35+ Lapsettomat

Nega testattu tänä aamuna. :'( Olo on todella murheellinen. Nimittäin ei niistä meidän alkionruppanoista yksikään sitten päässyt pakkaseen. Eli se siitä hoidosta, en ymmärrä miten tässä taas jaksaisi aloittaa alusta. En jaksa muuta kuin itkeä.

Virallinen testipäivä taitaa olla torstaina, oletteko kuulleet että jollakulla olisi nega muuttunut vielä plussaksi...? Kannattaako vielä toivon rippeitä pitää yllä vai pitäisikö uskoa että ei onnistunut...? Tänään siis pp10.

 

Miisamari :hug: Ei heitetä vielä kuitenkaan kirvestä kaivoon, torstaihin asti vielä toivotaan parasta. Mä oon kuullut että jos on kiinnittynyt myöhemmin, näkyy testissä myöhemmin. Muistelen jostain lukeneeni et olis vasta pp14 näkynyt haamua, ja siitä vasta viiva lähtenyt vahvistumaan pikkuhiljaa. En usko et pp10 voi olla vielä varma tulos suuntaan tai toiseen, muutenhan ne antais sen testipäiväks klinikaltakin. Eli nyt vielä sinnittelet muutaman päivän ennenkun nakkaat sen kirveen, eikös joo? Me kaikki pidellään peukkuja.

Omaa: joo, torstai olis sitten se mahdollinen siirtopäivä. Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn sen meidän rupusen puolesta! Pelottaa jo nyt se torstain puhelu, vielä kesken työpäivän :$

 

Kiitos Iines lohduista. Juu no ehkä tässä tietty vielä pientä toivoa on. :/ Tuntuu vain että olen lukenut niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin monista joilla ei tämän pp10 jälkeen tulos ole enää muuttunut miksikään (paitsi plussat negoiksi). Ja fertility friendinkin mukaan lähes kaikki ivf-plussat ovat tulleet pp10. Mutta onhan siellä tietty joitain poikkeuksia...yritän nyt jaksaa muutaman päivän vielä sinnitellä. Vaikka kovasti tekisi mieli jo heittää luget roskiin, niistä tulee kamalan inhottavat oireet. Niiden vuoksi tänäänkin olen niin murheen murtamana, tuntuu että kaikki tunteet ovat monikymmenkertaistuneet.

Iines mä todella toivon että teidän pas tällä kertaa onnistuu!

 

Hyvää maanantaita ja viikonalkua kaikille!

En päässyt koko viikonloppuna kirjoittelemaan, koska mies istui tietokoneella ja teki töitä. Nopeasti ehdin käydä lukemassa kuulumiset, siinä kaikki. Täällä on ollut paljon ikäviä uutisia.

Vielä kerran lohtuhalit Vesiheinälle ja parempaa onnea tulevaan PASiin.

Electra, olen ajatellut sinua hyvin paljon viikonloppuna ja tänäänkin moneen kertaan. En voi muuta kuin toivoa, että sinulla on nyt läheisiä ihmisiä tukena kuuntelemassa ja olemassa läsnä, jos et jaksa kuin itkeä tai olla hiljaa. Lisäksi kannattaisi ehkä vielä käydä ammattilaisen puheilla käymässä läpi tapahtunutta, sieltä saa kuitenkin toisenlaista apua kuin rakkaimmilta. Koita ottaa kaikki apu vastaan, mitä saat. Ja jos haluat ja jaksat, voit laittaa vaikka privaviestiä, haluaisin olla tukena. Niinkuin varmasti moni täällä, asia on koskettanut meitä kovasti.

En osaa löytää mitään taikasanoja, jotka ottaisivat pois tuskasi. Se sattuu, todella lujaa ja varmasti myös suututtaa ja saa tuntemaan vihaa. Ajan myötä sekin kuitenkin helpottaa, vaikka sitä ei nyt uskoisi. Suru ja kipu jää sydämeen jäljeksi, mutta hellittää ajan myötä lujinta otettaan.

En ymmärrä miksi niin monet meistä saavat kärsiä kohtuuttoman paljon. Sanotaan, ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa, mutta kuka se on joka antaa ja mistä hän sen tietää, mitä me jaksetaan. Sanotaan myös, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Olen alkanut epäillä sitäkin. Tietysti vaikeudet ja kärsimykset ajan myötä parhaassa tapauksessa kasvattavat ihmisen sisäistä vahvuutta, mutta pitkään jatkuessaan ne myös monia heikentävät, aiheuttavat epävarmuutta ja pelkoja, masennusta ja uupumusta, luottamuksen menettämistä elämän oikeudenmukaisuuteen. Minusta ainakin on todella epäoikeudenmukaista, että sinä, joka niin monta vuotta olet haaveillut omasta lapsesta, toivonut ja pettynyt kerta toisensa jälkeen, tulet vihdoin raskaaksi, mutta menetätkin lapsen sikiön kehityshäiriön vuoksi. Olen itse kokenut keskenmenon ja väitän sen olevan naista syvimmin riipaisevia kokemuksia. En enää ikinä, ikinä halua kokea sellaista! Meille, joilla on takana pitkä lapsettomuus, se on varmasti vielä kipeämpi asia. Ja sitten sinun tapauksessasi vieläkin vaikeampi, kun ensin sait kuulla, ettei lapsi ole terve ja sitten jouduit tekemään vaikean päätöksen raskauden keskeyttämisestä. Olen niin pahoillani puolestasi, mitkään sanat eivät voi sitä ilmaista.

