Uskovaiset juhlat kiinnostavat vanhempiani enemmän kuin lastenlapset

Voi sua reppanaa! Vanhempasi ovat tarjonneet sinulle aina parasta ruokaa juhannuksena ja sinä kapinoit...
Sinä varmaan haluaisit että vanhempasi hoitaisivat lapsesi, että sinä voisit örveltää kuolaposkella pitkin ojan penkkoja...ehkä vähän käydä naapurin isännän luonaki.
Voi kuule, hanki oma elämä! Miksi sä roikut vanhemmissas vielä!? On muitakin viikonloppuja! Annahan vanhempasi mennä kuuntelemaan Jumalan sanaa! Saavat sieltä paljon enemmän kuin sinun seurassasi.

Mikä sulle tuli? Kiristääkö jostakin päin?

AP:lle; vaikuttaa tosi kurjalta tilanteelta, ja ymmärrän täysin, kyllä muakin ottais tuollainen päähän. Koita puhua asiasta vanhemmillesi. Mutta useinhan tuo Jumala heille ketkä siihen uskovat tosissaan, niin kovin tärkeä, et siinä voi lapsenlapsetkin jäädä...Kokemusta on!

Ei kannata puhua, se ei auta mitään. Eivät ymmärrä. Mä en edes omaa mummoani tunne, koska eivät ole meitä ikinä hoitaneet, eikä olla yhdessä aikaa vietetty. Siitä kiitos helluntaiseurakunnalle ja jumalalle.

 

Olen ajatellut koko elämäni vain vanhempiani. Eivät ole paljoa tekemisissä lastenlastensa kanssa. Suren sitä, että miksi juuri minun piti syntyä tällaiseen perheeseen. Olisin halunnut viettää ihan tavallista mökki-juhannusta koko lapsuuden ja nuoruuden. Ihan niinkuin muutkin suomalaiset. Mä olen katkera, TIEDÄN!!Mulla on myös kolme veljeä, jotka samaa mieltä vanhemmistamme.

Olisiko esim. juhannus jolloin vanhemmat vetävät kaatokännit ja huutavat ja tappelevet, parempi juhannus, koska se olisi niiiin paljon normaalimpi kuin tuommoinen hihhulointi? onko vähän hölmöä unelmoida jostain toisesta perheestä siksi, ettei saanut olla lapsena mökillä juhannuksena?? siis, aika monella ei sitä mökkiäkään ole...

En missään tapauksessa ole halunnut mitään kaatokänni-juhannuksia vaan ihan tavallisen keskikesän juhlan kaikkien läheisteni kanssa. kait mä sitte olen niin perhe-keskeinen ihminen, että haluaisin tällasta.

Ymmärrän kyllä, että haluaisit perhejuhannuksen. Ei siinä mitään, mutta koitan vain sanoa, että kun perhettään ei voi valita ja sinulla tuntuu kuitenkin olevan takana kohtalaisen hyvä lapsuus turvallisessa ympäristössä (josta kuitenkin olet silti katkera), niin pitäisi vaan hyväksyä vanhemmat sellaisena kuin he ovat. Sinulla on kuitenkin rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat ja se on jo tosi paljon. Aina ei voi päästä siihen täydelliseen haavekuvaan, joskus pitää vaan ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat. Tehkää oma perhejuhannus.

 

Mut onhan sulla nyt oma perhe, ja ne sisaruksetkin, keksikää yhdessä joku juhannus traditio tms, eikö siinä ole tarpeaksi läheisiä perheenjäseniä?
Jos kerran jo tiedät ettei vanhempia kiinnosta juhannus muualla kuin tuolla juhlissa, niin turhaa sitä on herneitä nenään vetää, kun ei asia siitä miksikään muutu.
(ja oikeesti, ei tää juhannus ole mikään niin ihmeellinen juttu, et sillä mitataan isovanhempien rakkaus lapsenlapsia kohtaan..vuodessa on 52 viikonloppua, juhannus vaan yksi siinä joukossa )

 

