vauvakuume mutta ei vielä

Iltoja kuumeilijat!!

Me tytyn kanssa flunssan kourissa 2.päivää voi tota pikkuneidin "jojoa",joka ahkerasta pyyhkimisestä huolimatta aina ilmestyy nenän alle, kummallista. Täytyy sanoa, ettei ole kyllä mukavaa sairastaa kun pikkunenkin kipeänä, toisen eka flunssa ja me vanhemmat ihan hermona :/ Ilmojen puolesta passaakin pysytellä kotosalla, vettä tulee ja ukkostaa...

Gallup: Tavatessa miehen kans unelmoitiin 3 lapsesta, nyt mä haluun ainakin 4, mieluiten 5 (jos ukko näkis tuon viimosimman luvun niin varmaan keräis kimpsut ja kampsut ja juoksis henkesnä edestä karkuun )...

Jännä juttu, et tulee ihan haikee olo kun aattelee tuota lapsilukuasiaa, joku raskaus tulee olemaan se viimeinen raskaus, ei koskaan odotuksen odotusta, ovis pongailua, piinailupäiviä, maagista + testiä, masun kasvua, ensimmäisiä liikkeitä, ensimmäistä supistusta, ensimmäistä kohtaamista odotetun uuden perheenjäsenen kanssa... lista voisi jatkua loputtomiin.

Oho, täällä onkin tosi moni taas alkanut tuumasta toimeen tai ihan pian alkamassa, wau =)

hehheeh ... rotvaileri juu, hauskoja kömmähdyksiä. Meillä ei miehen kanssa juuri ollut mitään kun kumpikin lähtösin pk-seudulta...
äitti-83: mulle "punkka" on sänky ja lasten amme on "vanna"...tassi taas ei sano mulle mitään

Nyt pakko mennä keittää kahvit kun ollu paripäivää ilman kun ei ole pipinä tehnyt mieli... jaksaapa sit kofeiinin voimalla roikkua täällä yömyöhään :kieh:

 

iltaa kuumeilija kamuni.. :wave:
pikaista paranemista sHv teitin perheelle. :hug:
täällä kans lääkäri määräsi pariks päivää lepoon, riehuin koiran kanssa eilen ja kun yritin sille potkaista palloa niin jotenkin onnistuin potkaisemaan nilkalla koiraa hampaaseen, nilkka turposi ihan hirveästi ja hyvä kun astumaan pystyy..
mutta arvakkaas pystyykö olemaan kotona, nyt on aikaa mennä katsomaan parasta ystävääni jolla oli eilen laskettu aika, pyysi meitä kummeiks :heart:, sillä kans käy tuo aika varmaan pitkäks kun ei sitä hirveesti jaksa mitään sen ihanan ison masun kanssa tehdä..

btw, nyt jos joku minut tunnisti, niin toivoisin olevan hiljaa, koska ei olla kerrottu vielä muille kuin tälle parhaalle ystävälleni..

jaaha kai sitä vois maate jo mennä.. :wave:

 

heippa pitkästä aikaa! Menkat ne sitte alko ja oikee toden teolla!
Ja kouluki alko..jes viimonen vuos lähti käyntiin.
Hirveesti kaikille plussatuulia!

 

SisarHENTOvalkoinen, pikaista paranemista sinne teille!
Meillä ollaan onneksi oltu terveinä nyt jonkun aikaa, kuukausi sitten oli pojassa vauvarokko joka tulikin pahimman kautta. Poika oli kuin kukkakeppi tervehdyttyään, nyt ruoka jo maittaa ja paino on noussut uusiin lukemiin. Vaan kaipa sieltä taas joku flunssa pian tulee kiusaksi

Olen valmistautunut nauttimaan seuraavasta raskaudesta täysin rinnoin Sekin, kun tiedän että se on viiminen kerta ja myös se ensikertalaisen jännitys ja turha stressi on poissa.
Samoin vauva-ajasta osaan varmasti nauttia eri tavalla kun esikoisen kanssa. Esikoisesta kun odotti koko ajan milloin hän oppii sitä ja sitä ja mitä seuraavaksi. Nyt aion nauttia juuri siitä hetkestä ihan hissuksiin ja rauhassa
Esikoisen sukupuolen halusin tietää myös etukäteen, nyt en ole varma haluanko. Jos haluan niin en sitä kerro kenellekään, ja mies saa olla luvan kertomatta myös 4-D ultrassa haluan kyllä käydä, sitä en esikoisen kanssa taas tehnyt.
Kaikkea tällaista on tullut mietittyä Jotenkin vaan on sellainen levollinen mieli kaikesta jo nyt, kun eka raskaus meni stressatessa joka kipuilusta joka kuitenkin oli ihan normaalia raskauteen kuuluvaa kremppaa.

