Toiveena vauva 2017-2018

@kookospieni toivon sulle kovasti plussaa ja muillekin. Mutta ymmärrän kyllä niitäkin joilla fiilikset sen mukaiset et oo tärpännyt.

Tervetuloa @Piusy

Täällä Dpo 10 ja mä vaan tiedän et ei oo tärpännyt. Viime keskenmenneessä raskaudessa oireita oli jo tässä vaiheessa ja testasinkin haalean plussan jo dpo 10. Esikoisestakin alkoi tässä vaiheessa kiertoa jo olla sellanen olo et "tiesin" tärpänneen. Mul on varmaan huonot munasolut ja miehellä vikaa siittiöissä et täytyy käydä todella hyvä onni et tärppää. En oo ees just nyt kauheen masis, lähinnä turtunut olo.
 
Dpo 8 Pitkin päivää ollut menkjajomoa alamahassa.

Käytiin miehen kanssa lastentarvike kirpputorilla ja loppujen lopuksi tuli vaan ahdistus ja pahamieli kun ympärillä paljon raskaana olevia ja vaunujen lykkääjiä.Ja ne kun pienet vauvat itkivät siellä.

Se kun itse haluaisi niin kovasti raskaaksi.Kai tässä vaan ens viikolla mennään yk 8 yritykseen.

Mikään ei viittaa et olisin raskaana samat oireet kun aina näihin aikoihin.
Valkovuoto lisääntynyt ruimasti mutta paskat käytän ees mitään suojaa,sitä saa ens viikolla kuitenkin kulkea rätin kanssa riittämiin.
Itselllä masis olo jatkuu ,menkat alkavat to-pe
 
Kuulkaas nyt neitoset. Miks ootte noin negatiivisia nyt ? :D oireita voi tulla myös vasta sitten,ku menkat on myöhässä .
. kovin moni ei ees huomaa mitää ennnen :)

nyt sitä kevättä rintaan ja vähän uskoa nii tärppi käy huomattavasti todennäkösemmin,ku et on kokoaja ihan maansa myynyt :ROFLMAO:

tottakai välillä vituttaa ja masentaa, mut pitäis silti jaksaa uskoo mahdollisuuksiin. Silloin voi henkisesti sata kertaa paremmin kuin sillon ku heti ku menkat alkaa ja samalla uus kierto nii heittää lusikan nurkkaan "ei tässäkää kierrossa tärppää".. :( toivon et menkat ei alkais kellään, vaan ois onnistanut tässä kierrossa ja jos ei, niin toivon silti et teillä olisi parempi mieli, se on rankkaa uida syvissä vesissä kokoajan :(

Voimia naiset ja koittakaa jaksaa :love:
 
@tänttähäärää :confused: voi sua .. tiedän että se on rankkaa ku kaikki puskee samaan aikaan :( mut toivoen sulla on ihmisiä joille purkaa ajatuksia :) ja toivoen kohta helpottaisi olo, sun pitää yrittää tehdä sellaisia asioita, jotka tekee sut onnelliseksi, niin tulee positiivisia pilkahduksia ja lopulta ei masenna enää :)

ja toivon todella, että olisit raskaana ja se tois valonpilkahduksen kaiken masennuksen keskelle :love:
 
  • Tykkää
Reactions: tänttähäärää
Niin, mä kuulun kanssa siihen joukkoon joka kärsii keväisin alakuloisuudesta. Plus oon varmaan luonteeltani enemmän pessimisti kuin optimisti. Tän yrityksen suhteen varmasti vaikuttaa kokemus esikoisen pitkästä yrityksestä ja se et jo hetken koin unelmaa toisesta lapsesta, mut sit se vietiinkin. Pelot siitä et sama toistuu uudestaan yms. Tässä mun kootut selitykset ;) vaikka @Nems sun kysymys varmaan retorinen olikin.
 
  • Tykkää
Reactions: Nems
Kuinka kauan te täällä kirjoittavat olette yrittäneet? En halua kääntää veistä haavassa, mutta sen perusteella mitä olen lueskellut eri foorumeilla on vauvan saaminen monella kaikkea muuta kuin helppoa ja nopeaa. Itse olen jotenkin varautunut siihen että pitkään voi mennä, kun ei tässä vaiheessa edes tiedä voiko lapsia saada (esikoinen olisi kyseessä). Mutta positiivisin mielin! Uskon, että kaikki te tulette kokemaan sen onnen vielä :love:
 
@Tiituu voi ei ,toivoen sullakin menis kevätmasis ohi nopeesti :unsure: ymmärrän kyllä pelottavan, että taas kestää tai menee kesken, saakin pelottaa ,kunhan ei liikaa pelkäisi :unsure:
se on rankkaa ajatella vaan pessimistisesti, nii toivon sun pystyvän olemaan vähän enemmän optimistinen asian suhteen,ettet pala loppuun :( kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin :D ja retorisesti kirjoitin kyllö kysymyksen :)

