän sanoi, että kaavinta voi hankaloittaa tulevia raskauksia, joten päätin että pakko se on sieltä ulos saada ilman... Vedin ihan hirveät ilokaasupilvet, kaksi kätilöä painoi täysillä kohtua. Toisella ja viimeisellä ja yrittämällä istukka syntyi, kylläkin repaleisena. Menetin verta 1,5 litraa ja istukan synnyttämisestä tuloksena 2. asteen repeämät.
Olen kylläkin toipunut aika hyvin, alapää on kipeä mutta olo jo muuten ihan hyvä. Olin verenvuodon takia ekan ja tokan päivän aika heikko. Launtaina synnytys tuntui vähän järkyttävältä, mutta nyt se alkaa olla jo ihan ok. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tämä tyttö oli todellakin kaiken vaivan arvoinen!!! :heart: :heart: :heart:
Vauvan kanssa kaikki mennyt todella hyvin, tänään ollut vähän vatsavaivoja mutta aikas tyytyväisen oloinen tyttö. Saimme perhehuoneen, mikä oli aivan mahtavaa. Mies oli valtava tuki synnytyksessä, ja nyt ollaan hoideltu vauvaa täysin yhdessä niin kuin halusimmekin. Paino oli tänään jo noussut uudestaan 60 g (tippui yhteensä 160 g) ja imetys sujuu ainakin toistaiseksi hyvin. Ja nyt on ihanaa olla kotona!!! Ai niin, vauvan syntymämitat olivat 3170 g ja 50 cm, joten ei hän nyt niiin pieni ollutkaan kuin ennusteltiin
Pienokaisestaan täysin hullaantunut Bubunen ja Vonkale 3 vrk. :heart: :heart: :heart: