~ Lokakuun lapsoset heinäkuussa ~

Ohhoh niin se vaan aika rientää! Jälleen uusi kuukausi ja uusi pino!

Täällä kärvistellään kans selän kans, ainut vaan että syynä eilinen auringossa olo ja hivenen kärventynyt selkänahka.. Oli muutes tosi kiva nukkua tai yrittää nukkua yöllä.. Sen siitä saa kun aitaa maalaa ja tuulee niin ettei auringon kuumuus tunnu ennen ku on myöhästä.

jees, ihanaa, uusi kuu, uudet kujeet

kuinkas te muut masumammat olette pärjänneet tämän helteen kanssa? mä kärsin ihan toden teolla. en tiedä tuleeko juotua liian vähän, vai olenko vaan puoliksi jääkarhu tai pingviini, mutta kärsin ja on kurja olo. on aivan paha olla paikoitellen ja heikottaa valtavasti. ulos ei haluta mennä, mutta sisälläkin alkaa olla jo tukalan kuuma. muutenkaan en isommin ole ikinä nauttinut kuumuudesta, mutta nyt on vieläkin karmeampaa. anteeksi valitus, mutta tässä mun tunnelmat.

Kiitos uudesta pinosta :heart:

Mätky, mä jaan sun olotilan, eli helteet saa minut turpoamaan ja voimaan huonosti.
Tänään olen ollut lasten kanssa rannalla ja oloa helpotti ihan hirveesti kun olin uimassa liki kokoajan! Oikeesti, helpotti niin paljon. Myos kylmässä suihkussa olen paljon. Kyllä nämä ne sateet päihittää mutta liika on liikaa Mikesei vois olla jotain 23 astetta... ei kun joko 10 astetta ja sadetta tai 30 astetta ja porotus..
Mutta tosiaan. Rannalle vaan muksujen kanssa ja veteen kylmettymään, sillä mä pärjään jotenkuten..

Sairaslomalaisille ja lepääjille tsemppiä'! Toivotaan, että saatte vielä huilia hyvän tovin ja vauvat kasvavat enemmän

Syntymäpainoista esikoinen oli pieni, 2800g ja 48 cm, syntyi viikoilla 41+1. Tästä vauvasta sain kaksi viikkoa sitten, rv 25, painoarvion 700g, oli ala- ja yläkäyrän välillä. Ilmeisesti pieni tästäkin tulee ellei nuo sokerit lähde nyt kovin kasvattamaan vauvaa. Ja en usko että tämä syntyisi ennen laskettua, menee varmasti taas sen jälkeen. Oma syntymäpaino on ollut 2680g ja pituus 46cm. Aika samoissa siis esikoinen. Mies on ollut nelikiloinen.

Luin kesäkuun lopun tekstit läpi ja pää tyhjänä mitä muuta piti kommentoida. Omaa selkää alkaa pakottaa tässä tuolilla istuessa, niin pikaisesti vain.
Neuvolassa kävin tänään. Kaikki ok, mutta jäi huono fiilis koko käynnistä. Kesti vain 20 min, kiiireen maku jäi. Oma paino oli tippunut 500g ja siitä se kommentoi ilkeästi, että onneksi et ole kasvanut :O Ja mulla paino samoissa nyt, kun esikoista odottaessa tässä vaiheessa. Silloin sanottiin että normaalia painonnousua. Nyt siis paino mulla noussut koko raskausaikana 1,8 kg. Sokereista sanoi sentään, että hyvällä tasolla, mutta sanoi että mulla nyt on se rd. Vaikka viimeksi sanoi ettei vielä ole diagnoosia, että seuraillaan vaan. Yksikään arvo ei ole ollut yli sallitun vielä. Masentava käynti jotenkin. Onneksi on eri terkka lastenneuvolan puolella.

Oma olo on ollut myös nyt tämän viikon jotenkin todella raskas, väsyttää ja alamahaa, nivusia särkee, liitoskipuja ilmeisesti? Vielä töissä olen ja kuukausi pitäisi jaksaa. Täytyy kyllä huilia välillä. Yritän vielä jollakin sisulla olla töissä. En jaksais alkaa sairasloman kanssa puljaamaan. Esikoisesta olin tässä vaiheessa saikulla loppuun asti, oli kovin pitkä aika. Vaikka tietysti nyt olisi tuo esikoinen seurana siinä =) Varmaan tää helle tekee tätä oloa, jotenkin ahdistava olo. Meillä on myös keittiöremppa meneillään, jospa se olisi jo viikon päästä ohi! Tosin kaapin ovia jäi jälkitoimitukseen, samoin työtaso, joten siltä osin ei vielä valmistu. Mutta muut pölyisemmät hommat sais kohta loppua. Kunhan tuo on ohi, niin pitäis vielä maalata keittiön seinät, ajattelin myös että eteisen ja meidän makkarin vois maalata. Ja olkkariin laittaa tapetit. Mies tykkää, kun keksin hommaa Vauvan vaatteita olen pessyt, mutta muuten vielä hankinnat ja laittamiset ihan kesken, tosin onhan tässä aikaa.

