Vuoden 2008 lapsettomuushoidoista plussanneet

Mahdottoman suuret onnittelut pienten poikien :heart: :heart: äideille ristolle ja kati123:lle!! Ja isille myös tietysti

Mimmi kiittää kuvakehuista =) Vauvan hymyistä on muuten ihan tosi vaikeaa saada kuvaa...

Joulu meni mukavasti, meillä oli porukkaa joulunvietossa ja kyllähän tuota touhua riitti vaikka yhdessä tehtiinkin. Mimmi jaksoi tosi reippaasti olla mukana aattoiltana ja sai hurjasti lahjojakin. Yöunet vaan valittettavasti sekottui jo ennen joulua... Nyt yritetään taas päästä vanhaan hyvään rytmiin. Onneksi isilläkin on vapaata vielä loppiaisen yli.

Oikein hyvää vuodenvaihdetta ja ihanaa alkavaa vuotta kaikille pinolaisille miunkin puolesta!!!

 

Hyvää uutta vuotta toivottelee myös tiltalitti ja viuhti 41+0

Vieläkään ei merkkejä tulemisesta joten toiveita on että menee ensi vuoden puolelle. rakettien räiskeessä olis hyvä synnyttää jospa se pauke pelästyttää pojan ulos masusta.

Heips

 

Paljon onnea pitkästä tytöstä Annulille!!! :heart: :flower:
Meidän poju oli samanpituinen syntyessään

 

Onneksi olkoon Risto, Kati ja Annuli!!! :flower: :flower: :flower:

 

Paljon onnea annuli ja tyttö :flower: :flower:

Vuosi vaihtui ja raskaus jatkuu...plääh
Ei vieläkään syntynyt, käytiin jopa jo laitoksellakin 31 pävivä kun yön oli supistellut ja aamulla taukosi ja kaupassa alkoi taas kärvistely. Tampereella kun oltiin ajettiin taysin kautta. Ei ollut auennut kuin sentin ja kanavaa jäljellä ihan kovasti. Kotiin takas ja nyt ei lupaustakaan että lähtis syntymään. ma 5.1 on kontrolli taysiin ja ajattelin vaatimalla vaatia että ne käynnistää sen silloin. Alkaa olemaan ittellä niin pinna kireellä ettei enään jaksa. Tarttuu pian tää potutus poikaan.

Ihana kun muuta saa jo nauttia omasta kääröstään kotosalla..

tiltalitti ja viuhti 41+3

 

Tiltalitti, tsemppiä kärvistelyyn suppareiden kanssa. Piti tulla nopeasti sanomaan, että mulla synnytys taisi edetä vähän saman kaavan mukaan. Kivuliaista suppareista kärsin yli 3 pv ennen kuin synnytys edes vähän eteni. Sektioon tosiaan päädyttiin juuri tuon takia, että supistukset olivat liian heikkoja koko ajan. Myöskään kohdunsuu ei ollut kunnolla auennut. Toivottavasti sulla menee toisin...

Synnytyskertomusta taidan joutua laittamaan vähän myöhemmin.

 

Paljon onnea tuoreille äideille :flower: :flower: :flower:
Hienosti vuoden 2008 puolelle vielä saatiin loppukiri vauvojen tehtailussa. Namillekin isot onnittelut pikkuisista prinsseistä, jtka vielä ottivat spurtin ja päättivät ponkaista maailmaan vuoden 2008 junalla :heart: :heart:

Tiltaltille ihan suuren suuret jaksuhalit viime metreille! Sulla on varmasti kestämistä siinä olotilassa, kun jo pitkään on masu ollut hurjan iso ja olo sen mukainen. Mutta voit lohduttautua sillä, että palkinto on lopulta hurjan hieno. Ja vauvelisi syntyy alkuvuonna eli on luokkansa vanhimpia, mikä ainakin itse loppuvuonna syntyneenä tuntui aina isolta jutulta.

Täällä sitä eletään mukavaa vauva-arkea. Papu ja Nuppu kasvavat vauhdilla ja ovat jo lähes nelikiloisia. Pituuttakin ovat kasvaneet kolmisen cm. Ristiäisiä vietämme ensi sunnuntaina, ovat slloin sen 5vko ja 2 päivää vanhoja. Kaikki sujuu mukavasti, vaikka työteliästä onkin. Haluan vain kaksosäideille vielä sanoa rauhoittavat sanat, että kyllä näistä vauvoista ehtii ihanasti nauttimaankin eikä se elämä ole jatkuvaa säntäilyä paikasta toiseen. Meillä vauvat on saaneet kivan yörytmin jo päälle - nukutaan ensin 23-03, sitten syödään ja herätään taas 06/07 ja nukutaan noin 10 asti.

