vauva 45-vuotiaana?

Kiitos nimimerkille "Marutzella",kaunis ja mieltäni lämmittävä kirjoitus!Ja näille jotka epäilevät yli 40-vuotiaiden äitien jaksamista ym.Lukekaapa VAUVA-lehti 1/2006,siinä on vähän enemmänkin yli 40-vuotiaita äitejä,jopa 45-vuotiaita ensisynnyttäjiä!!!

 

\

Itse mietin ja veivaan vauva-asian kanssa myös.Lapset 8,6, ja 4.Tänä vuonna täytän 41. Minua lohdutti kovasti yksi sukulainen,joka sai pari vuotta sitten vauvan kuukautta ennen kuin täytti 50.Ihan tomera,terve poikalapsi,eikä pilalle hemmoteltu,koska edelliset lapsetkin saatu 40 molemmin puolin.
Olen itse iltatähti ja äitini oli 40 kun synnyi,ennestään 8 sisarusta.Kaikki toki vanhempia kuin minä,eli minun ja vanhimman välillä yli 20 vuotta,hänellä oli jo lapsia kun minä synnyin. Silti ei 60-luvulla ollut varaa ja aikaa valtaisan työntehon keskellä hemmotella ja hössöttää,vaan kaikki kasvoivat työnteon ja maalaisjärjen siivittäminä maailmalle ja hyvin ovat paikkansa löytäneet.Ihailen ja hattua nostan entisajan naisille,ja väitän kivenkovaan,että meistä nykyajan "tyhjän vinkujista" ei siihen rumbaan olisi,se on vissi.Tuntuu,että jos pyykikone on yhdenpäivän rikki,tullaan hulluksi,jos vesi on 2 päivää tulematta,tilataan aika psykologille yms.....
Tsemppiä siis sinulle 45 vuotiaalle joka haaveilet vauvasta.Minulle valitettavasti tehtiin lääkkeellinen keskeytys ennen joulua,koska keskeytynyt keskenmeno todettiin viikolla 11.Lääkäri,eikä hoitaja puhuneet mitään riskeistä tai iästä,toivottelivat tervetulleeksi paremmalla onnella jatkossa.Sanoivat,että keskenmenot ovat niin yleisiä myös nuorilla,ettei ikä ole mikään este.Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä,että 20 ei henkisesti ole välttämättä kypsä äidiksi,en yleistä,mutta valitettavasti monen kohdalla on näin.
Hyvää uutta vuotta ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!!!

Olen asiasta samaa mieltä =).

Monet nykyajan naiset marisevat ihan turhasta. He ovat tottuneet mukavuuksiin ja helppouteen lapsesta asti. Naiset ovat kuin Liisa Ihmemaassa esikoisensa synnytettyään. Ikäänkuin lapsen synnyttäminen ja hoitaminen ei enää kuuluisi tavalliseen elämään ollenkaan.

Ovatko nämä kaikesta valittajat vapaan kasvatuksen saaneita äitejä, joiden ei ole tarvinnut laittaa lapsuudenkodissaankaan tikkua ristiin ? Monella nykyäidillä on oma äiti ja anoppi tukijoukkoina. Äiti ja anoppi käyvät siivoamassa lapsiperheen huushollia säännöllisesti, hoitavat ilmaiseksi lastenlapsiaan, kuljettavat heitä harrastuksiin ja tekevät enemmän äidin hommia kuin äidit itse.

Onko niin, että synnyttäminen ja äitiys on liian kova urakka valmiiseen maailmaan tottuneille, hemmotelluille naisille? Itse olen oppinut tekemään työtä lapsesta asti. En halua hemmotella omia lapsianikaan pilalle. Äitiys, vanhemmuus ja kodinhoitokin on työtä =) .

 

LIIAN VANHA!!!!!!!

 

\

Ihan tiedoksi, en käytä vaippoja, en keppejä enkä muitakaan apuneuvoja, on omat hampaat, silmälaseja tarvitsen, olen tarvinnut 9 vuotiaasta. Lapset kehtaavat näyttäytyä seurassani kodin ulkopuolellakin, jopa elokuviin tai risteilylle mennään yhdessä.... Että sellaisia ovat tämän päivän 50+ naiset.

Kiitos Lissu! Naseva ja ytimekäs ilmaisu. Vaikka olen vasta 43 v. tiedän upeita, jaksavia 50-kymppisiä murkkujen vanhempia. Lapset ovat jopa ylepitä vanhemmistaan, kun muut äidit on "niin nuoria"...
Jos oikein ruvetaan saivartelemaan sillä, että mitä lapset voivat vanhemmistaan ajatella murkkuiässä, niin eiväthän muut kun "arjalaiset" , "täydelliset" vanhemmat voi hankkia lapsia n. 25 vuotiaina.
Entäs sitten kuulo-, näkö-, liikunta-, kehitysvammaiset- tai muuten vammaiset vanhemmat.? Pitäisikö ottaa oikein valtiotasolla mietintämyssyyn, että ovatko "vanhat" tai muuten "vammaiset" sopivia luomaan lapselle terveen kasvuympäristön?
Hey, come on... jokainen ihminen ottaa vastuun omasta lisääntymisestään ja jälkikasvustaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi määritellä... jos vanhempi ei kykene hoitamaan lastaan tämän ikätason kehityksen varmistaen, tulee sitten lastensuojelu kuvioon. Tsemppiä kaikille vastuullisille äideille ja tietysti isille kanssa!

 

Itsekin pähkäilen ja jahkailen samaa juttua.Joulukuussa todettiin keskeytynyt keskenmeno,harmi ja raskas juttu. Kuulin tuossa juuri ystävältäni joka on nyt 65,että hänen äitinsä on saanut hänet 47 vuotiaana,eikä siihen aikaan ollut minkäänlaisia istukka ym.tutkimuksia.Äiti oli kuulemma tiennyt raskaudestaan,kun hän oli alkanut liikkua masussa.Tosi fiksu ja terävä hoitoalalla työskennellyt ihminen on tästä ihmisestä kasvanut.Mieheni sukulainen on pari vuotta sitten saanut neljännen lapsensa kuukautta vaille 50-vuotis synttäreitä.Tomera poika kaikinpuolin syntyi,joten lohdullisia nämäkin kokemukset,ettei kannata yksinomaan tuijottaa numeroita.
Tämä ystäväni kertoi myös,että hänen veljensä ja hänen vaimo ovat saanet 46 vuotiaana tytön ja tämän kyseinen tyttö on nyt yli 20 ja todella älykäs ja fiksu kaikin puolin.Veli oli eräässä konferenssissa naureskellut,kun aiheena oli kuinka iäkkäiden äitinä syntyneet lapset ovat oppimishäiriöisiä ym.että heillä on toisinpäin,mitä vanhempana äiti on synnyttänyt,sen oppineempia nämä lapset ovat,siis tarkkoittaen eritoten tätä nuorinta tyttöä.
Kaikille tsemppiä ja voimia.

 

tsemppiä yritykseen. Täytän itse kesällä 41 ja lapsia olen saanut alta kolmikymppisenä ja vähän vaille nelikymppisenä ja täytyy todeta et vaik välil on rankkaakin (yövalvomista) vieläkin niin silti nautin iltatähdestä toisella tapaa ja vauvakuume painaa kovasti taas päälle. Suosittelen lämpimästi!!!

 

Haloo hei!Kyllähän joku kakskymppinen voi olla yhtä väsynyt vauvanhoitoon kuin yli nelikymppinen,toisilla energiaa riittää iästä huolimatta ja toisilla ei.Kyllä jokainen tietää jaksaako tehdä lapsia ,oli ikä mikä tahansa.Moniko kaksikymppinen "hoidattaa "lapsensa vanhemmillaan. \|O

 

Ja voihan sitä ilman lapsia elelleellä 45-vuotiaalla olla energiaa ihan toisella tapaa säästössä kuin samanikäisellä, jo lapset tehneellä. Ei voi verrata.

(Jaksamisessa voi auttaa myös "muut resurssit" joita on ehtinyt töissä olessa jo keräämään ;-)

 

Kealle kommentti; olet osittain oikeassa mutta mitkään kerätyt resurssit ei poista sitä tosiasiaa että ilman lapsia elellyt 45-vuotias on liian tottunut "helppoon" elämään. On ennustettavissa suuria vaikeuksia jos tämän ikäinen ilman lapsia elellyt vielä vauvan saa...

 

Kerrotko Unikko tarkemmin näistä suurista vaikeuksista?

 

\

Onko muita jotka vielä haaveilee tai yrittää/tehnyt lapsen kyseisessä iässä? Miten meni? Pelottaako/pelottiko?

