Toukokuun toivotut 2011

Me tullaan Helsinkiin ihan turisteiksi ja kesälomailemaan . Ollaan yötä siskon luona ja tarkoitus olisi käydä isolla porukalla Korkeasaaressa ja vähän shoppailemassakin. Keskiviikkona pääsen myös viettämään tyttöjen iltaa, kun lähdetään siskon ja parin kaverin kanssa Garden Partyyn katsomaan Kentiä :heart:. Can't wait! Juhannus meni kivasti maalla ja tänään tultiinkin jo takaisin kotiin, jotta ehditään vähän hengähtää ennen seuraavaa (juna)matkaa.

Mullekaan ei ole jäänyt muuta kuin mahalöllä, ja vartalo muuttunut entistä enemmän tikkumalliseksi :O. Mukavasti kesäkilotkin tuntuvat kerääntyvän tuohon vyötäröä koristavaan tyhjään vyölaukkuun :O. No, pahemminkin voisi olla! Ja itsepä olen treenaillut todella laiskasti, mutta mässäillyt senkin edestä :ashamed:...

Miten voikaan töihin paluu ahdistaa ja syyllistää jo nyt, vaikka vielä olisi melkein kaksi kuukautta oman palleron kanssa!!! Ei millään malttaisi olla pojasta hetkeäkään erossa . Onneksi tuo ehtii vielä kasvaa kovasti kesän aikana. "Äitiä" on hoettu nyt paljon ja torstaina poika hihkaisi myös "täti" nähdessään minun siskoni .

 

Mukavaa stadin reissua, kevlarsoul! Meilläkin on kaikki vielä käymättä, Korkeasaaret ja Lintsit ja muut. Mäkin haluaisin Kentin keikalle, mutta on sen verran konkurssikesä, ettei nyt vaan ollut varaa. Toivottavasti olis hyvä sää! Toki Kent kuulostaa sateessakin hyvältä, erityisesti

Oli aika rasittavaa mökillä... Oon niin tyytyväinen, kun nyt ollaan kotona! Mökillä ekana vastassa oli kaksi käärmettä laiturilla ja vessassa ampiaispesä... Sitten tietysti ne hyttyset, ja oli jo paarmojakin, ja punkkien uhka. Poju olisi halunnut möngertää pihalla tai tepsuttaa laiturilla KOKO ajan. Onneksi sisällä oli jotain muinaisia mökkileluja, jotka jaksoivat aika kauan kiinnostaa nekin. Kivempaa oli silti kiskoa keittiötavaroita lattialle ja paukuttaa uunin luukkua. Pieni hengähdyshetki saatiin juhannuspäivänä, kun miehen vanhemmat kyläilivät. Mutta taitaa olla, että 2 päivää mökillä tuon villimiehen kanssa on tänä kesänä maksimi! Yöt menivät kyllä hyvin, poitsu nukkui mitä mainioimmin.

Nyt parannellaan hyttysen pistoja ja pysytään visusti citymeiningeissä. On 1-vuotiaan kaveripojan synttärijuhlatkin lauantaina. Tosin alkavat klo 13, samaan aikaan kuin päiväunet, joten taitaa pikkujuhlijalta mennä vähän ohi.

 

Olen löytänyt yhden hyvän puolen tästä meidän asuinpaikan tuulisuudesta: hyttysistä ei ole juurikaan riesaa! Paarmojen olemassaolon muistan vasta kun mennään vanhempieni luo jossa paarmoja ja muita ötököitä piisaa. Muuten kyllä tuo tuuli on vähän hankala, lämpimälläkin ilmalla on sen verran navakka tuiverrus, että aina on kova miettiminen pojan vaatetuksen kanssa. Matot ei pysy telineessä ja pyykit pitää kiinnittää miljoonalla pyykkipojalla. Oikein kovalla tuulella (aika usein) en tohdi jättää poikaa ulos nukkumaan, vaan rattaat on vedettävä kuistille.

Ja punkkialueella asutaan...

Raskauden jälkeisistä muutoksista: nivelet on kipeät yhä vain, vaikka ne yli 20 raskauskiloa on viimeinkin karistettu! Ja vyötäröllä tosiaan majailee jokin löllö, aikaisemmin kaikki meni takapuoleen ja reisiin, mutta nyt läskille on löytynyt uusi paikka - eli kevlarsoul, tiedän tunteen! Vanhat farkut menevät jalkaan ihan hyvin, mutta vyötäröllä onkin sitten löllykkää. Imetys taitaa vaikuttaa mielialaan yhä vain, välillä kaikki ahdistaa ja huolettaa. Hiuksia lähtee päästä jonkin verran, ja odotankin vain, millainen sulkasato sitten iskee kun imetys loppuu.