Nyt lähdetään ulkoilemaan pikkulenkille. Se onkin aina oma ohjelmanumeronsa

Hyvää uutta vuotta kaikille!!!

 

Onnea ihan hirveästi kaikille vauvautuneille ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Meidän kaksosvauvat syntyivät jo joulukuun puolella 12.12. erinäisten vaiheiden jälkeen kiireellisellä sektiolla. Vauvat voivat oikein hyvin ja ovat kasvaneet hirmuista vauhtia. Palailen paremmalla ajalla kertomaan lisää.

 

Onnea Ennille vauvoista ja mitä.. Namikin saanut jo? Onnea onnea!!
2008 vuoden loppukirinä "vetäistiin sitten vielä siis neljä vauvaa tähän pinoon?? Hyvä Enni ja Nami!!

 

Onnea aivan hirmuisesti kaikille synnyttäneille!

 

Laitanpa tässä tännekin puolelle vähän masukuvaa. Sain aikaiseksi ensimmäisen otokseni ja ollaan jo raskausviikolla 31+5!

 

Onnea EnniV, Risto, Annuli ja Kati231!

Katikos se mainitsi, että oli vielä viime metreillä poika päättänyt kääntyä raivotarjonnasta pois - on se uskomatonta, että vielä siinä vaiheessa mahtuu kääntymään.

Ja nyt sitten alkaa luokkansa vanhimpien esiinmarssi, eikös vaan!
Tiltalitti, toivottavasti olet jo homman aloittanut ja vauva on saatettu turvallisesti maailmaan - muistaakseni mainitsit että ainakin tänään sulla olisi kontrollikäynti ja mahdollisesti käynnistys jos ei jo viikonloppuna jotain tapahtunut. Voimia ponnistukseen!

Oma jännitys kasvaa, kun laskettuun aikaan on 4 viikkoa... sokerit mulla on kohollaan, joten tässä vielä loppumetreillä joudutaan mittailemaan niitä - jäänee siis joulusuklaat nauttimatta, kun en ehtinyt niitä edes korkata ennen tätä. Masu on iso kuin mikä, joten odotan kiinnostuneena ultraa ja tietoa siitä, minkäkokoista vauvaa tässä meinataan alkaa synnyttämään - josko on nää sokerit sitten tehneet tepposet ja vauva ois isonpuoleinen...se selvinnee viikon sisällä.

Nyt kaunista uutta vuotta toivottelen koko pinolle!
t. Meikku ja masu36

 

Paljon Onnea Risto, Kati, Annuli, Sahrami ja Enni!!! Hyvin loppui ja alkoi uusi vuosi.

Hobelix & vattu 19+0

 

Ennille myös täältä suuret onnittelut tuplavauvoista! :heart: :heart:

 

Kiitokset tosiaan ensi alkuun kaikille teille ihanille onnitteluista!

Voisin tähän nyt kirjoitella jotakin synnytyskertomuksen tapaista sen aikaa, kunnes käsky taas käy... Meidän pikkuherra kun on sen verran vaativa, että jos palvelu ei pelaa heti, alkaa kunnon konsertti.

