Uusperheen rahat?

Kertokaahan te uusperheen eläjät miten olette järjestäneet arkipäivän raha-asiat? Itse tilanteessaa jossa minulla kaksi lasta ed. liitosta ja miehellä ei yhtään.

Käytättekö molempien tienatut rahat yhteisesti kuten "ydinperheessä" vai hoidatteko itse esim. omien lastenne menot tms?

Tuntuu välillä vaikealta kun itsellä on pienemmät tulot/isommat menot kuin puolisolla. Kyse ei ole siitä etteikö hän olisi valmis panostamaan myös rahallisesti uusperheeseemme. Ennemminkin siitä, että minulle tulee helposti syyllinen olo/ tuntuu vaikealta pyytää rahaa toiselta. Olenko ihan outo? :\|

Ehkä tilanne olisi toinen jos voisin itse käyttää rahaa esim. yhteiseltä tililtä harkinnan mukaan, mutta tällä hetkellä siis joudun aina pyytämään erikseen jos tarvitsisin rahaa johonkin. Tulee vaan sellainen "iskä, anna viikkorahaa -fiilis". Toinen osapuoli on tottunut elämään niin ettei mistään tarvitse tinkiä ja minä tottunut säästämään kaikessa (varsinkin kampaajalla, meikeissä, vaatteissa jne jotka ei ihan välttämättömiä).

Nyt monasti ollut tilanne että minulle sanotaan jälkeenpäin "olisinhan minä sen maksanut jos olisin tiennyt" -tilanteessa. Koen kuitenkin olevani jotenkin alakynnessä kun minun itse pitää pyytää. Missä menee raja mitä toisen on kustannettava? Vai pitääkö vaan ruveta härskimmäksi ja olettaa että siinä vaiheessa kun on pyytänyt liikaa niin siitä varmaankin mainitaan minulle?

 

Kuulostaa tutulta. Meillä on sama tilanne. Mulla kaksi lasta ed.liitosta ja miehellä ei lapsia. Hän on hyvätuloinen ja mulla tietty tiukempaa. Ja mun ylpeys ei anna periksi, että ottaisin häneltä rahaa. Hän kyllä ostelee lapsille kalliimpia juttuja esim. harrastuksiin liittyen, mutta mulla on just toi fiilis että : "iskä, annatko mulle viikkorahaa" KOSKAAN en ole pyytänyt rahaa ja kun hän sitä tyrkyttää niin mun on TODELLA vaikeeta ja noloa otta sitä vastaan. Se on näin ja tulee aina olemaan. Mä olen tottunu siihen ettei mua auta rahallisesti kukaan, eikä se mielestäni ole edes hänen velvollisuutensa, oli hän itse mitä mieltä tahansa.

Vaikee juttu toisaalta, mutten kyllä ymmärrä niitäkään naisia, jotka häikäilemättömästi käyttää toisen rahoja. Mun mielestäni mun mies ansaitsee kovalla työllä rahansa, enkä mä todellakaan niitä ala käyttämään. Koskaan en ole käyny kampaajalla tms. hänen rahoillaan.

 

Juuri tuota yritin saada sanotuksi, osasit ilmaista asian selkeämmin kuin minä! Mukava kuulla etten ole ainut lajiani

Juuri se pyytäminen on NIIN vaikeaa ja vastaanottaminen myös vaikka toinen sitä ehdottaisi itse. kai tämä on luonnekysymyskin ...välillä kuulee niistä joilla "kaikki yhteistä, tottakai" -uusperheistä. Hassua tässä onkin se, että puolisoni on juuri sitä mieltä että rahan pyytämisessä ei pitäisi olla mitään noloa. Mutta kun ei pysty niin ei ... :ashamed:

Jos muilla vielä vinkkejä/ kokemuksia niin kertokaahan!
ap

 

Meillä on uusioperhe, minä, mies, minun kaksi lastani ja kaksi yhteistä. Alusta asti rahamme on olleet yhteisiä. Minä olen sitä mieltä, että tämä on meidän yhteinen elämämme, menot yhteisiä ja sillä ei ole väliä kuka ne maksaa, tai kuka ostaa kenenkin lapsille jotain. Jos minulla on jokin meno eikä just sillon rahaa, niin se on meille molemmille itsestään selvää että voin "ottaa" mieheltä. Esim. voin vaikka kampaajalla käynnin ajoittaa miehen palkkapäivään. Ja samaten hän voi "ottaa" minulta rahaa ns. omiin menoihinsa.