Miten teillä vauvan päivärytmi menee nykyisin? Täällä on rytmit aivan hakusassa, välillä tosiaan nukutaan yhdet, välillä kahdet päiväunet. Aikaisemmin poika heräsi aamulla 7-8 aikoihin, nyt menee usein yhdeksään. Illalla valvotaan lähes puolilleöin jos iltapäivästä on otettu päikkärit. Ruokailuja onkin ollut vaikea rytmittää; aamupuuro venähtää puoli kymmeneen, jolloin lounaskin viivästyy ja välipala jää usein kokonaan pois. Tämä vähän stressaa, kun olen ollut sellainen nipottaja näiden rytmien kanssa, eli ruokailut pitäisi olla tiettyihin aikoihin, nukkumaan mielellään samoihin aikoihin jne.

 

Elmers: Meillä kans poika alkanut hakemaan uutta rytmiä. Aamupäivät menee ihan kaaoksessa, kun poikaa väsyttää, muttei suostu nukahtamaan. Mihinkään en uskalla lähteä, kun toinen on niin väsynyt ja kiukkuinen, mutta kotonakaan ei oo mitään tekemistä. Tänäänkin poika nukahti vasta klo 13 liinaan, kun oltiin just matkan päällä. Mua kans vaivaa tämä rytmin muutos, olin niin tottunut siihen tasaiseen ja ennustettavaan, kahden päikkärien rytmiin. Mut toivoo nyt, että unet pidentyis sitten, meillä kun on n. kuuden maissa herätty.

 

Meillä rytmin muutosta hyvään suuntaan. Eli tämän viikon jäbä on nukkunut aamuisin 7.30 saakka. Aiemmin oli harvassa ne aamut jolloin nukuttiin 7 asti. Eli tämä muutos mulle passaa Päiväunille jäbä menee n. 12 aikoihin ja nukkuu 2-3 tuntia. Yöunille viimeistään 20.30.

Flunssa rantautui taas meille:stick: Juhannuksena oli osa mökkiläisistä tosi pahassa flunssassa ja tietenkin se meille lähti mukaan. Esikoinen ja kuopus räkii oikein kunnolla, ja jäbällä alkaa lämmöt kohota myös. Ei onneks vielä kovin korkeella kuume ole. Kiukkuinen pikkumies kuitenkin

Uusia sanoja on viime päivinä tullut todella monta. Esim. pullaa, pois, täti, serkkujensa nimiä höpöttää, pammo=pallo. En nyt muista tähän hätään, oliko jotain muitakin..

 

Kyllä se hetken kestää, että uusi rytmi löytyy. Mutta mun mielestä tää yhdet unet -rytmi on loppujen lopuksi paljon parempi ja selkeämpi, vaikka kans aiemmin ajattelin, että voi kun olis aina kahdet unet. Mutta on niin paljon helpompi suunnitella menoja. Plus on sellainen selkeä pitkä breikki päivällä, kun meil ne kahdet unet olivat tuskin tuntia kerrallaan. Sitten, kun rytmi on löytynyt, alkaa aika nopeasti tyypit jaksamaan jo tosi hyvinkin.

Meillä herätään 7-7.30, unille 12.30-13, nukkuu pari tuntia, tänään 2,5h, yöunille nukahtaa 21 maissa.

Meil on nyt isona vaivana löysä maha. Sitä on jatkunut maanantaista asti, ja päivisin poitsun peppu on tosi pahan näköinen, yöllä sinkkivoiteella paranee. Päivässä tulee 4-8 kakat... Tosi pieniä osa, mutta silti pitää heti vaihtaa vaippa, kun haisee julmetun pahalle. Ei ihan superlöysää, välillä kiinteääkin, eli ei ihan ripulia kuitenkaan, mutta jotain vialla. Ensin epäilin, että olis juhannuksen syy, kun silloin pisteli kaikkea kummaa poskeensa, uusia makuja, mutta nyt on jo 5 päivää ollut ihan tavallinen entinen ruokavalio, ja yhä jatkuu. Voikohan maidolle yhtäkkiä herkistyä, jos ennen ei ole ollut mitään? Tai viljalle? Mitään uusia juttuja ei ole tosiaan ollut, paitsi se, että punainen liha on lopetettu. Mutta eipä tuo nyt sitä syönyt muutenkaan paljon. Mietin, että pitäiskö kokeilla maidon pois jättöä viikonlopun yli, vai mitä keksii. Tosi ikävää! Jostain luin, että poskihampaiden tulo voisi tuollaista myös aiheuttaa, en tiedä miten, mutta ikenet on ainakin tosi turvoksissa. Olleet jo pitkään kyllä. Ilmavaivoja ei sillai ole, ja nukkuu hyvin. Syö kans hyvin, mutta tuntuu, että taas paino junnaa, kun tulee ulos toisesta päästä heti...

Tänään pihalla veikattiinkin, et meidän poitsu on 8kk ikäinen... No joo... Mut on se kyllä pieni, paino ei ole vieläkään saavuttanut 10 kiloa...