Mulla alkoi tulemaan epäsäännöllisen säännöllisiä supistuksia jo 23.12. Sen yön kärvistelin kotona kipujen kanssa. Olo alkoi jouluaattona olemaan jo sellainen, että mentiin käymään sairaalassa. Siellä otettiin vauvan sydänäänet ja tarkailtiin supistuksia, jotka eivät sitten kuitenkaan olleet vielä kunnon synnytyssupistuksia. No, ei muuta kuin takaisin kotiin ja odottaman. Illalla sitten olo alkoi taas olla tosi tukala, joten suunnattiin taas sairaalaan. Tällä kertaa jäin sinne yöksi, kun sain kipulääkkeen. Joulupäivänä sama homma jatkui. Mentiin taas takaisin kotiin hetkeksi, kun synnytys ei ollut vieläkään lähtenyt kunnolla käyntiin ja supistukset eivät olleet niitä kunnon synnytyssupistuksia. Koko aika vaan kerrottiin, että "kyllä sinä sitten tiedät, milloin ne on niitä oikeita". Mulla kuitenkin kotona ollessa suppareita tuli 5-10 min välein ihan säännöllisesti ja ne oli aika tuskallisia. Onneksi suihkussa istuminen auttoi edes vähän siihen kipuun. No, tällä kertaa oltiin kotona sitten muutama tunti ja taas takaisin sairaalaan, jonne jäin taas yöksi kipujen takia. Viimeinkin jotain alkoi tapahtua tapaninpäivän yönä. Suppareita tuli 5 min välein ja ne oli normaalia kivuliaimpia. Edes kipupiikki ei auttanut yhtään. Kerroin tästä kätilölle ja sydänkäyrien ottamisen jälkeen päästiin synnytyssaliin. Tässä vaiheessa soitin miehelle kotiin keskellä yötä ja pyysin tulemaan paikalle. Siellä synnytyssalissa sitten vietettiin monta pitkää tuntia. Suppareita oli ja meni. muttei niiden voimakkuus oikeastaan kunnolla edennyt koskaan. Olihan ne kivuliaita ja sitä varten sainkin epiduraalin. Sen laitto tosin oli aika farssi, sillä sen laittamiseen meni lääkäriltä yli tunti! Ongelma oli se, ettei hän onnistunut mulla laittamaan sitä oikeaan kohtaan laajentuneiden verisuonien takia. Kuulemma joku 20 % voi olla tällaisia ns. ongelmatapauksia. No, monen yrittämän jälkeen sitten epiduraali saatiin laitettua ja olo oli sen jälkeen taas ok. Itse epiduraalin laitto ei sattunut juuri ollenkaan supparikipuihin verrattuna. No, taas meni monta tuntia, eikä edistystä juuri tapahtunut. Kohdunsuukin oli auki max. 4-5 cm, joka oli liian vähän. Jotenkin epiduraali aina lamaannutti suppareita siinä määrin, ettei edistystä tapahtunut. Myöskin vauvan sydänäänet kävivät useaan kertaan alle 100:ssa epiduraalin lisäämisen myötä. Mulle annettiin myös nesteytyksen ohella tipasta oksitosiinia synnytyksen vauhdittamiseksi, muttei sekään juuri auttanut tässä tilanteessa asiaan. Itse aloin jo vihjailla sektiosta, kun tilanne vaikutti aika toivottomalta. Mietin sitä, että kuinka kauan tätä menoa pitäisi oikeasti jatkaa. Tossa meidän tilanteessa lääkärikin ramppasi aika ajoin synnytyssalissa tarkistamassa tilannetta. Hänelle kerrottiin kaikesta tästä hitaudesta, suppareiden alkamisesta jo 3 pv aiemmin, lapsettomuushoidoista sekä siitä, ettei mulla raskausaikana ollut ollenkaan ollut mitään suppareita. Kaiken tän perusteella lääkäri päätti, että eiköhän tässä mennä kohta sektioon. Sektio, joka tehtiin, ei siis ollut varsinaisesti mikään kiireellinen sektio, mutta sellaiseksi se kai luokitellaan. Diagnoosi noin muutoin mulle oli primäärinen supistusheikkous. Terve poikavauva syntyi sitten leikkaussalissa sektiolla 26.12. ja sai apgarin pisteitä 9. Leikkauksen jälkeen olin itse heräämössä noin 2 h, jonka ajan poika isänsä hoivissa synnytyssalissa. Sieltä sitten lapsivuodeosastolle, jossa saatiin viimein perhehuone. Siellä asusteltiin 4 pv täysihoidossa. Mun sektiohaava oli yllättävän kipeä, joten kipulääkkeissä ei säästelty. Koko kokemus kaikkinensa oli ihan positiivinen; pahinta ehkä oli nuo sektiohaavasta aiheutuneet kovat kivut, jotka yllätti minut ensikertalaisena täysin. Sairaalan henkilökunnalle kyllä kiitokset hyvästä hoidosta ja etenkin isukille, joka joutui vauvaa lähes yksin hoitamaan ekat päivät. Nyt kotona ollessa olo on jo paljon parempi ja pystyn kohtuullisesti liikkumaankin. Eilen mm. ekaa kertaa ulkona - jee! Imetys on lähtenyt tosi hyvin käyntiin, tosin rinnanpäät on aika kovilla vauvan kovan ruokahalun takia. No, onneksi on keksitty sellainen vekotin kuin rintapumppu, joka onkin ollut kovassa käytössä...