Bongasin tänään oviksenkin, turha minun on niitä päiviä laskeakaan (kun aiemmin kirjoitin että en vielä aio ovispäiviä laskea) kun ovulaation oireet ovat niin voimakkaat että ei sitä voi olla huomaamatta Saa nähdä tuleeko tätä mahista vielä käytettyä, tänään kun on ilta täynnä menoja. Voi olla väsynyttä porukkaa meidän huushollissa tänään...

Nuhnusille myös paranemisia jalkasi kanssa!
Kuumeilijalle hyviä koulupäiviä

 

Kiitos nuhnus ja lilli85 =) täällä jo elävien kirjoissa

kuinkas sä onnistuitkaan noin säheltää nuhnus,itse kerran "harjoittelin karate-potkuja" kamun kera muutaman viinilasin voimalla ja potkaisin vahingossa jalan seinään, seurauksena jalka kipeenä ja mustana keppien kanssa lönkätessä reilun viikon... että sattuuhan tuota säätöä muillekin

lilli85: Ihanaa kuulla, että suhtaudut tulevaan raskauteen noin harmonisesti, tosiasiahan se on, että ne pienet hetket ovat kaikkein tärkeimpiä... ei se milloin mitäkin opitaan ja osataan... vaan esim. ne taianomaiset hetket lähekkäin vauvan kanssa ilman kiirettä mihinkään, "ollaan vain lähekkäin" :heart: Omalla kohdallani vaan pelkään, että tämä vauvakuume ei hiivu ikinä vaan aina syli huutaa uutta pienoista

Olettekos muut muuten seurannu noita odotus-puolen pinoja? itse jäänyt nalkkiin, jännäilen aina kunkin kk:den masupinoja, milloin kukin "poksahtaa", voih sitä odotusta ja onnea... niitä uutisia on aivan mahtavaa lukea ja fiilistellä. Syyskuiset oli jopa järjestäneet tapaamisen Helsingissä, aika aktiivista isomahaista poppoota, suloista

kuumeilija-: pahoittelut menkoista :hug: , nyt vaan kohti uutta yritystä ja voimia loppuopiskeluihin!

Nyt lähen kurkkaamaan odotuspuolelle, onko uusia vauvautuneita
:attn: hullu mikä hullu!!!

 

Jep olen onnistunut siinä ennenkin, joskus silloin kun koiruus oli pentu. piti läpätä sitä silloin kuonolle kun ei lopettanut haukkumista ja se sattui avaamaan suunsa juuri samaan aikaan ja oikea nimetön meni suoraan läpi siitä kulmahampaasta.. että kyllä minä osaan

ja ilmottaudun :wave: urkkijaks myös
eli kyllä tulee säännöllisin ajoin (eli päivittäin ) siellä käytyä, viime kierrossa seuarasin huhti-hippuja, jos olisin sinne itsekin päässyt.. kaikkea sitä tuleekin tän höperyyden kanssa tehtyä..

jestas että noi miehen tekemät muffinit on ihania, se teki ne tossa vajaa tunti sit, että on vielä lämpimiä..

tästä voiskin tehdä gallupia:
Leipooko teidän miehet?
mä en yleensä tee edes ruokaa, mies on sen aina tehnyt paremmin kuin minä puhumattakaan leipomisesta. Mutta olen luvannut kunnostautua, eli olen alkanut tekemään useammin ruokaa, jos se pienokainen meille sieltä suodaan, niin isin on oltava töissä ja äidin tehtävä ruoka, vaikka pärjäähän se pitkälle pelkällä tissillä, mutta kummiskin..

