vauvakuume mutta ei vielä

En ole paljoa tänne kirjoitellut, mutta älkää poistako mua listalta Yritys tosiaan taitaa alkaa silloin lokakuussa, silloin alan käymään täällä aktiivisemmin

Tuohon "seukkaus" galluppiin sen verran, että olemme tunteneet nyt vähän reilu vuoden. Puolisen vuotta sitten mentiin kihloihin ja yhteen muutettiin kun olimme tunteneet about 4kk, joten melko nopeaa toimintaa

Nimijuttuihin sen verran, että kahdelle tytölle nimet ovat melkein valmiina, mutta pojalle vielä ei ole nimeä keksitty. Tai toinen nimi kyllä on valmiina. Toiset nimet tulevat luultavasti olemaan suvusta.

Nimiäiset vai ristiäiset? Itse olen miettinyt ristiäisiä, mutta jotenkin se tuntuu niin "suureelliselta" kun ei ole missään määrin uskovainen (ristiriidassa sen kanssa, että hluan mennä kirkossa naimisiin). Ristiäiset senkin takia, että lapsi saa sitten mennä rippileirille ja päättää itse kuuluuko kirkkoon vai ei kuulu... Mielummin lähtökohta on se, että kuuluu.

Itse kyselisin teidän siviilisäätyä? Kuinka paljon merkitsee se, että lapsi syntyy vanhemmille jotka ovat naimisissa keskenään? Ja muutenkin teidän mietteitä naimisiinmenosta.

 

Gallup: Jee mä pääsen avautumaan oikein luvan kanssa Meillä molemmilla on sellainen periaate että haluamme olla naimisissa ennen lapsia. Itse en voisi ottaa miestä tosissaan jos haluaisi lapsia muttei sitoutua minuun. Mä koen että avioliitto ei meidän kohdalla muuta mitään ja miksi sen tarvitsisikaan joten siinä mielessä olisi ihan sama oltaisko naimisissa vai ei. mä (ja mies) ollaan enemmän tällaisia periaatteellisia tyyppejä. Toisaalta avioliitto tuo hyvän "turvan" taloudellisesti sekä jää lasta ajateltuna kaikki isyyden tunnustukset ja muut väliin. Nämähän on näitä asioita että kaikki tekee miten asianparhaaksi näkee mutta pinta puolisesti tämä minun katani asiaan oli tässä. Eikä tässä enää kerkeisikään lastasaada avoliittoon.

 

galluppiin sen verta et..
Olishan se kiva jos lapsi syntyis vasta sitten ku on ensin menty naimisiin.
Me ollaan asuttu yhdessä melkein siitä asti ku ruvettiin seurusteleen, eli kohta 2 vuotta kihloihin menimme viime maaliskussa. Häät on nyt päätetty että pidetään 2009 kesällä, rahallisista syistä. Ja ehtiihän se vaavikin sieltä enne häitä tuleen, jos on tullakseen..
Mutta siis ku kysyttiin et mitä mieltä on siitä ku ,lapsi syntyis enne häitä tai häiden jälkeen..
itse olen sitä mieltä että ei sen ole niin väliä, ei se naimisiin meno muuta sitä että raskastaisin lastani vähemmän ennen häitä.
Varsinaista päivää ei olla päätetty, otetaan se sen mukaan mitenkä kirkkoon pääse, mutta siis toivomuksiahan on..

 

Hei vaan Deluxxe :wave: , ei sua olla mihinkään poistamassa .
Siviilisäätygallupiin, me ollaan (vasta) kihloissa ja tosiaan yksi lapsi jo on. Aina meillä on pidetty tosin itsestäänselvyytenä sitä, että joku kaunis päivä mennään naimisiin. Pitäis vaan lyödä se päivä vihdoin ja viimein lukkoon...Oikeastaan nyt vasta lapsen synnyttyä oon miettinyt enemmänkin tuota avioliittoa, meidän suhdetta se ei millään tavalla muuttaisi, mutta juridisesti ajateltuna olis kaikin puolin järkevää ottaa se seuraava askel. Ja lapsi sai kasteessa isänsä sukunimen ja musta on jotenkin kurjaa, että mulla on eri nimi :'( . Mutta aiheesta on puhuttu ja jos meille joskus se seuraava lapsi suodaan niin varmaan meidät sitten hänen kasteensa yhteydessä vihitään. Täällä lähiseudulla on sellainen ihana pieni ja idyllinen kappeli, jossa unelmoin sen tapahtuvan :heart: . Ja loppukesä/alkusyksyn häät ois mukavat. Jos ei nyt tässä vauvantekoprojektissa ole onni myötä, niin varmaan alkusyksystä -08 järjestetään pienimuotoiset häät...jos ei siis silloin vielä ole pullaa uunissa (paras olla :kieh: ) .