Sä käyttäydyt kuin uhmaikäinen.. jos ne ei tee kuten mä haluan, ni mä en pidä niistä lainkaan ( että mä vihaan omia vanhempiani)
Sä sanot *olisin mielummin omien läheisten kans* ja kuitenkin haukut heitä, vihaat heitä, et arvosta heitä? Heidän pitäs tanssia sun pillin mukaan, mut sä et halua tehdä mtn myönnytystä?
Uskonasiat on joillekkin tosi tärkeitä, onhan tuolloin kyse iankaikkisuudesta, je he ovat sullekkin tuota yrittäneet tarjota. Siis parasta mitä tietävät, rakkaudesta sinuun ja lapsenlapsiinsa. Ja jos sä tällä perusteella torjut vanhempiasi ni se ei oo heidän vikansa. Kyllähän vanhempasikin varmaan huomaavat, etteivät saa vastarakkautta, ja että heidän pitäsi sun mielestä elää sun tahtomallasi tavalla, jotta hyväksyisit heidät. Musta sä voisit tehdä myönnytyksiä ja ajatella muita, siis sitä mitä oot vaatimassa vanhemmiltasi. Myönnytysten teko kantaa yleensä hedelmää
Sun vuodatus kuullostaa uhmaikäisen käytökseltä

Mä olen joutunut koko elämäni tekemään myönnytyksiä vanhemmilleni. Mun pitäs revetä tanssimaan heidän pillin mukaan. Mun tekemisiä ei kumpikaan vanhempani hyväksy. He halusivat minusta uskovaista, etsivät miestäkin minulle uskovaisista. Eivät ole ikinä hyväksyneet minua tällaisena kuin olen. Tuntuu, että päässä sumenee, kun niin ahdistaa.

 

Konferenssi ei kestä kovin monta päivää, joten jos isovanhemmat muulloin ovat aktiivisesti lastenlasten kanssa, niin tuskin on syytä valittaa. Ja onhan toki isovanhemmillakin oikeus omaan elämäänsä - ja sikäli mikäli olen oikein ymmärtänyt, uskovaisille uskonelämän aktiivinen hoitaminen ON tärkeä asia.


Ja muuten ap, ajatteletko sinä ollenkaan muita ihmisiä? Niin kuin vaikka omia vanhempiasi?

Olen ajatellut koko elämäni vain vanhempiani. Eivät ole paljoa tekemisissä lastenlastensa kanssa. Suren sitä, että miksi juuri minun piti syntyä tällaiseen perheeseen. Olisin halunnut viettää ihan tavallista mökki-juhannusta koko lapsuuden ja nuoruuden. Ihan niinkuin muutkin suomalaiset. Mä olen katkera, TIEDÄN!!Mulla on myös kolme veljeä, jotka samaa mieltä vanhemmistamme.

Mä taas kasvoin ei-uskovaisessa kodissa ja toivoin koko lapsuuden ettei meillä vietettäisi samanlaista mökkilomaa ja muita lomia niinkuin valtaosa suomalaisista teki.
Viinaa, aikuisten tappelua (kerran eräs aikuinen yritti kuristaa toisen aikuisen lasten silmien edessä ja kerran enot hakkasivat toisiaan meidän lasten silmien edessä jne..).
Joo kuule ap. Kyllä sun elämä on ollut ihan kamalaa helvettiä meidän ei-uskovaisperheen lasten elämään nähden. Montako kertaa sun vanhemmat ovat sanoneet sulle lapsuutesi aikana etteivät pidä sinusta?? Oletko kenties joutunut seuraamaan monestikin kun aikuiset pettävät toisiaan ja ottavat uuden puolison kotiisi? Onko sinuakin käytetty seksuaalisesti hyväksi uuden puolison taholta?? Viety itsekunnioitus ja kodinturva????

Mä olisin koska vaan voinut vaihtaa sinun vanhempiisi oman kodin ilmapiirin ja tunnen MONIA jotka ajattelevat täysin samoin ja siihen ei tarvita edes uskovaisuutta. Sä olet niin kiittämätön ''lapsi'' että tunnen melkein fyysistä pahoinvointia. Häpeä!

