v****taa ex-kaverin vahinkoraskaus

Hyvä ap, tiedän tunteesi. Kärsin itse lapsettomuudesta vuosia. Ja katkeroiduin. Ei auttanut, vaikka kuinka järkeilin itselleni, että muiden lapset eivät ole minulta pois. En koskaan näyttänyt tunteitani muille, mutta päässäni ajattelin ihan samoin kuin sinä. Lopulta ymmärsin, että myrkytän vain oman mieleni ja samalla kaiken ympäriltäni. Päästin irti. Päästin irti alituisesta yrittämisestä, toivomisesta, pettymisestä ja vihaamisesta. Enää en kärsi lapsettomuudesta. Olen lapseton, mutta en kärsi siitä. Nautin sukulaisteni ja ystävieni lapsista. Toivon sydämestäni, että joskus vielä sinäkin osaat päästää irti. Usko pois, se on paljon antoisampaa.

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Ytsäväni kärsii lapsettomuudesta ja kun hänelle ilmoitin noin 2kk sitten että meille tulee yllätysvauva (vaikka meillä tuossa kohtaa jo oli 5kk ikäinen vauva) niin hän oli aidosti iloinen. Erikseen vielä mainitsi ettei se häneltä ole pois ja toivotti onnea.

Seuraavana päivänä hän sai tietää toisen kaverinsa odottavan lasta. Tässä kohtaa hän soitti minulle ja sanoi, että tämä rupeaa jo koettelemaan, mutta silti hän oli onnellinen kaverinsa puolesta.

Tähän kokemukseeni vedoten: ei, en voi ymmärtää miksi lapsettomuus oikeuttaisi haukkumaan äpäräksi ja lutkaksi. Kyllä vika on jossain muussa kuin lapsettomuudessa jos pitää noin törkeäksi ryhtyä.

 

ap:n jutut tosi hauskoja, annoit palaa ihan kunnolla, aikas ikävää puhetta mutta kun vituttaa niin vituttaa kannattaa vaan purkaa kaikki ulos niin se helpottaa, eikös tänne voi purkaa pahaa olo Kunhan vaan et uppoa liiaksi katkeruuteen vaan osaat iloita elämästäsi kuitenkin

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Se vain on niin, että vaikka kuinka oma tilanne ei ole kiva, niin ei sitä silti tarvitse itse haukkua toisia. Ei sitä tarvitse ymmärtää.

Epäreilulta voi tuntua, toki, mutta kukaan ei voi asialle mitään, jos joku on lapseton. Silloin ei tarvitse katsella tai sietää katkeran ihmisen tilitystä, ei edes silloin, vaikka ymmärtäisi toisen tilanteen.

Monet lapsettomat pariskunnat osaavat käyttäytyä fiksusti ja myös jättää tuollaiset ala-arvoiset kommentit kuten äpärä ja lutka yms. pois, varsinkin kun kyse on kaverista/ystävästä. Totuus on, että kun niin ajattelee, ei ole ikinä ollutkaan kaveri toiselle.

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

edes yks, joka tämän koko asian pointin tajuaa!
helppoa varmaan sanoa, että "oot kateellinen", kun varmaan suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista ei vaan tiedä, mitä se lapsettomuus on.

Vihapäissäsi tuon aloituksen kirjoitit, mutta ymmärrän tunteitasi. Ne ovat inhimillisiä. Onnea raskautumiseen!