Nessu ja pieni 27+0

Äh, sokerirasitus tehty ja kiinnihän minä niistä jäin, kaksi arvoa yli sallitun... kele... No, ensi viikolla haen sitten mittarin ja mittailen lukemia.
Työpaikalla ihana 33 asteen lämpö, vähän meinaa aiheuttaa supistuksia, pahoin pelkään etten jaksa lomaan saakka töitä
Mutta nyt suihkuun ja unta yrittämään

Uusi kuu, uusi pino ja taas vähän lähempänä syksyä :heart:
Kiitokset Branwenille! :flower:

Mätky ja neiti Myös minä jaan teidän olotilan. Tämä alkaa olemaan kammottavaa! Ja tässä mietinkin että mites tässä heinä- ja elokuu pärjäillään. Mutta onneksi loma alkaa, niin mää varmaan asun järvessä... Turvotusta ei kyllä hirveemmin tule, juon todella reippaasti nesteitä pitkin päivää, joten veskissä ravaan jatkuvasti.

Painoarviosta: Esikoisesta ei koskaan annettu mitään painoarviota. Vähän sitä jännäiltiin etukäteen, mutta koska itse ja isäntä molemmat oltiin ihan normaalin kokoisia, niin ei asia silleen vaivannut. Poika olikin sitten syntyessään 4,1kg ja 54cm ja syntyi siis 39+6. Nyt jännään enemmän tuota painoa, mutta sektiopotilaana minun viimeinen lääkäri onkin sitten Jorvissa vko 35 ja siellä saan sitten painoarvion ja samalla synnytystapa-arvion.

Maidosta: Minulla on varmaan vialliset tissit, mutta ainakaan vielä ei mitään maitoa tulis, ei edes puristamalla. Muistaakseni esikoisesta tuli jo tässä vaiheessa. Mutta tässä raskaudessa kaikki tuntuu menevän päin vastoin kuin edellisessä...

Terhille ja kaikille muille sairastajille :hug: Nyt lepäilette kunnolla!!

( . ) Tänne myös nuo selkävaivat ovat rantautuneet. Samaten hirveät liitoskivut :kieh: Sairasloman pyytäminen on käynyt mielessä, mutta toisaalta enää yksi viikko pitäisi töissä kärvistellä ja sitten alkaisi ansaittu kesäloma, joten ehkä minä sen kestän. Loman jälkeen olisi vielä pari viikkoa töitä, ja silloin kyllä ajattelin, että jos selkä ei tästä parane, niin haen ennenkuin loma loppuu saikkua äippäloman alkuun asti. Mutta katsellaan sitä sitten kuukauden päästä... Nyt yritetään selvitä päivä kerrallaan. Vaikka töissä kauhea hulina päällä, niin jotenkin en jaksa enää stressata mistään aikatauluista sun muista.

Matilda: Unohda sinäkin työhuolet vähäksi aikaa ja lomalle mars!! :hug:
Helmiäistenäiti: Tervetuloa!

Hemmi (jolla viikot ihan hukassa :ashamed

Ihanaa, heinäkuu! Mä olen aina tykännyt heinäkuusta!

Helteet:Mä jaan myös tuon tuskan noista helteistä. Tahti kyllä on niin hidas kuumuudessa. Turvotusta ei onneks ole ainakaan vielä. Täytyyyrittää vaan vettä juoda tarpeeks.

Painoarviot:Mä en kerenny esikoisesta saada myöskään painoarviota. Esikoinen syntyi rv 37+2 ja just samana päivänä olis ollu aika tuohon kontrolliin. Soitettiin sitten synnäriltä että ei tullakaan enää kun tyttö on kainalossa. Mitat oli 49cm ja 3020g. Ite oon ollu 49cm ja 3100g ja mies olikin sitten 54cm ja 4080g. Että saa nähdä. Toki tohon vaikuttaa et tyttö on noin aikasin syntynyt, samoin synnyin ite 2,5 viikkoo enen laskettua aikaa ja mies taas siinä lasketun päivän tienoilla. Tästä vauvasta on sanottu jo monesti että on iso vauva että saas nähdä. Toki jos synnytän nytkin pari viikkoa ennen laskettua aikaa niin voihan olla ettei kerkee ihan niin isoksi kasvaa kuitenkaan.

Omaa napaa: Mä en jaskanut odottaa neuvolalääkärille ens viikon torstaihin vaan varasin Mehiläisestä ajan ja meen sinne tänään tarkistuttamaan paikat että onko tuolla kohdunsuulla oikeesti tapahtunut jotain. Ja jos oon niin jään mieluusti sairaslomalle. Täällä töissä on nyt sellanen meininki että mä olen tulossa hulluksi. Tämä ex-pomoni on lähetellyt yötä myöten viestejä että on niin paljon tekemistä ennen mun äitiyslomaa että meidän täytyy nyt tehdä suunnitelma kuinka mä saan kaiken hoidettua ja kaikissa on lisättynä että onneks mä en pidä mitään kesälomaa. Ja siis mä olen edelleen pitämässä kesälomaa niinkuin olen suunnitellut. Jos se ei ole kesälomaa niin sitten olen sairaslomalla. Neuvolatäti sitä lupasi mulle jo jos nää työasiat menee ihan mahdottomiksi. Ottaa vaan päähän se että nää asiatkin olis voinut hoitaa vähän siisitimmällä tavalla. Mä olen ollut tässä ihan liian tunnollinen ja laittanut ehkä liikaa peliin työni takia ja se loppuu nyt. Tällä hetkelläkin stressaa nää työasiat ja eilen illalla supisteli taas niin että. Ja väitän että se johtuu näistä mun työkuvioista vaan ja ainoastaan kun joudun stressaamaan. Mutta nyt riitti mun osalta.

