Toisen lapsen toive

astrea, minäki oon seurannut tuota keskustelua ja jo ihan työn puolesta tiedän ihan liikaa kaikista sairauksista ja ongelmista joita voi tulla. Aina tämmöinen muistuttaa siitä (muistan minä melkein päivittäin muutenkin) kuinka onnekkaita me ollaan kun meillä on yksi lapsi. Mun on pitänyt ihan tietoisesti miettiä omia kasvatusmenetelmiä, etten muuttuisi liian huolehtivaksi curling-vanhemmaksi ja suojelisi liikaa lasta. Lisäksi voin tunnustaa, että olin todella hermona raskausaikana, en edes kehtaa sanoa kuinka monesti kävin yksityisellä ultrassa omalla kustannuksella. Pienemmästäkin risahduksesta olin saikulla. Synnärille lähin tyyliin ekasta supparista, vaikka ne kehotti tulemaan vasta muutaman tunnin päästä (toisaalta tässä tapauksessa se oli hyvä, kun synnytys eteni niin nopeasti). Monet kehotti nauttimaan raskausajasta ja nautinhan minä. Mutta stressasin noin 10 x enemmän kuin kaverit, joilla raskaus oli alkanut helpommin... Ja olen miettinyt IHAN samaa, ensin stressataan näitä hoitoja, sitten kun/jos raskaus alkaa, stressataan alkuraskauden ultraa, sitten niskaturvoketta, rakennetta, kohtukuolemaa, keskosuutta, kohtukuolemaa, synnytyksessa vammautumista, kätkytkuolemaa jne jne jne.... Äidin huolet alkaa jo ennenkuin koko lasta edes on! Itse stressaan tätä maailman tilannettakin, kannattaako tälle pallolle synnyttää enää uusia lapsia, kun saa pelätä arvaamatonta Venäjää, työttömyyttä, ihmisten pahoinvointia ja rasismia, koulukiusaamista, ympäristön saastumista jne jne jne

No joo, toisaalta sitä elää omassa ihanassa vaaleanpunaisessa kuplassa jossa voi haaveilla taas kahdesta viivasta, ensimmäisistä potkuista, äitiyspakkauksesta, vauvan tuoksusta. Kyllä se on kaiken pelkäämisen arvoista!

 

Voi, mikähän juttu siellä on, en oo lukenu..? Mikään ei ole itsestäänselvää, ei todellakaan edes se että nyt on elossa. Seuraavassa hetkessä kaikki voi olla toisin. Muistutitte taas kiitollisuudesta, kiitos siitä. Niinhän se on, naiset jotka tulevat helposti tai vahingossa raskaaksi, voivat helpommin olla huolehtimatta. On tietysti paljon ihmisluonteesta kiinni. Mutta kyllä tässä "lapsentekoshowssa" väkisin tulee vainoharhaiseksi. Esim. näkee niitä haamuja tikussa . Mä taas näin niitä, mut nyt menkat ovat antaneet esimakua, eiköhän ne huomenna ala, sillon ois dpo13. Pitäs aamulla mennä ottaan progesteronit et onks sitä ovista tullu. Sitten taas uutta yritystä menopurilla...

 

Dyingdaylight, Lia oli ollu rakenneultras ja siellä oli todettu että vauva on vakavasti vammainen ja jos syntyisi elävänä ei välttämättä eläisi kauan. Päätyivät keskeyttämään raskauden.

Tupsuli, joo samaa mietin minäkin että onko mitään järkeä synnyttää lasta tähän maailmaan, että millainen tulevaisuus itse maapallollakaan on?!? Ja mua huolettaa kans toi itänaapuri. Oon jo miettinyt että mihin lähden perhettäni viemään jos tarve tulee.

Mä en ylimääräisis ultris käyny (jäin työttömäksi just samalla viikolla kun piikitykset alkoi, niin ei oikein ollu varaa kun kaikki hoitokustannukset jäi omalle kontolle) mut joka kerta kun oli ultra tulos tai tiesi että neuvolas kuunnellaan, ennen kuin tunsin liikkeet, olin ihan varma että tulee huonoja uutisia. Liikkeet helpotti oloa mutta kyllä mä pari kertaa tein liikelaskentaakin. Kun alkoi viimeinen kuukausi, aloin pelätä kohtukuolemaa ja siksi mulle oli suunnaton helpotus kun synnytys alkoi laskettuna aikana. Synnytykses keskityin vain vauvan sykkeeseen ja hoin ääneen "älä luovuta, kestä vielä" ja kaikki luuli että tsemppasin itseäni vaikka puhuin vauvalle.

Se mitä mä oon pilpo keskusteluis sanonu niin, kun on hoitolähtöinen raskaus niin äidiltä tavallaan viedään "oikeus" valittaa huonoa oloa, väsymystä, epävarmuutta, turvotusta yms mistä "tavisraskaat" yleensä valittaa ja mitä pidetään normaalina. Jos hoidoista tietää muut niin vastaus voi hyvinkin olla "iteppä oot ittes tuohon tilaan hankkiutunu", "älä valita, tätähän sä oot halunnu". Kaikki vaan pitäis kärsiä hymy huulilla. Tais mennä vähä ohi aiheesta...

 

Heippa!

Onpas täällä ollut paljon keskustelua viikon aikana. Meillä meni raskaimman kautta tämä neidin influenssa. Heti kotiuduttua, seuraavana yönä mentiin ambulanssilla takas sairaalaan. Meni uudelleen hengitys ahtaalle. Kuumetta ei ollu, tulehdusarvot ei koholla, mutta hengitys ahdisti.....sittw menikin viisi päivää sairaalassa, eli yhteensä oltiin melkein puolitoistaviikkoa osastolla! Meillä kenelläkään ei oo rokotetta, mutta eipä se välttämättä mitään edes pelasta....siellä oli rokotettujakin lapsia osastohoidossa. Ei se sairaalaelämä mukavaa oo ja on niin vaikea katsoa, kun lapsi vaan nukkuu eikä hengitys kulje ja happpiviikset apuna. Onneksi siitä on nyt toivuttu ja tyttö on pirteä ihana itsensä.

Olen lukenut Lian tarinaa tuolta plussapalstalta. Kyllä se on mietityttänyt paljon. Aina sanotaan, että hoidot ei lisää vakavien sairauksien riskiä sikiöissä, mutta miksi lähes jokaisessa plussaketjussa on joku, tai jopa useampi, joilla todetaan vakava sairaus ja odotus päättyy keskeytykseen. Kyllä niitä mielestäni on enemmän!

En muista enää kaikkien vaiheita ja kirjoituksia, mutta piinapäiviä viettäville, oikein paljon kärsivällisyyttä

Minun piti soittaa polille nyt ku menkat alko, mutta en pystynyt tytön sairastellessa, keskitttymään mihinkään muuhun, kun saamaan hänet taas kuntoon. Menee maaliskuulle meidän mahdollinen seuraava PAS!

Voimia kaikille vaiheisiinne!

 

Mäkin voisin tulla tänne(kin) kirjoitteleen

Lyhyesti omaa tilannetta:

Kotona yksi ICSI-lapsi, joka syntyi 1.ICSI:n 1.PAS:ista. Tuoresiirtoon ei päästy kun sain munasolujen keräyksestä sisäisen verenvuodon, ja joudun leikkaukseen asti (vatsalaukustani imettiin 2,8litraa verta pois joten vuoto todella oli iso). Tämän ekan lapsen kohdalla yritettiin myös 3 tuloksetonta inseminaatiota.

Tuon ensimmäisen ICSI-ihmeen ollessa vajaa pari-vuotias, alkoi haaveet toisesta ihmeestä. Sille tielle lähdettiin oikeastaan jo viime huhtikuussa, mutta ensin kierrot eivät natsanneet yhtään kalenterin kanssa (osui aina viikonlopulle tms.). Meille jäi ekasta ICSI:stä siis yksi alkio pakkaseen. Elokuussa vihdoin päästiin tuo yksi siirtämään, nega siitä. Sen jälkeen aloitettiin taas inseminaatiot, niitä tehtiin syksyllä 3 kpl, tuloksettomasti. Meillä kans miehellä ainoa käytettävissä oleva sperma pakastettuna, ja sitä ei kauheasti enää ole joten lääkäri sanoi marraskuussa että ainoa vaihtoehto on enää lähteä ICSIIn uudestaan. Halusin loppuvuoden miettimisaikaa, koska ei ollut helppo päätös lähteä uudestaan munasolupunktioon koska viimeksi sain pahimman mahdollisen komplikaation josta toipuminen vei useamman kuukauden. Tammikuussa kuitenkin sain jotenkin rohkaistua mieleni, ja päätin hypätä kohti uutta punktiota. Nyt en voi muuta kuin toivoa että minulle ei käy toista kertaa niin huonosti.