No siis :
Mä oon siis ite ollut vaikeasti masentunut monta vuotta,että tiedän kyllä että siitä ei noin vaan "parannuta" ja ajatella positiivisesti ja et elämä on ihanaa jne... mut joka päivä mä YRITÄN olla onnellinen niistä asioista mitkä on hyvin, nauttia elämästä, katsoa mun lapsen kasvavan.. ja mä yritän olla positiivinen jo mun lapsen takia, koska jos mä en voi hyvin, en koe et oon parhaimmillani äitinäkään.. mut pitää järjissäni, että ees yritän :LOL: siks varmaan täällä palstallakin yritän valaa muihin uskoa, koska se on rankkaa olla just tosi pessimisti (vaikka en mäkään välillä luonnolleni mitään voi :ROFLMAO:)

Tsemppiä kaikille ja koitetaan jaksaa (y)
 
  • Tykkää
Reactions: Tiituu
Niin, voi myös olla että täällä kirjoittaessa korostuu nää "synkemmät" ajatukset. En mä koko ajan masentele onneks. Enkä koe olevani varsinaisesti masentunut. Ja oon äärettömän onnellinen mun esikoisesta :love:

On tosi hienoa @Nems et osaat nähdä sen positiivisen ja et oot selvinnyt masennuksesta.

@Nebie mulla nyt yk 9 lopuillaan. Alkuun tjot meininki ja plussasinkin Yk 4 mut se meni kesken rv8 ja nyt siis yk5 km jälkeen. Esikoinen tärppäsi yk 16. Tiedän et ei oo helppoo ja nopeaa ja yleistäkin et lapsen saaminen kestää. On sekä tuttuja jotka raskautuneet helposti että heitä kenellä ollut suuriakin vastoinkäymisiä asiassa
 
  • Tykkää
Reactions: Nebie ja Nems
Tervetuloa uudet kuumeilijat!
Ja ihana positiivinen @Nems täällä jaksaa valaa uskoa paremmasta (y)
Minun täytyy nyt nolona tunnustaa, että kyllä ne one stepin ovulaatiotestit toimii sittenkin. Hyvähän sitä on testiä syyttää jos ei ovuloi. Vaan tänäänpä kp21 pärähti kunnon plussa. Eli pakko kai se on uskoa, että mun kierrot on sen 37 päivää. Hyvä asia on sentään se, että ovat säännölliset. Jos nyt tulen raskaaksi niin la on 24.12 :LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: kookospieni
@Tiituu toivon todella, että nyt tärppäisi pian! :) Toivottavasti sinä tai kukaan muukaan ei muuten ymmärtänyt viestiäni/kysymystäni väärin! Olen siis aina tiennyt että yrittämisessä voi mennä pitkään (juuri kaiken lukemani ja kuulemani perusteella) ja jotenkin sen takia suhtaudun omiin raskautumiseen melko skeptisesti. Ympärilläni ei ole oikeastaan ystäviä, jotka olisivat samassa tilanteessa, joten siksi joudun kyselemään täällä kaikkea hassua välillä :)

@Suffeli80 siinähän olisi paras joululahja!! Tsemppiä! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Tiituu
Hei vaan pitkästä aikaa naiset! Täällä onkin loppukierto menossa aika monella. Mulla se menee silleen, että loppukierto on sitä toiveikasta aikaa, sitten tullaan alas pilvilinnoista, sitten vituttaa ja sitten ajattelen, että ihan sama, en mä tätä haluaiskaan ja sitten taas oviksen jälkeen löydän itseni täältä :D On se hyvä, että oon mielisairaalassa töissä, muuten voisin kuvitella olevani jotenkin normaali. Ei vais, ihmisiä me kaikki ollaan ja normaali, terve ihminen on semmonen, jota ei oo vaan tutkittu tarpeeks :)

Koittakaahan jaksaa tän tunnemyrskyn selässä, jota elämäksikin sanotaan. Ollaan me naiset vaan ihmeellisiä kapistuksia, mutta aika hienoja jokainen omanlaisenaan silti. :)

Mulla on menossa ovulaation jälkeiset päivät, puhelin on sökönä, niin en yhtään tiedä, mikä kierron päivä :D Aika vapauttavaa, jottenko sanois. Yk 9 menossa, eikä oikeastaan ajatuksia siitä, että tärppääkö nyt vaiko eikö. Ajatuksia on enemmänkin siitä, että jos tärppää, niin mitäs sitten? Olenko minä tyytymätön kaikessa tyytyväisyydessäni, onko tämä prosessi tullut mulle niin tärkeäksi, että kaipaisin jotenkin tätä epätoivoa? En odota, että siellä ymmärtäisitte mitä tarkoitan :D Siis todella toivon raskautta, mutta olen sellainen epätoivosta voimani saava, onnellinen kaikessa onnettomuudessani. Olisinko onnellinen, jos mulla olisi kaikki? Vai taantuisinko, enkö enää osaisi kohdata muiden hätää? Asuisin pilvilinnoissa, missä perheet on ikuisia ja vauvoja syntyy kun niitä toivoo?