 

Meillä käytettiin/käytetään sen rahoja kummalla on.Ei missään tilanteessa ole tarvinnut miettiä kuuluuko minun maksaa esikoiseni kuluja yksin.
Omat tilit on mutta netin kautta laskut maksan ja käytän molempien tilejä.
En ole koskaan tuntenut syyllisyyttä asiasta,vapaaehtoiseti mies maksaa.

 

Lähes alusta asti ollut yhteinen tili. Perheessä siis minun lapsi, yhteinen ja toinen tulossa sekä 3 etälasta. Palkkaa saamme suunnilleen saman verran. eikä tapella siitä mitä yhteisistä rahoista maksetaan.

 

\

Kertokaahan te uusperheen eläjät miten olette järjestäneet arkipäivän raha-asiat? Itse tilanteessaa jossa minulla kaksi lasta ed. liitosta ja miehellä ei yhtään.

Käytättekö molempien tienatut rahat yhteisesti kuten "ydinperheessä" vai hoidatteko itse esim. omien lastenne menot tms?

Tuntuu välillä vaikealta kun itsellä on pienemmät tulot/isommat menot kuin puolisolla. Kyse ei ole siitä etteikö hän olisi valmis panostamaan myös rahallisesti uusperheeseemme. Ennemminkin siitä, että minulle tulee helposti syyllinen olo/ tuntuu vaikealta pyytää rahaa toiselta. Olenko ihan outo? :\|

Ehkä tilanne olisi toinen jos voisin itse käyttää rahaa esim. yhteiseltä tililtä harkinnan mukaan, mutta tällä hetkellä siis joudun aina pyytämään erikseen jos tarvitsisin rahaa johonkin. Tulee vaan sellainen "iskä, anna viikkorahaa -fiilis". Toinen osapuoli on tottunut elämään niin ettei mistään tarvitse tinkiä ja minä tottunut säästämään kaikessa (varsinkin kampaajalla, meikeissä, vaatteissa jne jotka ei ihan välttämättömiä).

Nyt monasti ollut tilanne että minulle sanotaan jälkeenpäin "olisinhan minä sen maksanut jos olisin tiennyt" -tilanteessa. Koen kuitenkin olevani jotenkin alakynnessä kun minun itse pitää pyytää. Missä menee raja mitä toisen on kustannettava? Vai pitääkö vaan ruveta härskimmäksi ja olettaa että siinä vaiheessa kun on pyytänyt liikaa niin siitä varmaankin mainitaan minulle?

Minulla yksi lapsi ed liitosta, yhteisiä lapsia on kolme. Yhteenmuutostamme asti meillä on ollut yksi ja ainoa yhteinen pankkitili, miehen ehdotuksesta. Mies tienaa kaksi kertaa minua enenmmän mutta koskaan en ole häneltä rahaa joutunut pyytämään tai menojani selittelemään. Me olemme perhe ja ilman muuta rahat ovat yhteisiä, en näe mitään eroa olemmeko uus- vai ydinperhe. Vanhemmalle lapselleni ostan myös kaiken tarvittavan mitään kyselemättä keneltäkään.

Enkä todellakaan pode huonoa omaa tuntoa asiasta ja mieheni on täysin samaa mieltä kanssani. Jos minä tienaisin häntä kaksi kertaa enemmän niin kyllä jakaisin kaiken mielelläni hänen kanssaan vaikka ed liiton lapsia olisi useampia.

Toki tiedän ettei kaikki suostu vastaavaan tai halua "elää toisen siivellä". Minä en vaan alentuisi pyytämään rahaa mieheltäni. Kun kerran naimisissa ollaan niin tämä on mielestämme paras ratkaisu, ja se oli näin jo avoliiton aikana.

 

Eihän meilläkään "tapella" rahasta koskaan, ei koskaan. Kerroin vain että mun on todella vaikea ottaa rahaa toiselta. Tiedän, että mieheni antaisi sitä mielellään ja ehkä se olis helpompaa, jos tietäisin, että myös hän voisi jossain vaiheessa saada multa rahaa, mutta kun satun tietämään, ettei hänen mun pussilla tartte käydä. Ei sille minkä voi, se on todellakin luonnekysymys. Asiasta ei ole muodostunut meille ongelmaa ja sekin on mielestäni mun ansiota, koska luovin asiat niin, että pärjään erittäin pitkälle ns. omillani. Vain yhteisiin menoihin suostun ottamaan rahaa mieheltäni, tai en siis silloinkaan ota, vaan mieheni maksaa, esim. matkat tms.

