35+ Lapsettomat

Kiitos kaikille tsempeistä! Tulikin melkein koko päivä nukuttua pöhnää pois. Ihan suht helposti ja kivuttomasti meni, pyysin heti kunnon aineet. Neljä solua sitten saatiin, nyt jännitellään sit sinne perjantaille, et päästäänkö siirtoon.

Sharlin nyt sit jännäillään kimpassa sitä perjantaita. Sovitaanko nyt eka, että molemmat pääsee piinaileen?

Onnittelut Libbylle :flower: ja Anjalle sykkeen löytymisestä :heart:

Niiskunen mulla oli aikoinaan clomeista ihan hirveet sivuvaikutukset, kiipeilin tosiaan seinille. Onneks ei niitä tarvinnut käyttää kun se pari kierrosta insseissä. Piikityksistä tulee kanssa jotain pientä, mut luget on sitten taas ihan oma juttunsa. Ei mua ne luget hikoiluta tms, mut tulee kaikkia pahoinvoinnista huimaukseen jne. Ja joo, käytän alakautta ja silti tulee. Kuulun täällä siihen I hate luges -ryhmään :kieh: Ja ne ihanaiset alkaa taas tänä iltana.

Soulmama oon mäkin sitä stressin vaikutusta joskus miettinyt. Mut sille ei vaan mahda mitään. Mulla olis ainoa vaihtoehto ottaa loparit, se vois helpottaa. Oon kyllä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, mitta alkaa olla ihan totaali-täynnä sitä.

Frangipani säkin pääset piinaileen perjantaina. Toivottavasti me Sharlinin kanssa liitytään sun seuraan.

 

Frangipaini Onnea inssiin, kolmas kerta pliussan sanoo +++

Iines-74 Onneks olkoon neljästäsi Toivon hurjasti, että kaikki hedelmöittyy, jakautuu ja plussaantuu :heart:. I hate Luges, too!!!! Mut me kestetään ne kuin naiset!

 

Iines Onnea hyvästä saaliista ja pidän peukkuja perjantaille. Alkaako sinulla luget jo tänään?? Minä aloitin vasta siirtopäivän iltana.

Samoin Sharlinja Fragipani onnea perjantaille!

Niiskunen noista sivuvaikutuksista sen verran, että minulle ei tullut clomeista mitään eikä ole puregonistakaan tullut, mutta tuosta menopurista tulin kyllä hurjan väsyneeksi. Ja lugeista ekassa hoidossa hikoilin öisin niin, että hyvä kun pystyi nukkumaan. Nyt nuo luget aiheuttaa turvotusta ja mahakipuja ja sitten olen kehittänyt uuden hyvin nolon sivuvaikutuksen, hurjat ilmavaivat:ashamed:
Muutenkin mahavaivoja on paljon enemmän kuin aikaisemmin, ehkä se vaikuttaa, että nyt on 300mg aamuin illoin ja viimeksi otin 200mg kolme kertaa päivässä, kerta-annos ei siis ollut niin iso. Mutta kiltisti noudatan lääkärin ohjeita.

 

seinis Mulla kans samat vaivat Lugeista. Järkky turvotus, ilmavaivat ja ummetus, jota on pian pakko alkaa jollain lääkitä, ettei(Muoks: ellei) ala toimia. Siirtopäivän illalla minäkin aloitin Lugettamisen, sama annos kuin sinulla. Toivotaan, että mahavaivat muuttuu plussavaivoiksi kahden viikon kuluessa . Tsemppiä ja Activiaa joka päivä !

 

Kiitos kaikille pettymyksessämme tukeneille. Eilinen verikoe kertoi karua kieltä eli minkäänlaista yritystä kiinnittymiseen ei näkynyt. Tosin emmehän edes tiedä oliko puhjenneessa rakkulassa yhtään solua, joten ehkä piinailu oli täysin turhaa. Tällä kertaa luget olivat vielä keksineet ihan erilaiset oireet kuin edellisillä kerroilla, joten olin ihan hämmentynyt kroppaani kuunnellessani.
Nyt odotan menkkoja tulevaksi. Siitä parin viikon päästä on juttutuokio lääkärin kanssa ja etenemme lahja-alkioiden kanssa. Olemme miehen kanssa puhuneet nyt parina päivänä vahvasti myös adoptiosta, mutta ikä mietityttää (40/42). Minä olisin valmis hyväksymään myös muutaman vuoden ikäisen lapsen, mies vielä vähän pureskelee koko asiaa. Otan kuitenkin yhteyttä kunnan sosiaalityöntekijään ja kyselen alustavia juttuja. Minä haluan lämmitellä adoptioasiaa, koska pelkään, että emme onnistu myöskään lahja-alkioilla.
Vetäydyn tässä vaiheessa taustalle nuolemaan haavojani ja yritän samalla päästä eroon näistä inhottavista katkeruuden ja kateuden tunteista. :ashamed: Kaikille teille ihanille ihmisille toivotan parempaa menestystä hoidoissanne! :wave:

 

Seinäkukkanen joo mulla on joka kerta alkanut luget punktiopäivän iltana.

pottu palailehan jossain vaiheessa kertomaan kuulumisia.

Täällä ollaan aikas paskoissa fiiliksissä tänään. Kuulin jo eilen aamulla ennen punktioon lähtöä, et eräs henkilö on lähtenyt synnyttään. Tää on taas niin kohtalon ivaa, ite lähdössä punktioon ja toinen synnyttään. En ihan tiedä itkiskö vai nauraisko tälle. Mä en tosissaan halua tänään kuulla mitään uutisia sieltä suunnalta.

 

Libbylle täältäkin onnittelut :flower:! Mukava saada hyviäkin uutisia tänne..

Potulle kovasti voimia! Täällä on myös sellainen ketju kuin luovutetut munasoluhoidot, jos kiinnostaa. Simpukalla on myös oma yhteisö luovutetuille hoidoille.. Jos tulee noihin luovutettuihin liittyen jotakin kysyttävää mieleen, voin ehkä yrittää vastata, voit vaikka yv:nä lähettää..

 

Kysymys teille arvon naiset:

Onko kenellekään tehty vasta-ainetutkimuksia, dna-fragmentaatiotestiä + jotain siemennesteen lisätestejä? Felicitas sanoi, että tekisivät minun tapauksessani nämä lisätestit. Minä kirjoitin jo klinikan lääkärille ja kysyin testeistä. Haluaisin vaan saada jotain kokemusperäistä tietoa niiltä, joille näitä lisätestejä on tehty. Selviääkö niissä oikeasti mitään?

 

Onnea Iinekselle hyvästä saaliista. Toivotaan että saatte mahdollisimman monta hedelmöittymään. Joo, toi ei varmaan paljoo naurata, kun toinen on punktiossa ja toinen menee synnärille. Ei naurata, ei...

Potulle tsemppiä jatkoon ja toivotaan että joku ratkaisu löytyy.

 

Kaunis kiitos kaikille onnittelijoille :flower:

Tuntuu todella tärkeältä että on joku paikka jossa pääsee kertomaan isosta uutisesta kun sitä ei halua vielä kertoa muuten oman kodin ulkopuolelle. Ja vielä paikka jossa ihmiset epäitsekkäästi ovat iloisia puolestasi.

Soulmama ihanaa että joku huomasi sisäisen taisteluni kun kirjailin kieli keskellä suuta ensin terveiset muille vaikka mieli teki huutaa capsit pohjassa omia uutisia

Anjalle onnittelut sykkivästä täplästä, voin vain kuvitella miten epätodellisen upea tunne tuo on.

Kiva kuulla että Iines että punktiosi meni hyvin ja saalista kertyi, rutkasti tsemppiä jatkoon.

Sharlin ja Frangipani, pidän teille peukkuja huomenna!

 

Pottu voimia suremiseen ja toivottavasti lahja-alkiot/ adoptio etenee toivomallanne tavalla.

Hysteria minulla vaihdettiin Luget nyt siihen toiseen lääkkeeseen(Crinone), koska sain kaiken muun mahaongelman lisäksi kovan ripulin (tai sitten minulla on mahatauti). Koko yön hyppäsin vessassa ja aamusta soitin klinikalle. Toivottavasti sinulla vaivat hellittää ja Iines selviät pienemmillä mahanväännöillä.