Aloitan siis pistokset ensi viikolla menkkojen alkaessa, ja punktio osunee johonkin maaliskuun alkupuolelle, riippuen tietysti miten munasolut kasvavat Jännittää aivan törkeästi! En oikeastaan tiedä edes mitä kaikkea tästä ajatella, mutta ei kai sitä voi muuta kun toivoa parasta ja pelätä pahinta vanhan sanonnan mukaan.

 

Mäkin voisin tulla tänne(kin) kirjoitteleen

Lyhyesti omaa tilannetta:

Kotona yksi ICSI-lapsi, joka syntyi 1.ICSI:n 1.PAS:ista. Tuoresiirtoon ei päästy kun sain munasolujen keräyksestä sisäisen verenvuodon, ja joudun leikkaukseen asti (vatsalaukustani imettiin 2,8litraa verta pois joten vuoto todella oli iso). Tämän ekan lapsen kohdalla yritettiin myös 3 tuloksetonta inseminaatiota.

Tuon ensimmäisen ICSI-ihmeen ollessa vajaa pari-vuotias, alkoi haaveet toisesta ihmeestä. Sille tielle lähdettiin oikeastaan jo viime huhtikuussa, mutta ensin kierrot eivät natsanneet yhtään kalenterin kanssa (osui aina viikonlopulle tms.). Meille jäi ekasta ICSI:stä siis yksi alkio pakkaseen. Elokuussa vihdoin päästiin tuo yksi siirtämään, nega siitä. Sen jälkeen aloitettiin taas inseminaatiot, niitä tehtiin syksyllä 3 kpl, tuloksettomasti. Meillä kans miehellä ainoa käytettävissä oleva sperma pakastettuna, ja sitä ei kauheasti enää ole joten lääkäri sanoi marraskuussa että ainoa vaihtoehto on enää lähteä ICSIIn uudestaan. Halusin loppuvuoden miettimisaikaa, koska ei ollut helppo päätös lähteä uudestaan munasolupunktioon koska viimeksi sain pahimman mahdollisen komplikaation josta toipuminen vei useamman kuukauden. Tammikuussa kuitenkin sain jotenkin rohkaistua mieleni, ja päätin hypätä kohti uutta punktiota. Nyt en voi muuta kuin toivoa että minulle ei käy toista kertaa niin huonosti.

Aloitan siis pistokset ensi viikolla menkkojen alkaessa, ja punktio osunee johonkin maaliskuun alkupuolelle, riippuen tietysti miten munasolut kasvavat Jännittää aivan törkeästi! En oikeastaan tiedä edes mitä kaikkea tästä ajatella, mutta ei kai sitä voi muuta kun toivoa parasta ja pelätä pahinta vanhan sanonnan mukaan.

Tervetuloa mukaan keskusteluun! Me ollakin sitten samassa aikataulussa, mullakin alkaa ens viikolla pistokset, tosin kaava on pitkä ja sumut alko jo viikko sitten. Sulla on ollut hurja komplikaatio, onneksi siitä selvisit. Ymmärrän kyllä että jännittää ruveta uudestaan hommaan. Tuliko vuoto heti siinä pöydällä vai ehdikö kotiin asti? Mulla on kans toinen munasarja kertynyt ikävästi kohdun taakse, niin että punktio tuntuu aika ikävällä, mut onneksi viimeksi ei kitsasteltu kipulääkkeen kanssa. Onneksi mennyt aika hyvin punktiot. Synnytys oliki sitten eri juttu, mut siitä on tuolla aiemmissa teksteissä. Mitäpä nainen ei kestäisi tai riskeerais lapsen takia (kun biologinen kello tikittää)!

Meillä on aika samanikäisiä lapsia. Useammalla täällä pari-vuotias. Me oltais haluttu pitempi ikäero, mut näissä hoidoissa ei voi aloittaa liian aikaisin pikkukaverin tekoon... Ja nyt mulla pikkuhiljaa pukkaa vauvakuumettakin! Kun ei nousisi kovin korkealle tämä kuume, ettei sitten putoa kovin korkealta pettymyksissä. Yks pettymys oli toki niiden kolmen alkion kuukahtaminen sulatuksessa. Mutta nyt uutta kierrosta kohti hyvillä mielin kummiskin!