 

Mut onhan sulla nyt oma perhe, ja ne sisaruksetkin, keksikää yhdessä joku juhannus traditio tms, eikö siinä ole tarpeaksi läheisiä perheenjäseniä?
Jos kerran jo tiedät ettei vanhempia kiinnosta juhannus muualla kuin tuolla juhlissa, niin turhaa sitä on herneitä nenään vetää, kun ei asia siitä miksikään muutu.
(ja oikeesti, ei tää juhannus ole mikään niin ihmeellinen juttu, et sillä mitataan isovanhempien rakkaus lapsenlapsia kohtaan..vuodessa on 52 viikonloppua, juhannus vaan yksi siinä joukossa )

Näinpä juuri.

 

No onpas harmi, jos teidän perheessä ei voi asioista neuvotella.

Minä olen konffassa ollut 20 kertaa, enkä enää mene. Joku raja pitää olla.

 

Konferenssi ei kestä kovin monta päivää, joten jos isovanhemmat muulloin ovat aktiivisesti lastenlasten kanssa, niin tuskin on syytä valittaa. Ja onhan toki isovanhemmillakin oikeus omaan elämäänsä - ja sikäli mikäli olen oikein ymmärtänyt, uskovaisille uskonelämän aktiivinen hoitaminen ON tärkeä asia.


Ja muuten ap, ajatteletko sinä ollenkaan muita ihmisiä? Niin kuin vaikka omia vanhempiasi?

Olen ajatellut koko elämäni vain vanhempiani. Eivät ole paljoa tekemisissä lastenlastensa kanssa. Suren sitä, että miksi juuri minun piti syntyä tällaiseen perheeseen. Olisin halunnut viettää ihan tavallista mökki-juhannusta koko lapsuuden ja nuoruuden. Ihan niinkuin muutkin suomalaiset. Mä olen katkera, TIEDÄN!!Mulla on myös kolme veljeä, jotka samaa mieltä vanhemmistamme.

Mä taas kasvoin ei-uskovaisessa kodissa ja toivoin koko lapsuuden ettei meillä vietettäisi samanlaista mökkilomaa ja muita lomia niinkuin valtaosa suomalaisista teki.
Viinaa, aikuisten tappelua (kerran eräs aikuinen yritti kuristaa toisen aikuisen lasten silmien edessä ja kerran enot hakkasivat toisiaan meidän lasten silmien edessä jne..).
Joo kuule ap. Kyllä sun elämä on ollut ihan kamalaa helvettiä meidän ei-uskovaisperheen lasten elämään nähden. Montako kertaa sun vanhemmat ovat sanoneet sulle lapsuutesi aikana etteivät pidä sinusta?? Oletko kenties joutunut seuraamaan monestikin kun aikuiset pettävät toisiaan ja ottavat uuden puolison kotiisi? Onko sinuakin käytetty seksuaalisesti hyväksi uuden puolison taholta?? Viety itsekunnioitus ja kodinturva????

Mä olisin koska vaan voinut vaihtaa sinun vanhempiisi oman kodin ilmapiirin ja tunnen MONIA jotka ajattelevat täysin samoin ja siihen ei tarvita edes uskovaisuutta. Sä olet niin kiittämätön ''lapsi'' että tunnen melkein fyysistä pahoinvointia. Häpeä!

Vai kiittämätön lapsi, jos mä olisin halunnut ihan normaalit vanhemmat, jotka oikeasti välittävät omista lapsistaan ja lastenlapsistaan. Eipä minustakaan siltä tunnu. Kaikki mitä olen tehnyt elämäni aikana on ollut vanhempieni mielestä väärin.
Mä en todellakaan häpeä!!!

 

Kyllä vanhempien mielestä kaikki mitä teet voi olla väärin, vaikkeivat uskovaisia olisikan (kokemusta löytyy!). Ei kannata nyt tehdä uskovaisuudesta syntipukkia josta löytyy syy heidän luonteeseensa.

 

Kyllä vanhempien mielestä kaikki mitä teet voi olla väärin, vaikkeivat uskovaisia olisikan (kokemusta löytyy!). Ei kannata nyt tehdä uskovaisuudesta syntipukkia josta löytyy syy heidän luonteeseensa.

Tämä kannattaa pitää mielessä!

