Tiedoksi teille kaikille lasten pahoinpitelijöille

Oletteko ihan tosissanne Nappi82 ja Töllin Ruusa? Minusta tuo ap:n teksti oli hyvä ja aiheellinen. Hämmästyttää, mikä siinä laissa on sellaista, että mieluummin sakotkin ottaisi. Ymmärsinköhän jotenkin väärin? Tai onko täällä jokin aiempui ketju, mihin tämä liittyi? (*ihan pihalla*)

No ihan oikeasti.

Jos joku rakkaista lapsosistani saisi päähänsä kielloista (useista) huolimatta mennä vaikka leikkimään tonne jokirantaan, ohjaisin vikkelään pois hiuksista taluttaen.

(mutta; ei niille tule mieleen moinen, onneksi, rahani säästyvät)

Hiuksista taluttaen? Miksei kädestä?

Mieluummin kerran tukasta niin että asia jää mieleen kun kädestä viimisen kerran..

:/

Pyh. Mun tietämät tukistuksia ja nippauksia saaneet lapset eivät todellakaan opi mitään ekasta tai tokastakaan kerrasta.
Tehokkaampaa on taluttaa lapsi pois tilanteesta, pitää palopuhe, ja antaa joku konkreettinen rangaistus (ei fyysinen).

Peesi tähän! Olen huomannut, että ne tottelemattomimmat lapset ovat juuri niillä, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa vaan käyvät käsiksi (tukistukset sun muut). Ja kun vierestä katsoo, niin vanhemmat eivät todellakaan osaa pitää sitä kuria suullisesti tai muutoin asenteellaan, jämeryydellään. Niitä (mukaanlukien itseni) jotka eivät hyväksy ruumiillista kuritusta, arvostellaan vapaiksi kasvattajiksi mutta itse olen jo saanut kritiikkiä siitä, kun pidän lapselle niin kovaa kuria Minä kun en näe tarvetta alkaa leperrellä lapselle sydänjuuria myöten, jos hän alkaa parkua sen takia kun ei saa vaikkapa mennä kaivelemaan roskia kaapista tai jotain muuta yhtä nokkelaa

 

Oletteko ihan tosissanne Nappi82 ja Töllin Ruusa? Minusta tuo ap:n teksti oli hyvä ja aiheellinen. Hämmästyttää, mikä siinä laissa on sellaista, että mieluummin sakotkin ottaisi. Ymmärsinköhän jotenkin väärin? Tai onko täällä jokin aiempui ketju, mihin tämä liittyi? (*ihan pihalla*)

No ihan oikeasti.

Jos joku rakkaista lapsosistani saisi päähänsä kielloista (useista) huolimatta mennä vaikka leikkimään tonne jokirantaan, ohjaisin vikkelään pois hiuksista taluttaen.

(mutta; ei niille tule mieleen moinen, onneksi, rahani säästyvät)

Hiuksista taluttaen? Miksei kädestä?

Mieluummin kerran tukasta niin että asia jää mieleen kun kädestä viimisen kerran..

:/

Pyh. Mun tietämät tukistuksia ja nippauksia saaneet lapset eivät todellakaan opi mitään ekasta tai tokastakaan kerrasta.
Tehokkaampaa on taluttaa lapsi pois tilanteesta, pitää palopuhe, ja antaa joku konkreettinen rangaistus (ei fyysinen).

Nuo palopuheet voi pahimmillaan laittaa lapsen itsetunnon loppuelämäksi ihan nollax. Yleensä te täydelliset pidätte näitä "puheitaiset rangaistuksetkin voi mennä ihan överiksi. Myös näitä täydellisiä taluttajia on joskus nähty puristavan vihoissaan lasta kädestä niin että kova itku on tullut. Kumpi pahempi. Kukapa tietää! Kaikille lapsille ei samat keinot auta. Rakkautta ja rajoja
Ei siis t
Ja nuo konkreett

 

En nyt ota sen kummemmin kantaa tuohon tukistamisen pahuuteen, kysyn vaan mielenkiinnosta et miten te joiden mielestä pitää riittää " henkinen yliote" lapsiin, saatte vaikka vajaa kaksvuotiaan joka juoksee jo kovaa mutta ei vielä omaa laajaa sanavarastoa uskomaan ettei autotielle juosta pihasta?