Electra, toivon vain sinun löytävän jostakin ne voimavarat, millä kestät tämän läpi ja voit jatkaa kohti huomista. On varmasti ihan hyvä päätös, ettet juuri nyt mieti jatkoa. Sekin aika tulee vielä, kun sinulla on siihen voimia. Ja toivon sinun niitä jonainpäivänä vielä löytävän ja ryhtyvän kumppanisi kanssa uuteen yritykseen. Minua lohdutti keskenmenon jälkeen ajatus siitä, että jos se on kerran onnistunut, se onnistuu vielä uudelleenkin. Olen koittanut "aivopestä" itseäni hokemalla tätä itselleni. Toivon sinun saavan siitä ajatuksesta voimia. Elämä on julmaa, mutta se on myös kaunista ja oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus usein kuitenkin lopulta toteutuvat. Pitkän tien päässä se on, mutta vielä oikeudenmukaisuus voi sinunkin elämässäsi tapahtua ja silloin jonakin päivänä olet äiti. Ja kun pidät omaa pientä sylissäsi, ehkä ymmärrät, miksi kaikki tämä piti käydä läpi. Voimia, Electra.

Iines, täällä lähetellään kanssa hyviä sulattamissäteitä teidän pikkuiselle pakkaseen.

Ja Miisamari, todellakin peli ei ole vielä menetetty. Olen itse samanlainen hätähousu, mutta todellakin vielä on neljä päivää aikaa OIKEAAN testipäivään. Kaikki on vielä mahdollista.

 

Peesaan Chloeta Electralle osoitetuista sanoista. Minäkin olen miettinyt Electraa paljon viikonlopun aikana. Itselle vuosi sitten tapahtunut keskenmenokin oli kova paikka. Toivon kovasti voimia Electralle tämän asian käsittelyyn. Aikaa se varmasti vie, eikä häviä sielusta koskaan, mutta kyllä tuska varmasti jossain vaiheessa helpottaa. Anna aikaa itsellesi ja ajatuksillesi.

 

Hienoa nähdä miten täällä tuetaan kanssasisaria.

Minä kävin suunnittelukäynnillä lääkärissä ja todettiin, että tulee toinen välikierto ja tammikuussa kokeillaan uutta koktailia (Menopur + Arimidex + Pergoveris + Gonal-F. Siinäpä sitä. Pelottaa sivuoireet, joita tuollaisista lääkkeistä voi saada (hiustenlähtö jne.). Kävin hakemassa lääkkeitä jo tänään, koska ensi vuoden puolella olisin joutunut maksamaan samasta satsista yli 1900 EUR. |O Tai siis Kelan kattohan olisi tullut heti täyteen. On tämä melkoista hommaa. Kiva olla joulun aika "vapaalla" hoidoista.

Minulle tulee muuta ajateltavaa, koska aloitan ensi viikolla uuden työn. Ultrassa käynnit onneksi hoituvat anivarhain aamulla, joten ei tarvitse niiden takia myöhästellä töistä. Toivottavasti ei tule paljon työreissuja hoitojen aikana. Jospa tällainen ajatusten suuntaaminen toisaalle tekisi ihmeitä näissä hoidoissa.

 

Missä kaikki taas on????

Iinestä tulin lähinnä tsemppaamaan huomista varten. Täällä pidetään peukut ja varpat pystyssä,että kaikki menee huomenna hyvin ja pääsette siirtoon!

Onko Miisamari testaillut?

Pottu, hyvä että saitte lääkkeet jo nyt, meille ei suostuttu kirjoittamaan, tosin hoito menee maaliskuulle, jos siihen joudutaan. Voi tosiaan olla paikallaan keskittyä välillä ihan muihin asioihin ja keräillä voimia.

Täällä pp 9, oireilua on ollut, mutta en uskalla ajatella mitään, kun voi johtua yhtä hyvin hormoneista, kuten aiemminkin. Tähän mennessä piinailu on mennyt suht rauhallisissa ajatuksissa ja olen pystynyt keskittymään muidenkin asioiden funtsimiseen, mutta nyt kun testipäivä lähenee, huomaan että jännitys ja hermostuneisuus pahenee koko ajan. HUH!