 

MaiMei: Joo, maidolle voi herkistyä ihan yhtäkkiä. Maidoton dieetti voi kyllä olla siltä kannalta vähän hankala, että pari päivää ei välttämättä muuta tilannetta. Ja kalsiumin saanti voi hankaloitua (neuvolan mukaan, toki on muitakin lähteitä kuin maito). Tavallisen maidon tilalle voi vaihtaa soija- tai kauramaidon, teillä kun ei vissiin korviketta enää mene? Vai oliko teillä missään vaiheessa? Esimerkiksi maidon altistuskokeessa pitää olla 2-3 viikkoa ilman maitoa ennen altistuskoetta.

 

lyrae: joo, niinhän se maidon suhteen on. No, nyt on viimeisen vuorokauden aikana maha rauhoittunut. Huomenna otan maidon taas takaisin. Voihan se tietysti olla laktoosikin vaan. Tai sitten vaan jotain muuta, väliaikaista. Ja mietin tuossa, että kai se punaisen lihan lopettaminen voi jotain vaikuttaakin, kun kasvisruokaa nyt on kuitenkin ollut selkeästi enemmän.

Hitsi kyllä tuon nirsouden kanssa... Onneksi smoothiet sentään maistuvat eli tuoretta hedelmää saa sillä lailla menemään. Joku vinkkasi, että hedelmäsmoothieen voi lisätä salaattiakin! Täytyy silti pitää hedelmät ja kasvikset muutenkin esillä ja tarjota aina vaan. Hedelmä/marjasoseen mukana myös menee mangopaloja, mutta omasta kädestä ei siis syö suin surminkaan.

Tänään pojuparka sai kunnon tällin, saa nähdä, onko huomenna koko silmä musta! Sähelsi erään helsinkiläisen museon aulassa sillä kouhotuksella, että kaatui penkin nurkkaan. Tuli tosi ilkeän näköinen tumma patti silmän alle. Samassa kaaoksessa tuli naarmu otsaan, ja aiemmin päivällä oli tullut toinen naarmu, eräs vanha naarmu on jo parantunut mutta silti näkyy, ja sitten toisessa poskessa on iso hyttyspaukama... Onneksi ei ole 1-vuotiskuvausta tai vastaavaa meidän katutappelijalla alkavalla viikolla! Sellaista se on, kun lähtee kaupungille, ja Pridea katsomaan! ;D

Aikooko kukaan tehdä telttaretkeä? Mietin, että paljonhan pienelle pitäis yöksi pukea päälle. Äitiyspakkauksen makuupussia kai vois hyödyntää. Loppukesästä ajateltiin yhdeksi yöksi mennä kansallispuistoon, no toki vain, jos on lämmin loppukesä.

 

Täällä palailtu reissulta. Helsingissä käytiin perheen voimin ja huomenna alkaa työt.

nepula: itse uuvuin keväällä. Synnytyksen jälkeisen lievän masennuksen, koliikin, syksyllä minulle tärkeän ihmisen menetyksen ja oman sairastumisen (paljastui myöhemmin kilpparin vajaatoiminnaksi) jälkeen romahdin. Vaadin itseltäni liikoja äitinä, enkä antanut itselleni mahdollisuutta tehdä surutyötä. Minun pelastukseni oli se, että soitin ja pyysin apua. Ylipäätänsä jo se auttoi, että puhuin ääneen asioista. neuvoni on siis hakea apua ja äkkiä. Ota yhteyttä neuvolaan, vaikka kriisipuhelimeen, sukulaisiin, perheeseen, mistä vaan, mistä voit apua saada. Itse sain vuoden aikana aiheutetun pahimman romahduksen paikattua viikossa, kun turvauduin muiden apuun. Voimia sinulle valtavasti. Anna elämän kantaa.

 

Me olimme telttaretkellä, kun esikoinen oli reilun vuoden ikäinen. Silloin kyllä oli yötkin todella lämpimiä. Muistaakseni tytöllä oli juuri se ä-pakkauksen makuupussi ja päällä pitkähihainen/-lahkeinen pyjama. Ihan hyvin tarkeni. Toki itse vähän väliä yöllä tunnustelin lasta, onko hän kylmissään

Mulla nuo perhanan menkat vaan jatkuu!! Onko kenelläkään muulla ollut tämmöstä? Mulla nyt siis kolmas viikko jo menossa. Välillä tuntuu, että on vuoto loppumassa. Mutta sitten seuraavana päivänä onkin taas täys tulva päällä: /

Sanoja meillä edelleen tulee lisää. Eilen jäbä sanoi pullaa (herkkusuu), ja tässä jokunen päivä sitten alkoi omassa keinutuolissaan hokemaan kiikuu, kiikuu.

No, nyt ipanalle antamaan puuroa. Jos se olis jo jäähtynyt tarpeeks..

 

leena: Onks sulla jokin kierukka tai muu syy, miksi nuo jatkuu? Mä kyllä kävisin varmaan näytillä, jos ei ole hyvää syytä tuohon jatkumiseen. Ettei oo tulehdusta tai muuta. Mulla oli joskus teininä kuukaudenkin mittasia, mut se liittyi varmaan siihen alkamiseen.

Sanoja meillä tulee tosi satunnaisesti. Mut melko selkeitä sanoja tulee, kun tulee. Pojalla on motorinen kehitys ollut tosi nopeaa, kiipeää ketterästi juttujen päälle ja ottaa muutamia juoksuaskelia, joten oletan, että kielellisessä puolessa voi mennä vähän kauemmin.

