Yrityksen odottajat

Mäki voisin tulla tänne, vaikka mulla ei ehkä varsinaisesti vauvakuumetta olekaan, ehkä pieni raskautumis&raskauskuume=) Ja toivoisin meidän perheeseen lisää näitä pieniä ihmeitä&ihmisiä.

Meillä on viimekuussa 2v täyttänyt ja 6kk ikäiset lapset, kolmannesta oon haaveillu pienellä ikäerolla jo kuopuksen raskausaikana.

Heinäkuussa ois ajatus kuukautiset vielä odottaa, nyt näyttää siltä että ne ois vasta ihan loppukuusta niin menee varmaan sitten elokuun puolelle. Mitään ovistestejä en aio ostaa, suunnilleen varmaan kiertopäivät on mielessä mutta oviksesta mulla ei tunnu mitään merkkejä, kai se tulee kun kahdesti oon raskautunut...

Mä muistan kyllä nuo tunteet vielä ennen esikoista, kaikilla tuntui olevan lapsia ja harmitti kun itsellä ei ollut eikä tietoa tuleeko koskaan, joutui vaan sivusta seuraamaan. Kyllä se on niin voimakasta, vauvakuumeilu ja lapsien haluaminen.

 

Oi, tännehän on saapunut monta uutta tuttavuutta, tervetuloa!

Monella tuntuukin juuri mies jarruttelevan vauva-asiassa. Miehille on varmaan luontaista pelätä sitä vastuuta ja lasta silloin, kun asia on ajatuksen tasolla. Meidän pitäisi saada meijän miehetki tänne kaksplussaan omalle foorumille keskustelemaan mielessä pyörivistä asioista. Me naiset ollaan juuri tällaisia, tullaan heti esim. nettiin tai puhutaan ystäville. Miehet taas pitävät enemmän asioita sisällään.

Puhuttiin pari päivää sitten lasten nimistä, varsinkin poikien nimiä mietittiin ja mies ehdotti paria nimeä (aivan kauheita mielestäni ). Silloin tuntui, että meillä oli mukavaa puhua vauvasta. Naurettiin nimille ja mietittiin, voiko nimeä päättää syntymättömälle vauvalle, jos se ei sitten näytäkään siltä nimeltä.

Joku puhuikin tuolla edellä, että joka paikka on täynnä vauvoja ja raskaana olevia naisia. Mistä se johtuukin, että yhtäkkiä kaikki muut ovat raskaana tai heillä on jo lapsia paitsi minulla? Tämä vauvakuume on yksi oman elämän tähän asti koetuista tunteista yksi voimakkaimmista.... Kuluisipa aika nopeaa ja olispa mies jo täysin valmis niin pääsis kuumesta eroon, ainaki hetkeksi.

Tsemppiä kaikille vauvakuumetta poteville! Kyllä tämä tästä ja toivotaan "niskuroiville" miehillemme pikaista suostumista.

 

Me naiset ollaan juuri tällaisia, tullaan heti esim. nettiin tai puhutaan ystäville. Miehet taas pitävät enemmän asioita sisällään.

Juuri näin, mulla ainakin pää hajoaa jos en pääse kenellekään avautumaan mieltä painavista asioista, kuten nyt tästä. Eihän se kokoaika vaivaa, mutta aina silloin tällöin ja välillä tietysti useammin. Ei miehillä taida olla sellasta "avautumisen" tarvetta niinkuin meillä naisilla.

Kyllähän tuo mies välillä puhuu jotain tyyliin "kyllä sitä vois maalla asua jos olis joustavat työt ja lapsia", joten kai se sitten jollain tasolla asiaa on miettiny jos kuitenkin puheessaan mainitsee. Mutta sitten kun satun kysymään asiasta niin sitten löytyy kuitenkin syitä miksi ei, ainakaan just nyt.

Tää odottelu on niiiiiin raastavaa. Tiedättehän. Pitää varmaan ottaa asia taas jossain vaiheessa varovasti puheeksi, ihan vaan että tietäis missä mennään, vai mennäänkö missään.

 

Osaisko joku tehdä sellasen listan tohon meille? Ois kiva seurata ketä meitä on ja koska alkaa yritys.