 

Vielä lisäyksenä, että piti testata vasta viikonloppuna ekan kerran, mutta katsotaan kauanko mun hermot kestää... :headwall:

 

Ihan nopeesti omaan napaan tuijotusta:
Saatiin tuomio: mussa ei mitään vikaa, miehen siittiöt vähän kehnohkoja, mutta ei ihan toivottomia. Ens vuoden puolella aloitetaan inssiruljanssi hormoniavusteisena. Hormonit kuulemma lisää onnistumisen todennäköisyyttä, vaikka mun hormonitasot on ihan kohdillaan. Hieman mua pelottaa niiden sivuvaikutukset, ja huomaako joku töissä jotakin...

Luin Chloen tekstin Electralle, ja en voi muuta kuin nyökytellä. Electra, olet ajatuksissani!

Halauksia kaikille!

 

Listamme päivitetty 14.12.

Tikru70 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta. Vauva syntyi 22.8.09.

maariaa 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005, 5. hoito (ICSI) huhtikuussa (punktio 1.4.) josta plussa. Np-ultra 4.6. rv 11+2 ok.

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI huhtikuussa 09 (punktio 20.4.) josta plussa.

sarina13: 39/31. Tuubat tukossa.1.IVF:n tuoresiirto +, kesken rv5. Yksi alkio pakkaseen. Selvisi sulatuksesta ja PAS kesäkuussa, josta plussa.

talvikauris: 35, 1. IVF/ICSI kesäkuussa, siirto 4.7. josta plussa.

tiki-71: 38/40, lapsitoive 2005, IUI 2008, 1.IVF ja 2x PAS 2008, 2.IVF 05/09 ja 3. IVF syksy 09. Punktio 31.8 ja siirto 2.9., josta plussa (tuplat)

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuusi ivf-icsi hoitoa takana omilla soluilla. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa. Taustalla 5 negaa ja yksi km 6 rv. Hoito luovutetuilla munasoluilla elokuussa 09, josta plussa. Ultra 23.9., tuplat

Auringonkukka: 42/41, yritystä 6/2005, endo + miehellä huonot simpat, 2xICSI, 1 PAS, 2. ICSIn tuoresiirrosta identtiset kaksoset, keskenmenon syy fetofetaalitransfuusio viikolla 16+4 11/08. 3. ICSI alkaa 11.8., punktio 7.9., siirto 9.9., josta plussa

tyhmäblondi73: 36/27, pas 13.10. (siirretty 2), testi 27.10. plussa

idaliina: 40/48, yritystä (tjot) yli 10 v, simpat huonolaatuista ja laiskaa, 1. ICSI josta plussa, kehitys pysähtyi ja kohtu tyhjennettiin kaavinalla rv 9. Pakkanen tyhjä. 2. ICSI lokakuussa, punktio 20.10., kahden alkion siirto 23.10., josta plussa (siirretty kaksi)

Möhkö -72 37/32. Uusioperhe, Möhköllä lapsi ennestään. Yritystä 2006 lähtien, ongelma on siittiöissä. IVF / ICSI punktio 23.10, siirto 26.10., josta plussa (siirretty kaksi)

mileena 35/36, yritystä n. 2 v, pco-tyyppiset munasarjat, munasolun kypsymis- ja irtoamishäiriöitä, hoitona clomit 5 kiertoa, 1 IUI, toinen inssi peruuntui kystan takia -> leikkaus jossa poistettiin kystan lisäksi munajohdin ja -sarjat oikealta. 1.IVF tulossa. Yllätysplussa 11/09.



Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa lähiviikkoina.

Hillevi 45/46v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä, josta nega. Uudesta hoidosta ei vielä tietoa.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08, 2. IVF alk 21.4. josta nega.

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 40/37v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega. 2. IVF vk.13, nega. 2 PAS 25.9.09 = nega pakkanen tyhjä ja ikää liikaa julkiselle. 3. IVF tammi-helmikuu 2010

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä menossa, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös/3. IVF: 1 siirrettiin -> nega, 8 pakkaseen/1. PAS: kaikki 8 pakkassolua menetettiin sulatuksessa, ei siirtoa.

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI = plussa, km 28.6. vk 9+4, 3. IUI 8/09, josta nega. 4. IUI 9/09. = nega, 1.IVF 10/09 tuoresiirto nega. 1.IVF:n 1.PAS nega, 2.PAS tammikuu 2010

Mustaruusu : 35/mies yli 10 v. vanhempi. Takana yritystä nelisen vuotta joista pari vuotta hoidoissa. Miehellä on todella heikot siittiöt: määrä normaali, mutta huono liikkuvuus, paljon epämuotoisia ja vasta-aineita 100%. Minulla on kaikki muuten kunnossa mutta FSH-arvo on olltu välillä koholla, välillä taas ihan normaali. Takana 4 ICSIä yksityisellä. Munasoluja on aina tullut hyvin, mutta alkioita on tullut aina vain 1-2 siirtokelpoista ja pakkaseen ei ole koskaan saatu mitään. Kolmannesta hoidosta raskauduin, ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin, mutta np-ultrassa viikolla 12 todettiin sikiön menehtyneen (keskeytynyt keskenmeno) ja jouduin kaavintaan. Tällä hetkellä onnellisesti sijaisvanhempana. Hoitoja ei ehkä tarvetta jatkaa.