 

Onnea ennille :flower: :flower:
Ihana kun muilla tuo synnytys jo on lähtenyt käyntiin.
Kiitos katille mielenkiinoisesta kertomuksesta, saa nähä kuin mun käy.

Itsellä tänään oli joo se käynti taysissa, yliaikaiseksi meni tämä raskaus. Eka ne meinas et odotellaan spontaania synnytyksen käynnistymistä mutta mä sanoin et riittää jo ja haluan käynnistyksen heti. Sehän ei käynyt päinsä kun kello oli 12,30 eli liian myöhäistä aloittaa??? Nyt joudun ajamaan huomena takas tampereelle aamulla ja toivoa ettei tule kiirreellisiä käynnistyksiä mun edelle. Jos niitä tulee joudun takas kotiin. Kohdunsuun tilanne siis mulla epäkypsä, sormelle auki ja mittaa 2,5cm jäljellä. Saan sitten, jos hyvin käy, pillereitä suun kautta jolla kypsytetään kohdunsuuta, tähän prosessiin voi mennä 3-4 päivääkin.
suppareitahan mulla on ollu mutta niin lieviä ettei niillä mitään tehoa. Katotaan ny josko lääkkeet auttais. Käynnistetty synnytys on kuulemma aina kivuliaampi kuin spontaanisti käynnistynyt. Kärvistelyä tiedossa mutta eiköhän sen kestä kun tietää mitä saa.
Paino arvio tosiaan 4kg +-200g eli on pojalla kokoa. rt2 on tämänhetkinen asento pojalla, mitä se sit meinaakin.

Tulen tänne heti ilmoittelemaan tilannetta kunhan päästään viuhtin kanssa vauhtiin.

Tiltalitti ja viuhti 42+6 tänään

 

Risto, Kati, Annuli, Sahrami ja Enni, huiman paljon onnea teille kaikille! Ja muillekin joita en ehkä nyt huomannut onitella.

Loppu onkin pikaista ja todella täynnä omaa napaa:
:heart: :heart: ihana, täydellisen suloinen tyttövauvamme syntyi 08.01.09 klo 07.57 :heart: :heart:

Me onnelliset vanhemmat olemme väsyneitä, mutta ah niin ekstaasissa!

Kirjoitan lisää myöhemmin, nyt nukkumaan...

t: Maija-mamma, Mies + Mimmi

 

Onnittelut Maija-mammalle pienestä tytöstä! Ihanaa! :heart:

Yökukkuja Namille kans onnittelut tuplapojista tätäkin kautta!

 

Onnea Namille ja Maijalle!! Hassua.. Ajattelin tuota Namin juttua lukiessani, että kuinkahan sitä pärjäisi pikkuvauvan kanssa.. Hih, Miona onkin jo niin iso kun on 11viikkoa!

 

Hei kaikille,

Meille on syntynyt poika, 8.1.09 klo 17.03 hätä sektiolla. Poika voi paremmin kuin äiti jolla kipeät tikit pitkittäin mahassa.

meillähän meni kans yliaikaiseksi, ja ti 6.1 menin taysiin ja aloitettiin neljännes osalla cytotekiä, 3kpl niitä sai yhden päivän aikana. Ainoa vaikutus oli että tuli lieviä suppareita. seuraavana päivänä sama jutut puolikkailla, päivällä alkoi olemaan jo vähän kipeämpiäkin supistuksia ja sit homma lopahti. seuraavana aamuna sain yhden neljänneksen emättimeen eikä mitään tekoa suuntaan eikä toiseen. Päiväkierrolla lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja hän teki tutkimuksen, edelleen sormelle auki, ei muutosta tulo tilanteeseen. No ´siinä tutkimuksen aikana kalvot puhkes ja sit lähdettiin synnytysosastolle. Kello oli noin 14. Salissa sitten puhkaistiin kalvot alakautta kunnolla. Silloin olin jo 3cm auki ja laitettiin pojan päähän antennit ja piti kohtuun kiinnittää anturi kans, mikä sit irtos. Eli lieviä supistuksia tuli piirturiin vaikk mä kerroin että kyllä ne kovenee. Sitten tarkastivat anturin ja kun ne sitä rupes laittamaan uudestaan kiinni alkoi ihan järkyttävät poltot. Epiä odoteltiin 10 min ja siinä vaiheessa oli väli 2min supistuksissa ja ihan järkyttävän kovat poltot. No epin jälkeen sit alkoi tapahtumaan, pojan sydänkäyrä romahti. Sit olinkin matkalla leikkuriin. Kätilö pitää jalkovälistä pojan päätä ettei se lähde syntymään, avautuminen tapahtui 10 min. eli hiukka rajusti ja se taisi aiheuttaa ahdingon pojalle. Itse en edes meinannu tajuta että mitä tapahtuu kun huomasin olevani jo heräämössä.
Poika ei hengittänyt aluksi itse ja sai neopuff ventilaatiolla lisähappea ja alkoikin itse hengittämään minuutin kuluessa.
pisteet heti synnyttyään 4 ja 5min päästä petras ysiin.
Synnytyksen kesto noin laitettu 2h 4min