 

Täälläkin yksi kuumeilija! Kaksi meillä on jo ennestään ja pikkuhiljaa yritän pehmitellä miestä kolmanteen Mies on sitä mieltä että kahdenkin alle 3-vuotiaan kanssa on tarpeeksi rankkaa, ja niinhän se välillä onkin. Minä vain ajattelen pidemmälle ja haluaisin ainakin pari lasta vielä lisää. Ahdistaa kun mies vaan sanoo että katsotaan joskus myöhemmin. Pelkään, että jos aikaillaan liian kauan, tajuaa mies miten helppoa onkaan isompien lasten kanssa eikä halua enää ollenkaan lähteä vauvarumbaan.

Joku kommentoi miten monella palstalla hampaat irvessä tehdään lapsia ja itse aikoo ottaa lunkisti. Täytyy vain todeta, että helppo se on sanoa jos ei ole vielä kokemusta, vauvanteko vie nimittäin helposti mennessään Se voi olla aika stressaavaa puuhaa, ja menkkojen alkaminen voi saada kyyneleet tulvimaan vaikka kuinka koittaisi ottaa lunkisti. Puhumattakaan oireiden kyttäämisestä ja lopulta testaamista edeltävien päivien jännityksestä..Siinä ollaan kuitenkin isojen tunteiden äärellä, ja pettymys voi olla valtaisa Meillä kaksi ekaa ovat saaneet alkunsa nopeasti (1. ja 2. kierrosta), mutta osaan kuvitella mitä se on jos raskaus ei heti alakaan. Itsekin toki pyrin rentouteen, mutta ei tosiaan ole ainakaan mulla ollut niiin helppoa mitä sitä ennen yrityksen alkamista itsekin ajatteli Ja äkkiä tuo slangi tutuksi onneksi tulee.

 

Joku täällä kyseli eläinlaumoista ja miehen vauvamyönteisyydestä. Meillä on kaksi aikuista kissaa, koira ja 3kk ikäinen koiranpentu. Koiranpentu on miehen ensimmäinen ja aluksi pelkäsin että millainen shokki se miehelle on, mutta ei tuo paljoa valittanut. Mieheni siis on ollut nyt ihan myönteinen vauvahaaveisiin ja itse sanoi että voisimme häiden jälkeen aloittaa yrittää. Kai se vauva tähän joukkoon mahtuu.

Niin sen vauvakuumeen näkee sitten todenteolla kun yritys alkaa. Onko sitä kädessä viisi ovistikkua, greippimehua ym. TOIVON kuitenkin että osaisin ottaa stressaamatta, koska jos alan stressamaan niin koko kroppani reagoi siihen. Mutta koska itselläni ainakin oli todella epäsäännöllinen kierto ennen pillereitä, niin voihan se olla että niihin ovulaatiotikkuihin joutuu turvautumaan. Jos sitä kuitenkin aloittaisi ilman Säännölliset petipuuhat vain

 

Mä voin tehdä sen listan meistä, mikäli idea saa kannatusta...?

Lasten teosta hampaat irvessä sen verran, että luultavasti olet lukenut minun kommenttini. Olen pitkään roikkunut täällä Kaksplussassa ja huomannut sen todella monessa yrittäjien ketjussa, että kun on ensin täysi höyry päällä yritetty, stressattu, yritetty ja taas lisää stressattu, ei raskautumista tapahdu. Mutta sitten kun joku ilmoittaa pitävänsä taukoa palstailusta ja yrittämisestä, palaa hän hetkien päästä ilmoittamaan, että onkin raskautunut, kun otti hetken rennosti, eikä ajatellut yritystä.

Ymmärrän toki, että raskautuminen ja lapsen saanti kaikkine tekijöineen on/voi olla kaikkea ahdistavan, pitkällisen odotuksen ja iloisten onnistumisien/yllätysten väliltä. Kaikille se on erilaista, jotkut raskautuvat heti ensimmäisestä yrityksestä ja toisilla se saattaa kestää yli kuusi vuotta, niinkuin yhdellä ystävälläni. Ei kumminkaan saisi lähteä alussa liikkeelle sillä asenteella, että raskautuu heti ensimmäisestä kierrosta, liian suurin odotuksin. Se pettymyksen määrä ja tuska on viiltävä, varmasti. Itse kuitenkin olen varmasti se pahin stressaaja, vaikka nyt ajattelen, että ei saa stressata, koska se vaikeuttaa niin monella raskautumista ja minulla ei ole siihen enää varaa.

Palstoilla paljon surffanneena mammaslangi on kyllä tullut tutuksi. Äkkiähän sen oppii, mutta jos itse on tottunut puhumaan asioista suoraan, niiden oikeilla nimillä, tuntuu ks. slangi hieman jopa naurettavalta ja nololta. Toki te muut voitte sitä käyttää, jos se tuntuu teistä luontevalta, se ei minua haittaa. Itsekin syyllistyn joskus harvoin sanomaan miehelle muiden läsnäollessa "täti tuli kylään" (= menkat alkoi).

 

Kannatan listaa!

 

Hei kaikille uusille!

Kannatan listaa myös. Toisaalta omalta kohdalta en voi sanoa aloitusajankohdasta mitään varmaa - tuleeko sitä edes? Ajatukset ailahtelee itse kullakin. Olen kuumeillut toista lasta viime elokuusta asti ja jossain vaiheessa jauhoin asiasta miehelle vähän liikaakin. Nyt olen ollut tarkoituksella hiljaa asiasta ja viime viikkoina mies on jo pariin otteeseen todennut, että olisihan sellainen pieni nyytti kiva. Sitten joskus. Sitten kun saadaan uusi koti ja blaablaa. Mutta ehkä odottelutaktiikka toimii tärpin (slangia, oops ) odottelun lisäksi myös vitkuttelevan kumppanin pehmittelyssä.

Välillä kyllästyttää niin nämä "järkisyyt". Uskon, että lopulta tärkeimmät päätökset tehdään kuitenkin tunteella.

Tänään oon ollut sitä mieltä, että yritys olisi varmaan viisainta aloittaa vasta vuoden päästä niin ehtisin tehdä täydennysopintoni valmiiksi ennen sitä. Eilen taas olin varma, että olen raskaana, vaikka syön pillerietä. Tosi fiksua, mutta sitä tää palstoilla roikkuminen teettää...

Pakko tunnustaa vielä yksi tosi nolo syy tälle vauvakuumeelle. Oon aika kilpailuhenkinen ja satttumalta ollaan mun siskon kanssa saatu esikoiset suht samaan aikaan. Tiedän et ne alkaa kohta yrittää toista ja haluisin samaan junaan mukaan:snotty: Joo, tiedän kyllä ettei tää nyt voi olla mikään oikea syy lapsen hankkimiselle, mut jossain pinnan alla painaa varmasti.

 

Heippa!
Tää vois olla myöskin mun ryhmäni! Olin tuossa hetken parissa ryhmässä mutta elämä meni siihen suuntaan että pitää hoitaa itsensä ensin "kuntoon" kun voidaan jatkaa perheenlisäys puuhia.. Eli meidän vauvanhankinta alkais kans siinä elo-syyskuussa todennäköisesti. Ja niin kuin joku sanokin niin eihän siihen ole kuin 4-5 kk eli sen verran menkkoja myöskin! Äkkiä se aika menee!

Lista vois olla kiva.

Joku mietti e-pillereiden lopettamista, itse lopetin joulukuussa, ja ollaan tää kevät/syksy sit ilman hormonaalista ehkäisyä, josko mun kehokin tasaantuis taas ja toimis normaalisti sitten sitä varten kun on Aika tositoimiin. Eli suosittelen e-pillereiden lopettamista noin 3kk ennen kun aiotte toiveilla siitä vauvasta. Suunnilleen 3kk se kroppa vaatii aikaa palautuakseen hormooneista. Tosin on heitäkin jotka plussaavat heti ensimmäisestä ns. luomu kierrosta!

Ja tosiaan olin ehkä 2kk noilla palstoilla, oppimassa tätä slangia yms, ja se Tosiaankin nosti Stressiä! Antoi paljon tietoakin mutta tieto lisää tuskaa naiset :b

En tiedä kuinka usein täällä tulee käytyä, mutta kiva kun on kanssasisaria! Vauvakuume ON, ja olen luonteeltani kaikki-mulle-nyt-heti -Tyyppiä, niin tää esikoisen lykkäys syksyyn söi vähän naista,.. mutta tiedän että näin on kuitenkin paras, ei meillä vielä niin kiire ole, mutta kun huomisesta ei aina tiedä..