Mä olen myös ilmoittanut miehelleni, etten halua häneltä mitään testamenttausta omaisuudestaan, jaamme vain yhteisen omaisuutemme, jonka olemme yhdessä oloaikana hankkineet, kuten talon.

Hän on kertonut suunnitelleensa omaisuutensa osittaista mulle jättämistä, mutta olen sanonut, etten sitä aio vastaanottaa, jos niin huonosti käy, että hän jättää tämän maailman ennen mua aikanaan. Eipähän tartte kenenkään luulla, että olen rahojen perässä ollut. Ei kyllä ole koskaan ollu kenenkään esim. hänen sukulaisensa kanssa puhetta edes ko. asiasta, mutta tämä on vain mun päässä oleva mielipide tai ajatus.

Mä vaan ajattelen niin. Mä vaan olen sitä mieltä asioista. Minkäs sille voi. Se ei ole ongelma mulle, etten toisen rahoja huoli, toivottavasti se ei ole ongelma myöskään muille. Mutta kukin tietysti taaplaa tyylillään. Kukapa se osaa sanoa, mikä on "oikea" tapa toimia näissä tilanteissa.

Arki sujuu erittäin hyvin ja mun mielestäni se on pääasia !

Onnea ja elämäniloa kaikille uusperheellisille ! :flower:

 

Meillä yhteiset rahat. Laskuja maksetaan molemmat ja ruuat maksetaan sen rahoista joka on automaatilla käynyt. Ainut ero rahoissa se että ostan tytölleni omasta pussista vaatteet ym ja mies omalleen omasta. Yhteiselle pojalle sitten ostetaan yhdessä ja homma toimii =)

 

Jos rahan pyytäminen on ongelma niin miksi ette avaisi yhteistä tiliä. Laskujenkin maksaminen on helpompaa kun kumpikin voi hoitaa sen. Meillä on alusta asti ollut yhteiset rahat ja mulla ei ole mitään ongelmia siinä et käytän miehen tienaamia rahoja. Ei tarvitse koskaan pyytää, sen kun nostan tilitä tai maksan visalla.

 

omat rahat. Minä, mies ja minun lapsi. Minä kustannan kaikki lapsen kulut exän kanssa. Molemmat laitetaan ruokatilille rahaa yhtä paljon kuussa ja se menee noin fifty-fifty vaikka "meitä" 2, koska mies ostaa myös tupakat siltä tililtä. Kumpikin maksaa omat laskut. Ja koska minä "jouduin" muuttamaan miehen luo ja työmatkakulut kasvoivat 200 euroa/kuussa, en maksa miehelleni vuokraa. Mieheni ei ole läheskään niin tarkka noista omista rahoista kuin minä, mutta voi johtua siitä että hänellä sitä on mistä tuhlata ja minulla ei. Mutten siltikään halua että minä elän/lapseni elää kenenkään siivellä. En tehnyt niin exänkään kanssa vaikkei uusperhettä silloin ollutkaan.

 

Meillä on 3 lasta, yksi edellisestä liitostani ja 2 yhteistä. Minulla exän kanssa yhteishuoltajuus pojasta ja hän on 2 viikkoa kuukaudesta isällään, ensi syksystä lähtien viikonloput isällä ja viikot meillä kun aloittaa koulun. Nykyisen kanssa meillä on yhteiset tulot ja menot ja ei eritellä, mikä meno muodostuu kenenkin tekemisistä. Ei siitä mitään tulisi, etenkään kun olen nyt äitiyslomalla ja tulot on selkeästi pienentyneet itsellä mutta menot on kuitenkin iahn samat kuin ennenkin. Vaikka nykyisellä ei ole elatusvelvollisuutta esikoiseeni, käytännössä hänen tulonsa vaikuttavat kuitenkin esim. pojan tarhamaksuun yms ja me ei yksinkertaisesti jakseta alkaa pilkuttamaan penneistä. Eniveis, kaikki menee mikä tulee, noin periaatteessa

 