LadyGray: kohta 44, kolmisen vuotta yritystä. Mulle tehty 2 inseminaatiota, joista toisesta plussasin - sitten tuli kohtutulehdus, ja ilmeisesti siksi raskaus keskeytyi. Takana on myös yksi ICSI, ja siitä PAS. Passista plussasin jälleen, mutta se meni kesken heti alkuunsa. 2. ICSI toukokuussa 09, josta nega.

Iines-74: 35/40, yritystä takana kohta 5 v, hoidossa 8/08 lähtien, lapsettomuuden syy selittämätön. Takana 2 inssiä, 1. IVF tuoresiirto nega, 1. IVF:n 1.PAS nega, loput 3 eivät kestäneet sulatusta. 2. IVF vko 8?

Mullu: 41/40, yritystä (tjot) alkuvuodesta 2000, tutkimuksiin 2005. Miehellä vähänlaisesti ja hitaasti liikkuvia siittiöitä, minulla epäillään oikean munatorven tukkoisuutta ja lievää PCO:ta. Yrityksessä ja hoidoissa välillä taukoa sairastelujen takia. 3xIUI 2006, kaikista negaa. 1. IVF/ICSI 1/2007 keskeytyi sairastumisen takia, uusi yritys 11/2007, negaa. 2. IVF/ICSI 2/2008 plussa, mutta km ja kaavinta 9+1. 3. ICSI 6/2009 negaa. PAS 8.9.09.
, josta nega

Marjaana71: 37/34 (33), yritystä takana 2 vuotta, tutkimuksiin keväällä 2009, lievä PCO, mies ok. Hoitona Clomit pari kiertoa. Yllätysplussa varsinaisia hoitoja odotellessa, josta km.

Toivoja: Simpat hitaasti liikkuvia, takana 1 IVF, josta nega. Uusi IVF edessä.

Wäinö: 35 v, yritystä takana reilu vuosi. Siittiöissä vähän vikaa. 1.IUI alkuvuodesta.

pottu70: 39/41 v, takana kaksi inssiä, joista nega. 1. IVF syyskuu, ei siirtoa (yksi epäkypsä solu), 2. IVF marraskuussa, punktio 18.11., siirtoon ei päästy. 3. IVF tammikuu

Nipsu72: 37 v, yritystä luomuna useampi vuosi. Hoidossa -08 alk. Takana iui, ivf, pas, kaikista negaa. Seuraava ivf viimeistään alkuvuodesta.

Rosmariini -74:35/36, yritystä alkuvuodesta -08, tutkimuksiin keväällä -09, miehellä oligoastenoteratozoospermia, hypospermia eli huonolaatuiset simpat, 3 X IUI, seuraava aika Naistenklinikalle joulukuun puolivälissä, johon mennessä kevennyttävä BMI 35:een ennen kuin päästään IVF/ICSI-jonoon

ellu74: 35/37, yritystä 2002 alkaen, anovulaatio ja endo, 1.IVF km, 2.IVF tuoresiirto tyttö 3/06, 3xpas nega, 3.IVF tuoresiirto nega, pas 10/09 nega.

Soulmama: 36/39, yritystä -03 alkaen, IVF -04 nega, ero, luomuyritystä kahden eri miehen kanssa, ei tärppiä. Aika ensikäynnille tammikuu 2010.

Miisamari 36/36, ongelmana huonot siittiöt, 1. IVF (4/09), 2. ICSI (8/09), 3. ICSI 11/09 nega, 4. ICSI ?

Vesiheinä 39/43, yritystä n. 10v, 1.IVF plussa, josta km vk 9, 2 PASsia joista negat, 2. IVF tuoresiirto nega, PAS tammi-helmikuu 2010

meriharakka 36/37, yritystä n. 4v, syy selittämätön, 2xIUI negat, 1. IVF joulukuussa

marigold 35/35, yritystä pian 2 v, tuubat tukossa ja poistettu, simpat suht ok. 1. IVF siirto 9.12., testi 23.12.

Plussanneet :heart:

Tikru70 (tyttö syntyi 22.8.09)
Maaria (LA 23.12.09)
Vaahtokarkki (LA 11.1.10)
sarina13 (LA 19.2.10)
talvikauris
tiki-71
vilhelmiina72
Auringonkukka
tyhmäblondi73
idaliina
Möhkö-72
mileena
[/quote]

 

Että se siitä taas. Ei siirtoa :'(

 

Täällä on nega testattu tänäkin aamuna (pp13), ja luget lopetettu, eli ei onnistunut tämäkään hoito. Olen todella masentunut... :'(

Pottu onnea uuteen työhön, jaksaisipa itsekin ryhdistäytyä ja hankkia vähän uutta sisältöä elämään. Mutta tuntuu etten näiden hoitojen lisäksi jaksa yhtään olla aloitekykyinen.