 

Minä myös kannatan listaa =)

Voih.. itse niin toivoin että oltais voitu noi renkaat jättää jouluna pois ja sitten maaliskuussa aloittaa ihan ns. suoraan. En kuitenkaan voi ottaa riskiä että menkat sattuis häiden tai edes häämatkan kanssa päällekkäin :/ Kärvistellään nyt sitten sinne maaliskuuhun asti. Minuu hieman pelottaa kun tää vauvahaave alkaa voimistumaan. Kuinka täpinöissäni olen sitten vuoden päästä En itsekkään ole kaikista kärsivällisintä tyyppiä. Noh aika näyttää. Sitten täytyy muutenkin toivoo, että noi kilpirauhasarvot pysyy kunnossa, että pystyy aloittamaan yrittämisen. En ala leikkimään jos arvot ois huonot. Lisää kuitenkin niin paljon keskenmenon riskiä ja voi vaikuttaa muutenkin sikiöön. Mutta turhaan sitä kai on etukäteen murehtia.

 

Ilmoittaudun vielä pieneen joukkoonne! Mulla on 5kk vanha poika joka syntyi sektiolla siis. Mut mulle on vaan iskenyt auttamaton vauvakuume. Tuntuu et hoivaan meijän pojua ihan jatkuvasti ja liikaa, kun ei tää kuume hellitä! Mies yrittää toppuutella vaikka oonkin jo listannut sille kaikki hyvät puolet, mitä on jos tekee pienellä ikäerolla. Sainkin jo suostuteltua että yritetään, mutta vasta HEINÄKUUSSA. Mä en vaan haluis odottaa niin kauaa, vaikka se olisi kai ihan silleen järkevää. Mut en vaan tajuu mitä järkee odottaa muutama kuukaus, se kun ei helpota yhtään lapsiperheen elämää raskaudunko nyt vai joskus 4kk päästä. Se on ihan yhtä rankkaa molemmissa tapauksissa, ja ihan yhtä ihanaa ja antoisaa. Siis MÄ TAHDON! Varsinkin kun mä olen tälläinen kaikkimullehetinyt. Apua? Miten ihmeessä jaksan odottaa, kun vähän vaikeeta sitä miestä on pakottaakkaan..

 

Äää! Sisko ilmoittelee facessa että antaa tuon nuorimmaisen (nyt 6kk) vaatteita ja tavaroita pois. Itsestäni tuntuisi typerältä niitä tässä vaiheessa ottaa (olen myös hieman taikauskoinen), mutta jos meitä vaikka vuoden päästä onnistaisi niin meillä ei ole muita sukulaisia eikä kavereita joilta voisi sitten saada käytettynä tavaroita. Onhan kirppikset ym. Enkä edes oikein kehtaa siskoltani pyytää niitä.. tulisi vain kamalia uteluita ym. Hankalaa tää elämä joskus...

 

Vetäydyn pois tästä ketjusta, koska on nyt jo jonkin aikaa tuntunut, että vauvakuume on kadonnut aivan täysin. Tsemppiä kuitenkin teille kaikille odottamiseen ja kiitos seurasta.

 

Nostelen

 

Sinadrius Minulla on kanssa monesti tuntunut silta, etta olen raskaana vaikka onkin pillerit kaytossa! Ihan hullua, sita sitten kyttaa oireita vaikka periaatteessa niita ei oikein ole tai jos on niin liittyvat ovulaatioon ja sitten tuleviin menkkoihin. Mutta tunnustan tehneeni samaa.. ja se, etta vaihdoin nyt minipillereihin aiheutti sen etta menkat jai pois ja tietty sit piti testailla vaikka melkeinpa tiesin etten raskaana ole.. mutta ihan varmuuden vuoksi..

Minulla tuossa valilla oli semmonen fiilis etta ei ehka vauvaa nyt pariin vuoteen, mutta nyt se taas hiipii sielta se ajatus jospa nyt kahden vuoden sisaan.. saa nahda miten asiat menee! Tarkoitus olisi ruveta opiskelemaan nyt syksylla jos kaikki hyvin menee ja miehella on aika kova tahti toissa nyt ja hanella myos toinen projekti menossa samaan aikaan ja sitten sita miettii etta onko se jarkevaa. Tosin jos ei nyt oarin vuoden sisaan niin milloinka se sitten olisi?

