TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 HEINÄKUUSSA

kurpitsa: voimia kovasti. tiedän mistä puhut. koska olisin voinut itse kirjoittaa aivan samanlailla. :hug: :hug: :hug: oon kans ollu niin piipussa ja kauhistellu omia ajatuksiani. enkä ole kenellekään uskaltanu ääneen sanoa mitä päässä liikkuu. jaksamisia kovasti :hug:

birdie: olipas tosissaan kohtuutonta tekstiä omalta äidiltä :hug: :hug: ne ku osais toisesta korvasta ulos päästää vaan. mut ei sekään ole helppoa. :hug:


sit vielä omaa napaa...meidän kärtty äijä on sit palannut. 4 päiväähän sitä iloista sälliä nautittiin. käytin eilen tk:ssa ku sillä oli sitä veristä jälkivuotoa putkituksen jälkeen. ja kuivunutta verta oli korvas niin ettei näkyny putkee eikä tärykalvoo. :|
otin korvapoliin yhteyttä. nyt liotellaan niitä antibiootti tipoilla ja ensi viikolla uusi kontrolli. eli nyt voipi olla et tuubit tukossa verestä ja ilmastointi ei pelaa. ja luultavasti kytee tulehdus siellä piilossa sit. kuinkas muutenkaan ku kroonista tolla oli jo se :'(
eli sama ralli jatkuu. ei tää helvetti lopu varmaan ikinä.... :'( mä oon niin kyllästyny kaikkeen yrittämiseen ku mikään ei onnistu. ei sit mikään mitä tuon pojan eteen yritän tehdä. oon jo miettiny et onko tää mulle jostain rangaistus vai mitä tää on ku aina tulee jotain..

 

Nemika, no voi ei mitä tuohonkaan enää osaa sanoa...varmasti turhauttavaa ja tosi kurjaa toisen puolesta.

Kurpitsa, olen kyllä samaa mieltä kun KirsikkaTomaatti että koita hakea apua....älä odota sinne neuvolaan asti koska siihen on vielä kauan aikaa. Soitat vaikka neuvolaan tutulle terkkarille ja menet käymään. Jotain helpotusta sun oloon nyt pitää saada! :hug:

 

Kurpitsa Iso :hug: Meidän esikoinen 4,5-v on ihan mahdoton. Päivät kuluu tapellessa, jäähyllä istuessa tai itkiessä välillä hän ja välillä minä. Jokaiseen asiaan sanoo ensimmäisenä EI! |O Eilen olin niin poikki että nukahdin istualleen sohvalle iltapäivällä. Hän kyllä saa imettyä musta kaikki mehut... Joan kans ei ole ongelmia ja olenkin miettinyt että kuinka huono äiti olenkaan kun en pysty kahta lasta hoitamaan :ashamed: Täällä kun ei ole esikoiselle ikäistään seuraa ja pitkästyy mun ja Joan seuraan tosi nopeesti ellen ole kokoajan hänen leikeissä mukana, johon en todellakaan pysty. Onneksi hän pääsee tarhaan taas elokuun puolvälissä edes muutamaksi päiväksi viikossa!

Birdie :hug: Uskomattomia juttuja on äitis suustaan päästäny! Oon itse kans ottanut oman äitini kanssa yhteen oikein kunnolla lastenkasvatuksesta. Minä en osaa mitään, olen liian sitä ja tätä ja lapset on ihan sekaisin mun kanssa |O Mä todellakin annoin samalla mitalla takaisin ja taistelu oli varmasti aika karmeeta kuunnella. Onneksi hän osasi kerrankin pyytää ensiksi anteeksi

Matami Hyvin se duuniin paluu menee ja neito varmasti pärjää isänsä kanssa! Onks neitokaisen juomiset yhtää parantuneet? Saitko neuvolasta mitään apua?

Me suunnataan kohti leikkipuistoa ja toivotaan ettei saada sateita niskaan...

 

Nemika :hug: Ikävä kuulla että vieläkään ei kaikki ole pienellä kunnossa Ei voi muuta kun toivoa että tuubit vain väliaikaisesti tukos. Paljon voimia jaksamiseen myös sinulle!