 

Kyllä mua v.ituttaa todella rankasti. Miksi mun piti syntyä tällaseen sukuun/perheeseen. Mä en voi ymmärtää miksi mun vanhemmat on niin itsekkäitä. Menevät mieluummin helluntalaisten juhannusjuhliin, kuin viettäisivät sen omien lasten/lastenlasten kanssa.
Meille ei koskaan lapsenakaan muuta juhannusta tarjottu, kuin nämä helvetin uskovaisten järkkäämät juhlat.
Ei mökkiä, vain asuntovaunu + teltta ja juhannus uskovaisten kanssa.
Että mä vihaan omia vanhempiani. Teininä kapinoin todella rankasti.
Ja nyt tuntuu, että mulla ei ole lapsille isovanhempia.
Voi, kun löytäis jostain varamummolan, jossa voitais olla sillon tällön lomailemassa. Ja vaikka näin juhannuksena kyläillä.
Miksi uskovaiset on niin kylmiä ihmisiä? Miksi ne ei ajattele muita ihmisiä ollenkaan?
Mä en ikinä vois tehdä omille lapsille näin. Olisin paljon mieluummin omien läheisten kanssa, kuin joittenki hihhuleitten.

Lues huviksesi viestisi uudestaan ja mieti kuka tässä on kylmä??

Niinpä, mitä voi kasvaa kylmistä vanhemmista. Eipä ole omena kauas puusta pudonnut.

Hymyilee!

 

Voi elämä.Mikä tämän keskustelun pointti oli?

 

Sä käyttäydyt kuin uhmaikäinen.. jos ne ei tee kuten mä haluan, ni mä en pidä niistä lainkaan ( että mä vihaan omia vanhempiani)
Sä sanot *olisin mielummin omien läheisten kans* ja kuitenkin haukut heitä, vihaat heitä, et arvosta heitä? Heidän pitäs tanssia sun pillin mukaan, mut sä et halua tehdä mtn myönnytystä?
Uskonasiat on joillekkin tosi tärkeitä, onhan tuolloin kyse iankaikkisuudesta, je he ovat sullekkin tuota yrittäneet tarjota. Siis parasta mitä tietävät, rakkaudesta sinuun ja lapsenlapsiinsa. Ja jos sä tällä perusteella torjut vanhempiasi ni se ei oo heidän vikansa. Kyllähän vanhempasikin varmaan huomaavat, etteivät saa vastarakkautta, ja että heidän pitäsi sun mielestä elää sun tahtomallasi tavalla, jotta hyväksyisit heidät. Musta sä voisit tehdä myönnytyksiä ja ajatella muita, siis sitä mitä oot vaatimassa vanhemmiltasi. Myönnytysten teko kantaa yleensä hedelmää
Sun vuodatus kuullostaa uhmaikäisen käytökseltä

sä voit yrittää paeta ja olla katkera, mutta Jumalaa et voi paeta.
Sinut ja perheesi on kätketty esirukouksiin ja aina tulet kokemaan ettet ole onnellinen ennen kun teet välisi selviksi Jumalan kanssa.
Itse olen kasvanut helluntaiperheessä, olen tullut uskoon ja nuorempana olin "kuvioissa mukana"... sitten yritin rajua irti-ottoa ja koin juuri samaa ahdistusta kuin sinäkin... sittemmin olen tehnyt asiani selviksi Jumalani kanssa ja Hän ei vaadi minulta mitään ei edes osallistumista konfaan. Käyn tilaisuuksissa silloin kun se minulle sopii, 5-6 kertaa vuodessa ja uskon sydämessäni... se riittää. Elämme normaalia lapsiperheen arkea ja juhlaa, rauha sydämessämme.

Mä olen joutunut koko elämäni tekemään myönnytyksiä vanhemmilleni. Mun pitäs revetä tanssimaan heidän pillin mukaan. Mun tekemisiä ei kumpikaan vanhempani hyväksy. He halusivat minusta uskovaista, etsivät miestäkin minulle uskovaisista. Eivät ole ikinä hyväksyneet minua tällaisena kuin olen. Tuntuu, että päässä sumenee, kun niin ahdistaa.

 

Konferenssi ei kestä kovin monta päivää, joten jos isovanhemmat muulloin ovat aktiivisesti lastenlasten kanssa, niin tuskin on syytä valittaa. Ja onhan toki isovanhemmillakin oikeus omaan elämäänsä - ja sikäli mikäli olen oikein ymmärtänyt, uskovaisille uskonelämän aktiivinen hoitaminen ON tärkeä asia.


