Toivoa

Jos aluksi hieman taustaa. Eli yritystä on pari vuotta takana ja clomeilla tällä hetkellä yritetään. Toivoa vielä on, mutta välillä siihen ei jaksa uskoa. Ja sellaisina kausina olisi kiva lukea kokemuksia siitä miten hoidot ovat auttaneet eli niit ns. menestys tarinoita.

Tarkoituksena ei ole että tähän tuilisi niitä "mepä onnistuttiin ekasta kierrosta" kommentteja vaan olisi kiva kuulla niiltä joilla on kokemusta siitä toivottomuudesta ja loppujen lopuksi siitä ihmeestä.

Ymmärrän toki jos ei haluta tänne niistä kirjoittaa, mutta itselleni ne ainakin toisivat sitä toivoa onnistumisesta.

 

Heippa!

Meidän kohdallamme asiat menivät sillä tavoin, että aloitimme yrittämisen vuonna 2007. Ensimmäinen vuosi tietenkin toivottiin luomuplussaa, turhaan. Syksyllä 2008 käynnistettiin tutkimukset ja loppuvuodesta 2008 saimme diagnoosiksi miehestä johtuvan lapsettomuuden ja ainoaksi mahdollisuudeksi ICSI:n. Vuosi jonoteltiin julkiselle puolelle ja syksyllä 2009 alkoi ensimmäinen hoito. Tulin raskaaksi heti ensimmäisestä tuoresiirrosta, mutta se päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon ja lääkkeelliseen tyhjennykseen. Se tuntui ihan hirveältä ja tuntuu yhä, lapsemme täyttäisi vuoden ihan näinä päivinä. Hoidosta saatiin kaksi alkiota pakkaseen ja ne siirrettiin yhtäaikaa seuraavana keväänä - nega. Toivottomalta tuntui jo tuossa vaiheessa, vaikka yrityksiä hoidoilla oli vasta kaksi.

Toinen ICSI tehtiin yksityisellä keväällä 2010. Taas saimme alkioita kahteen siirtoon ja tuoresiirrosta plussan. Joka meni kesken sekin, vuosi sitten näihin aikoihin. Ensimmäisen km kohdalla surin enemmän menetettyä vauvaa, toinen raskaus meni pieleen heti alusta lähtien ja toinen km toi enemmän toivottomuutta elämään. Pelkäsin, että niin käy aina, jos vielä tulen raskaaksi. Syksyllä teimme peruskm-tutkimukset ja mitään syytä ei löytynyt.

Toisen hoidon PAS siirrosta tuli nega, samoin kolmannen ICSI:n tuoressiirrosta, jossa siirrettiin kaksi huippualkiota. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että polun pää tulee kohta vastaan. Että en koskaan enää tule raskaaksi ja vaikka tulisinkin, se ei päättyisi hyvin. Vaihtoehtoja ICSI:n jälkeen ei enää juuri ole, luovutetuilla soluilla olisi ehkä voinut kokeilla. Voimavarat alkoivat myös olla vähissä, mutta en ollut ihan valmis luovuttamaankaan. Neljäs hoito olisi luultavasti vielä tehty.

Tammikuussa 2011 tehdiin kolmannen hoidon PAS ja siitä lähti raskaus ja vauva on kyydissä vielä tänäkin päivänä viikolla 29+3. Vierastan vähän sanaa ihme, mutta siltä se tuntuu. Kertaakaan aiemmin en ollut tullut pas-siirroista raskaaksi ja aiemmin olin plussannut vain top-alkioilla. Miksi nyt ja miksi juuri tämä vauva - siihen ei ole vastausta. Kiitollisuuden määrää on vaikea kuvailla.

Voimia sinulle tällä vaikealla polulla! Toivottavasti se jää lyhemmäksi kuin meillä. Se seuraava hoito voi aina olla se viimeinen, joka tuo teille vauvan. Olin kirjoittanut päiväkirjaani joskus viime syksynä, että tämän kaiken keskellä on vaikea muistaa, että meille voi vielä joskus tulla vauva.

