Huudatusunikoulu saa täystyrmäyksen lastenpsykiatrilta: Perusturvallisuus ja kiintymyssuhteet voivat kärsiä
Huudatusunikoulu on aikansa elänyt metodi, joka voi vahingoittaa pikkuvauvan perusturvallisuutta ja kiintymyssuhteita, sanoo lastenpsykiatri. Huudatusunikoulun sijaan hän suosittelisi vanhempia kokeilemaan lempeämpiä metodeja unitottumusten opettamiseen.
Huudatusunikoulu on perinteisesti tarkoittanut tapaa, jolla vauva opetetaan nukkumaan jättämällä hänet illalla yksin sänkyynsä ja opettamalla, että hänen itkuunsa ei vastata yöllä. Lapsi siis itkee niin kauan, että väsyy ja nukahtaa.
Huudatusunikoulu on kuitenkin aikansa elänyt metodi, sillä vauvan perusturvallisuus ja kiintymyssuhteet saattavat kärsiä siitä, väittää lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.
– Vauva ei tarvitse huudatusunikoulua nukkuakseen, hän toteaa.
Huudatusunikoulu voi murtaa perusturvallisuutta
Kaikki vauvat havahtuvat välillä unestaan tarkistamaan, onko hänestä huolehtiva aikuinen lähellä. Jos se ei ole, on luonnollista, että lapsi hätääntyy.
– Jos lapsi itkee sängyssään, hän tarvitsee vanhempansa lähelleen. Huudatusunikoulu voi opettaa vauvan nukkumaan, mutta perusturvallisuus ja kiintymyssuhteet vanhempiin saattavat kärsiä, Mäkelä toteaa.
– Jotkut lapset ovat hyvin korkeareaktiivisia ja erityisherkkiä, eli heräilevät helposti yöllä. Silloin ei kannata ajatella, että lapsessa olisi jotain vikaa, vaan vastata hänen tarpeisiinsa. Usein tällaiset intensiiviset lapset ovat aikuisina toimeliaita ja aktiivisia. Niitä, jotka muuttavat maailmaa, jos heidän tarpeisiinsa on varhaislapsuudessa osattu vastata oikein.
Unitottumuksia opetellessaan peheen kannattaisi mieluummin Mäkelän mukaan valita esimerkiksi perhepeti tai jokin lempeämpi unikoulumetodi mieluummin kuin huudatusunikoulu. Perhepedissä lapsi voi kokea olonsa turvallisemmaksi kuin omassa sängyssään, ja vanhemman on helppo tyynnyttää vauva takaisin uneen.
– Kun lapseni oli pieni, rakensin hänelle parisänkymme viereen oman sivuvaunun. Kaksivuotiaana hän halusi omaan sänkyyn, ja on nukkunut siellä siitä asti.
Älä valvo yksin, äiti!
Mäkelä muistuttaa, ettei pienen vauvan kanssa valvomisen pitäisi jäädä ainoastaan äitien vastuulle. Sen sijaan, että valitaan huudatusunikoulu, kannattaisi perheiden miettiä muita tapoja tukea lapsen unen opettelua.
– Ei ihmisäidin tarvitse pystyä valvomaan vauvan kanssa yksin. Vauvanhoidossa on aina ollut mukana muitakin yhteisön naisia. Ja ihmisisä on on ainutlaatuinen uros: hänessä on sisäänrakennettuna kyky herkistyä hoivaamaan ja suojelemaan lapsiaan. Isät siis mukaan vauvanhoitoon myös öisin!
– Kun tassuhoito-menetelmä 1980-luvulla tuotiin Suomeen, sitä ajateltiin nimenomaan isän menetelmäksi. Laittamalla painavan, turvallisen, isäntuoksuisen kätensä unestaan heränneen vauvan päälle, isä samalla viestii auktoriteettia: minä päätän, milloin tässä perheessä nukutaan. Tassuhoito onkin hyvä tapa auttaa lasta uneen.
.
Kommentit (4)
On tietenkin hyvä periaate, että kun lapset kerran yhdessä tehdään, ne myös yhdessä hoidetaan, myös yöllä. Näin meillä tehtiin aikoinaan. Jos äiti kuitenkin on yksinhuoltaja, vaihtoehdot ovat vähissä, jos turvaverkkoja ei ole. Esikoisen kanssa turvauduimme parjattuun unikoulumetodiin, kun yöt uhkasivat muuttua puolen tunnin välein heräilyksi. Vauva itki ensimmäisenä yönä ehkä kymmenen minuuttia, toisena viisi, ja kolmantena vähän enää inahti. Yöt rauhoittuvat kummasti tämän jälkeen. Enpä usko, että kummempia traumoja on jäänyt nyt jo aikuiselle lapsellemme.
Hyvähän se on kirjoittaa, miten pitäisi toimia. Kun perheessä isä tekee pitkää työpäivää ja tarvitsee kunnon yöunet, kaikki lapsiin liittyvä jää erittäin helposti äidin hoidettavaksi päivin öin.
Jos isä tekee pitkää työpäivää, äidillä on vielä pidempi päivä kotona lasten kanssa. Hänkö ei siis tarvitse unta? Jos kotona on yksikin huonosti nukkuva lapsi saatika muuta melskettä, isän työ tuskin vaatii sen kummempaa palautumista kuin täysipäiväinen lasten- ja kodinhoito.
ei pidä paikkaansa. Aivan täysin tuulestatemmattu teksti.