Veisitkö lapset katsomaan kuollutta, jos he niin itse tahtovat?

Isotätini kuoli ja olen menossa katsomaan vainajaa. Tiedän että kappeli on rauhallinen ja tilanne tavallaan kaunis. Pojat 7v. ja 9v. haluaisivat tulla myös.

Otanko mukaan vai en... Emme nyt viikottain tätiä tavanneet, mutta kuukauden kahden välein kylläkin.

 

9v poikani näki isäni eli pappansa kuolleena.
Vastaus siis, veisin.

 

Tottakai veisin. No question about it.

 

Kävisin ite katsomassa ensin että voiko näyttää. Mutta siis ei se sellanen asia oo mitä ei vois tehä. Itse näin ukkini ja hän näytti vain nukkuvalta, ei mitenkään pahalle. Pappa taas sellaselle että äiti ei näyttänyt.

 

kuolleen sukulaisen näkemisessä ei ole mitään pahaa. tuntuu että muksut osaavat suhtautua asiaan paljon vähemmän draamalla kuin monet aikuiset.

 

En veisi. Se on aika kova paikka aikuisellekin, saati sitten lapsille. Voi olla, että lapset silkasta uteliaiasuudesta haluavat mukaan, mutta se tilanne voikin sitten olla yllättävän raju kun se oikea ruumis siinä edessä on. Ihan jo pelkät hautajaiset ovat meillä lapsille olleet kova paikka ja herättävät hurjasti kysymyksiä. En ole itse 40-ikävuoteen mennessä nähnyt kuollutta ihmistä, enkä tiedä haluanko koskaan nähdäkään. Minusta on outoa, että joku edes harkitsee vievänsä lapsensa ruumista katsomaan. Mutta jokaine perhe tavallaan, toki.

 

Kyllä veisin. Kuolema on osa elämää ja vainajan ollessa vanha se on jo odotettuakin, turhaan sitä piilotellaan.

 

Mä taas olen nähnyt lukuisia ruumiita, enkä siis koe että siinä olisi mitään niin kummalista. Ellei nyt ole kuollut tapaturmaisesti, mutta silloinkin niitä fixataan mahdollisimman siisteiksi.

Kuollut näyttää usein vain nukkuvalta ihmiseltä.

Siis työssäni olen laittanut ja siten siis nähnyt ruumiita...ettei nyt ihan friikiltä kuulosta tuo viesti.

 

[QUOTE="Neela";29543249]En veisi. Se on aika kova paikka aikuisellekin, saati sitten lapsille. Voi olla, että lapset silkasta uteliaiasuudesta haluavat mukaan, mutta se tilanne voikin sitten olla yllättävän raju kun se oikea ruumis siinä edessä on. Ihan jo pelkät hautajaiset ovat meillä lapsille olleet kova paikka ja herättävät hurjasti kysymyksiä. En ole itse 40-ikävuoteen mennessä nähnyt kuollutta ihmistä, enkä tiedä haluanko koskaan nähdäkään. Minusta on outoa, että joku edes harkitsee vievänsä lapsensa ruumista katsomaan. Mutta jokaine perhe tavallaan, toki.[/QUOTE]

Oma asenteesi taitaa heijastua lapsiinkin.

 

Veisin ja pienempinä ollessa veinkin muutaman kerran. Ihan törkeesti "karaistakseni" heitä ettei kuolema ole mikään mörkö. Kaikki kuolevat ajallaan vaikkei sitä aina tahtoisi tajuta.

 

Veisin. Kuolema on osa elämää ja jokainen meistä siihen joutuu törmäämäään ennemmin tai myöhemmin.

Äitinä toivon, että voisin opettaa omat lapseni suhtautumaan kuolemaan luonnollisena asiana jo ennen kuin lapset joutuvat minut hautaamaan. Tässä vaiheessa voin vielä olla heille tukena, selittää ja lohduttaa.

 

[QUOTE="BBBBB";29543261]Oma asenteesi taitaa heijastua lapsiinkin.[/QUOTE]


Mikä asenne? Ei meillä kuolemaa mörkönä pidetä, ja asia on kyllä lastenkin kanssa tullut vastaan jo useasti edesmenneiden sukulaisten myötä. Siltikään en veisi lapsiani ruumista katsomaan, ja tähän ikään olen itsekin selvinnyt ilman että olisin kuollutta nähnyt. Ei se ruumiin näkeminen ihmisen kehitykselle mikään välttämättömyys ole, vai onko mielestäsi?

Sehän riippuu ihan lapsestakin, onko tuollainen reissu hyvä idea vai ei. Meillä on esim. esikoinen sen verran herkkä tyyppi, että saisi varmasti ikuiset traumat asiasta ja monet painajaiset. Ja ei, en lähtisi lasta "karaisemaan". Lasten ikä myös vaikuttaa, onhan se nyt vähän eri asia, viekö 6-vuotiaan vai 15-vuotiaan ruumista katsomaan.

 

Meillä kotona oli aina se tyyli että mahdollisuus oli nähdä mutta pakko ei ollut. Peräytyä sai jos ei sittenkään halunnut. Ukin nähtyäni en halunnut muita katsoa. Ei ukki tosiaan pelottava ollut mutta halusin säilyttää viimeisenä kuvana muistoissa sen elävän kuvan. Omani kohdalla olen ajatellut niin että lapsi saa tulla mukaan jos haluaa mikäli menemme joskus katsomaan jotakuta. Esim äitiäni joka nyt on sairas ja mahdollista että kauaa ei enää elä.