Unirytmi on joo siirtymässä, ja äiti ainakin alkaa saada jo uudesta rytmistä kiinni. Vielä kyllä on osittain aamut ja illat enemmän kauheaa hulinaa, kun poika on liian väsynyt. Mut ehkä se siitä hiljalleen.

 

lyrae: Mulla oli edelleen imetyksen jälkeen cerazettet käytössä. Viime viikon perjantaina kävin apteekista hakemassa evra-laastareita, kun oli vielä reseptiä jäljellä. Lauantaina aloitin sitten nuo evrat ja jätin cerazettet pois. Nyt on eilisestä illasta ollut vuotamatta.. Jospa tämä tästä. Jos vuoto alkaa uudestaan, niin täytynee lekurille mennä.

Kiipeily: On mennyt meillä ihan mahdottomaksi:O Jäbä haalaa ties mitä laatikoita allensa, että ylettäisi ylemmäs. Eilen esim. kiipesi vessan pöntön päälle! Jäbä kiipeilee myös sen oman keinutuolinsa päälle seisomaan, eikä pidä mistään kiinni. Siinä sitten tasapainoilee ja hihkuu innoissaan. Ja varsinkin jos joku huomaa ja kieltää, niin räkänaurut purkautuu ilmoille.. Jäbästä hauskaa, äidistä ei

 

Täällä kans kiipeillään joka paikkaan, mutta kävelyä vielä odotetaan. Välillä jopa harmittaa, kun ei näytä innostusta sitä kohtaan...Tukea vasten kävelee, kiipeilee tuolin, sohvan jne. päälle ja seisoo ilman tukea. Ensiaskeleet otti tällä viikolla, mutta siihen se jäi. Olen muuten huomannut, että nyt tämä arki on todella paljon helpottunut. Saattaa johtua siitä, kun meillä nukutaan hyvin yöt ja ei ole univelkaa. Jopa välillä alkaa vauvakuume pukata, huh huh. Niin aika vaan kultaa muistot...

Mikä on mielestäsi sopivin ikäero lapsille ja miksi?

Ja vitsi, mä rakastan tota ihanaa kesää!! Miksei vois olla kesä ainainen. :heart:

 

Kesää minäkin rakastan:heart: Ihanaa, kun ei tarvitse pukea niin paljon päälle. Kaikenlaiset ötökät kyllä joutais sinne alimpaan ja pimeimpään paikkaan Meidän pikku-jäbä on taas mökkeilyn jäljiltä ihan täynnä paukamia

Lasten ikäeroista: Meillä kaksi vanhempaa lasta on 1v9kk ikäerolla. Se on ihan hyvä ikäero. Isosisko oli jo lähes kuiva silloin, kun pikkuveli syntyi. Mustasukkaisuutta ei juurikaan, ihme ja kyllä, esiintynyt. Toki me silloin puhuttiin vauvan syntymästä tytölle tosi paljon. Kun pikkuveli hieman kasvoi, oli heillä todella kivat leikit yhdessä.
Toki muistan jossain välissä purreeni hammasta, kun esim. imetin pikkuveljeä, niin isosisko tyhjensi viileäkaapin tms sillä välin..

Kaiken kaikkiaan musta tuntuu, että mikä tahansa ikäero on jollain tapaa kuitenkin todella hyvä. Nyt kun keskimmäisen ja kuopuksen ikäero on 8,5 v, niin sekin tuntuu tosi mahtavalta Mulla on mitä parhaimpia apulaisia jäbän hoitamiseen. Ja kukaan ei saa niin mahtavaa naurua jäbältä, kuin isoveli. Ja isosisko on taas jäbälle ihan selvästi sellainen tukipylväs, johon voi turvautua:heart:

Meillä jäbä on ihan intopiukeena kaikista eläimistä. Aina pitäisi ikkunasta katsella innuja ja kissoja. Innut siis ovat lintuja. Ja kaikki muut eläimet ovat joko kissoja tai ihahaa Eilenkin nähtiin pyörälenkin varrella lehmiä, niin jäbä hihkui innoissaan: kissa!!!

 

Meil ei vieläkään sanoja tule, paitsi äijä ja ämmä, ja mä oon kai ne molemmat Yleensä äijä, mutta kun on nälkä, ämmä. Ämmä, anna ruokaa!
Kaikki muu on GU. Tai brumm, jos kyseiset asiat sattuvat pärisemään tai hurisemaan. Sellainen r-vikainen brumm tosin
Mutta hyvin ymmärtää kaikkea, eilenkin lähti kaukaa toisesta huoneesta viemään vaippaa roskikseen, kun pyysin. Avasi ja sulki roskiksen kannenkin niin hienosti.