Täällä yksi haaveilija/yrittäjä, vaikka ikää nyt 44, jos tulisin raskaaksi, olisin liki 45 synnytyksen aikoihin.
Nyt kolme lasta ja neljä km kokenut peräkkäin, ihan valmis uuteen vauvaan ja vaikka heti seuraavaan, uskon ja luotan itseeni ja kokemukseeni, kyllä jaksaisin.
Tietty riskit pelottaa, mutta paljon saadaan selville jo odotusaikana.

 

Uuden tutkimuksen mukaan aivot eivät raskaana olevilla ja lapsia hoitavilla naisilla suinkaan kuihdu, niin kuin yleensä väitetään vaan päin vastoin. Erityisesti nelikymppisillä äideillä on raskaudesta suurta etua! Check it out: http://education.guardian.co.uk/higher/news/story/0,,1686985,00.html

.It also reports that women who have children in their forties are four times more likely to survive to 100 than women who gave birth earlier. Pregnancy enhances women's brains just when the memory decline of middle age normally kicks in, say researchers, leading to better mental health and longevity.

Vapaasti käännettynä: "Tutkimuksen mukaan nelikymppisenä lapsia tekevät äidit elävät 4 x todennäköisemmin 100 vuotiaiksi kuin aiemmin synnyttäneet. Raskaus antaa potkua aivoille juuri silloin, kuin keski-iän muistin heikkeniminen normaalisti alkaisi, ja tuloksena on parempi henkinen terveys ja pitkäikäisyys."

Muute: tuttavapiirissäni on varmaan tavallista enemmän 40-45-vuotiaana lapsen saaneita - tavallista täällä H:gin keskustan akateemisten naisten keskuudessa - enkä kyllä ole huomannut mitään "suuria vaikeuksia" "helpon elämän" jälkeen ;-)

 

Itse en haaveilisi enää 45-vuotiaana vauvasta,koskaraskaaksi tulo on vaikeampaa ja riskit ovat liian isot esim. saada down-lapsi.Ainahan poikkeuksia on...mutta lapsi ei ole hetken lelu vaan koko elämänikäinen sitoumus...iloineen ja suruineen...minusta lapsi ansaitsee ns. nuoret vanhemmat,jotka jaksavat matsata murrosiässäkin hänen kanssaan =) .
Mutta mielipidettähän tässä kysyttiin..ja luin juuri äidistä ,joka oli tehnyt lapsen vieraalla spermalla ja munasolulla yli 67-vuotiaana.. ..=(,siinä voi kysyä,että on sen ikäisestä ihmisestä enää pienen lapsen äidiksi...että siihen suhteutettuna 45-vuotias on nuori =)

 

Itse sain koksoset 38 vuotiaana (terveet) ja 40 vuotiaana downlapsen ( en käynyt punktioissa). Olen nyt 42 ja vauvakuume on iskenyt sekä mieheen että minuun (olemme saman ikäiset). Ja emme ole peloissamme mahdollisista ongelmista.

Jos siltä, tuntuu, että lapsia vielä 45-vuotiaana haluaa,niin miksi ei. Oma äitini saanut lapset -64, -72, -85. Ja kertoo nuorekkaana pysyneen. Joka vuosikymmenellä kouluissakin eri tavalla lukemisen ja matematiikan opetukset ala-asteella olleet, on saanut virkeänä seurata senkin puolen kehitystä. Ja murrosiän taistelut aina pienen lepotauon jälkeen olleet haastavia ja niin erilaisiakin kun maailma muuttuu. Äitini on virkeä ja hyväkuntoinen ja vaikka onkin jo 5 lapsen mummi, niin iäkkääksi ei itseään koe. Sanoo vaan, että lapset ovat pitäneet pitkään nuorena. Kun ne palikkatornitkin on rakennettu kaikille ja pulkkamäet laskettu jne.

 

\

Kealle kommentti; olet osittain oikeassa mutta mitkään kerätyt resurssit ei poista sitä tosiasiaa että ilman lapsia elellyt 45-vuotias on liian tottunut "helppoon" elämään. On ennustettavissa suuria vaikeuksia jos tämän ikäinen ilman lapsia elellyt vielä vauvan saa...

Hei!

Sain nyt 8 kk ikäiset kaksoset (esikoiseni) 44 vuotiaana ja en ole katunut asiaa hetkeäkään!

