Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!

Heippa kaikki!

Vauva-arki on vienyt täysin mennessään :) täällä kaikki sujuu melkoisen mukavasti nyt ja poika kasvaa hienosti. Musta olis tosi kiva jatkaa kirjoittelua suljetun kerhon puolella, synnytyskertomuksenikin voisin sitten sinne laittaa. Osaako joku sellaisen kerhon luoda?

Hurjasti onnea kaikille vauvansa saaneille ja vielä kovat tsempit kärviselijöille!

Nomma ja poika 4 vk
 
Onnea uusille vauvoille! :heart: :flower:

Meidän poika syntyi 26.05.2013 klo 19.13 kiireellisenä sektiona kokkolan keskussairaalassa. Jouduimme seuraavana päivänä ambulanssi kyydillä Ouluun teholle. Mutta kerronpas siitä sitten lisää kun kerkeän. Nyt kaikki kuitenkin hyvin :heart:

ps: strategiset mitat oli pituutta 51,5cm ja painoa 3940kg.

Jevi13 ja poitsu
 
En ole jaksanut kauheasti nyt lukea, enkä sen puoleen kirjoittaakaan, mutta todettakoon, että pieni poika syntyi minullekin 20.5 klo 10.05 sektiolla. Mitat 3830/50. Nyt ollaan oltu jo yli viikko kotona ja poika on ohittanut syntymäpainonsakin jo. Kaikki on mennyt kaiketi ihan hyvin. :)

Onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille ja tsempit vielä viimeisille odottajille :)
 
pikapäivityksenä, meille syntyi poika 29.5. illalla, rv 41+1. synnytys oli pitkä ja vaiherikas ja hankalakin, mutta lopussa kaikki hyvin. nyt nautitaan uudesta perheenjäsenestä ja ihmetellään vauvanhoitoa :) lisäpäivitystä myöhemmin...

onnittelut uusista tulokkaista!
 
Onnea pojista JeVi13,-Lily- ja Inkeri84:heart::heart::heart:

Meillä kävi tänään neuvolantäti,pojan paino on hienosti nousussa,vielä ei ollut syntymäpaino saavutettu,mutta pian varmaan ohi mennään=)Kaikki muutenkin pojalla hienosti,ensimmäinen käynti neuvolaan sitten parin viikon kuluttua.

Tsemppiä vielä kärvisteleville:hug:
 
Onnittelut Olgamarialle ja perheelle tytöstä :heart:

Paljon onnea poikavauvoista Usvaa, JeVi13, -Lily- ja Inkeri84
:heart:

Eikö täällä ole enää muita yhdessä kasassa, kuin minä ja mamsen!? Armin on toivottavasti jo vauva kainalossa! :) Mitenhän tiiteli...?

Mulla supistuksia tulee edelleen joka päivä ja kävelylenkeillä on mieletön paine jalkojen välissä. Jalkaterät turpoaa ankan räpylöiksi.
Vähän alkaa ahdistaa, kun neuvolassa oli puhetta, että ensi maanantaina tulee lähete yliaikaiskontrolliin... Justhan tässä vasta pääsin laskettua poksuttelemaan!

Kinkku-emmentalhyrrät leivoin pakkaseen varpajaiskahvitteluja odottamaan :)
 
Runsaat onnittelut vauvaantuneille!!:flower:

Toivottavasti Arminilla tänään onnisti!

Täällä poika paksuuntuu vauhilla. Oli tosiaan neljän päivän ikäisenä saavuttanu syntymäpainonsa. Tänään käytiin lastenosastolla mittauttamassa bilit, meinaa olla melko keltanen. Maanantaina oli koholla arvot, mutta ei vielä tarvinnu sinivaloa. Toivottavasti ei nytkään, mutta sama se oli käydä tsekkaamassa, ku kokoajan miettii tuskissaan että "tää on kyllä paljo keltasempi nyt ku ennen, vai onko" jne..
Syö kyllä hyvin vaikkakin nukahtelee tissille jatkuvasti (imeä ei paljo tartte ku maitoa tulee kuin hanasta), nukkuu oikeastaan ihan kokoajan ja on melko vaisu.. Raasu..