Kirjat on nyt iso hitti, on koko ajan raahaamassa mulle jotain kirjaa, että lue. Lempikirjat on ihan selkeät, muut ei nappaa yhtään. Jos ei saa kurkistaa, on vähän tylsä kirja, toisaalta Richard Scarryn kirjoissa on jotain tenhovoimaa, niitä jaksaa katsella aina vain, vaikkei edes ole luukkuja. Muumit ei kiinnosta, eikä Nalle Puhit. Kissa on ehkä eläimistä paras, myös kirjoissa, vaikka poitsu ei ole kauhean kunnolla edes ikinä nähnyt kissaa. Mutta alkaa usein "maukua", kun kuvassa on kissa. Osaa kyllä myös haukkua, jos sen vaan tajuaa haukkumiseksi

Hirveä vauhti on päällä koko ajan, harkitsen sellaisten eläinreppu-valjaiden ostoa. Todella vähän poju jaksaa olla ihan paikoillaan, touhuaa jatkuvasti. Syö tosi isoja määriä, varmaan enemmän kuin mä! Mulla itsellä onkin imetyksen (ja raskauden) aikainen makeanhimo kokonaan kadonnut. Kummallista Sen sekä poitsun perässä juoksemisen ansiosta onkin pari kiloa pudonnut ihan itsestään. Nyt vois sanoa, että entisissä mitoissa ollaan.

Huomenna Tallinnaan, jänskää! Voi olla hyvin sateista, täytyy keksiä jotain tekemistä. Pojun toinen ulkomaanmatka

 

Pitkästä aikaa taas kuulumisia, välillä satunnaisesti ehtii käydä lueskelemassa mutta kirjoittelu on jäänyt
Meillä ei myöskään sanoja tule kuin äiti, anna ja iti (isi) mutta ihmeellistä molottavaa vauvakieltä sitäkin enemmän Ja todella käskyttävään sävyyn käsiliikkeellä tehostaen ää-ää kun neiti haluaa jotain...

Päiväunia täällä nukutaan useimmiten edelleen kahdet ja olen myös odotellut että jos siirryttäisiin yksiin uniin pian mutta tyttö ei tunnu olevan valmis, on tuhottoman väsynyt ja kiukkuinen alkuillasta jos ei nuku. Meidän rytmi on nykyään suunnilleen niin että 8 maissa herätään, 11-12 nukutaan 1-1,5h ja toiset unet siinä 16 kieppeillä 1h max. Välipala ei meillä sovi aikatauluihin juuri koskaan ja lämmin ruoka menee muutenkin niin huonosti alas että lounas ja päivällinen saa riittää toistaiseksi.

Tutista vieroitusta ajatustasolla mietitään mutta käytännössä ei vaan jaksa Tulee mieleen vaan että millä tuon kiljukaulan sitten saa hiljaiseksi Meillä on nimittäin todella temperamenttinen neiti joka on useita kertoja päivässä pää punaisena huutava drama queen ja välillä sorrun antamaan tutin että saan tytön vähän rauhoittumaan. Yritetään pitää tutti vaan nukkumaan menon yhteydessä mutta satunnaisesti myös pahaan mieleen. Tänään illalla otettiin viimeksi yhteen niin että itki ja huusi aivan hulluna puoli tuntia ja draaman syy oli niinkin simppeli kuin että neiti ei saanut koskea pistorasiaan... Seitsemän kertaa (parkuen kertojen välissä aina aikansa) jaksoi yrittää kunnes luovutti ja meni parkumaan eteiseen Jotenkin toi tyttö on niin pettymyksiä sietämätön tapaus ja kiukkupussi että en tiedä mihin sen kanssa joutuu kun nyt jo päivät on tälläisiä Ja vielä kun yhdistää tähän mun lyhyen pinnan niin välillä on kireä ilmapiiri täällä osoitteessa. Onko muilla äksyjä lapsia??

Pullosta meillä on jo luovuttu ja kävi helposti, siirryttiin vaan nokkamukiin eikä tyttö moittinut. Nyt yritetään siirtää maitohetki ruokailun yhteyteen mutta tuntuu että lämmin ruokamenekki on vielä pienempää kun lyön maitokupin pöytään.

Lapsien ikäerosta, meillä olisi kovasti jo toiveissa (ollut jo kuukausia ) toinen lapsi mutta ei se vaan käy meillä niin kuin kaikilla narkkareilla ja juopoilla

Kävelystä niin meillä alkasi tyttö kävellä vähän ennen 1v synttäriä ja kova on vauhti. Mä toivoin että toi kävely olisi auttanut siihen että tytsi kitisee mun tai isän perään koko ajan kotona mut valitettavasti ei auttanut

Nepulalle erityistsempit! Hae ihmeessä apua ennen kuin tilanne menee pahemmaksi!

 

Pikaseen kuulumisia täältäkin!