 

kiitos kaikille..olette kyllä ihania kaikki..
totta, tarviin apua kyllä..sain neuvolasta kyllä jotain terapeutin numeroi et voisin tietty niihin soittaa..nyt rupee tulee univaikeuksii joita ei mulla yleensä ole..siis nukahdan hyvin mut kuten viime yönäkin heräsin joskus aamuyöstä vähän väliä pyörimään ja sit ruokahaluttomuutta on ollut nyt kans ja päänsärky joka ei lähde lääkkeil..tiedostan kyllä nyt ongelman ittelläni mut tuntuu ettei nuo terapeutit näe sitä ja sanoo muutaman käynnin jälkeen ettei oo tarvetta jatkaa käyntejä..miksei ne nää miltä musta oikeesti tuntuu..oon käyny 3x psykiatrilla viimeisen reilun 5,5v aikana siis sen jälkeen kun menetys tapahtui..kahdella eri psykiatrilla..

vilma: kuulostaa niin samalta meidän poika kans..se on yhtä haluumista ja ei haluumista, kaikki on tyhmää yms. jäähy toimii meillä hyvin ja sit poika on pitkän aikaa ihan ok..ehkä on kyllästynyt kun ei meilläkään oo naapureis saman ikäsii ja ehkä siks kiukkuaa kun tarvii leikkikaverii mihin siskosta ei viel oo ja äitin pitäs sit jaksaa leikkiä koko ajan mitä en nyt jaksa..poika ei siis leiki yhtään yksin eikä pihallakaan viihdy yksikseen vaan koko ajan kinuu äitiä leikkikaveriks..en siis saa tehtyä mitään omia juttuja päivisin ja jos lapset on sisäl niin sit esikoinen härnää siskoaan, estää toisen ryömimisen menemäl eteen koko ajan, sit on änkeemäs toisen päälle, repii lelui kädestä..haluu just sen saman lelun millä toinen leikkii siis hiillostaa siskoaan koko ajan, kiellot ei auta..en tiiä miten tuonkin sais loppumaan..tyttö on ihan erilainen niinä päivinä kun isoveli on hoidos..nauraa ja leikki omiaan, eikä yhtään kitise..

nemika: voi sinua :hug: en yhtään ihmettele että olet piipussa sinäkin, kyllä tuollainen ottaa voimille, jospa se nyt auttaa kun puhdistavat tuubit. kyllä niin soisin teille jo rauhallisia päiviä sairastelusta :hug:

pitäs jaksaa alkaa siivoomaan..koti on ihan mullin mallin mut ei jaksais..pitää kaiketi ottaa itteään niskasta ja laittaa siivoamaan..en kestä sotkuista kotia..

 

Helou!

Käytiin eilen sit koko perhe Ähtärin eläinpuistossa, ja tosi hyvin meni matka! Meno ja tulo matkoilla neiti nukkui lähes kokonaan ja paikanpäällä oli hyvällä tuulella, ja oli onnessa kun näki karhuja,hirviä,poroja ym. muita isoja eläimiä, mitkään linnut ei hirveästi neitiä kiinnostanut, mutta ymmärtäähän sen. Tai oli matkassa yks miinus, kun J ei halua istua vaunuissa vaan kävelis mieluiten yksin.. Arvatkaas vaan oisko kestänyt kauan kulkea se 3km lenkki jos ois yksin kävellyt..

Kurpitsa: Ensimmäinen iso :hug: ! Ymmärrän sua täysin, sillä toi sun kirjotus olis ihan hyvin voinut olla mun kirjoittama. Mun päässä liikkuu kans kaiken maailman kauheita ajatuksia, mitä en ikinä uskaltais myöntään ääneen. :ashamed: Murha ajatukset eivät sentään, mutta pelko läihesen kuolemasta käy lähes päivittäin mielessä! Jopa mun mies on huomannut että "olen muuttunut", ja käskenyt varata ajan johki masennus tms testeihin.. Itse oon kyllä sitä mieltä että tää on vaan väsymyksen ja stressin aiheuttamaa.. Kyllä mä itsekkin oon huomannut sen että oon nykyään ärtyisä ja menetän helposti hermot ja tekis vaan mieli itkeä päivät pitkät, mitkään koti työt eikä miehen kosketus tai vastaava kiinnosta. :|

Kävin tässä aamupäivästä yksin kaupungilla ja oli ihana kierrellä kauppoja yksin! Ostinkin pari paitaa vielä viimesistä ale-myynneistä!

