”Mieluummin suhaan kodin ja harrastusten välillä kuin poliisiasemalle” – Minna kuljettaa viittä teiniään harrastuksiin vajaat 20 000 kilometriä vuodessa
Viisi teiniä, joista jokaisella on vähintään kaksi harrastusta. Miten Minna selviää siitä yksin?
Aamulla viideltä ylös ja koirien, Nallen ja Bingon, kanssa ulos. Perheen viisi teiniä vetelevät vielä sikeitä. Heistä vanhin on 16 ja nuorin 12. Kaikki ovat syntyneet vuoden välein.
Kävelyllä joen uoman viertä ei yleensä tule ketään vastaan. Syke laskee katsellessa aamun utuista maisemaa.
Meditatiivinen kävelylenkki on Minna Lounatvuoren, 48, päivässä ehkä ainoa rauhallinen hetki. Kuuden – seitsemän välillä Minna herättää lapset ja aloittaa oman työpäivänsä.
Jokaisella perheen lapsella on vähintään kaksi harrastusta. Viikon aikataulu on tulostettu paperille, jossa jokaiselle lapselle on oma värikoodinsa.
Parhaimmillaan illassa on kuudet eri harjoitukset.
– Onneksi olen aina tykännyt ajella autolla, Minna naurahtaa
Nuorempana, ennen lapsia, Minna saattoi ajella itsekseen. Lasten ollessa pieniä Minna ja lapset ajoivat autolla retkille, markkinoille ja kolusivat Seinäjoen leikkipuistoja.
Kilometrejä kertyy lähes 20 000 vuodessa
Samalla, kun Minna pakkaa autoa, hän vitsailee lapsille:
– Saatte sitten aamusta iltaan kuskata minua, kun teillä on joskus ajokortit.
Autosta löytyy harrastuskamppeiden lisäksi eväitä, sadevarusteita ja tietenkin kirja. Jos kuljetusten välillä on luppoaikaa, Minna saattaa rentoutua lukemalla.
Yleensä autossa on kuitenkin täyttä. Kyydit harrastuksiin optimoidaan niin, että mahdollisimman monta lasta lähtee samalla startilla.
Startteja kertyy viikossa parisenkymmentä – niin Minna on laskenut. Huollossa selvisi, että Minna on ajanut reilut 20 000 kilometriä vuodessa.
– Voin kertoa, että se ei ole kertynyt kolmen kilometrin työmatkastani.
Sille, että Minnan nuoriso kiipeää mielellään auton kyytiin, on toinenkin syy. Monesti harrastuksista vapaailtaa viettävät lapset tulevat mielellään mukaan kuljettamaan tai hakemaan sisaruksiaan harkoista.
Minna epäilee sen johtuvan siitä, että autossa on helppo jutustella rauhassa.
– Auto on puolueetonta maaperää. Sen kyydissä voidaan puhua ilman, että muut perheestä ovat kuulemassa. Autossa teinitkin saattavat avautua omista ajatuksistaan.
Jos oikein tiukka paikka tulee, Minna kutsuu apuihin oman äitinsä tai lasten isän.
– Helpompaa on kuitenkin hoitaa itse. Olen monessa asiassa valitettavasti liiankin itsellinen, Minna toteaa.
Lue myös: Näin tuet lapsen liikuntaharrastusta: ”Isoin virhe on yli-innokkuus lapsen harrastukseen”
Jokainen saa valita
Minnan nuorimmaiset, Konsta, 12, ja Aaron, 13, ovat aloittaneet harrastamisen seitsemän vuotta sitten, kun kolmella isosisaruksellakin oli harrastuksia. Silloin perheen nuorimmat olivat eskarilaisia.
Molemmat valitsivat jalkapallon. Nykyään Konsta harrastaa lisäksi sählyä ja yleisurheilua. Aaron puolestaan treenaa jalkapallon lisäksi jääkiekkoa.
Akseli, 14, pelaa jalkapalloa ja sählyä. Noora, 15, harrastaa cheerleadingia, valmentaa sitä ja lisäksi ratsastaa. Ilarin, 16, laji on kendo. Hän käy myös kuntosalilla ja jakaa lehtiä sekä mainoksia.
Kaikki lapset ovat itse innostuneet harrastamisesta. Minna ei ole tohtinut toppuutella intoa siitä huolimatta, ettei harrastusten mahdollistaminen aina ole helppoa.
– Onhan tämä helvetin rankkaa. En halua kaunistella. Koko perhe saa harrastamisesta kuitenkin enemmän kuin se ottaa.
Enää ei onneksi tarvitse ottaa koko perhettä mukaan turnausmatkalle. Toisin oli silloin, kun lapset olivat pieniä.
Elämäntavan hyviä puolia Minnan kannalta on se, kun näkee, miten lapsen silmissä tuikkii innostusta omaa harrastusta kohtaan.
Lasten harrastamista seuratessaan Minna usein hätkähtää, millaisia piirteitä lapsesta löytyy verrattuna kotiympyröihin.