 

[QUOTE="Neela";29543249]En veisi. Se on aika kova paikka aikuisellekin, saati sitten lapsille. Voi olla, että lapset silkasta uteliaiasuudesta haluavat mukaan, mutta se tilanne voikin sitten olla yllättävän raju kun se oikea ruumis siinä edessä on. Ihan jo pelkät hautajaiset ovat meillä lapsille olleet kova paikka ja herättävät hurjasti kysymyksiä. En ole itse 40-ikävuoteen mennessä nähnyt kuollutta ihmistä, enkä tiedä haluanko koskaan nähdäkään. Minusta on outoa, että joku edes harkitsee vievänsä lapsensa ruumista katsomaan. Mutta jokaine perhe tavallaan, toki.[/QUOTE]

no pakko sanoa etten omista lapsistani haluaisi missään nimessä aikuista, joka ei ole koskaan nähnyt ruumista eikä edes halua nähdä. kuoleminen ja eloton ruumis eivät ole mitään kauhistuttavia mörköjä vaan täysin luonnollisia asioita. itse näin ensimmäisen kerran ruumiin 6-vuotiaana eikä asia hetkauttanut mitenkään, tiesinhän jo etukäteen että mummo on nyt kuollut ja kuollessa jää vain ruumis jäljelle. tilanteessa ei ollut niin mitään "rajua". sensijaan asian välttäminen voi tehdä hallaa, kuolema jää tuntemattomaksi ja pelottavaksi asiaksi mitä se ei todellakaan ole.

 

Veisin jos lapsien läheinen olisi kuollut. Jotain kaukaisempaa ihmistä katsomaan en veisi katsomaan koska en katsoisi sitä mitenkään tarpeelliseksi.

 

Tottakai veisin. No question about it.

Näin. Luonnollinen asia.

 

Veisin, jos itse haluavat tulla katsomaan. Omista lapsistani toinen halusi tulla katsomaan vainajaa (ukkiansa) toinen ei. Lapset olivat 9 ja 12 v.

 

Antaisin lapsille mahdollisuuden valita. Ja kuten ap kerroit että lapsesi itse haluavat mennä katsomaan, niin silloin antaisin myös mennä katsomaan. Itse kävin katsomansa juuriki 6-8 vanhana (en tarkalleen muista) isomummoani, eikä jäänyt traumoja. Sen jälkeen olen käynyt katsomassa teini-ikäisenä myös kuollutta mummoani. Se on totta, että jotkut haluavat säilyttää kuolleesta sen elävän muiston, niinkuin oma isäni. Hän ei koskaan ole halunnut tulla katsomaan kenenkään sukulaisen ruumista, juurikin tuon syyn takia.

 

Veisin.

 

Periaatteessa kyllä. Mutta itse en halua nähdä läheisiä kuolleina. Veljeni hyvästelin, ja nyt aina veljeä ajatellessani (hänen kuolemastaan on liki kymmenne vuotta) ensimmäinen musitikuva on siitä kuolleesta veljestä. Toki se ei ole mitenkään paha kuva, mutta mieluummin ajattelen veljeäni elävänä.

 

Kaksi kuollutta olen nähnyt: isosetäni joka kuoli ollessani 5-vuotias ja ja isäni. Hyvät muistot on jäänyt kummastakin tapauksesta. Isääni katsomassa oli kyös lapseni, mutta vanhin oli siloin vasta 3-vuotias, joten hän ei välttämättä muista tilannetta lainkaan. Veisin lapseni katsomaan.

 

Olen työssä jossa näen vainajia vähän väliä.
Näin ollen kuolema on minulle luonnollinen ja väistämätön asia. Lasten kanssa olen kuolemasta puhunut kun ovat halunneet eivätä hekään näytä suhtautuvan kuolemiseen mitenkään erikoisella tavalla.

Itse tekisin niin, että jos kyseessä olisi lähisukulainen / lapsille läheinen ihminen niin toki veisin heidät hyvästelemään jos he niin haluavat.

Mutta mieleeni heräsi myös ajatus, että voisivatko lapset ajatella niinkin että "jee, kuollutta katsomaan" ts. vain mielenkiinnosta tai siksi että on sitten tehnyt jotain "pelottavaa". Tuossa tapauksessa en veisi, se olisi epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan.

 

Veisin jos lapsien läheinen olisi kuollut. Jotain kaukaisempaa ihmistä katsomaan en veisi katsomaan koska en katsoisi sitä mitenkään tarpeelliseksi.

Näin mäkin ajattelen, isovanhemmat tai oman perheen jäsenet (toivottavasti ei koskaan olla siinä tilanteessa), lapset nyt 5v, 7v, 13v, 15v. Itse saisivat päättää toki, mutta jos haluaisivat, niin saisivat tulla katsomaan.

 

Minäkin toivon, etten ikinä joutuisi ruumista näkemään. Äitini kuoli kaksi vuotta sitten enkä mennyt sairaalaan katsomaan hänen ruumistaan. Sen sijaan kävin 8 kk:n aikana katsomassa äitiä sairaalassa lähes joka päivä, kun hän eli. Mun veli kävi katsomassa äidin ruumista ja sanoi, että olisi voinut jättää sen kokemuksen väliinkin. En koe itse, että ruumiin näkeminen jalostaisi minua tai lapsiani mitenkään, tai toisi kuolemaan mitään uusia ulottuvuuksia.

 

Miksi pitäs? Katsoo jotain kuollutta... :x En ole vienyt enkä ittekään katsellut kuolleita läheisiäni ei vaan kiinnosta. Poissa silmistä poissa mielestä sitä paitti.