 

Juu... 5 päivää myöhässä ja vähän jo toivoa elättelin mutta kyllä ne mokomat sitten alkoivat.

Mutta samalla alkoi sitten ensimmäinen kokonainen yrityskierto, meneillään kp 2.
Nyt minulla tosin ei ole hajuakaan milloin ovuloin jos kierto noin heittää häränpyllyä.
Jos kierto on vaikka sen 37 päivää pitkää, niin missähän oviksen suunnilleen pitäisi tapahtua...???

 

:heart: Haaveilijat: :heart:
Aavikkokahlaaja
ak84
BlueAngel
Deluxxe
Dive
Farouk
Färbö
harald haaraparta
Hellu1
hilja
Janis
Kitty1979
koiramamma
kuumeilija-
Laala
LeenuLiinuTiinu
lemmuAmmu
Mammutti-Mamma
Mincki77
Mimosa81
M-J
Muusa78
Mökönen
Näätänen
ninsku85
Pantalaimon
Pearl84
Perhoinen84
Pilvilinna
Ripsuh
Sigurd
sisarHENTOvalkoinen
Vaahteramäen Iita
Venus
viivi
Äitti-83
Äitsykkä

:heart: Tositoimissa: :heart:
futuremami
Katbe
Lilli-85
l0ttis
Mammukka81
Meritähti
Miranda-81
Nuhnus
Pantteri76
Peikkotyttö07
pippa
sonja R
Tikkunekku

:heart: Plussanneet: :heart:
Mamitre

 

Lisäsin sut Lilli-85 tositoimijoihin :flower: .

Huomenta vaan...on se kumma, kun aamukahvit on ryystetty ja hesari plärätty läpi niin jotenkin sitä eksyy tänne palstalle tarkistamaan päivän kuulumiset . No, pitäähän sitä kunnon rutiinit olla (ei suinkaan mitään riippuvuutta...) .

Jopas täällä oli ollut sairastupalaisia, onneksi näyttää jo paremmalta sHv. Ja nuo Nuhnuksen tapaturmat kuullostaa kyllä aika mielenkiintoisilta...mullakin on tuollaisista "karatepotkuista" kokemusta, tosin koira ei siihen liittynyt, mutta lopputuloksena murtunut sormi . No puolustukseni mä olin silloin jotain 12 -vee, mutta kuitenkin...vaarallista touhua siis.

Kuumeilijalle ja Meritähdelle pahoittelut menkoista. Olikos se niin, että teillä molemmilla oli vasta e-pilsut käytössä? Niitten jälkeenhän voi alkuun kierrot vähän heitellä. Eikös se ovulaatio yleensä ole sen 14 vrk ennen menkkojen alkamista...mutta voi siinäkin olla vaihteluita. Aika vaikeahan se on pitkissä kierroissa ennustaa sitä ovista, jos ei mitään sen kummempia oireita siitä tule.

sHv, täällä myös yksi elinikäiseen vauvahaaveiluun tuomittu . Mun mielestä tää odotuksen odottelu on niin kihelmöivän ihanaa ja sit kun joskus pääsee pelailemaan niiden testien kanssa (kädet jo valmiiksi tärisee), odotusajasta ja synnytyksestä mun ei kannata puhuakaan, kun oon niin täpinöissäni ...ja varmasti sit viimeistään muutama kk synnytyksestä haluaisin taas kokea kaiken uudelleen. Mua pelottaa se tilanne, kun joutuu myöntämään itselleen, että lapsiluku on täynnä ja kun tietää, että ne ihanat hetket ei enää koskaan palaa. Ja jos tässä nyt joskus raskautuu, niin oikeesti on tarkoitus pitää vähän väliä ennen sitä kolmosta, pari vuotta ainakin. Välillä oon miettinyt, että oonko ihan pöpi, kun näin pian haluan lisää lapsia, mutta kun haluan ison perheen, vilinää ympärilleni ja lapset suht pienellä ikäerolla kuitenkin. Ei kai siinä voi olla mitään väärää???