Nyt on mennyt ihan ok elo taas, tosin kyllähän sen huomaan että meikällä ei ehkä kaikki kulje täysillä, mutta puhumalla tämä tästä tuntuu helpottavan... Huumoria myös tarvitaan, mieheltä eritoten, mutta 3 viikon päästä alkava päiväkotielämä näillä 3 lapsella ehkä auttaa asiaan. Mähän oon edelleenkin työtön (jo 1,5 kk ollut), joten en usko päikyn alkaessa vielä töissä olevan kun ei tunnu mistään mitään paikkaa löytyvän. Otan siis ihan omien hermojeni latautumisen kannalta päiväkodin alkamisen

Lasten ikäerosta, meillä on ekan ja tokan ero 2v 4kk ja tokan ja kolmosen 1v 8kk (ilman keskenmenoa ois ollut 1 v 5kk). En pysty neuvomaan, mikä ois kullekin perheelle sopiva ikäero, me ollaan haluttu lapset suht nopeaan ja tämä käy meille, kaikkine ongelmineenkin. Toki jälkiviisaana en ehkä tekisi lapsia näin tiuhaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää millainen vauva/lapsi sieltä on tulossa.

Tutista, meillä ei kyllä hetkeen edes aatella vierottamista, kun unille käynti menee sujuvasti tutin avulla. Tosin meillä ei tuttipulloa käytetä, vain tuttia kun nukkumaan mennään, joten oon aatellut sen olevan ihan ok vierottaa sitten lähempänä 2 v ikää kuin tällä hetkellä. Nyt kuin päiväkotielokin on alkamassa, niin montaa suurta mullistusta lapselle ei toki kanna aiheuttaakaan... Niin ja meillähän on vasta nyt alkanut tulla hampaita, joten ikenet kutiaa ja tutti on siihen kyllä number one lohduke

 

Joo, kiukkuilua on todellakin. Meillä huudetaan ensin, sit poljetaan jalkaa lattiaan, sitten mennään selälleen lattialle jatkamaan huutamista (ja välillä katsotaan vaivihkaa tehoaako se)..et silleen

 

Juu, kyllä kiukutellaan!! Nyt on oikeastaan aika rasittava aika meneillään... Joku kausi varmaan. Alkaa olla välillä oma jaksaminen koetuksella. Koko ajan pitäis saada leikkiä kielletyillä asioilla tai muuten vaan hankalilla. Eniten haluaisi olla sylissä ronklaamassa tuuletusikkunaa, avaa, sulkee, kääntää kahvaa. Ellei pääse sitä tekemään, huutaa ja raivoaa ikkunan juurella ja koittaa kiivetä patteria pitkin... Toinen paha paikka on vanhempien työpöytä, jolle pitäisi päästä tutkimaan näppäimistöjä, hiiriä, paristoja, johtoja, mitä aina onkaan. Ulos haluaa koko ajan, muttei takapihalla enää jaksa leikkiä ulkoleluillaan tai repiä kukkia / ruohoa, ei, juoksee heti naapurin puolelle tai yrittää kavuta sellaisen puskan yli toisen naapurin puolelle... Oikein virne naamalla lähtee aina kohti kiellettyä suuntaa... Naapurin mummo ei ole kaikkein miellyttävintä sorttia, ja juuri hävetti, kun poitsu ennätti pinkomaan sinne pihalle ilman vaippaa pippeli pomppien... Joo, pitäis joku aitasysteemi kehitellä.

Vaunuissakin alkaa maltti hieman mennä, etenkin julkisissa liikennevälineissä. Tänään oli mahtimatka, kun junaan päästyämme jätkä väänsi kakat, ja sitten lemusi koko kuuman matkan... Ja kitisi, piti syöttää keksinpalasia ja ideoida ties mitä virikettä...

Ruokailu ei suju meillä melkein koskaan ilman leikkimistä. Jaksaa ehkä 5 lusikallista syödä noin vaan, sitten tahtoo jonkun tietyn esineen jota kohti huitoo, ellei saa, lopettaa syömisen, jos saa, syö ilomielin ja hyvällä ruokahalulla... Kunnes tahtoo jonkun uuden esineen...

Tuolla pihalla ollessa ei oikein hiekkalaatikko enää niin innosta, vaan pitää juosta pihaa ympäri, mennä muiden pihoille ja ylipäänsä vaeltaa koko ajan. Keinuun kun kaappaa, saa olla hetken itse rauhassa

Tallinnan laivalla leikkiosasto oli ihan ylisiisti kundin mielestä. Oli siellä aivan maailman omistaja. Isommat jäi itkemään, kun meidän pikkuriikkinen monsteri kävi källimässä niiden lelut... No joo, kyllä heti palautettiin! Pallomeressä polski isojen lasten kanssa sulassa sovussa. Rohkeutta kyllä riittää, taitaa olla rämäpää-vaihe menossa, ehkä se ujous sieltä löytyy vielä. Nyt menee kaikkien luo aina smaili naamalla, halii lapset ja aikuiset, tutut ja tuntemattomat!

 

Meilläkin kiukutellaan, jos ei saada tehdä asioita oman pään mukaan. Lisäksi kuviossa mukana on dramaattiset heittäytymiset ja veltoksi menemiset, kun yritän nostaa pienen miehen pois vaikka sähköjohtojen luota. Itse olen kyllä miestä lepsumpi ja joskus annan pojan esimerkiksi hakata parkettia lapiolla, että säästyn kiukkuilulta .

