Antsukka
Heippa vain,
Oon taas lueskellu teitä, mut ei oo oikein ollu sanottavaa. Juhlat vei voimia, mutta onneksi ne on nyt ohi. Vauvakin kesti ne varmaan paremmin kun äiti. Kun alkoi vähän hermostuttamaan, kun vieraat eivät antaneet vauvvelin nukkua. Siis kun meidän tyttö nukkuu, ni se saattaa välissä havahtua ihan täysin ja jatkaa sitten itsekseen uniaan. Sitten kun mummelit ja muut vieraat olivat hiukan yliaktiivisia, niin ne on heti ystävällisinä ottamassa syliin, että äiti saa rauhassa juhlia. Onneksi mieheni uskalsi sitten sanoa, että kyllä se siellä nukkuu itsekseenkin.
Muuten meillä jatkuu sama rauhallinen tyyli. Öisin nukutaan todella pitkiä unia ja sitten päivisin seurustellaan jo välillä syöttöjen välejäkin kokonaan. Nyt vauvveli nukkuu ulkona noita aamupäiväuniaan. Kun aina aamuisin herättyään seurustelee hiukan ja sitten nukkuu vähintään kaksi tuntia. Tuttia minä tarjosin tytölle vasta, kun olin saanut varman tunteen itselle syöttämisestä. Ja lisäksi tyttö nukahti välillä heti päästyään rinnalle, josta päättelin ettei nälkäänsä inise. Tyttö söi jo ensimmäisellä kerralla tuttia, niinkuin olisi aina sitä syönyt. Siitä on siis meillä ollut paljon apua, kun tosiaan inisi imemisentarvettaan. Ja kyllä se auttaa siirtämään sitä´nyt ruokaa ja heti´huutoa. Muistan kun kummilapseni ei oikein osannut syödä tuttia, (imi kyllä mutta se tippui melkein heti) niin vanhemmat tukivat tutin renksusta lelulla suuhun, ettei tarvinnut koko ajan olla nostamassa sitä takaisin. Sitä ei kauaa tarvinut harrastaa, kun se tutti jo pysyi siellä suussa. En tiedä ymmärtääkö tosta selityksestä mitä tarkoitan(siis pehmolelun käsi tutin renksusta läpi ja eikun tutti suuhun ja lelu ´kainaloon´). Vauva siis halusi syödä, muttei osannut pitää tuttia suusaan.
Taidanpa mennä tuonne miehen kainaloon nauttimaan sen viimesitä vapaapäivistä(vaikka eipä se pitkään siellä töissä ole ennen kesälomaakaan).
Oon taas lueskellu teitä, mut ei oo oikein ollu sanottavaa. Juhlat vei voimia, mutta onneksi ne on nyt ohi. Vauvakin kesti ne varmaan paremmin kun äiti. Kun alkoi vähän hermostuttamaan, kun vieraat eivät antaneet vauvvelin nukkua. Siis kun meidän tyttö nukkuu, ni se saattaa välissä havahtua ihan täysin ja jatkaa sitten itsekseen uniaan. Sitten kun mummelit ja muut vieraat olivat hiukan yliaktiivisia, niin ne on heti ystävällisinä ottamassa syliin, että äiti saa rauhassa juhlia. Onneksi mieheni uskalsi sitten sanoa, että kyllä se siellä nukkuu itsekseenkin.
Muuten meillä jatkuu sama rauhallinen tyyli. Öisin nukutaan todella pitkiä unia ja sitten päivisin seurustellaan jo välillä syöttöjen välejäkin kokonaan. Nyt vauvveli nukkuu ulkona noita aamupäiväuniaan. Kun aina aamuisin herättyään seurustelee hiukan ja sitten nukkuu vähintään kaksi tuntia. Tuttia minä tarjosin tytölle vasta, kun olin saanut varman tunteen itselle syöttämisestä. Ja lisäksi tyttö nukahti välillä heti päästyään rinnalle, josta päättelin ettei nälkäänsä inise. Tyttö söi jo ensimmäisellä kerralla tuttia, niinkuin olisi aina sitä syönyt. Siitä on siis meillä ollut paljon apua, kun tosiaan inisi imemisentarvettaan. Ja kyllä se auttaa siirtämään sitä´nyt ruokaa ja heti´huutoa. Muistan kun kummilapseni ei oikein osannut syödä tuttia, (imi kyllä mutta se tippui melkein heti) niin vanhemmat tukivat tutin renksusta lelulla suuhun, ettei tarvinnut koko ajan olla nostamassa sitä takaisin. Sitä ei kauaa tarvinut harrastaa, kun se tutti jo pysyi siellä suussa. En tiedä ymmärtääkö tosta selityksestä mitä tarkoitan(siis pehmolelun käsi tutin renksusta läpi ja eikun tutti suuhun ja lelu ´kainaloon´). Vauva siis halusi syödä, muttei osannut pitää tuttia suusaan.
Taidanpa mennä tuonne miehen kainaloon nauttimaan sen viimesitä vapaapäivistä(vaikka eipä se pitkään siellä töissä ole ennen kesälomaakaan).