 

Sydänjää, kiitos tarinastasi ja paljon onnea raskaude loppumetreille! Tuli ihan vedet silmiin kirjoitustasi lukiessa. Olemme mieheni kanssa Milijan tavoin hoitojen "alkumetereillä" sinun polkuusi verrattuna - 1,5 v. yrityksen aikana ovulaation induktiolla yksi ku-raskaus saatu, jonka jälkeen epäonnistumisia viisi kiertoa takana. Ivf-hoidot lienee seuraava steppi. Ollaan oltu hoidoissa yksityisellä ja nyt ollaan laitettu lähete julkiselle. Kysyisinkin sulta, miksi vaihdoitte julkiselta yksityiselle? Kumpaa suosittelisit? Mietimme jonotammeko julkiselle ivf:ään vai aloitammeko ensin yksityisellä. Rahan meno tietenkin harmittaa, mutta olisi mahdollista joten kuten myös aloittaa yksityisellä ja iän puolesta ei kannattaisi odotella...

Ihana kuulla, että ihmeitä tapahtuu!

 

Amanda, kiva kuulla jos tarinasta oli apua Mulla lapsettomuusaikoina vaihteli, halusinko kuulla onnistumistarinoita vai en. Joskus niistä sai rohkaisua ja toisinaan tuntui klassisesti siltä, että ihmeet tapahtuu aina niille muille.

Tykkäsin kyllä olla julkisella puolella hoidossa, tunsimme olevamme hyvissä käsissä. En kuitenkaan kestänyt ajatusta jonottaa jokaisen hoidon välillä 6-8 kk:ta. OYS:issa oli sillä tavalla, että uuden hoidon jonoon pääsi vasta sitten, kun hoidon kaikki PAS:sitkin oli tehty. Yksityisellä puolella aikataulut olivat meidän omiamme. Päätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta jälkeenpäin ei kaduta yhtään. Pikemminkin tuntuu, että olisi pitänyt jo aiemmin siirtyä yksityiselle - oltaisiin säästetty yksi vuosi sillä tavalla. Ensimmäisen hoidon odotuksessa meni kauemmin, kuin toisen hoidon odotuksessa olisi mennyt, sillä ensin piti tutkimusten jälkeen odottaa 3-4 kk ensiaikaa ja vasta sen jälkeen pääsimme hoitojonoon, joka oli sen 6-8 kk. Rahanmeno on kyllä ihan järkyttävää yksityisellä puolella. Toisaalta voi säästää vähäsen, jos lääkekatto tulee täyteen (kuten ivf:ssä käsittääkseni poikkeuksetta tulee) ja samalla katolla ehtii tehdä useamman hoidon samalle vuodelle... Laiha lohtu, mutta tavallaan pikkuisen pienentää sitä yksityisen hintaa. Eli varmaan suosittelisin yksityistä, mutta jos vain pää kestää odottamisen tai tuntuu siltä, että on tauon tarpeessa, niin silloin julkiselle Palvelun laatu oli minusta ihan yhtä hyvä.

 

Sydänjää, kyllä musta onnistumistarinat pääasiassa antaa lisää uskoa ja ennen kaikkea luottamusta ivf-hoitoihin, kun niihin on joutumassa. Ja kaikin puolin sitä eläytyy "pidemmällä" olevien polkuihin ja kokee iloa heidän puolestaan, jos loppu on ollut onnellinen. Yksi ystäväni kulki pitkän tien äidiksi enkä ole hänen lapsistaan tippaakaan kateellinen, vaikka muuten se tunne helposti hiipiikin... Jotenkin sitä tuntee olevansa samassa veneessä enemmän.

Kiitos tiedoista! Kinkkinen juttu. Toisaalta sitä kokee, että olisi oikeutettu julkisiin hoitoihin varsinkin kun nyt ollaan vuosi laitettu rahaa yksityiselle eikä ihan pikku summa ole ollut sekään... En tiedä kuinka moni tekee niin, että käy yksityisellä ensin ja jonottaa samalla julkiselle. Onko se sallittua? Vai "syökö" yksityisen hoito julkisen hoitoja? Taitaa riippua paikasta? Meillä hoitopaikkana olisi Naistenklinikka. Pitää odottaa ensikäyntiä ja katsoa ottavatko meidät edes suoraan ivf:ään julkisellä, vaikka yksityisellä se olisinkin jo vastassa.