Ja muuten ap, ajatteletko sinä ollenkaan muita ihmisiä? Niin kuin vaikka omia vanhempiasi?

Olen ajatellut koko elämäni vain vanhempiani. Eivät ole paljoa tekemisissä lastenlastensa kanssa. Suren sitä, että miksi juuri minun piti syntyä tällaiseen perheeseen. Olisin halunnut viettää ihan tavallista mökki-juhannusta koko lapsuuden ja nuoruuden. Ihan niinkuin muutkin suomalaiset. Mä olen katkera, TIEDÄN!!Mulla on myös kolme veljeä, jotka samaa mieltä vanhemmistamme.

Mä taas kasvoin ei-uskovaisessa kodissa ja toivoin koko lapsuuden ettei meillä vietettäisi samanlaista mökkilomaa ja muita lomia niinkuin valtaosa suomalaisista teki.
Viinaa, aikuisten tappelua (kerran eräs aikuinen yritti kuristaa toisen aikuisen lasten silmien edessä ja kerran enot hakkasivat toisiaan meidän lasten silmien edessä jne..).
Joo kuule ap. Kyllä sun elämä on ollut ihan kamalaa helvettiä meidän ei-uskovaisperheen lasten elämään nähden. Montako kertaa sun vanhemmat ovat sanoneet sulle lapsuutesi aikana etteivät pidä sinusta?? Oletko kenties joutunut seuraamaan monestikin kun aikuiset pettävät toisiaan ja ottavat uuden puolison kotiisi? Onko sinuakin käytetty seksuaalisesti hyväksi uuden puolison taholta?? Viety itsekunnioitus ja kodinturva????

Mä olisin koska vaan voinut vaihtaa sinun vanhempiisi oman kodin ilmapiirin ja tunnen MONIA jotka ajattelevat täysin samoin ja siihen ei tarvita edes uskovaisuutta. Sä olet niin kiittämätön ''lapsi'' että tunnen melkein fyysistä pahoinvointia. Häpeä!

Vai kiittämätön lapsi, jos mä olisin halunnut ihan normaalit vanhemmat, jotka oikeasti välittävät omista lapsistaan ja lastenlapsistaan. Eipä minustakaan siltä tunnu. Kaikki mitä olen tehnyt elämäni aikana on ollut vanhempieni mielestä väärin.
Mä en todellakaan häpeä!!!

Kerroppa mulle mikä on normaali äiti ja normaali isä? Sun vanhemmat ovat siis epänormaaleja koska uskovat? Oletko tosiaan noin sokea? Etkö ihan oikeasti tajua vai välitä tajuta, että he tahtoivat sinun parastasi ja koska he ovat uskossa heille on olemassa helvetti ja taivas. Jos he eivät välittäisi sinusta, he todennäköisesti toivoisivat sinun menevän sinne alakertaan.
Hoet koko ajan etteivät vanhempasi välitä sinusta ja lapsistasi, mutta et tekstistäsi paistaa vaan se että he välittävät. On totta ettei vanhemmilla ole mitään oikeutta puuttua lasten puolison valintaan, mutta tätäpä tekevät kuule ei-uskovaiset vanhemmatkin.
Mä en tehnyt kotona koskaan mitään oikein ja vanhempani eivät olleet uskovaisia, vaan niitä sun käsityksesi mukaan ''normaaleja'' vanhempia.

Miten sä voit olla noin sokea ja et edes välitä vaikka tässäkin ketjussa ihmiset yrittää saada sut tajuamaan, ettei meillä ei-uskovaisten kodin kasvateilla ole elämä mitään ihanaa ollut. Mä haaveilin lapsena sinun vanhempien kaltaisista vanhemmista, koska mun kotoa puuttui turvallisuus ja yllätys yllätys, normaali perhe elämä.