Galluppi leipomisesta vielä: täällä mies ei kyllä leivo. Joskus tekee ruokaa, mutta harvemmin nykyään, kun mä oon kuitenkin päivät kotona. Muuten kyllä aika reippaasti tekee kotitöitä, tosin mä oon pikkusen tarkempi näissä hommissa (myönnän, vähän pilkunviilaajan virkaa) ja kotitöistä me yleensä riidelläänkin, jos jostain täytyy riidelllä .

Muoks...unohtui tuo vakoilupuoli . Eli tuonne odotuspuolelle en oo vielä löytänyt, mutta aina välillä vahingossa eksyn noille viikkopinoille kurkkimaan. Eikö pieni uteliaisuus ole ihan tervettä , siellä on aina niin jännittäviä juttuja....plussaa :heart: vai eikö plussaa :| .

 

Leipomisgalluppiin täytyypi vastata: mun mies leipoo pullaa, mutta ei mitään muuta. Se on niin pullan perään, enkä minä sitä koskaan jaksa leipoa, kun on niin isotöistä. Minä sitten leivon kakut ja piirakat ym.

Hirmu vähän omista tositoimistani olen kirjoitellut. Toinen yk menossa ja ajattelin ottaa vähän rennommin nyt, kun tuo viime kierto meni vähän kyttäilyksi.. :kieh: Oli muka pahoinvointia ja kaikkea mahdollista, vaan eipä ollutkaan! Vaan eipä mulla mitään kiirettä. Tulee jos tulee.

 

eiku meillä on ollu nyt ehkäsynä kortsu tai keskeytetty yhdyntä.. Juu..

 

Kiitos Mammukka81 :heart:

Pahoittelut minunkin puolesta Kuumeilija ja Meritähti menkoista...

Minä käyn pläräämässä vähän joka puolella, että odotus-puolikin on suht tuttu

Mies ei kyllä täälläkään leivo. En kyllä minäkään sen puoleen Ei vaan, kyllä sitä joskus on kiva esim. korvapuusteja leipoa. Ja joskus tulee sellainen innostus että joka toinen päivä pitää jotain leipoa, sitten se taas jää Näissä kokkailuissa on ihan tarpeeksi... Pojalle kokkailen erikseen aamupäivän ruuan, sitten iltapäiväksi koko perheelle sapuskan. Mutta olen minä välillä niinkin ovela että teen pakkaseen ruokaa ja sieltä vaan ottaa sulamaan

Kyllähän minäkin olen aivan varma että toisenkin vaavin jälkeen minulle se vauvakuume iskee... Mutta kolmatta lasta en varmastikaan halua, eikä mieskään halua, se on ihan tosivarma Sitten otetaan koira tai joku helpottamaan kuumetta

Yllätin itseni miettimästä tänään että millä raskaustestillä haluan testata elämäni viimeisen plussan, siis sehän ei missään nimessä saa olla mikään halpis Kyllä rupes itseäkin naurattamaan Harmi vaan, että jos niitä testejä joutuu useamman ostamaan niin tulee kalliiksi Vaan väliäkös sillä!

Kyllä se ovulaatio tuli sittenkin eilen käytettyä hyväksi, kunhan vaan ei oltu liian myöhään liikkeellä. Pari viikkoa pitää odotella että saa tuloksen tietää, ja arvatkaa vaan jänskättääkö? Nyt alkaa sitten kaiken maailman pahoinvoinnit ja masun nipistelyt, kuvitellut sellaiset (toivotaan tietysti että en kuvittele). Onneksi on tuo ikiliikkujataapero pitämässä äidin kiireisenä

 

Pahoittelut menkoista! :hug:

G: Meillä ukko ei leivo.
Keväällä kylläki teki mulle kakun ku täytin 19v :heart:
Se oli kyllä niin söpöö ja hyvää,nam.
Vaikka mä kyllä oikeestaan tykkään enemmän voileipäkakusta.