Pidätte sylissä pari vuotta aina ulkona ollessa eli lapsi sais leikkiä vasta kun ymmärtää kiellot ja perustelut?
En itse pidä fyysistä kurittamista tarpeellisena "vaarattomissa erimielisyyksissä" mutta muutamaa tällaista tielle juoksentelijaa kauhulla seuranneena mietin et olisiko se tukkapölly kuitenkin parempi siinä tilanteessa kuin äidin monimutkainen selitys vaarallisuudesta, selitys jolla ei ole vaikutusta koska lapsi ei siitä mitään ymmärrä.. >(Itse olisin mielummin tukistettuna hengissä kuin tukistamattomana kuollut auton alle!)

No tuohon vaan sen verran että ei tulisi mieleenkään luottaa kaksivuotiaaseen niin että antaisin edes sitä vaihtoehtoa että voisi vahingossakaan juosta autotielle. Käytin sitten väkivaltaista kuritusta tai en.

En jätä edes nelivuotiastani vahtimatta pihalle, koska en luota että muistissa pysyisi ettei vaarallisiin paikkoihin mennä, kurituskeinosta huolimatta. (oletan että ulkoisia vaaroja kuten muut ihmiset ei olisi tuossa tilanteessa.)

 

No, et säkää varmaan ihan täydellinen vanhempi oo

Olipas "fiksu" kommentti!
Mä oon ihan samoissa linjoissa alkuperäisen kanssa, ei väkivaltaa, ei ruumiillista kuritusta!
Yllättävän moni siinä yhdessä ketjussa salli tukkapöllynkin aina "tiukan paikan tullen"
Ei hyvä kasvatus ole kurittamista! Meitä äitejä on moneen lähtöön eikä kukaan täydellinen ole, mutta tuo ruumiillinen kajoaminen lapseen (esim myös tukistaminen, luunapit jne) kielletään laissa.

 

En nyt ota sen kummemmin kantaa tuohon tukistamisen pahuuteen, kysyn vaan mielenkiinnosta et miten te joiden mielestä pitää riittää " henkinen yliote" lapsiin, saatte vaikka vajaa kaksvuotiaan joka juoksee jo kovaa mutta ei vielä omaa laajaa sanavarastoa uskomaan ettei autotielle juosta pihasta?

Pidätte sylissä pari vuotta aina ulkona ollessa eli lapsi sais leikkiä vasta kun ymmärtää kiellot ja perustelut?
En itse pidä fyysistä kurittamista tarpeellisena "vaarattomissa erimielisyyksissä" mutta muutamaa tällaista tielle juoksentelijaa kauhulla seuranneena mietin et olisiko se tukkapölly kuitenkin parempi siinä tilanteessa kuin äidin monimutkainen selitys vaarallisuudesta, selitys jolla ei ole vaikutusta koska lapsi ei siitä mitään ymmärrä.. >(Itse olisin mielummin tukistettuna hengissä kuin tukistamattomana kuollut auton alle!)

No tuohon vaan sen verran että ei tulisi mieleenkään luottaa kaksivuotiaaseen niin että antaisin edes sitä vaihtoehtoa että voisi vahingossakaan juosta autotielle. Käytin sitten väkivaltaista kuritusta tai en.

En jätä edes nelivuotiastani vahtimatta pihalle, koska en luota että muistissa pysyisi ettei vaarallisiin paikkoihin mennä, kurituskeinosta huolimatta. (oletan että ulkoisia vaaroja kuten muut ihmiset ei olisi tuossa tilanteessa.)

Ei tosiaan tarvitse pahoinpidellä lastaan - riittää kun vahtii.

 

voinko kysyä, te, jotka nipistätte, tukistatte, läpsitte tms lapsianne rangaistukseksi, käytättekö tällaisia keinoja aikuisiinkin? entäpä koulussa, hyväksyttekö jos siellä käytettäisiin näitä keinoja?

Eikö kukaan vastaa?

 

Mielenkiintoista. Pääsinköhän taas lapsiaan hakkaavina muistettavien listalle.

 

voinko kysyä, te, jotka nipistätte, tukistatte, läpsitte tms lapsianne rangaistukseksi, käytättekö tällaisia keinoja aikuisiinkin? entäpä koulussa, hyväksyttekö jos siellä käytettäisiin näitä keinoja?