Isälle moinen homma oli shokki,ja joutui heti tosi toimioin pojan hoidossa. Varmasti siinä tulee aivan erilainen suhde omaan lapseensa kun joutuukin heti aloittamaan yksin.
Itsellä nyt alkaa olemaan haavan alue kipeä kun se turvotus mahasta lakaa laskemaan niin tuo tyhjä läski painaa tikkejä vasten ja höllyy muutenkin holtittomasti liikkuessa. Ja silloin kun maito nousi rintoihin, noin kolmantena yönä, tuli koko kropan kesto turvotus. siis jalat on kun norsulla eikä kyykkyyn pääse varpaat on kuin lantut ja sormet kun nipullinen kyrp..iä. Mikään ei pysy hyppysissä eikä meinaa saada nappeja kiinni pojan vaateissa.

Olo on onnellinen ja ihmettelevä, kuinka voikin meistä tulla jotain niin suloista ja ihanaa. Hormoni myrsky on kans päällänsä ja itku tulee joka asiasta, siis voi leivän tekemisestäkin.
huoh, toivottavasti utrvotus ja hormonien heittely tasaantuis että elämä normalisoituis.

Onnea kaikille odottajille, huomaatte sitten kun nyyttinne on kainalossa, kuinka ihmeellinen maailma onkaan.

Tiltalitti ja viuhti 5päivää

 

... Tiltalitti pienestä pojasta! Niin sitten sinäkin jouduit sektioon. Tosin hieman hurjempi tarina kuin meillä. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Lohdutukseksi voin sanoa sen sektiohaavan paranemisesta, että kyllä 2 vkon jälkeen tilanne on haavan ja kipujen suhteen aivan toinen. Itse en jotenkin jaksanut uskoa kipujen katoavan näinkään pian, mutta kyllä ne 2 vkon jälkeen tosiaan hellittivät hyvinkin pian. Nyt olo alkaa jo olla melko normaali. Varmasti myös turvotus laskee ajan kanssa. Mullakin on sellainen makkara sektiohaavan päällä, jonka toivoisin katoavan.

 

Tiltaltille kovasti onnea!! Ihan ei poika ehtinyt tuonne vuoteen 2008, mutta miten hienoa olla luokkansa vanhimpia sitten joskus kun nämä asiat ovat tärkeitä. Pikaista toipumista sinulle. Kuten Kati jo kirjoittikin, helpotusta tulee parissa viikossa ja siitä sitten varsin nopeaan toipuminen mullakin eteni. Myös mulla nousi kova turvotus maidon nousun yhteydessä ja vielä on hieman jaloissa turvotusta ja kengät ahdistaa, mutta pahin turvotuskin tasaantui kyllä muutaman viikon kuluttua.

Mulla on paino tippunut vähän liiankin hurjasti, eli painan pari kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Syön tosi raskaita aterioita ja pullaa, kakkuja päivittäin, mutta tämä kahden valtavasti syövän lapsen ruoan tuottaminen on näemmä vaan niin hurjan kuluttavaa. Leikkaushaavan päällä on hieman pullotusta vielä jäljellä ja tunnoton iho on siitä kohtaa, mutta muuten haavakin on parantunut hienosti. Kiitos tiltaltin vinkkien, hieroin ahkerasti siihen Aloe Veraa.

Meillä vietettiin sunnuntaina ristiäisiä, upeasti meni kaikki, mutta ONNEKSI ovat nyt takan päin. Vietimme isoja ristiäisiä, vieraita oli reilut 30, joten oma kuvionsa sekin. Vauvalit kasvavat erinomaista vauhtia - tyttö nyt lähes 55 cm ja 4,5 kiloa, poika vajaa sentin ja jonkin gramman pienempi. Ikää heillä on huimat 5,5 viikkoa, perjantaina tulee 6 viikkoa täyteen. Niin vähän, mutta itsestä tuntuu kuin olisivat aina olleet meillä =)

NAmille jaksamista kaiken syöttöruman ja lypsämisen kanssa. itsekin pahimpina väsymyksen hetkinä olen kokonaan luopumassa lypsämisestä (annan pääasissa pojalle kaiken pullosta ja tytölle ehkä joka toisen syötön) ja siirtymässä pelkkään korvikkeeseen. Sitä sitten vaan itketään ja lypsetään, mutta kyllä se tärkeää on kuitenkin. Ja kun maitoa kerran riittää.