 

Toisaalta ymmärrän katkeruuttasi mutta keronpa sinulle että vahinko lapsi on yhtä rakastettu kuin suunniteltukin. Meidän esikko sai alkunsa pillereistä huolimatta mutta on meille niiin mahottoman rakas vaikka ei oltaisi viellä sillon lapsia muuten tehtykkään...Jospa se teillekkin viellä suotaisiin ja eihän biologinen vanhemmuus ole ainut keino tulla äidiksi ja isäksi

 

äpärä ihan vaan siksi, että yhä edelleenkään tämä äiti ei ole varma, kenen lapsi oikeasti on. antaa vain ymmärtää, että todennäköisesti tämän nykyisen kumppaninsa.

aha, no ihan hyvä vaan ettet ole viellä lasta saanut, et sinäkään sitä varmasti sitten ansaitse,

en varmaan ansaitsekaan, mutta jos raskaana olisin, niin tietäisin 100% varmaksi kenen lapsi kyseessä olisi, aviomieheni.

No, mitä helvetin väliä sillä nyt on kenen lapsi se on?!? Miksi se SINULLE on ongelma?!

 

No en minäkään ymmärrä sitä, että pitää noin törkeäksi heittäytyä toisia kohtaan, vaikka kuinka vatuttais. Tuskin toisten haukkuminen ainakaan sulle sitä lasta tuo.

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Se vain on niin, että vaikka kuinka oma tilanne ei ole kiva, niin ei sitä silti tarvitse itse haukkua toisia. Ei sitä tarvitse ymmärtää.

Epäreilulta voi tuntua, toki, mutta kukaan ei voi asialle mitään, jos joku on lapseton. Silloin ei tarvitse katsella tai sietää katkeran ihmisen tilitystä, ei edes silloin, vaikka ymmärtäisi toisen tilanteen.

Monet lapsettomat pariskunnat osaavat käyttäytyä fiksusti ja myös jättää tuollaiset ala-arvoiset kommentit kuten äpärä ja lutka yms. pois, varsinkin kun kyse on kaverista/ystävästä. Totuus on, että kun niin ajattelee, ei ole ikinä ollutkaan kaveri toiselle.

En minäkään hyväksy kenenkään haukkumista ja vastaavaa, en tee sitä itsekään. Sen sijaan ymmärrän inhimillisestä näkökulmasta tämän aloittajan tuntemukset ja raivoamisen. Ja toisaalta: eikö ole parempi raivota täällä anonyymisti kuin olla vihamielinen ja ilkeä muille? Jos on yhtään perehtynyt lapsettomuuskriisin psykologiaan, tietää varsin hyvin, millaisia reaktioita siihen liittyy. Eri asia on aina se, miten itse käyttäytyy kuin mitä omassa mielessä liikkuu. Tässä ketjussa lähinnä ihmettelen sitä, miten ymmärtämättömiä ollaan itse aloittajan kokemia tunteita kohtaan. Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

 

Ymmärrän ap:n tunteita kovasti hyvin. Me ollaan yritetty vuosi ja kaveri raskautu toisesta kierrosta, ihmetteli mulle vaan, ettei hän ajatellu että näin nopeesti, kun kaikki sanoo et siihen menee vuoden verran :headwall: en muuten ollu sanonu, enkä sano, että me yritetään.
Toinen kaveri tuli vahingossa raskaaksi, teki abortin ja kehuskeli sillä.
Kolmas kaveri tuli myöskin vahingossa raskaaksi, ei tehnyt aborttia, mutta oli helpottunut kun meni kesken. "Ei musta ois ollu äidiksi" hän sano.

Nää kaikki on ottanu mua tosi syvältä, vaikka tiedän ettei ne oo multa pois, mutta se katkeruuden ja kateuden tunne on ollu aivan järkyttävä.

Ap:lle kovasti voimia :hug:

 

Ymmärrettävää että sinua lievästi sanottuna vituttaa ja olet katkera. YMMÄRRETTÄVÄÄ. Silti tuo sinun kaverisi ja hänen lapsensa nimittely yms. oli kyllä varsin epäkypsää. Mieti nyt vähän?!

