Kasvoitko emotionaalisesti torjuvassa perheessä? Näin katkaiset epämääräisen tyhjyyden kierteen
Psykologin mukaan emotionaalisesti torjuva perhe ilmaisee rakkautta vain teoilla, ei sanoilla.
Tuntuuko joskus siltä, että sinulla ei ole kaikkia tunteita, joita toisilla ihmisillä on? Sinun voi olla esimerkiksi vaikea kuvata, millainen tunne on rakkaus. Tai kun puoliso on työmatkalla, et tunne kaipausta, vaikka haluaisit tuntea.
Olo tuntuu joskus selittämättömän tyhjältä.
Yhdysvaltalaisen psykologin Jonice Webbin mukaan aukot tunneskaalassa ja epämääräinen tyhjyyden tunne voivat johtua siitä, että on kasvanut emotionaalisesti torjuvassa perheessä.
Mitä emotionaalinen torjuminen tarkoittaa?
Webbin mukaan emotionaalisesti torjuvissa perheissä lasten kasvatuksesta ja kehityksestä kannetaan vastuuta normaalisti, mutta tunnetason yhteys lapsen ja vanhemman välillä on hauras.
– Emotionaalisessa torjunnassa ei ole kyse siitä, mitä vanhemmat ovat tehneet. Kyse on siitä, mitä he eivät ole tehneet tai missä he yrittämisestä huolimatta ovat jääneet liian etäisiksi, Webb kirjoittaa teoksessaan Running on Empty No More (2017).
Emotionaalisesti torjuvassa perheessä vanhempi voi halata, kehua ja kannustaa, mutta hän ei huomaa lapsen todellisia tunnetiloja. Perheessä voidaan jutella paljonkin erilaisista asioista, mutta ei tunteista.
Emotionaalisesti torjutusta lapsesta kasvaa torjuva aikuinen
Monet tunnistavat vasta aikuisiässä kasvaneensa perheessä, jossa tunnetarpeita ei ole huomioitu. Webb listaa piirteitä, jotka ovat tyypillisiä emotionaalisesti torjuvassa perheessä kasvaneille.
Emotionaalisesti torjutuille esimerkiksi avun vastaanottaminen muilta on vaikeaa, mutta he itse saattavat olla liiankin avuliaita.
Emotionaalisesti torjutut ovat usein vaativia sekä itseään että toisia ihmisiä kohtaan, ja he asettavat korkeat standardit ihmissuhteille. Perhejuhlista tulee usein pettymyksiä, kun kokoontuminen ei luokaan tunneyhteyttä, jota on odottanut.
Webbin mukaan tunteita torjuva perhe ilmaisee rakkautta vain teoilla, ei sanoilla.
– Asioita, joihin yhdistyy tunteita, jätetään sanomatta, jakamatta ja keskustelematta, hän kirjoittaa Psychology Today -lehdessä.
Emotionaaliselle torjumiselle on lisäksi tyypillistä, että perheen erimielisyyksiä ei selvitetä. Niinpä perheenjäsenet saattavat syyllistää toisiaan vanhoista riidoista vielä vuosikymmenten jälkeen.
Miten emotionaalisesta tyhjyydestä pääsee pois?
Psykologi Jonice Webbin mielestä on tärkeää oivaltaa, että tunnetarpeiden vieraus ei ole kenenkään omaa syytä. Vanhempiakaan ei kannata tästä syyllistää, sillä he ovat ehkä itse kokeneet samaa lapsena eivätkä he ehkä siksi ole tienneet, miten lapsen tunteita pitäisi käsitellä.
Myös stressi voi aiheuttaa sokeutta lapsen tarpeille.
Lapsuudenperheen vuorovaikutusta voi olla vaikeaa muuttaa. Jos vanhemmalla ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa tai muiden tunteisiin, asian puheeksi ottamisesta useimmiten seuraa samaa, mitä tunteista puhumisesta on aina seurannut: vaikenemista, etäisyyden ottamista ja loukkaantumista.
Jos on itse kasvanut emotionaalisesti torjuvassa perheessä, oman perheen tunneyhteys on mahdollista rakentaa toisenlaiseksi toimimalla päinvastoin kuin omat vanhemmat ovat toimineet.
- Puhu lasten kanssa asioista, joilla on merkitystä.
- Älä häpeä omia tai lapsen tunteita.
- Ilmaise välittämistä, hellyyttä ja kiintymystä sanoilla, älä pelkästään teoilla.
- Ole tietoinen siitä, millainen päivä lapsella on.
- Tunnista lapsesi tunteet.
- Älä jätä lasta yksin silloin, kun vanhemman tukea tarvitaan.
- Tee lapselle selväksi, että rakastat häntä.
Lähteet: Jonice Webb: Running on empty no more, 8 Signs of Emotional Neglect in a Family
Jaa oma kokemuksesi