Aikuiset on aikuisia ja lapset on lapsia, ei pidä sekottaa niitä keskenään. Aikuisen suhde lapsiin ei ole sama kuin aikuisen suhde aikuisiin, eli kysymyksesi on jokseenkin huvittava.
Sinäkö sitten lemmiskelet lasten kanssa jos lemmit aikuistenkin kanssa? Voisin kysyä yhtä tyhmänä, MUTTEN KYSY!! :headwall:

 

Mielenkiintoista. Pääsinköhän taas lapsiaan hakkaavina muistettavien listalle.

mä pääsin varmaan kans.

 

Emilyn:"Olen huomannut, että ne tottelemattomimmat lapset ovat juuri niillä, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa vaan käyvät käsiksi (tukistukset sun muut). Ja kun vierestä katsoo, niin vanhemmat eivät todellakaan osaa pitää sitä kuria suullisesti tai muutoin asenteellaan, jämeryydellään. "

Voi veit jalat suustani!!!

 

voinko kysyä, te, jotka nipistätte, tukistatte, läpsitte tms lapsianne rangaistukseksi, käytättekö tällaisia keinoja aikuisiinkin? entäpä koulussa, hyväksyttekö jos siellä käytettäisiin näitä keinoja?

Aikuiset on aikuisia ja lapset on lapsia, ei pidä sekottaa niitä keskenään. Aikuisen suhde lapsiin ei ole sama kuin aikuisen suhde aikuisiin, eli kysymyksesi on jokseenkin huvittava.
Sinäkö sitten lemmiskelet lasten kanssa jos lemmit aikuistenkin kanssa? Voisin kysyä yhtä tyhmänä, MUTTEN KYSY!! :headwall:

Jos pahoinpitelyä ajatellaan, niin ennemmin niitä aikuisia pitäisi läpsiä - johan aikuisen ihmisen pitäisi tietää kuinka käyttäytyy! Sen sijaan pieneltä lapselta ei voi vaatia taitoa käyttäytyä juuri kuten aikuisen mielestä pitäisi, joka hetki, ja tämän vuoksi häntä tulee nimenomaan ohjata eikä satuttaa fyysisesti.

Mutta asenteet ne on vielä nykyäänkin pahasti vinksallaan, ehkä jonain päivänä tämäkin asia paranee :/

 

Näin serkkuni kerran tukistavan lastansa. Melko hellästi, mutta niin, että tehosi. Lapsi ei itkenyt, vaan istui kiltisti alas ja totteli, käyttäytyi iloisesti tämän jälkeen jne. Mä en vaan pysty ajattelemaan, että "kauheeta, se pahoinpiteli lastansa".
Vaikka en tuollaisesta tykkäisikään (itse tekisi niin).

Kun koko ajan puhutaan tukistamisesta pahoinpitelynä...
Ymmärtääköhän kukaan mun pointtia? (se on jossain tuolla välissä :snotty: )

 

voinko kysyä, te, jotka nipistätte, tukistatte, läpsitte tms lapsianne rangaistukseksi, käytättekö tällaisia keinoja aikuisiinkin? entäpä koulussa, hyväksyttekö jos siellä käytettäisiin näitä keinoja?

Aikuiset on aikuisia ja lapset on lapsia, ei pidä sekottaa niitä keskenään. Aikuisen suhde lapsiin ei ole sama kuin aikuisen suhde aikuisiin, eli kysymyksesi on jokseenkin huvittava.
Sinäkö sitten lemmiskelet lasten kanssa jos lemmit aikuistenkin kanssa? Voisin kysyä yhtä tyhmänä, MUTTEN KYSY!! :headwall:

 

Oletteko ihan tosissanne Nappi82 ja Töllin Ruusa? Minusta tuo ap:n teksti oli hyvä ja aiheellinen. Hämmästyttää, mikä siinä laissa on sellaista, että mieluummin sakotkin ottaisi. Ymmärsinköhän jotenkin väärin? Tai onko täällä jokin aiempui ketju, mihin tämä liittyi? (*ihan pihalla*)

No ihan oikeasti.

Jos joku rakkaista lapsosistani saisi päähänsä kielloista (useista) huolimatta mennä vaikka leikkimään tonne jokirantaan, ohjaisin vikkelään pois hiuksista taluttaen.

(mutta; ei niille tule mieleen moinen, onneksi, rahani säästyvät)

Hiuksista taluttaen? Miksei kädestä?