Heippa! Olen teitä lokakuulaisia taustalla seuraillut, itsellä myös lokakuussa LA, mutta kirjotellut tonne lapsettomuushoitojen pinoon.

Huomasin, että täälläkin on teitä kohtalotovereita, ketkä jääneet sokerirasituksessa kiinni. Itsellä oli rasitus maanantaina ja 1h arvo oli 10,6 ja siitä lähtien olenkin mittaillut sokereita kotona. Kotona arvot on pysyny hyvinä, 1h arvo ollut vain kerran yli 7 ja sekin tuhdin lounaan jälkeen. Miten noi seurannat menee jatkossa, pitääkö käydä vielä uudestaan rasituksessa jossain vaiheessa vai vasta sitten synnytyksen jälkeen?? Ajattelin nyt teiltä jo aiemmin synnyttäneiltä kysellä neuvoja (vaikka aika paikkakuntakohtaista nää kaikki tuntuu olevan), kun itsellä esikoinen tulossa ja neuvolassa vaan kiireesti kävin hoitajan kanssa mittaukset läpi...
Itsellä on taustalla PCO, joten siitä syystä varmaan noi sokeritkin on nyt sitten kohonneet, koska ylipainoa tai sukurasitusta ei ole.

Moi!

Se on heinäkuu jo...:O

Meidän toissaviikkoinen Kreikan loma meni hyvin, oli ihanaa ladata akkuja ja nauttia auringosta, hyvästä ruoasta ja rentoutumisesta. Lämmintä oli joka päivä kolmenkymmenen asteen pintaan, mutta toisin kuin ekalla Suomen helleviikolla, jalat eivät turvonneet eikä muitakaan vaivoja ilmaantunut.

Lentokoneessa oli vain hiukka ahdasta istua, varsinkin kun paluumatkalle viereen osui tosi isokokoinen ihminen, sitten alkoikin kivistää ja kiristää joka paikasta kun piti oman penkin reunalla kenottaa ihan väärässä asennossa. Mun olisi varmaan pitänyt ottaa neuvolakortti mukaan, koska siellä päässä alkoivat tivaamaan kovasti lääkärintodistusta tai edes jotain virallista dokumenttia meneillä olevista raskausviikoista. Mä olin vain katsonut jostain, että ei tarvitse vielä lääkärintodistusta (olisikohan se ollut rv.28 alkaen) ja en tyhmä ajatellut asiaa sen pidemmälle. Hiukka iski jo pelko, etteivät ne päästä mua sieltä koneeseen miehen ja lapsen kanssa.

Helsingissä kävelin normaalisti metallinpaljastimen läpi, mutta Kreikassa mut ohjattiin suoraan sen ohi käsin kopeloitavaksi. Ei mulle tullut mielenkään etteikö sen läpi saisi raskaanaollessa mennä.

Tiistaina oli Kela-neuvola, joten näin vihdoin neuvolatätiäni jopa toisen kerran sen ekan alkuraskauden käynnin jälkeen. Viikkoja kasassa oli 22+5.

Paino +328g/viikko (alusta 2,9kg)
HB 136 (oli noussut mystisesti lääkärineuvolassa mitatusta 127:sta! :O)
Verenpaine 101/69
Sf-mitta 19,5 (tasan keskikäyrällä, eka mittaus)
vauvan syke 143

Mies oli ekaa kertaa mukana ja tuleva isovelikin pääsi kuulemaan sydänääniä.

Kelan-papereiden kanssa mun pitää käydä toimistossa kyselemässä. Mä haluaisin saada se lähtemään, mutta sielläpä onkin hiukka hankalia kysymyksiä tän mun työtilanteen kanssa kun pitäisi olla todistusta työttömyydestä ja päivärahaa maksavalta ammattiliitolta - ja mähän en ole vielä työtön, mutta tiedän, että 1.8 alkaen olen. Eihän ne vielä mitään todistuksia mulle anna, mutta en mä oikein voi merkitä olevani töissäkään äitiysloman alkaessa...? Ei ymmärrä. Tosin noi lomakkeetkin on tehty jotenkin vanhanaikaiseen malliin, jossa ollaan joko vakituisessa (jatkuvassa) työsuhteessa tai työttömänä työnhakijana - ei ne oikein ota näitä nykyajan pätkätyösuhteita huomioon...

Sokerirasitus oli eilen ja soitin just tuloksia: 5,1 - 7,0 - 5,6 eli kaikki raja-arvojen alapuolella. Hiukan mä hämmästelin, että ai on vai, koska esikoisesta mä sain passituksen ruokavaliolle, kun tulokset olivat 5,1 - 9,7 - 5,9. Silloisen neuvolatädin mukaan arvot olivat rajalla, erityisesti tuo ensimmäinen, joten kaipa nekin sitten vuosissa muuttuu.

Esikoisen sokerirasituksessa mä muistan suorastaan sammuneeni johonkin lepohuoneeseen, nyt siellä oli joku toinen odottaja lepäämässä, joten mä makoilin pitkin poikin odotustilojen sohvia, koska mulla oli nyt ekan tunnin aikana aika huono olo ja huimasi.

Helle ei nyt vaivaa mua, mutta kun mä yleensä tykkään olla auringossa, nyt olen oleillut varjossakin. Tosin tämän Suomen kesä tuntuu vähän viileältä Kreikan jälkeen, jossa öisinkin oli vielä 26 astetta.... Meillä on kotona vain hiukka turhan ahdas makuuhuone, joten öisin tuntuu siltä, ettei ilma kulje ja lämmin on, vaikka ikkunalla hurisee tornituuletin.