Elämä on aika pirullinen retki. Meitä yhdistää täällä tämä epätoivoinen kaipuu saada olla äiti. Ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen jne. kerran. Samaan aikaan elämä kulkee, aurinko nousee ja tärkeät ihmiset tarvitsee meitä. Mun pitäisi ainakin vähemmän tuijottaa niitä kusisia tikkuja, mittasi ne sitten lh-huippua tai hcg:ta ja olla enemmän tässä.

Kyllähän mä silti vauvaa kovasti toivon. Jos sen saan, niin luultavasti haluan lisää. Elämä anna, anna, mutta älä mitään ota. :)

Tsemppiä täältä teille ihanat naiset!
 
  • Tykkää
Reactions: Tiituu
Tsemppiä kaikille! Onhan tää tällasta piinaavaa oottelua. Varsinkin jos pidempään joutuu odottamaan tärppiä.

Taitaa olla taas vähän pitkä kierto. Kp 34. Oviksesta en tiedä kun en testannut enkä kirjannut oireita. Oottelen kuukautisia. Tosin ihmetyttää kun tänään aamulla tuli niistäessä aivan veristä möykkyä nenästä. Ei mulla lähes koskaan. Mulla oli tässä aiemmin välillä allergianenäsuihke käytössä, en tiedä voiko se vaikuttaa. Mietin kyllä mahdollista raskauttakin, pitäis ehtiä pissata :D Testi oli nega viime viikolla kun testasin mut hankala kun kierto on mitä on ja tiiä ovuloinko imetyksen takia ollenkaan.
 
Heips!

Olen ajautunut tuonne pitkään yrittäviin ja unohtanut tänne päivittää uuden kierron... kp8 ja yk11 menossa. 13kk yritystä takana.

Söin letrot kp 3-7 ja pe ultra,jossa katsotaan tilanne ja varmaan taas pistokset vielä lisäksi kasvattamaan munarakkulaa.

Tunnistan nuo pidempään yrittäneiden tunteet... Olo menee aaltoina, välillä toiveikkuus nostaa päätään, välillä ahdistaa niin ettei sanotuksi saa. Tämä prosessi on kasvattanut mua kovasti. Kuten @höhhöö kirjoitti, samoja asioita itsekin mietinyt. Jos tämä toinenkin lapsi olisi saanut alkunsa helposti niin olisiko musta ultra bra:n sanoin tullut "kaunis ja ylpee, koska sain kaiken mitä halusin".

Onnellinen minäkin pääasiassa olen, mulla on ihana esikoinen, hyvä parisuhde, elämässä moni asia hienosti. Mutta siinä rinnalla kulkuu valtava kaipaus ja pelko siitä, että onnellista loppua ei koskaan tulekaan. Lähipiirin raskausuutiset vetää pariksi päiväksi mielen matalaksi vaikka se ei multa olekaan mitään pois, mutta olen myös suonut itselleni sen, että uutiset saa tuntua pahalta.

Ja kaiken p*skan keskellä parisuhde on vahvistunutkin tämän matkan aikana ja on tullut mietittyä ihan eri tavalla elämää. Haluan vielä yrittää uskoa, että meidän aika tulee vielä. Tämän kuun lopussa päästään naistenklinikalle ensikäynnille ja siitähän alkaa taas ennalta tuntematon matka.

Aurinkoa kevääseen kaikille, yritän taas aktivoitua täällä! Olen kyllä lueskellut kuulumisianne ja elänyt mukana vaiheissanne. Ja tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vähätellä kenenkään tilannetta, itse olin yk5 jo hermoraunio.
 
EDpo 9. Menkkajuhlinta alamahalla jatkuu.

Yrityksistä täällä yk 7 lopuillaan.
Edelliset raskaudet alkanut äkkiä
Lapsi 1 yk 1
Lapsi 2 yk 3
Lapsi 3 yk 1
Lapsi 4 yk 1 (heti kun hormonikierukan otti pois)
Lapsi 5 yk 1

Tämä antaa nyt odottaa itseään mutta toivottavasti vielä joskus tärppäisi.
 