Meillä myös yhteiset rahat. Lapsia yhteisiä ja puolison etälapset. Vähän niin se kuitenkin menee, että puoliso maksaa etisten elarit ja minä hoidan yhteisten lasten menot ja sitten muuten yritetään kutakuinkin yhteiseltä tilitä laskut maksella. Muuhun ei vain raha riitä. Välillä tietty ärsyttää, kun on taloudellisesti aikalailla yksin vastuussa näistä yhteisistä. Mutta niin kuin joku edellä sanoi, niin kaikki kyllä menee mitä tulee joka tapauksessa.
Toi yhteinen tili on mun mielestä hyvä homma. Sieltä voi laittaa suoraan menemään vuokrat, lainat, sähköt yms. Lisäksi meillä on kummallakin oma tili ja jos sinne jotain sattuisi jäämään voi sitten kumpikin käyttää mihin lystää. vielä ei kyllä niin ole käynyt..

 

Onpas kumman "kainoa"

Itse olen huomannut että yleisesti naiset käyttävät kainostelematta miehen rahat tosta vaan ja huutavat perään kotitöistä.
Miehen tehtävä on kustantaa kaikki.

Taitaa asia olla niin että nämä ex-miehet ovat erossa oppineet läksynsä.
Akka vei rahat ja maksattaa vielä vuosia.

Tässähän on siis kyse siitä missä vaiheessa suhde on sillä asteella että
voi ruveta surutta huudattamaan miehen rahoja.

Tässä voit mitatta oman viehätysvoimasi.

 

\

Onpas kumman "kainoa"

Itse olen huomannut että yleisesti naiset käyttävät kainostelematta miehen rahat tosta vaan ja huutavat perään kotitöistä.
Miehen tehtävä on kustantaa kaikki.

Taitaa asia olla niin että nämä ex-miehet ovat erossa oppineet läksynsä.
Akka vei rahat ja maksattaa vielä vuosia.

Tässähän on siis kyse siitä missä vaiheessa suhde on sillä asteella että
voi ruveta surutta huudattamaan miehen rahoja.

Tässä voit mitatta oman viehätysvoimasi.

Jos on yhteiset rahat niin ei voi käyttää miehen rahoja. Ja vaikkei oliskaan, niin meinaatkos ettei naiset tuo siihen perheeseen penniäkään? Ja mitä ex-miehiin tulee, minä en ainakaan muuta halua kuin että osallistuu lastensa elatukseen, kiva ois jos osallistuis edes 50% mutta kun ei niin ei.

 

[/quote]

Jos on yhteiset rahat niin ei voi käyttää miehen rahoja. Ja vaikkei oliskaan, niin meinaatkos ettei naiset tuo siihen perheeseen penniäkään? Ja mitä ex-miehiin tulee, minä en ainakaan muuta halua kuin että osallistuu lastensa elatukseen, kiva ois jos osallistuis edes 50% mutta kun ei niin ei.
[/quote]

Niin mitähän käytännössä tämä yhteiset rahat tarkoittaa. Aika usein tilanne on se että mies tuo bruttona 3000-4000? ja emäntä 1500-2200?.
Ja mihin ne rahat menee... Eli tuo pennin yhteiseen kassaan.

Olen usein huomannut että miehet hiihtää kaupungilla rääsyt päällä ja naiset viimesen päälle muotikuteissa. Ts. vaikka mies tienaa yleensä enemmän ja on vaativammassa työssä elintasosta nauttii joku muu.

Ymmärrän täysin niitä miehiä, jotka pistää rahahanat kiinni kun emäntä alkaa vaikeaksi. Niin tekisin itsekin.

 

\Jos on yhteiset rahat niin ei voi käyttää miehen rahoja. Ja vaikkei oliskaan, niin meinaatkos ettei naiset tuo siihen perheeseen penniäkään? Ja mitä ex-miehiin tulee, minä en ainakaan muuta halua kuin että osallistuu lastensa elatukseen, kiva ois jos osallistuis edes 50% mutta kun ei niin ei.
[/quote]

Niin mitähän käytännössä tämä yhteiset rahat tarkoittaa. Aika usein tilanne on se että mies tuo bruttona 3000-4000? ja emäntä 1500-2200?.
Ja mihin ne rahat menee... Eli tuo pennin yhteiseen kassaan.