 

Voi pottu70, kuinka kurja uutinen, iso halaus :hug sinulle. Vaikka olosi on nyt hirmuisen pettynyt, surullinen ja katkeroitunut, on hyvä, että suunnitelmapalaveri lääkärin kanssa on jo pian.
Juuri nyt etäisyyden ottaminen (ainakin hetkeksi) on varmasti hyvä ratkaisu. Toivon sinulle lämpimiä syystuulia ja valoa sieluusi. Voihan ihan hyvin olla, että lahja-alkiot tuovat sen pienen teille, ei kannata antaa pelolle valtaa. Adoptioasian käynnistäminen on sekin hyvä asia. Valoa ON tiedossa :heart:

 

marinatar mullehan tehtiin nyt kesällä ne vasta-ainekokeet, mut ei niissä ollut mitään vikaa. Toisaalta harmi, olis ollut "helppoa" jos niistä olis jotain selittävää löytynyt. Noista muista ei ole kokemusta.

Seinäkukkanen kyllä tänään jo kivasti kivistää vatsaa, ei siis mitään sekaisin ole tms, mut viiltää ja repii. Aina sama homma noista lugeista. Mut onhan siinä pakkausselosteessakin mainittuna, et voi alavatsakipuja tulla. I hate luges, mut mä kestän sen kuin nainen.

Sharlin mitkä fiilikset? Jännät on paikat meillä molemmilla. Koska kuulet miten sulatus on sujunut? Mä kuulen tuloksista vasta paikanpäällä, soittavat ainoastaan ellei siirtoon päästä. Tuuthan heti raportoimaan kun tiedät? Mä pidän peukkuja ja varpaita, et se teidän alkion sulatus menee ihan täydellisesti ja siellä on huippuyksilö odottamassa d=)b

frangipani tsempit myös sulle huomiseen inssiin!

 

Libby :wave::hug::flower::attn::heart:

 

marinatar ja muutkin, jotka ovat miettineet siittiöiden lisätestaamista. Meille tehtiin siititöiden DNA-fragmentaatiotesti heti kun se oli Suomessa mahdollista. Tulos oli niin huono, ettei omilla soluilla kannata edes yrittää, eli päädyttiin lopulta luovutettuihin siittiöihin. Kaikkein muiden testien perusteella siittiöt olivat huippuluokkaa... Miehen elintavoissakaan ei ole valittamista, ei tupakoi tai juo, liikkuu ja syö terveellisesti. Ainakin meidän tapauksessa testi kannatti. Säästettiin aikaa, vaivaa ja rahaa, kun ei tehty kolmatta tuloksetonta IVFää. Meillä siis takana kaksi IVFää, n. 40 hedelmöittynyttä alkiota, kaksi siirtokelpoista, kaksi plussaa, kaksi keskenmenoa ja yksi hyperi. Suosittelen testiä ainakin niille, joilla alkiot eivät selviä siirtoon asti tai on alkuraskauden keskenmenoja.

:hug::hug: kaikille negan testanneille

:flower: plussanneille

Kärsivällisyyttä piinailijoille

Meillä on huomenna toinen inseminaatio luovutetuilla. Eli liityn jälleen piiiiiiiinailijoiden joukkoon.

 

Moi.

Mä olen ollut niin uuvuksissa, etten ole jaksanut edes kirjoittaa tänne. Se ei tarkoita, etteikö asia olisi mielessä tuskastuttavan paljon joka päivä. Olen tuntenut viimeisimmän negan jälkeen jatkuvaa surua ja merkityksettömyyden tunnetta. Tiedän siis niin hyvin, missä esim. Miisamari ja Pottu kahlaa juuri nyt. Samassa suossa ollaan. Voimat on loppu, usko mennyt, eikä tuleva PAS tunnu mitenkään henkisesti mahdolliselta juuri nyt. Eilen itkeskelin illalla ja kaiken kruunasi se, että seinänaapuri valvotti meitä tuntitolkulla yöllä: viettivät miesporukassa varpajaisia ryypäten, kovaäänisesti nauraen ja rampaten pihalla tupakalla ja vuorotellen vessassa kusella lorottelemassa (sekin kuului meille). Mä laitoin korvatulpat korviin ja silti metakka kuului. Lopulta yhden aikaan mies hikeentyi ja hakkasi nyrkillä seinään. Jo tuli heti hiljaista. En ole yleensä tiukkapipo näissä jutuissa, mutta nyt tuntui vähän liialta, kun töihinkin piti aamulla herätä.