Keskittymiskyky on meillä myös aika lyhyt. Ruokapöydässä yleensä jaksaa ihan hyvin, mutta ruuan valmistumista ei maltettaisi odottaa edes sen minuutin mikroilun verran :O. Ollaan syöty nyt lähinnä kotiruokaa ja satunnaisesti reissuissa purkkia, mutta saa nähdä, miten jatkossa, kun isi meni nyt taas töihin. Ei tuo yksvee oikein jaksa odottaa, että perunat ehtivät kiehua :O.

Pottailu on alkanut tökkiä viime aikoina, kun siinäkään ei maltettaisi istua. Ideoita? Ollaan luettu potalla kirjoja ja leikitty leluilla, mutten tiedä, onko sekään nyt se paras ja "oikein" tapa. Ennen saatiin jo melkein kaikki kakat pottaan, nyt vaan satunnaisesti. Hankalaa, kun poika ei vielä osaa ilmaista pottahätäänsä ja jos ei hätä ole, niin ei taas malta istua.

Kiva kuulla, että Nepulalla menee jo paremmin . Olet ollut viime viikkoina mielessä :heart:. Meilläkin alkaa päiväkotielämä jonkun viikon päästä ja ahdistus ja syyllisyys ovat äidillä melkoiset. Jännä kyllä muuten, miten palvelut vaihtelee kunnittain niin paljon: me kun ei täältä Jyväskylästä olisi saatu mitään järjellistä hoitopaikkaa, jos en olisi löytänyt töitä, mutta teille hoitopaikat järjestyivät koko kolmikolle. Hyvä, että joku kunta sentään hoitaa asiansa!

Iso halaus myös Nellille ja toivottavasti pian tärppää :heart:. Monesti tosiaan tuntuu, että ongelmaperheisiin tulee lapsia tuosta vaan lisää, samalla kun moni muu kärsii lapsettomudesta .

 

Oi, meillä on neidillä tullut neljäs hammas! Kylläpä kesti että niitä alkoi tulemaan, nyt vauhti on hurja kun parissa viikossa puhjennut 3 ja lisää näkyy jo pullottavan.

Kiukuttelua on meilläkin, etenkin leluista isompien sisarusten kanssa. Jos joudun kieltämään esim. keittiön kaapeille menon, niin neiti rupee suu mutrussa huutamaan ja istuu lattialla mesoten aikansa. Taapero on myös ruvennut isompiaan härnäämään, menee surutta heidän leikkien keskelle, varastaa lelun sieltä ja lähtee äkkiä juoksemaan karkuun Huvittavaa ollut seurata tätä touhua. Isompien mielestä vauvasta onkin tullut nyt rasittava... aiemmin häntä niin paijattiin, mutta eipä enää...

Kevlarsoul: tosiaan outoa, miten hoitopaikkojen saanti kunnissa voikin olla niin vaihtelevaa. Ensi viikolla alkaa 2 päivänä hoitopaikkaan tutustuminen, ihan kamalaa mulle itelleni, kun se tarkottaa mun kotiäitiurani lopullista päättymistä Sain lisäksi viime viikolla tiedon, että pääsen erääseen oppisopimustyyppiseen koulutukseen, joten työelämä kolkuttaa ihan oven takana. Vielä ei siis ole sitä työpaikkaa, mutta tuon koulutuksen avulla oon askeleen lähempänä sitäkin

Onko muut työelämän aloittavat miettineet miten kotityöt jakaantuu jatkossa? Minä kun oon nyt 3 v putkeen tehnyt päivittäin ruuan, pyykännyt, tiskannut, siivonnut yms, niin miten välttää se, etten sorru jatkossakin siihen työpäivän jälkeen? Mieshän on niin tottunut siihen, että hän käy töissä ja illat menee yritystoiminnan parissa (tai opiskelun, mikä tällä tietoa on ohitse, ellei jatka eteenpäin vielä). Oon ihan vakavissani harkinnut palkata siivoojan kotiin, tyyliin joka toinen viikko 3h, onko kellään kokemusta asiasta?

 

Meillä minä olen aina laittanut ruuan ja mies puolestaan hoitanut tiskit (no, kone toki suurimman osan), roskien viemiset ja kaupassa käynnin. Siivous ja pyykkäys on myös minun hommianai, tosin vessan siivous taas on delegoitu miehelle. Mulla on ehkä suurempi kakku kotitöistä, mutta toisaalta selviän niistä PAAAAALJON nopeammin kuin mies, joten helpompi näin. Mutta kotitöiden ehtiminen tosiaan hirvittää, kun meistä molemmat ovat kohta töissä ja illalla olisi kiva viettää aikaa ihan jonkun muun kuin siivouksen parissa! Itse olen myös harkinnut siivoojan palkkaamista, ainakin isompiin hommiin kuten ikkunan pesuihin. Tykkään kuitenkin, että kotona olisi edes kohtuusiistiä jne. Mutta saa nähdä, miten arki lähtee rullaamaan! Kotitalousvähennysten sun muiden jälkeen tuo siivoja silloin tällöin ei kuitenkaan maksa niin paljon, etteikö sitä voisi perheen yhteisestä ajasta pulittaa...