Chloe, mikä oli syynä että ette saaneet lääkereseptejä vielä tälle vuodelle?? Itse kovasti toivoisin että me saataisiin vielä uusi suunnitteluaika ennen joulua ja voitaisiin ostaa lääkeet ennen vuodenvaihdetta... Ja mielestäni lääkäri lupailikin sellaista punktiopäivänä. Kun nyt vaan jaksaisi edes soittaa sinne klinikalle. tää on ihan hirveetä kun ei meinaa jaksaa kättä nostaa...ja työhommat vaan kertyy valtaviksi pinoiksi, tällä vauhdilla en voi pitää yhtään joululomaakaan.

 

Iines iines! Olit kirjoittanut yhtä aikaa. Voi ei. Siis se pikkuinen ei selvinnyt sulatuksesta niinkö...? On tämä kyllä ihan hirveää, kaikille vaan pettymystä toisensa perään. Mikä ihme tässä voi olla tarkoituksena...... tuntuu niin järjettömän epäreilulle.

 

Perkele mikä päivä! Ottaa päähän meidän kaikkien puolesta! :/

Halaukset Miisamarille ja Iinekselle :hug: :hug:

Olen töissä, joten en ehdi nyt kirjoittaa enempää. Itse testasin tänään negan pp 10. Helvetti tätä touhua!

 

Kiitos Miisamari ja Chloe.

Miisamari mä tunnistan ihan täysin noi sun tunnelmat omikseni. Takki on ihan tyhjä. Just kädenkin nostaminen tuntuu liian raskaalta. Ei saa otetta mistään, ei innostu mistään. Pitäis kanssa saada jostain jotain sisältöä elämään, kun koko elämä on pyörinyt näitten hoitojen ympärillä. Millä sais ajatukset pois näistä nyt joksikin aikaa, kun ei jaksa innostua mistään? Miks helvetissä tää on niin vaikeeta???

Chloe ihan just mietin sua, että sun on PAKKO tuoda hyviä uutisia tähän pinoon, kun tässä on ollut nyt vaan sitä huonoa uutista ihan roppakaupalla. Jonkun on vaan pakko jo välillä onnistuakin. Eli kaikki toiveet on vielä sussa, kun taidat olla ainoa piinailija. Koitan jaksaa edes vähän peukkuja kohottaa, vaikka voimaton olo onkin. Vielä on toivoa et se tulos muuttuu, ethän vielä luovuta, ethän?

Niin, mulla olikin nyt se toka ivf varattu viikolle 8. Suunnittelukäynti on heti vkolla 2. Nyt tuntuu et jaksaako siihen lähtee edes :ashamed: Kai se mieli siitä muuttuu kun pureskelee tän pettymyksen ensin. Taidan muuten tempasta kunnon lärvät viikonloppuna, viime kerrasta onkin aikaa :kieh:

 

Iinekselle vielä superiso rutistus :hug: Olen edelleen töissä, eli en ehdi kunnolla syventyä, kaikki työt kaatuu päälle, kamalasti hommia. Mutta kirjoitan vielä kunnolla heti kun on aikaa. Mua ottaa niin päähän sun puolesta, oikein todella! Kiitos, kun jaksat mua tsempata, mutta aika masiksissa ollaan täälläkin. Ei haamun haamua tullut näkyviin. Taidan itekin vetää perslärvärit heti kun nega on lopullisesti selvä. MIKSEI NÄÄ IKINÄ ONNISTU????

 

Eikä! Ei tämän negatiivisen linjan olisi tarvinnut enää jatkua! Yrittäkää kestää Iines ja Miisamari. Meillä meni viimeeksi noin viikko pettymyksestä toipumiseen, mutta kyllä siitä taas jaloilleen päästiin. Samaa toivon teille.

En suostu vielä uskomaan, että Chloen nega olisi lopullinen. Odotellaan varmistusta ja toivotaan parasta viimeiseen saakka.

 

Iines :hug: Tottakai menet toiseen IVF:n. Älä luovuta vaikka nyt potkaiseekin. Sisukkuus palkitaan.

Chloe malttamaton testaaja...älähän vielä tee mitään johtopäätöksiä.

Ja kyllä ne jossain vaiheessa onnistuu!!! Sisukkaasti eteenpäin te kaikki sisukkaat naiset.