Olen uranainen ja "sitä oikeaa" ei vain aiemmin löytynyt. Onneksi tulin raskaaksi kuitenkin lähes heti, kun aloimme vauvaa yrittämään. Moni nuorempi kai luulee, ettei yli 4-kymppisillä enää olisi seksielämää tai se olisi jotenkin laimeampaa kuin nuoremmilla. Meitä pidetään muutenkin "kalkkiksina". Mutta kokemuksesta voin sanoa, että parikymmentä vuotta hujahtaa niin nopeasti että nämä päivittelijät ovat itsekin nopesti yli 40 v. ja huomaavat ehkä silloin elävänsä elämänsä parasta aikaa kuten minäkin nyt.

Uskon myös, että näin kypsällä iällä aloitettu parisuhde myös kestää loppuun asti eikä vauvoilla ole tiedossa vanhempien avioeron läpikäyntiä kuten monella 20 vuotta nuoremmalla. Kapakat eivät kiinnosta enää kumpaakaan ja parisuhde ja perhe on kaikkein tärkein asia. Kumpikin on tarpeeksi elämää nähnyt tajutaakseen tämän.

Olen jo tehnyt urani ja antaudun nyt täysillä äitiyteen. Minulla ei ole kiire palata takaisin töihin ja aion hoitaa lapsiani kotona n. 2,5 vuotiaaksi. Lainat on maksettu pois ja talous kunnossa. Näin ei varmaan monellakaan nuoremmalla ole. Rakkautta lapsia kohtaan riittää, mutta hemmotteluun en ole sortunut ja käytän itse lapsuudestani perimää maalaisjärkeä.

Kannustan kaikkia yli 40 v. tekemään vauvahaaveestaan totta!

 

Pikkuiseni on nyt 1v ja 5kk. Sain hänet lähes 44-vuotiaana, muiden lasteni ollessa yli kaksikymppisiä! Kyllä vauvan voi hankkia vielä yli neljäkymppisenä. Suosittelen! Sitäpaitsi en näe todellakaan mitään järkevää syytä ettei nelikymppinen voisi hankkia lasta jos terveydentila on hyvä. :attn:

 

\

Minua lohdutti kovasti yksi sukulainen,joka sai pari vuotta sitten vauvan kuukautta ennen kuin täytti 50.


Huhhuh...no joo. Toisaalta ihan kiva että leikki-iässä on VANHEMMAT aina kotona... ku ne nyt sattuu oleen jo ELÄKKEELLÄ!!!
Onneks ei tarvii munkaan ymmärtää ihan kaikkia!

 

\

\

Minua lohdutti kovasti yksi sukulainen,joka sai pari vuotta sitten vauvan kuukautta ennen kuin täytti 50.


Huhhuh...no joo. Toisaalta ihan kiva että leikki-iässä on VANHEMMAT aina kotona... ku ne nyt sattuu oleen jo ELÄKKEELLÄ!!!
Onneks ei tarvii munkaan ymmärtää ihan kaikkia!

ei pahalla, mutta matematiikkaa voisit tietysti vähän opettella ja tutustua siihen miten työelämässä ollaan. Leikki-ikäinen on alle kouluikäinen ja jos 45 v lapsen saa niin erittäin harva vielä 51 v eläkkeelle voi jäädä. Ja jos tuossa puhutaan tuosta ihmisestä joka sai lapsen vähän ennen 50 v (erittäin harvinaista se, ei voi yleistää lapsensaamisiäksi sitä enää) niin ei hänkään olisi kuin 56 v kun lapsi vielä tuo leikki-ikäinen eikä eläkeikä vielä sekään!
No mutta minunhan ei tarvitse ymmärtää kaikkea, ei myöskään edellisenkaltaisia provomielessä kirjoitettuja juttuja, sillä sellainenhan tuo summer of sixtynine oli.
Hyviä työvuosia kuitenkin edelliselle jokatapauksessa ja toivottavasti työkin maistuu yli 50 vuotiaaksi sinullakin

 

Ei lasta 45-vuotiaana! Olet 65, lapsesi on n.20 . Eikö kuulosta sairaalta? Varsinkin jos esikoinen...Itse olen sitä mieltä, että lapset täytyy tehdä nuorena, +20. Ja jos joku pyytää perusteluja, niin haluaisin itse tietää miksi niin vanhana ensimmäinen. Toki ymmärrän niitä jotka ovat yrittäneet lasta jo pitkään ja vasta "vanhana" tärppää, mutta en niitä jotka alkaa miettimään perheenperustamista +40-vuotiaana. Tämä on vain minun mielipiteeni, ihmisillä on onneksi oikeus niihin.