Mitas teidan kevaaseen? Ihanaa kun yhtakkia tuota valoa on niin paljon enemman! Ihan eri fiilis tulee, olen itse ehdottomasti kevat- ja kesaihminen Valo saa ihmeita aikaan! Meinasin tuossa jos rupeaisi saannollisesti kaymaan lenkilla aamulla ennen toihin lahtoa

Kivaa sunnuntaita kaikille!

 

Hei, täällä kans yksi 25 vee yrityksen odottaja! :wave:

Vauvakuumetta ollu jo kohta reilun vuoden verran, välillä iskee kovempaa ja sitten on taas aikoja, jollon on hiljasempaa... Jarrupalana tässä hommassa on tuo ukko tuossa vieressä, joka haluaa vielä odottaa.

Välillä tulee ehkä vähän liikaa painostettua, ja jälkeenpäin harmittaa... Muttakun ei malta pitää suutaan kiinni eikä odottaa ja odottaa ja odottaa... Kauan tätä kestää?
Sen tiedän, että mieheni haluaa myös lapsia, mutta milloin..?

 

bebe14 Tervetuloa
Harmi etta sinulla ei mies lampene asialle viela. Kylla se siita ihan varmaan jossain vaiheessa oletteko te pitkaan olleet yhdessa? Ehka kannattaisi yrittaa jutella milloin hanen mielesta on oikea aika hankkia lapsia. En kylla tieda saako talla menetelmalla vastausta mutta voihan sita yrittaa (olet varmaan jo yrittanytkin).
Tsemppia siihen!

Itse tuossa pari paivaa sitten miehelleni sanoin, etta haluaisin lapsia nyt kahden vuoden sisaan ja han haluaa kanssa, mutta tassa on nyt "hidasteena", etta minun taytyy aloittaa opinnot ekana (olen pitempaan suunnitellut alanvaihtoa). Kunhan paasee niihin kiinni, niin sitten voidaan miettia milloin sita lasta ruvetaan hankkimaan. Mutta tarkoitus olisi etta opiskelen ekana 1-2v ja sitten se vauva voi tulla niin sen jalkeen jatkaisi niita opintoja. En todellakaan halua odotella 5v.
Minullakin ollut on/off-vauvakuume nyt pari vuotta.

Mitas muille kuuluu? Hiljaista taalla viela Kivaa viikonloppua koko porukalle!

 

Tässä ketjussa onkin ollut aika hiljasta viime viikkoina.. Mitä muille kuuluu ja missä vaiheessa mennään tämän yrityksen aloittamisen kanssa? Mä olen ollut pitkään hiljaa asiasta meidän taloudessa koska en ole halunnut aiheuttaa toiselle mitään paineita tai painostuksen tunnetta asiasta. Tänään sitten oli pakko ottaa asia esille kun toinen niin kyseli että vaivaako joku. Ja onhan tuo vaivannu, pitkään. Juteltiin sitten asiasta ja tultiin siihen tulokseen että josko sitä sitten ensi kesänä aloittais projektin. Vaikka siihen on vielä vuosi ja ehdin varmaan sitäkin tässä vielä tuskastella moneen otteeseen, niin JESSS! Vihdoinkin jotain konkreettista! Aika mukava tunne että vihdoinkin on jotain mitä odottaa! Mies vitsailikin jo tossa että täytyykin sitten alkaa rellestämään ja juoksemaan baareissa ennenku elämä loppuu vauvan tuloon
Miehellähän on tietysti sellainen käsitys että heti tärppää, voi käydä kuulemma syöttötuolin ostamassa sen kondomipaketin sijaan, itse olen vähän realistisempi siinä että voihan siinä projektissa mennä pitkäänkin ja siihen täytyykin varautua.

Tuntuu kyllä että kivi vierähti sydämeltä ja vihdoinkin mentiin pieni askel elämässä eteenpäin =)

 

Kiva kuulla, pienestä kii! Se tosiaan helpottaa paljon kun on jotain konkreettista.