Jotenkin kaikki tuo ilonpito tuntui kuin puukon kääntämiseltä haavassa. Olen viime päivinä oikein pelännyt ulosmenoa, jos törmään siihen vauvaan. (En ollut ihan perillä, koska on laskettu aika ja onko jo syntynyt vai ei) Asumme paritalossa ja on pakko esittää kiinnostunutta, onnitella ja ihastella vauvaa. Miksi se tuntuu niin vaikealta nyt? Mies sanoi, että viedään kukkia (kuten edellisille naapureille samassa tilanteessa), mutta mä en halua, enkä meinaa. Jotenkin tuntuu, että olen niin ilkeä, että en ansaitse edes äitiyttä enää.

Varsinkin aamut on mulle vakeita nykyään. Töissä tuli tänään aamulla niin hirveä itkukohtaus pomon kanssa jutellessa (jota en saanut millään loppumaan), että hän lähetti mut kotiin. Olen menossa huomenna lääkäriin. Ensimmäistä kertaa näiden hoitojen aikana olen todella huolissani omasta jaksamisestani. Tähän mennessä on aina riittänyt sisu ja tahdonvoima, nyt niistä ei ole enää mihinkään. Miehen mielestä mun kannattaisi jäädä parin viikon sairauslomalle, levätä ja ulkoilla tai kohta on edessä pahempi masennus, josta ei sitten kuukausiin toivukaan. On niin vaikea tietää, mitä tekisi. Työt odottaa, tunnen itseni luuseriksi, jos jään pois töistä (kotiin kuuntelemaan vauvan itkua seinän takaa), mutta en pärjännyt siellä tänäänkään, vaikka tahdonvoimalla ja sisulla lähdin. Pelottavaa.

Voi Iines, mä niin toivon, että teillä menisi nyt tämä hoito paremmin ja toisi sen kauan kaivatun plussan! Olet kovasti mun ajatuksissa huomenna. Tule sitten heti kertomaan, miten siirto meni. Hassu sattuma muuten, että meidän naapuri meni synnyttään eilen ja sun tuttu kanssa. Kääk, ei kai ole sama henkilö? Noh, onhan niitä jokunen synnyttäjä per päivä Taysissä…

Myöskin Frangipanille kovasti onnea perjantain inssiin!

Pottu, olen kovasti pahoillani sun puolesta. On niin vaikea keksiä mitään oikeasti lohduttavaa, mutta kannattaa heitellä verkkoja muihinkin vesiin (adoptio, lahjasolut yms) Niin mekin meinataan, mutta mua hieman mietityttää, kun olen lueskellut lahjasolupalstaa, ei se sielläkään kauhean usein tärppää…

Libbya ja Misoa en ole tainnut vielä onnitella! Kovasti onnea ja suojelusta pikkuisille!

Marinatar, onpas raskasta kuunnella tuollaista töissä. Se on varmaan iso juttu teidän tuotepäällikölle, mutta harvoin tulee ajateltua omaa onnea hehkuttaessa, että ei puhuisi niille, joilla mahdollisesti voi olla jotain vaikeuksia surua asiaan liittyen. Äh, en osaa tätä nyt paremmin muotoilla. Tuollaisen asian ymmärtäminen vaatisi ns. tunneälyä.

Anjalle onnea hyvistä ultranäkymistä!

Tosiaan olisi hyvä, jos joku meistä veteraaneistakin plussaisi viimein. Kuka se sanoikaan. Tämä ei tosiaan ole kestävyyslaji.

 

Hiiripöllölle kanssa onnea huomiselle inssille!

 

Hiiripöllö tsemit sullekin huomiseen inssiin!

Hysteria mä en tiedä oonko missannut jotain, vai oletko kertonut meille jotain itsestäsi? Pakkohan ei tietysti ole avautua jos ei halua, mut kiinnostais aina uusiin "tutustua"

Chloe voi sua. Hyvä että oot menossa lääkäriin, ei kenenkään tarvi jaksaa loputtomiin. Mä tiedän ton tunteen, kun ei millään haluaisi jäädä saikulle, kun olis mukamas tärkeitä töitäkin. Mut eihän me tätä elämää eletä töitä varten, mä oon ainakin laittanut itseni tärkeysjärjestyksessä kärkeen. On ihan pakko tehdä niin. Nyt koitat myös sä laittaa oman itsesi ja oman jaksamisesi tän hetken tärkeimmäks projektiksi. Otat sitä saikkua ja koitat tehdä sellaisia asioita mitä jaksat ja mikä tuntuu hyvältä. Mut jos et jaksa, sallit itselles myös voimien keruun ihan vaan sohvalta. Sun on pakko saada itselles parempi mieliala ja olotila ennen sitä pas:ia.

Oliskohan muuten mahdollista saada klinikalta lähetettä sinne keskusteluun ammattilaisen kanssa? Mäkin aion jossain vaiheessa käydä taas keskustelemassa jonkun kanssa.

Ei, ei se synnyttänyt henkilö ole sama. Mut aika hassua muuten, et meillä tapahtuu usein asioita samaan aikaan, nyt tääkin.

Aika raskasta varmasti kuunnella sitä vauvan itkua seinän takaa. Koitahan jaksaa :hug:

 

Hiiripöllö kiitos testikokemuksen jakamisesta. Mielenkiintoista. Meidän yksityisklinikan lääkäri vastasi mulle eilen, että eivät teetä fragmentaatiotestejä siitä syystä, että ei ole olemassa suurempaa tutkimusta joka näyttäisi, että siitä olisi mitään hyötyä. Hmm. Saan sen kyllä teetettyä, jos haluan. Taidan kysellä tiistaina enempi, kun menen skannaukseen. Samoin vasta-aineista. Niistä mun lääkäri ei oikein tiennyt mitään. Täällä Tanskassa on ihan eri systeemit, näköjään.

Chloe, Miisamari ja Pottu iso halaus teille. Chloelle kiitos tunteiden jakamisesta. Koen sen tärkeäksi tietää, mihin tässä pitää pikku hiljaa valmistautua.

Mun hormonit laukkaa nyt lujaa ja mieliala vaihtelee lähinnä surkeasta tosisurkeaan. Aloimme puhua häistä eilen (adoptiota varten haluaisimme mennä nopeasti naimisiin) ja senkin vuoksi olen vaan koko eilisen illan ja tämän aamun ITKENYT. Naimisiin menon noin niinkuin periaatteessa kai pitäis olla iloinen asia?? Miesraukka ei sano mitään oikein - itken joka tapauksessa. Onneksi se nyt taisi ymmärtää, että hormoneilla on osuutta asiaan...

Onnea insseilijöille! Ja hyvää viikonloppua. Menen maalle pelaamaan golfia ja toivon, että tää itkeskely loppuu viimeistään viheriöllä.

 

Onnea piinailijoille! Minä todella sydämeni pohjasta toivon, että jollakin teistä piinailu päättyy plussaan.

Minulla alkoi tiputtelu vuoto pp9 ja kaikki lugemömmöjen aiheuttamat oireet jäivät myös tiputtelun myötä pois. Tilalle tuli sellainen polttava tuntemus kohdun seudulle. Tiputtelu on jatkunut ja tänään pp11 on jo kunnon vuotoa. Testi on puhdas nega. Että se siitä, tämä oli meidän kolmas Kela-korvattava hoito, vaikka ei päästy kun kahteen siirtoon. Lahjasolut ja adoptio eivät ole meitä varten, joten on opeteltava olemaan lapseton ja siedettävä vain edelleen lapsenteko -kysymyksiä. Nyt tuntuu niin pahalta, ettei sanotuksi saa, mutta ehkä joku kaunis päivä tästä pääsee vielä yli.

 

Janetski :hug: Voimia teille pettymyksen keskelle!
Jos jaksatte vielä yrittää niin kela varmaan vielä korvaa, koska ainakin meillä laskettiin vain siirtoon johtaneet hoidot. Kolmannesta eteenpäin joutui itse anomaan korvaukset jälkikäteen.

Chloe, kiitos kun puit sanoiksi pahan olosi. Minä olen ollut niin tukossa, että tätä möykkyä ei oikein meinaa saada ulos. Tuntuisi hyvältä ajatukselta, jos voisit jäädä vähäksi aikaa sairaslomalle. Minä en ole nyt töissä, mutta en varmaan jaksaisi ollakaan. Olen keskittynyt ihan täysillä tähän hoitorumbaan. Nyt on edessä työpaikan hakeminen, koska mitä minä turhaan enää kotona möllötän.

Sharlin, kiitos vinkeistä. Olen kovasti taustaillut luovutettujen ketjussa, jo pidemmän aikaa. Onneksi näiden asioiden kanssa ei tarvitse painia ihan yksin.