 

Heips pitkästä aikaa.

vilma meilläkin asuu tuulispää -uskon että saa mehut susta irti. mä oon onnellisesti töissä joten loppu aika sujuu ihan ok. Kinastellen ja kieltäen .. lähinnä mua huvittaa se kokoaikainen takkuaminen .. ootan et menis ohi. mut kotona ollessa pää kyllä meinas hajota. Energiaa riittää tollasella 5v. niin paljon -meillä onneks on niitä kavereita piha katu täynnä. Tsemppiä. kaksi kielisyydestä - meillä ainakin yhden tutun lapset muuttaa kieltä sen mukaan kummalle vanhemmalle ne puhuu. Kait vahvemmaksi kieleksi muodostuu sit se mitä käyttää koulussa.

matami mahdoinkohn jo vastata sulle. me ollaan menossa Karoniin. Mut näillä näkymin jätän pikku neidin kotiin ..hmm en kyllä tiedä miten selviin, mut sit toisaalta tän 5v. kanssa sais mennä ihan täysillä ja hän sais huomiota. Pikku sisko kun tahtoo viedä niin paljon vanhempien aikaa. Mut tosiaan rokotukset ollaan isomman kanssa käyty ottaa. Kiva lähtee reisuun. Mä oon kuullu siit intiast kans vähän huonoo..mut tiedä sit, mut thaimaa varmasti parempi vaihtoehto.

kurpitsa, maj, nemika, birdie teille kaikille halaus. :hug:

isovanhemmat meillä ihan loistavasti asiat -nytkin tytöt on ollu koko viikon mökillä mun vanhempien kanssa. Anoppi puolestaan hoiti tyttöjä täs kesäkuussa 3 viikkoo. Lisäksi on enoo, kummisetiä/tätejä, tätejä täs lähellä et aina löytyy hoitaja jos vaan tarvis.

imetys meillä neidit vietiin mökille sunnuntaina ja yöt olen ollut erossa pikkusesta ja päivät. Iltaisin ollaan ajettu sellaset 60 km heitä moikkaamaan. Pikku hiljaa varmaan lopetellaan -ajattelin et illalla voisin imettää viel. Äityli jo sanoi et miks en lopeta -mut en todellakaan tee sitä tälläkertaa siks et joku asiaa ihmettelee.

Onneks kohta päästään lähtee mökille hakee tyttöjä -on niin vaikee olla erossa pikkusesta -vaikka ei hän äitiä kaipaa kun ei näe. Isompi nauttii kun saa olla merellä isovanhempien kanssa. Mun piti kommentoida vaikka mitä mut en muista enää puoliakaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille. :wave:

 

KurpitsaKyllä näitä tuntemuksia on täälläkin. Mulla oli 6 vuotta takaperin burnout - millään en tohtinut myöntää mitään tai olin sokea tilanteelleni. Unet oli minimaaliset ja mitään en kyennyt tekemään. Mun burn out oli keskivaikea. Siihen kuului masennusta, unettomuutta ja monivärisiä ajatuksia. Lopulta romahdin ja itkin samalla lailla pitkin päivää. Ystävät vei hoitoon. Olen niin kiitollinen siitä. Mulla oli sellainen tilanne että rahaa oli ja paljon, asuin isossa talossa mallia edustustalo jenkkityyliin, olin todella yksinäinen - todella. Romahdin kunnolla. Oli ero takana, lasten isä ja sen vaimo oli sitä mieltä että mun kuuluu hoitaa lapset. Palkkasin kotiin koulutetun hoitajan ja lisäksi kk ajan oli vielä yöhoitaja. Olin niin uupunut että nukuin 2 viikkoa yötä päivää. Lopulta mun ystävät marssi teinien isän luo ja sanoi että tilanne on vakava ja että hänen kuuluu ottaa vastuu jälkikasvustaan. Siitä alkoi todellinen parantuminen, se oli parasta mitä kaikessa oli. Sain tietty masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä. Ja halusin nukkua - hyvä niin. Tilanteen hoitaminen vei vähintään 2 vuotta aikaa. Akuuttivaihe oli parissa kk parempi mutta kyllä vuosi meni silleen että biletin ja olin pohjalla - up&down. Lopulta jätin rahakoneet ja rupesin köyhäksi tarkoituksella. Löysin oman onneni ja parantumisen tien. Itsestäni tuntuu että burnout syndroomasta ei voi koskaan toipua sillä fysiologisesti se on erittäin rankka - sen kanssa pitää osata elää - tunnistaa oireet ja reagoida niihin. Elämä on kaikkialla niin pinnallista ja hektistä - niitä todellisia arvoja kohtaa liian harvoin. Tässä oma tarinani - toivottavasti saat rohkeutta & voimaa tästä :heart: :heart: :heart:

 

Missä iässä tulee Minä itse vaihe? En tiedä johtuuko siitä että kun on just oppinut kaikkea tai sit meillä on juo tuo vaihe! Meidän neiti tahtoo itse tehdä mm.
- kävellä itse joka paikkaa, vaunuissa ei viihdy.
- syödä itse.
- pukea itse.
- pistää itse kengät jalkaan.
- pyyhkiä oman naaman ruokailun jälkeen paperiin jne.
Ei siis tietenään mitään oikeen kunnolla osaa tehdä niinku just esim. kenkien laitto ei tod. saa itse jalkaan mutta tietää kyllä minne sitä pitää yrittää, paitsi kävellä tietty osaa ja pistää lusikkaa suuhun mutta ei siihen paljoa ruokaa mukaan tartu vaikka käyttääkin sitä lautasella. Sit kun koitan nätisti siinä sivussa auttaa syntyy huuto! :headwall:

Ja toinen teettekö joka päivä kaksi eri lämmintä ateriaa lapsillenne? varisnkin te joilla on vaan tää yks yksivuotias.. Multa loppuu ihan vinkit että mitä ruokaa teen ja annan.. Antakaas vinkkejä mitä tän ikäselle vois antaa!! .. Ja sit kun tosiaan maitoo ei voi olla ruuassa niin sekin hankaloittaa..

 

MajjTeillä asuu pieni Maija - meirän maijuska on ihan just samanlainen. Minä itse alkaa varmasti jo ituvaiheessa mun mielestä se minä itse on sitä omaa rakasta napaa - tälläinen minä olen. Ollaaan varmasti huomattu että kaikkien natiaiset on niin erilaisia. Minä itse jatkuu varmasti ihan vanhainkotiin asti, aina sitä taistelee että kyllä minä tämän itsekin pystyn hoitamaan Parin vuoden iässä tulee eka kapina eli uhma. Tosin kaikille ei ei niitä tule ja nekin tulee niin eri vaiheessa. Eiks oo ihanaa saada olla tättähäärän äitee. Lisäksi olen aivan varma että maija huutaa selkä kaarella uhmis vaiheissa kaupassa ja missä milloin jos ei mee tahto läpi, siitä on saatu jo niinpaljon esimakua. Noh tartteehan mun kokea tälläinenkin hienous äitinä. Teinien kans ei oo ikinä ollu moisia onkelmia, tosin toi säysein on nyt teininä se hankalin tapaus - kukin vuorollonsa :headwall: Teen yhden lämpösen per päivä ja ison satsin jota syödään sit seuraavana päivänä lounaana. Vähän vaihtelee, oon huono antaan reseptejä, mut keitoista löytyy ainakin valikoimaa ton maidottomuuden kans.

 

Kirsikkatomaatti: Juu osaan myös hyvin kuvitella julian parin vuoden päästä kaupan lattialla huutamassa ja kiljumassa - siitä ollaan saatu esimakua myös täällä jo.. :saint: Muuten ihana ja kiltti tapaus tua on, mutta luonnetta kyllä löytyy.. mikä on kuitenkin loppu peleissä varmaan hyvä asia!

 

KirsikkaTomaatti, rankka jakso sullakin on ollut, mutta hienoo että oot selvinnyt!