Kiela, hurjalta kuulostaa teidän tauti, onneksi se on nyt voiton puolella. Ehkä ihan hyvä, että siirrätte hoitoa ens kuuhun. Hetki kestää varmasti toipua sairaalareissusta. Se on hirveää kun lapsi sairastaa, sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi ja haavoittuvaiseksi. Onneksi Suomessa on hyvä hoito.

Aika menee hitaasti. Toisaalta tuntuu että koko ajan on perjantai! Onneksi töissä aika menee kuin siivillä. Mut tuntuu ettei maaliskuu ja punktio tuu ikinä. Ja kohta se kummiski koittaa ja nyt kaikki on vielä mahdollista ja voi pitää toiveet korkealla!

 

Tervetuloa AdeliinaJosefiina!

Mulla on lähes samanmoinen vuotokokemus! Tosin tämä ei tullu punktiossa, vaan ennen kun hoitoihin edes lähdettiin. Mulla puhkesi munasarjasta keltarauhashormonin aiheuttama kystä, joka vuoti vatsaonteloon 2,7 litraa! Leikkaukseen jouduin ja olin ihan järkyttävän kipeä ja huonossa hapessa ennen leikkausta ja lisäverta! Eli, tiedän mistä kokemuksesta puhut! Ei ole lastenleikkiä se, kun puolet kehon verimäärästä lähtee veks!

Onnea uuteen punktioon! Ei se toista kertaa enää noin satu!

 

Voi Kiela! Ihan kamala tilanne kun joutuu yöllä soittamaan ambulanssin pienelle! Onneksi on nyt parempi!!

Tervetuloa AdeliinaJosefiina! Hui, mä en oo tiennyt tuollaisesta mahdollisuudesta! Onneksi kuitenkin selvisit! Samaten kuin Kiela! Tuota ihmettelin, että jos teillä on ainoat siittiöt pakkasessa niin kuinka voidaan edes ajatella inseminaatiota?? Aika kallisarvoista tavaraa!

Kyllä se aika menee eteenpäin Tupsuli!

Kuinkas Dyingdaylightin piinat?

Täällä menkat menos. Olin eilen kaupas typyn kans ja seisoin jo ovispaketti kädes, kun oon aatellu et vois olla fiksua tikuttaa (ja samalla harjoitella) ja opetella löytämään ovis mahdollista PASia silmällä pitäen. Epäilen että mulla on ovis kp10-12. En sitten kehdannutkaan ostaa sitä pakettia kun aloin miettimään että mitä kassatäti aattelee kun ostaa ovispaketin ja kärryis on puolen vuoden ikäinen muksu. Sama homma kun hain r-testin apteekista ja typy ( silloin 3kk) oli mukana. Tuli olo, että kuinka vastuuttomana mua pidetään! Huoh, luulin että olisin päässyt tästä jo yli, etten mieti mitä muut ajattelee musta.

 

Tupsuli: ei huomattu mitään olevan vialla vielä tutkimuspöydällä ja sen jälkeisessä parin tunnin tarkkailussa. Kotona olin tosi huonossa kunnossa sen päivän ja vointi paheni koko ajan, alkuillasta aloin oksentaa ja menetin tajuntani kotona kaatuen lattialle, silloin mies soitti apua. Ensiavussa en voinut maata ollenkaan koska henkeni salpautui heti, enkä ymmärtänyt miksi. Lääkärin ultrassa vasta selvisi vuoto ja selittivät että pallea ikäänkuin salpautuu kun vatsaan vuotaa. Olin osastolla 3 päivää, tiputettiin punasoluja ja hyydyttäviä tekijöitä mutta 4.päivänä päätettiin leikata koska tilanne ei korjautunut ja vuoto oli niin iso.

Ompas kivaa kun ollaan ihan samassa aikataulussa!

Kiela: no hui mikä kokemus sullakin! Ja joo, kuulosti niin tutulle tuo kirjoittamasi että... Todellakin toivon ettei vastaavaa vatsaan vuotamista tarvitse koskaan enää kokea, mistään syystä! :/

Astrea: se, että inseminaatiokiertoja tehtiin, oli mun oma pyyntö juuri tuon kamalan trauman takia mikä minulla punktiosta on. Lääkärit laskivat kyllä tarkkaan koko ajan sperman riittävyyttä juuri siksi, että sitä riittää vielä ICSI:iinkin sitten jos siihen uskallan lähteä. Oltais tietty lääkäreiden lanssa toivottu että olis se säkä käyny inseminaatioissa niin ei olis tarvinnut miettiä ICSI:ä, mutta ei käynyt yhtään tuuria ja nyt tosiaan tavaraa on niin vähän ettei riitä enää muuhun kuin ICSIin.