 

Nuhnukselle ja perhoinen84:lle: Tsemppiä ja paljon onnea seuraavaan yritykseen! :hug:

Gallup: Emme ole vielä edes kihloissa, tosin odottelen kosintaa kyllä päivänä minä hyvänsä, on siitä niin paljon jo puhuttu. Meille ei ole niin väliä olemmeko naimisissa vai "vain" avoliitossa kun lapsi syntyy. Olemme 100% sitoutuneita toisiimme ja tulevaan lapseemme ilman sitä tunnustusta lain edessä. Toki minäkin haaveilen häistä, mutta kyllä niitä ehtii juhlia sitten lapsen jälkeenkin. Ja haluan myös näyttää hyvältä häissäni :ashamed:, joten ihan heti lapsen syntymän jälkeen tuskin häävalssi soi.

Oikeastaan syy siihen, miksi haluamme lapsen nyt, emmekä odota esim. häihin saakka, on se, että opiskeluni ovat juuri sopivalla mallilla. Pari vuotta eteenpäin on sitten taas hankalampi aika, kun pitää gradua ja mahdollisesti jo väitöskirjaakin vääntää. Eihän toki voi koskaan tietää, kauanko tässä lapsentekoprosessissa menee, mutta aloitellaan ainakin ajoissa.

 

kannustavista vastauksista. Aletaan tänään kohtapuolii (miehen ehdotuksesta) lattianpesuhommiin ni aattelin että siinä samalla jos jotenki pääsis availee solmuja tän jutun suhteen.. Joskus jos tulen olemaan raskaana, ilo on varmaan niiiiin suuri ettei mitään rajaa. Kun nyt jos mies "antaisi luvan" alkoittaa yrityksen ni olisin jo siitä niin käsittömättömän happy! Kai se tästä... Ainiin, sen verran voisin meistä kertoa että ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja tammikuussa menimme kihloihin. :heart: Voisin olla vaikka ainiaan avoliitossa kunhan lapsia edes saatais

 

Toivottavasti saatte kuumeilija- nyt keskusteltua miehesi kanssa. Pidän peukkuja pystyssä, jos vaikka sittenkin saisit vihreää valoa! bd

Lähetin muuten sähköpostia parhaille ystävilleni (meitä on sellainen tyttöporukka) ja kerroin vauva-aikeista. Kaikki olivat niin innoissaan, että ihan tippa tuli silmään. :heart: Sanoivat, että olemme hyvin rohkeita, olemme nimittäin suvussa ja kaveripiireissä ensimmäisiä (ainakin joista tällä hetkellä tiedetään), jotka suunnittelevat lapsia.

Voisinkin samantien laittaa kysymyksen, että onko teidän suvuissanne tai kaveripiireissä paljonkin pieniä lapsia tai vauvoja? Me olemme miehen kanssa molemmat sukumme vanhimpia tästä sukupolvesta (esikoisia kaikissa suhteissa), eikä ystävistäkään vielä kukaan ole ehtinyt lisääntymään.

 

meillä ei ole muita pienokaisia kun siskon muksut alle koulu ikäisiä molemmat mutta ei vauvojakaan.. olen toiseksi vanhin meidän sukupolvessa, mies on omassansa vanhin, niiden puolella ei kans noita pienokaisia ole..

 

kiitos tsemppailun puolesta, on niin kiva ku täällä jaksetaan tsemppailla muiden mielestä. en oo kans kartonu ku yhdelle kaverille, meidän "hankkeesta"

 

tällä hetkellä "ärsyttävänkin" paljon pieniä lapsia...kasvattaa kuumetta vain enemmän ja enemmän.. miehen veljillä on pari vuotiaita poikia ja yks tyttökin.. asumme vielä tosi lähekkäin ja näitä sulokaisia tuppaa näkemään melkein päivittäin.. Myös tuttavapiirissämme, puolitutuilla on hirveästi nyt syntynyt vauvoja... :| :heart:

 

tää palsta on muutes mun pelastus..tääl saa purkaa mieltään ja tunteita ja saa kannustavaa kommenttia.. Toivottavasti tää säilyy niin kauan kunnes ollaa kaikki tuolla odotuspalstalla!!! =)

 

Kuulostaa niin ihanalta toi teijän ensitapaaminen

Kiitokset, onhan tuo vähän ihmetystä herättänyt, että noinko vain jonosta löytyy se oikea... =)

Suvun lapsimääristä kyseltiin:

Taisin tässäkin ketjussa jo aiemmin purkaa mieltäni siitä, että olen serkusparvessani ainoa, jolla ei ole vielä lasta, vaikken edes ole nuorin meistä.
Minua nuoremmillakin on osalla jo useampi lapsi, enkä ole siis vanha itsekään, 23 tulee syyskuussa ikää.

Sen lisäksi, että itsellä on vauvakuume, tuntee myös jonkinlaista kaipuuta muiden, lapsekkaiden joukkoon, vaikkei se siis todellakaan ole syymme tehdä lapsia.
Näen näitä serkkujani tosi paljon ja sukumme on muutenkin tosi paljon/usein tekemisissä, jolloin se oma lapsettomuus vielä jotenkin korostuu entisestään ja meiltä ollaan tietysti aika usein kyselemässä milloin pienokaisia olisi tulossa...

Kavereista vain yhdellä on lapsi, 2-vuotias tyttö.
Tosin yhden ystäväni kanssa jaamme tämän kuumeilun, hänellä vaan opiskelut nyt aika pahassa vaiheessa joten ei vielä ole tositoimiin ryhtymässä. Helpottaa kuitenkin kun voi hänelle puhua asiasta ja ollaan yhtä hurahtaneita. Muille en ole aikeista kertonut, kun pelkään ettei tärppääkkään tms.

Mites muilla onko vaikea pitää asia sisällään tai oletteko jo kenties kertoneet aikeistanne?
Minun niiiiiiin tekisi mieli kertoa, mutta en kuitenkaan viitsi vielä.
Ja sitten olen aivan vainoharhainen, olen jonkin verran alkanut ostella vauvalehtiä ynnä muita ja pelkään kuollakseni jonkun tuttavan pongaavan minut, jolloin kuumalinja lähtisi varmasti heti liikkeelle ja saisin piakkoin monia merkitseviä katseita ja uteliaita kyselyitä... :headwall:
Täälläkin murehdin josko joku tunnistaa minut jutuistani...

Olenko ainoa höpsö vai onko muillakin tällaista...edes jollakin?

 

Väliaikatietona vaan teillekin, että menkkoja ei ole vieläkään kuulunut, tuo outo tuhruttelu on kyllä edelleenkin, nyt jo 10päivää ollu sellaista... Jokohan siitä olis pitäny huolestua? Mutta peukutan vielä, jos tää olis raskautta kuiteskii. Jos menkkoja ei perjantaiaamuun mennessä kuulu, niin testaan taas.

Galluppijuttuihin pikkasen täältäkin kommenttia: Eli nimiäiset vai ristiäiset. Meillä halutaan ristiäiset, ollaan kirkossa molemmat ja halutaan tarjota samoin papin siunaama kaste lapsellekin. Ei olla kyllä lähellekään uskovaisia, tai kirkon palveluita käyttäviä. Mutta kirkkoon halutaan kuitenkin kuulua.

Meillä kans oli periaatteellinen päätös, että ennen lapsia oltaisiin naimisissa ja lapset syntyisivät sitten vasta vihkimisen jälkeen. Onhan siinä avioliitossa jotain turvallisuuspointtiakin, vaikkei se meidän suhdetta mihinkään suuntaan hetkauta ollaan sitten naimisissa tai ei. Virallistettiin nyt vaan,jotta päästään "luvan kanssa" niitä lapsosia yrittämään. Näin vaan pitää olla ja on hyvä meille. Ja aika iso rooli oli ehkä kyllä anopillakin, joka muutaman kerran muisti mainita "vasta papin aamenen jälkeen lapsia.", "Vaikka kaksin käytte kirkossa vihillä nopiaa, lapsenlapsia haluttaisiin" jne. Et paljon tuoki vaikutti asiaan kyllä. Mut mekin ollaan hengailtu niin monta vuotta yksissä, että näin tää suhde tuli nyt sitten vahvistettua. Kihloistakin me molemmat oltiin sitä mieltä, että kihloihin mennään kun tiedetään, milloin mennään ja kun on varmaa että halutaan mennä naimisiin. Eli se oli lupaus avioliitosta meillä ja aika pian kihlautumisen jälkeen meillä olikin sitten ne häät. Siihen saakka sinniteltiin vuodet ihan vaan seurustelusuhteessa.