Mä haluun ainakin uskoa, että me kaikki vielä se plussa saadaan <3 Oli kyse ekasta tai vaikka viidennestä lapsesta. Toiset raskautuu heti ilman ongelmia ja sitten taas toiset joutuvat odotella kauan. Itse kuulun niihin, jotka joutuu odottelemaan hieman kauemmin.
Yritän ainakin itse pysyä positiivisenä, @Nems sanoi hyvin, että elämässä kannattaa ajatella positiivisesti, sillä muuten se vie aika maihin.
@Lumi87 Tsemppiä uudelle tuntemattomalle matkalle, hyvin se menee!
@Nebie meillä yk7, toista yritetään :) Ekassa meni melkein 2 vuotta ennen kuin plussa tuli.

Täällä kp5 ja odotellaan, että menkat ohitse :) Sitten olisi suunnitelmissa aloittaa kp 10 ovistestit ja mahdollisesti käydä inseminaatiossa ovulaation aikaan. Pääsiäinen hieman sotkee suunnitelmia, mutta jos ei tässä kierrossa onnistu menemään inssiin niin sitten ehkä ensi kierrossa. Ollaan käyty yksityisellä klinikalla tekee inssit, ei päästy vielä julkiselle (missä esikoinen on tehty) koska yritystä ei ole ollut vielä vuotta. Tosi hölmöä, että joutuu uudestaan odottamaan tuon vuoden vaikka kerran tiedetään, että missä vika on (meidän tapauksessa miehessä lievää vikaa). Eli tässä kierrossa mennään yksityiselle inssiin ja sit varmaan odotellaan 4kk niin päästään julkiselle myös :)
 
  • Tykkää
Reactions: Nems
@Nebie meillä on vasta yk2, mutta eka kierto oli niin pitkä, että ajallisesti vois olla yk4:ROFLMAO:

Tää ailahtelu on kyllä jännä ilmiö:D Kun menkat vihdoin tuli olin aivan onnessani uudesta yrityskierrosta ja vauvahaaveet ihan pilvissä. Sitten tuli välivuotoja ja möksähdin ihan kokonaan ja totesin ettei tästä mitään yritystäkään taas tule.. Nyt sitten taas jostain ihme toiveikkuus ja illalla olin ihan varma, että olen raskaana, vaikka tiedostan mahdollisuuden olevan ihan olematon.:rolleyes: Viikon välein laidasta laitaan ja ees taas:LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: Nebie
@Nebie meillä on vasta yk2, mutta eka kierto oli niin pitkä, että ajallisesti vois olla yk4:ROFLMAO:

Tää ailahtelu on kyllä jännä ilmiö:D Kun menkat vihdoin tuli olin aivan onnessani uudesta yrityskierrosta ja vauvahaaveet ihan pilvissä. Sitten tuli välivuotoja ja möksähdin ihan kokonaan ja totesin ettei tästä mitään yritystäkään taas tule.. Nyt sitten taas jostain ihme toiveikkuus ja illalla olin ihan varma, että olen raskaana, vaikka tiedostan mahdollisuuden olevan ihan olematon.:rolleyes: Viikon välein laidasta laitaan ja ees taas:LOL:
Mullakin saattaa kierto välillä venyä ja myös välivuodot ol välillä enemmän tavallisia kun epätavallisia.. valitettavasti :( siitä varmaan oma pelkokin kumpuaa että mä saan varmaan venailla sitä plussaa melko kauan!

Ja I know!! Mulla on ollut jopa ehkäisyn kanssa tollasta ailahtelua, kun on toivonut niin kovin jotain ihmettä :ROFLMAO: Mutta jos nyt sitten tjottailun kautta tulisi se plussa jossain vaiheessa... :) Nyt se on ees jotenkin mahdollista! :p
 
"Älkää ottako stressiä", tätä kuulee tosi paljon kun puhutaan lapsen yrittämisestä. Mutta tottahan se on. Sillo ku jättää yrittämisajatukset, oviksen stiksailut, lämpöjen mittailut, päivien laskemiset yms muut on ehkä toisenlainen mahdollisuus tai sitten ei. Mutta itsellä tätä esikoista yrittäessä kun oikeesti pidettiin pari kuukautta taukoa kokonaan sänkyhommista tuli takaisin se kaipuu, se "ensimmäinen kerta" oli taas aivan erilainen ja ihana, sitä oikeasti rakasteltiin :D halittiin ja rutisteltiin, pysähdyttiin katsomaan toisiamme ja suutelemaan. Tosiaan siksi ehkä itselläkin toivo nyt korkealla kun oli taas se ensimmäinen kerta.
Ohjatkaa ajatuksianne, surua, turhautumista, kyyneliä, toivottomuutta johonkin muuhun - kääntäkää kelkka. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä