Sairastuttuaan syöpään lastenkirjailija Ninka Reittu lähti paimeneksi Skotlantiin – sairaus parani, mutta uusi elämäntapa jäi
Luonto ja eläimet ovat aina olleet Ninkalle tärkeitä inspiraationlähteitä. Parhaat ideansa hän kuitenkin saa lapsiltaan Oliverilta ja Joonatanilta.
Näkymä hakee vertaistaan. Kun nousee yhdelle kukkulalle ja tähystää sen laelta, kumpareet jatkuvat silmänkantamattomiin. Niin Ninka Reittu, 42, kuvailee sielunmaisemaansa Skotlantia.
Ninka on lastenkirjailija ja kuvittaja, joka tunnetaan muun muassa Pulla Vehnänen -teoksistaan sekä huippusuositun Prinsessa Pikkiriikki -kirjasarjan kuvituksista. Nykyään Ninkalla on kolmaskin ammatti: hän työskentelee paimenena Glen Eskin laaksossa, joka sijaitsee reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Edinburghista.
– Paimenen työssä minua kiehtoo perinteikkyys. Koirien avulla voi siirtää tuhatpäisiä lammaslaumoja paikasta toiseen ilman, että eläimet kokevat stressiä. Se on viehättävää ja hiljaista työntekoa.
Aiemmin Ninka koulutti harrastuksenaan paimenkoiria Suomessa ja kilpaili paimennuksessa vuosien ajan. Skottiystäviensä innoittamana Ninka keksi, että hän voisi mennä opettelemaan työn saloja autenttiseen ympäristöön. Hän oli lomaillut Skotlannissa useita kertoja, joten paikka oli entuudestaan tuttu.
Sitten Ninkan oikeasta rinnasta löytyi patti. Sairastuminen muistutti kipeästi, että unelmien toteuttamiseen on vain rajallisesti aikaa.
Nummien rauhaan
Haastattelun tiimoilla Ninkan kotona pitää kiirettä, sillä lähtö Joensuusta Skotlantiin häämöttää parin viikon päässä. Kuten edelliskerroilla, mukaan ulkomaille lähtevät myös Ninkan 8- ja 4-vuotiaat lapset Oliver ja Joonatan.
Ensin täytyy pakata tavarat ja tyhjentää perheen asunto seuraaville vuokralaisille. Muutaman kuukauden poissaolo pari kertaa vuodessa vaatii runsaasti käytännön järjestelemistä, mikä ei kuitenkaan stressaa Ninkaa.
– Minua ei haittaa yhtään, että vietän aikaa kahdessa maassa. Monet kyselevät, milloin muutamme Skotlantiin pysyvästi, mutta se ei ole vaihtoehto. Mielestäni on iso rikkaus, että perheellämme on kaksi kotia.
Epäilys rintasyövästä heräsi helmikuussa 2023. Neljää kuukautta myöhemmin Ninkan rinta poistettiin ja diagnoosi varmistui. Vasta toisen leikkauksen myötä syöpä parani kokonaan. Ninka ajattelee, että koettelemus ajoi hänet kuuntelemaan intuitiotaan vielä entistä vahvemmin.
– Sairastuminen oli viimeinen sinetti päätökselleni lähteä paimeneksi. Ajattelin, että tätä haluan kokeilla, vielä kun voin.
Nyt Skotlannista on tullut erottamaton osa Ninkan vuodenkiertoa. Jylhät maisemat tarjoilevat hänen kaipaamaansa vastapainoa luovalle työlle. Arjen häly varisee pois nummilla, kun internetyhteys ei toimi. Paimenien välinen kommunikointi tapahtuu radiopuhelimitse, mutta asuinmökissä on sentään auttava nettiyhteys.
– Minulla on kaksi erillistä elämää. Suomessa olen lastenkirjailija ja kuvittaja, mutta Skotlannissa saan taukoa Suomi-hässäkästä. Siellä akkuni latautuvat.
Paimenen arki ei tosin äkkiseltään kuulosta kovin rentouttavalta. Edellisillä reissuillaan Ninka Reittu kirjoitti ja teki kuvituksia, työskenteli paimenena viitenä päivänä viikossa ja lisäksi piti kotikoulua esikoiselleen. Viime syksynä perheen apuna oli paikallinen lastenhoitaja, tällä kertaa mukaan lähtee suomalainen au pair.
Tänä keväänä meno on hieman rauhallisempaa, sillä paimenen työpäiviä on vain kaksi tai kolme viikossa. Muun ajan Ninka voi käyttää kirjoittamiseen, kuvittamiseen, kotikoulun pitämiseen ja ajan viettämiseen lasten kanssa.
Perusasioiden äärellä
Rakkaus eläimiin on ollut Ninkan elämän kantava voima. Lapsuudenkodissa oli koiria ja kissoja. Aikuisiällä Ninka ja hänen lastensa isä pitivät pientä lammastilaa Liperissä, jossa he asuivat ennen eroaan. Nyt Ninkan ja hänen poikiensa perheeseen kuuluvat Morri-koira ja Teppo-kani.
Yläasteikäisenä Ninka oli vannoutunut heppatyttö, joka rahoitti talliharrastustaan jakamalla lehtiä koulun jälkeen. Äiti tarjoutui kuskaamaan Ninkaa autolla, mutta koska Ninka halusi säästää myös bensarahat ratsastustunteja varten, hän kiersi kymmenien kilometrien lenkkiä polkupyörällä kaksi kertaa viikossa.
– Palo päästä hevosten pariin oli niin suuri. Opin, että jos jonkin unelman haluaa saavuttaa, on mentävä sitä kohti. Haaveet toteutetaan, ei ole muita vaihtoehtoja.
Hevosista Ninka on ammentanut inspiraatiota myös kirjoihinsa. Uusin Ninkan teoksista on Pulla Vehnänen ja ihmeellinen Paavo, joka on jatkoa hänen luomaansa lastenkirjasarjaan. Teokset kertovat oikukkaan Pulla-ponin ja Tylli-nimisen tytön seikkailuista.
Pullalla on neljä tosielämän esikuvaa: 11-vuotiaan Ninkan ensimmäinen hevosystävä Reepu, vuosituhannen alussa Ninkan hoitamat ponit Turo ja Erik sekä islanninhevonen Ouski, jonka Ninka omisti muutaman vuoden ajan aikuisiällään. Kaikkien neljän hevosen itsepäisyys ja temperamentti ovat aina kiehtoneet Ninkaa. Pullan hahmo syntyi tarpeesta sanoittaa hevosten ajatuksia, hän kertoo.
– Minusta on aina tuntunut siltä, että minulla on kyky puhua eläimien kanssa. Ymmärrän eläimiä ja ne ymmärtävät minua.
Skotlantiin palatessaan Ninka saa taas tavata rakkaan paimenkoiransa Lynin, joka asuu Skotlannissa pysyvästi. Keväällä koittaa lisäksi Ninkan suosikkiaika, karitsointi. Hänestä on ihanaa auttaa lammasemoja synnyttämään ja nähdä tuhansien karitsojen saapuvan maailmaan.
– Siinä turhat asiat sulavat pois mielestä. Minua ei haittaa, vaikka kädet ovat kyynärpäitä myöten veressä. Paimenena saan kosketuksen todellisuuteen, luontoon ja siihen, millä asioilla elämässä on oikeasti merkitystä.
Äitiys inspiroi kirjailijan työssä
Vaikka luonto ja eläimet ovat Ninkalle tärkeitä inspiraationlähteitä, mikään ei ole ruokkinut hänen luovuuttaan yhtä paljon kuin hänen lapsensa.
Ninka Reittu julkaisi ensimmäisen lastenkirjansa kolme vuotta ennen kuin hän tuli itse äidiksi. Oliver-esikoisen synnyttyä Ninka kirjoitti ja kuvitti läpimurtoteoksensa Sinä olet superrakas. Kirja valittiin Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2017.
– Vauvavuosi oli käänteentekevä vuosi. Lasteni myötä olen saanut paitsi uusia ideoita, myös opin työn tekemisen rutiinin. Aiemmin luulin, että säännölliset työajat tappaisivat luomisvoimani, mutta siinä kävikin päinvastoin.
Ninkan lapsuudessa hänen ukkinsa omisti kopiofirman, joten Ninkalla oli rajattomasti paperia käytössään. Myöhemmin Ninkan äiti on muistellut, ettei tytär muuta tehnytkään kuin istui hiljaa nurkassa ja piirsi.
– Olin kuulemma kauhean helppo lapsi, Ninka naurahtaa.
Kuvittajan ammatista Ninka ei osannut edes haaveilla, vaan hän ajautui alalle sattumusten siivittämänä. Ninkan lapsuudessa lastenkirjojen tekemisestä ei juuri puhuttu. Toista on nykyään, sillä monien kirjailijoiden tavoin Ninka käy kouluvierailuilla puhumassa työstään.
Äidin työ kiehtoo myös kakkosluokkalaista Oliveria, joka on alkanut haaveilla kirjailijan ammatista. Poika piirtää kuvia pöydän ääressä aivan kuten Ninka aikanaan.
Sen sijaan pikkuveli Joonatan tuntuu viehättyvän enemmän luonnosta ja maaseudusta. Nelivuotiaan varmuudella hän on ilmoittanut, että isona hänestä tulee traktorikuski.
Jaa oma kokemuksesi