Ja vielä kaikille omaa juttua yleisesti: tuon viimekertaisen komplikaation takia en tällä kertaa tietenkään pääse kotiin, vaan jään osastolle tarkkailuun ainakin yhdeksi yöksi, ja mua ultrataan vähän väliä jotta jos yhtä huono säkä käy tälläkin kertaa niin vuoto huomataan heti. Jossei tule yhtään vuotoa niin sit pääsen seuraavana päivänä kotiin.

 

AdeliinaJosefiina! Ymmärrän pelkosi punktiota kohtaan! Niin täysin ymmärrän!! Itse pelkäsin pitkään tapahtuman jälkeen, että se uusii ja kun multa ei ihan vesiselvää syytä siihen vuotoon löytyny. Lääkäri sanoi, että kun siellä se pieni kysta oli, niin siitä se todennäköisesti on vuotanut, vaikkei se siltä ollu yhtään näyttäny. Oli ollu ehyt ja siisti!! Ja se koko kysyä hävis seuraavaan ultraan mennessä. Oli kuulemma ihan normaali keltarauhashormonin aiheuttama kysta, joita on kaikilla naisilla. Lääkäri vaan tuumaa, että näitä selittämättömiä vuotoja joskus on.....jäi kyllä tosi paha pelko pariksi vuodeksi, mutta raskaus sitte hälventänyt ne ja synnytys. Tuoresiirrosta sain kkm rv7 ja pääsin osastolle tyhjennykseen juurikin tuon vuototaustan vuoksi, ettei sitte tuu ylläreitä...no, se meni ihan ookoo..

Ne palleakrampit, tai mulla kramppas koko yläkroppa niin että silmissä sumeni! Mitkään lääkkeet ei auttanu, heti kun vaipui vähän uneen, niin kramppas ja ei saanut happea! Miten sää kestit noin monta vuorokautta Ennenkuin pääsit leikkaukseen? Ihan kummallista, että edes yrittivät hoitaa asiaa muuten. Mua vietiin Tayssissa kiireellä leikkuriin, kun saivat selville, että mikä vaivaa (siihen toki meni vuorokausi aikaa) ja se vuorokausi oli kidutusta!! Oot kyllä aikamoisesti joutunu kestämään!!! Mulle sanottiin, että noin suuri verimäärä ei poistu itsekseen! Pieni määrä kyllä liukenee pois, mutta noin suuri määrä tekee nopeasti tulehduksen. Ja juoksujalkaa vietiin leikkuriin. Oli ihanaa kun heräsin nukutuksesta ja hoitaja kysyi, että minkälainen on olo.....sanoin että ihana!!! Mihinkään ei satu!!!

Voi kunpa teillä AdeliinaJosefiina ICSI onnistuisi täydellisesti! Saisitte vielä jäljellä olevista siittiöistä pikkuihmeen omaksenne! Ai että mulla on vauvakuume!!!! Ihan järkky! Mun vaannpitäs käydä hammaslääkärissä poistattamassa pari hammasta ja pelkään niin paljon, että mieluummin menisin synnyttämään ku siihen hamppilääkärituoliin :\

 

Moikka taas ja kiitos kun sain tunkeutua mukaan.

Hurjia tarinoita teillä on punktioista ja kystista. Toivottavasti tuollaiset ei kenelläkään uusi.

Meillä ei nyt mitään vielä ole tapahtunut. Viimeiset clomit napsin ja nyt vaan odotellaan taas ovista. Tänään sain vihdoinkin ne yksityisenklinikan lähettämät paperit, että sain kiikutettua ne omalle lääkärille ja lähete lähti eteenpäin. Paperit oli tuossa pari viikkoa hukassa, nyt löytyi sitten postista. Huh kun huojensi kun ne löytyi ja sain eteenpäin. Nyt vaan odotellaan jatkoa.

Meillä on flunssaa menossa. Tosin ihan perussettiä vaan. Tytöllä on kuumetta hieman ja koulusta sitten pois tietysti. Huomenna pitäisi sitten miehen isälle jättää neiti, kun enää en saa itse olla pois töistä hoitamassa. Tosin tarpeen tullen mies sitten jää tyttöä hoitamaan. Se vaan on jotenkin hassua, kun mulla on yhä takaraivossa se "minä itse hoidan"-ajatus kun itse sai kaiken muutaman vuoden aikana hoitaa. Ei ole vieläkään tottunut siihen näiden asioiden jakamiseen toisen kanssa. No, ajan kanssa.