Mieluummin kerran tukasta niin että asia jää mieleen kun kädestä viimisen kerran..

:/

Pyh. Mun tietämät tukistuksia ja nippauksia saaneet lapset eivät todellakaan opi mitään ekasta tai tokastakaan kerrasta.
Tehokkaampaa on taluttaa lapsi pois tilanteesta, pitää palopuhe, ja antaa joku konkreettinen rangaistus (ei fyysinen).

Peesi tähän! Olen huomannut, että ne tottelemattomimmat lapset ovat juuri niillä, jotka eivät osaa lapsiaan kasvattaa vaan käyvät käsiksi (tukistukset sun muut). Ja kun vierestä katsoo, niin vanhemmat eivät todellakaan osaa pitää sitä kuria suullisesti tai muutoin asenteellaan, jämeryydellään. Niitä (mukaanlukien itseni) jotka eivät hyväksy ruumiillista kuritusta, arvostellaan vapaiksi kasvattajiksi mutta itse olen jo saanut kritiikkiä siitä, kun pidän lapselle niin kovaa kuria Minä kun en näe tarvetta alkaa leperrellä lapselle sydänjuuria myöten, jos hän alkaa parkua sen takia kun ei saa vaikkapa mennä kaivelemaan roskia kaapista tai jotain muuta yhtä nokkelaa

Lähisukulaisellani on kaksi lasta, ihan terveitä henkisesti (ei siis ylivilkkautaa tms).
Äiti ei koskaan ole juhlissa ym kauaa tai lähde lasten kanssa kaupungille mielellään koska ei jaksa näiden riehumista. Ja tämä äiti tykkää todellakin luunappeja ja tukistusta sun muita.
Tuntuu että aina kun niitä lapsia tukistetaan tai napataan, heillä uhma sisällä vaan kasvaa, ja olenpa useasti nähnyt miten lapsi on hypännyt äitiään kohti hampaat irvessä ja käsi ojossa luunapin jälkeen. Vielä ei tietääkseni ole äitiään uskaltanut takaisin nappaista, mutta uskon että sekin päivä vielä tulee. =/

 

En nyt ota sen kummemmin kantaa tuohon tukistamisen pahuuteen, kysyn vaan mielenkiinnosta et miten te joiden mielestä pitää riittää " henkinen yliote" lapsiin, saatte vaikka vajaa kaksvuotiaan joka juoksee jo kovaa mutta ei vielä omaa laajaa sanavarastoa uskomaan ettei autotielle juosta pihasta?

Pidätte sylissä pari vuotta aina ulkona ollessa eli lapsi sais leikkiä vasta kun ymmärtää kiellot ja perustelut?
En itse pidä fyysistä kurittamista tarpeellisena "vaarattomissa erimielisyyksissä" mutta muutamaa tällaista tielle juoksentelijaa kauhulla seuranneena mietin et olisiko se tukkapölly kuitenkin parempi siinä tilanteessa kuin äidin monimutkainen selitys vaarallisuudesta, selitys jolla ei ole vaikutusta koska lapsi ei siitä mitään ymmärrä.. >(Itse olisin mielummin tukistettuna hengissä kuin tukistamattomana kuollut auton alle!)

No tuohon vaan sen verran että ei tulisi mieleenkään luottaa kaksivuotiaaseen niin että antaisin edes sitä vaihtoehtoa että voisi vahingossakaan juosta autotielle. Käytin sitten väkivaltaista kuritusta tai en.

En jätä edes nelivuotiastani vahtimatta pihalle, koska en luota että muistissa pysyisi ettei vaarallisiin paikkoihin mennä, kurituskeinosta huolimatta. (oletan että ulkoisia vaaroja kuten muut ihmiset ei olisi tuossa tilanteessa.)

Ei tosiaan tarvitse pahoinpidellä lastaan - riittää kun vahtii.

Yhtä on helppo vahtia... koita vahtia neljää tai enempää.

 

voinko kysyä, te, jotka nipistätte, tukistatte, läpsitte tms lapsianne rangaistukseksi, käytättekö tällaisia keinoja aikuisiinkin? entäpä koulussa, hyväksyttekö jos siellä käytettäisiin näitä keinoja?