 

no ohoh.. aika turhaa kitinää. meillä anopilla ja apella usein se viina on tärkeämpää kuin lapsenlapset. mielummin se jumala. voittehan mennnä mukaan sinne jos haluutte just jussin ola yhdessä. kai nytaikuinen saa päättää mitä tekee jussina.

olisitko vaihtanut vanhempasi ryypääviin vanhempiin jossa olisit vaan halunnut pois kun ei kestänyt katsoa niitä.

ja harvalla sitä mökkiä juhannuksena on. appivanhemmat just vasta ostivatr muuten miehellä eikä mulla mitään mökki juhannuksia ole olllut

 

Konferenssi ei kestä kovin monta päivää, joten jos isovanhemmat muulloin ovat aktiivisesti lastenlasten kanssa, niin tuskin on syytä valittaa. Ja onhan toki isovanhemmillakin oikeus omaan elämäänsä - ja sikäli mikäli olen oikein ymmärtänyt, uskovaisille uskonelämän aktiivinen hoitaminen ON tärkeä asia.


Ja muuten ap, ajatteletko sinä ollenkaan muita ihmisiä? Niin kuin vaikka omia vanhempiasi?

Olen ajatellut koko elämäni vain vanhempiani. Eivät ole paljoa tekemisissä lastenlastensa kanssa. Suren sitä, että miksi juuri minun piti syntyä tällaiseen perheeseen. Olisin halunnut viettää ihan tavallista mökki-juhannusta koko lapsuuden ja nuoruuden. Ihan niinkuin muutkin suomalaiset. Mä olen katkera, TIEDÄN!!Mulla on myös kolme veljeä, jotka samaa mieltä vanhemmistamme.

'

Tota, tää muu suomalainen on myös muksuna viettänyt kaikki juhannuksensa konferenssissa. Ja kivaa oli, tosi kivoja juhannusmuistoja sieltä.

Tosin, nyt kun en saa aikaiseksi sinne lähteä niin kehittelen muuta, pitää opetella viettämään jussia jollain toisella tavalla.

Enkä vietä sitä vanhempieni kanssa.

 

no ohoh.. aika turhaa kitinää. meillä anopilla ja apella usein se viina on tärkeämpää kuin lapsenlapset. mielummin se jumala. voittehan mennnä mukaan sinne jos haluutte just jussin ola yhdessä. kai nytaikuinen saa päättää mitä tekee jussina.

olisitko vaihtanut vanhempasi ryypääviin vanhempiin jossa olisit vaan halunnut pois kun ei kestänyt katsoa niitä.

ja harvalla sitä mökkiä juhannuksena on. appivanhemmat just vasta ostivatr muuten miehellä eikä mulla mitään mökki juhannuksia ole olllut

jumala tai viina yhtä paha. Miksi ei voi elää sellaista kultaista keskitietä?

 

Kyllä mua v.ituttaa todella rankasti. Miksi mun piti syntyä tällaseen sukuun/perheeseen. Mä en voi ymmärtää miksi mun vanhemmat on niin itsekkäitä. Menevät mieluummin helluntalaisten juhannusjuhliin, kuin viettäisivät sen omien lasten/lastenlasten kanssa.
Meille ei koskaan lapsenakaan muuta juhannusta tarjottu, kuin nämä helvetin uskovaisten järkkäämät juhlat.
Ei mökkiä, vain asuntovaunu + teltta ja juhannus uskovaisten kanssa.
Että mä vihaan omia vanhempiani. Teininä kapinoin todella rankasti.
Ja nyt tuntuu, että mulla ei ole lapsille isovanhempia.
Voi, kun löytäis jostain varamummolan, jossa voitais olla sillon tällön lomailemassa. Ja vaikka näin juhannuksena kyläillä.
Miksi uskovaiset on niin kylmiä ihmisiä? Miksi ne ei ajattele muita ihmisiä ollenkaan?
Mä en ikinä vois tehdä omille lapsille näin. Olisin paljon mieluummin omien läheisten kanssa, kuin joittenki hihhuleitten.

Mun mielestä sun vanhemmillasi on oma elämä ja oikeus tehdä silloin mitä lystää.

Sä voisit käyttää nyt asian hyödyksi ja ruveta kehittelemään omia juhannus juttuja perheellesi.

Aikansa kutakin....