Olen usein huomannut että miehet hiihtää kaupungilla rääsyt päällä ja naiset viimesen päälle muotikuteissa. Ts. vaikka mies tienaa yleensä enemmän ja on vaativammassa työssä elintasosta nauttii joku muu.

Ymmärrän täysin niitä miehiä, jotka pistää rahahanat kiinni kun emäntä alkaa vaikeaksi. Niin tekisin itsekin.


[/quote]

Yhteiset rahat tarkoittaa sitä että on yhteiset rahat. Eli mun rahat on meidän rahat ja miehen rahat on meidän rahat. En nyt kyllä ymmärrä tuota, etteikö mies voisi nauttia elintasosta joka on kustannettu hänen palkallaan. Jos ostetaan kotiin uusi sohva, niin eikös se mieskin pääse siihen istumaan? Ja jos mieheni kukkaronnyörit olis siitä kiinni, kuinka kiltti ja #&%?$!*ä nuoleva minä olen, niin vois mennä sen kukkaronsa kanssa jonnekin ihan muualle. Ja mihin helvattiin te niitä rahojanne säästelette? Kaikilla on katto pään päällä, kiva koti, vaatetta päällä ja ruokaa kaapissa, niin mitä väliä kenen palkasta se on kustannettu???

 

Niin mitähän käytännössä tämä yhteiset rahat tarkoittaa. Aika usein tilanne on se että mies tuo bruttona 3000-4000? ja emäntä 1500-2200?.
Ja mihin ne rahat menee... Eli tuo pennin yhteiseen kassaan.

Olen usein huomannut että miehet hiihtää kaupungilla rääsyt päällä ja naiset viimesen päälle muotikuteissa. Ts. vaikka mies tienaa yleensä enemmän ja on vaativammassa työssä elintasosta nauttii joku muu.

Ymmärrän täysin niitä miehiä, jotka pistää rahahanat kiinni kun emäntä alkaa vaikeaksi. Niin tekisin itsekin.

[/quote]

Valitettavan harva mies tuo kotiin noin paljon rahaa.

Hyvä vaan, jos joku on onnistunut edes hetkeksi "putsaamaan" saidan miehen varoja...Usein mies ei edes ensitreffeillä kahvikuppia tarjoa...

 

\

Niin mitähän käytännössä tämä yhteiset rahat tarkoittaa. Aika usein tilanne on se että mies tuo bruttona 3000-4000? ja emäntä 1500-2200?.
Ja mihin ne rahat menee... Eli tuo pennin yhteiseen kassaan.

Olen usein huomannut että miehet hiihtää kaupungilla rääsyt päällä ja naiset viimesen päälle muotikuteissa. Ts. vaikka mies tienaa yleensä enemmän ja on vaativammassa työssä elintasosta nauttii joku muu.

Ymmärrän täysin niitä miehiä, jotka pistää rahahanat kiinni kun emäntä alkaa vaikeaksi. Niin tekisin itsekin.

Valitettavan harva mies tuo kotiin noin paljon rahaa.

Hyvä vaan, jos joku on onnistunut edes hetkeksi "putsaamaan" saidan miehen varoja...Usein mies ei edes ensitreffeillä kahvikuppia tarjoa...
[/quote]

tulihan se totuus sieltä - tästä siis on kysymys.
Ja aika moni mies tuo. Itse 4300 brutto

 

Meillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, miehellä sen sijaan kaksi lasta edellisestä liitosta, ja nämä ovat meillä suurin piirtein joka toinen viikonloppu ja joskus muulloinkin + lomilla pidempään.

Oon sitten ehkä itsekäs omaan napaan tuijottaja, mutta mulla ei tulisi mieleenkään ruveta kustantamaan näiden muksujen menoja!! Mies maksaa heistä elarit ja sitten tietty päälle ne kustannukset, ruuat ja mahdolliset menot ja tekemiset, mitä tulee kun ovat meillä. Mä toivon, että miehelle ei ikinä tulisi mieleenkään pyytää mua maksamaan oman jälkikasvunsa kustannuksia! Ei mun mielestä kuulu mulle mitenkään!!

Se, jos teillä monilla miehet vapaaehtoisesti maksaa myös niiden lapsien kuluja, jotka eivät ole omia, on todella kilttiä ja hienoa, mutta missään nimessä kukaan vanhempi EI SAISI OLETTAA TAI ODOTTAA, että uusi puoliso maksaa näiden lapsien kuluista yhtään mitään. Ja jos ei maksa, niin siitä on sitten turha murjottaa!!