Aikuiset on aikuisia ja lapset on lapsia, ei pidä sekottaa niitä keskenään. Aikuisen suhde lapsiin ei ole sama kuin aikuisen suhde aikuisiin, eli kysymyksesi on jokseenkin huvittava.
Sinäkö sitten lemmiskelet lasten kanssa jos lemmit aikuistenkin kanssa? Voisin kysyä yhtä tyhmänä, MUTTEN KYSY!! :headwall:

Jos pahoinpitelyä ajatellaan, niin ennemmin niitä aikuisia pitäisi läpsiä - johan aikuisen ihmisen pitäisi tietää kuinka käyttäytyy! Sen sijaan pieneltä lapselta ei voi vaatia taitoa käyttäytyä juuri kuten aikuisen mielestä pitäisi, joka hetki, ja tämän vuoksi häntä tulee nimenomaan ohjata eikä satuttaa fyysisesti.

Mutta asenteet ne on vielä nykyäänkin pahasti vinksallaan, ehkä jonain päivänä tämäkin asia paranee :/

No läpsi sinä aikuisia, minä jätän sen lapsille.

 

Osallistun keskusteluun vain omasta puolestani sen kummemmin muiden toimintatapoja kommentoimatta.
Oon itse saanut todella autoritäärisen kasvatuksen,missä ei enää puhuttu tukistuksista tai luunapeista vaan pahoinpitelystä,useasti tähän kuului veren valuminen jostainpäin kehoa,mustelmia sekä henkistä nöyryyttämistä. äitini perusteli väkivallan minun huonommuudellani sekä sillä että on itse saanut selkäänsä.aikuistuttuani sainkin sitten tehdä töitä huonon itsetuntoni kanssa ihan tosissani sekä oman väkivaltaisuuteni kanssa.Vanhimman lapsen saatuani 18v sitten päätin etten käytä väkivaltaa kasvatuskeinona,mutta ollessani kahden lapsen yh:na ja rättiväsyneenä sorruin kerran tukistamiseen lapsen ollessa 4v,kertakaikkiaan meni hermot. ja nyt tätä kuopusta olen pari kertaa sortunut tukistamaan.Tiedän varsin hyvin ettei se ole mikään kasvatuskeino ja toivon ja teen työtä etten moiseen joudu turvautumaan myöskään tämän viidennen kohdalla.Tiedän myös ettei selitykseksi riitä että olen itse ollut koko lapsuuden väkivallan uhri,mutta sen kuitenkin haluan kertoa että tässä on saanut ihan tosissaan tehdä töitä itsensä kanssa päästäkseen eroon väkivallan kierteestä!!Toivoisin hieman ymmärrystä myös tälläiselle epätäydelliselle äidille!

 

no kiitos, eipä ole tyhmäksi taas vähään aikaan haukuttukaan. En pidä lapsen ja aikuisen suhdetta sellaisena että aikuinen vahvempana alistaisi ruumiillisesti heikompaansa. Ja tätä siksi vertasin aikuisten kesken välien selvittelyyn, että eikös meidän vanhempina ole velvollisuus näyttä lapsillemme mallia miten niissä asioissa toimitaan. Tuohon lempimiseen en jaksa kommentoida, niinkuin sanoit, se oli aika tyhmä kommentti.
Mutta Luntic, hyväksytkö siis opettajilta että he kurittaisivat ruumiillisesti lapsia, oppilaita, jos he eivät tottele?

 

Oletteko ihan tosissanne Nappi82 ja Töllin Ruusa? Minusta tuo ap:n teksti oli hyvä ja aiheellinen. Hämmästyttää, mikä siinä laissa on sellaista, että mieluummin sakotkin ottaisi. Ymmärsinköhän jotenkin väärin? Tai onko täällä jokin aiempui ketju, mihin tämä liittyi? (*ihan pihalla*)

No ihan oikeasti.

Jos joku rakkaista lapsosistani saisi päähänsä kielloista (useista) huolimatta mennä vaikka leikkimään tonne jokirantaan, ohjaisin vikkelään pois hiuksista taluttaen.

(mutta; ei niille tule mieleen moinen, onneksi, rahani säästyvät)

Hiuksista taluttaen? Miksei kädestä?

Mieluummin kerran tukasta niin että asia jää mieleen kun kädestä viimisen kerran..