– Lapsi saattaa olla joukkueessa taitava kannustamaan muita. Sitä ei välttämättä tule kotona ajatelleeksi, kun seuraa sisarusten kinastelua.
Harrastuksissa Minna ja lapset ovat tutustuneet muihin perheisiin.
On hienoa seurata, miten kaverukset kasvavat yhdessä.
Pieni peikko taustalla
– Tietää, miksi käy töissä.
Se on Minnan vastaus kysymykseen siitä, miten hän saa yksin rahat riittämään lasten harrastuksiin.
Minna ei ole halunnut laskea, paljonko harrastuskuluja kertyy yhteensä.
– En halua tietää sitä summaa, hän toteaa.
Nyt bensan hintakin on nousussa, mikä tekee harrastuskuskaamisesta tyyriimpää. Kesällä hieman helpotti, kun lapset kulkivat harrastuksiin paljon myös pyörillä ja sähköskuuteilla.
Välillä toki kirpaisee, kun näkee hienot kengät, joita ei voi ostaa. Mutta ei kauaa.
Omat harrastukset on pidettävä edullisina. Koiralenkkien lisäksi Minna käy tiistai- ja torstaiaamuisin uimassa.
Huumori auttaa Minnaa jaksamaan.
– Lähetä sitten rahaa sieltä NHL:stä, Minna vitsailee välillä pojalleen.
Entä tuleeko koulunkäynnistä vääntöä, kun treenit vievät nuorilta paljon aikaa?
Minna kiittelee jälkikasvuaan siitä, että kaikki ovat hoitaneet koulun tunnollisesti harrastuksista huolimatta.
Asia kuitenkin mietityttää. Töistä tultuaan Minna kyselee lapsiltaan, onhan läksyt varmasti tehty.
– Onhan se pieni peikko taustalla.
Opettajilta on kuitenkin tullut tukea niihin hetkiin, kun leiri tai pelimatka on sattunut koulun kanssa päällekkäin.
Lue myös: Miten puhua teinille seksistä? Seksologi: ”Yökyläilykielto ei estä seksin harrastamista”
”Ei tarvitse hakea poliisiasemalta”
Minna on antanut lasten tutkia ja kokeilla: myös multaa ja matoja on saanut maistella.
Joskus viisikko oli päättänyt makustella vessanraikastinta. Siihen Minna puuttui.
Lasten varttuminen on tuonut huolia, jotka eivät käyneet mielessä lasten ollessa pieniä.
Minnaa, kuten niin monen muunkin nuoren vanhempaa, huolestuttaa, millaisiin vaikeuksiin nuori voi joutua.
Harrastukset elämäntapana voivat suojella nuorta joutumasta hakoteille. Niin Minna haluaa uskoa.
– Mieluummin suhaan kodin ja harrastusten välillä kuin poliisiasemalle.
Arjen kiivas tahti näkyy siinä, että viikonloppuisin koko perhe mielellään nukkuu aamulla pitkään.
Pelejä ja turnauksia on paljon viikonloppuisin. Harvat vapaat viikonloput ovat palautumista ja oleilua varten.
– Seuraava vapaa viikonloppu näyttää olevan kahden kuukauden päästä, Minna tutkii kalenteria.
Tukka putkella menemisen keskellä perhe kerääntyy säännöllisesti iloitsemaan joukolla.
Kun joku lapsista on tehnyt maalin tai muun onnistumisen harrastuksessa, hän saa valita pakastealtaasta maalipullat.
Sitten herkutellaan yhdessä.
Kommentit (5)
Tuon ikäiset nuoret kykenee muutaman kilsan matkan kulkemaan itsenäisesti harkkoihin esim.julkisilla tai pyörällä tai jalan,ellei ole esim.suksipussia tai selloa raahattavana. Jos meinaa kehittyä ja urheilla,niin siinä tulee hyvä alku-/loppuverkka. Sitten voi kuskata,jos on karsea sää.
Jotain vikaa on, jos vaihtoehdot ovat jatkuva harrastuksissa suhaaminen tai poliisilaitokselle joutuminen.
Eikö 3 km taitu millään vaikkapa pyörällä? Aika härdelliä elämä. Lapsillekin. Eikö yksi harrastus/pää riittäisi? Saako lapset itse päättää harrastuksensa vai ajatellaanko tässä todella että saa takaisin sitten NHL:sta? Entä jos se alkaa tympiä? Saako sen vaihtaa? Paljon kysymyksiä jäi päähäni. Rankkaa on, myötää itsekin, miksi siis, oi miksi?
Hieman pisti silmään äidin toteamus. Ennemmin kuljettaa lapsia harrastuksiin kuin poliisiasemalle. Eikö siltä väliltä löydy muuta mahdollisuutta.
Hybä kun jaksaa kuljettaa lapsia harradtuksiin.
Saattaa olla, että välimaastossakin on jotain: on muitakin vaihtoehtoja kuin poliisiasema tai harrastaminen.