 

Meidän uusperheessä on minun kaksi lastani jotka asuvat siis meillä ja mieheni poika joka asuu meillä joka toinen viikko. Minä muutin lasten kanssa mieheni taloon ja ostin häneltä osan talosta josta minulla on oma laina.
Kumpikin hoitaa omat laskunsa, mm. puhelin- ja henk.kohtaiset vakuutusmaksut ja omiin lapsiin liittyvät menot, vaatteet, harrastukset jne.

Yleensä kaikki taloon liittyvät maksut laitetaan puoliksi mutta kun mieheni hankkii kaksi kertaa enemmän kuin minä, jää enemmän luonnollisesti hänen maksettavakseen. Vastaavasti minä käyn kaupassa ja maksan ruuat johon hän sitten antaa osansa.
Tämä systeemi toimii meillä mainiosti.

 

\

\

Niin mitähän käytännössä tämä yhteiset rahat tarkoittaa. Aika usein tilanne on se että mies tuo bruttona 3000-4000? ja emäntä 1500-2200?.
Ja mihin ne rahat menee... Eli tuo pennin yhteiseen kassaan.

Olen usein huomannut että miehet hiihtää kaupungilla rääsyt päällä ja naiset viimesen päälle muotikuteissa. Ts. vaikka mies tienaa yleensä enemmän ja on vaativammassa työssä elintasosta nauttii joku muu.

Ymmärrän täysin niitä miehiä, jotka pistää rahahanat kiinni kun emäntä alkaa vaikeaksi. Niin tekisin itsekin.

Valitettavan harva mies tuo kotiin noin paljon rahaa.

Hyvä vaan, jos joku on onnistunut edes hetkeksi "putsaamaan" saidan miehen varoja...Usein mies ei edes ensitreffeillä kahvikuppia tarjoa...

tulihan se totuus sieltä - tästä siis on kysymys.
Ja aika moni mies tuo. Itse 4300 brutto

[/quote]

No eipä tuo. Ja kyllä tuttavapiirissäni naiset ansaitsevat myös tuon verran, ainakin. Brutto.

 

Meidän perheeseen kuuluu miehen lapsi ja yks yhteinen, just viime yönä(en saanu unta) tein miehelle ehdotelman yhteisestä tilistä. Olen tällähetkellä hoitovapaalla ja tulot on aika pienet eikä miehen tulotkaan kovin kummoiset ole. Tähän mennessä on ollut niin, että olen maksanut ruoat ja yhteiselle vaatteet. Mies on hoitanu talon vakuutuksen, sähkön, sanomalehdet, televisio luvan yms.
Vaikka miehen tulotkaan ei ole isot hänellä on aina ns. omiin menoihin rahaa ja mulla ei koskaan.

Suunnittelin, jotta avattais yhteinen tili molemmat laittais sinne tietyn summan rahaa kuukaudessa ja sinne menis myös lapsi lisät. Näistä rahoista sitten maksettais kaikki yhteiset kulut ruoat, lasten vaatteet yms.
Tällä systeemillä mulle jäis ees vähän ihan omaa rahaa, eikä tarvis potea huonoa omaa tuntoa jos nyt haluun itselleni jotain ostaa.

Vaikka mieheni silloin tällöin antaa useamman satasen pyytämättä, niin on jotenkin on ollu tosi vaikeeta pyytää mieheltä rahaa.

Mieheni on aika varovainen ettei vaan joudu kaikkea kustantamaan. Ex oli maksattanut miehellä viimeisen vuoden aikana kaiken lapsen hoitomaksun, ruoat, auton kulut, asumiskulut. Ex oli selitellyt millon mitäkin pankkikortti unohtunut kotiin yms....
Ex sillä välin säästeli oman palkan ja otti ja häipyi. Tuollaisen jälkeen sitä jokainen pitää huolen ettei toista ihan kokonaan elätä.

 

\

Meillä ei oo vielä yhteisiä lapsia, miehellä sen sijaan kaksi lasta edellisestä liitosta, ja nämä ovat meillä suurin piirtein joka toinen viikonloppu ja joskus muulloinkin + lomilla pidempään.

