Vanhemman negatiivisuus käy lapselle raskaaksi, muistuttaa asiantuntija
Aikuisella on vastuu perheen tunneilmapiiristä, pari- ja perheterapeutti Jouni Pölönen painottaa.
Lomat ovat osalta takana päin. Monille lapsille ja aikuisille koittaa paluu arkisen aherruksen ääreen, mikä ei kaikista tunnu ilahduttavalta.
Vanhemman mieli saattaa täyttyä negatiivisista ajatuksista, mikä voi näkyä ulos päin jatkuvana valituksena.
Lue myös: Raskausajan masennus – jopa yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus
Kyse on luonnollisesta reaktiosta ja tavasta purkaa pahaa oloa. On kuitenkin eri asia, onko vanhempi hetkellisesti peloissaan uudesta vai pysyvämmin pessimistinen.
– Negatiivisuuden taakse on helppo piiloutua myös muutoksen edessä. On normaalia, että muutokset pelottavat, sillä evoluution tuloksena meidät on opetettu olemaan varovaisia ja asioiden ennustettavuus on ihmismielelle tärkeää. Pelko ja pessimistisyys eivät kuitenkaan ole sama asia ja ne on hyvä osata erottaa toisistaan, sillä pessimistisyys harvoin johtaa mihinkään hyvään, toteaa pari- ja perheterapeutti Jouni Pölönen Mehiläiseltä tiedotteessa.
Edelleen jatkuva koronatilanne voi myös ahdistaa.
– On täysin luonnollista, että oma turhautuminen purkautuu, sillä meillä on erilaisia puolustusreaktioita esimerkiksi pettymyksiä vastaan. Tunteiden purkaminen on välttämätöntä jaksamisemme kannalta.
Negatiivisesta valittamisesta saattaa kuitenkin tulla itseään vahvistava tapa, johon kannattaa puuttua.
Aikuisella vastuu tunneilmapiiristä
Vanhemman jatkuva valittaminen ja pessimistisyys käy pidemmän päälle ympärillä oleville, etenkin lapsille raskaaksi. He eivät sinänsä osaa eivätkä voi valita poistua vanhemman vaikutuspiiristä, kuten esimerkiksi aikuinen, jonka ystävän negatiivisuus kuluttaa liikaa.
– Aikuinen ihminen voi useimmiten poistua tai keskeyttää tilanteen, jos tilanne kuormittaa. Lapsi tai nuori taas ei välttämättä näe, että vanhemman valittamisessa on mitään väärää ja voi pyrkiä jopa omalla toiminnallaan helpottamaan vanhemman oloa. Se ei ole lapsen tehtävä ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia lapsen ja nuoren normaaliin kehitykseen.
Pölösen mukaan kannattaa pohtia, mikä saa aikaan negatiiviset tuntemukset. Silloin saattaa huomata, jos valittaminen on ikään kuin jäänyt tavaksi.
– Vaikka negatiivisuus voi olla jonkinlainen suojautumiskeinokin, on meillä jokaisella kuitenkin vastuu siitä mitä sanomme ääneen. Pohdin esimerkiksi itse aamun lehteä lukiessani, onko jonkin negatiivisen uutisen kertomisesta hyötyä, jos jaan sen eteenpäin. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos tuntuu, ettei sanomiseni tuo mitään lisäarvoa, sen voi jättää sanomatta.
Vinkkejä päälle jääneen negatiivisuuden karsimiseen
- Kiinnitä huomiota siihen, millaisia aiheita tuot keskusteluun. Negatiivisia uutisia ja informaatiota ei voi välttää. On kuitenkin jokaisen oma valinta, mitä sanoo ääneen ja millaisen sävyn luo keskustelulle.
- Luota faktoihin. Huhut, juorut tai spekulaatio ruokkivat negatiivisuutta.
- Vertailun sijaan mieti, missä olet itse onnistunut ja mitkä ovat vahvuutesi. Mitä voisit tehdä toisin, että mielesi kevenisi.
- Keskeytä myrkyllinen keskustelu. Vältä vastaamasta negatiivisuuteen negatiivisuudella, sillä se vain ruokkii tilannetta.
- Luo itsellesi mielekäs mediamaisema. Esimerkiksi monet keskustelupalstat ruokkivat negatiivisuutta ja sisältävät usein virheellistä tietoa. Siksi on hyvä miettiä tuovatko ne lisäarvoa itselle.
Kommentit (1)
Tämä olisi hyvä huomioida myös niiden, joiden mielestä “lasten takia” pitää pysyä yhdessä. Siinäkin oma pelko muutokseen lasketaan lasten vastuulle. Myrkyllisessä, riitelevässä, halveksuvassa, kylmässä, negatiivisessa ilmapiirissä pysyminen ei ole lasten etu