Ihan ensiksi pahoittelut, että silmäilin vain pikaisesti tämän sivun ja olen pihalla kaikesta kuin lumiukko.
Joten, isot onnittelut Deninalle :flower:
Kati, tiltaltti ja Annuli - kovsti tsemppiä viimeisiin päiviin, kuulumisia odotellen.
Lauantaina kotiuduimme. Sairaalassa viihdyimme reilun viikon, sillä aluksi painoja tarkkailtiin, oli keltaisuutta ja valohoitoa, mutta hienosti kullanmurumme siitä virkistyivät ja terhakoituivat. Sairaalassa viihdyimme myös minun toiveesta, sillä opettelua näiden kahden kanssa riitti ja riittää toki edelleenkin. Itsevarmuus kasvoi kuitenkin pikkuhiljaa aivan IHANIEN hoitajien ansiosta, joiden kanssa puhuimme ja puuhastelimme pitkät pätkät - heillä oli ihanasti aikaa. Olimme koko ajan omassa huoneessa, joten rauhassa saatiin nukkuakin.
Kotona on homma lähtent ihan kivasti sujumaan. Hommaa tietysti riittää, ja rankkaa on, mutta se on niin palkitsevaa!! Vauvat ovat vielä toistaiseksi erittäin tyytyväisiä - eivät itkeskele ja syövät reippaasti maitoa, jota minulla onneksi tuntuu rittävän. Yleensä meillä syödään, seurustellaan vähän aikaa ja sitten nukutaan noin 3 tuntia. Iltaa kohden ruokailut tihenee - tankataan siis yötä vasten ja yöllä hieman vaihdellen. Ollaan pidetty kohtuu samana heidän rytmiään, syövät osittain yhtäaikaa - toinen kun on päässyt vauhtiin, tuo iskä toisen kuivitettuna toiselle tissille - yhtäaikainen imettäminen alkaa siis sujua. Näin saadaan myös itse huilittua ja puuasteltua muutakin kuin jatkuvaa vauvanhoitoa.
Nyt nukkua tuhistavat tuossa tyytyväisenä, joten turinoinpa pikaisesti vielä synnytyksen etenemisestä. Torstaina 4.12. siis menin lopulta äitiyspolille supiesteluiden vuoksi. Iltapäivällä kohdunsuu oli parille sormelle auki ja kanavaa reilusti jäljelle. Halusivat kuitenkin ottaa mut seurantaan yhdeksi yöksi, koska supisteluja tuli jatkuvasti ja kohtuu säännöllisesti. Yötä vasten sainnukahtamislääkettä ja supisteluja ehkäisevää lääkettä. Kuitenkin pari tuntia pyörittyäni soitin hoitajalle, ettei lääkeet auta enkä saa nukuttua kipeiltä suppareilta (menkkakivut potenssiin 10 arvioisin itse). No, kohdun kanava olikin hävinnyt kokonaan ja leikkauspäätös tehtiin saman tien (klo tuolloin 01.00). Mua alettiin heti valmistelemaan ja klo 1.46 tuli poika ja heti perään klo 1.47 tyttö. Olin hereillä leikkauksen ajan ja odotin vain niitä rääkäisyjä, jotka tulivatkin ihan saman tien. Ihan uskomatonta. Iskä ehti paikalle puolessa tunnissa ja pääsi vauvojen luo heti kun heitä pestiin ja laitettiin lämpökaappiin. Mua he kaikki tulivat kurkkaamaan heräämöön parin tunnin kuluttua ja tyttö hamuili heti tissille =)
Leikkaus oli tosi helpon ja iisin tuntuinen kaikin puolin - mua ei pelottanut mikään ja homma oli hetkessä ohi. Toipunutkin olen hienosti, leikkaushaava on olemattoman pieni tuolla ihan tosi alhaalla pikkuhousujan alla piilossa.
Vauvat on ihania - heidän tuoksu ja ihon pehmeys on käsittämättömän ihana, olemme mieheni kanssa vain ihmetelleet heitä ja päivät soljuvat sellaisessa jännässä utuisen onnellisessa tunnelmassa. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee..
Tässä vielä pari kuvaa. Eka heti syntymän jälkeen lämpökaapista Papu vasemmalla, Nuppu oikealla. Ja jälkimmäinen juuri hetki sitten kun tulin koneelle - järjestys sama.