Ite syön tällähetkellä (kas kummaa) yhistelmäantibioottia tulehtuneen repeämän/ompelun/tms takia. Ihan syvältä! Ei vielä oo alkanu kuuri vaikuttaan ku alko vasta eilen. Seisominen/käveleminen on ihan tuskaa :whistle:. Jospa tää tästä.. Kuhan ei vauva hirveesti kärsis nuista. Tää helle vetäny jo mahan pieneltä ihan kuralle nii vielä piti tuo kuuri tulla päälle.

Kohta me saadaan raikasta ilmaa ku luvattu ukkosia! :).
Valjakka ja poitsu 1vk
 
Paljon onnea kaikille vauvan saaneille! :flower: :heart:

Täällä vauva-arki on alkanut sujumaan hyvin, olemme olleet reilun viikon kotona ja tyttö on valloittanut kaikki suloisuudellaan!

Nyt siis lupaamani synnytyskertomus

Koko raskausaikana en ollut tuntenyt lainkaan kipeitä supistuksia, monesti mietinkin millaisia ne mahtavat olla.
Perjantaina17.5 kävimme mieheni kanssa veikkausliigan jalkapallopelissä, siellä katsomossa istuessa tunsin ensimmäisen kipeähkön "puristuksen", ensin tuli yksi, ja sitten siinä pelin aikana niitä tuli vielä muutama lisää. Mietin että onko nämä niitä supistuksia vai pyöriikö vauva vain niin alhaalla että tuntuu kipeälle. Sitten loppuillasta niitä ei enää tullutkaan. Illalla kävimme saunassa ja käytimme saunan jälkeen sen yhden S:n läheisesti.
Seuraavana päivänä lauantaina 18.5. aamulla huomasin pientä vaaleanpunaista vuotoa, tosi niukkaa mutta kuitenkin jotain.. ajattelin että se on vain ärsytystä edellisen illan S:sta. Pitkin päivää siinä sitten leivoin pullia ja sämpylöitä, laitoin takapihan kukkia ja kävimme puutarhalla ostamassa pihalle vielä lisää kukkia. Hikihän siinä tuli huhkiessa koko päivän uutterasti.
Illalla sitten sängyssä lueskelin kirjaa vielä yhdentoista aikaan ja tunsin taas pienen puristuksen, nyt niitä sitten alkoi pikkuhiljaa tulla kokoajan lisää ja kovempia.. mieheni ehti jo nukahtaakin ja itse ihmettelin näitä puristuksia ja nyt tajusin että nämä on niitä kauan kaivattuja supistuksia! kahdentoista jälkeen mietin että pitäisi varmaan kellottaa kun on niin useasti, 6-10 minuutin välein niitä tuli. Sitten alkoi jossakin vaiheessa armoton suolen tyhjennys, pari tuntia istuin vessassa ja kärvistelin suppareiden kivun kanssa joka kokoajan kasvoi. Sitten tuli veristä limaa, se tulppa varmaan irtosi. Neljän aikaan herätin mieheni ja kerroin että soitan synnärille, kehottivat ottamaan särkylääkettä ja menemään lämpimään suihkuun ja sitten kun en enää kestä kipuja niin sitten tulla laitokselle. Suihku helpotti hiukan, mutta viiden jälkeen kun tulin suihkusta, niin kivut tuntuivat taas yhtä kovina kuin ennen suihkuakin, nyt sanoin oli sopiva aika lähteä sairaalaan. Sairaalassa olin käyrillä melkein tunnin kun satuimme juuri vuoron vaihdon aikaan (klo 6) sinne, tosi tuskallista oli istua piuhoissa kun olo oli niin kipeä jo nyt.
Uusi aamuvuoron kätilö tuli tekemään sisätutkimuksen ja olin 3cm auki. (Edellisellä viikolla alhaalla ei ollut tapahtunut mitään.) Aloin olla jo aika tuskainen kipujeni kanssa, ja pääsin saliin. Pari tuntia jouduin odottamaan lääkäriä että tulee antamaan epiduraalin, kun olin silloin jo 6cm auki. Sitä odotellessa kätilö ehdotti ilokaasua, kokeilin, ja samantien heitin maskin pois, ihan kamala olo tuli, todella tokkurainen. Mutta lääkärin annettua epiduraalin yhdeksän jälkeen, olo helpotti lähes samantien. pystyin torkkumaan muutamat minuutit supareiden välissä, ne ei siis laantuneet lainkaan puudutuksesta. Puoli kahden aikaan kätilö teki taas sisätutkimuksen ja olin jo täysin auki, puhkaistiin kalvot että vedet tulisi ulos. siitä sitten pikkuhiljaa käynnistyi loppuhuipennus.
Sunnuntaina 19.5. (39+5) klo 14.55 syntyi meidän suloinen tyttö 3470g, 51cm. Sain tytön heti rinnalle, ja olo oli kuin unessa! Pieni eppari jouduttiin tekemään kun ei meinannut mahtua tulemaan.