Jos joskus tehään pitsaa niin sitten se leipoo.Kait se seki on leipomista?
Mut ruokaa se tekee jopa enemmän ku minä...
Oonko mä jotenki huono akka?:ashamed:

Tosin ukko on nyt alkanu nostaa painoja ja kuntoilemaan,niin sillä on nyt oma ruokavalio.
Niin se tekee itelleen omat ruuat ja minä taas teen omat.
Pakko ollu ittekki vähän syyä terveellisemmin ku tulee muuten huono omatunto :kieh:

Kuten myös SisarHentoValkoiselle,mullekki vauvan amme on vanna. Jota ukko ei tajua. Sille se on punkka.
Punkka taas on mulle sänky tms.
Tai ku sanotaan että "Punkkasin sen ja sen luona perjantaina"(jos on ollu jonku luona yötä )

Voih,luin eilen semmosen kirjan ku Liian lyhyt elämä. (Teresa Laine-Puhakainen)
Jos haluaa itkee silmät päästä ja nokan täyteen räkää niin kannattaa lukee se.
Ei sitä itkemättä voinu lukee :'(

 

Färbö, oliko toi kirja sellainen, missä äiti kertoo vauvastaan, joka eli vain muutaman tunnin syntymänsä jälkeen? Mä meinasin lainata sen kerran kirjastosta, selailin sitä jonkin verran, mutta laitoin takaisin hyllyyn. Mua rupes ahdistaa se ihan hirvittävästi :'( .

 

mä kävin heti netistä katsomassa tosta kirjasta, se on ilmeisesti sama kirja, mammukka, mistä kysyit..
mä en pystyis ikinä lukee tota kirjaa.. kuulostaa todella kamalalta..

eilenkin oli itkussa pitelemistä, ku oli sit pakko lukea tuolta Mitäs nyt? puolelta margen tarinaa, hyi kamala että jollekin voi käydäkin noin.. :'(

ai niin kerroin äidille tänään että olemme jättäneet ehkäisyn pois, oli pakko sen jälkeen kun lueskelin kaikkea noista sikiöseulonnassa kiinni jäineitä ja kaikkea muuta aiheeseen liittyvää ja äidille voin kertoa kaikkea. se sanoi että mä olen tyhmä kun luen tollaisia tietää että rupean kummiskin kuvittelemaan kaikkea..

 

Siis tänään kun oltiin lasten kanssa Hippokisoissa, en millään voinut olla huomaamatta ja olla "ihastumatta" yhteen vauvamasuun!!! Voi kun itselläkin olisi sellainen iiiihana masukumpu. Saisi arvuutella minkä näköinen pikkuihminen siellä asustelee ja kasvaa, onko hän tyttö vai poika ja tuntea ne ihanat liikkeet, pikku potkut ja muksaisut. Loppuraskautta kohden olisi ihanan jännää odotella ja tunnustella, millon synnytys alkaa. Ja se ihana onnenhuuma, kun saa sen pikkuihmisen syliin synnytyksen jälkeen. Kuinka pehmoinen ja ihanan tuoksuinen ja ruttuinen pienen pieni tuhisija avaa ensimmäisen kerran silmänsä ja katsoo ihmeissään maailmaa. Se sanoinkuvaamaton valtavan upea, unohtumaton tunne...*huokaus, syvä sellainen* :heart: Tää vauvakuume vain pahenee kun alkaa oikein tarkemmin miettimään sitä kaikkea! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

Mä en uskalla ollenkaan tommosta kirjaa ees netistä ettiä, saatikka sitten lukea oikein kunnolla. :'(

G: Meillä mies tekee joskus ruokaa, mutta ei kylläkään leivo. Minä itse taas tykkään leipomisesta ja ruuankin laitosta. Leipominen on kuitenkin kivempaa. Mies kyllä osaa tehdä hyviä ruokia. Ei tosiaankaan moitittavaa.

Nuhnus: "Tieto lisää tuskaa" on mun mielestä aika hyvin paikkansa pitävä ilmaisu. Varsinkin raskausaikana yritän mahdollisimman vähän kuulla kaikesta kamalasta, mitä on olemassa. Ja luottaa siihen, että hyvin kaikki menee. Suosittelen, pystyy nauttimaan paljon enemmän raskausajasta :hug:

Plussailkaahan pian kaikki jo yrittämään päässeet! :heart:

 

Pahoittelut menkoista minunkin puolesta.