Riskiluku: Mua on jostain syystä viime päivinä kauhesti huolettanut, että onko vauvalla kaikki kunnossa. Mä nimittäin kysyin neuvolassa hoitajaa katsomaan näkyykö mun riskiluvut jossain, koska niitä ei Kätilöopistolta tulleessa kirjeessa ollut. Siinä luki vain "ei kohonnutta riskiä". Enkä ole tässä välissä käynyt edes neuvolassa, että olisin niitä jostain voinut kysellä.

Th oli aika ihmeissään, että mistä tiedän edes sellaisia kysellä. Joka tapauksessa ikäriskiksi oli laskettu 1:380 ja siksi varsinaiseksi trisomia-riskiluvuksi 1:10 000. Se alkoi sitten pelottamaan kun muistelin, että täälläkin on ihmisillä paljon pienempiä riskilukuja. Jostain netistä kaivoin HUSin esitteen seulonnoista, joissa luki, että "luku on negatiivinen, jos se on 1:250 -1: 10 000 tai pienempi". Tuli vain sitten mieleen, että olikohan toi 1:10 000 se mun oikea tulos vai onko se vain se toi HUSin ilmoittama alin numereeminen eli ns. riskiä ei ole kun kirjeessä ei sitä ilmoiteta.

Mua joka tapauksessa ahdistaa nyt ihan kamalasti se, ettei menty yksityiselle lapsivesipunktioon, jolloin tietäisin 100 % varmasti, että vauva on kunnossa. Nyt se on tietysti myöhäistä ja pahasti pelkään, etten pahemmin pysty nauttimaan tästä raskaudesta kun pelkään jotain olevan vialla.

Esikoisesta kävimme yksityisessä punktiossa ja se oli jotenkin todella helpottavaa tietää kaiken olevan kunnossa. Mulla ei ole kummassakaan raskaudessa ollut ultrissa kaikki ok ja esikoisen aikaan veriseulaa ei edes otettu, mutta esikoisesta halusin tietää asian aivan todella varmasti. Nyt ajattelin, että tuo uusi veriseula ja kehittyneet ultralaitteet riittää (varsinkin kun siinä punktiossa on aina keskenmenoriski ja se myös maksaa yksityisellä aivan kamalasti), mutta eipä se näköjään niin ole.

Musta tuntuu, että suurin osa mun tuntemista odottajista automaattisesti olettaa kaiken olevan kunnossa, eikä edes huolehdi asiasta. Mä olen nyt itse huolesta soikeana ja pelkään, että mikä on pielessä tai viimeistään mikä menee synnytyksessä sitten pieleen. Onko kenelläkään muulla vastaavia tuntemuksia...?

Kvilla ja murunen 23+1

nessu 86 eihän tuo sun painonnousu ole mitään jos vasta 1,8 kg koko raskausaikana! : / hitto mua ärsyttää noi painosta kitisijät neuvolassa, kun tosiaan itsekin sain heti ihan alussa noottia! Siitä on tullut mulle jopa vähän stressiä, vaikkakin yhä vedän makeeta päivittäin normaaliin tapaan, mutta myös liikun päivittäin. Mulla on tullut kuitenkin jo melkein 5 kg alusta laskien, mutta en mielestäni mitenkään vaikuta siltä että ylimääräistä olis kauheesti tullut.

sokerirasituksesta kärähtäneille tsemppiä!! Mulla on se edessä ensi keskiviikkona ja jännitän tuloksia kovasti, koska en haluaisi alkaa mittailemaan. Onko teillä millaiset elintavat, vai luuletteko että ei ole niistä johtuvaa vaan ihan geneettisistä tms. syistä? Mä nimittäin syön makeeta päivittäin, mutta urheilen myös päivittäin ainakin tunnin. Kropaltani olen ollut ennen raskautta lihaksikas ja urheilullinen, mutta painoa tullut nyt kyllä se 5 kg jo lisää.

selkävaivoja ja liitoskipuja tai mitä liekään on tullut myös tänne, ja esim. viime yö oli aika ärsyttävä. Mahaa jotenkin kivisteli ja myös selkää, eikä asentoa tahtonut löytyä. Myös työpäivän lopussa aina selkää alkaa kivistellä, mutta se helpottaa kun pääsee kotiin ja vähän liikkumaan.

helteistä minä en ole pahemmin valittanut! =) mähän rakastan tätä säätä, paitsi että duunissa on toimisto ihan sauna. Kyllähän se sellasta ähkimistä on, kun vaatteet on vielä aika huonoja....sopivia kevyitä vaatteita ei oikein ole, mutta jos vaatetus on kohdallaan niin todellakin rakastan tätä lämpöä. Viikonloppuna rannalle!

liikkumisesta, miten olette muut jaksaneet vielä liikkua? Minä käyn päivittäin n. 1,5 h lenkin, tai sitten salilla ja crosstrainerissa. Tanssitunnit jääneet vähemmälle ihan siksi etten malta olla sisätiloissa näin hyvällä säällä, mutta eilen kävin kyllä zumbassa. Oli aikamoisen hikistä menoa tosin yhä enemmän tietysti pitää jättää liikkeitä väliin ja muunnella niitä itelle sopiviksi.
Opettaja tulikin mun luo vähän väliä ja sanoi huonolla suomella "sinä, ei nopeasti!!"

Matilda tsemiä työtilanteeseen....sympatiat on täysin sun puolella!!

Itse päätin nyt että oli tilanne töissä mikä tahansa, niin 2 viikon päästä aloitan loman. Lupasin duunikaverille että hätätilassa tulkkailen sille jotain ranskankielisiä juttuja lomaltakin, mutta toimistolta pysyn kyllä poissa.

Kela on saanut mun paperit n. vko sitten, mutta päätöstä ei ole vielä kuulunut. No eiköhän se sieltä tule!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja koittakaa kestää helteitä te jotka ette niistä kummemmin välitä!

Kenzie ....apua mitkä mun viikot on...!! 24+ 1 kai

Kiitos uudesta pinosta :flower: Hurjaa vauhtia menee kyllä aika, jo heinäkuu ja maaliskuistenkin pino on jo hyvässä tahdissa

Helle ei hirveästi ole haitannut, mutta kieltämättä kovasti toivon taas vähän viileämpiä kelejä. Ja loppukesän helteitä jo etukäteen kauhistelen…

nessulla on ollut tosi ikävä neuvolakäynti :/ Eihän tuo ole painonnousu eikä mikään, jos noilla viikoilla vauvakin painaa jo sen kilon verran, istukka muutaman sata grammaa ja lapsivesi siihen päälle vielä :O

Jaksamista kaikille sokereista kiinnijääneille ja lepäilijöille! Kun nyt edes elokuulle päästäisiin kaikki kunnialla. Onneksi on jo näin hyvät viikot kaikilla :hug:

Matilda nyt on oikea asenne! Oma terveys, jaksaminen ja vauva muiden hommien edelle, varsinkin kun on noin jöntti esimies. Hoitakoon sitten itse hommat, jos kerran ei osaa tuon paremmin työntekijäänsä suhtautua. Nih.

Riskiluvusta meillekin annettiin joku ihan numeroluku, mutta mielestäni terkkari sanoi silloin, että oleellista on, että on suurempi kuin se 1:250. Että noilla luvuilla alettaisiin vasta miettiä, että olisiko joku mahdollisesti vialla, ja tuonkin riskiluvun saaneista vain parilla prosentilla huoli on aiheellinen. Hyvät luvut olet saanut :hug: mutta tottahan se on, että vasta syntymässä näkee, että vauvalla on kaikki hyvin. Muistan kun esikoisesta itkin synnärillä miehelle, että se on terve ja täydellinen okei, hormonihöyryjä, mutta myös ihan aitoa helpotusta siitä, että minun mahassani kasvaneella pienellä voi olla kaikki kunnossa :heart:

Oletteko muuten hirveästi miettineet synnytystä? Itselle tuli tuossa viime viikolla ekan kerran sellainen olo, että apua, tämä tulee joskus uloskin Että jos sitä vähän miehelle pukisi sanoiksikin, mitä synnytykseltä toivoo…

Mrae ja poikatyttö 26+6

Helteet ihanaa! Mä nautin näistä keleistä suunnattomasti, vaikkakin suurimman osan ajasta joudun hikoilemaan töissä. :stick: Tänään vapaapäivän kunniaksi aion löhötä auringossa enkä tehdä mitään muuta Viikonlopun joutuukin taas kärvistelemään töissä..

Synnytys ei juurikaan mietitytä. Mä taidan olla jotenkin omituinen kun en ole osannut koskaan jännittää synnytyksiä, vaikka sen jo näin monta kertaa olen kokenut ja tiedän nytkin mitä on tulossa.

minimuu ja poikanen 26+3

Jäi eilisestä viestistä uupumaan oma painolukema puntarilta, nyt siis painan 71kg. Myönnentään että siinä on muutama kilo ollut jo lähtötilanteessa ylimääräistä, mutta terkan mielestä mä olen tässä vaiheessa ylipainoinen rd-odottaja :ashamed: Esikoisesta lähtöpaino oli 64kg, ja näillä viikoilla painoin saman verran kuin nyt. Kiloja nousi silloin siis enemmän ja nopeammin. Itse olen nyt ollut kovin tyytyväinen nykyiseen painonkehitykseen, mutta tuo täti meni senkin pilaamaan

Sokerirasituksesta mulla oli arvot siinä 5,3 - 6,2 - 6,1. Paasto oli juuri siinä rajalla siis. Ja uskon kärähteneeni juuri syömisten takia, mä söin paljon hiilihydraattipitoista ruokaa. Nyt kun olen kiinnittänyt huomiota miten hiilihydraatit tulee ja jakanut niitä eri aterioille, niin arvot on kotimittauksissa olleet hyvät. Liikuntahan auttaa verensokereiden pitämisessä hyvällä tasolla, nyt vaan helteillä ei jaksa paljoa liikkua kuin työmatkat pyörällä tai kävellen :ashamed:

Nessu ja pieni 27+1

Branwen kiitti taas uudesta pinosta!! :flower:

Helle En tykkää :/ jos olis 5-10 astetta viileempää, niin sitten olis ihan jees. Turvotusta ei juurikaan ole ollut ja vettä/vissyä menee noin 3-4 litraa päivässä.. Oon huomannut, että tuo masuasukki on ollut nyt nää pari hellepäivää paljon aktiivisempi kuin yleensä.. voiko kuumuus vaikuttaa siihenkin??? Samoin, jos käyn saunassa, niin silloin alkaa potkii täysii oikeestaan tarkemmin kun mietin, niin aina kun mun mies on tuntenut liikkeitä, niin se on tapahtunut saunassa..