Nyt olemme kotiutuneet hyvin, ja syntymäpaino on saavutettu ja ylitetty :) Tässä odotellaan tikkien ja haavan parantumista niin päästäisiin kunnolla pidemmille vaunulenkeille :)

Paljon tsemppiä kaikille jotka vielä odottavat sitä suurta päivää! :heart:

-miuku82 ja neiti nöttönen
 
Paljon onnea uusille vauvoille!

Yritinkin jo tuossa maanantai aamuna päivitellä kännykällä meidän tilannetta mutta änkyrä kännykkä vei voiton jotenka:

Perjantai iltana noin kello kahdeksan maissa lähti limatulppa liikkeelle rytinällä kun nousin sohvalta. Luulin ensin että pissasin housuun kun sitä meinaa tuli aikas paljon. no ei siinä mitään vaatteet pesuun ja lähdin saunaan. Lauteilla ihmettelin sitten puolisen tuntia myöhemmin että vieläkös sitä valuu.. no laitoin varmuuden vuoksi siteen kun sitä hölskyi hassusti :D no kaverille kilautus ja kehotti soittamaan synnärille josko olisi lapsvettä!! No tuumasta toimeen ja tuli kehotus tulla näytille.

Pikainen laukun pakkaus (tässä vaiheessa hivenen epäilleen sinne jäämistä rv tällöin 40+3) ja menoksi. No sinnehän ne osastolle sitten ottivat noin klo 22 maissa. Mies lähti kotiin yöksi. Lauantai aamuna lääkärille tarkastukseen olin vain sen sentin auki siinä vaiheessa ja päädyimme laittamaan pallongin edistämään aukeamista. Ei sinänsä ihmeellinen toimenpide. Tuntui vähän menkkamaiselta jomotukselta. Iltapäivällä ihmettelin kun ei enää tuntunut missään ja kysyin kiristämisestä. Hoitaja varmisti lääkäriltä että saako kiriä ja lupa myöntyi. No sain teippirullan käteen ja kehotuksen kiristää sitä itse!!??!! ööh okei..... no siinäpä sitten vessassa yritin sitä sitten kiristellä eikä tuntunut missään.. samaa kokeilin makuultaan sängyssä kun tuntui siinä vaiheessa et ei hemmetti että sehän on kohta pihalla!! no lähdin vessaan takaisin etten sotke sänkyä lapsivedellä jos sieltä semmoista vielä humahtaisi.

No tosiaan sielähän se housuissa letkupallo viritys oli. kerkesi olla sisällä semmoisen 7h. Ilmoitin hoitajalle asiasta ja aikoi ilmoittaa lääkärille. Siinäpä sitten aikani ooteltuani tuli tieto ettei sille illalle enää tehdä mitään.

Sunnuntaina lääkäri kävi 8 maissa tarkistamassa tilanteeni. Olin vajaa 4cm auki -> synnytys saliin lähtö noin klo 9 maissa. Synnytys aloitettiin tipalla pikkuhiljaa.

mies saapui paikalle noin tuntia myöhemmin olo oli vielä ihan normaali.. yhdentoista maissa sain syötävää. no tuntia myöhemmin alkoi supistukset tuntumaan kivuliailta. kovempien supistusten aikana vauvan sydänäänet alkoivat laskea niin pahasti että jouduin kontallee ja hengittämään happinaamarin kautta. Säikähdin todella todella pahasti ensimmäisellä kerralla kun en ottanut alkuun kätilöstä selvää mitä minun pitäisi tehdä kun makasin kyljellään sängyllä ja hän komensi vaakaan. näki ilmeisesti naamasta että en todellakaan tajunnut komentoa tai tajusin mutta minun suomenkielen murteella vaakaan tarkoittaa mennä maate tai vaaka( puntarille) menoa. kolmannella kerralla hän jo näytti sängyn vieressä mallia silloin tajusin että hän halusi että nousen siihen sängylle kontalleen!!