:hug:

 

no ohoh.. aika turhaa kitinää. meillä anopilla ja apella usein se viina on tärkeämpää kuin lapsenlapset. mielummin se jumala. voittehan mennnä mukaan sinne jos haluutte just jussin ola yhdessä. kai nytaikuinen saa päättää mitä tekee jussina.

olisitko vaihtanut vanhempasi ryypääviin vanhempiin jossa olisit vaan halunnut pois kun ei kestänyt katsoa niitä.

ja harvalla sitä mökkiä juhannuksena on. appivanhemmat just vasta ostivatr muuten miehellä eikä mulla mitään mökki juhannuksia ole olllut

jumala tai viina yhtä paha. Miksi ei voi elää sellaista kultaista keskitietä?

Kyllä uskon että lapsela paljon paljon parempi ola siellä konfassa vanhempien aknssa kuin vaikka sitten mökillä humalaisten vanhempien kanssa.

Miksi se juhannus just tarttis yhessä viettää? Menkää mummulaan viikon päästä.olkaa juhannus perheen kesken tai kaveriperheiden.

ja mitään kultaista keskitietä ei taida olla,jokaisesa on joku vika.

 

no ohoh.. aika turhaa kitinää. meillä anopilla ja apella usein se viina on tärkeämpää kuin lapsenlapset. mielummin se jumala. voittehan mennnä mukaan sinne jos haluutte just jussin ola yhdessä. kai nytaikuinen saa päättää mitä tekee jussina.

olisitko vaihtanut vanhempasi ryypääviin vanhempiin jossa olisit vaan halunnut pois kun ei kestänyt katsoa niitä.

ja harvalla sitä mökkiä juhannuksena on. appivanhemmat just vasta ostivatr muuten miehellä eikä mulla mitään mökki juhannuksia ole olllut

jumala tai viina yhtä paha. Miksi ei voi elää sellaista kultaista keskitietä?

Kummalle sinä olet oikein vihainen, Jumalalle vai vanhemmillesi?

 

jos oisin sun äiti nii olisimpa sit uskovainen tai en, niin en kyl ottais tollasta hermoheikkoo keskenkasvusta kiukuttelijaa pilaamaan jussiani, jouluani enkä muitakaan viikonloppujani. kyl pitäis käytöksen paljon parantua että viitsisin aikaani tollaselle tuhlata.

voi muuten olla varamummon löytyminen tiukassa. kuvitelkaa nyt: tollanen murrosikänen kakaroineen juhannukseksi kotiinsa "lomailemaan" (niinkuin hän itse vierailun ilmaisi). jonoksi asti varmaan varamummoehdokkaita!

 

Täällä on myös yksi konffan kävijä... tosin viimeksi ollut 6v sitten... onhan se mieleenpainuva kokemus

 

Alahan nyt luomaan traditiota oman perheesi parissa ja omille lapsillesi. Muistathan kuitenkin, että voit itse joskus myöhemmin samassa tilanteessa kuin vanhempasi ovat nyt. Myös sinun lapsesi voivat alkaa vihata ikivanhoja traditioitasi ja sinua niiden mukana....

Kyllä isovanhemmila on täysi oikeus elää omaa elämäänsä, he ovat jo lapsensa kasvattaneet ja hoitaneet, ei ole enää heidän velvollisuutensa vietää aikaa lastenlasten kanssa jos eivät sitä halua.

Itse en todellakaan voisi olettaa, etä vanhempieni täytyisi viettää aikaansa lasteni kanssa, he ovat saaneet nauttia jo 15 oman lapsen kasvatuksesta ja luulen, että se on jokaiselle ihmiselle ihan riittävästi!

 

ootpa itsekäs vaahdotessasi tuollaisesta. on monta muuta viikonloppua jolloin voitte viettää aikaa mummolassa, mutta helluntalaisten juhannus seurat on vaan kerran vuodessa

 

Itsekin hellariperheen lapsena vastailen tähän. Itse olen ollut aika vähän konfassa juhannuksena, koska vanhempani eivät ole jaksaneet sinne mennä kuin pari kertaa. Itse koen kyllä perheeni siunauksena elämääni. Ei minunkaan elämäni mitään kultaista keskitietä ole, tiedätkös, ettei normaalia perhettä edes ole olemassa! En tiedä ikääsi, mutta veikkaisin, ettet ole vielä kovin vanha.