Onnellista odotusta!

 

Kerrompa tarinamme. Mun ikä nyt 37 ja mies 36. Olemme selittämättömästi lapsettomia. Pillerit jätin pois joulukuussa -07. Ajattelin, et raskautuisin parin vuoden sisään. En raskautunut. Hakeuduimme tutkimuksiin julkiselle puolelle. Tehtiin perustutkimuksia ja odotettiin. Ja taas odotettiin. Ois kyllä pitänyt hakeutua pikkasen aikaisemmin tutkimuksiin. Varsinainen lähete kys:iin saatiin sit joulukuussa 2010.

Mun iän takia päästiin suoraan ivf-hoitoon ilman inseminaatioita ym. Söin clomejakin ainoastaan yhden kierron (kun en enempää kerinnyt ennen ivf:ää). Pitkän kaavan IVF-hoito toteutettiin maalis-huhtikuussa 2011. Saatiin kaks 2-luokan alkioo, joista toinen siirrettiin ja toinen pakastettiin. Vuoto alkoi jo pp10. Nega tuli. Ei edes kiinnittymisyritystä. Olimme maassa.

Purin pahaa oloani juoksemalla. Laihduin muutaman kilon. Jätin alkoholin kokonaan pois. Söin raskausvitamiineja, koska ajatuksena oli mennä kesäkuussa pakastesiirtoon. Yllätys oli suuri, kun raskaustestistä tuli plussa kp28. Mulla oli kyllä ollu aika selkeet ovisoireet, mitä en ikinä ennen ollu tuntenu. Hätäilimme, että onko tää ollenkaan oikee raskaus. Mut kyllä tää on. Kaks kertaa ollaan käyty ultrassa ja kaikki on ollut hyvin sekä raskaus edennyt normaalisti. Nyt on rv 13.

Meidän kohdalla tuo hoito oli ratkaiseva. Ilman sitä en varmaan ois plussannut ikinä. Nythän kyse oli kuitenkin luomuplussasta. Hoito jotenkin stimuloi mun kroppaa. Taustalla on myös saattanut olla oireetonta endometrioosia, joka hävisi kun mua resetoitiin hoidossa. Endo oltas kontrolloitu nyt syksyllä, jos en ois raskaana.

Mun sydäntä raastaa kun välillä luen noita hoitoketjuja. Toivon rakkaille kanssasisarille, että kaikki vois kokea tän onnen, mitä itte oon saanu kokea. Enää en itke surusta vaan ilosta. Tiedän mitä lapsettomuus on.

 

Amanda77: Yksityisen puolen hoidot eivät syö julkisen puolen "tukia". Me käytiin ensin kaikki hoidot yksityisellä ja ollaan nyt julkisella hoidossa.

 

syssy, kiitos tiedosta! Saimme ekan suunnittelukäynnin vasta marraskuun loppuun ja vaikka pääsisimme ivf-jonoon, se kai kestää ainakin puoli vuotta? En tiedä, haluaako ne julkisella tehdä samoja hoitoja uudestaan, jos ovulaation induktioita jo roppa kaupalla takana... Ajattelimme käydä vielä yksityisellä hoidoissa ja ehkä myös ekat ivf:tkin. Pitää tietenkin toivoa, että onnistaisi jo julkiselle jonottaessa!

 

Oys:issa on myös niin, että yksityisen hoidot eivät vähentäneet julkisen puolen hoitoja. Mutta jonottaessa ei voinut olla hoidoissa muualla. Kannattaa melkeinpä soitella sinne omaan sairaalaan ja kysyä, miten juuri siellä on käytännöt ja samalla vois tiedustella niistä ovulaation induktioistakin. Oys:issa oli myös sillä tavalla, että esim. inssit tehtiin samalla, kun jo jonotettiin ivf:ään. Tosin jostain olen kuullut, että käytäntö olisi sitemmin muuttunut.