Kvilla Mulla myös luki sinä kättärin kirjeessä jotain, että ei riskiä.. Ei ollut mullakaan sen tarkemmin eritelty mitään lukuja..

sokerirasitus tj 18 pvää :/ kauhulla odotan... :/ mitattiin yks päivä kotona huvikseen multa paastosokeri.. oli 4.7 joten tuskin tulee olee mitään hätää... toivottavasti.. Se on hyvä kun ollaan miehen kanssa molemmat hoitoalalla, niin on välillä kotonakin mahdottisuus mittailla, jos miehen työreppu sattuu olee täällä

Liikunnasta nyt saikun aikana on tässä parina päivänä vetässyt sellasen noin 2km lenkin.. kyllä huomaa, että loppua kohden alkaa hyytymään vauhti, varsinkin näin kuumalla.. Eilen vielä lisäksi kävin koiran ja miehen kanssa illalla pelaamassa jalkapalloa Joo meillä koira tykkää pelaa futista.. tosin se ei käytä tassuja potkimiseen vaan se pukkaa palloo eteenpäin nenällään.. Aika huvittava näky, kyllä usein ohikulkijoiden päät kääntyy

Mrae Kiitos vastauksesta! Mä kyllä itsekin tiedän, että raskaushormonit jyllää nyt oikein kunnolla ja itkukin on herkässä. Mulla oli esikoisenkin kanssa heti synnytyksen jälkeen kamala huoli, etta kai kaikki on varmasti kunnossa. Kyllä tämä raskaus ja synnytys on sellaisten voimien käsissä, että loppujen lopuksi äiti itse ei voi moneen asiaan vaikuttaa mitään - luonto tekee tehtävänsä.

Mulla on muutenkin määrätyissä asioissa kontrollifriikin vikaa. Mä esimerkiksi olen valmistumiseni jälkeen koko ajan opiskellut lisää ja lisää, jottei varmasti työnsaanti jää siitä kiinni. Loppujen lopuksi sekin on ihan tyhmää, koska mulle ei loppujen lopuksi ole ollut niistäkään ylimääräisistä opinnoista ja oppikokonaisuuksista paljoa hyötyä - työttömäksi olen jäämässä joka tapauksessa ja vakituisissa pesteissä kiinni on paljon vähemmän koulutettuja ja vähemmän työkokemusta omaavia. Tällä alalla kaikki on onnesta vain kiinni. Joko on oikeassa paikassa oikeaaan aikaan tai sitten ei. Ja kun kohdalla se on ollut tähän mennessä aina ei. Kiva.

Ehkä mä siksikin jotenkin oletan aina, että jos joku asia voi mennä pieleen, sehän menee. Mä en loppujen lopuksi edes tainnut järkyttyä aikoinaan kohdunulkopuolisesta raskaudesta, johon meinasin itsekin kuolla, koska jotenkin se on niin mun geeneissä, että odottaa aina jotain pahaa sattuvan.

Synnytys Mä olen ajatellut asiaa aika paljon ja käynyt mielessäni esikoisen synnytystä läpi. Esikoisen odotusaikana mä en oikeastaan ajatellut koko synnytystä laisinkaan, eihän sitä edes oikein tiennyt mitä on tulossa. Eikä sitä olisi pystynyt kuvittelemaankaan, koska sen verran ainutlaatuinen ja hurja kokemus se naisen elämässä on.

Nyt sitä on muissakin asioissa viisaampi, esim. osaisin vaatia välilihan leikkausta enkä yrittää väkisen ponnistaa vain kun kätilö oli sitä mieltä, että paikat antavat periksi tai repeävät "luonnollisesti". Se oli ihan järjetöntä, voimat meinasivat kerta kaikkiaan loppua 1 h 20 min ponnistusvaiheessa - ja mä tosiaan myös ponnistin jokaisella supistuksella. Kyllä ne osastolla ja neuvolassa sitten kehuivatkin sitkeäksi ja voimakkaaksi naiseksi, mutta joka paikassa ja kaikissa tiedoissa näyttää olevan merkintä rankasta ponnistuvaiheesta. Mä lähinnä ajattelen sitä älyttömänä, koska kun kätilö vihdoin leikkasi välilihan, vauva tuli seuraavalla ponnistuksella ulos.

Jotenkin mä olin muutenkin synnytyksen ajaksi osuneen kätilön kanssa ihan eri aaltopituudella, se oli jotenkin todella kylmä ja stressaantuneen olonen verrattuna niihin kahteen, jotka olivat avautumisvaiheessa ja vauvan synnyttyä paikalla. Ne oli oikein ihania ja lämpimänoloisia ihmisiä. Ei oikein jäänyt mukava mieli siitäkään, että ponnistuksen aikana kätilö valitti pahantuulisesti avuksi tulleelle sitä, että "miksi nämä kaikki syntyvät samaan aikaan". Näin siis NKL:llä vajaa 8 vuotta sitten.

Mä olen nyt tällä kertaa menossa Haikaranpesään, josta olen kuullut vain hyvää. Mä toivon, että kätilön kanssa syntyisi siellä parempi yhteys. Haikaranpesään aikovien kanssa tehdään henkilökohtaisesti synnytyssuunnitelma ja puhelimessakin kyseltiin jo vähän mun edellisestä synnytyksestä ja toiveista tämän kerran suhteen. Siitä tuli kyllä jo hyvä fiilis.