Otan tänään härkää sarvista ja lähden illalla miehen kanssa citymarketiin. Kävin viimeeksi testipäivänä ja se oli äärettömän raskasta. Katse etsiytyi heti lastenvaateosastolle, jolloin kyyneleet tulvahtivat silmiin. Ruokapuolen hyllyjen välissä kulkiessa tuntui siltä, että kaikilla muilla oli vähintään yksi pieni lapsi mukana. Teki mieli mennä kysymään, että mistäs hyllystä noita löytää?! Onko peräti plussatarjous?! :kieh: Valoisampaa oloa kohti tässä ponnistellaan.

:wave: kaikille piinailijoille ja plussanneille!

 

Voi Janetski.. olen sanaton. :hug: Tuo kokonaan luopuminen vaatii kyllä kovasti töitä, toivottavasti saatte siihen tukea.

Mites Iines? Toivottavasti sulla on hyviä uutisia, sillä se onnistuminen kaatui nyt yksin sinun kontollesi..

Kiitos kaikille tsempityksistä, mutta meidän solu ei selvinnyt sulatuksesta.

 

Seinäkukkanen Toivottavasti se toinen lääke(Crinone) on sopinut sulle paremmin ja sivuoireet helpottuneet :flower:

Hiiripöllö Onnea inssiin :flower:

Marinatar Voi sinua :’(. Kuulosti niin surkuhupaisalta (ihan hyvällä tarkoitan) tuo sinun itkemisesi naimisiinmenostakin. Onneksi miehesi ymmärtää olla loukkaantumatta ja ottamatta itkua henkilökohtaisesti. Itku pistää ainakin nesteet liikkeelle ja vihreä viheriö varmasti kohentaa mielialaa .

Chloe70 :hug: Voimia! Jos vain jaksat – ulkoile. Yritä saada itsesi ulos lenkkipolulle kävelemään, vaikka väkisin jos ei muuten. Sinun ei tarvitse väkisin jaksaa olla töissä ja olla sisukas. Ole armollinen itsellesi, sillä sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeä :flower:.

Iines-74 Olikos sulla siirto tänään? Miten meni? Toivottavasti ne kaikki neljä oli hedelmöittynyt ja jakaantunut hyvin . Aloititko Luget siis jo ennen siirtoa? Anteeksi kun en muista, mun on vähän vaikea pitää mielessä mitä kenenkin tilanne on, koska kaikilla on meneillään samantapaisia juttuja – ja sitten Hystis onkin sekaisin .

ON Tähän asti oon kirjoitellut vain tuolla 40+-ketjussa, mutta nyt kun mulla on meneillään tää eka ICSI-kierros, ajattelin saavani vertaishoitotarinoita täältä teidän luota. Eka kirjoitukseni tänne teidän ketjuun (s.158) oli kysymys alkioiden siirtoa: siirretäänkö yks vai kaks? Oli valaisevaa lukea teidän kokeneiden ajatuksia siitä kysymyksestä ja saada jakaa niitä teidän kanssa. Ja niinhän siinä sitten kävi... ...että siitä asti oon heilunut myös tässä teidän ketjussa, joten siksi menen välillä sekaisin. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan loukkaannu, jos kommentoin joskus vahingossa väärin.

Oon siis 42 (ja puol, kääk!) ja yrityskertoja tän miehen(36) kanssa on noin 4 luomukertaa, 1 inssi ja nyt tää ICSI. Meidän suhde on tosi tuore, vasta n.7kk, mutta koska kummallakaan ei ole lapsia ennestään ja koska mulla ei ole enää aikaa odotella ja ihmetellä, päätettiin ottaa härkää sarvista nyt eikä viidestoista päivä. Tällä hetkellä mulla on aikaa enemmän kuin olis tarpeen (hulluus ei ole kaukana), piinailuun.

Alkionsiirto oli tasan viikko sitten ja nyt laittelen niitä Lugeja (I hate Luges) kolme aamuin illoin. Ja odotan. Ja piinaudun. Ja vietän aikaa upeiden, sisukkaiden, lämminsydämisten, sympaattisten, empaattisten ja viisaiden naisten kanssa piinaillen. :flower:

 

janetski74 Valovoimaa sinulle. Maailma on silti ihmeitä täynnä ja yhtenä kauniina päivänä näkee ne ihmeet, joiden ohi käveli silloin kun mieli oli maassa. Hurjasti tsemppiä :heart:!

 

Sharlin VOI ITKU ja SURKU :'(! Voimahalaus :hug:! Kuinka pärjäilet?