Palailen taas kunhan ehdin, hyviä vointeja kaikille teille :wave:
Miru, Papu ja Nuppu (ikää 11 pv)
Joten, isot onnittelut Deninalle :flower:
Kati, tiltaltti ja Annuli - kovsti tsemppiä viimeisiin päiviin, kuulumisia odotellen.
Lauantaina kotiuduimme. Sairaalassa viihdyimme reilun viikon, sillä aluksi painoja tarkkailtiin, oli keltaisuutta ja valohoitoa, mutta hienosti kullanmurumme siitä virkistyivät ja terhakoituivat. Sairaalassa viihdyimme myös minun toiveesta, sillä opettelua näiden kahden kanssa riitti ja riittää toki edelleenkin. Itsevarmuus kasvoi kuitenkin pikkuhiljaa aivan IHANIEN hoitajien ansiosta, joiden kanssa puhuimme ja puuhastelimme pitkät pätkät - heillä oli ihanasti aikaa. Olimme koko ajan omassa huoneessa, joten rauhassa saatiin nukkuakin.
Kotona on homma lähtent ihan kivasti sujumaan. Hommaa tietysti riittää, ja rankkaa on, mutta se on niin palkitsevaa!! Vauvat ovat vielä toistaiseksi erittäin tyytyväisiä - eivät itkeskele ja syövät reippaasti maitoa, jota minulla onneksi tuntuu rittävän. Yleensä meillä syödään, seurustellaan vähän aikaa ja sitten nukutaan noin 3 tuntia. Iltaa kohden ruokailut tihenee - tankataan siis yötä vasten ja yöllä hieman vaihdellen. Ollaan pidetty kohtuu samana heidän rytmiään, syövät osittain yhtäaikaa - toinen kun on päässyt vauhtiin, tuo iskä toisen kuivitettuna toiselle tissille - yhtäaikainen imettäminen alkaa siis sujua. Näin saadaan myös itse huilittua ja puuasteltua muutakin kuin jatkuvaa vauvanhoitoa.
Nyt nukkua tuhistavat tuossa tyytyväisenä, joten turinoinpa pikaisesti vielä synnytyksen etenemisestä. Torstaina 4.12. siis menin lopulta äitiyspolille supiesteluiden vuoksi. Iltapäivällä kohdunsuu oli parille sormelle auki ja kanavaa reilusti jäljelle. Halusivat kuitenkin ottaa mut seurantaan yhdeksi yöksi, koska supisteluja tuli jatkuvasti ja kohtuu säännöllisesti. Yötä vasten sainnukahtamislääkettä ja supisteluja ehkäisevää lääkettä. Kuitenkin pari tuntia pyörittyäni soitin hoitajalle, ettei lääkeet auta enkä saa nukuttua kipeiltä suppareilta (menkkakivut potenssiin 10 arvioisin itse). No, kohdun kanava olikin hävinnyt kokonaan ja leikkauspäätös tehtiin saman tien (klo tuolloin 01.00). Mua alettiin heti valmistelemaan ja klo 1.46 tuli poika ja heti perään klo 1.47 tyttö. Olin hereillä leikkauksen ajan ja odotin vain niitä rääkäisyjä, jotka tulivatkin ihan saman tien. Ihan uskomatonta. Iskä ehti paikalle puolessa tunnissa ja pääsi vauvojen luo heti kun heitä pestiin ja laitettiin lämpökaappiin. Mua he kaikki tulivat kurkkaamaan heräämöön parin tunnin kuluttua ja tyttö hamuili heti tissille =)
Leikkaus oli tosi helpon ja iisin tuntuinen kaikin puolin - mua ei pelottanut mikään ja homma oli hetkessä ohi. Toipunutkin olen hienosti, leikkaushaava on olemattoman pieni tuolla ihan tosi alhaalla pikkuhousujan alla piilossa.
Vauvat on ihania - heidän tuoksu ja ihon pehmeys on käsittämättömän ihana, olemme mieheni kanssa vain ihmetelleet heitä ja päivät soljuvat sellaisessa jännässä utuisen onnellisessa tunnelmassa. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee..
Tässä vielä pari kuvaa. Eka heti syntymän jälkeen lämpökaapista Papu vasemmalla, Nuppu oikealla. Ja jälkimmäinen juuri hetki sitten kun tulin koneelle - järjestys sama.
Palailen taas kunhan ehdin, hyviä vointeja kaikille teille :wave:
Miru, Papu ja Nuppu (ikää 11 pv)