Painoarvio Esikoinen arvioitiin viikolla 37+1 olevan ultrassa 3050 g (vauvan liikkeet eivät jostain syystä tuntuneet päivään), neuvolan lääkärin käsikopelolla se oli 3500g ja sellainenhan sieltä sitten syntyi 50 cm ja 3470g eli hyvin keskiverto-vauva.

Nessu Musta tuntui esikoisen neuvolatädin kanssa aina siltä, että se vain etsi jotain huonoa tai viallaan olevia asioita, joista piti valistaa mua. Esimerkiksi mun mies oli mukana ekalla neuvolakäynnillä, mutta oli toisella kertaa töissä eikä päässyt mukaan ja se kysyi multa, onko meillä parisuhdeongelmia. :O

Kvilla

Kiitokset Branwenille uudesta pinosta minunkin puolestani. Ja tervetuloa vielä uusille mukaan liittyneille :wave:

Tänään oli neuvolakäynti, pissa puhdas, hemoglobiini edelleen alhainen 121 rautalisästä huolimatta, verenpaine 126/76 ja painonlisäystä 462 g/vko (lähtöpainoon tullut kaikkiaan lisää nyt 5,7 kg). Symph.fundus-mitta 23 cm eli keskikäyrän yläpuolella huitelee. Sikiön syke oli 150 ja äityi oikein innokkaasti potkimaan kun sykkeitä kuunneltiin. Kotiinviemisiksi lähti todistus Kelaa varten, ohje sähköisen esitietolomakkeen täyttöön sekä ajanvarausohje sokerirasitukseen. Mulla aiemmat lapset syntyneet täysiaikaisina ja normimittaisina, mutta koska äitini on sairastunut diabetekseen niin tämän sukurasitteen vuoksi sitten passitettiin glukoosikokeeseen. Pitäisi varata se aika heinäkuun loppuun mennessä labrasta.

Helteestä, täälläkin nautitaan vaikka välillä on pakko käydä sisätiloissa vilvoittelemassa/suihkussa. Onneksi kuumuus ei ole aiheuttanut mitään erityisen voimakasta huonovointisuutta. Kunhan muistaa juoda ja syödä suolaistakin.

Maidontulosta, mulla ei ole yhdenkään synnytykseen johtaneen raskauden aikana tullut rinnoista mitään eritteitä ennenkuin synnytyksessä sitä kolostrumia ja maito on sitten kunnolla noussut rintoihin noin kolmantena päivänä vauvan syntymästä. Onneksi siihenkin osaa jo suhtautua ilman paineita, sairaalassa kun ne jotkut hoitajat ovat olleet sitä mieltä, että maidontulo pitäisi saada keinolla millä hyvänsä jo 1-2 päivää synnytyksestä täysin vauhtiin. Mä luotan että luonto hoitaa tämänkin asian, taas kerran. Aina on varattu tuttelia kotiin varoiksi mutta eipä sitä sitten ole kuitenkaan tarvinnut ekoina päivinä käyttää. Niin pieni on aluksi vauvan mahalaukku että se täyttyy niistä pienistäkin määristä mitä rinnoista alussa tihkuu.

Synnytyksestä, kyllähän se kieltämättä jo alkaa mielessä pyöriä ja vauvasta näkee lähes joka yö unia. Aivan kuten minimuu totesi, en myöskään ole osannut jännittää synnytyksiä etukäteen vaan luottanut siihen että hommasta suoriudutaan etukäteen tietoa hankkimalla ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla. Lähdin jo ekaan synnytykseen sillä asenteella, että sitä ei kannata liikaa suunnitella etukäteen. Pettymys olisi liian suuri, jos mikään ei sitten menisikään omien ennakkosuunnitelmien mukaan. Olen ollut siitä onnekas, että kaikki kolme edellistä synnytystä on sujunut ilman komplikaatioita ja suhteellisen nopeasti. Vain ekassa synnytyksessä olen saanut puudutuksen (parakervikaali) joka auttoi mukavasti pahimman vaiheen yli, ja kahdessa muussa onkin sitten menty ilman, koska ei ole enää ehditty puuduttaa.

Ihanaa, tänään alkaa kesäloma

Aurinkoisia päiviä kaikille ja tsemppiä sairaslomalaisille!

kolmenmutsi ja tiitiäinen 25 + 2

Alkuperäinen kirjoittaja Kvilla: Näytä alkuperäinen viesti

Jotenkin mä olin muutenkin synnytyksen ajaksi osuneen kätilön kanssa ihan eri aaltopituudella, se oli jotenkin todella kylmä ja stressaantuneen olonen verrattuna niihin kahteen, jotka olivat avautumisvaiheessa ja vauvan synnyttyä paikalla. Ne oli oikein ihania ja lämpimänoloisia ihmisiä. Ei oikein jäänyt mukava mieli siitäkään, että ponnistuksen aikana kätilö valitti pahantuulisesti avuksi tulleelle sitä, että "miksi nämä kaikki syntyvät samaan aikaan". Näin siis NKL:llä vajaa 8 vuotta sitten.

Click to expand...