:/

Pyh. Mun tietämät tukistuksia ja nippauksia saaneet lapset eivät todellakaan opi mitään ekasta tai tokastakaan kerrasta.
Tehokkaampaa on taluttaa lapsi pois tilanteesta, pitää palopuhe, ja antaa joku konkreettinen rangaistus (ei fyysinen).

Nuo palopuheet voi pahimmillaan laittaa lapsen itsetunnon loppuelämäksi ihan nollax. Yleensä te täydelliset pidätte näitä "puheitaiset rangaistuksetkin voi mennä ihan överiksi. Myös näitä täydellisiä taluttajia on joskus nähty puristavan vihoissaan lasta kädestä niin että kova itku on tullut. Kumpi pahempi. Kukapa tietää! Kaikille lapsille ei samat keinot auta. Rakkautta ja rajoja
Ei siis t
Ja nuo konkreett

Ja kun edelleen on muitakin vaihtoehtoja kuin nuo kaksi ääripäätä.
Kummassakin tapauksessa on vanhemassa jotain vikaa, henkinen tasapaino ei ole kohdillaan jos lasta pitää tavalla tai toisella satuttaa tai alistaa.

 

Yhtä on helppo vahtia... koita vahtia neljää tai enempää.

no herrajestas: ÄLÄ TEE NIITÄ LAPSIA ENEMPÄÄ KUIN PYSTYT HOITAMAAN! taivaastako niitä tipahtelee vai mistä?!

 

Tämä keskutelu elää varmaan kestona palstalla.
Minulla on keskusteluun enää tuskin mitään uutta annettavaa, mutta koska vältteälen tässä keittiön kaappien ovien pesua, voin tehdä sen täälläkin B)

Kovin mustavalkoista osin tämäkin keskustelu, tukistetuista lapsista kasvaa
huonovointisia häiriökäyttytyjiä vs. tukistamattomista kasvaa rajattomia kamalia kaikenkokeilevia kakaroita.

Minä en usko, että muutama tukkapölly tai se ettei niitä saa, voisi yksin vaikuttaa lapsen tulevaisuutteen noin selkeästi tietä viitottaen.

Minusta tukkapölly sinällään ei ole mitenkään erinomainen tai suositeltava kasvatuskeino, EI ole. Ja siitä huolimatta olen siihen itsekin syyllistynyt.
Olen siihen syyllistynyt ja se voi siltä osin tehdä minusta huonon vanhemman. Väsymystä ei saa käyttää puolustuksena, mutta tilanteissa joissa olen sitä käyttänyt, on se silti ollut varmaan se pääasiallisin syy.
Ja minun on tunnustettava, että käteni on ollut ajatustani nopeampi, olen napannut lasta hiuksista ja vasta sitten tajunnut mitä teen.
:ashamed: :ashamed: On ollut tilanteita, joissa olen voimattomuuttani tarttua tilanteeseen ehtinyt tukistaa, ennekuin olen sitä toisin lähtenyt purkamaan. Onneksi niitä tilanteita ei ole ollut usein, en siis ole jatkuvasti lapsiani hiuksista raastava hirviö. Mutta käteni on noussut lastani vastaan, silti en osaa mieltää itseäni lapsen pahoinpitelijäksivaikka lain mukaan sitä varmaan olenkin.

Tukistamista en voi sinällään puolustaa, mutta voin kuitenkin ymmärtää vanhempaa, joka näin on tehnyt. Koska olen itsekin siihen syylistynyt. Minusta tukistamista pahempaa on moni muu asia.

Uskon että sanoilla ja lapsen mitätöinnillä saa pahempaa jälkeä kuin keveähköllä niskavilloista tarttumisella.
Mutta sitähän ei tässä kysytty.

Ja tähän heitän silti kommentin joka voi prvosoida, vaikken uskokaan tukistamisen kasvattavaan vaikutuksen, minusta tukistavaa kättä pahempi vaikutus on sillä. että nostaa kätensä kokonaan. B)

 

En nyt ota sen kummemmin kantaa tuohon tukistamisen pahuuteen, kysyn vaan mielenkiinnosta et miten te joiden mielestä pitää riittää " henkinen yliote" lapsiin, saatte vaikka vajaa kaksvuotiaan joka juoksee jo kovaa mutta ei vielä omaa laajaa sanavarastoa uskomaan ettei autotielle juosta pihasta?