Ei olla vielä kerrottu mitään tästä projektista, ajattelen itse että sitten kun on jotain kerrottavaa varmasti,niin sitten vasta kerrotaan. Jännä homma vaan, kun nyt ihan viime viikkoina sisarukset ja tuttavat on jostain syystä olleet erittäin uteliaita. Kyselleet, että jokos teillä on lapset mielessä... Vaikeepa siinä on pokkaa pitää. Puoliso meinaa lipsautella vahingossa, tai toisaalta miksikäs se mikään salaisuus oliskaan. Olis vaan kiva yllättää kaikki kohta sanomalla, että meillepä tuleekin vauva =)! Kattoo nyt pitääkö suu,vai löperränkö bestiksille tästä, vielä ei olla projektista puhuttu kellekään mitään. Oon kans ostellu vauvalehtiä ja surffailen työpaikalla täällä kaksplussan sivuilla, eiköhän työtoveritkin kohta rupee supattamaan tästä...

Mut näin täällä =)

 

Mammukka81 Hyvä homma

Itse olen/olemme (?) miettineet häitä tuonne syksylle 2009, vähän tuon taloudellisenkin tilanteen takia... Opiskelut tosiaan kestää molemmilla vielä vuoden. Eli vauvantekopuuhiin aletaan vielä tämän vuoden puolella, joten jos luoja suo ja vauva saa alkunsa vielä jopa tänä vuonna, niin avioton lapsihan siitä tulee =) Mutta mielummin niin, kuin että kärvistelisin vielä yli vuoden!! Nou vei!!

Suvun lapsimäärä Molemmilla siskoilla on taapero-ikäisiä lapsukaisia, muilla kavereilla (kaveri? mikä se on? jotain syötävää?) ei ole. Mutta mutta, töissä taas tänään tuli vastaan 2 melkeen ihan vastasyntynyttä, molemmilla oli vähän tummaa tukkaa ja.... voih! Ne oli niiiin sulosia!! Asiasta kuudenteen, söpöimmän näköstä on nuori isä pienen tyttölapsensa kanssa :heart:

 

Itse kyselisin teidän siviilisäätyä? Kuinka paljon merkitsee se, että lapsi syntyy vanhemmille jotka ovat naimisissa keskenään? Ja muutenkin teidän mietteitä naimisiinmenosta.

Naimisissa. Nyt jo puoltoista vuotta. Ihan sellainen periaate oli molemmilla, että vasta häiden jälkeen muutetaan yhteen jne, joten lapsetkin yllättäen hankitaan vasta avioliitossa. Ja mun mielestä on kiva, että lapsen vanhemmilla on molemmilla sama sukunimi ja ei tarvii isänkään todistella isyyttään lapsen syntymän jälkeen...

JA tuol vissiin aiemmin kyseltiin että miten on tavattu ekan kerran... Niin ihan yliopistolla tavattiin. EI mitään spesiaalia... Mun puolelta oli ehkä rakkautta ensi silmäykseltä, mut tuo mies on vähän ujompi, niin ei oo uskaltanu pitkään mitään sellasta kuulemma ajatellakaan.


JA suvun lapsimäärästä viel... Mul on kaks siskoa, toisella 11-vuotias poika ja nyt toinen tulossa. Ja toiselle siskolle on kans nyt esikoinen tulossa... Vähänko haluaisin ite osallistua tämän serkkusarjan tekoon... :kieh:

 

:heart:
Ei tässä nyt mitään kortsuja alettukaan käyttään =) Olinhan kyllä laskenut että kierron hedelmällisimmän ajan olisin erossa miehestä, mut mistä sitä lopulta tietää näin aluksi et kuinka pitkä on kierto. Puuhailtiin kuiten ennen matkalle lähtöä kp11 ja nyt kotia tultua kp21. Jos kierto tosi lyhyt tai pitkä niin on mahiksia. Yritän kyllä asennoitua et menkat tulee..mut mut

Niinkin romanttisesti kuin netissä on miehen kans tavattu. Tais olla kissin chatti. Neljä kuukautta tekstailtiin ennen ku mies otti mut kaupungissa auton kyytiin ajeleen ja siitä se sit lähti. Reilun puolen vuden jälkeen mentiin asuun yhteen ja 1,5v seurusteltu kun muutin toiselle puolelle suomea hänen kanssa. Aika rohkealta se silloin tuntu kun olin ite vielä 17.v Kyllä kannatti lähteä =)

 

Onneksi olkoon katbe! :flower: Eihän sitä koskaan tiedä vaikka heti tärppäisikin...