Tällaista tänne, odottelua pääosin.

 

Voi kamala mitä kokemuksia! Itsellä on onneksi mennyt kaikki 5 punktiota ihan helpolla.
Täällä nyt pp 6, kp 23. Testipäiväksi tuli vasta pp 16. Menkat pitäisi alkaa pp 12, mutta syksyllä ensimmäistä kertaa Luget piti vuodon pois, ja alkoi vasta 3 päivää Lugen lopetusten jälkeen.
Nyt tukilääkkeenä on Lutinus, Lugesteronilla oli joku toimitusongelma. Pitkä on piina...

 

AdeliinaJosefiina: ok. Luin ilmeisesti jotenkin hullusti ton ja ymmärsin väärin, niin että lääkärit olisivat ehdottaneet sitä inssiä. Joo, siis ymmärrän täysin että punktio hirvittää tuollaisen kokemuksen jälkeen!

Meillä isäntä ei suostu uuteen punktioon, sillä on jotenkin jäänyt päähän että se punktio olis tehty vatsanpeitteiden läpi! joten, jos saan hänet ylipuhuttua vielä siirtoon niin ainoat toiveet on pakkases olet 4 huurua.

 

Kiela: joo en ihan kauheasti itsekään muista noista päivistä mitä osastolla vietin ennen leikkausta, mutta jotenkin mulle on jäänyt kuva että ne ei nähny että se vuoto oli niin iso? Olisko se ollu jotenkin vaikeasti havaittavissa jossain "vatsaontelon takana" tms? Ja sit ne vaan ihmetteli kun ei tila korjaannu ja pahenee vaan koska sit siitä vikasta ultrasta lähdin suoraan leikkuriin, sen muistan. Muistan kun itkin ettö haluan nähdä mieheni vielä (oli aamupäivä ja hän vasta tulossa sairaalaan ja kaiken lisäksi oli vielä isänpäivä-sunnuntai!!) mutta mulle sanottiin vaan ettei ehdi odottaa. Et kyl sit mentiin kiireellä kun asian laita selvis :/

Ja kyllä täälläkin melkoista kuumetta alkaa olla, yritän vain olla innostumatta liikaa ajatuksesta jossei nämä hoidot meille enää lasta tuokaan!

InMyDreams, ihanaa kun täällä on joku piinailija! Itse ei oo ikinä kivaa olla siinä tilanteessa mutta toisten tarinoita on jotenkin mukava seurata tsemppiä piinapäiviin ja pidän täällä kyllä peukkuja!

Astrea: neljä pakkashuurua on tosi hyvä määrä, toivotaan että isäntä suostuu niihin! Vähän täällä nauroin tolle punktiomielikuvalle

 

Moikka, Liityin tuonne IVF keskusteluun juuri, kun aloitettiin keskenmenojen jälkeen nyt IVF-hoito. Ensimmäinen lapsi syntyi luomuna ja keskenmenoihin päätyneet ovat alkaneet myös luomuna. Huomasin, että teitä on muitakin, joilla on sekundäärinen lapsettomuus ja ensimmäinen alkanut luomuna. Onko teillä pää miten kestänyt tässä mukana? Meillä ei perheessä ole ollut kenelläkään muilla lapsen saannissa haasteita (ei sisaruksilla/äidillä) ja minulle tämä on luonnollisesti kova paikka. Ei ole ketään kenelle voisin tästä puhua.

Tuntuu hurjalta edes surra sitä, ettei saa toista lasta kun niin moni ei saa edes ensimmäistään. Olen äärimmäisen onnellinen ensimmäisestä lapsesta ja kiitollinen, että on jo se yksi, mutta toive toisesta tekee vaan niin kipeää. Yritän asennoitua siihen, että jos nämä hoidot ei vaan onnistu ja meille ei suoda toista lasta. Mietin, että olisiko jotain pitänyt tehdä toisin tässä viimeisen 6 vuoden aikana ja pitänyt ruveta yrittää aiemmin (esikko on 6-vuotias ja mulla ikää jo 37). Tuhlasinko mahdollisuuteni toiseen lapseen tekemällä uraa ja keskittymällä vaan omiin muihin asioitani. Toki yritystä tähän toiseen on jo vuodesta 2014. Pään sisällä pyörii vaan ajatukset vauvasta ja haaveet. Onko teillä kuinka vaikuttanut parisuhteeseen lapsettomuus? Itse pelkään, että suhde kaatuu kohta tähän?