-tiki & :heart: :heart: -

 

Nyt on aivan pakko purkaa kiukkua! Mun on hyvin, hyvin vaikea uskoa, että testitulos enää mihinkään muuttuisi. Tänäkin aamuna tuli aivan puhdas negatulos ja testinä superherkkä Gravidan, joka tunnistaa virtsasta jo 10 iu/ml hcg-hormonia. On pp 11 ja yksityisellähän testipäivä on jo pp 12. Eli kyllä siinä joku haamu pitäisi näkyä. Usko on olematon, vaikka aina muiden kohdalla jaksan siihen mahdollisuuteen uskoa loppuun saakka, en itseni. MIKSI NÄMÄ EI ONNISTU??? Ei sekään auta, että on top-alkiota, pitkälle viljeltyjä blastokystejä, jotka on kestäneet sulatuksen täydellisesti ja limakalvo on 9 mm. Vaikka siirretään kaksi tuollaista priimaa, ei kumpikaan selviä! Ei auta hormonitankkaukset hevoskuureina. Ei auta rauhallinen mieli, liikunta, lepo, alkoholista pidättäytyminen, terveellinen syöminen, helokkiöljy, foolihappo, ei mikään riitä! Suoraan sanottuna vittumaisinta on, että olin nyt kovin toiveikas ja uskoin onnistumiseen. Tissit kipeät ja juuri samanlaisia juilimisia alavatsassa kuin raskaana, paskan marjat, pelkästään hormonien aiheuttamia! Anteeksi kun kiroilen, mutta tällä kiukulla mä saan itkun pidettyä poissa. Itkin aamulla jopa työmatkalla bussissa, kyyneleet vain valui, enkä voinut mitään.

Mies itki eilen ja sitä ei tapahdu usein. Sydäntä riipi. Äiti itki aamulla puhelimessa. Miksi olen tälläinen vanha maho hieho, joka ei sitten millään onnistu raskautumaan ja antamaan miehelleni lasta ja vanhemmilleni lastenlasta? (Kuuluisikohan tämä viesti mieluummin tuonne kiukkuketjuun) Mies sanoi, ettei maailma voi olla niin epäoikeudenmukainen, että tällaiset hyvät vanhemmat haaskataan. ON SE! Kuulin juuri eräältä sijaisvanhemmuuskoulutuksessa olleelta, miten joku biologinen vanhempi oli heitellyt lastaan seinään, kun se ei suostunut pesemään hampaitaan. Tottakai sellaiset raivohullut lisääntyy, ilman hoitoja ja vahingossa! Samoin kuin pedofiilit ja huumehörhöt! Lapsia vaan niille kaikille ja jätetään meidät täällä lapsettomiksi!

Mä olen koittanut olla purkamatta katkeruuttani muihin. Olla hyvä kummi, täti ja kiltti kaikille lapsille joita kohtaan. Työpaikalla organisoin yhden kollegan kanssa keräyksen työkavereiden kesken joulupakettien keräämiseksi vähävaraisille lapsille. Miksi kukaan ei auta mua tässä henkisessä tuskassa ja anna lasta, jota olen kaivannut 7 vuotta?

Lähemmäs 7-kymppinen miespuolinen työkaveri kysyi juuri eilen, eikö minulla vieläkään ole vauvakuumetta. En vastannut mitään. Moneen kertaan hän on huomautellut, miksi minulla ei ole lapsia, ja eikö olisi jo kiire tässä iässä. Kun olin sellainen rinnan alta rypytetty löysä tunika päällä töissä kerran, hän kovaan ääneen kysyi muiden aikana, odotanko jo vihdoin lasta, kun on tuollainen maha. Perkele, seuraavan kerran kun se tulee sanomaan jotakin tuollaista, mä kysyn suoraan ottaako itselläsi vielä eteen, kun olet noin ikäloppu!

Anteeksi, mutta mä en jaksa tänään olla positiivinen. Olen niin pettynyt ja kiukkuinen! Taidan siirtää tän myös tuonne kiukkuketjuun.

Mietin sitäkin, että olisin juuri jäämässä äitiyslomalle, jos olisin saanut pitää keväällä alkunsa saaneen pikkusen. En varmaan enää ikinä pysty kuuntelemaan Varpusta jouluaamuna, koska työpaikan pikkujouluissa keskiviikkona aloin itkemään sen kuultuani. "olen pieni veljesi enkeleiden maasta".

 

Chloe, ihana kiukkuviesti! Mä olen kanssa ollut vähän down ja Varpunen jouluaamuna on pyörinyt pari päivää päässä, mikä ei tietty ole omiaan fiiliksiä parantamaan. Joo, mä haluan kanssa kiukustua, mielummin sitä, kuin tätä PNG:n lapsettomuusblogin tuijottamista ja surussa rypemistä. Joulut on lapsettomille ihan syvältä - mua suoraan sanottuna v*tuttaa miettiä pieniä, suloisia ja tarpeellisia joululahjoja lähipiirin lapsille. S**tana, voisin pistää nekin rahat tilille omia lapsettomuushoitoja varten |O Mä en jaksais hypistellä leluja, vaatteita ja muuta lapsikrääsää samalla kun omaan sydämeen sattuu.

Halaukset Miisamarille ja Iinekselle! Jaksamista ja voimia!