Meillä pojan ensimmäinen virallinen hoitopäivä on 15.8., ensi viikolla aloitetaan tutustuminen. Varmaan ehditään olla sellaiset pari viikkoa tutustumassa niin, että minä olen mukana ja jätän pojan välillä pieniksi hetkiksi yksin. Pahalta kyllä tuntuu, mutta minkäs teet . Omat työt alkaa 13.8., joten mies pitää vielä muutaman lomapäivän tuolloin ja on pojan kanssa tutustumassa ja kotona silloin, kun hoito virallisesti alkaa.

 

Meil kotitöitä tekee se, joka jaksaa ja ehtii. Varmaan aika fifty-fifty menee. Kyllä mä yleistä järjestelyä teen enemmän (joka hetki...) ja pyykkäystä, mutta mies imuroi ja siistii keittiötä ja pyykkää ainakin omia vaatteitaan ihan pyytämättä. Ja tekee ruokaa usein illalla, kun tulee töistä (yleensä ei tällä vaimolla ole ateriaa valmiina odottamassa...). Harmi kyllä, että ei meinata millään saada yhteistä illallista mahtumaan arkeen. Nyt lomalla toki, mutta muuten mies tulee melkein aina kuuden jälkeen kotiin, eikä boitsu voi odottaa niin myöhään.

Eilen piti olla meidän ja hoitokaverin perheen työhaastattelu lastenhoitajalle, mutta hoitajapa sitten perui ihan viime hetkillä. Huoh, ei ole helppoa löytää pätevää, yksityistä lastenhoitajaa kotiin! Harmi, että mun sisko Jkl:ssä, lastenhoitaja, olisi juuri vastaavaa työtä vailla, mutta ei halua kyllä Helsinkiin muuttaa. No, on tässä vielä aikaa, marraskuun alusta vasta olisi tarkoitus tuo hoitokuvio aloittaa. Kyllä meidän poju päiväkotiinkin varmasti sopeutuisi, mutta en tahdo laittaa vielä niin isoon paikkaan ja sitten, kun taudit muutenkin tarttuvat pieneen niin helposti ja tulee sitten niin kipeäksi.

Kevlarsoul, olemme Jyväskylässä viikonloppuna, ollaan yhteydessä, jos ootte maisemissa! Haluan ainakin käydä perhepuistossa

 

MaiMei: Voi ei, kuuri tänään suunnataan tuonne nelisenkymmentä kilometriä pohjoisemmaksi Keitelejazzailemaan ! Sunnuntaina tosin palaamme kaupunkiin jo iltapäivästä, joten silloin pyörimme taas ahkerasti perhepuiston kulmilla. Olisi ollut kyllä kiva nähdä !

 

Kotityöt: Meillä minä teen ruuan arkisin, imuroin (meillä vesitäytteinen imuri, joten mies tyhjentää ja pesee sen käytön jälkeen), siivoan vessan, hoidan ruuat kaupasta, lakaisen lattian ja pyykinpesu menee vuorotellen. Mies tyhjentää roskikset, laittaa tavaroita paikalleen, hoitaa laskut ja tyhjentää astianpesukoneen. Kotityöt ovat jakautuneet automaattisesti ilman neuvotteluita. Pitää kyllä kiittää ihanasta miehestä, joka työpäivän jälkeen nappaa pojan kanssaan puistoon ja minä saan hengähtää. Sen jälkeen sitten annan miehen levähtää ja iltavelli ja muut iltatoimet tehdään sitten yhdessä. Tosin nyt kesäaikaan olen illat ollut töissä, jolloin lastenvahtivuoro vaihtuu lennossa miehen työn jälkeen.

Kiukuttelusta: Voi että, joka päivä usein tulee noita kiukkukohtauksia. Ruuat lentää lattialle, tavaroita nakellaan kädestä, jos kielletään jotain ja usein kuuluu napakka vastaus pojalta "ei!". Vastapainoksi on kyllä aurinkoinen ja antaa paljon haleja ja pusuja.

Pottailusta: Meillä on vain yhdet kakat saatu pottaan, mutta pissat tulee lähes joka kerta. Joka kerta kun vaihdetaan vaippa (n.5-6 kertaa päivässä), niin laitetaan potalle istumaan ja taputetaan ja kannustetaan istumaan siinä. Itsekin sitten taputtaa itselleen ilahtuneena. Pissoista emme kuitenkaan kehu, ettei tule suorituspaineita. Meillä myös osakestoillaan ja poika huomaa niistä milloin vaippa on oikeasti märkä ja epämukava. Jospa se auttaisi kuivaksi opettelussa sitten myöhemmin. Hope so.

Siivooja kotiin: oh yes, kuulostaa muuten hyvältä idealta!

Onko kenelläkään kokemuksia perhepäivähoitajista? Mistä saada hyvä ja luotettava sellainen?