Minäkin muuten tapasin mieheni KissFM:n chatissä! Siitä on tosiaan jo 9½ vuotta. Olin silloin juuri täyttämässä 15 ja mieheni siis oli 16. Oi niitä aikoja... Tapasimme IRL jo silloin, mutta mitään dramaattista ei vielä tapahtunut. Asuimme eri paikkakunnilla ja myöhemmin vielä seurustelimmekin tahoillamme. Ystävinä kuitenkin pysyttiin. Tarvittiin viisi vuotta siihen, että tajusimme, että tuossahan se on! Ainut ja oikea. :heart:

 

tuli eilen ku kattelin ku mies leikki ja pyöritteli sen veljen poikaa..jotenki se oli niin sulosen näköstä, nous tunteet pintaan. Eilen sitten juteltiin oikein olan takaa kaikki asiat ja purkauduin oikee kunnolla tosta vauvasta!! :kieh: Kaikennäköstä kommenttia tuli mutta lopputulokseen tultiin, tai mies sano että ei ainakaan ennen syksyä aleta yrittämään ja sehän passaa loistavasti että vasta myöhemmin. Mulla on vielä viimenen vuos koulua jäljellä ja näin. Kokoajan se sano että ensin koulu(ja niinhän oon suunnitellukki, siksi yrityksen ajankohta ajottuis tonne jonnekki syksylle), mut mua jännittää se että sit ku koulut on käyty ja jos ei ieläkään olla heitetty kortsuja hiiteen ni sit se taas keksii jonku "tekosyyn." Mut täytyy nyt toivoa parasta ja uskoa että syksyn/talven tienoilla voitais alkaa pienokaista yritämään... :heart: Enää muutamat kuukaudet... Mut huhhuh..kyl oli sellaset huudot ja itkut juttelun aikana että... Mun pitäis olla onnellinen et mies ei sanonu et se ei halua lapsia vielä vuosiin vaan on valmis ehkä vielä vuoden sisään!!! =)

 

:heart: Haaveilijat: :heart:
Aavikkokahlaaja
BlueAngel
Deluxxe
Dive
Futuremami
Färbö
Hellu1
hilja
Janis
Kitty1979
koiramamma
kuumeilija-
Laala
LeenuLiinuTiinu
lemmuAmmu
Lilli
Meritähti
Mincki77
M-J
Muusa78
Mökönen
Näätänen
Pantalaimon
Pantteri76
Perhoinen84
Pilvilinna
Ripsuh
Sigurd
sisarHENTOvalkoinen
Vaahteramäen Iita
Venus
viivi
Äitsykkä

:heart: Tositoimissa: :heart:
Katbe
Mammukka81
Miranda-81
Nuhnus
pippa
sonja R
Tikkunekku
Äiti84ja2p

:heart: Plussanneet: :heart:
Mamitre

 

Hauskaa viikonloppua kaikille! Mammukka lähtee nyt veneilemään...saa nähdä uskalletaanko olla useemman päivän pois sivistyksen äärestä vai ollaanko jo illalla takaisin .

 

Hyvvöö viikonloppua Mammukka81 Ja kaikki muutkin tietty!

 

Hyvää alkavaa viikonloppua! Tämä tyttö on ikävä kyllä töissä että jääpi tuo juhlinta ja remuaminen vähemmälle. Mulla onkin tosi paljon viikonloppuja :ashamed: kaksi vapaata ennen syyskuuta.... *huokailee* Kaipa ne siitä mutta toinen niistä menee polttareissa, joten mulla on kaksi yhteistä vapaapäivää miehen kanssa ennen häitä :kieh:

Uskaaltaakohan tänne kirjoitella tällaisesta mielenkiintoisesta tapauksesta? Minulla on yksi entinen kaveri joka on ihan vähän väliä raskaana (ja aina eri miehille), viimeksi noin puoli vuotta sitten ja nyt taas. Suhde on kestänyt tasan yhtä kuan kuin raskaus Tämä ihminen on todella epätaspainoinen ja luulen että hänellä on mielenterveys ongelmiakin (valehtelee lähes kaikesta). Noh... Nyt ihmettelenkin täällä että olenko jotekin julma ihminen kun säälin tätä syntymätöntä lasta? Hänellä on todella vaikeuksia edes huolehtia itsestään (ei pysty elättämään itseään yms.) ja nyt hän on onnensa kukkuloila ja perustamassa unelmien perhettä elämänsä miehen kanssa jonka on tuntenut 2 kk En vaan tiedä kuinka tähän tulisi suhtautua?! äh... vaikea selittää. Toisaalta ei ole minulta mitenkään pois että muut saavat lapsia, pistää vain vihaksi jos niistä ei huolehdita.

Katbe Onnea yritykseen!!! :flower:

Mammukka nauttii nyt vain siitä raikkaasta ulkoilmasta Missäs vaiheessa teidän yritys on?

Kuumelija Onpa hyvä kun sait vähän purkua ajatuksillesi. Minunkin mielestä mies lasten kanssa on yksi maailman ihanimmista näyistä Meilläkin tosiaan on yritykset käynnissä joulukuusta eteenpäin. Voisitkin vihjata että se olisi maailman ihananin joululahja jos alkaisitte tosi toimiin Niin heti kun mies on selviytynyt tästä edellisestä.

Gallup Suvun lapsi määrä on olematon. Veljellä on kaksi koulu ikäistä muksua :heart: ja nyt serkku sai vauvan. Ei siis kauhiasti ole kuumeen nostajia ympärillä ja varmaan ihan hyvä niinkin.

Laitetaan seuraava kysymys ilmoille:
Miten luulet sukulaisten tai ystävien reagoivan jos/kun kerrotte raskaudeta?

Minua jännittää tosi paljon muutama kaveri, eivät oiken vielä itse ole tässä vaiheessa elämää ja välillä puhuvat todella rumasti raskaana olevista kohtalotovereista (nyt tuokin pilaa elämänsä, hemmetti jos itsellä kävisi tuollainen vahinko yms.) Muille ei niinkään jännittäisi.

 

Hei sunhan piti testata tänä aamuna!!! Miten kävi??? kerro heti....
Hui kun on jännää!!!

 

Laitetaan seuraava kysymys ilmoille:
Miten luulet sukulaisten tai ystävien reagoivan jos/kun kerrotte raskaudeta?


Oon kertonu ite yhdelle kaverille joka saa vauvan ens kuussa, se oli ihan täpinöissään mun puolesta, sano et noni nyt vauvaa kehiin.. helppo sen sanoo ite tuli raskaaks "vahingossa" ei tehny edes testiä, sillä oli niin rajut raskausoireet..
Mut on ihana ku voi löpistä sen kans kaikkia vauva-juttuja..
toinen kaveri jolle kerroin ei oo ihan niin innoissaan, ku ne ei ala yrittään ku ehkä joskus parin vuoden päästä..
sukulaiset ei tiiä mittää..

sulla on kyl tosi kinkkinen tilanne koiramamma. Ku ei oikein viittis sanoo päin naamaa ja sit toisaalta tekis miele sanoa. En kyllä itsekään osaisi varmaan tehdä mitään, vähän sama tilanne yhdellä tutun tutulla, puhu just et se oli vieny vastasyntyneen seuraavana päivä keskustaan!! toinen on just tullu maailmaan ja sit se viedään heti keskelle hälinää ja meteliä, ei paljon ihmisen päässä liiku. se on näitä et jee meille tulee pieni ihana vauva, mut ei ajatella et ei se oo vaan sitä et sen kaa kuljetaan ympäri kyliä tokasta päivästä lähtien. vauva tuo aika paljon vastuuta.. että pistää vihaks tommoiset ihmiset!!! :kieh:

hyvää viikonloppua kaikille meikä on kans molemmat yöt töissä!! =) kattelee juoppojaa..

 

heips!!!
täällä yksi kuumeilija lisää tuohon listaan...
onko täällä muita ,joilla vauva tervetullut vasta muutaman vuoden päästä aikaisintaan???
kysymykseen vastaus:meidän sukulaiset ja ystävät olis varmaan kauhuissaan vauvauutisesta juuri nyt.