Voi Iines, mä niin toivoin, että se teidän "ruppanan" siirto olis onnistunut. No, katotaan nyt sitten, että pääsenkö mäkin ensi vuonna IVF/ICSI-kurimukseen. Kärvistellään hormonihuuruissa sitten yhdessä :hug:
Meillä NKL:n aika siis ensi keskiviikkona - taitaa sekin jotenkin painaa mieltä maahan, vaikka tietty pitäis olla toisinpäin. Se eka käyntikerta oli niin järkkyhuono kokemus, että ei uskalla todellakaan iloita siitä, että asiat etenee.

Kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua kaikille!

 

Rakkahat siskokset! Halaukset KAIKILLE :hug: :hug: !! Chloen avaus tiivisti niiiin hyvin kaikkien tämän asian kanssa painivien tunnot. Ja kyllä, vaikka raskaaksi tulisikin - ei hitsi se piina pääty siihen! Epäilys, epäusko ja suoranainen kauhu on läsnä odotuksessa. Mikä h**to siinä on ettei voi vaan olla raskaana ja suunnitella nimiä ja mitä vaatetta ottaa synnärille mukaan?? Ei, kun pitää kytätä pikkuhousuihin vessakäynnillä ja maalailla vaikka mitä kauhukuvia ja miettiä jaksaisiko sitä vielä yhden hoidon ja milloin se olisi mahdollista. Ja miksikö näin? Kas joku jossain yläkerrassa hyvänä hetkenä antaa mahdollisuuden raskauteen ja sitten toisella tuulella pam: sehän voisikin mennä kesken tai jospa sikiö olisikin todella sairas...? Sen tyypin takia epävarmuus on aina läsnä - ja sattuu, sattuu niin perhanasti. Muuallekin kuin lompakkoon. Tyyppi on takuulla mies, ehkei sillä tosiaan ota eteen?

Niin, että terveisiä vaan kauhujen odotuksesta! Vastoin kaikkia kauhukuviani (mieheni kauhuista puhumattakaan) täällä voidaan hyvin. Nyt hieman helpottaa, kun aloin viime viikolla tuntemaan liikkeitä ja tiistaina olimme ultrassa, jossa Kultamuru näytti terveeltä. Neuvolassa olen päässyt usein kuuntelemaan Kultamurun sydämen sykkivän, kiitos siitä ymmärtäväisen neuvolatädin. Karmea kuvotus alkaa väistyä ja saa jo suunniteltua jotain menoja. Illat olen maannut sohvalla todella pahoinvoivana rv 6 lopulta alkaen. Kännykällä olen lukenut kaikkien teidän ilot ja surut, mutta eipä sillä mitään kirjoitella. No, nyt olen voinnin osalta voiton puolella. Ja henkisesti olen valmistautunut jouluna olemaan raskaana - aika optimistista vihdoin!

Electralle erityisen lämpimät halaukset :hug: :hug:! Surkaa ja toipukaa rauhassa. Tiedän mitä se on, kun maailma romahtaa ultrauksen aikana, tietojen odotus sen jälkeen... Sitä en tiedä mitä on tehdä päätös keskeyttämisestä - mutta minun asteikollani se on kaikkein raskain. Vaikea ja raskas asia on takana, se ei unohdu. Mutta voin vakuuttaa minäkin, että aika auttaa elämään sen kanssa.

Ihan kaikille teille yhteisesti: toivoa on! Kelle ja koska yläkerran äijä sen suo, se on arvoitus. Eikä kai ole meidän asia sitä miettiä, elää vaan oma polkumme ja nauttia siitä mitä on.

Auris ja Kultamuru rv 15+3

 

Chloe muru, kiitos tuosta todella osuvasta viestistäsi. Siis miten osasitkin niin hyvin kirjoittaa, mulla on ihan täysin samanlaiset fiilikset. Harmittaa kun ei niitä voi kellekään oikein purkaa, tai miehelle välillä yritän mutta ei hän ihan täysin kyllä ymmärrä miten mä voinkin NIIIIN vihainen olla. Tämä voi kuulostaa hassulta mutta oikeasti pelastit päiväni, on jotenkin niin mielettömän helpottavaa saada tietää että tässä maailmassa on ihmisiä joilla on juuri samanlainen olo kuin itsellä. Tuntuu että tätä nykyä mulla on vain kaksi eri mielialaa, olen joko vihainen tai surullinen, ja muita ei olekaan paljon näkynyt. En voi nyt olla yhtään tekemisissä ystävien kanssa joilla on lapsia, sillä pelkään että sanoisin jotain liian kärkevää ja loukkaisin. Kun ajatukset tosiaan laukkaa niin laidasta laitaan ja ovat aika hurjia... Mutta kukapa tällaisen masentuneen luuserin kanssa nyt edes haluaisi seurustella. Ihme että mies vielä jaksaa mua. :/

Isot jaksuhalit jokaiselle! Tää on ihan perseestä tää taistelu mut yhdessä yritetään kestää eiks joo.

 

Tosi hyvä teksti Chloe. Ja tää on ihan oikea paikka purkaa näitä tuntoja. Löysin tekstistäsi paljon omia ajatuksiani. Sillä erotuksella, et mä en jaksa olla enää edes kiukkuinen tai vihainen, vaan on tosi lyöty ja surullinen olo. Itku on tosi herkässä, pääsi aamulla itku kun oli töihin lähdettävä, en olis millään jaksanut mennä ja esittää et kaikki on ok, enkä olisi halunnut tavata ketään. Päivä olikin tosi raskas henkisesti. Lähin työkaveri vissiin huomasikin ettei kaikki ole ihan hyvin, sanoin vaan et on ollut tosi raskas syksy. Se tietää mun ravanneen lääkärissä, mut ei tiedä miksi.

Ja ihan kun Miisamari totes, mulla on kanssa viimeaikoina ollut vaan kahta mielialaa. Surullinen ja väsynyt. Jo aiemmin miehen kanssa oli asiasta puhetta, sanoin silloin sille et en tiedä olenko koskaan enää iloinen, kun aina vaan on surullinen ja pettynyt olo. Mä mietin jo et miten mä jaksan vielä tän puolitoista viikkoa selviytyä töissä. Työterveyslääkäri olis jo viime pettymyksen jälkeen halunnut laittaa mut sairauslomalle, sanoi mun näyttävän tosi väsyneeltä. Silloin väitin et se johtuu siitä olleesta flunssasta. Nyt mietin et pitääkö mun mennä häntä koipien välissä takaisin, ja myöntää et olen väsynyt tähän kaikkeen. Toisaalta taas ajattelin et jos rutistaisi väkisin sinne jouluun asti, sitten saan levätä puolitoista viikkoa. En tiedä. Ihan pientenkin asioitten päättäminen on kamalan vaikeeta.

Meillä mies ei näytä pettymystään. Sekin tuntuu toisaalta pahalta, ihankun tää ei koskettaisi sitä millään lailla. Vaikka toisaalta tiedän, et se koittaa olla oma iloinen itsensä vaan mun takia, etten ihan romahtaisi. Se koittaa näyttää, et elämä jatkuu, vaikka me jouduttaisiinkin kaksistaan jatkaan tätä matkaa. Et kaikesta huolimatta meillä on toisemme. Musta ei vaan tunnu nyt siltä, meitä kuuluisi olla kolme.

Ääh, mua alkaa taas poruttaan. Paljon olis vielä sanottavaa, mut jatkan myöhemmin. Nyt on pakko lähteä ulos koiran kanssa, koska en halua miehen näkevän mun taas poraavan. Menen ulos vähän rauhottuun.

 

Kiitos, kun jaksatte ymmärtää mun kiukutteluja. Olen yleensäkin aika temperamenttinen ja tunteella elävä luonne. Tunnistan kyllä myös Iineksen kuvaaman olotilan ja Miisamarin kuvaaman kahden tunnetilan skaalan vihaisesta surulliseen. Jotenkin vaan mua niin alkoi aamulla ottamaan päähän tämä touhu, eikä vain itseni, vaan meidän muidenkin puolesta täällä. Haluaisin mennä juttelemaan sille ihanalle psykologille, jonka luona kävin keväällä useamman kerran ja joka tuli oma-aloitteisesti mua katsomaan sairaalaan keskenmenon jälkeen (olin kertonut tapahtuneesta tekstarilla). Mulla ei vaan kertakaikkiaan ole rahaa mennä mihinkään yksityiselle. Iines, onko sulle tarjottu keskusteluapua Taysissa? Mulle on, mutta en ole vielä tarttunut siihen korttiin, täytynee tehdä heti ensi viikolla. Munkin mies on enimmäkseen juuri sellainen, mitä kuvailet ja siksi järkytyinkin eilen nähdessäni hänellä ensimmäistä kertaa hoitojen takia kyyneleet silmissä.

Koitetaan jaksaa kaikki. Haleja Rosmariini, Auringonkukka, Iines, Miisamari ja kaikki! :hug:

 

Eipä se ulkoilu paljon helpottanut oloja. Olisin vaan halunnut kävellä niin kauas kun ikinä jaksan.

Chloe ei oo tarjottu. Mut en mä ennen tätä ole ollutkaan näin hajalla. Enkä varsinkaan ole sitä tuonut sitä julki, koittanut vaan katsoa eteenpäin. Oon kanssa miettinyt psykologilla käyntiä, mut enpä ole sitäkään saanut aikaiseksi. Nyt tuntuu etten jaksa edes puhua kenenkään kanssa tästä. Se menee vaan ihan poraamiseksi taas. En jaksa.

Mulla on ihan mieletön väsymys, mut nukkumaan menokaan ei houkuttele. Muutamana viime yönä unet on ollut tosi ahdistavia, vaikkei olekaan tähän liittyneet. Se unikaan ei tunnu tuovan nyt helpotusta näihin tunnelmiin. Miten voikin olla näin paskat fiilikset? Jospa huomenna olis parempi päivä...

Kiitos teille että saan purkaa edes osan tästä pahasta olostani tänne.