Esivaihdevuodet voivat alkaa jo kolmekymppisenä – perimenopaussin oireet jäävät monella ruuhkavuosien keskellä piiloon
Lääkäri Jenni Hyysalo toivoo, että tietoisuus perimenopaussista lisääntyisi, jotta naiset eivät kärsisi turhaan.
Moni nainen havahtuu kolmekymppisenä siihen, ettei oma keho enää tunnu samalta kuin parikymppisenä. Yksi syy tälle saattavat olla esivaihdevuodet eli perimenopaussi, joka osalla naisista alkaa oireilla selkeästi jo ennen 40-vuotispäivää.
Lääkäri ja lääketieteen tohtori Jenni Hyysalo kohtaa vastaanotollaan lukuisia naisia, jotka tulevat monenkirjavien oireiden kanssa tapamaan häntä. Kun oireiden syyksi paljastuu perimenopaussi, herättää asia monesti hämmästystä: mistä oikeastaan on kyse?
Hyysalo kertoo, että varsinaisia vaihdevuosioireita, jotka alkavat yleensä 45-55-vuotiailla, edeltävät esivaihdevuodet. Ne voivat alkaa jo 15 vuotta ennen menopaussia, eli viimeisiä, luonnollisesti tulevia kuukautisia. Se tarkoittaa, että osalla naisista perimenopaussi käynnistyy jo alle 40-vuotiaana.
Tämä johtuu progesteronitasoista, jotka alkavat laskea 30 ikävuoden jälkeen. On yksilöllistä, millaisella vauhdilla lasku tapahtuu. Selvää kuitenkin on, että hormonaaliset muutokset käynnistyvät lähes kaikkien 30 vuotta täyttäneiden naisten kehossa.
Progesteroni on sukupuolihormoni, joka kuukautiskierron lisäksi vaikuttaa ihmisen aivoihin. Se muun muassa rauhoittaa aivoja ja parantaa unenlaatua.
Lasku progesteronitasoissa voi aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, alentunutta stressinsietokykyä, muutoksia kuukautiskierrossa ja PMS-oireiden voimistumista. Myös ahdistuneisuus ja mielialanvaihtelut voivat lisääntyä. Lisäksi progesteronin vähentyminen elimistössä voi saada aikaan aivosumua ja keskittymisvaikeuksia.
Englanniksi esivaihdevuodet tunnetaan nimellä reverse puberty, eli käänteisenä teini-ikänä. Kun kuvaan astuvat muutokset estrogeenitasoissa, aletaan yleensä olla jo lähempänä vaihdevuosia.
– Tilanne saattaa tuntua erityisen katastrofaaliselta naisista, jotka ovat juuri päässeet uransa huipulle ja mahdollisesti myös johtoasemiin. Siihen kohtaan ei kaipaisi perimenopaussin kaltaista oireistoa.
Hyysalon mukaan tuore tutkimusdata osoittaa, että jopa yksi viidestä naisesta harkitsee irtisanoutumista työstään menopaussioireiden vuoksi, mikä on huolestuttavaa.
Miten tunnistaa esivaihdevuodet ruuhkavuosien tuomasta väsymyksestä?
Lapsiperhearki, työelämän käänteet ja omien vanhempien ikääntyminen sattuvat monilla kolmekymppisillä samoille vuosille. Niinpä voi olla vaikeaa itse erottaa, mistä esimerkiksi väsymys tai ahdistus voivat johtua.
Hyysalo toteaakin, että valitettavan usein hänen asiakkaidensa esivaihdevuosista johtuviin oireisiin on tarjottu hoidoksi muun muassa masennuslääkitystä. Perimenopaussi on vielä lääketieteenkin parissa huonosti tunnettu. Ongelmana on usein se, ettei oireita tarkastella kokonaisuutena.
– Liian usein esivaihdevuosioireiden katsotaan johtuvan stressistä. Tämä on hirveä epäkohta, sillä oikein hoidettuna niin perimenopaussioireet kuin menopaussioireet helpottavat huomattavasti ja naisen elämänlaatu paranee.
Nykyään moni nainen synnyttää esikoisensa yli 30-vuotiaana. Jos esivaihdevuodet ovat alkaneet, elämänmuutos usein korostaa perimenopaussioireita, sillä raskaus ja synnytys aiheuttavat ison hormonimyrskyn kehossa jo itsessään. Näin ollen palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä ei edisty luonnostaan yhtä hyvin kuin parikymppisellä.
– En kuitenkaan missään nimessä sano, että lapsia pitäisi jättää hankkimatta yli 30-vuotiaana. Sen sijaan on erityisen tärkeää jo ennen raskautta ennakoida sitä, miten äiti saa kaiken mahdollisen tuen palautumiselle ja levolle. Samanlaisiin univelkoihin ei ole pitkäkestoisesti varaa kuin 20-vuotiaana.
Miten perimenopaussia hoidetaan?
Juuri kolmekymmentä vuotta täyttäneille naisille Hyysalo suosittaa terveistä elämäntavoista kiinni pitämistä. Näihin kuuluu muun muassa kasvisten, hedelmien ja proteiinien nauttiminen, päihteettömyys ja hyvien ihmissuhteiden vaaliminen.
Myös kuntosaliharjoittelu on tärkeää, sillä hiljalleen kehossa lihasmassa alkaa luonnostaan korvautua rasvalla, mikä puolestaan lisää sairastumisriskiä. Sen ehkäisemiseksi lihaksia on syytä harjoittaa.
– Lisäksi muun muassa rentoutumisharjoitukset vahvistavat mielen lihaksia sietämään paremmin hormonimyrskyä.
Vaikka itsellä ei olisi jälkikasvua tai elämäntilanne ei olisi muuten erityisen kuormittava, kannattaa riittävään lepoon ja yöuniin satsata. Tämä kaikki helpottaa progesteronitason laskemisen vaikutuksia.
Esivaihdevuodet ovat siirtymävaihe vaihdevuosiin. Varsinaista hormonikorvaushoitoa tarvitaankin yleensä vasta silloin, kun myös estrogeenin määrä alkaa kehossa vähentyä. Se tapahtuu yleensä suunnilleen 40-vuotiaana ja sen jälkeen.
Estrogeeni suojaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksilta. Siksi tässäkin vaiheessa terveelliset elämäntavat korostuvat, kun hormonien suojaava vaikutus heikkenee. Hormonikorvaushoito voi kuitenkin olla lisäksi tarpeen.
– Hormonikorvaushoidosta on tehty pelottava mörkö, vaikka oikeasti se voi helpottaa merkittävästi naisen oloa vaihdevuosien keskellä.
Hyysalo korostaakin, että muutoksia hormonitoiminnassa ei tarvitse pelätä, sillä apua vaivoihin on saatavilla. Lisäksi hän muistuttaa, että menopaussin ohittaneet naiset kokevat elämänlaatunsa usein hyväksi.
Esivaihdevuodet tunnetaan Hyysalon mukaan huonosti. Hän toivookin, että tieto perimenopaussista saavuttaisi mahdollisimman monen.
– Puolet väestöstä kärsii merkittävällä tavalla ison osan elämäänsä. Tarvitsemme yhä lisää luotettavaa tutkimustietoa asiasta sekä aiheeseen paneutuvaa osaamista.
Jaa oma kokemuksesi