Majj, täällä myös sellanen tinttarella että oksat pois....lusikkaan ei ole asiaa mulla koskea, kun vaan pikkasen haluisin korjata erilailla sitä asentoo että suuhunkin menis vaikka yks makarooni kymmenestä....kauhee huuto heti jos kosket siihen. Ja kaupan lattialla tullaan huutaan ihan varmana....poika ei ole sellasta tehnyt kun yhden kerran

 

Noh - tälläiset asiat kuuluvat elämään, ja kaikille tulee jos jotakin kremppaa matkansa varrellla :hug:

 

Tuli väärä hymiö - piti tulla tää

 

Kurpitsa, :hug: Toivottavasti saat apua huonoon oloos...ei kuulosta hyvältä :/ Voimia :hug:

Nemika,Voi eikä....toivottavasti saisivat nyt ne putket puhtaiks ja sit pelittäisivät... se on rankkaa olla huolissaan toisen voinnista koko ajan :hug:

Imetys,Meillä taitaa loppua näinä p'ivinä iltaimetys...nyt kun oon raskaana niin on elimistölle aikamoinen rasite kuiteskin.

Kaksi lämmintä ateriaa syödään täällä yleensä...annan lounaaks edellispäivän päivällisen tähteet tai sit teen jotain munakasta tms. kevyttä.

Meillä kans on minä itse meininki hyvin vahvana =)

Mulla on nyt ollu kohtuu ok olo paripäivää...mut väsyttää edelleen. Ei oikeen jaksa mitään ylimäärästä. Ihana sunnuntaina päästä valmiisiin ruokapöytiin pariks päiväks....

 

kirsikkatomsku: oletpas ollut huonossa jamassa joskus, pitkä tie on ollut sulla parantumiseen. onneksi olet saanut itsesi kuntoon :hug:

 

Kysymys: Pärjääkö teillä muilla pienet vaan tunnin päikkäreillä? Mä jaksan aina vaan ihmetellä tuota neitiä ja sen päikkäreitä ja kun se esikoinen oli niiiin erilainen noiden päiväunien suhteen ja muutenkin.

 

Kurpitsainen Yritin liian pitkään pärjätä yksin ja näyttää että minähän pärjään. Aika harva näki lävitseni sillä ulkoisesti kaikki oli loistavasti. Pari ystävää oli ajan tasalla. Minua ei hoidettu sairaalassa enkä ollut julkisen terveydenhuollon piirissä, koska tie sinne oli aika mutkainen. Ikävää kuitenkin että yhteiskunta on liian löppäniskainen tälläisten väliin putoajien suhteen, koska tilanne on kävelevä aikapommi. Ratkaisu ei voi olla se, että saa reseptin käteen jostakin ja thats it. Itseni kaltaisilla hoitomenetelmillä ei ollut ketään nk. vastuu hoitajaa. Tästähän seurasi se, että paiskin taas töitä hurjasti hoitaen kotirutiinit. Kuntoilin ihan hel......ti, ajoin itseni vielä ylikuntoon,( noh olinpa hyvännäköinen joka paikasta) muttamuttamutta vajaan vuoden kuluttua sain vakavan sydänlihastulehduksen. Tähän loppui sitten minun stressi! Silloin päätin että jääköön yritykset ja raha, minulla täytyy olla elämä ja lapset. Kuinka ollakkaan - päätin että opiskelen uuden ammatin ja sillä tiellä ollaan.

Jälkeenpäin on harmittanut hurjasti se, että millainen lumipallo ihminen voi ollakaan ja miten ihmisen lopullinen jarru tulee nopeesti vastaan. Ihmisen rajallisuus on loppupelissä kaunista ja arvostamisen arvoista. Omassa elämässä terapoin kuitenkin itse itseni ja muutin vain totaalisesti suuntaa - koskaan en tahdokaan muuta - mummelinakin kuvittelen olevani se saparopää 13v. ja elän tätä vauhdin hurmaa aina ja pientä kapinaa positiivisin mielin. Hih - olihan tarinaa luettavaksi. Anteeksi en pyytely oman navan kirjoittelua

:x

 

Oma tahto: No kyllä täällä ainakin näkyy ja kuuluu! Meillä kiljutaan nyt jo selkä kaarella lattialla, jos asiat ei mee niinkuin pikkumies oli suunnitellut. Ei siis tarvi ootella uhmaa, et se toteutuis... Kaupassa kiljuu jo nyt, jos menee herkkuja (mansikat tai viinirypäleet ) kärryihin ja niihin ei saa koskea. Ja välillä on siinä kärryssä ihan selkä vikurallaan. Onneks maltan tuollasissa tilanteissa pitää pään kylmänä enkä hermostu takas. Enkä kyllä anna periksikään Mies on aina vähän nolon näköinen, jos poika kiljuu kauppakärryissä

Nyt taas mansikoita perkaamaan. Oliskohan jo 5. 5kg:n laatikko parin viikon sisään Ja niistä on siis vaan yks menny pakkaseen; muut hupenee päiväs tai paris.