Nyt olisi saumaa saada pienet päikkärit itsekin kun kumpikin hiljeni päiväunille. Onnellista odotusta vielä yhtenä kappaleena oleville!!

 

Onnittelut vauvoista Sahranamille, Ennille, Maija-mammalle ja tiltalitille!!! :heart: :heart: :heart: :flower: :flower: :flower:

Kiva lukea vielä noita synnytyskertomuksia. Oma synnytys on jäänyt melkein unohduksiin, vaikka eihän siitä ole kuin 11 vko

hurjia ainakin Annulin ja tiltalitin kokemukset.

Annuli, sulla kävi sitten aika samalla tavalla kuin mulla sen istukanirtoamisen kanssa, paitti että sulla hurjempaa, kun vuosit paljon verta. Mullakin niitten ois pitäny kyllä kaapia mun kohtu, ettei ois tullut sitten kotona niitä möykkyjä sieltä ja se vuoto ollu niin kovaa.

tiltalitilla on pojalla ollut rankka elämän alku. Ihan kylmät väreet kulkee, kun kuulee näitä läheltäpiti-tilanteita. Onneksi kaikki meni sitten hyvin.

Hienoa, että namilla syntyi kaksoset alakautta, eiks se ole nykyään aika harvinaista, että se noin onnistuu.

Jaksuja kaikille!
:wave:

 

Onnea Tiltalitille tännekin!! :flower:
Kuunkulta, ilmeisesti ovat aika yleisiä ongelmat istukan irtoamisen kanssa. Kyllä sitä itse hiukan pelästyi, mutta sairaalassahan nuo ovat ihan rutiinitoimenpiteitä. Mielessä kyllä kävi myöhemmin, että ennenmuinoin olisi käynyt huonosti tuossa tilanteessa..

Mitä kuuluu odottajille?

 

Hei kaikki!

Ihan ensimmäiseksi haluan onnitella tasapuolisesti kaikkia onnellisia äitejä ja isiä.
Olen kyllä seuraillut palstaa, vaikken ole ehtinyt/ jaksanut kirjoitella. Loppuraskaudessa olin aika väsynyt ja nyt vauvelin kanssa vielä väsyneempi.. Kyllä hän nukkuu päivällä ihan hyvin, mutta tuppaa valvoskelemaan yöllä ja syö parhaimmillaan 1-2 tunnin välein.

Meille syntyi 5.1. pieni ja suloinen tyttö poikaoloista huolimatta. Synnytys meni melko nopeasti ja oli sen takia niin kamalan kivulias. Muutamina synnytystä edeltävinä iltoina ja varhaisina aamuina oli ennakoivia supistuksia, jotka kovenivat päivä päivältä. Viimeisenä iltana ennen synnytystä ne eivät sitten loppuneetkaan, vaan kävivät kipeimmiksi.

Meni koko yö siinä jännittäessä ja valvoessa. Kun sitten päätin, että nyt loppuu kotona kärvistely ja haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, vaikka joskus suunnittelin synnyttäväni ilman kivunlievityksiä.

Sairaalassa sitten kuulin, että kohdunsuu on vain parille sormelle auki ja vauvan sykkeet sen laatuiset, ettei voi antaa kipupiikkiäkään. Teki mieli pyytää nukutusta ja tehkööt sen jälkeen, mitä tahtovat.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Tuli sellaisia supistuksia, ettei rajaa ja tuntui, että taju lähtee. Parin tunnin tappotahdin jälkeen san luvan ponnistaa ihanan tyttömme tähän maailmaan.

Kaikesta huolimatta koin synnytyksen menneen hyvin, vaikka vauva siinä taisi vähän väsähtää, kun ei hirveästi jaksanyt itkeä ja oli vähän velton oloinen. Pienehkö kammo jäi kivusta, mutta nytpä sekin on takana päin ja vauva täällä meidän ihasteltavana ja ihmeteltävänä.

T. Kipatsu ja pikkuinen 2 vk