Lääkäri hälyytettiin paikalle ja siinä sängyllä pelonsekaisin tuntein sitten kontalleen hengittelin ja kuulostelin sydänääniä. raastavia hetkiä. Kunnes saatiin taas vauva synnytykseen mukaan lääkäri tarkasti avautumistilanteen ei edistystä. Tajusin siinä makaillessa että vuodan jotain ja mainitsin asiasta ... Vihreää lapsivettä :|

Onneksi tilanne siitä sitten tasoittui ja lääkäri antoi luvan tilata epiduraalin.
No siinä se sitten pistettiin selkään ja odotettiin vaikutusta...30 min päästä edelleen kiemustelin sängyllä ilokaasun voimalla.. Kätilö teki jonkun kylmä lappu testin ja totesi laiton epäonnistuneen tai jotain siinä tapahtui mutta toivottua vaikutusta ei tullut :stick:

Eipä siinä sitten auttanut kun kärvistellä ilokaasulla ja vaihdoimme säryn pahentuessa jumppapallolle. Sain siinä sitten sotkun aikaiseksi. Supistusten aikana vihreää lapsivettä valui pitkin lattiaa. Onneksi sydänäänet kuitenkin oli vielä ok.

Kätilö ehdotti että laitetaan seuraavana kohdunkaulan puudute ja säästetään loppuun spinaali. Hän lähti tässä vaiheessa syömään. Jonkun aikaa siinä kipuilin ja totesin miehelle että hälyyttää hoitajan että haluan sen puudutteen. Nopeasti lääkäri tuli paikalle. Makasin sängyllä puoli istuvassa asennossa ja jalkani vapisi kivusta vaikka kuinka siemailin ilokaasua. olin vaivaiset 5cm auki. vauva ei ilmeisesti pitänyt asennosta kun sydänäänet taas laskivat liian matalalle. happinaamaria kasvoille ja kontilleen. Tilanteen tasoittumiseen meni taas aikaa ja kerkesi pääkoppaan kertyä monta monta huolestunutta ajatusta.

poistuessaan lääkäri sanoi kätilölle että tippa pidetään 20% ja seurataan 2h sen jälkeen hän tekee päätöksen. No jäimme odottamaan puudutusaineen ihanuutta... jota ei vain tullut. itkua väänsin ja silmissä meinasi pimentyä kun siemailin ilokaasua josta kyllä ei meinannut enää olla mitään "iloa" kipujen keskellä. Pyysin miestä jo etsimään oksennuskuppia kun olo alkoi olemaan niin huono. Kysyin mieheltäni paljonko kello on, siinä vaiheessa olisi pitänyt kestää vielä toinen tunti. Totesin siin sitten miehelle kun kahdestaan sielä synnytyssalissa olimme että nyt riittää en kestä enää. Synnytyskäynnistyksestä oli kulunut 7-8h ja edistystä oli tapahtunut vain 1cm! :mad: Olimme asiasta samaa mieltä ja soitimme kätilön paikalle siinä samassa iski kova pitkä supistus ja sydänäänet hävisivät. siinä kontallani odotin että 5 kätilöä alkoivat valmistelemaan minua sektioon. Onneksi vauvan sydänäänet palautuivat ja pääsimme jatkamaan valmisteluja.Olin jo ihan toisessa maailmassa kipuineni ja tässä vaiheessa minulla ei ole kauheasti muistikuvia mitä sitten tapahtui. Valkoista käytävää pitkin mua kärrättiin ja mies lähti vaihtamaan vaatteita koska tarkoitus olisi että minut olisi puudutettu.

Se sama anestesia lääkäri saapui paikalle nopeasti ja alkoi valmistautumaan puuduttamaan. Hän yritti puoli tuntia saada puudutetta selkää yhä uudestaan hän tökki neulalla selkääni. Salin henkilökunta kehui kuinka rauhallinen olen vaikka pääni sisällä myllersi tuhat ja yksi huolta ja murhetta pikkuisen jaksamisesta.

Tosiaan puolentunnin päästä minulle todettiin että minut nukutetaan ja mies ei pääse paikalle. :stick: Minua ei ole ikinä nukutettu vielä vähemmän leikattu joten säikähdin tilanteen muutosta. Viimeiset sanat jotka salista muista oli lääkärin: leikataan pystyyn, se on nopeampi. sitten vintti pimeni.