Pidätte sylissä pari vuotta aina ulkona ollessa eli lapsi sais leikkiä vasta kun ymmärtää kiellot ja perustelut?
En itse pidä fyysistä kurittamista tarpeellisena "vaarattomissa erimielisyyksissä" mutta muutamaa tällaista tielle juoksentelijaa kauhulla seuranneena mietin et olisiko se tukkapölly kuitenkin parempi siinä tilanteessa kuin äidin monimutkainen selitys vaarallisuudesta, selitys jolla ei ole vaikutusta koska lapsi ei siitä mitään ymmärrä.. >(Itse olisin mielummin tukistettuna hengissä kuin tukistamattomana kuollut auton alle!)

No tuohon vaan sen verran että ei tulisi mieleenkään luottaa kaksivuotiaaseen niin että antaisin edes sitä vaihtoehtoa että voisi vahingossakaan juosta autotielle. Käytin sitten väkivaltaista kuritusta tai en.

En jätä edes nelivuotiastani vahtimatta pihalle, koska en luota että muistissa pysyisi ettei vaarallisiin paikkoihin mennä, kurituskeinosta huolimatta. (oletan että ulkoisia vaaroja kuten muut ihmiset ei olisi tuossa tilanteessa.)

Ei tosiaan tarvitse pahoinpidellä lastaan - riittää kun vahtii.

Yhtä on helppo vahtia... koita vahtia neljää tai enempää.

Kummasti se onnistuu joiltakin ja toisilta ei

 

aika herkästi porukka käyttää sanoja "ruumiillinen kuritus", "pahoinpitely", "väkivalta".. yms.
itse olen vyöstä ja risusta pienenä saanut eikä se minusta pahaa ihmistä ole tehnyt.
omille lapsille en sitä tee mutta joskus jos esim. yllätän lapsen vääntelemässä hellanlevyjä päälle niin voi siitä luunappi tulla ja keskustelu päälle mitä siitä voi seurata.
en ala tuosta nyt itseäni sentään ruoskimaan..
mutta ei sekään ole kiva että tukistusta+luunappeja käytetään ainoana keinona ja jatkuvasti.
ehkäpä vai niissä kaikkein pahimmissa jutuissa mistä voi seurata jotain todella pahaakin, ei esim. että leikkii ruualla..
kohtuus kaikessa.

 

Yhtä on helppo vahtia... koita vahtia neljää tai enempää.

no herrajestas: ÄLÄ TEE NIITÄ LAPSIA ENEMPÄÄ KUIN PYSTYT HOITAMAAN! taivaastako niitä tipahtelee vai mistä?!

Kyllähän minä ne hoidan, kuka muukaan. Oletko kateellinen vai???

 

Osallistun keskusteluun vain omasta puolestani sen kummemmin muiden toimintatapoja kommentoimatta.
Oon itse saanut todella autoritäärisen kasvatuksen,missä ei enää puhuttu tukistuksista tai luunapeista vaan pahoinpitelystä,useasti tähän kuului veren valuminen jostainpäin kehoa,mustelmia sekä henkistä nöyryyttämistä. äitini perusteli väkivallan minun huonommuudellani sekä sillä että on itse saanut selkäänsä.aikuistuttuani sainkin sitten tehdä töitä huonon itsetuntoni kanssa ihan tosissani sekä oman väkivaltaisuuteni kanssa.Vanhimman lapsen saatuani 18v sitten päätin etten käytä väkivaltaa kasvatuskeinona,mutta ollessani kahden lapsen yh:na ja rättiväsyneenä sorruin kerran tukistamiseen lapsen ollessa 4v,kertakaikkiaan meni hermot. ja nyt tätä kuopusta olen pari kertaa sortunut tukistamaan.Tiedän varsin hyvin ettei se ole mikään kasvatuskeino ja toivon ja teen työtä etten moiseen joudu turvautumaan myöskään tämän viidennen kohdalla.Tiedän myös ettei selitykseksi riitä että olen itse ollut koko lapsuuden väkivallan uhri,mutta sen kuitenkin haluan kertoa että tässä on saanut ihan tosissaan tehdä töitä itsensä kanssa päästäkseen eroon väkivallan kierteestä!!Toivoisin hieman ymmärrystä myös tälläiselle epätäydelliselle äidille!

Jos huomaat toistavasti lapsuutesi käyttäytymismallia, hae itsellesi apua. Tu ei ole mikään puolustus käytöksellesi. nimim. kokemusta on