 

\

Ei lasta 45-vuotiaana! Olet 65, lapsesi on n.20 . Eikö kuulosta sairaalta? Varsinkin jos esikoinen...Itse olen sitä mieltä, että lapset täytyy tehdä nuorena, +20. Ja jos joku pyytää perusteluja, niin haluaisin itse tietää miksi niin vanhana ensimmäinen. Toki ymmärrän niitä jotka ovat yrittäneet lasta jo pitkään ja vasta "vanhana" tärppää, mutta en niitä jotka alkaa miettimään perheenperustamista +40-vuotiaana. Tämä on vain minun mielipiteeni, ihmisillä on onneksi oikeus niihin.

Voi hyvänen aika sentään...! Uskotko vilpittömästi että monet löytävät sopivan puolison +20 vuotiaana? Entä henkinen kypsyys vanhemmuuteen? Kaikki kypsällä iällä lapsia saavat eivät suinkaan ole urasuuntautuneita, tai vasta myöhemmällä iällä perheen perustamista pohtivia, vaan syitä on lukuisia muitakin noiden syiden lisäksi / sijaan. En voi olla miettimättä erään tuttuni (psykologi ammatiltaan) kertomaa että ihminen saavuttaa vasta noin 30 vuotiaana todellisen aikuisuuden. Vaikka pieniä yksilöllisiä eroja kuulemma on, niin ne ovat todella pieniä, eli noin 30 vuotiaana vasta varsinainen aikuisuus koittaa. Ihmisen persoona ei ole kovin kypsä ennen sitä. Muistan oikein hyvin kun tästä useita vuosia sitten keskustelimme. Olin itse n.26 ja omasta mielstäni siinä iässä olisi ollut oikein hyvä aika perustaa perhe. Olin kuitenki sinkku, tosin tosimielellä etsin sopivaa puolisoa. Ystäväni lohdutti minua sanomalla että poikkeuksellisen harvat ovat kypsiä solmimaan koko elämän kestävän liiton ja saamaan lapsia ennen tuota kolmenkympin ikää.

 

Voi teitä ikäviä ihmisiä, miksi haluatte loukata ja pahoittaa teille tuntemattoman ihmisen mieltä : ( Kun ap nimenomaan kysyi onko muita nelivitosia jotka vauvasta haaveilevat, eikä teiltä, jotka ette ainakaan tällähetkellä sitä tee. Jokaisella meillä on oma elämämme elettävänään, toinen haluaa tehdä lapset heti kakskymppisenä ja toisille tilaisuus tai vaikkapa jo kuudes sellainen tulee vasta yli nelikymppisenä. Ja kaikki yhtä ok ! Vauvojen saaminen ja niistä haaveileminen on jokaisen naisen oikeus, ei siihen kenenkään "suosituksia" tai kieltoja tarvita. Ihmettelen välillä tämänkin palsta tunnelmia, tuntuu että toisilla on todellista ikävihaa ja rasismia(paras oli tämä henkilö, joka kieltäytyy edes onnittelemasta yli nelikymppistä odottajaa) ja totuus kuitenkin on, että todennäköisesti tekin vanhenette ja tulevaisuudesta ei kukaan tiedä mitään. Toisista meistä tulee rollaattorimummoja jo neljäkymmentä täytettyään ja toiset jäävät jo eläkkeellekin viiskymppisinä ja osa meistä on elämänsä vedossa 40+ saavutettuaan. Ja alkuperäiselle kirjoittajalle jos vauvasta haaveilet, ei muuta kuin yritystä peliin, aina on ollut sekä nuoria ja vanhoja äitejä ja hyvin on pärjätty.
:heart:

 

Että nämä jotka vastustavat vauvaa yli 40-vuotiaana,ovat itse 20-vuotiaita tai eivät voi lapsia saada tai ovat ikäloppuja!

 

\

Pikkuiseni on nyt 1v ja 5kk. Sain hänet lähes 44-vuotiaana, muiden lasteni ollessa yli kaksikymppisiä! Kyllä vauvan voi hankkia vielä yli neljäkymppisenä. Suosittelen! Sitäpaitsi en näe todellakaan mitään järkevää syytä ettei nelikymppinen voisi hankkia lasta jos terveydentila on hyvä. :attn:

Onnea Sinulle ja perheellesi :flower:!