 

äpärä ihan vaan siksi, että yhä edelleenkään tämä äiti ei ole varma, kenen lapsi oikeasti on. antaa vain ymmärtää, että todennäköisesti tämän nykyisen kumppaninsa.

aha, no ihan hyvä vaan ettet ole viellä lasta saanut, et sinäkään sitä varmasti sitten ansaitse,

en varmaan ansaitsekaan, mutta jos raskaana olisin, niin tietäisin 100% varmaksi kenen lapsi kyseessä olisi, aviomieheni.

No, mitä helvetin väliä sillä nyt on kenen lapsi se on?!? Miksi se SINULLE on ongelma?!

olkoon ihan kenen tahansa lapsi minun puolesta, on se silti hieman erikoista, että tämäkään lapsen oletettu isä ei tiedä, ettei välttämättä olekaan lapselle isä. elää mahdollisesti valheessa koko elämänsä.

 

Tasan ei käy onnen lahjat, katkeruus ei kaunista ketään, ja sen sellaista.

Miten kauan ennen raskautta pitää viettää rauhallista ja siveää elämää, jotta voisi sanoa olleensa valmis äidiksi?

Sen sijaan, että tuhlaat energiaasi kaverisi ÄPÄRÄN vihaamiseen, voisit yrittää keskittyä siihen mikä omassa elämässäsi on hyvin.

Peesi :/

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Se vain on niin, että vaikka kuinka oma tilanne ei ole kiva, niin ei sitä silti tarvitse itse haukkua toisia. Ei sitä tarvitse ymmärtää.

Epäreilulta voi tuntua, toki, mutta kukaan ei voi asialle mitään, jos joku on lapseton. Silloin ei tarvitse katsella tai sietää katkeran ihmisen tilitystä, ei edes silloin, vaikka ymmärtäisi toisen tilanteen.

Monet lapsettomat pariskunnat osaavat käyttäytyä fiksusti ja myös jättää tuollaiset ala-arvoiset kommentit kuten äpärä ja lutka yms. pois, varsinkin kun kyse on kaverista/ystävästä. Totuus on, että kun niin ajattelee, ei ole ikinä ollutkaan kaveri toiselle.

En minäkään hyväksy kenenkään haukkumista ja vastaavaa, en tee sitä itsekään. Sen sijaan ymmärrän inhimillisestä näkökulmasta tämän aloittajan tuntemukset ja raivoamisen. Ja toisaalta: eikö ole parempi raivota täällä anonyymisti kuin olla vihamielinen ja ilkeä muille? Jos on yhtään perehtynyt lapsettomuuskriisin psykologiaan, tietää varsin hyvin, millaisia reaktioita siihen liittyy. Eri asia on aina se, miten itse käyttäytyy kuin mitä omassa mielessä liikkuu. Tässä ketjussa lähinnä ihmettelen sitä, miten ymmärtämättömiä ollaan itse aloittajan kokemia tunteita kohtaan. Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

Mutta oikeasti, jos elämään tulisi joku muu paha kriisi, niin ei sitä koko maailma ja ajatuksia sallita pyörivän pelkästään sen yhden ihmisen hapattamassa taikinassa.

Suru ja kipu on ymmärrettävää, mutta ei se, että hapattaa muiden onnen ja ilon. Se riippuu pitkälle ihmisesti miten toimii ja miten ei. Voi tuntua epäreilulta, mutta ei sitä tarvitse ilkeillä tai haukkua toista ja lytätä toisen ilon tunteita.

On se kumma, että lapsettomat ihmiset saavat tehdä mitä vain, koska on niin kamala "kipu ja suru", mutta muiden kriisien aikaan ei kyllä sitä suvaittais. Ja maailmassa on paljon muitakin kriisejä kuin lapsettomuus

 

no huhhuh. keskity omaan elämääs ja anna muiden elää omaansa. just tollaset kateelliset ihmiset myrkyttää tän koko maailman.

etkö urpo sitä tajunnu!?

oikeesti, psykoterapia vois auttaa.