 

Hei kaikki Voisin tulla mukaan ketjuun jos sopii?

Melkosia kokemuksia teillä

Taustaa. 1/11 haaveita lapsesta, hoitoihin kevät-12 dg. selittämätön, ovulaation induktioita ja inssejä alkuun, 9-10/13 1.ivf ja tuoresiirrosta plussa-> 1.lapsi <3
Nyt elellään 1.ivfn 1.passin piina aikoja,tarkemmin pp8. Pakkaseen saatiin vain yksi huurunenä joka onneksemme selvisi siirtoon saakka joten seuraava ois vuorossa jonotus uuteen punktioon ellei ihmettä tapahdu

Tupsuli ja InMyDreams onkin tuttuja ivf hoidosta plussanneiden ketjusta

Mites IMD piinailut sujuu? Moniko päiväinen alkio sinulle siirrettiin? Meinasitko malttaa testien kanssa ihan testi päivään. Täällä jo hätähousuna tänä aamuna uitettu pc ja ov-testi ja tietysti negaa no mut jospa se siittä vielä plussaantuis

 

Tervetuloa ToiveissaToinen78 ja mahtava nähdä taas deseo!

Kyllä lapsettomuus on parisuhteellekin kova juttu. Meillä ne parisuhteen kovimmat riidat on koskeneet yleensä nimenomaan näitä hoitoja, ei raha-asioita tai kotitöitä. Itse olen valmis kääntämään jokaisen kiven hoidoissa ja yrittämään viimeiseen asti, puoliso haluaa määritellä jonkun rajan, jonka yli emme hoitoihin mene. Minua ahdistaa kaikki rajoitukset tässä vaiheessa, käsitän ne etukäteen luovuttamisena. Puolisoa taas ahdistaa ajatus, että hoidot jatkuu ja jatkuu loputtomasti. Tästä asiasta ollaan riidelty ja ei koskaan varmasti luonne-erojen myötä tulla olemaan samaa mieltä. Ollaan tehty keinotekoinen sopimus, että viides IVF on vedenjakaja, sitten suostun pitämään taukoa ja miettimään jatkoa

Mutta nyt paahdetaan eteenpäin, mulla alkaa ens viikolla pistelyt ja haluan jo päästä siirtoihin ja jotain konkreettista mahdollisuutta edes tulla raskaaksi! Toisaalta tälle toiselle kierrokselle lähteminen on ollut (kun päätöksen on tehnyt) yllättävän helppoa. Ja kiitollisuus olemassa olevasta lapsesta kasvaa koko ajan entisestään, kun taas konkretisoituu miten pienestä kaikki on kiinni näissä hoidoissa. Meillä ei ole käytännössä ole mahdollista saada luomulasta, käytössä luovutetut siittiöt, joten sen varaan me ei voida laskea.

ToiveissaToinen78, ainahan sitä voi miettiä jäljestä päin olisko pitänyt tehdä sitä tätä ja tuota ja jossitella. Mutta pitää tehdä niinkuin hyvältä tuntuu ja tilanteeseen sopii. Eikös ennen 40 vuotta tule munasarjoissa yleensä joku kiihdytysvaihe, että raskautuu helpommin kun jäljellä olevat käyttökelpoiset munasolut rekrytoidaan? Näin meille ainakin klinikalta sanottiin. Teillähän olis kohta ne ajat edessä eli toivotaan, että saatte ainakin hoidoilla pian raskauden alkuun tai sitten toisenkin luomuna. Onko teillä tutkittu keskenmenojen syitä, esim. hyytymishäiriötä tai muuta siellä taustalla?

Joko deseo muuten oot tikuttanut? Onko mitään oloja?

 

Meillä ei olla vielä oikeen keskusteltu hoitojen määrästä mutta varmaan kaikki mitä julkisella saa. Yksityiselle ei ole varaa mennä.

Tupsuli semppiä uuteen hoitoon. Testattu on nega tänä aamuna, toivottavasti se siittä vielä muuttuis plussaksi....

 

Tsemppiä deseo piinailuun ja testailuun! Mulla oli "odotukset korkealla" (vaikka ei sais) silloin elokuussa siitä omasta ainoasta pakkaseen jääneestä pakkasukosta koska yksi ns.kerrasta onnistunut PAS oli jo takana mutta ei tullut meille "tuplapottia" niinkun klinikan lääkärikin sanoi... Toivon todella että teille tulisi!