Oon sitten ehkä itsekäs omaan napaan tuijottaja, mutta mulla ei tulisi mieleenkään ruveta kustantamaan näiden muksujen menoja!! Mies maksaa heistä elarit ja sitten tietty päälle ne kustannukset, ruuat ja mahdolliset menot ja tekemiset, mitä tulee kun ovat meillä. Mä toivon, että miehelle ei ikinä tulisi mieleenkään pyytää mua maksamaan oman jälkikasvunsa kustannuksia! Ei mun mielestä kuulu mulle mitenkään!!

Se, jos teillä monilla miehet vapaaehtoisesti maksaa myös niiden lapsien kuluja, jotka eivät ole omia, on todella kilttiä ja hienoa, mutta missään nimessä kukaan vanhempi EI SAISI OLETTAA TAI ODOTTAA, että uusi puoliso maksaa näiden lapsien kuluista yhtään mitään. Ja jos ei maksa, niin siitä on sitten turha murjottaa!!

Samalla linjalla äitipuolen kanssa.

Meilläkin miehellä kaksi lasta, minulla ei yhtään.
Maksamme asumiseen liittyvät menot tasan puoliksi, eli talon, huonekalut, sähköt, vedet, jne. Eli meillä on yhteinen tili jonne laitamme saman summan kuukaudessa rahaa ja sieltä maksamme nämä.

Ruokamenot olemme jakaneet niin että minä ostan ruuan niinä viikkoina kun olemme kaksin ja mieheni maksaa niinä viikkoina kun muksut ovat meillä. Tämä siksi että mieheni on muksut tähän maiilmaan tehnyt ja siten myös velvollinen niitä ruokkimaan, en minä!

Olen myös sitä mieltä että minun ei kuulu osallistua mieheni lasten elättämiseen. Se on jo mielestäni tosi kilttiä, että suostun maksamaan puolet asumiskustannuksista, muksujenkin asumisesta, eli maksan puolet isosta talosta jotta heillä olisi omat huoneet, maksan puolet heidän käyttämästään vedestä, puolet heidän kuluttamastaan sähköstä, jne. Mielestäni se on aivan tarpeeksi, jollei liikaakin. Muuhun en missään tapauksessa suostuisi osallistumaan. En ole niitä lapsia tähän maailmaan hankkinut.

Kuten "jep jep" jo vihjailikin, olen samaa mieltä että ehdottoman kannattavaa äiti-ihmiselle on tuo "yhteiset rahat" systeemi, jos miehen taloon tuova rahamäärä on isompi kuin omat tienestit. Pitäkää ihmeessä siitä kiinni, jos siihen ootte miehenne saaneet höynäytettyä. Aika huvittavaa lukea kuinka niiden käyttöä puolustellaan... fakta on se, että tällaisessa systeemissä nainen hvyäksikäyttää miehen tuloja. Piste.

 

\Yhteiset rahat tarkoittaa sitä että on yhteiset rahat. Eli mun rahat on meidän rahat ja miehen rahat on meidän rahat. En nyt kyllä ymmärrä tuota, etteikö mies voisi nauttia elintasosta joka on kustannettu hänen palkallaan. Jos ostetaan kotiin uusi sohva, niin eikös se mieskin pääse siihen istumaan? Ja jos mieheni kukkaronnyörit olis siitä kiinni, kuinka kiltti ja #&%?$!*ä nuoleva minä olen, niin vois mennä sen kukkaronsa kanssa jonnekin ihan muualle. Ja mihin helvattiin te niitä rahojanne säästelette? Kaikilla on katto pään päällä, kiva koti, vaatetta päällä ja ruokaa kaapissa, niin mitä väliä kenen palkasta se on kustannettu???

[/quote]

Nii, tähän piti vielä vastata, että ei välttämättä säästelystä ole kyse. Sen jälkeen kun on se kiva koti, vaatteet päällä ja ruokaa kaapissa, niin pistän kyllä omat suurella työllä tehdyt rahani mielummin omiin harrastuksiini, matkailuun, tms. kuin jonkun muun penskoihin. Ja siinä tapauksessa jos suostuisin tähän "yhteiset rahat" systemiin, tarkoittaa se sitä että maksan vähintään puolet toisen vanhemman osuudesta lapsiensa elättämiseen. Se elättäkööt joka on ne tähän maailmaan järjestänytkin! Minäkin elätän sitten kun olen myös lapsen tähän maailmaan hankkinut.