Heräsin huoneesta pojan vierestä noin klo 20.30. hän oli kaapissa mutta sain koskettaa häntä luukusta. Mieheni selitti minulle jotain napanuorassa olevasta pussukasta. En oikein muista tilanteesta muuta.

Nukahdin vielä lääketokkurassa ja heräsin paria tuntia myöhemmin paljon pirteämpänä. Poikakin oli kaapissa yhä vierelläni. Kätilö oli juuri aikeissa vaihtaa hänelle vaipan. Mies oli käynyt välissä huoneessa lepäämässä kun me molemmat olimme nukkumassa. Hän saapui sopivasti paikalle pesun aikana ja sai ensimmäisen kerran pojan syliin. Minun viereen poika laitettiin alkuun vain tutustumaan äitiin mutta olipa hän sen verran virkeillä että alkoi hamuamaan rintaa :heart: Siinä hän sitten otti iltapalaa kätilön ihmetellessä vieressä. Ei kuulemma yleensä sektiolla syntyneet lapset ole noin innolla hamuamassa rintaa :D

puoli kahden maissa yöllä lääkäriltä tuli lupa siirtää meidät perhehuoneeseen. Poika lähti kuitenkin kansliaan viettämään yön. Kun olin itse tiputuksessa sängyn vankina.

Aamulla saimme pojan hetkeksi huoneeseen. Kunnes kätilö haki miehen ja pojan lastenlääkärille tarkastettavaksi napanuorassa olevan pussukan takia. Tuskaisena jäin odottamaan huoneeseen. Kunnes kätilö tuli yksin takasin ja totesi että lapsi lähtee leikkaukseen Oyksiin ambulanssilla ja minä pääsen siihen mukaan jos haluan. no ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Olin aamupalan yhteydessä saanut 2 särkylääkettä jonka voimin revin itseni sängystä ylös pikapesulle ja puhtaisiin vaatteisiin.

Mies pakkasi tavaramme ja lähti kotiin hakemaan lisää vaatetta kun tässä vaiheessa oli puhe että joudumme olemaan oulussa viikon. Itkua tuhersin yksin huoneessa kun odotin noutajia. lääkäri oli epäillyt gastroskiisiä.

Matka ouluun sujui kivuliaasti. En olis uskonut että ambulanssi kyyti on noin möykkyistä. Vauva matkusti sylissäni tyynen rauhallisesti nukkuen. Onneksi toinen meistä oli autuaan tietämätön tulevasta.

Oyks:n päästyämme veimme vauvan suoraan teho-osastolle jonne itkien jouduin hänet jättämään. Eivät olleet varmoja leikkauspäivästä. Lanssikuskit veivät minut osasto 15 jonne jäin odottamaan mieheni saapumista joka kävikin sitten varmistamassa tilanteen. Lapsi oli mennyt jo leikattavaksi noin 1½h siitä kun hänet osastolle jätettiin. Jäimme odottamaan soittoa osastolta....

Mies kiikutti minut pyörätuolilla tuskastuttavan pitkän matkan omalta osastolta sinne teholle. Oli niin sydäntä särkevää katsoa pientä poikaamme joka makasi hengityskoneessa ja muissa letkuissa. Onneksi leikkaus oli ollut todella pieni. Kirurgi oli uudelleen muotoillut napaa ja se ihme pussukka lähti tutkittavaksi.

Poika heräsi nukutuksesta klo 22 kun soitin ja tiedustelin tilannetta. Mies oli käynyt katsomassa häntä klo 20 mutta oli vielä silloin nukkunut. Seuraavana päivänä poika sai siirtyä osasto 60 jonne mieheni pääsi nukkumaan hänen kanssaan. Itse jouduin vielä viettämään yön omalla osastollani. Jonne kuuluu kyllä iso kiitos äidin henkisen jaksamisen huolehtimisesta. :flower:

Seuraavana päivänä olin jo heti aamusta valmis karkaamaan osasto 60 pojan luokse mutta jouduin odottamaan lääkärin kotiutuslupaa iltapäivään asti (toki kerkesin jo karata häntä katsomaan heti aamusta :heart: )

Osasto 60 ei varsinaisesti ole mikään vastasyntyneiden osasto vaan vanhempien sairaiden lasten vuodeosasto. Mutta henkilökunta jaksoi pitää myös meistä uusista vanhemmista huolta siellä. Iso kiitos myös sinne :flower:

Kotiin pääsimme lähtemään torstaina iltapäivästä kun verikokeissa ei ollut mitään vikaa. Nyt täälä totuteltu pikku kaveriin joka on kyllä semmoinen hurmuri :heart:

Anteeksi tulipas pitkä selostus meidän vastoinkäymisistä siltikin vaikka yritin tiivistäen tämän kirjoittaa.