Viime aikoina on vauvahaaveet jääneet vähän taka-alalle...meille kävi sillain, että oli ensimmäinen teoreettinen mahdollisuus raskautua, ja sit tietty kuvittelkin kaikki oireet itselleni ja kahlasin varmaan kaikki keskustelut täällä läpi. Noh, enhän mä raskaana ollut ja olisi se aikamoinen onni ja sattuma ollutkin. Mutta kaksi viikkoa siinä meni, jolloin en juuri muuta ajatellutkaan.

Tämän jälkeen tuli vähän tietoähky kaikesta lukemastani, enkä jaksanut ajatella vauvajuttuja.

Mies on onneksi ihan täysillä mukana, mutta yrityksen aloittamista pitää vielä odottaa ainakin tämän vuoden loppuun. Vuoden päästä valmistun ja haluan saada opiskelut ennen vauvaa valmiiksi. Tosin eihän se estä, että olisin jo useammalla kuulla raskaana ensi keväänä...

Mitä teidän muiden alkukesään kuuluu?

 

Minun kumeeni laantui, kun kielsin itseltäni kaikki aiheeseen liittyvät nettikeskustelut. Asiaa ei ole tullut mietittyä nyt kuukauteen. Nyt sitten huomaankin miettiväni "onko nyt oikea aika" ja kuitenkin olisi niin ihan hoitaa omaa tuhisevaa nyyttiä. Vauvoja tosiaan ilmaantunut sukuun ja tuttavapiiriin monia, ja lisää tulee syksyn myötä. Heinä- elokuussa olisi tarkoitus itsellä laittaa "isompi vaihde" silmään Ellen sitten jänistä.

 

Itse kun kirjoitin tänne viimeiksi oli sellainen olo että "joo se vauva olisi kiva. Onneksi yrityksen alkuu on aikaa vielä melkein vuosi" Ja nyt "ääää miten mie kestän odottaa 8 kuukautta ja sitten vielä odottaa että tärppää!!" Niin että vauvakuume nostaa täällä aika rajusti päätä enkä malttaisi odottaa millään. Toivon että saan kuitenkin mielen tyynytettyä ettei miulla oo helmikuun alussa vinopino raskaus- ja ovistestejä, kun tuosta yrittämisestä pitäisi tulla stressitöntä.

Pakko sanoa kun on töissä vastasyntyneiden ja keskosten tehovalvomossa niin tieto lisää tuskaa. Välillä sitä miettii että voiko uskaltaa ollenkaan. Johtuu varmaan siitä ettei tässä työssä näe niitä "normaaleja" vastasyntyneitä. Pitäisi mennä pariksi päivää lapsivuodeosastolle muistuttelee että niitä täysin terveitä vauvoja syntyy kymmeniä päivässä. Mutta tämmöisillä mietteillä.

 

Onpa hiljainen pino tämä...

Mutta toisaalta kaikki yrityksen odottajat on niin eri vaiheissa menossa. Ei ehkä herätä niin paljon tunteita kuin se että olisi jo yritys ja testaus käynnissä.

Täällä on sen verran edistystä tapahtunut kevään mittaan, että mies on pariin otteeseen lipsauttanut, että "sitten kun meillä on toinen lapsi". Ihailtiin äitiyspakkauksen kuoseja ja värejä ja mies sanoi, et kyllä me sit otetaan toinen pakkaus =)

Nyt pitäis vaan olla malttia. Yritän tolkuttaa itselleni, että kielteinen vastaus on silti mahdollinen ja mun pitäis pystyä myös elämään sen ajatuksen kanssa, että meillä on vain yksi lapsi. Mutta kumpaa katuisi enemmän, sitä ettei hankkinut lapsia vai sitä että hankki? Veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa...

Pillerit loppuu parin viikon päästä ja pitäis mennä ostamaan uusia. Siinä vaiheessa ajattelin huikata et meenkö ostamaan vai alotetaanko jo yritys :kieh:?

 

Tää vaikuttaa ihan miun paikalta! Kannatan listaa, kertoo lähihoitaja 20v ja naimisissa ja toivoo miehen ajatusten kypsymistä. Laastarireseptiä jäljellä 7kk verran ja eilen ukolle sanoin, et en aio reseptiä uusia.

 

Onpas taalla hiljaista Mitas teille kuuluu? Miten on kesa alkanut? Ihanaa viikonloppua!