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Ytsäväni kärsii lapsettomuudesta ja kun hänelle ilmoitin noin 2kk sitten että meille tulee yllätysvauva (vaikka meillä tuossa kohtaa jo oli 5kk ikäinen vauva) niin hän oli aidosti iloinen. Erikseen vielä mainitsi ettei se häneltä ole pois ja toivotti onnea.

Seuraavana päivänä hän sai tietää toisen kaverinsa odottavan lasta. Tässä kohtaa hän soitti minulle ja sanoi, että tämä rupeaa jo koettelemaan, mutta silti hän oli onnellinen kaverinsa puolesta.

Tähän kokemukseeni vedoten: ei, en voi ymmärtää miksi lapsettomuus oikeuttaisi haukkumaan äpäräksi ja lutkaksi. Kyllä vika on jossain muussa kuin lapsettomuudessa jos pitää noin törkeäksi ryhtyä.

Kuule sä et tiedä mitä se kaveri oikeasti ajattelee. Yksikään mun kavereista ei tiennyt mun syvimpiä tunteita kun ilmottivat iloisia vauvauutisia. Ei tietenkään. Minä hymyilin kauniisti, olin iloinen, sanoin kaikki asiaan kuuluvat onnitelut. Ainoastaaan mieheni tiesi miten hirvittävää välillä oli. Hänelle minä ne surut, tuskan ja katkeruuden itkin.

Mutta niin se on moneen kertaan todettu, lapsettomuutta ei kukaan muu ymmärrä, eikä edes halua ymmärtää. Vaimonsa tappajia täällä kyllä ymmärretään ja säälitään, raskaana tupakkaa polttavia ja viinaa juovia silitellään. Mutta lapseton on pahinta alinta kastia äiti-mafian kynsissä.

Voimia ap. :hug:

 

äpärä ihan vaan siksi, että yhä edelleenkään tämä äiti ei ole varma, kenen lapsi oikeasti on. antaa vain ymmärtää, että todennäköisesti tämän nykyisen kumppaninsa.

aha, no ihan hyvä vaan ettet ole viellä lasta saanut, et sinäkään sitä varmasti sitten ansaitse,

Ompa todella kamalasti sanottu! Kenelle meistä on tarkoitus alkaa todistella ja millä kriteereillä kuka ansaitsee lapsen ja kuka ei! Häpeäisit tällaista kommenttiasi!

 

Onko sinulla nyt hyvä mieli? Lisäsikö tämä jotenkin raskautumisen mahdollisuuksiasi?

Et tule koskaan "purkamaan" vihaasi ruokkimalla sitä, eikä tuska anna sinulle erityisoikeuksia olla vittumainen niitä kohtaan, jotka ovat tilanteeseenne täysin syyttömiä. Tuolla asenteella sinun on turha odottaa onnitteluja jos niin hyvin käy että vauvan saat. Kaksin jäätte, mutta eihän noin hyvä äitikandidaatti ketään tarvitsekaan, vai?

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Se vain on niin, että vaikka kuinka oma tilanne ei ole kiva, niin ei sitä silti tarvitse itse haukkua toisia. Ei sitä tarvitse ymmärtää.

Epäreilulta voi tuntua, toki, mutta kukaan ei voi asialle mitään, jos joku on lapseton. Silloin ei tarvitse katsella tai sietää katkeran ihmisen tilitystä, ei edes silloin, vaikka ymmärtäisi toisen tilanteen.

Monet lapsettomat pariskunnat osaavat käyttäytyä fiksusti ja myös jättää tuollaiset ala-arvoiset kommentit kuten äpärä ja lutka yms. pois, varsinkin kun kyse on kaverista/ystävästä. Totuus on, että kun niin ajattelee, ei ole ikinä ollutkaan kaveri toiselle.