JeVi13 ja pikkumies 5pv.
 
Huomenta!

Kesäkuinenhan tästä meidän pikkuisesta on tulossa... :)
Vähitellen on alkanut kärsivällisyys lopahtaa, kun eräät tietyt henkilöt ovat jaksaneet yli viikon kommentoida JOKA päivä että vielä oot kokonaisena. Ja monta kertaa olen vastannut, että muutkin raskaudet on menneet yli la:n... :stick: Huoks.

Pikaista paranemista valjakalle tulehdukseen! Mistä muuten tiesit tulehdusta epäillä, antoivatko sairaalasta jotain ohjeita?
Mulla oli ekan synnytyksen jälkeen tosi pitkään kivuliasta pystyssä oleminen, mutta eivät neuvolassa tulehdusta ehdottaneet syyksi. Sairaalastakin käskettiin seurata vaan pahanhajuisen klönttivuodon ilmaantumista, kun mulla jäi osa kalvoista kohtuun ja ne ois voinut aiheuttaa kohtutulehduksen. Luulin sitten, että ne kivut kuuluu asiaan, kun ompeleita tuli niin paljon ympäriinsä.

Kiitokset synnytyskertomuksista miuku82 ja JeVi13 :)
Melkoinen alku teidän pikkuisen elämällä, JeVi13! Mutta ihanaa, että olette nyt kotona koko perhe, ja kaikki on hyvin :heart:

Esikoinen on iskän kanssa todistusta hakemassa (kevätjuhlassa oltiin tiistaina), jännä nähdä millainen arvostelu tulee tänä keväänä. Sit vaan kesiksestä nauttimaan :cool:

Lisää hellettä luvataan lähipäiviksi, tiistaille +28C! No kuopusta odottaessa oli kovat heinähelteet, parhaina päivinä +33C. Myös sinä päivänä, kun synnytyssalissa huhkittiin hiki hatussa.

Blommorin kuulumisia olen odotellut, toivottavasti kaikki on mennyt hyvin!

Cherrie_ 40+1
 
Pikainen päivitys täältä synnäriltä, vaihdosta viimein, eilen rv42+0 saapui maailmaan meidän poika! Pituutta oli 53cm ja painoa 4050g :heart: Kaikki meni hyvin ja nyt vaan taas ihmetellään vauvaa =)

Oikein paljon onnea myös kaikille muille vauvansa saaneille :flower:

Armin ja poika 13h
 
Onnea Armin pojasta:heart:

JeVillä ja farkkutytöllä ollut rankat synnytykset:hug:

Iltapäivällä suunnataan koko porukka yo-juhliin,vauvan ensimmäiset juhlat ja ikää vasta 1-viikko=)Mies oli esikoistytön kanssa aamulla kevätjuhlassa,erittäin hyvän todistuksen sai tyttö,kaikki sujuu erinomaisesti:heart:
 
Ompas JeVi13:lla ollut monta mutkaa matkalla! Onnea pojasta sinulle ja Arminille :flower:

Cherrie_ tulehdusta epäilin kun oireet samat kuin esikoisen syntymän jälkeen, jolloin epparin tikit rupesivat puskemaan läpi (eivät sulaneet) ja aiheuttivat tulehuksen. Olin siis synnytyksen jälkeen muutaman päivän erittäin hyväkuntoinen. Turvotuksen laskeuduttua alapäässä ei ollut mitään ongelmaa. Sitten pikkuhiljaa pystyssä oleminen alko olemaan kivuliasta ja kipu on pahentunu päivä päivältä. Nyt syön yhdistelmäantibioottia -ja vauva oksentaa hullun lailla :(. Onneks pakkasessa ei-antibioottimaitoa lypsettynä nii voi välillä antaa sitä.

