Ethän pyydä lastasi käyttäytymään paremmin vedoten siihen, että muuten ”äidille tulee paha mieli”? Lastenpsykologi selittää, miksi se ei kannata

Empatian opettaminen lapselle on tärkeää, mutta se onnistuu paremmin toisilla keinoilla.

Teksti

Maria Mäkituomas

Kuvat

iStock

Useimmat vanhemmat toivovat, että heidän lapsistaan kasvaisi sosiaalisesti taitavia. Kyky empatiaan on sosiaalisen taitavuuden kulmakiviä.

Yhdysvaltalainen lastenpsykologi Becky Kennedy kuitenkin varoittaa, että eräs vanhempien suosima keino empatian opettamisessa voi kääntyä itseään vastaan.

Oudolta vaikuttava ohje

Becky Kennedy on tohtoriksi väitellyt psykologi ja suosittu vanhemmuusvaikuttaja, jolla on Instagramissa 1,7 miljoonaa seuraajaa. Sosiaalisessa mediassa hänet tunnetaan nimellä Dr. Becky Kennedy.

Maaliskuussa 2022 Kennedy julkaisi kanavallaan postauksen empatian opettamisesta lapselle. Julkaisussa hän tarttuu tavanomaisiin fraaseihin, joihin vanhempi saattaa turvautua kasvatuksellisissa tilanteissa silloin, kun tämä yrittää kehittää lapsen empatiakykyä.

Kennedyn mukaan fraasit, joilla vanhempi pyrkii ohjaamaan lapsen käytöstä toivottuun suuntaan vedoten siihen, että muussa tapauksessa jollekulle tulee paha mieli, eivät ole kovin hyviä vaihtoehtoja.

Esimerkiksi jos lapsi estää sisarustaan saamasta haltuunsa lelua, vanhempi saattaa puuttua tilanteeseen sanomalla jotain tämän suuntaista: ”Katso nyt, miten surulliseksi siskosi tuli. Älä ole ilkeä!”

Tai jos lapsi kiljuu suutuksissaan, että ”olet maailman huonoin isä”, Kennedyn mukaan isän ei pitäisi mutristaa suutaan ja todeta, että nytpä isille tuli paha mieli.

Kennedy myöntää, että hänen ohjeensa voi vaikuttaa äkkiseltään oudolta. Miten lasta voisi siis opettaa havainnoimaan ja huomioimaan muiden tunteita rakentavammin?

Vanhemman on aina kestettävä lapsensa tunteet

Kennedyn ajattelun ytimessä on se, että empatia on taito, jonka lapsi oppii hiljalleen omaksumalla vaikutteita ympäristöstään, ei pakottamalla.

Sen sijaan empatian tuputtaminen lapselle johtaa todennäköisemmin siihen, että lapsi päätyy häpeämään. Tuputtaminen voi Kennedyn mukaan jopa lisätä lapsen taipumusta läheisriippuvuuteen.

Kirjoittajan huomiona mainittakoon, että Kennedyn ohjeet koskevat tilanteita, joissa lapsi on jo käyttäytynyt ei-toivotulla tavalla – eivät tilanteita, joissa pohditaan etukäteisesti tietynlaisen toiminnan seurauksia.

Kennedy antaa esimerkin: jos pikkulapsi solvaa vanhempaansa ja vanhempi reagoi tähän ilmaisemalla loukkaantumisensa, lapselle välittyy viesti, että hänen sisällään vellovat tunteet ovat liian suuria vanhemman käsiteltäviksi. Tällöin lapsi kokee jäävänsä yksin ja avuttomaksi.

Kennedyn mukaan olisi parempi, että vanhempi pysyisi rauhallisena ja sanoittaisi lapsen tunteita. Vanhempi voi ehdottaa, että pysähdytäänpä yhdessä miettimään, mikä näin voimakkaan suuttumuksen aiheuttaa.

– [Silloin] lapsi pääsee tunteiden säätelyn ja empatian omaksumisen polulle, Kennedy kirjoittaa vapaasti suomennettuna.

Entä jos lapsi kohtelee ikätoveriaan ilkeästi?

Toisessa esimerkkitilanteessa vanhempi kieltää lasta käyttäytymästä rumasti leikkikaveriaan kohtaan, koska muuten leikkikaverille tulee paha mieli.

Kennedyn mukaan huonosti käyttäytyvä lapsi joutuu tilanteessa ikään kuin roiston rooliin. Kun lapsi on jo leimattu huonosti käyttäytyväksi, on hänen vaikeaa ottaa vastaan ohjeita hyvästä käytöksestä.

Siksi Kennedy ajattelee, että vanhemman olisi parempi ilmaista lapselle ymmärrystään kuin oitis kieltää häntä olemasta ilkeä ja ohjata hänen huomiotaan leikkikaverin tunteisiin.

– Lapset omaksuvat empatiaa siitä empatiasta, jota me osoitamme heille. Toki empatia ja rajat voivat kulkea käsi kädessä, eli kyse ei ole empatiasta ilman rajojen asettamista, Kennedy huomauttaa oheen.

Leikkikehässä öykkäröivälle lapselle voi siis todeta, että lelujen jakaminen toisten kanssa on vaikeaa ja vanhempi ymmärtää sen. Lasta kuitenkin täytyy ohjeistaa käyttäytymään toisin, ja siinä vanhempi voi tarjoutua myös auttamaan. Esimerkiksi jos lapsi on haluton liikahtamaan toisen tieltä pois, vanhempi voi sanoa siinä tapauksessa nostavansa ja siirtävänsä lapsen.

Jos lapsi ei edelleenkään toimi ohjeen mukaan, vanhemman on toimittava määrätietoisesti. Hän voi esimerkiksi poistaa lapsen tilanteesta, kunhan hän kertoo aikeensa etukäteen, pysyy rauhallisena ja ilmaisee myös ymmärtävänsä, että se tuntuu lapsesta pahalta.

– Lapset oppivat kohtelemaan muita sen perusteella, miten heitä on kohdeltu. Siispä osoittamalla lapselle empatiaa ja sanoittamalla tunteita, jotka aiheuttavat ei-hyväksyttävää käytöstä, lapsi kehittää empatiakykyään, Kennedy perustelee.

Alkuperäisen, englannin kielellä julkaistun postauksen voit nähdä alta.