Olen samaa mieltä lasten synnyttämisestä. Yli 40-vuotiaskin on sopivan ikäinen vauvan äiti. Lähipiirissäni on monta äitiä, jotka ovat synnyttäneet lapsia 39-44-vuotiaana.

Itse olin 38-vuotias nuorimmaiseni syntyessä. Odotusaika ja synnytys sujuivat hienosti. Palauduin synnytyksestä todella nopeasti. Tulin sairaalastakin kotiin jo 2 päivän kuluttua synnytyksestä. Mies ja isommat lapset auttoivat kotitöissä. Mitään ulkopuolista kotiapua, kodinhoitajaa tai sukulaisia ei ole meille tarvittu, ei tämän eikä aikaisempienkaan synnytysten jälkeen =).

Ihmettelen myös tätä vinkumista "Pelastakaa edes äidit, ainakin ne ikäloput äidit"! Ikärasismi voi hyvin. Kuinka rankkaa "vanhalla" äidillä on, jos saa vielä vauvankin. Ja kuinka kamalaa on aikanaan murrosikäisellä lapsella, kun äiti on jo kuusissakymmenissä ja lapsi on vasta murrosiässä. Lapsihan saa hävetä vanhoja vanhempiaan. Ties minkä trauman lapsi saa. Joutuu kulkemaan kalliissa terapioissa koko loppuelämänsä, vain vanhojen vanhempiensa takia.

Murrosikäisen kanssa on kylläkin aivan sama, minkäikäisiä äiti ja isä ovat. Voin kokemuksesta (2 murrosikäistä lasta) sanoa, että osalla lapsista ja nuorista kapina ja uhma omia vanhempia kohtaan on todella raivokasta . Jos lapsella on voimakas ja vaikea murroiskä, ei auta, vaikka äiti olisi vasta 35-40-vuotias. Ja sen ikäisethän, siis meidänikäiset (!) ovat jo siellä kuoleman porteilla murrosikäisten mielestä =).

Murrosikäisen lapsen ja nuoren ajattelu on hyvin itsekeskeistä ja narsistista. Päässä pyörii vain minä itse, minä itse, minun edut ja minun kaverit. Äidillä, isällä ja sisaruksilla ei ole tässä hierarkiassa sijaa muutamaan vuoteen. No ehkäpä tilanne korjaantuu, kun lapset aikuistuvat, muuttavat pois kotoa ja saavat mahdollisesti oman perheenkin aikanaan. Ehkäpä he joskus jopa oivaltavat, ETTÄ ÄITIKIN ON IHMINEN =) .

 

Olisit ny hommannut jo paljon aikaisemmin. Muuta en voi sanoa.

 

\

Olisit ny hommannut jo paljon aikaisemmin. Muuta en voi sanoa.

mutta kukaan ei koskaan tiedä minne elämä kuljettaa. Kaikilla ei ole kaksikymppisenä sitä miestä jonka kanssa elämänsä haluaisi jakaa tai lapsia yhdessä saada tai muuten ei haluta esim epävarmaan taloudelliseen tilanteeseen ja kesken opiskelun lapsia. Lapsia nimenomaan saadaan ei "hommata", ei niitä postimyynnistä tilata tai Anttilan tarjouskorista mukaan napata.
Se elämän mies voi tulla vasta nelikymppiselle tai nelivitoselle vastaan.
Olen edelleen sitä mieltä että lapsia voi toivoa niin kauan kuin niiden saanti noin luonnonmenetelmin on edes teoriassa mahdollista. Annetaanhan nykyään viittä vaille nelivitosille hedelmällisyyshoitojakin (ainakin muutama vuosi sitten raja oli 45 v, mutta tuskin se nytkään alle 40 v on!).
Eli ap älä välitä negatiivisista kommenteista vaan anna lapsen tulla jos tulee, mutta älä stressaa ajatuksella, kun tiedän omasta kokemuksesta että hedelmällisyys laskee kuitenkin iän myötä. Kuitenkin sain vähän aikaisempia pidemmän yrittämisen jälkeen meidän nuorimman yli 40 vuotiaana enkä päivääkään vaihtaisi pois.