Olen taas flunssassa. :headwall: Tai sama tautihan tämä on, en oikein kunnolla edes ehtinyt parantua, kun jo tuli takaisin. T-O-D-E-L-L-A ärsyttävää! Mieskin tuli kipeäksi. Täytyy nyt yrittää vaan lepäillä, vaikka alkaa tämä kotona makaaminen ottaa pannuun oikein toden teolla. |O

G: Meillä ei mies leivo oikeastaan koskaan, jos ei pizzan leipomista lasketa. Tai nyt kun tarkemmin ajattelen, tekee se joskus suolaisia piirakoita esim. kinkkupiirakkaa tai sipulipiirakkaa. Mutta kyllä minä yleensä vastaan leipomisesta ja ruuan laitosta. Meillä leivotaan aika harvoin, korkeintaan pari kertaa kuussa. Emme ole mitään kauheita pullahiiriä, ja käymme melko usein anoppilassa, jossa saa sitten ihan yllin kyllin kaikkea.

En ole kauheasti käynyt lukemassa tuolla odotus-puolella. Ehkä sitten käyn useammin, kun yritys alkaa tosissaan. Olen yrittänyt nyt hillitä tätä vauvakuumetta lukemalla tätäkin palstaa vähän harvemmin. Mies naureskeli tuossa, ettei sitä rengasta olisi kannattanut hakea tälle kuulle enää ollenkaan, niin vähän on tullut peuhattua sängyssä. :kieh: No varmaan, kun toinen on kipeä koko ajan!

Lilli-85: Sulla on ihailtavan rento suhtautuminen raskauteen ja vauva-aikaan. Voi kunpa sitä itsekin osaisi ajan tullen olla noin luonnollinen, eikä hermoilla turhista. Mutta, esikoista kun vasta aletaan jännäillä, niin varmaan aika turha toivo.

Färbö: Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Itseänikin kiinnostavat nuo asiat, vaikka en lääkäriksi olekaan lukemassa. Paljastan nyt, että opiskelen biologiaa (jos joku tästä vihdoin tunnistaa, niin suu suppuun!) ja meillä on noita (eläin)anatomian kursseja jonkin verran ollut. Lisääntymisestä käytiin ihan lääkiksen kurssi, jossa esimerkkinä oli tietenkin ihminen. Onhan se mielenkiintoista nähdä ihan omin silmin kaikenlaisia elimiä, eikä se itseasiassa siinä tilanteessa yhtään ällöttänyt. Kuollutta ihmistä en siis ole nähnyt, muita nisäkkäitä kyllä. Joku varmaan pitää sellaista "tiedemiehen kiiluvasilmäistä" innostusta jotenkin sairaana, minusta se on vaan luonnollista kiinnostusta luonnollisiin asioihin.

Olen myöskin hieman masokistinen eli "nautin" lukea liikuttavia kirjoja vähän samalla tavalla kuin nautin katsoa kauhuelokuvia. Onhan se vähän hullua... :ashamed:

 

aika moni on jo siirtynut tositoimijoiden puolelle. Hienoa!
Mulla ovulaatio lähenee oireiden (ja testien mukaan)... Ainakin toivon näin. Tänään en ole vielä testiä tehnyt. Esikoista yrittäessähän ovuloin aika harvoin, mutta nyt on ollut ihan erilaiset fiilikset ovulaation aikoihin, on ollut oireita ja kiertokaan ei ole kertaakaan venynyt, kuten ennen. Eilen pöllyttelimme lakanoita, saapa nähdä saisko tuon ukon tänäänkin vieteltyä.

mukavaa viikonloppua!

 

Päiviä! Eilen kirjoitin tänne pitkät pätkät, jotka katosivat juuri huoltokatkon aikana. No, välikös sillä, kun en edes muista mistä jauhoin.

Galluppiin sen verran, että meillä mies ei kyllä leivo, mutta enpähän minäkään pahemmin - ei olla juuri makeiden perään, eikä muutenkaan tahdo olla yhtään ylimääräistä aikaa. Raskaana ollessa tuli hirveä pulla/viineri -himotus. Silloin leivoin suunnilleen joka toinen päivä pullaa mummin reseptillä ja ahdoin herkkuja sisääni. Yök, nyt ei kyllä maistuis taas ollenkaan. No, sitä ne hormonit teettää.