Vitsit että täällä kans jännittää omasta puolesta tuleva viikko! En kai oo koskaan menkkoja näin kuumeisesti odottanut että pääsis pisteleen! Kaikki "mömmöt" odottaa jo kotona valmiina

 

No hei deseo, me taidettiin plussata yhtä aikaa viimeksi?
Meillä oli siitä 2013 vuoden IVF hoidosta pakkasessa kahteen siirtoon, syksyllä oli ensimmäinen pas --> nega. Taitaa tämäkin pas päättyä negaan. Löysin eilen kaapista jonkin RFSU raskaustestin, jossa oli että voi testata jo 4 päivää ennen kuukautisten alkua, joten testasinpa sitten tänä aamuna --> nega...

Tänään siis pp 11, testipäiväksi laitettiin vasta pp16. Huomenna pitäisi alkaa kuukautiset, mutta viime passissa Luget piti vuodon pois.

Mulla on ikää jo 40, enkä tiedä lähdetäänkö enää kuudenteen IVF hoitoon tämän jälkeen. Yksityisellä ollaan oltu neljäs ja viides IVF. Jos vielä yritetään, niin iän puolesta se ois pakko tehdä nyt heti.

 

En tiedä minkä ikäinen alkio oli, mutta 5-soluinen sanoivat olevan.

 

AdeliinaJosefiina kiitos sempeistä. Harmi ettei teidän pas silloin onnistunut. Todella hurja tuo sinun punkito kokemus Täytyy hattua nostaa kun vielä uskallat lähteä siihen, toivotaan että tällä kertaa menisi paljon paremmin Sempit piikkittelyyn ja tietysti punktioon.

InMyDreams joo niin oli ja laskettuaika tais olla viikon erolla,meillä 10pv. Harmi juttu tuo teidänkin negapassi syksyltä. Nyt varpaat ja sormet pystyssä että tämä onnistuisi ja olit vain liian hätäinen testin kanssa Minulla testipäiväksi annettiin 2viikoa siirrosta joka on jännä sinällään kun viimeksi testipäiväksi annettiin juurikin tuo pp16 ja samanikäinen alkio oli nyt... Ajattelin soitella tkhon jos ne laittas veritestiin lähetteen niin ei tarvis tihrustella tikkuja

 

Mulla oli kans viimeksi pp16 testipäivä, mut sain ihan selvän plussan jo dpo11 eli pp 9. Tein testin kun alkoi vuotaa Lugen läpi, joten en tiedä olisko jo edellisenä päivänä näkynyt. Me taidettiin kaikki kolme kirjoitella sillon kesäkuisissa -14? Jospa nyt tähdätään kaikki sitten marraskuisiin -16, eikös vaan!

 

Mä voisin myös liittyä keskusteluun
Meillä 2v8kk ikäinen esikoinen ja toista on tehty siitä asti. Me päästiin lapsettomuuspolille vasta vuoden alussa koska minulla endo aiheuttanut spontaaneja ilmarintoja. Ensin piti käydä keuhkoleikkauksessa ja laparoskopiassa. Esikoista tehtiin 1,5v mutta tärppäskin sitten luomusti. Ehdittiin kylläkin polin ensikäynnillä käydä kunnes plussasin. No nyt kun tammikuussa käytiin taas ensikäynnillä, plussasin vihdoin 2,5v yrittämisen jälkeen. Ehdittiin jo iloita asiaa ja naurettiin miten voi toisen kerran käydä näin että raskaudutaan luomusti ensikäynnin aikaan. No sitä iloa ei sitten kauaa kestänyt. Varhaisultrassa todettiin kohdunulkoinen. Hcg huiteli 7000 ja suoraan leikkaukseen jossa toinen tuuba lähti. Olin loppuviikosta yhteydessä polille ja lähdetään nyt liikkeelle clomeilla yhdistettynä inseminaatioon, vaikkei miehen spermassa vikaa olekkaan. Tässä nyt täytyy vaan ensin odottaa parit menkat. Yrittää kyllä saadaan luomusti koko ajan.

 

Tervetuloa lumilo, toivotaan että itse kukin ei täällä kauaa roiku vaan vaihtaa palstaa odottavien puolelle! Aika kuluu niiiiiin hitaasti, keskiviikkona vasta 0-ultra.... Sitten pistelyt alkaa!