En minäkään hyväksy kenenkään haukkumista ja vastaavaa, en tee sitä itsekään. Sen sijaan ymmärrän inhimillisestä näkökulmasta tämän aloittajan tuntemukset ja raivoamisen. Ja toisaalta: eikö ole parempi raivota täällä anonyymisti kuin olla vihamielinen ja ilkeä muille? Jos on yhtään perehtynyt lapsettomuuskriisin psykologiaan, tietää varsin hyvin, millaisia reaktioita siihen liittyy. Eri asia on aina se, miten itse käyttäytyy kuin mitä omassa mielessä liikkuu. Tässä ketjussa lähinnä ihmettelen sitä, miten ymmärtämättömiä ollaan itse aloittajan kokemia tunteita kohtaan. Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

Mutta oikeasti, jos elämään tulisi joku muu paha kriisi, niin ei sitä koko maailma ja ajatuksia sallita pyörivän pelkästään sen yhden ihmisen hapattamassa taikinassa.

Suru ja kipu on ymmärrettävää, mutta ei se, että hapattaa muiden onnen ja ilon. Se riippuu pitkälle ihmisesti miten toimii ja miten ei. Voi tuntua epäreilulta, mutta ei sitä tarvitse ilkeillä tai haukkua toista ja lytätä toisen ilon tunteita.

On se kumma, että lapsettomat ihmiset saavat tehdä mitä vain, koska on niin kamala "kipu ja suru", mutta muiden kriisien aikaan ei kyllä sitä suvaittais. Ja maailmassa on paljon muitakin kriisejä kuin lapsettomuus

 

Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

No se on kyllä sitten ihan oma ongelma! Miksi siitä asiasta ei voi puhua? Eikö sitä muka muut voi ymmärtää? Onko pelkona, että ystävät rupee joka kuukausi kysymään, että joko tärppäs? Ei kai nyt kukaan (ainakaan omassa ystäväpiirissä ) niin törppö ole.

 

Onko tämä kaveri ex-kaveri sen takia,että sai vauvan?

 

no huhhuh. keskity omaan elämääs ja anna muiden elää omaansa. just tollaset kateelliset ihmiset myrkyttää tän koko maailman.

etkö urpo sitä tajunnu!?

oikeesti, psykoterapia vois auttaa.

hoitoon oonkin jo hakeutunu, lapsettomuushoitoon nimittäin.
terapiaa eivät anna, vaikka pyytäis, ei ole kuulemma tarpeellista.

 

Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

No se on kyllä sitten ihan oma ongelma! Miksi siitä asiasta ei voi puhua? Eikö sitä muka muut voi ymmärtää? Onko pelkona, että ystävät rupee joka kuukausi kysymään, että joko tärppäs? Ei kai nyt kukaan (ainakaan omassa ystäväpiirissä) niin törppö ole.

No eihän sitä nyt tarvi kuin katsoa näitä kommentteja niin eikö se selviä! Miksi asiasta ei voi puhua? Kun asiasta puhuu niin paskaa tulee niskaan ja olet kamala ihminen, joka toivottavasti ei saa lapsia, ja jos saakin niin toivottavasti edes kaverit häipyy elämästä!

 

edes yks, joka tämän koko asian pointin tajuaa!
helppoa varmaan sanoa, että "oot kateellinen", kun varmaan suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista ei vaan tiedä, mitä se lapsettomuus on.[/quote]

kannattaa varmaan lopettaa kaikkien ihmisten kanssa "kaveeraaminen" kenellä on lapsia niin ei tartte olla kateellinen. voisit vaikka perustaa sellasen ryhmän sitte missä haukutaan kaikki keillä on lapsia.

tsiisus, en kyllä tienny että näin myrkyllisiä ihmisiä on olemassa.

 

Onko tämä kaveri ex-kaveri sen takia,että sai vauvan?

ei. ex-kaveri on ollut jo useamman vuoden. välit viileni valheiden ja juonittelun seurauksina..
ex-kaveriksi tituleerasin lähinnä siksi, että tosiaan tunnen tapauksen ja tiedän hänet ihmisenä liiankin hyvin.