Oli oikeasti tultava vilkaisemaan, kun alkoi silmät painua kiinni tässä koneen ääressä. Pyöritteli tuossa noita valtavia tiedostoja, laskukaavoja jne koneella ja ihme, että ylipäänsä ajatus kulkee tässä olotilassa. Täytyy tarkistaa, että on tullut tehtyä oikeat viittaukset maanantaina...jos enää siinä vaiheessa muistaa, että mitä tidostoja on tullut roplattua. Onneksi kohta iltapäiväkahvit...

 

Pantalaimon Kyllä se eka raskaus on varmaan vähän kaikilla sellainen että stressaa liian helposti. Mutta luonnollistahan se on, ei sitä voi ekalla kerralla tietää mikä kuuluu asiaan ja mikä ei

Kyllä minuakin silti pelottaakin, ei niinkään raskausaika vaan vauva-aika. Esikoinen nimittäin oli aika helppo tapaus, eikä juurikaan ole sairastellut ja vauvana oli hyvä nukkuja ja hyvin harvoin itki edes.
Minulla kun on ollut kaikenlaista korvatulehduskierteestä alkaen (vauvaiässä pahimmillaan), on hyvin suuri mahdollisuus että pienokainen perii näitä geenejä myös. Esikoisella on käynyt hyvä tuuri ja saanut isänsä terveet geenit, mies ei ole koskaan edes korvatulehdusta sairastanut. Muutenkin on kipeänä todella harvoin
Toivotaan että pikkukakkonen säästyy "tautigeeneiltä" yhtä hyvin kuin isoveikkansa
Ja toivottavasti on myös hyvä nukkuja, minulla kun menee pasmat heti sekaisin jos en saa yöllä tarpeeksi nukuttua. Vaan riski nyt otetaan, pikkukakkonen on tervetullut ihan omana itsenään kuitenkin

miranda-81paljon tärppionnea! Kylläpä tulee jännät paikat monelle

Toivottelen nyt hyvät viikonloput!

 

Mammukka81
Juu pillerit oli minulla käytössä ja huolettaakin nyt alkaako tuo kierto kovasti pitenemään... söin minipillereitä ja menkkoja ei tullut niitä syödessä lainkaan noin 2,5 vuoteen...

Galluppia olisi jo lapsia omaaville/tositoimiin ryhtyneille tai miksei muillekin:
Elikkäs: Onko minussa jotain vikana kun en hypi riemusta kattoon tämän yrittämään alkamisen vuoksi?
Olisin voinut vannoa, etten pysy housuissani enkä muuta ajattelekaan kuin vauvoja, heti kun ei enää ehkäistä...
Mutta minusta ei tunnu oikein miltään ja siitä tulee taas sitten huono omatunto ja epäröinti.
En tiedä onko tämä nyt sitten jotain itsesuojelua tms. kun olen pelännyt etten tulisikaan raskaaksi. Jos sitä jotenkin suojelee itseään että ei innostuisi liikaa ja sitten pettyisi ihan kamalasti jos ei heti onnistukaan...
Miten teillä, en oikeasti ymmärrä miksei minusta tunnukaan mitenkään erilaiselta, vaikka olen niin kauan odottanut, että yritys pääsisi alkamaan
On jotenkin tyhjä olo.
Toisaalta en ole kyllä oikein ehtinyt vielä tajutakaan, että nyt oikeasti yritetään lasta. Jotenkin on ollut niin paljon kaikkea muuta näiden parin viikon aikana mielessä, kun on tehnyt pitkää päivää töissä ja järjestänyt parhaan ystävän polttareita ja häitä...
Mutta silti...
Kokemuksia ja kommentteja kiltit?

