Rakkaus ja rajat arjessa ovat tärkeitä, mutta voidakseen hyvin lapsi tarvitsee vielä yhtä asiaa – psykologi neuvoo, miten varmistat sen
Jokainen lapsi ansaitsee turvalliset rajat ja tunteen siitä, että häntä rakastetaan. Lisäksi vanhemman olisi tärkeää huolehtia, että lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
Jos onnistuneen kasvatuksen salaisuus täytyisi tiivistää pariin sanaan, todennäköisesti moni mainitsisi rakkauden ja rajojen merkityksen. Ne ovatkin hyvä lähtökohta lapsesta huolehtimiseen.
On silti vähintään yksi asia, joka ansaitsisi tulla mainituksi samassa lauseessa: nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemus eli lapsen emotionaalisiin tarpeisiin vastaaminen.
Psykologi ja psykologian tohtori Jonice Webb toteaa Psychology Today -lehdessä, että lapsen tunteisiin vastaaminen on rakkauden osoittamista syvimmillään. Webbin mukaan tunteet tekevät ihmisestä sen, joka hän sisimmältään on. Niinpä lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen on lapsen sisimmän kohtaamista ja sen viestittämistä, että lasta rakastaa ehdoitta sellaisena kuin hän on.
Tunne ei kuitenkaan ole sama asia kuin käytös. Levottomasti juoksenteleva lapsi voi olla ylikuormittunut, vihaisesti huutava lapsi peloissaan, vetäytyvä lapsi häpeissään. Käytöstä ei siis pidä tulkita lapsen luonteen ilmentymäksi, vaan jonkin tunteen seuraukseksi.
Mukailimme Webbin kirjoittaman artikkelin pohjalta, millaisilla arkisilla teoilla vanhempi voi päivittäin vastata lapsen emotionaalisiin tarpeisiin ja siten edesauttaa tämän varttumista onnelliseksi, tasapainoiseksi ihmiseksi. Alkuperäisen, englannin kielellä julkaistun artikkelin voi lukea täältä.
Lue myös: Kasvoitko emotionaalisesti torjuvassa perheessä? Näin katkaiset epämääräisen tyhjyyden kierteen
1. Näytä lapselle, että pidät hänestä
On oletusarvoista, että vanhempi rakastaa lastaan. Siksi vanhemman on hyvä viestittää, että hän myös tykkää lapsestaan persoonana ja ihmisenä muutenkin. Yhdessäolo, yhdessä nauraminen ja lapselle tärkeisiin aktiviteetteihin osallistuminen ovat arkisia keinoja tuoda se ilmi.
2. Tunne lapsesi
Lapsen kasvaessa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi hänen persoonansa alkaa tulla paremmin esiin. Lasta kannattaa tarkkailla: mistä asioista hän pitää, mistä hän tulee iloiseksi, entä mikä saa hänet suuttumaan?
Tällainen havainnointi auttaa hahmottamaan, mitkä ovat lapsen vahvuudet ja heikkoudet. Kun vanhempi tietää lapsensa kukoistavat ja heikot kohdat, hänen on helpompaa reagoida ja vastata lapsen tunteisiin ymmärtäessään, millaista tukea lapsi missäkin tilanteessa tarvitsee.
3. Opeta itseymmärrystä
Jokainen lapsi tekee joskus virheitä, Webb muistuttaa. Vanhempi tekee lapselleen palveluksen, jos hän opettaa tätä itsereflektoimaan. Tilanteen käyminen läpi yhdessä ja sen pohtiminen, mikä meni vikaan ja miten sen ensi kerralla voisi välttää, on rakentava tapa opettaa lapselle virheistä yli pääsemistä.
4. Vahvista tunneyhteyttä
Lapsen kertoessa hänen kohtaamastaan vastoinkäymisestä tai vastaavasti upeasta onnistumisesta vanhemman on hyvä eläytyä kertomukseen. Osoittamalla, että asiaan suhtautuu samoin kuin lapsi tai että vanhempi ainakin ymmärtää syyt lapsen tunnereaktiolle, yhteys vanhemman ja lapsen välillä vahvistuu ja lapsi kokee tulevansa nähdyksi.
5. Ota myös negatiiviset tunteet vastaan
Kaikista tärkeintä on pysähtyä lapsen tunteiden äärelle. Webb huomauttaa, että tapa, jolla vanhempi suhtautuu lapsen tunteisiin, heijastuu tämän aikuisikään asti. Esimerkiksi jos lapsen kiukustumista vähättelee ja suuttumuksen tunteet lakaisee maton alle, lapsi epäilee vielä aikuisenakin vastaavissa tilanteissa vihastumisensa oikeellisuutta.
Webbin mukaan on tärkeää ottaa lapsen tunne vastaan niin, ettei sitä arvota hyväksi tai huonoksi tunteeksi. Pahimman tunnekuohun mentyä ohi lasta voi auttaa sanallistamaan tunnetta ja etsimään sen syytä. Kuten aikuistenkin välisessä kommunikoinnissa, usein tärkeämpää on kuunnella kuin tarjota ratkaisuja.
Lähde: Psychology Today
Jaa oma kokemuksesi