Ihanaa ku sato vettä! Sisälleki tuli heti paljon raikkaampi ilma. Sais vain pukata kunnon ukkosen nii vaikuttas enemmän.
 
No voi...!!! Olin kirjoittanut pitkän viestin, ja sit onnistuin hävittämään sen ennen kuin sain lähetettyä sen.

Todettakoon sit vaan lyhyesti, että täällä ollaan yhdessä kasassa :wave:
Ottikos muut loppukirin toukokuun viimeisenä iltana...?

Kiitokset Tiuku Tuikkuselle synnytyskertomuksesta :)

Valjakka
, nyt muistankin kun kerroit aiemmin noista sulamattomista tikeistä :x Tosi kurjaa, että tälläkin kertaa iski tulehdus.

Rannalle meinasin suuntailla tänään, jos supistukset siitä ottaisi vauhtia. Eilen taas supisteli läpi päivän, välillä tiheni välit kymmeneen minuuttiin ja allekin, sit taas loiveni hetkeksi. Mutta ei tuntunut yhtään siltä, että saattaisi päästä lähtemään. Täällä ei sateesta ole tietoakaan, paahtava helle jatkuu vaan.

Cherrie_ 40+2
 
Cherrie_ täällä ollaan myös yhdessä kasassa :)

Onnittelut vauvan saaneille :flower:

Toissa yönä supisteli kolmisen tuntia melko kipeästi ja säännöllisesti, mutta eilis aamupäivän aikana sitten lopahtivat niin ettei tullut kuin muutamia pitkin päivää, eikä edes kipeitä enää... Lähden tästä myös lasten kanssa kävelemään, jos vaikka siitä olisi apua.

Yliaikaiskontrolli olisi torstaina, mutta toivon synnyttäväni ennen sitä ;)

dublo 40+6
 
Voih kylläpäs alkaa päivitykset käydä vähin :wave: Kaikki muut kun on jo jatkanut vauvaelämää..

Täällä on ihan hirveen tukala olo, lämpö ahdistaa ja heti kuin teen jotain muuta kuin istun sohvassa niin supistelee, mutta epäsäännöllisesti, ja eipä kyllä ole tarpeeksi kipeitäkään.. Kauankohan tässä joutuu vielä kärvistelemään? Ei oikeen nytt enään jaksais.. :ashamed:

mamsen+ toinen tytteli rv 40+4 :heart:
 
Tsemppiä viime metreille Cherrie,dublo83 ja mamsen:hug:

Edelleen käyn täällä lueskelemassa päivittäin,en kai osaa olla pois,vaikka oma nyytti onkin jo syntynyt viikko sitten=)Sitä niin kovasti itsekin kärvisteli vielä hetki sitten täällä palstalla.

Joo aikamoiset hellekelit on,me ollaan pysytelty sisällä,kun on viileämpää,kun ulkona.
Eiliset yo juhlat meni vauvan kanssa hyvin,melkein nukkui vaan,pari kertaa söi:heart:
 
Onnittelut vauvan saaneille ja oikein paljon tsemppiä teille, jotka vielä odotatte :heart:

Me oltiin kans yo-juhlissa, hyvin meni vaven kanssa. Nukkui lähes koko ajan, yks syöttö ja vaipanvaihto välissä =)

Kohta pitäis hilpasta aamulenkille, on kyllä niin kuuma ettei pitkää jaksa tehä...

Täällä eletään ihanaa vauvaelämää ja kiva kun isommatkin pääs koulusta kesälomalle. Tänä aamuna just vavelle juttelin, että meillä päivä käynnistyy pesukoneen ja kahvinkeittimen kans samaan aikaan :LOL: Vave kasvaa ja muuttuu koko ajan ja vanhemmat ja isosisarukset on aivan hullaantuneita :heart:

Niin joo, mä jatkaisin mielelläni kans keskustelua tän jälkeen esim siinä suljetussa ryhmässä.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille :wave:

KeepGoing ja vave 3 viikkoa 3 päivää
 
Kotiuduttiin vauvan kanssa eilen, on se vaan niin ihana :heart:.
Synnytyksestä sen verran että torstaina sitä tosiaan käynnistettiin kolmella murulla cytotecia, ne aiheutti supistuksia, mutta ei mitään sellaista että olisin edes etäisesti ajatellut synnytyksen käynnistyneen. Oltiin yö kotona, nukuin tosi hyvin ja perjantaina mentiin takaisin. Siellä lääkäri tarkisti kohdunsuun ja oli sitä mieltä että voidaan puhkaista kalvot ja sitten tehostaa sitä oksitosiinilla. Puoli yhdeltätoista kalvot sitten puhkaistiin ja kahden aikaan alkoivat säännölliset supistukset, ne kipenivät koko ajan enkä antanut vielä laittaa oksitosiinia. Ilokaasua naukkailin alkuun, en tiedä oliko siitä ihan hirveästi apua, mutta ainakaan siitä ei tullut oloa ettei saisi happea tai muuta, mitä edelliskerralla oli, sain siis ehdottomasti paremmat ohjeet sen käyttämiseen.
Joskus viiden jälkeen halusin epiduraalin, jouduin hieman kätilön kanssa neuvottelemaan asiasta koska kohdunkaulaa oli vielä jäljellä ja olin 4cm auki, mutta kun lupasin että sen jälkeen voi laittaa oksitosiinin niin lopulta suostui. Epiduraalin sain puoli seitsemän aikaan, ja kun supistukset jälleen kipenivät koviksi ennen puolta yhdeksää niin pyysin lisää puudutetta. Kätilö ei taaskaan ollut kovin halukas sitä antamaan, en ollut kuin 5cm auki ja kanavaa oli vieläkin jäljellä, itsekseni ihmettelin kuinka supistukset olivat niin tajuttoman kipeitä, kätilö varmaan ajatteli etten kestä minkäänlaista kipua. Sain sen sitten kuitenkin kymmentä vaille yhdeksän, ja kun käännyin hetki sen jälkeen toiselle kyljelle niin melkein samantien tunsin aivan järkyttävää painetta kohdunsuulla. Sanoin kätilölle että nyt se tulee, mutta hän oli sitä mieltä että se on vaan lääkkeen vaikutusta että siltä tuntuu. Ilmeisesti tajusi että olen tosissani kun käännyin selälleni ja kiskoin housut jalasta. Ponnistaminen oli hieman hankalaa kun en tuntenut enään supistuksia, mutta kätilö kyllä hienosti ohjasi ja saatiinkin poika maailmaan muutaman työnnön jälkeen.
Kohdunkaulaa oli vielä ponnistusvaiheessakin hieman jäljellä, kätilö sitä liikutti vauvan pään edestä pois että mahtui tulemaan. Kohdunsuu avautui siis tunnissa viidestä sentistä täysin auki, alku jumitti melko kauan. Siinä jälkimmäistä epiduraalia odottaessani sanoinkin miehelle että onkohan mun kipukynnys laskenut jotenkin ihan hirveästi vai onko musta tullut kamalan mukavuudenhaluinen kun en yhtään kestä supistuksia, mutta ei se tietysti näin jälkikäteen ajateltuna ole yhtään ihme että siinä kohtaa sattui niin lujaa.
Kaiken kaikkiaan oli ihan hyvä synnytys, kalvojen puhkaisusta syntymään meni 10h 50min. Ja kun tätä ei saatu lääkkeellisesti aikaiseksi, hieman vain avitettiin matkalla, niin luokittelen tämän synnytyksen noiden kahden edellisen välimuodoksi :).

Tulipa siitä kuitenkin kohtuullisen pitkä kertomus. Sitten muuta,

JeVillä oli melko hurja synnytys.

Amon vas:issa synnytin, ja kyllä taas pääsen sitä suosittelemaan kaikille, on se vaan niin hyvä paikka :flower:.

Blommorin kuulumisia minäkin mietin, toivottavasti kaikki on mennyt hyvin.

Tsempit vielä teille jotka edelleen kärvistelette, Cherrie, dublo83 ja mamsen ainakin, onkos vielä muita?

Armin ja poika 3vrk
 
Tänään olin tarkistuskäyrillä ja kaikki oli hyvin ja lääkäri olikin sitten sitä mieltä että turhaan me tässä enään kärvistellään, elikkä huomenna aamusta osastolle ja käynnistys. Apua ku jännittää!! En varmaan saa yöllä nukuttua ollenkaan... Ihana ajatus että saisin huomenna vihdoin ja viimein nyytin syliini :heart:

mamsen +toinen tytteli rv 40+5
 

Yhteistyössä