 

Ei sussa Meritähti mitään vikaa ole. Kyseessä on kuitenkin niin iso asia, että luonnollisesti sitä miettii monenlaista. Ja sinun tapauksessa varmasti on kyse myös tuosta itsesuojelusta. Itsekään en oikein ole vielä tajunnut, että nyt on ehkäisy tosiaan jätetty pois ja se mitä olen niiiin kauan odottanut ja halunnut voi toteutua :heart: Suurin pelkoni on aina ollut etten voi saada lapsia tai että siihen "yrittämiseen" menee kovin paljon aikaa. Nytkään en millään haluaisi odottaa, katselen jo vaunuja valmiiksi ja mittailen kotona mihin hoitopöytä mahtuisi :ashamed: ja sitten samalla en usko ollenkaan että vielä vähään aikaan tärppäisi enkä todellakaan tajua että IHAN oikeasti voisin saada jo pian ihka oman vauvan. Ihan kuin se kaikki olisi pelkkää mielikuvitusta... ja toisaalta olen niin kauan halunnut vauvaa ja niin paljon ollut niiden kanssa tekemisissä että olen jo kauan aikaa halunnut lukea vauva lehtiä ja tutkia uusia vaunumalleja...

No se siitä, mutta galluppiin meillä mies ei leivo mutta laittaa ruokaa toisinaan ja vanna on mullekin amme ja punkka sänky.....

Nyt pitää mennä saunaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Meritähti, ihan normaalilta kuulostaa Tehän alatte esikoista yrittämään nyt? Itse en syönyt pillereitä kun esikoista alettiin yrittämään (kumilla ehkäistiin), joten sen puolesta kuukautiskierto oli ihan ok. Mutta en ollut laisinkaan varma että koskaan voisin raskautua, olin aikaisemmin kärsinyt kaikenlaisista vaivoista, kohtuun ym. liittyen...
Ehkäisy kun jätettiin pois niin olin toki iloinen, mutta en hyppinyt kattoon riemusta. Enkä oikeastaan ajatellut koko asiaa. Mutta sitten kun se plussa paukahti päin silmiä niin olin todella ymmälläni, ja melkein kiljuin riemusta

Veikkaisin että tuo liittyy jotenkin itsensä suojelemiseen, että ei pettyisi niin paljoa jos se negan saa tulokseksi.

Nyt kun tätä pikkukakkosta yritellään niin minulla on jo toinen ääni kellossa Yritän koko ajan etsiä jotakin raskausoiretta, vaikka ovulaatiostakin on vasta muutama päivä Mietin lähes taukoamatta että mahtoiko tärpätä vai ei, en jaksaisi odottaa että pääsen testaamaan. Ja tiedän, voi sitä pettymystä mikä mahdollisesta negasta seuraa....
Mutta tuo esikoinen on todistamassa sitä että voin raskautua ja kaikki voi sujua ongelmitta, uskallan siis olla toiveikkaana.

En siis olisi huolissani, varsinkin kun kerroit että olet yrityksen aloittamista odottanut jo kauan, eli kyse ei varmasti ole siitä ettet olisi varma haluatko sitä vielä.



:wave:

 

Lilli-85mulla on samanlaisia ajatuksia ja pelkoja kuin sulla vauva-ajasta. Lisäksi esikoinen on nyt vasta 4,5kk ja jos pian tärpää ni jännittää miten sitten kahden ihan pikkuisen kanssa pärjää. Mutta pieni ikäero olisi kyllä toivottu asia. Raskausaikaa en enää niinkään jännitä vaan osaan varmaankin ottaa rannosti. Tietty hiukan on ajatuksissa, ettei tällä kertaa välttämättä kaikki mene niin hyvin kuin viimeksi.

MeritähtiMustakaan sussa ei ole mitään vikaa. Samanlaisia ajatuksia itsellä oli kun esikoista alettiin yritää. Ja eihän se helppoa ollutkaan tulla raskaaksi...yritystä kesti 13kk ja pikku avistustakin tarvittiin. Kaikenlaista ehti käydä mielessä tuolloin. Nyt pelkään myös että joudutaan avittamaan.

Mä olen täällä ihan innoissani, sillä tänään ovistestiin tuli kaksi samanväristä viivaa. :heart: Ihanaa! Mullahan on ollut vaikeuksia tuon ovuloimisen kanssa. Nyt pitää vaan toivoa, että tärppäis ja jollei ni ovuloin myös seeuraavissa kierroissa!

nyt pojan luokse... :wave:

 

Pikaseen vain...
Meritähti, ei sussa mitään vikaa ole :heart: .
Miranda, onnea oviksesta :flower: !!! Tulihan se sieltä...