Heippa!
Meidän kohdallamme asiat menivät sillä tavoin, että aloitimme yrittämisen vuonna 2007. Ensimmäinen vuosi tietenkin toivottiin luomuplussaa, turhaan. Syksyllä 2008 käynnistettiin tutkimukset ja loppuvuodesta 2008 saimme diagnoosiksi miehestä johtuvan lapsettomuuden ja ainoaksi mahdollisuudeksi ICSI:n. Vuosi jonoteltiin julkiselle puolelle ja syksyllä 2009 alkoi ensimmäinen hoito. Tulin raskaaksi heti ensimmäisestä tuoresiirrosta, mutta se päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon ja lääkkeelliseen tyhjennykseen. Se tuntui ihan hirveältä ja tuntuu yhä, lapsemme täyttäisi vuoden ihan näinä päivinä. Hoidosta saatiin kaksi alkiota pakkaseen ja ne siirrettiin yhtäaikaa seuraavana keväänä - nega. Toivottomalta tuntui jo tuossa vaiheessa, vaikka yrityksiä hoidoilla oli vasta kaksi.
Toinen ICSI tehtiin yksityisellä keväällä 2010. Taas saimme alkioita kahteen siirtoon ja tuoresiirrosta plussan. Joka meni kesken sekin, vuosi sitten näihin aikoihin. Ensimmäisen km kohdalla surin enemmän menetettyä vauvaa, toinen raskaus meni pieleen heti alusta lähtien ja toinen km toi enemmän toivottomuutta elämään. Pelkäsin, että niin käy aina, jos vielä tulen raskaaksi. Syksyllä teimme peruskm-tutkimukset ja mitään syytä ei löytynyt.
Toisen hoidon PAS siirrosta tuli nega, samoin kolmannen ICSI:n tuoressiirrosta, jossa siirrettiin kaksi huippualkiota. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että polun pää tulee kohta vastaan. Että en koskaan enää tule raskaaksi ja vaikka tulisinkin, se ei päättyisi hyvin. Vaihtoehtoja ICSI:n jälkeen ei enää juuri ole, luovutetuilla soluilla olisi ehkä voinut kokeilla. Voimavarat alkoivat myös olla vähissä, mutta en ollut ihan valmis luovuttamaankaan. Neljäs hoito olisi luultavasti vielä tehty.
Tammikuussa 2011 tehdiin kolmannen hoidon PAS ja siitä lähti raskaus ja vauva on kyydissä vielä tänäkin päivänä viikolla 29+3. Vierastan vähän sanaa ihme, mutta siltä se tuntuu. Kertaakaan aiemmin en ollut tullut pas-siirroista raskaaksi ja aiemmin olin plussannut vain top-alkioilla. Miksi nyt ja miksi juuri tämä vauva - siihen ei ole vastausta. Kiitollisuuden määrää on vaikea kuvailla.
Voimia sinulle tällä vaikealla polulla! Toivottavasti se jää lyhemmäksi kuin meillä. Se seuraava hoito voi aina olla se viimeinen, joka tuo teille vauvan. Olin kirjoittanut päiväkirjaani joskus viime syksynä, että tämän kaiken keskellä on vaikea muistaa, että meille voi vielä joskus tulla vauva.