 

Pikaisesti testaamassa uutta mokkulaa viime hetken pakkausten keskellä B)

kurpitsalle oikein paljon jaksamista ja haleja sinulle - toivottavasti saat pikaisesti apua pahaan oloosi!! Olet meille rakas ystävä täällä palstalla ja kaikki varmasti toivovat sinun löytävän oikeanlaista apua :hug:

Palaan muiden kuulumisten pariin, kunhan muuttorumba tästä rauhoittuu.. On tää kauheeta muuttaa taaperon kanssa ja vieläpä näin isosti raskaana :ashamed: Se tosin on ihanaa ja positiivista, että Nean nukahtamisitkut näyttävät tältä erää loppuneen kahden päivän jälkeen: nyt neiti nukahtaa hienosti yksin kuten ennenkin!

Hyvää viikonloppua kaikille - kuullaan! :wave:

 

Carmen: No eipä teillä kauan nukkumiskiukut kestäneet Hyvä niin! Meillä kun jatkui pari kuukautta... Voimia viime hetken muuttorumbaan!

 

Summer,Meillä mennään useesti reilun tunnin päiväunilla...mut menee sit kyl ajoissa nukkuun ja nukkuu kellon ympäri,eli ottaa tunnit takas sit yöllä. Tosi harvoin enää 2h nukkuu,yleensä 1-1.5h väliltä jotain...selkeesti on unitarve päivästä vähentynyt =)

Carmen,Hienoa että itkut loppuneet...välillä tulee "häiriöitä systeemiin",mut en uskonutkaan et teillä pysyväks ilmiöks jää kun Nea on ollut niin hyvä nukahtamaan/nukkumaan aina =)

Kirsikkatomaatti,Hienoa että sulla nyt elämä reilassa :wave:

Me lähdetään huomen aamulla kukonlaulun aikaan mökkireissulle,joten palajan näillänäkymin keskiviikkona asiaan,ellen sit iltasella vielä tuu teitä moikkaamaan B)

 

majj meillä syödään samaa ruokaa niin kauan kuin riittää. Jos on makaroonilaatikkoa niin sitä sit pari päivää jne. Toki neiti on saanut nyt eteenkin kalaa valmisruokana. Toisilla on sellanen tapa et joka päivä tehdään ruokaa, mut meillä tehdään ehkä joka toinen päivä.

Carmen voimia muuttopuuhiin.

meillä asuu pikku apinaneiti on oppinut kiipeemään tuolille. Istuu tyytyväisenä keittiön tuolis -mut alas ei osaa tulla. Oppis nyt kävelemään niin sit olis helpompaa. Harmistuminen on suurta kun tuolilta pitää tulla alas.

Marmotta piti sanoo et ei niihin pituusarvioihin mitä koneella on oo luottaminen. Luulen et sun Eevasta tulis ainakin sun pitunen. Meidän 5v. kasvua on seurattu kun on niin pitkä -mut kun sitä käyrää seuraa ja jos samaan malliin kasvaa niin tasaisesti mennään sinne 180. Kuten minäkin et ihan ok. 12 vuotiaana voi tehdä kuulemma jo aika realistisen arvioin. Muuten tosi hienoo et teidän neiti nauttii vedestä ja osaa "uida". Meilläkin ollaa kädet ojossa ja sinne veteen pitää päästä. Nyt vaan tuppaa olee sinilevävaara ja meillä sitä vettä juodaan ainakin muutama kulaus. Mut katsotaan josko tilanne menis ohi.


Mut nyt pitää alkaa siivoomaan.. meillä menee rappuset yläkertaan ja alkaa yläkerta projekti olla kohta valmis. Tapiseerausta, kaakelointia, lattia ja listat. Sit alkaa vaikein osa, mut hauskin sisustaminen. Mut on tässä projektissa koko kesä mennytkin.

Mut palailen :wave:

 

Uusi kuukausi -> uusi pino avattu