On kyllä todella harmillista joutua sellaisten kätilöiden armoille, jotka eivät ilmiselvästikään ole oikealla alalla. Kätilön työ on todella vaativaa. Mulla oli ekassa synnytyksessä juuri sellainen "vanhan ajan" peruskiukkuinen jo lähes eläkeikäinen kätilö, joka mm. kielsi äkäisesti mua useampaan otteeseen huutamasta vaikka sitä huutamista ei enää pystynyt itse kontrolloimaan. Kun pyysin puudutusta niin komensi lämpimään suihkuun, eipä auttanut. Kun pyysin lääkärin paikalle niin tämä ihmetteli ääneen että eikö tälle äidille ole jo laitettu puudutusta kun on kipeästi sen tarpeessa...tuikkasi sitten parakervikaalit ja kyllä helpotti. Kätilö mutisi että ei sitä ennenvanhaankaan mitään puudutuksia äideille annettu...Tuli ihan mieleen, että yrittiköhän tämä kalkkis päteä jossakin tilastoissa, että hänen hoitamissaan synnytyksissä on käytetty kaikista vähiten puudutuksia
Tokassa synnytyksessä olikin sitten tv:stä tuttu Sairaala-sarjan kätilö ja hän oli aivan eri maailmasta kuin esikoisen synnytyksen kääkkä. Kannusti ihanasti ja kohteli muutenkin inhimillisesti. Myös kolmannessa synnytyksessä oli asiallinen ja mukava kätilö. Toivottavasti nytkin osuu kohdalle samanlainen. Kätilön ammattitaitoisella ja empaattisella otteella on suuri merkitys sille, millainen psyykkinen kokemus synnyttäjälle synnytyksestä jää.

Kvilla haikaranpesä on hieno ja huomioiva paikka!

Synnytyksestä piti vielä sen verran tarkentaa, että en minäkään halua suunnitella synnytystä valmiiksi, vaan niinhän se luonto vie kuin tahtoo, ei siihen itse juuri pysty vaikuttamaan. Lähinnä ajattelin jutella miehen kanssa siitä, millaista kivunlievitystä voisin tahtoa jne - tiedän, että menen sitä hiljaisemmaksi, mitä enemmän minuun sattuu. Omaa mieltä rauhoittaa, kun mies voi sitten tarvittaessa pitää puoliani. Haluaisin kuitenkin mennä sellaisella tarpeen mukaan -linjalla. En sillä tavalla pelkää kipua, että haluaisin suoraan kovat lääkkeet, mutta toisaalta jos ihan mahdottomaksi käy, niin haluan kyllä esim. epiduraalin.

Täällä ukkosti! ihanaa

Uudet tervetuloa!! :wave:

Ja Branwen kiitos jälleen pinosta!

Synnytys on oikeastaan ensimmäisiä kertoja vasta nyt ruvennut ajatteluttamaan. Ei niinkään muuten, koska yritän luottaa, että luonto hoitaa homman ja tarvittavan avun saisi, mutta jotenkin tuo välilihan leikkaus ajatuksena pelottaa. Kiitos Kvilla, kun kerroit kokemuksesi. Mä siis pelkään neuloja, verta yms., joten katotaan, miten selviin synnytyksestä. : / Oon viimeks ollu sairaalassa sillon, kun ite synnyin...

Maitoa mulla tuli nännin päähän ihan pieni tippa muutaman kerran toissa viikolla. Sen jälkeen ei ole sitten tullutkaan.

Neuvolassa kävin tänään kääntymässä ja sain Kela-paperit matkaan. Painossa oli viime kuun sisään oikeen kunnon kasvupyrähdys tullu n. 680g/ vko, kun aikasemmin ei oo juuri tullutkaan. Alkupaino oli 60,3 kg ja nyt siis 65kg. Taitaa juhannuksen herkuttelut ja tää hellelaiskotus näkyä painonnousussakin :ashamed:. Täytyypi katsoa, jos tahti hiukan rauhottuis. HB oli 131, verenpaineet ok ja sf-mitta 24 cm.

Hoksas sitten neuvolassa, että mut olis kans iän puolesta (31v. ensisynnyttäjä) kuulunu pistäää sokerirasitukseen. Mul on arvot ja kaikki ollu koko ajan kunnossa ja ylimäärästä ei mahan alueella oo, niin ei oo vaan hoksannu laittaa, kun ei oo sukurasitettakaan. Ei oo kuulemma huomannukkaan, et oon jo noin "vanha" . Terkka anto mulle kuitenki luvan vielä neuvotella kolmen viikon päästä lääkärin kanssa, josko mun ei olis ihan pakko mennä. Mulla on neulakammo ja taaskin musta imettiin putkilollinen verta vasta-ainetestejä varten, kun on rh-. En tykkää yhtään. Toivottavasti ei tarvii mennä.

Joanmi & matkustaja 24+4

Branwen, ei ole kuin sitten rv 37 tienoilla enää lääkäri, eli rv 11 (samalla ku np-ultra) oli lääkäri ja sitten se synnytystapa-arviointi tms... on sitten seuraava..

(.)
HIKI, mut järvessä taas iltaa vietelty

jees, äippäpakkaus on kotiutunut meille =) =) aivan ihania pikkuisia vaatteita ja hyödyllisiä tarvikkeita. edelliseen pakettiin verrattuna tämä tuntui jotenkin paljon fiksummalta ja paremmalta. edellisessä kun meillä oli mm. naisten kondomeja ym. vähän oudompaa kampetta. nyt kaikki tuntui äkkiseltään loistavalta peruskamalta ja kootin parempia kuin edellisessä. kun viimeksi taisi olla minusta aika isoja kokoja mukana paketissa. nyt hiukan vauvempia kokoja. tykkään kyllä lujaa tuosta uudesta pakkauksesta!! suloinen, ihana, tarpeellinen!!